Aihearkisto: Kasvojumppa

Pohdintoja hamsterinpussien syvimmästä olemuksesta

Vastaa

… köh. Olen siis jo hyvän aikaa pohdiskellut miksi leukalinjani on sellainen kuin on ja miksi nuo ryökäleen poskipussit eivät vaan voi kiltisti kadota, vaikka kuinka jumppaan. No, ei minulla sinänsä siihen ole tullut mitään muuta vastausta pohdintojen myötä, kuin että parempi jatkaa jumppaamista. Mutta jos nyt joku muukin on yhtä hidas ymmärtämään sitä, millä tavoin leukalinja muuttuu ajan saatossa ja miten jumppaaminen siihen vaikuttaa, niin kerronpa jotain omia ajatuksiani. Ne eivät kyllä perustu kauhean syvälliseen tietämykseen kasvojen lihaksistosta, koska minulla ei sellaista ole 😛 Jotain pientä olen kuitenkin oppinut matkan varrella.

Mutta niin. Jos muistatte, niin ihmettelin aikoinani sitä, miksi leukani on muuttunut jotenkin näpsäkämmän näköiseksi, mutta samalla leukapussit sen kun korostuvat entisestään. Joku siihen tarjosi fiksun vastauksen, joka jäi sitten muhimaan päässäni: olisiko niin, että kun tiettyjen lihasten kunto paranee, niin leukalinja muuttuu ”terävämmäksi”, mutta koska toiset lihakset eivät vielä oikein pysy perässä, pussit eivät kuitenkaan häviä samaa tahtia, ennemmin oikeastaan korostuvat. Tietyn asteinen ”pöhötys” siis leukalinjasta katoaa ja pussit näkyvät entistä armottomammin sen ansiosta. Tämän teorian mukaan jumppa siis on tuottanut tulosta, mutta vielä pitää tehdä lisää töitä.

No, olen siis tätä pohtinut ja katsellut omia kuviani ja … no, kyllä se vaan taitaa olla oikea teoria 🙂 Katsokaapa tätä kuvaparia kaulastani ja leuastani:

Keväällä 2008 leukani ja kaulani ovat vielä kuvitelleet, että ne ovat oikeastaan aika lailla sama asia, ainakin tuosta pussien kohdalta. Tämän vuoden kevääseen mennessä ne ovat huomanneet olevansakin erillisiä, mutta pussit ovat vielä paikallaan. Tässä kuvassa tosin näyttää, että pussitkin olisivat aika lailla kaikonneet, mutta ei se pidä paikkaansa – kyllä ne siinä edelleen olla möllöttävät. Vieläkin, jos sopivasti painan leukaa rintaa kohden, niin leukalinjaan tulee ihan sama ilmiö kuin mikä tuossa vanhemmassa kuvassa näkyy, ja ihan muulloinkin pussit näkyvät.

Kahden (ja aika monen muunkin) lihaksen yhteispeliä

Tässä aika hiljattain törmäsin FlexEffectin julkisilla foorumeilla aiheeseen liittyvään keskusteluun ja ilokseni opin jotain pientä uutta tähän liittyen: leukalinjaan vaikuttaa mm. kahden lihaksen yhteistyö (ja lukuisten muiden todennäköisesti lisäksi, kasvojen lihakset kun ovat melkoinen verkosto), nimittäin Platysman ja Risoriuksen. Platysmahan on kaulan ja rintakehän peittävä iso lihas, joka nousee ihan Risoriukseen asti. Risorius puolestaan on suupielistä vaakasuuntaan kohti korvia lähtevä lihas. Näiden lihasten yhteistyönä hamsterinpussien pitäisi nousta, ja minulla mitä ilmeisimmin Platysma on reagoinut mukavasti jumppaan, mutta Risorius (ja kaikki ne muut poskien lihakset) ei ole ihan pysynyt perässä.

Jos siis leukapusseista yritätte päästä eroon, niin CFF:n mukaan jumppaavat, tehkääpä jumppa tiukasti selällään (jotta Platysma saa paljon jumppaa) ja tehkää normijumpan lisäksi Carolynin vuoden 2009 uutiskirjeessä esittelemää liikettä. Jos taas jumppanne on FlexEffectin kolmas painos, niin esimerkiksi 24a ja 24b ovat eritoten Risorius-jumppaa ja Platysmalle löytyy omat liikkeensä. Agelessissäkin on kaulajumppaliike (Platysma!) ja Risoriukselle omansa. Ja jos jumppanne on joku muu, niin kaiken maailman kaulanvenytykset siis auttavat Platysmaan ja tiukasti korvia kohti hymyileminen Risoriukseen.

Mutta niin! Kaikki kanssakasvojumppaavat (oi miten rakastan joitakin svetisismejä :D), jos olette törmänneet vastaavaan tilanteeseen kuin minä oman leuka-kaulakalustonne kanssa, niin älkää vaipuko epätoivoon! Päinvastoin, olkaa onnellisia siitä, että jumppa on tuottanut tulosta ja jatkakaa vain sitkeästi.

Pieni varoituksen sana kuitenkin

Niin… on aina hienoa puhua asiantuntevasti lihaksista niiden latinankielisillä nimillä ja kertoa kuinka mikäkin lihas vaikuttaa mitenkäkin kasvojen muotoon… Mutta kannattaa huomata, että me olemme kaikki erilaisia, myös siinä mielessä, miten lihakset ovat kiinnittyneet kasvoihin.  Voi olla että yhden hamsterinpussit katoavat jumppaamalla Platysmaa ja Risoriusta, ja voi olla että toisella niihin auttavat vaikkapa Platysma ja Zygomaticus major. Eli elkääpä hyvät immeiset alkako mihinkään spot trainingiin! Tässä lienee yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Carolyn CFF:ssä on niin vastahakoinen tarkemmin puhumaan siitä, että mikä jumppaliike vaikuttaa mihinkäkin lihakseen, samoin kuin siihen että kasvojumppagurut ankarasti vastustavat spot trainingia. Jumpatkaa siis vaan mieluummin koko kasvoja, mutta vaikkapa erityisellä intensiteetillä ja huolellisuudella suurimpia ongelmakohtia.

Loma on sitten virallisesti ohi

Vastaa

Ainakin blogin osalta 🙂 Aika hyvin pidin pintani, enkä kirjoitellut mitään kasvojumppajuttuja blogiloman aikana. Ihan niin hienosti ei loma mennyt kuitenkaan kasvojumpan osalta kuin mitä suunnittelin – minullahan oli tavoitteena, että teen CFF:n viisi kertaa viikossa koko loman ajan, mutta vähän toisin kävi. Oltiin sen verran reissussa kuitenkin ja päivät oli pitkiä ja raskaita, että ei kyllä illalla kasvojumppa enää tullut mieleen. Mutta jumppasin yhtä kaikki! Ja ihan kohtuullisen määränkin.

Aina välillä ehdin ja sain aikaiseksi tehdä jumpan heti aamulla, ja se on selvästi ihan paras juttu kaiken kaikkiaan. Silloin on jumppa heti tehtynä pois, eikä tarvitse päivän mittaan miettiä, koska olis sopiva hetki jumpata. Kasvotkin ovat aamusta ihanan virkeät ja hehkeät 😀 Olen pääni puhki miettinyt, miten saisin homman toimimaan arkiaamuisin, mutta en oikein ole vielä keksinyt toimivaa systeemiä. Perheemme aamut ovat salama-aamuja, jolloin ei ole minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Minun siis pitäisi laittaa herätyskello soimaan 20 minuuttia aikaisemmin kuin tavallista, mutta sitä ei oikein mies arvostaisi ja itsellenikin se olisi aika vaikeaa, kun yöunet muutenkin tuppaavat jäämään turhan lyhyiksi. Mitään fiksua ratkaisua ei siis toistaiseksi ole tullut vastaan.

Vuoden maaginen raja aktiivista kasvojumppaamista alkaa muuten lähestyä! Hmmm… tai veikkaan että se on nyt jo saavutettu (kun ei ole tallessa sitä ”virallista” aloituspäivää). Näkyykö siis nyt sitä wau-efektiä,  jota pohdiskelin jo muutama kuukausi sitten ja jonka ”pitäisi” viimeistään tässä vaiheessa olla nähtävissä? No… en oikein osaa sanoa. Luulen että kyllä näkyy, ainakin jos vertaa vanhoihin valokuviin. Minulla on muutama vuosi sitten otettuja kuvia, joissa kasvoni ovat ehkä monessa suhteessa muuten paremmassa kunnossa, mutta ne ovat jotenkin ”pehmeämmät”, posket pyöreämmät, nenäkin ehkä pyöreämpi, silmät enemmän kiinni, leukalinja epäselvempi. Kiloja silti on ollut vähemmän kuin nyt. Nyt kun katson peiliin, näen satunnaisesti asioita, joita en muista ennen nähneeni: poskipääni nousevat korkealle hymyillessäni ja niiden alle tulee jännästi ”lommoa”, huuleni ovat sievästi törröllään, silmäni enemmän auki.

Tunnen olevani tyytyväisempi peilikuvaani kuin ehkä koskaan ennen elämässäni huolimatta siitä, että poskipussit, silmäpussit, otsarypyt ja ties mitkä hirvitykset voivat edelleen paksusti 🙂 Edes nuorena tyttönä en ollut yhtä tyytyväinen katsoessani peiliin. Ai että näytänkö nyt paremmalta kuin 20 vuotta ja 10 kiloa sitten…? 😀 No en varmaan. Mutta olen sinut itseni kanssa!

Hei, muistatteko vielä naiset (ja miehet) kuinka ihanaa ja kamalaa oli olla nuori? 😀 Oli hirveästi kaikenlaisia epävarmuustekijöitä elämässä, pohdittavaa ja opittavaa, kasvettavaa. En edes muista, että olisin silloin koskaan ollut kovin tyytyväinen, kun katsoin peiliin – aina oli jotain vialla.  Mutta toisin on nyt! On oikeastaan tosi upeaa olla tämän ikäinen, toivottavasti kaikkein isoimmat kipuilut hiljalleen takana, aikuinen nainen, tyytyväinen itseensä monella tavalla. Luulen että suurimpina tekijöinä siinä, että peilikuvakin on ihan kivan näköinen, ovat iän mukanaan tuoma itsevarmuus ja hyvä olo – tyytyväisyys itseeni sellaisena kuin olen, sen huomaaminen, että hei, olen oikeastaan ihan hyvä tyyppi. Ja lisänä sitten jumppaamisen mukanaan tuoma itsehallinnan tunne, ilo siitä että voin itse aktiivisesti vaikuttaa niinkin tärkeään asiaan kuin omiin kasvoihini.

Ugh, olen puhunut.

Jos ette ole näihin törmänneet

Vastaa

Niin nyt törmäätte. Toivottavasti ei sattunut. FlexEffectillä on Youtubessa mukavia mainosvideoita, joita voi katsella ihan vaan huvikseen tai sitten kyylätä sillä silmällä, että miten videoissa esiintyvät kasvojumppaavat näyttävät jumpassaan onnistuneen (tai epäonnistuneen). Videoita löytyy 9 kappaletta ja ne ovat kaikki ihan kivaa katsottavaa. Ne on tietysti tehty FlexEffectin mainostamiseksi, mutta minusta ainakin on ihan hupaisaa katsella tuollaisia ”todistuksia” (aamen sisaret ja veljet, aamen).

Tässä videossa ”Licensed Esthetician” (kosmetologi?) Melony Galind todistaa:

Ja tässä vähän painavampaa tavaraa:

Kehonrakentajan kokemuksia:

Deborah Crowley itse esittelee FlexEffectin kolmatta painosta (siis sitä uusinta, joka on nyt myynnissä). Tässä näkee hyvin, että ei kasvojumppaaminen sinänsä tee ihmistä 20 vuotta nuoremman näköiseksi. Minusta Deborah Crowley näyttää hyvinsäilyneeltä, jonkun verran ikäistään nuoremmalta. Mutta tuo hyvinsäilyminen juuri onkin se juttu ainakin minulle 🙂

Näyttelijä kertoo jumppakokemuksistaan ja tuloksista:

Olympia Fournarakis kertoo omia kokemuksiaan – muistelen että Olympia olisi yksi FlexEffectin kouluttajista, tai ainakin ollut jossain vaiheessa:

Ja lisää henkilökohtaisia kokemuksia henkilöltä, jonka titteli on ”Medical recruiter” O.o Jos joku tietää, mitä tällaisella työnkuvalla varustettu henkilö tekee, niin kertokaa mullekin.

Mies tällä kertaa, kosmetologi tms.:

Ja vimppana vielä dermatologi (ihotautilääkäri) kertoilee omia ajatuksiaan:

Aika vaikuttava kokoelma videoita. FlexEffect on hieno jumppa. Siitä puhutaan ”facial buildinginä” eli olisko tuo sitten kasvojenrakennusta (vrt. kehonrakennus). Minusta ihan kuvaava ja paikkansa pitävä nimitys. On kiinnostavaa katsella näitä aktiivisia kasvojumppaajia esimerkiksi sillä silmällä, että arvioi heidän ikäänsä. Jännä juttu, mutta kasvojumppa ei suoranaisesti minusta nuorenna – tai siis… kyllähän aktiiviset jumppaajat näyttävät yleensä nuoremmilta kuin ikätoverinsa. Mutta nelikymppinen ei vaan näytä kaksikymppiseltä, vaikka kuinka jumppaisi – jotain muutakin meissä muuttuu siten, että tietyllä tavalla ikä näkyy kuitenkin läpi, vaikka kasvot olisivat kuinka tuunatut ja treenatut. Mutta haittaako se? Vai onko se peräti ihan hyvä asia?

Oisko tässä inspiraatiota ja haastetta riittävästi?

3 vastausta

Tämmöinenkin viehättävä tapaus löytyy youtuben loputtomista syövereistä:

Videolla esiintyvällä rouvalla on ikää 93 vuotta ja katsokaa miltä hän näyttää! Hän esittelee myös hiukan sitä, millaista kasvojumppaa tekee. Olisiko tässä jonkunlainen tavoite itse kullekin? Ensinnäkin jo se, että elää 93-vuotiaaksi ja pysyy fyysisesti mukavassa kunnossa ja toiseksi sitten se, että näyttää senkin ikäisenä noin viehättävältä. Rouvalla varmaan on hyvät geenit, mutta eivät pelkät geenit riitä tuohon, kyllä kasvojumpalla täytyy olla osansa asiaan. Katsokaa nyt vaikka hänen leukalinjaansa – moni 30 vuotta nuorempi nainen olisi kade siitä 😀

Kuis olis ystävät kalliit? Otatteko haasteen vastaan? Katsotaanko näyttääkö kukaan meistä yhtä hyvältä edes 75-vuotiaana? 😀 Minä ainakin lupaan omalta osaltani julkaista vertailukuvani reilun 30 vuoden päästä, jos silloin vielä henki sen verran pihisee, että kykenen siihen.

Carolynin vanhoja ohjeita

Vastaa

Hortoillessani epämääräisesti verkossa törmäsin yllätyksekseni Wrinkle-Free Skin Care Tips -saittiin, jolta löytyi joitakin Carolynin ilmaisjumppaohjeita. Ne ovat samantapaisia kuin mitä varsinaisessa CFF-jumpassa on, mutta eivät sitten kuitenkaan ihan samoja. Ohjeena annetaan, että kutakin jumppaliikettä tehdään 3 * 10 liikkeen sarjaa, eli yhteensä 30 liikettä. Ko. saitilla on muutenkin paljon kaikenlaista ihonhoitoon liittyvää. Vaikka minun silmääni saitti onkin vähän … halpa … niin sisältö ei näytä hassummalta. Mutta ne liikkeet:

1. Kulmien nosto – kohottaa koko silmien aluetta

  • Aseta kolme sormea kummastakin kädestä kulmien alapuolelle
  • Nosta kulmia sormilla ylöspäin ja pidä siellä, yritä sitten painaa kulmia alaspäin
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

2. Alasilmäluomen nosto – kiinteyttää alempaa silmäluomea

  • Silmät auki, aseta kolme sormea kummastakin kädestä molempien poskipäiden päälle ja käännä päätä pitkälle taaksepäin
  • Yritä nyt sulkea tai ainakin räpäyttää alempia silmäluomia
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

3. Poskien nosto – poskilihasten kiinteytys

  • Aseta kämmenen kanta molempien poskipäiden päälle
  • Hymyile niin leveästi ja ”lujaa” kuin pystyt, tunnet kuinka posklilihaksesi ja kätesi nousevat hiukan
  • Yritä painaa poskilihaksia alaspäin käyttäen kämmenen kantaa apuna
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

4. Leukapussien nosto – kiinteyttää hamsterinpusseja

  • Aseta peukalosi ja etusormesi molemmille puolille leukaa, tunnustellen leukaluuta
  • Suu suljettuna hymyile suupielet kohti korvia
  • Käytä peukaloa  ja etusormea pitääksesi lihaksia paikallaan eli luoden vastusta, ikäänkuin yrittäisit pysäyttää hymyn
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

5. Kaulan nosto – kiinteyttää kaulan etuosaa

  • Paina kielesi kitalakeen
  • Käännä päätä taaksepäin niin pitkälle kuin saat ja pidä kieli tiukasti painettuna kitalakeen
  • Laske nyt päätä alaspäin ja tuo leukasi kohti rintaa, mutta muista pitää kieli koko ajan kitalakea vasten
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

Nämä ovat kaikki kyllä ihan fiksuja liikkeitä, joskaan eivät tietysti kata kaikkia kasvojen lihaksia, tärkeimpiä kuitenkin. Jos vaikka vain näitäkin liikkeitä tekee ahkerasti 5 kertaa viikossa puolen vuoden, vuoden ajan, niin uskon että tuloksia näkyy.

Oi! Taas uusi ihana vimpain!

2 vastausta

Kesä + ylipitkät työpäivät ennen lomaa = blogi kärsii (tosin niin kärsii moni muukin asia, kuten perhe, kodin siisteys, ruoanlaitto, pyykinpesu ja tietysti peilistä näkyvä naama, kun ei ehdi nukkua riittävästi ja stressikäyrät huitelevat taivaissa). Mutta aina jossain välissä ehtii kaivamaan esiin hassuja asioita ja tässäpä taas yksi:

Hah, tiesittekö, että pitämällä tätä vimpainta suussanne tunnin verran kerrallaan, kaksi kertaa päivässä, joka kolmas päivä, kello kääntyy kymmenen vuotta taaksepäin?! Kyseessä on siis Oralift, suuhun laitettava … ööö… juttu, joka saa aikaan sen, että kasvojen lihakset joutuvat tekemään töitä ja sitä kautta sitten kasvojen muoto paranee.

Hammaslääkäri asentaa vehkeen suuhun sopivaksi ja sitten eikun vaan valitaan sopiva hetki päivästä, laitetaan vehje suuhun hampaiden väliin ja ollaan tunnin verran hassun näköisiä 😀 Tarkoitus on, että kun laite on suussa, niin suu pistetään semmoiseen asentoon, että poskihampaat eivät koske laitteeseen eli ovat oikein reilusti irrallaan toisistaan, mutta huulet kuitenkin pidetään yhdessä. Tässä asennossa kun ollaan tuo pari tuntia päivässä, niin johan siis kasvolihakset jumppaantuvat.

Kymmenen päivän käytön jälkeen laitetta testannut toimittaja raportoi seuraavia tuloksia:

”I’m astonished to see that there is already a subtle but definite difference. My lips look fuller, my jawline is tighter and more defined, and my cheeks look firmer and higher.

Even my skin looks smoother. Best of all, my profile, which I’d always loathed, looks so much better – younger even – because of the new smoothness of my neck, increased lip volume and the tightening of slackness under the jaw.”

Hän oli käyttänyt laitetta joinakin päivinä vain 10-20 minuuttia eli selvästi alle suositellun ajan, mutta silti kasvoissa oli havaittavissa hienoisia muutoksia: huulet näyttivät täyteläisemmiltä, leukalinja tiukemmalta ja posket korkeammilta. Ihokin tasoittui ja profiili näytti paremmalta.

Oraliftin omilta sivuilta löytyy ennen ja jälkeen -kuvia, joissa voi halutessaan nähdä muutoksia. Ongelmana näissä kuvissa on aika lailla vakiojuttu, mihin aina törmää ennen ja jälkeen -kuvien kanssa: kuvat ovat sen verran pieniä, että niistä vaan ei saa riittävästi selvää.

Toimittajan kommentit siis kuitenkin kuulostavat lupaavilta. No, nopsalla haulla en löytänyt Suomesta mainoksia Oraliftistä, joten ulkomailta sitä ilmeisesti pitäisi mennä hakemaan, jos haluaa moista vehjettä testata. Halpa testi on myös se, mitä itse kokeilin (no! aina pitää kokeilla!) eli poskihampaat reilusti irti toisistaan, leuka alas ja huulet yhteen. Ilmeestä tulee kyllä hiukan vähämielinen, mutta pakkokos tuota on julkisesti tehdä. Itse kokeilin autossa työmatkalla pitää tällaista ilmettä noin puolen tunnin ajan, ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä se johonkin tehoaa 😀 Ylähuuleni väpätti ja tärisi väsymyksestä jo aika pian ja muutenkin leuan ja poskien seudulla tuntui, että jotain on tehnyt. Voisin siis kuvitella, että Oraliftistä ihan tosissaan voisi jotain hyötyä olla. Mutta että sillä korvaisi kasvojumpan…? Ei kiitos. Mutta voisihan tuommoisen kanssa tietysti iltapuhteina blogia kirjoittaessa istuskella 😀 Taitaa ainakin minun osaltani olla vaan parempi, ettei Suomesta tuota laitetta saa, voisi vaan tulla kiusaus laittaa siihen rahaa.

t. nimim. Noku tykkään kaikista ihanista vimpaimista

Ai ettei kasvojumpalla saa lihaksia kipeiksi…

Vastaa

MTV3:n Helmi-sivuilta löytyy Leena Kiviluoman mukava ja innostava haastattelu kasvojumppaamisesta vuodelta 2006. Mutta yksi asia kyllä heti haastattelun alussa menee pahasti pieleen. Haastattelija nimittäin kysyy Kiviluomalta ihan alkajaisiksi, että voiko kasvojumpata lihaksensa kipeiksi, ja tähän Leena Kiviluoma vastaa, että kasvolihakset ovat sen verran pieniä, että eipä niitä jumppaamalla saa kipeiksi, vaan tuloksena on vain mukavan napakka olo. Ihmettelen kyllä, että mikä paikka minulla sitten kasvoissa on monta päivää arkana, kun aloitan kasvojumpan tauon jälkeen tai teen jotain sellaista ohjelmaa, jota en ole ennen tehnyt 😀 Kummasti se vain tuntuu ihan samalta lihaskivulta kuin isommissakin lihaksissa.

Leena Kiviluoma puhuu tässä haastattelussa nimenomaan lihasten rentouttamisesta enemmän kuin lihasten jumppaamisesta – vähän saman tyyppinen lähtökohta siis kuin Putkiston kasvokoulussakin. Varsinkin otsalihaksissa rentouttamisen vaikutus onkin aika dramaattinen, ainakin sormituntumalla. Otsa siis tuntuu sormiin paljon sileämmältä, kun lihakset ovat kunnolla rentoina. Vielä kun sitten saa lihaksiin voimaa lisää, niin että ne myös jaksavat pysyä sileinä jatkuvasti, niin johan alkaa näkyä peilissäkin tulosta.

Kahden vuoden saldo

15 vastausta

Nyt on jonkunlainen kooste tehty kuvien muodossa kahden vuoden jumppaamisen tuloksista. Edelleenkään kaikkea ei ole saanut dokumentoitua kameralla, mutta jotain kuitenkin.

On todella hankalaa, kun etsii sopivia vertailukuvia toisille esitettäväksi, kun en halua huijata itseäni enkä lukijoitani. Olen ottanut paljon kuvia, mutta sittenkään en läheskään riittävästi, varsinkaan alkuun. En ole ottanut kuvia kaikista niistä kuvakulmista, mistä olisi pitänyt. Osa kuvista on salamalla – tai ilman salamaa – tuloksena joko liian kirkas kuva, jossa kaikki rypyt katoavat tai liian tumma kuva, josta ei saa selvää. En ole alussa osannut ottaa kaikista miinuspuolistani lainkaan kuvia. En siis monestakaan asiasta pysty suoraan sanomaan, mitä kehitystä on tapahtunut tai onko sitä tapahtunut. Mutta onneksi kuvia kuitenkin on ja muutoskin niissä näkyy. Katsotaanpa mitä jumppaamiseni on saanut aikaan:

Iho

Näitä tuloksia ei varmaan kuvissa saa juurikaan näkymään. Mutta tuloksia on ainakin

  • Silmäluomet: paperisilmäluomesta normiluomeksi, eli molempien luomien iho tuntuu nyt samalta – normaalilta, pehmeältä, joustavalta.
  • Kaulan iho: tästä näkyy tuloksia kuvissakin, mutta lisäksi sormissa tuntee sen, kuinka ”renkaiden” kohdalta iho on vähemmän karhea. En ihan varmaksi osaa sanoa, kuinka paljon renkaat ovat todellisuudessa muuttuneet näkymättömämmiksi, mutta sormet tuntevat tuloksen.

Näihin tuloksiin olen todella tyytyväinen ja suorastaan ällistynyt.

Otsan seutu

Otsan vaakarypyistä en kyllä tiedä mitä niille on tapahtunut, jos on tapahtunut mitään. Kuviin en ole saanut oikein näkymään mitään. Arvelen kuitenkin, että jotain muutostakin on olemassa, sillä sormiini rypyt tuntuvat vähemmän syviltä kuin ennen. Mutta mutu-tuntumalla mennään tässä.

Sama tilanne on kulmakurttujen eli kulmakarvojen välissä olevien 11-ryppyjen kanssa. Mitään hyviä kuvia ei löydy, ja osaan tähän sanoa vielä vähemmän kuin otsan ryppyihin

Nenänvarressa silmien välissä minulla on myös vaakaryppyjä – edelleen, ei näy kuvissa mitään tulosta. Luulen, että pientä kehitystä tässä on tapahtunut, mutta varma en ole.

Silmät

No nyt on jo kuvakin tarjolla:

Ilmeeni on minusta paljon valoisampi. Luomet ovat vähemmän raskaat, eivätkä enää roiku niin paljoa ulkonurkista. Silmien alla painaumat ovat ehkä vähän täyttyneet ja nenänvarsi on jotenkin leveämpi, joskaan nämä asiat eivät minusta kauheasti erotu kuvissa.

Vaikka näissä kuvissa periaatteessa näkyy 11-rypyt ja ehkä voisi päätellä, että rypyt ovat laimistuneet, niin en itse uskalla ollenkaan vetää sitä johtopäätöstä. Vanhemmassakaan kuvassa juonteet eivät näy kauhean selvästi, vaikka ne kyllä olivat silloin selvästi olemassa, ja uudemmassa salama latistaa ne täysin. Eipä siis toistaiseksi oteta tähän kantaa.

Poskipäät

Ei kuvia tarjolla. Kaipa posket ovat nousseet, mutta mitään varmuutta minulla ei siitä ole. Tai no. Minulla ei alkujaankaan ollut kovin selvät nenä-suupieli -juonteet, mutta nyt niitä on vielä vähemmän. Juonteiden paikalle on ilmestynyt sen sijaan ärsyttävät rypyt, joita minusta ei siinä aikaisemmin ollut. Eli ovat poskeni siis nousseet ja samalla nostaneet mukanaan nenä-suupieli -linjaa. Pohjalta ovat sitten paljastuneet nuo tylsät rypyt, joita tarmokkaasti hieron pois. Harmi vaan, että kuvia tästä prosessista ei ole tarjolla.

Huulet

Tämä on minusta aika jännä juttu. Jos katsotte alla olevaa kuvaa, niin minusta siinä on nähtävissä, että pystyrypyt huulissani ovat jotenkin tasoittuneet.

Ikuinen huulten rohtumiseni on ollut jo aika pitkään hyvässä mallissa (siis huulet eivät ole olleet siinä kunnossa, että kaipaavat jatkuvaa rasvausta), mutta vuosikymmenten rohtuminen on jättänyt jälkensä huuliini: pystyryppyjä on vaikka kuinka paljon. Mutta luulen että jumppa on vaikuttanut positiivisesti huuliini! Minusta rypyt eivät ole enää niin syviä ja huulten rajoista on ehkä kokonaan kadonnut (?) millin, parin mittaisia ryppyjä. Hmm!

Huulten muotoa ei kannata muuten kauheasti vertailla näissä kuvissa. Eroa on, mutta se saattaa olla ihan vaan joku kuvaustekninen juttu.

Leukalinja

Ikuinen ongelmani… Poskipussit eivät vaan halua nousta. Mutta on tässäkin jotain kuitenkin tapahtunut:

Tuossa vanhimmassa kuvassa ei minusta oikein hyvin näy leukalinjan pussitus, mutta uskokaa pois, siellä ne hamsterinpussit ovat! Joulukuussa 2009 leukalinjani on napakampi, mutta pussit entistä selvemmät. Nyt toukokuussa 2010 toiselta puolelta pussi on jo lähtenyt nätisti siliämään pois, mutta toisella puolella sitä on vielä jäljellä. Toivoa siis on, että joskus leukani olisi yhtä kauniin pyöreä kuin nuorena tyttönä 🙂

Tästä kuvasarjasta muuten näkee jännästi huulten muotoa – ehkä vanhimmassa kuvassa ilmeeni on jotenkin pöljä ja senkin vuoksi huuleni vähän littanat, mutta minusta suuni muoto on muuttunut pehmeämmäksi ja huulet pulleammiksi. Alahuuli hassusti vielä näyttää siltä kuin se olisi erityisesti plumpsahtanut esiin.

Minusta kasvoni ovat jotenkin rennomman näköiset uudemmissa kuvissa.

Kaula

Oih, tässä saa sitten vain huokailla ihastuksesta 😀 Onneksi olen kaulastani onnistunut ottamaan aika … realistisen kuvan aikoinaan, niinpä myös tulokset näkyvät selvästi. Nyt en voi muuta kuin sanoa, että Carolyn, olet ihana ihminen, kun olet kehittänyt jumpan, jolla saa näin hienoja tuloksia ❤ ❤ ❤

Suurimmaksi osaksi tosiaan nämä tulokset ovat CFF:n ansiota. Agelessin kaulajumppaliikettä inhoan, enkä ole sitä juuri tehnyt. Mutta olen kyllä tämän kevään aika armotta käsitellyt kaulani ihoa, hieronut sitä jne., joten siitä on varmasti jonkin verran ollut lisäapua.

Näissä kuvissa näkee hienosti myös sen, mitä leualleni on tapahtunut.

Ainiin! Tiedättekö mitä 😀 Kaulani on selvästi paksumpi kuin ennen.  Ei ehkä kuulosta kauhean positiiviselta asialta, mutta no, ei se ole negatiivinenkaan. Ei mulla vieläkään mikään sikaniska ole 😛 OIkeastihan se vain tarkoittaa, että kaulan lihakset ovat paremmassa kunnossa, ja sitä kautta tietysti sitten kaulakin näyttää paremmalta. Näissä kuvissa tuo muutos ei näy, kun se peittyy tuonne villatakin kaulukseen osittain, mutta edellä olevista leukakuvista sen voi ihan mitata, jos haluaa. Syyttää/kiittää tästä voi varmaan osittain CFF:ää, mutta ehkä enemmänkin ahkeraa kuntosalilla pyörimistä ja pallolla tehtyjä vatsaliikkeitä.

Profiili

Näissä kuvissa näkyy aika kivasti myös leukalinjan muutos ja tietysti se, kuinka kaksoisleuan pieni alku on kadonnut. Ylähuuleni törröttää sievästi ja silmätkin näyttävät avoimemmilta. Poskiin on oikeasti tullut lommoa tuohon poskipään alle, siitä näkyy pieni viite viime joulukuun kuvassa. Sinänsä profiilissani ei  minusta näy juuri muutosta viime joulukuuhun nähden. Tuo joulukuun kuva on kyllä jotenkin yli-imarteleva omasta mielestäni ja esim. poskipussit piilottuvat siinä johonkin varjoon.

Uusimmassa kuvassa taas salama on saanut aikaan melkoiset varjot esim. suupieliini – eivät ne minusta ihan noin ankeasti roiku. Toki tässä kuvasarjassa näkyy ihan selvästi positiivinen muutos, mutta minusta siinä näkyy myös se, kuinka paljon vaikuttaa valaistus ja kuvakulman pienenpienikin muutos (viimeinen kuva on hivenen eri kuvakulmasta). Eikä vireysastekaan voi olla näkymättä kuvissa, ilme kun on valppaampi, niin koko kuva on positiivisemman näköinen.

Tässä siis saldo. Ei hassumpi! Kiva kun tuli tehtyä tämä kooste, niin itsekin näkee konkreettisesti, mitä oikein on tapahtunut. Jos näette kuvissani jotain muuta kuin mitä itse näen, niin kertokaa 😀

Hei, katsokaapa muuten ripsiäni tässä vimpassa kuvasarjassa! Eivätkös olekin selvästi pitemmät mitä pidemmälle ajassa mennään? Haluatteko tietää mistä syystä? 😀 Ei ole pidennyksiä, ei!

Mitäh??? Kaksi vuotta kulunut jumpatessa?!!!

5 vastausta

Oivalsin tänään, että olen maalis-huhtikuussa 2008 innoissani googlannut kasvojumppaa (mistähän kummasta koko kasvojumpan idean alunperin edes keksin, ei mitään muistikuvaa) ja päätynyt tilaamaan Carolyn’s Facial Fitnessin. Huhtikuussa 2008 olen sitten aloittanut jumpan. Wau! Kaksi vuotta sitten!

Olen tähän asti jotenkin odottanut ensi elo-syyskuuta ja ajatellut, että silloin minulla on vuoden merkkipaalu kasvojumpan kanssa. No, on tietysti totta, että vaikka alkuun 2008 jumppasinkin innokkaasti, niin sitä seurasi aika laimea jakso, ja aloitin taas kasvojumpan oikein toden teolla alkusyksystä 2009. Eli siinä mielessä vuosi on tosiaan kulunut ensi syksynä. Mutta tokihan tuon ekankin vuoden jumppasin, laiskasti vain, mutta kyllä sillä varmasti jotain merkitystä on ollut.

No, minähän olen itse mainostanut, että vuoden ahkeran jumpan jälkeen kasvoissa pitäisi näkyä wau-efekti. Eli että jumppa on saanut aikaan niin hienoa tulosta, että toiset sen kun haukkovat henkeä ja kilvan ylistävät kuinka nuorekas olet. Jos siis kerran olen jumpannut jo kaksi vuotta, niin luulisi että tuo wau-efekti alkaisi jo minullakin näkyä. Näkyykö siis?

Vastaus on, että en todellakaan tiedä. On se jumppa jotain saanut aikaan, mutta mitä. Ei kyllä wau-efektiä minusta näy, mutta ihan kivoja juttuja. Yritän nyt tehdä inventaariota tuloksista ja kunhan saan kaivettua valokuva-arkistoni ja otettua vertailukuvat, niin raportoin teillekin. Sen voin kyllä suoralta kädeltä sanoa, että iholleni tämä on tehnyt todella hyvää! Muiden tulosten osalta palataan asiaan lähiaikoina.