Tag Archive | Lepo

Muista pyhi… pitää lepopäivä

Levon merkityksestä kasvojumpan yhteydessä olen kirjoitellut aikaisemminkin. Eri jumppaohjelmissa käytetään erilaisia jumppausaikatauluja ja lepoaikoja, mutta esim. CFF:ssä Carolyn sanoo, että lepopäivinä voisi kuitenkin hieroa kasvoja. Vastaavaa ohjetta olen aikaisemmin kuullut FlexEffectin yhteydessä ja minusta sellaista ohjeistusta on näkynyt siellä sun täällä. Viimeisin kuitenkin mitä olen tähän liittyen lukenut FlexEffectin foorumeilta itse arvostamani kouluttajan sanomana, on ollut suositus siitä, että lepopäivä todellakin olisi täydellistä lepoa. Ei jumpata, ei tehdä minkään sorttista kasvohierontaa, oli se sitten lymfaa tai akupainantaa tai mitä muuta hyvänsä, ei FlexEffectin cross stretchingiä, joltingia, pressure repsejä, ei mitään bone remodelingia, ei infrapunaultraäänidermarollingsitäsuntätävempainta.  Nada. Kun levätään, niin sitten kanssa levätään.

Ihan eri yhteydessä näin suosituksen siitäkin, että voisi pitää päivän, jolloin ei muutenkaan rasita ihoansa millään kemikaaleilla tai luonnontuotteilla, erityisillä tehoseerumeilla sun muilla hienoilla ryppyrasvoilla, eikä välttämättä edes meikkaamalla, vaan antaa ihon siinäkin mielessä levätä. Keveää kosteusvoidetta vain tai oliivi- tai vehnänalkioöljyä (minä käytän jälkimmäistä) aamulla, illalla puhdistus ja samoin joku lempeä voide. Seuraavana päivänä voi sitten taas palata rutiineihin.

Ei hassumpia ajatuksia, oikeastaan aika vapauttavia 🙂 Minulla itselläni on huonona tapana kasata kaikki mahdolliset ”hoidot” samalle päivälle – kun innostun kasvojumppaamaan, niin useimmiten samana päivänä myös teen erillistä kasvohierontaa, cross stretchingiä jne. Vähän epäilyttää onko se kasvoille välttämättä kovin hyväksi (tosin pidän pakon sanelemista syistä myös täysiä vapaapäiviä aika tiuhaan), joten olen nyt tehnyt itselleni lippusia, joihin kirjaan ylös (muistaessani) mitä oikein olen milloinkin puuhannut. Ajatuksena on, että voisin esim. FlexEffectin cross stretchingin, pressure repsit ja joltingin tehdä kolmena perättäisenä päivänä ja kierrättää tätä systeemiä. Siinä tulisi passelisti iholle lepoa ja vaihtelua ja samalla aikaakin säästyisi, kun ei joka päivä tarvitse kaikkea mahdollista tehdä.

Muistilappuni näyttää tältä:

Eli olen tuohon lappuuni kerännyt ne asiat, joita vaihtelevasti teen. Koskaan en tee yhtenä päivänä kaikkea tuota, mutta melkein joka päivä teen listasta jotain. Olen siis käytännössä tehnyt word-tiedoston, johon olen yhdelle sivulle laittanut noita ”tietueita” kahteen sarakkeeseen seitsemän allekkain. Sitten olen printannut itselleni läjän noita papereita ja laittanut paperinipun + kynän muovitaskuun. Tämä muovitasku kulkee käsilaukussani (onneksi se on aika iso 🙂 mukana eli jos satun vaikka töissä innostumaan tauolla jotain pientä värkkäämään, niin voin sen heti merkkailla muistilappuuni. Saa kyllä nähdä kauanko saan aikaiseksi tällaista kirjanpitoa pitää. Tuo on melko kömpelö systeemi, parempi olisi joku pieni kirjanen, joka kulkisi mukana, mutta sellainen on aika hankala tehdä itse. Joskin… hmm! Mitähän tulisi maksamaan, jos sellaisen painattaisi 😀 Tiedättehän, niitä on kirjapainoja, jotka painavat vaikka vain yhden kirjan! Vaikkapa Lasipalatsi. Ja voisihan siitä tietysti tehdä vaikka sen verran yleisen pohjan, että se kävisi muillekin kuin minulle itselle. Hmm, ei tuosta ehkä kyllä bisnekseksi ole. Mutta mahtaisikohan vaikka kolmellakympillä saada sen yhden kappaleen painatettua. Taidan ottaa joskus selvää.

Mutta kun näytän niin kamalalta!

Eli: Iik, kasvojumppa on saanut minut näyttämään ihan kamalalta, mitä nyt teen?!?

No, okei. En siis omista kasvoistani näin onneksi ajattele, vaan Carolynin moitteista huolimatta olen ihan tyytyväinen jumppaamisen lopputulokseen. Mutta kun lukee kasvojumppajuttuja foorumeilta, niin aika yleinen kommentti on, että jumppa on saanut aikaan jotain ikävää. Mistä tämä ilmiö sitten johtuu ja mitä sille voi tehdä?

Miksi?

Aika usein saa myös lukea, kuinka jonkun kasvot ovat niin ”gaunt” – eli posket lommollaan ja muutenkin vähän ankea ja väsynyt ilme kasvoilla. Tämä johtuu usein siitä, että on niin innoissaan jumppaamisesta, että jumppaa  monta kertaa päivässä, päivästä toiseen, ja unohtaa että kasvot siinä missä muutkin lihakset kaipaavat välillä lepoa.

Umpi-innokkaalla jumppaamisella, jolla pyrkii eroon jostain tietystä ongelmasta (eli spot trainingilla), voi myös aikaansaada uusia ongelmia. Vastikään luin kuinka eräs epätoivoinen 11-ryppyihin (eli niihin kulmakarvojen välisiin pystyryppyihin)  ja muuten vaan otsansa ilmeeseen kyllästynyt oli jumpannut ja jumpannut ja kokeillut vaikka mitä konsteja ja naama eikun meni vaan hullumman näköiseksi. Joku sitten keksi kysyä, että onko sulla semmoinen neandertalilainen tai Klingon-ilme … Ja heti soitti kelloa, tutulta kuulemma kuulosti. Klingon-lady oli epätoivoissaan jumpannut otsalihaksensa turhankin vahvoiksi. Lisäksi hän ilmeisesti näki huomattavan huolestuttavia unia, koska aamulla aina heräsi otsa kurtussa.

Elämäntavatkin mokomat vaikuttavat kasvoihin. Jos viettää villiä elämäää, nukkuu vähän, juo paljon, polttaa tupakkaa ja syö huolettomasti, niin missäpä muualla tulokset näkyvät kuin kasvoissa. Kasvojumppaaminen ei tähän paljoa auta. Tai oletko kenties lihonut tai laihtunut? Kasvoissa sekin näkyy.

No mikä auttaa?

Villiä elämää voi aina rauhoittaa, nukkua enemmän, syödä paremmin, juoda enemmän vettä… Kannattaa miettiä syökö monipuolisesti ja saako riittävästi proteiinia. Vaikka kasvolihakset ovatkin pienet, myös ne tarvitsevat proteiinia kasvaakseen.

Yleensä kuitenkin kun innokkaalla kasvojumppaajalla tulee sellainen tunne, että kasvojumppa on saanut aikaan enemmän tuhoja kuin hyvää, ensimmäinen mitä suositellaan on yksinkertaisesti LEPO. Lopeta jumppaaminen! Pidä taukoa edes pari päivää ja katso paraneeko tilanne. Jos ei parane, pidä pidempi tauko. Pidä taukoa kaksi viikkoa tai vaikka kaksi kuukautta, kunnes kasvot taas näyttävät mieluisalta. Sitten voit aloittaa jumppaamisen taas varovasti ja vähän makustellen mikä tuntuu hyvältä.

Lepo vaikuttaa kasvoihin kahdella tavalla: Jos olet jumpannut superinnokkaasti, etkä ole antanut lihasten levätä, ne ovat yksinkertaisesti vain levon tarpeessa. Tällöin muutaman päivän tai viikon mittainen lepo yleensä auttavat. Jos taas olet onnistunut jumppaamaan yhtä paikkaa kasvoissasi liian tehokkaasti, niin lepo saa aikaan sen, että tilanne tasoittuu, kyseisen ongelmapaikan lihakset hiljalleen palaavat vanhaan malliinsa. Tähän voi mennä sitten useampi kuukausikin. Voit toki samaan aikaan varovasti jumppailla kasvojesi muita lihaksia.

Itseänikin kurkisti peilistä alkuviikosta niiiiin vanhan ja väsyneen näköinen naisihminen, että oikeasti vähän hirvitti! Hamsterinpussit roikkuivat, poskipäiden yläpäässä oli ankean näköiset pussit ja kulmatkin roikkuivat ikävästi silmien päällä. Tukka tietysti pystyssä. Ei näyttänyt kivalta. Oikeasti mietin mikä minua vaivaa. Pohdin spot trainingiä ja liikaa jumppaamista ja vaikka mitä. Sitten aamutoimien yhteydessä laitoin sormuksia ja koin ahaa-elämyksen: sormukset eivät millään menneet sormiin. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Aivan liian vähän unta jo ainakin viikon ajan, suolaista ruokaa edellisenä iltana, liian vähän juotavaa jo pidemmän aikaa … Mitäs muuta kuin turvotusta siis! Nukkuminen ja veden kittaaminen yhdessä saivat sormukset taas mahtumaan sormiin ja kasvotkin näyttämään taas paljon mukavemmilta. Ei se paljosta ole kiinni.

Kasvojumpan lopettaminen sai kasvoni paremman näköisiksi!

Kyllä vain. Aika useinkin saa lukea, kuinka joku kertoo jumpanneensa jonkun aikaa ja muuttuneensa kovin ankean näköiseksi. Sitten hän lopetti kasvojumpan ja kas kummaa, taas näytti omalta itseltään ja sai vielä kohteliaisuuksiakin ulkonäöstään. Mitä tästä siis voi päätellä? Kasvojumppaaminen on huono idea, eikös?

Mutta asian voi tulkita toisellakin tapaa : ) Kasvojumppaaja on kenties jumpannut ahkerasti, lihakset ovat olleet huonossa kunnossa, eivätkä saaneet riittävästi lepoa, siispä kasvot ovat näyttäneet surkeilta. Jumppa lopetetaan, lihakset saavat tarvitsemaansa lepoa, ja kasvot kukoistavat jumpattujen lihaksien ansiosta. Eli todellisuudessa kasvot siis näyttävät paremmilta juuri jumpan ansiosta, eivät jumpan lopettamisen ansiosta.

Siis lepoa lepoa lepoa sopivassa suhteessa jumppaamisen kanssa. Muista että olet naimisissa kasvojumpan kanssa lopun ikääsi! Kyllä sinä ehdit jumpata vielä sen tuhannen kertaa : D Ageless if You Daren Louise Annetella on hyvä filosofia: tärkeämpää on että näytät hyvältä NYT kuin että näytät hyvältä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Älä siis jumppaa kasvojasi ikävän näköisiksi vaan jumppaile kaikessa rauhassa ja nauti siitä, että jumpan tulokset näkyvät hiljalleen kasvoissasi.

Nyt on tauon paikka

Olen epätoivoisesti yrittänyt tuijottaa peiliin ja nähdä tehojumppakauteni tuomia positiivisia tuloksia… Aina joskus olen näkevinäni pienen pilkahduksen, mutta enemmänkin naamani näyttää vaan väsähtäneeltä ja aika ankealta. Semmoisen hassun ilmiön kyllä tuo tehojumppakausi sai aikaan, että nyt toinen puoli kasvoistani on jumpatumpi kuin toinen 😀 Ei se kyllä todellakaan näy kenellekään muulle kuin minulle itselleni, kun osaan katsoa tiettyjä asioita, joten eipä siitä haittaa ole. Mikään yllätyskään se ei ole ollut – huomasin kaksiviikkoisen aikana ihan selvästi, että oikea puoli kasvoista ei oikein aina pysynyt jumpassa ihan yhtä tiukasti mukana, kun toistoja oli niin paljon. Mutta ei se mitään, korjailen asiaa hissunkissun sillä, että teen normaalit 20 toistoa liikkeissä ja sitten teen vielä vain tuolle ”huonommalle puolelle” viisi lisää. Ihan normi-ilmiö tämä tuntuu olevan, aika moni on raportoinut vastaavasta eri foorumeilla. Kuulemma tasaantuu ajan kanssa kyllä. Niin, ja on mulle ilmestynyt sille ”paremmalle puolelle” hymykuoppa 🙂 En edes muistanut, että minulla on joskus ollut sellainen, hih.

Jotain muutakin hoksasin tänään, ja sinänsä on oikeastaan vaan hyvä homma, että kasvoni muuttuvat vähän eri tahtia. En nimittäin varmaan muuten olisi huomannut sitä, että juuri se parempi puoli on muutenkin parempi nyt: olen valittanut että silmien ja poskipäiden välissä on typerän näköiset pussit  ja … no, en nyt oikein tiedä uskoisinko silmiäni vai en, mutta just tuolla paremmalla puolella ei enää oikein ole sitä pussia. Tai ainakin se näyttää erilaiselta kuin toinen puoli kasvoista. Ja silmieni alla on ollut tummat jäljet, nyt toinen puoli on selvästi vaaleampi kuin toinen. Hui! Voiko olla totta, että jumppa olisi oikeasti auttanut?! Olen napsinut kännykkäkameralla kuvia naamastani, mutta en kyllä kuvissa saa tuota eroa näkymään. Iso käytännön ongelma kuvien ottamisessa on yksinkertaisesti se, että on niin pimeää koko ajan. Kirkkaassa päivänvalossa saisi parempia kuvia kuin salamalla, salama kun latistaa niin kovasti. Mutta voihan olla että vain kuvittelen nuo muutokset…

Mutta siis kuitenkin yleisilme kasvoilla on jotenkin vähän uuvahtanut. Taitaa ihan oikeasti olla se hetki, jolloin kannattaa pitää kasvojumpasta vaan reilusti taukoa. En ole oikein kunnolla malttanut nimittäin tehojumppakaksiviikkoiseni (heh, hieno sana!) jälkeen pitää reilua taukoa, vaan olen tehnyt sitä ja tätä, ajatuksella että ”teen ihan pikkuisen vaan, eiköhän se ole käytännössä ihan sama kuin jos lepuuttaisin kasvolihaksia”. Mutta no, kaipa sitä on uskottava: ei se ole sama. Yleinen neuvo tässä vaiheessa on se, että pidä taukoa kunnes kasvot taas näyttävät kauniilta 🙂 Katsotaan nyt maltanko.