Avainsana-arkisto: Selällään nukkuminen

Sattuiko silmään? (auts)

Vastaa

Bongasin YLEn sivuilta pari blogini aihepiiriä liippaavaa juttua. Tyynynkuva poskessa paljastaa ihon iän kertoo siitä, mikä varmaan monelle tulee vähän yllätyksenä iän myötä – minulle ainakin tuli:

”Aamulla peilistä näkyvät kasvot, jotka on täynnä tyynyn jättämiä painaumia. Mitä pitempään jäljet kasvoissa pysyvät, sitä pitemmällä ihon vanheneminen on.”

Ihon kimmoisuus ja sidekudos kun vähenevät, niin unikurtut pysyvät iholla aina vaan pitempään ja loppujen lopuksi eivät enää oikene päivän mittaan lainkaan. Tämän takiahan minä täällä ihmettelen erilaisia konsteja sille, miten saisi nukuttua selällään, ettei niitä unikurttuja edes syntyisi. Mutta siihen ei tietysti selällään nukkuminen auta, että kollageeni iän myötä vähenee ja sidekudos lepsahtaa, ja samalla sitten myös lihakset surkastuvat ja valahtavat. Jutussa todetaan, että ryppyrasvat eivät tähän auta, ja aika lailla näinhän se on. Vaikka A-vitamiini on ihon uudistamisessa melkoinen ihmeaine, niin ihon pintaryppyynhän se lähinnä kuitenkin vaikuttaa. Kasvojumpalla voi sitten uudistaa lihasten kuntoa ja samalla, kun sidekudos uusiutuu napakampien lihasten ympärille, kasvoihin palaa nuorekkaampi ilme. Kollageenin uusiutumiseen kasvojumpalla saattaa olla myös jotain vaikutusta, mutta siitä ei oikein ole näyttöjä/tutkimusta, ainakaan en ole itse vielä sellaisiin törmännyt.

Tässä YLEn jutussa mainitaan kasvojen (ja miksei koko kropan) ihon vihollisina kaksi asiaa: aurinko ja tupakka. Auringonoton vaikutukset näkyvät usein ihossa vasta vuosikymmenten päästä – jos nuorena palvoo aurinkoa, niin vanhempana asia saattaa harmittaa, kun iho rypistyy nopeammin kuin varjossaa viihtyvällä ystävällä. Onneksi tähän A-vitamiini ja C-vitamiini auttavat jonkun verran. Tupakka puolestaan mm. huonontaa ihon verenkiertoa ja sitä kautta heikentää ihon kuntoa.

Toinen hauska juttu kertoo mesoterapiasta, joka ”vie murheen merkit kasvoilta”. Mesoterapiahan liippaa läheltä mikroneulausta ja aika usein sillä taidetaan tarkoittaa ihan samaa. Tarkasti otettuna mesoterapialla tarkoitetaan kuitenkin Duodecimin Terveyskirjaston mukaan

”…yleensä kauneushoidoissa käytettäviä hoitomenetelmiä, joilla ihoon tai ihon alle ruiskutetaan täyteaineita, vitamiineja, kasviuutteita ja joskus lääkeaineitakin. Aineet voidaan saada kulkeutumaan haluttuun paikkaan myös iontoforeesin tai ultraäänen avulla. Sitä sanotaan neulattomaksi mesoterapiaksi. Sen tehoksi mainitaan viidesosa neulamesoterapian tehosta. Laajassa mielessä mesoterapia tarkoittaa myös kaikkia sellaisia hoitoja, joissa varsinainen lääkeaine ruiskutetaan suoraan kohteeseen, esimerkiksi kortisonia keloidiin tai muuhun arven liikakasvuun tai jännetuppitulehdukseen.”

Kauneushoitoloiden sivuilta kun lukee mesoterapiasta, niin ainakin minä olen saanut vähän ristiriitaisen käsityksen. Toiset selvästi puhuvat mesoterapiasta samoin kuin tuossa YLEn artikkelissa, eli hoito tehdään koneellisesti ja samalla ihoon injektoidaan erilaisia tehoaineita. Sama idea kuin mikroneulauksessa, mutta erona tuo kone ja se, että aineet suoraan pistetään ihoon eikä vaan imeytetä ihon pinnalta. Mutta sitten joskus olen törmännyt sellaisiin teksteihin, joista olen ollut ymmärtävinäni, että mesoterapiaksi voisi nimittää myös pelkkää mikroneulausta. Tai sitten olen vaan lukenut huolimattomasti, koska nyt en kyllä tällaisia sivuja löytänyt 🙂 Joka tapauksessa tekniikka on hyvin samanlainen.

Tuossa Terveyskirjaston artikkelissa mesoterapiaan ja sen mahdollisiin tuloksiin suhtaudutaan aika varauksella. Mikroneulauksesta erikseen ei Terveyskirjastossa mainita mitään. Mesoterapiasta kun lukee vaikkapa enkunkielisestä wikipediasta, niin kritiikkinä esitetään lähinnä sitä, että tehosta ei ole selviä todisteita ja kuka tietää mitä aineita oikein ihoon injektoidaan ja mitä ne siellä vaikuttavat. Tämä on muuten aktiivisesti itse mikroneulaavien minunkin mielestäni aika tärkeä argumentti: kun mikroneulaat itse, tiedät täsmälleen mitä ihosi sisälle laitetaan. Ja siis sitähän pitää jokaisen tosiaankin miettiä, että mitä tököttejä mikroneulatulle ihollensa laittaa, kun ne imeytyvät niiiiin paljon paremmin ihon sisään kuin normaalisti.

Minulla itselläni ei siis sinänsä mesoterapiasta ole mitään mielipidettä. Tai … juuri tuossa miehelle selitin, että jos olisi rahaa käyttää niin, ettei yhtään tarvitsisi miettiä että mihin sen laittaa, niin kyllä minä varmaan juoksisin ihan kaikki mahdolliset hoidot läpi kauneushoitolassa, mesoterapia mukaan lukien 😀 Aika monta tonnia saisi vuodessa kulumaan itsensä hemmotteluun ja kauneuden hoitoon. Mutta no, kun ei ole sitä ekstrarahaa käyttää, niin turvaudun sitten edullisempaan versioon: kasvojumppaan (käytännössä ilmaista) ja itse tehtyyn mikroneulaukseen (hyvin edullista) ja investoin vähän kalliimpiin ryppyrasvoihin, mutta niissäkin pysyn kohtuudessa.

Mutta palatakseni jutun alkuperäiseen aiheeseen: ihan kiva joskus lukea tällaisiakin ”uutisia”. Ei aina vaan jotain masentavia sotia ja koulusurmia.

Lämpöistä joulua! Ja jorinaa hampaista ja kasvojumpasta

Vastaa

Hei, en tiedä teistä, mutta en minä koskaan ole niin kauheasti ajatellut, että hampailla (=purennalla) ja kasvojumpalla olisi jotain yhteistä. Tottakai, kun järkeään käyttää, yhteyden huomaa. Mutta siis tiesittekö, olitteko ajatelleet, että purennan paraneminen voisi näkyä vaikkapa hamsterinpussien pienenemisenä?! No minä en ainakaan ole koskaan tuollaista mahdollisuutta hoksannut.

Mistäkö tämä lähti liikkeelle? No muistatte ehkä, että olen pitkin vuotta valitellut, että leukani on pois sijoiltaan. Vähän, mutta kuitenkin. Olen tähän avuksi tehnyt kasvojumppaa (auttaa! mutta vain lyhyeksi aikaa) ja hammaslääkäri on tunnustellut purentalihaksiani ja kuunnellut kummallista rahinaa, joka leuoistani lähtee. Hiottiin sitten pienesti hampaita, josko purenta paranisi sillä, ja leuka pysyisi paremmin oikealla paikalla. Ehkä se vähän auttoikin, mutta ei vaiva kuitenkaan kokonaan hävinnyt.

Netistä luin, että selällään nukkuminen voisi pahentaa vaivaa – siispä hommasin Save My Face -tyynyn, jonka kanssa voisin nukkua kyljelläni, mutta säästää kuitenkin kasvojani unikurtuilta. Toimii, siis unikurttuja ei tule ja tyyny oli hyvä investointi (sikakallis kyllä), mutta leukaan ei tunnu juuri vaikuttavan se, miten nukun.

Fysioterapeuttiystävälleni sitten ohimennen mainitsin asiasta ja hän sanoi, että olisko sulla kaulassa kireyksiä. Hmm! Sain joku aika sitten aikaiseksi varata ajan työfysioterapeutille ja – tadaa! – taisin löytää ainakin JOTAIN apua ongelmaani! Tämä fysioterapeutti laittoi minut selinmakuulle ja tunnusteli niskani ja kaulani lihaksia (snif, ei kasvojen)  ja kertoi, että minulla on kireyksiä kaulassa ja jäykkyyttä ylimmässä niskanikamassa. Ja että kyllä nämä saattavat purentaankin vaikuttaa (tai siis tuohon leuan sijoiltaanmenoon). Lähdin kotiin venytysohjeiden kanssa.

Kotona sitten venyttelin ohjeiden mukaan ja AUTS! Juuri tuolla sijoillaan olevalla puolella leukaani on aivan käsittämättömän kummallisen ja kipeän tuntuinen paikka, joka rutisee, kun venytän! Kipinät vaan sinkoilee silmissä venytellessä. Tai siis sinkoilivat. Tuo pahin rutina ja kipinöinti nimittäin meni ohi aika lailla viikossa. Edelleen kuuluu lievää rutinaa, mutta selvästikin jotain lihaksissa tapahtui positiivista ihan alun aikana. Leukakin pysyy paremmin paikallaan, ihanaa ❤

Mutta ei tämä vielä hamsterinpusseihin vaikuta, tuo venytys tuntuu nimittäin enempi kaulan sivulla, korvan seudulla. Fysioterapeutin mukaan kuitenkin kaulani syvät lihakset ovat aika tiukalla tuossa etualalla. Siispä venyttelin niitäkin alkuun ohjeen mukaan, peilin edessä huvikseni. Ja kas kummaa! Tiedättekö missä venytys tuntuu makeimmin? No tietysti juuri tuossa hamsterinpussien kohdalla. Hmm! Te hamsterinpussien omistajat, menkäähän peilin eteen. Sitten laitatte vaikkapa vasemman kämmenen solisluiden päälle, keskelle kaulaa. Päätä sitten kenolleen taaksepäin, kaula pitkäksi, ja sitten kääntämään päätä vaikkapa oikealle kevyesti, niin että lihakset kaulassa jännittyvät ja venyvät. Oikealla kädellä voipi sitten tunnustella leukalinjaa juuri leukaluun alapuolelta, ja ainakin minä sopivassa asennossa tunnen siellä lihaksen, joka on juurikin tuossa hamsterinpussien kohdalla. Vasenta kättä voi sitten siirrellä solisluiden päällä niin, että että venytys tuntuu makeimmalta.

Minulla siis nämä lihakset ovat kireällä ja oman logiikkani mukaan se voi aivan ilmiselvästi vaikuttaa siihen, että leuassa pussittaa. Muistan kuinka eräs lukijani kerran sanoi, että hän on havainnut omalta kohdaltaan juurikin tämän asian ja venyttelee uskollisesti ko. aluetta. Mutta ei sitä näköjään toisen sanomisista voi viisastua, itse pitää kokea asia, että siihen uskoo 😀

No, nähtäväksi jää, tapahtuuko pussituksilleni mitään venytyksen myötä. Mutta sijoiltaan oleva leukani siis on reagoinut venyttelyyn positiivisesti, joten ilman muuta sitä jatkan. Jos sillä sitten on vaikutusta leukalinjan muotoonkin, niin se on lisäbonus 🙂

Method Putkistossahan muuten on venytyksiä, siis kasvojumpassakin. Tykkään ajatuksesta kovasti, kuten olen aikaisemmin siitä sanonut. En vaan ole itse kyseiseen jumppaan niin syttynyt (hyvä jumppa se on! minä vaan ite tykkään erisorttisesta), mutta ideologia on minusta erinomainen ja uskon, että moni kasvojumppa hyötyisi siitä, jos mukaan lisättäisiin venytyksiä!

…

Niin… pitää nyt vielä sanoa, että ei tämä venyttelyajatus leukapussitorjunnassa ole oma ideani todellakaan. Vasta nyt vaan olen osannut yhdistellä pisteet toisiinsa – esimerkiksi CFF:n ekstraliikkeissä on juurikin leukapusseihin vastaavan tyyppisiä venyttäviä liikkeitä, joita olen siis itsekin tehnyt, en vaan koskaan peilin edessä. Ja olen kyllä lukenut FlexEffectin kouluttajien kommentteja asiasta. Ja siis tosiaan lukijani tästä on maininnut, ja Putkistoa tehdessäni olen asiaa sivunnut. Jostain syystä vaan vasta nyt tuli tämä ahaa-elämys, että tosiaan! Kaulan kireät lihakset todellakin voivat aiheuttaa leukaan pussit. Taidan olla vähän hidas 😛 No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

…

Lopuksi vielä oikein lämpöiset joulun toivotukset kaikille lukijoilleni – aaton kiiruiden jälkeen on hyvä rauhoittua vaikkapa mukavan kirjan ääreen sohvalle makoilemaan suklaarasian kanssa tai vaikka toteuttaa Heli Laaksosen joulupatjaa:

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine
on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen-

Kokeiluja hampaiden säästämiseksi (ja naaman pitämiseksi rypyttömänä)

Vastaa

Kokeilu numero 1: uusitaan tyyny.

Koiranluun muotoinen Save My Face -tyyny on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Tilasin sen loppujen lopuksi UK:sta Save My Facen omasta webbikaupasta. Hintaa tyynylle ja yhdelle ylimääräiselle tyynyliinalle tuli aika paljon: 54 puntaa (n. 61 €) ja postikulut päälle (joita en nyt muista). Tyyny tuli kirjattuna kirjeenä postiin aika tarkkaan 5 työpäivää tilauksen jälkeen. Nopea toimitus siis.

Tyyny oli pakattu muovipussiin, samoin tyynyliina, ja molemmat haisivat aika ikävältä. Pistin molemmat saman tien pesukoneeseen lyhyeen pesuun, sitten kuivausrumpuun ja samana iltana käyttöön. Tyynyllä on aika luontevaa nukkua selällään, jotenkin tyynyn malli auttaa pysymään hyvässä asennossa, jos vaan kyljillä on tukena tyyny molemmin puolin pönkkäämässä. Jos sitten tekee mieli kääntyä kyljelleen, niin kasvot pysyvät oikein nätisti ilmassa ja on todellakin huomattavasti pienempi todennäköisyys, että syntyy unikurttuja! Edes silloin, kun otsa on teipattuna, ei teippi mene ruttuun kyljellään nukkuessa. Se sanoo kyllä jo aika paljon, kuten tietävät ne, jotka ovat teippauksen kanssa pelleilleet. Myös kyljeltä toiselle kääntyillessä pää liikkuu aika nätisti juuri oikeaan kohtaan tyynystä. Sen käytännön asian huomasin, että on parasta olla hyvin litteä tyyny tuon koiranluutyynyn alla. Paksumpi tyyny ei ole ainakaan minun niskalleni hyväksi.

Tässä kehuja tyynystä:

Olen ollut ällistyttävän tyytyväinen tyynyyn. Syytä tietysti onkin tuolla hinnalla.

Lisäys: Niin joo, unohdin kokonaan, että alunperinhan tilasin tuon tyynyn sitä varten, että jos vaikka leukani pysyisi paremmin sijoillaan, jos nukkuisin enemmän kyljelläni. En oikein tiedä auttaako kyljellään nukkuminen tuohon ongelmaan vai ei, mutta ainakin tämän tyynyn kanssa kyljellään nukkuminen ei tunnu niin syntiseltä, kun nassu pysyy ruttuvapaampana 😀

Rypyt vai hampaat?!!!

2 vastausta

Ei voi olla totta, täytyykö minun tosiaankin valita sen välillä, että nukunko unikurttuja kasvoihini ja dekolteeheni vai narskuttelenko hampaani pilalle???

Nämä selälläännukkumisjuttuni te kyllä tiedätte ja perustelut sille. Olen pari kertaa maininnut myös ohimennen siitä, että leukani on kiusallisesti pois sijoiltaan ja ihmetellyt, että mistähän se johtuu. Ilmiö ei kyllä ole uusi – minulla ilmeisesti on jotenkin taipumusta siihen, koska niin kauan kuin muistan, leukani on silloin tällöin niksahtanut sijoiltaan. Mutta koskaan ennen se ei ole pysynyt pois sijoiltaan montaa kuukautta putkeen, niin kuin nyt on tilanne. Kasvojumppa ja lihasten venyttely kyllä auttaa siihen, että leuka aina hetkeksi menee paikoilleen, mutta pian taas huomaan, että se narskuu entiseen tapaan sijoiltaan. Tähän kun otetaan työstressi lisäksi, niin olen huomannut, että päivisin puren hampaitani tiukasti yhteen, kun vaikka leikkaan leipää. Mutta sitä en ole tiennyt, että nähtävästi narskuttelen hampaitani öisinkin, koskapa hammaslääkäri totesi, että hampaani ovat kuluneet ikävästi. Ei hyvä!

Aloinpa sitten tutustua tähän narskutteluaiheeseen porkkaamalla nettiä ja kauhukseni löysin kommentin, että selällään nukkuminen pahentaa leuan sijoiltaan pysymistä ja hampaiden narskuttelua! Auts. Kun nyt olen miettinyt taaksepäin, niin ehkä tosiaan tämä leukavaivani paheni siinä vaiheessa, kun aloin nukkua enemmän selälläni.

Mikä siis nyt neuvoksi? Pitääkö minun tosiaan hyväksyä se, että dekolteehen ilmestyy jokisuisto ja kulmien välissä on kurtut, ja suupielissä inhottavat pystyrypyt? En halua 😦

Ainoa mitä olen keksinyt lääkkeeksi on se, että vihdoinkin ostan itselleni Save My Facen tyynyn:

Tällä tyynyllä pystyy nukkumaan selällään tai kyljellään  tai jopa mahallaan ja kasvot aika kivasti säästyvät unikurtuilta – kyljellään tietysti on jokisuiston muodostuminen ongelmana, mutta hampaat ehkä säästyisivät silloin. Noh, raporttia seuraa, kunhan saan tyynyn ja pääsen testailemaan muuttaako se jotenkin ehkä selällään nukkumistanikin hammasystävällisemmäksi, vai päädynkö kuitenkin nukkumaan kyljelläni ja ihmettelemään taas kerran mitä tehdä jokisuistolle…

Itsetutkiskelua ja murjotusta

2 vastausta

Tiedättekö mikä ainakin minulle on se viheliäisin (totuudenmukaisin?) peili? Se on meidän henkilöauton vähän tummaksi sävytetty ikkuna. Joka ikinen kerta kun vähän aurinkoisempana päivänä menen autolle, niin satun vilkaisemaan omaa peilikuvaani siitä auton ikkunasta, yleensä en edes tarkoituksella vaan ihan vahingossa. Ja voi huoh, siitä kuvasta oikein kirkuvat kaikki erinomaisen tylsät piirteet kasvoissani – leukapussit, silmäpussit, nenä-suupielijuonteet ja suupielten pystyrypyt. Joka kerta tulee kenkku mieli, kun astuu autoon.

Se sitten vielä oikein erityisesti ärsyttää, että luulen että aika moni noista jutuista olisi ainakin vähempänä – jos ei ihan kokonaan poissakin – jos en olisi autuaasti nukkua röhnöttänyt kyljelläni tai mahallani 40 vuotta. Voin suoralta kädeltä luetella kyljellään tai mahallaan nukkumisen aiheuttamaksi

  • suupielten pystyrypyt molemmilla puolilla suuta, ne jotka syntyvät ylähuuleen ihan lähelle suupieltä, syynä se että posket painuvat kyljellään lyttyyn tyynyä vasten
  • toisella puolella kasvoja syvempi nenä-suupielijuonne
  • kulmien välissä oleva hassu ryppy – ei se joka syntyy silloin, kun julmasti kurtistelen kulmiani, vaan se toinen, joka on suora tulos taas kyljellään nukkumisesta
  • toisella puolella nenänvartta oleva hienoinen piiitkä ryppy, joka alkaa läheltä silmää ja päätyy sieraimen tienoille – tämäkin syntyy ihan vaan siitä, että nassu painuu tyynyyn, mokomaa ryppyä ei todellakaan olisi ikinä muuten naamaani syntynyt
  • ja tietysti dekolteen pystyrypyt, ”jokisuisto”, joka syntyy siitä, kun kyljellään nukkuessa päällimmäinen rinta painaa ryppyjä rintojen väliin ja rintakehään.

Jaa että mistäkö olen varma, että juuri tuo nukkumisasento on ne saanut aikaan? Kas kun olen ottanut peilin käteen ja mennyt pötkölleni ja katsastanut miltä naama näyttää eri nukkuma-asennoissa 😀 Suositeltava testi!

Miksi en voinut tietää tätä asiaa jo joskus parikymppisenä?! Miksei kukaan silloin sanonut minulle että hei, opettelehan vaan nyt jo nukkumaan selälläsi, kiität itseäsi sitten nelikymppisenä, kun olet säästynyt turhilta rypyiltä? Olkaa te nyt minun lukijani sitten viisaampia kuin minä! Ette ainakaan pääse sanomaan, ettei kukaan koskaan kertonut selällään ja mahallaan nukkumisen vaaroista 😛

Olen kyllä muutenkin murjottanut taas viime aikoina peilikuvalleni. Tuntuu että mikään siinä ei muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka jumppaan ja jumppaan. Paras tietysti olisi kun ei turhaan tuijottaisi peiliin, vaan jumppaisi vaan aina ehtiessä ja olisi tyytyväinen ja onnellinen ihan muuten vaan – kesä on lämmin, kaunis ja valoisa, turha sitä on käyttää murjottamiseen.

Kuinkas sitten kävikään

Vastaa

Eli tyynyraportti jälleen kerran, olkaa hyvät! WellPurin niskatyynyä on nyt testailtu kuukauden päivät ja … no, ei voi mitään, eipä sekään ollut se unelmatyynyni. Heti ekana yönä totesin, että tyynyn niskaosa on liian korkea ja en vaan saa mukavaa nukkuma-asentoa. Tuo on kyllä ihan normaali ilmiö näissä niskatyynyissä ja varmaan hyvin luonnollinenkin – eihän niiden kanssa ole tarkoitus pitkällään pötkötellä, vaan ne tukevat päätä lähinnä istuma-asennossa ja silloin hyvä tuki juuri niskalle onkin tarpeellinen. Mutta tuloksena on sitten se, että vaikka makuullaan tyyny tukeekin pään mukavasti sivusuunnassa, niin niska (ainakaan minun) ei vaan tykkää.

Noh, mutta on minulla tuo tyyny silti ihan aktiivisessa käytössä 😀 Näkisittepä vaan… En taaskaan ole jaksanut valokuvaa ottaa, mutta kuvitelkaapa se minun aikaisemmin kuvaamani tyyny, johon olen tehnyt syvennyksen keskelle. Ihan tavallinen tyyny siis, mutta selällään ollessa takaraivo on syvemmällä ja pää saa siis sivutukea. Tämä sivutuki ei ole oikein kuitenkaan riittänyt minulle, joten siksi olen uutta tyynyä haeskellut.  No, nyt olen sitten yhdistänyt tuon WellPurin niskatyynyn ja tämän oman viritystyynyni 😛 Viritystyyny on tyynyliinan sisällä, ihan viattoman ja normaalin näköisenä. Mutta sitten olen työntänyt saman tyynyliinan sisään tuon niskatyynyn siten, että kun painan pääni tyynylle, niin tuo niskatyyny tulee kaarena korvalta korvalle, päälaen kautta. Pääni siis on tukevasti paikallaan, nassu suoraan kohti kattoa, ja myös pysyy siinä (tämähän mun tavoitteeni siis koko ajan on ollut). Kuulostaako mukavalta systeemiltä? No… ei se aina kyllä sitä ole. Illalla nukkumaan mennessä jos virittää tyynyt sopivasti, eikä yöllä möngi kovin paljoa, niin itseasiassa tuo tyynyviritelmä on ihan kiva ja mukava nukkua. Mutta jos tekee yöllä jotain akrobaattitemppuja ja kääntyilee kyljelleen jne., niin siinä tapauksessa voi päätyä aika epämukaviin asentoihin.

Ai että onko tää nyt siis vaivan arvoista? Eikö olisi fiksumpaa vaan nukkua mukavasti hyvässä asennossa? No oikeastaan kyllä nukun mukavasti hyvässä asennossa (kunhan en tee akrobaattitemppuja). Eli uneni ei kärsi näistä virityksistä, paitsi niistä epäonnistuneista 😛 Nykyinen viritys kyllä on ihan toimiva, joskin aiiiika kummallisen näköinen. Mutta miksi siis pitää tätä unipuolta näin viritellä? Voi… näkisittepä vaan – tai siis, ehhh… onneksi ette näe! Koska ei ole mitään nähtävää 😀 Ja se on juuri se tavoite! Dekolteeni on ihanan rypytön – ei mitään jokisuistoa enää, toisin kuin vielä olikosenyt vuosi sitten. Kulmakarvojen välistä huolikurtut ovat pienenneet ihan uskomattomasti, kolmesta kurtusta on jäljellä yksi, toisista vain hennot viivat ihossa. Wau! On tuohon hienoon tilanteeseen kyllä muitakin syitä kuin selällään nukkuminen, mutta sillä on iso merkitys. Ottakaapa peili käteen, niin kuin olen ennenkin ehdotellut, ja menkää kyljelleen pää tyynylle ja katsokaa miten upea kurttu painuukaan kulmien väliin… Kolmasosa elämästä tuossa asennossa – ei ihme jos jää pysyviä jälkiä! Niistä muista kurttujen katoamissyistä sitten toisessa postauksessa lisää.

Sinäkö se oot?!

Vastaa

Eli taas tyynyasiaa 😀 Kävin Jyskissä patjaostoksilla ja mitäs sitä ensimmäisenä sattuikaan silmääni ellei WellPur Niagara -niskatyyny! Hintaakin hulppeat kymppi (tarjouksessa 9.10. asti, normaalihinta 19,99 €). Arvannette, että tyyny lähti mukaan 🙂 Kas tämän näköinen se on:

Laitan tähän tyynyn päälle ihan normityynyliinan. Fiksumpi olisi tietysti muotoiltu tyynyliina, vaan mistäpä sellaisen tekaisen (no, okei, lähinnä kai tosiaan tekaisemalla itse, mutta olen nyt siihen liian laiska). Tuossa tyynyssä on vetoketju, joten päällisen saa pois ja sen voi pestä 60 asteessa.

Saa nähdä onko tämä nyt se unelmien tyyny. WellPur-tuotteet tuntuvat olevan muistivaahtomuovia (memory foam), ja niin on tämäkin tyyny. Se muotoutuu aivan taivaallisen ihanasti, kun sitä rutistelee kädellä, ja tuntui kivalta niskan alla, kun kokeilin pötköttää sängyllä. Niin, siis ostin tyynyn tosiaan tänään eli en ole edes ehtinyt testata sitä vielä oikeasti kertaakaan 😀 No, huomenaamulla olen viisaampi!

Kun jumppaaminen taas vaihteeksi maistuu puulta

4 vastausta

Juu, olen itse siinä tilanteessa. Nyt on mennyt varmaan 5-6 viikkoa niin, että olen tehnyt kunnollisen kasvojumpan (CFF) ehkä kerran, pari viikossa ja välillä on saattanut mennä viikko kokonaan jumppaamatta. Tilanne lähti siitä, että sain kasvoihini joskus alkukesästä kiusallisen vaivan – sitkeitä näppyjä suun ympärille – ja jumppaaminen ei tuntunut mukavalta, kun käsin joutui koskettelemaan noita näppyjä. Tuntui, että kai sitä käsistä jotain lisäpöpöjä päätyy iholle, vaikka kädet kuinka pesisi ennen jumppaamista. Näpyt lisivät hissukseen, kunnes elokuussa jo alkoivat näyttää tosi ikäviltä ja silloin sitten jumppaaminenkin alkoi jäädä. Näppyvaivalle löytyi nimikin, perioraali dermatiitti. Ihailkaapa kuvia tuosta linkistä… Omat kasvoni tosin eivät menneet kovin pahaan kuntoon (ainakaan noihin kuviin kun vertaa), mutta sen verran kuitenkin, että marssin loppujen lopuksi lääkäriin ja sain vaivaan antibioottikuurin, jota olen nyt syönyt viisi viikkoa. Nyt näpyt ovat hävinneet, mutta vielä taidan syödä kuuria ainakin viikon verran, että olisi parempi todennäköisyys, että pysyvätkin poissa.

Mutta niin, tuloksena siis oli kasvojumpan radikaali väheneminen. Ja niin kuin monen muunkin asian kanssa käy, kun homma menee jäihin, sitä on taas niiiiin hankala aloittaa… Joka päivä ajattelen kyllä jumppaamista ja olenkin naureskellut itsekseni, että jo on kumma, jos ei tuloksia tule, kun niin aktiivisesti asiaa mietin! Vaan peilikuva näyttää kyllä tosi tylsältä, eikä parane tuolla miettimisellä pätkän vertaa. Työpaikan hissi on erityisen masentava paikka, koska valo tulee siellä katosta ja arvaatte kai miten hienosti silloin näkyvät kaikki kasvojen poimut! Masokistisesti silti kuljen hissillä aina, kun on mahdollisuus, ja tuijotan masentuneena noita poimuja ja haaveilen päivästä, jolloin peilissä ei nää niitä näkyisi. Vaan miten sen saisi aikaan, kun ei edes jumppaa?! Eikä nämä ikuiset työkiireetkään helpota tilannetta. Pöh. Niin, ja ehkä tää hemmetin raudanpuutosanemiakin, joka minua taas vaivaa, tekee peilikuvan normaalia ankeamman näköiseksi.

Tämän postauksen otsikosta voisi ehkä päätellä, että tarjoan jotain lääkkeitä siihen tilanteeseen, että ei vaan millään tule jumpattua. Vaan eipä tällä kertaa ole mitään tarjota. Motivaatiokuvien tuijottaminen netistä ei auta, ei auta kasvojumppafoorumeiden lukeminen, ei auta oman tyhmän peilikuvan tuijottaminen… Pliis, kertokaa mulle vaikka inspiroivia jumppatuloksia tai jotain omia motivaatiokonstejanne 😀

Mutta hei! Sen verran paistaa päivä risukasaankin, että olen aika hyvin oppinut nukkumaan selälläni!  Se on näköjään tosiaan ihan opeteltavissa, jos vaan haluaa. Dekoltee on aamuisin ihanan siloinen ja naamassakaan ei ole unikurttuja. Tyynynä on edelleen se sama viritetty tyyny, josta kerroin kun viimeksi ihmettelin tyynyasioita.

Quest for the perfect pillow continues…

Vastaa

Eli edelleen haeskelen sitä maailman parasta selälläännukkumistyynyä. Karin ja Pirkko vinkkasivat Save my Facen tyynyistä, joita voi käyttää kahdella eri tavalla, joko kyljellään nukkumiseen tai selällään nukkumiseen. Tyynyn pitäisi ehkäistä rypistymistä myös silloin, kun nukutaan kyljellään.

Ideana siis tuossa tyynyssä on se, että kasvot eivät ruttaannu tyynyä vasten, vaan ovat ilmassa. Tällöin kasvoihin ei painu tyynyliinan ryppyjä, eikä myöskään synny ryppyjä siitä, että kasvot itsessään rutistuvat tyynyä vasten. Saman efektin muuten saa ihan normityynylläkin aikaan, jos sitä sopivasti kääntelee vinoon ja tumppaa naamansa ihan tyynyn reunalle. Tuki otsalle on kaikkein olennaisin, sitten lisätuki leualle pitää tulla jostain, vaikkapa peitonnurkasta. Testattu on 😛 No, ei kyllä ole mitenkään paras systeemi, tämä kotikutoinen.

Mutta entä jos haluaa nukkua selällään?

Tässä kuvassa tuo Save my Face -tyyny on käännetty keskeltä kahtia ja on sitten kaulan ja niskan tukena. Suattaapi toimia, vaan suattaapi olla toimimattakin. Olen näitä vastaavia systeemeitä yrittänyt viritellä ja periaatteessa tuo on minusta hyvä idea. Toisaalta, olen myös huomannut, että sekään ei aina toimi.

Tällainen ”Beauty Pillow” löytyy myös:

Täytyy sanoa, että en ole ihan varma miten tämä oikeasti estää ryppyjä kyljellään nukkuessa. Ehkä tämänkin tyynyn kanssa kasvot ovat enemmän ilmassa? Selällään… No, ei tiedä kokeilematta miten tämäkään tyyny toimii.

Sitten löysin CoreProductsilta ihan perustyynyn, joka käy selälläänkin nukkumiseen:

Itseasiassa nukun tällä hetkellä just tuollaisella tyynyllä 😀 Tosin omalla versiollani siitä. Kyllästyin nimittäin Lammas-parkaan ja kaivoin kaappejani ja löysin tyynyn, jossa on mahdollisuus säätää täytteen määrää. Siinä siis on vetoketju toisessa reunassa ja sieltä voi täytettä lisäillä ja poistella oman maun mukaan. Tyyny on jo vähän vanha ja täytteet latistuneet, joten ajattelin että voin uhrata sen kauneuden alttarille. Siispä pohdiskelin sitä, miten oikein nukun ja mihin kaipaan nukkuessa tukea. Sitten otin vaan neulan ja lankaa kauniiseen käteen, siirtelin tyynyn täytteet soppeliin kohtaan, niin että tyynyn keskellä on ihan littana, täytteetön paikka, ja sit vaan ompelemaan. Ompelin (mustalla langalla, että on helppo purkaa :P) siis sellaisen pyörylän tyynyn keskelle, juuri niin kuin tuossa yllä olevassa tyynyssäkin on. Ei muuten ole yhtään hassumpi ratkaisu! Jos täytteet pysyisivät tyynyssä tiukasti paikallaan, niin tuo olisi ihan kohtuullisen hyvä tyyny. Mutta niin, täytteet vähän liikkuvat ja sen seurauksena tyyny ei pidä päätä ihan niin napakasti suorassa kuin voisi toivoa. Tähänkin voisi auttaa lanka ja neula … katsotaan 🙂

Vallan pelottavan teknisen näköinen on Therapeutican tyyny:

Tästä tyynystä Essential Day Span foorumeilla kyllä kuului hyvää, kuulemma pää pysyy hyvin tiukasti suorassa. Tälläkin tyynyllä kyllä voi nukkua kyljellään, jos haluaa. Hitsit kun tämmöiset oikeasti lupaavan tuntuiset tyynyt ovat niin kalliita! Tämäkin maksaa Amazon US:llä 80 taalaa. Tarkemmin en edes jaksanut alkaa etsiä hintoja. Niin, eivät kaikki esittelemäni tyynyt ihan noin kalliita ole, muiden hinnat liikkuvat jossain 40 taalan molemmin puolin (plus postikulut).

Niin muuten, yksi juttu joka aika usein mainitaan näissä ”anti-wrinkle -tyyny” -yhteyksissä (johan tuli väliviivoja O.o mahtoivatkohan kaikki mennä oikein), on satiininen tyynyliina. Sen kaiketi pitäisi jotenkin edesauttaa ihon siloisena pysymistä – taustalla kaiketi ajatus siitä, että iho liukuu satiinin päällä, eikä jää ”jumiin” puuvillaiseen tyynyliinaan. Jotkut tykkäävät, jotkut ovat sitä mieltä että asia on ihan huuhaata. Yhden kommentin luin, jossa sanottiin että satiini oli tosi hikinen nukkua (olisko ollut sitten tekokuitua eikä puuvillasatiinia?). Ja silkkiäkin kehutaan tyynyliinassa, siis käsittääkseni nimenomaan aitoa silkkiä.

Siinäpä taas tyynyasiaa. Olen muuten tähän ikään mennessä ehtinyt nukkua jo 14 vuotta ja ehkä vielä sama mokoma on edessä. Kaipa tähän tyynyasiaan siis on ihan aiheellistakin panostaa 🙂