… köh. Olen siis jo hyvän aikaa pohdiskellut miksi leukalinjani on sellainen kuin on ja miksi nuo ryökäleen poskipussit eivät vaan voi kiltisti kadota, vaikka kuinka jumppaan. No, ei minulla sinänsä siihen ole tullut mitään muuta vastausta pohdintojen myötä, kuin että parempi jatkaa jumppaamista. Mutta jos nyt joku muukin on yhtä hidas ymmärtämään sitä, millä tavoin leukalinja muuttuu ajan saatossa ja miten jumppaaminen siihen vaikuttaa, niin kerronpa jotain omia ajatuksiani. Ne eivät kyllä perustu kauhean syvälliseen tietämykseen kasvojen lihaksistosta, koska minulla ei sellaista ole 😛 Jotain pientä olen kuitenkin oppinut matkan varrella.

Mutta niin. Jos muistatte, niin ihmettelin aikoinani sitä, miksi leukani on muuttunut jotenkin näpsäkämmän näköiseksi, mutta samalla leukapussit sen kun korostuvat entisestään. Joku siihen tarjosi fiksun vastauksen, joka jäi sitten muhimaan päässäni: olisiko niin, että kun tiettyjen lihasten kunto paranee, niin leukalinja muuttuu ”terävämmäksi”, mutta koska toiset lihakset eivät vielä oikein pysy perässä, pussit eivät kuitenkaan häviä samaa tahtia, ennemmin oikeastaan korostuvat. Tietyn asteinen ”pöhötys” siis leukalinjasta katoaa ja pussit näkyvät entistä armottomammin sen ansiosta. Tämän teorian mukaan jumppa siis on tuottanut tulosta, mutta vielä pitää tehdä lisää töitä.

No, olen siis tätä pohtinut ja katsellut omia kuviani ja … no, kyllä se vaan taitaa olla oikea teoria 🙂 Katsokaapa tätä kuvaparia kaulastani ja leuastani:

Keväällä 2008 leukani ja kaulani ovat vielä kuvitelleet, että ne ovat oikeastaan aika lailla sama asia, ainakin tuosta pussien kohdalta. Tämän vuoden kevääseen mennessä ne ovat huomanneet olevansakin erillisiä, mutta pussit ovat vielä paikallaan. Tässä kuvassa tosin näyttää, että pussitkin olisivat aika lailla kaikonneet, mutta ei se pidä paikkaansa – kyllä ne siinä edelleen olla möllöttävät. Vieläkin, jos sopivasti painan leukaa rintaa kohden, niin leukalinjaan tulee ihan sama ilmiö kuin mikä tuossa vanhemmassa kuvassa näkyy, ja ihan muulloinkin pussit näkyvät.

Kahden (ja aika monen muunkin) lihaksen yhteispeliä

Tässä aika hiljattain törmäsin FlexEffectin julkisilla foorumeilla aiheeseen liittyvään keskusteluun ja ilokseni opin jotain pientä uutta tähän liittyen: leukalinjaan vaikuttaa mm. kahden lihaksen yhteistyö (ja lukuisten muiden todennäköisesti lisäksi, kasvojen lihakset kun ovat melkoinen verkosto), nimittäin Platysman ja Risoriuksen. Platysmahan on kaulan ja rintakehän peittävä iso lihas, joka nousee ihan Risoriukseen asti. Risorius puolestaan on suupielistä vaakasuuntaan kohti korvia lähtevä lihas. Näiden lihasten yhteistyönä hamsterinpussien pitäisi nousta, ja minulla mitä ilmeisimmin Platysma on reagoinut mukavasti jumppaan, mutta Risorius (ja kaikki ne muut poskien lihakset) ei ole ihan pysynyt perässä.

Jos siis leukapusseista yritätte päästä eroon, niin CFF:n mukaan jumppaavat, tehkääpä jumppa tiukasti selällään (jotta Platysma saa paljon jumppaa) ja tehkää normijumpan lisäksi Carolynin vuoden 2009 uutiskirjeessä esittelemää liikettä. Jos taas jumppanne on FlexEffectin kolmas painos, niin esimerkiksi 24a ja 24b ovat eritoten Risorius-jumppaa ja Platysmalle löytyy omat liikkeensä. Agelessissäkin on kaulajumppaliike (Platysma!) ja Risoriukselle omansa. Ja jos jumppanne on joku muu, niin kaiken maailman kaulanvenytykset siis auttavat Platysmaan ja tiukasti korvia kohti hymyileminen Risoriukseen.

Mutta niin! Kaikki kanssakasvojumppaavat (oi miten rakastan joitakin svetisismejä :D), jos olette törmänneet vastaavaan tilanteeseen kuin minä oman leuka-kaulakalustonne kanssa, niin älkää vaipuko epätoivoon! Päinvastoin, olkaa onnellisia siitä, että jumppa on tuottanut tulosta ja jatkakaa vain sitkeästi.

Pieni varoituksen sana kuitenkin

Niin… on aina hienoa puhua asiantuntevasti lihaksista niiden latinankielisillä nimillä ja kertoa kuinka mikäkin lihas vaikuttaa mitenkäkin kasvojen muotoon… Mutta kannattaa huomata, että me olemme kaikki erilaisia, myös siinä mielessä, miten lihakset ovat kiinnittyneet kasvoihin.  Voi olla että yhden hamsterinpussit katoavat jumppaamalla Platysmaa ja Risoriusta, ja voi olla että toisella niihin auttavat vaikkapa Platysma ja Zygomaticus major. Eli elkääpä hyvät immeiset alkako mihinkään spot trainingiin! Tässä lienee yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Carolyn CFF:ssä on niin vastahakoinen tarkemmin puhumaan siitä, että mikä jumppaliike vaikuttaa mihinkäkin lihakseen, samoin kuin siihen että kasvojumppagurut ankarasti vastustavat spot trainingia. Jumpatkaa siis vaan mieluummin koko kasvoja, mutta vaikkapa erityisellä intensiteetillä ja huolellisuudella suurimpia ongelmakohtia.