Tag Archive | Leuka

Fysioterapeutti + lääkäri = Voice Massage tai OMT???

Se sijoiltaan oleva leuka taas… Olen nyt kuukauden päivät venytellyt ahkerasti työfysioterapeutin ohjeiden mukaan kaulaani ja myös jumissa olevaa kaularangan ylintä nikamaa. Toiveena on ollut se, että leukani pysyisi nätimmin paikoillaan, jos kireydet kaulastani hellittävät. Eilen oli sitten kontrollikäynti fysioterapeutilla ja kuulemma kaulani lihakset nyt joustavat vähän paremmin, samoin kuin kaularangan ylin nikamakin, joka oli kuukausi sitten ihan jumissa. Mutta leukani lipsuu edelleen pois paikoiltaan, huoh. Minusta tuntuu, että venyttely on kyllä jotain auttanut, mutta ei riittävästi. Jossain pään/kaulan/hartian alueella täytyy siis edelleen olla kireyksiä, koska kasvojumpan jälkeen leuka on kiltisti paikoillaan ehkä tunteroisen verran, mutta lähtee sitten taas lipsumaan. Mutta missä??? Ja kun kasvojumppa auttaa, niin tuntuu että pitäisi kai siihen löytyä joku pysyvä apu, jos kerran väliaikaista apua on olemassa! Olen kyllä valmis jumppaamaan ja venyttelemään.

Siinä sitten mietittiin fysioterapeutin kanssa mitä tehdä seuraavaksi. Hänellä ei oikein ollut enempää osaamista purenta-asioista, joten joltakulta muulta pitäisi neuvoa kysyä. Löytyikin sitten kaksi mahdollisuutta: Voice Massage -terapia (Suomessa kehitetty hierontahoito etenkin hengitys- ja äänentuottoelinten hoitamiseen, mutta myös hoitamaan esimerkiksi purentalihasten jännitystä) ja sitten ortopedinen manuaalinen terapia (OMT), joka on fysioterapian yksi muoto. OMT-koulutetut fysioterapeutit ovat käyneet 3,5 vuoden erikoistumisjakson perus-fysioterapeutin koulutuksen päälle ja yksi tällainen purenta-asioihin erikoistunut OMT-fysioterapeutti löytyikin siitä putiikista, joka tarjoaa työterveyspalvelujani. Voice Massage ei ole KELAn korvaamaa, mutta OMT:hen saa KELA-korvauksen, joten ei sitten muuta kuin lääkärille pyytämään fysioterapialähetettä.

Selitin lääkärille leukatarinani ja mitä kaikkea on leuan paikallaan pysymisen eteen yritetty tehdä, ja toki lääkäri määräsi minulle fysioterapiaa. Siinä yhdessä pohdittiin, että kenties joku lihas on kireä tai vastaavasti joku lihas liian heikko, ja tämän vuoksi sitten leukani lipsuilee. Jospa purenta-asioihin erikoistunut fysioterapeutti osaisi löytää ongelman syyn. Hammaslääkäreiden osastolle kuulemma lähinnä kuuluvat nämä purentaongelmat, mutta minähän olen jo parinkin hammaslääkärin kanssa näistä keskustellut, ja vaikka he ovat kyllä olleet kiinnostuneita ongelmastani ja tarjonneet siihen erilaisia ratkaisuja, niin lopullista apua ja ehkä myös tarkempaa asiantuntemusta ei sieltä ole löytynyt.

No, nyt minulla siis on fysioterapialähete. Menisinkö OMT:hen? Varmaan pari käyntikertaa olisi hyvä homma – ekalla kerralla jos saisin ”diagnoosin” ja kotihoito-ohjeet ja tokalla kerralla sitten tsekattaisiin eteneminen. Olettaen siis että kaikki menisi putkeen 🙂 Voice Massage houkuttelee myös – kuulostaa että sen puolen ihmiset ymmärtävät aika paljon juurikin kasvojen ja ylakropan lihaksistosta. Sitä ei siis KELA korvaa, mutta liekö tuo niin hirveän kallista, ettenkö kerran pari siellä kävisi. Ja olishan kyllä samalla hauska kuulla joku arvio kasvolihasteni kunnosta 😀

No, kunhan ehdin käydä näissä terapioissa, niin kertoilen sitten kuulumisia. Eihän nämä varsinaisesti kasvojumppa-asiaa ole, mutta aika lailla sitä kuitenkin sivuavat. Nyt kun olen enemmän alkanut ymmärtää kasvojen ja muunkin kropan lihaksistoa, niin ainakin itseäni on alkanut todella kiinnostaa, mikä kumma tuota leukaani kinnaa. Ja jospa tässä samalla tarttuisi jotain muutakin kasvojumppaa sivuavaa tietoa mukaan.

Tästäpä tulikin muuten hyvä aasinsilta toiseen asiaan! Työfysioterapeuttihan siis totesi myös, että kaularankani ylin nikama oli aika jumissa. Sitä kun venyttelin kuukauden päivät kotosalla, niin aloin samalla kiinnittää huomiota siihen, että FlexEffectin kaulajumppaliikkeitä (liike 30, head lift) tehdessäni kaulastani kuuluu melkoista rutinaa. Fysioterapeutille kun kerroin tästä, niin hän oli sitä mieltä, että liikkeet kuulostavat rassaavan turhan paljon rankaani, ja kannattaisi tehdä nämä liikkeet mieluummin staattisesti esim. omaa kättä tai jumppakuminauhaa vastuksena käyttäen kuin siten, että käytetään oman pään painoa kaulan lihasten vastuksena. Hmm. Taidanpa jättää nämä FlexEffectin liikkeet väliin ja kehitän tilalle jotain muuta samoihin lihaksiin vaikuttavaa. Ainakin Carolyn’s Facial Fitnessin neck strengthener on vähän samantyyppinen liike ja huomattavasti lempeämpi rangalle, vaikka siinäkin pään painoa käytetään vastuksena. Ei se nyt ihan samaa vastaa kuin nuo FlexEffectin liikkeet, mutta olen kyllä sillä saanut kivoja tuloksia kaulani seudulla aikaan aikaisemmin, joten eiköhän se edelleen ole ihan passeli liike 🙂

Eli kannattaapi kuunnella mitä kroppa sanoo, kun jumppaa! FlexEffectin leukaliikkeet ovat myös sellaisia, joita teen hyvin varoen ja pienellä intensiteetillä, koska liikkeet eivät vaan tunnu mukavilta. Sinänsähän lihaksia jumpatessa mukavuusalue kannattaa joskus ylittää, jos toivoo hyviä tuloksia, mutta silloin kun ollaan nivelten ja rangan kanssa tekemisissä, niin turvallisempaa on pysyä enempi mukavuusalueen puolella.

Mainokset

Lämpöistä joulua! Ja jorinaa hampaista ja kasvojumpasta

Hei, en tiedä teistä, mutta en minä koskaan ole niin kauheasti ajatellut, että hampailla (=purennalla) ja kasvojumpalla olisi jotain yhteistä. Tottakai, kun järkeään käyttää, yhteyden huomaa. Mutta siis tiesittekö, olitteko ajatelleet, että purennan paraneminen voisi näkyä vaikkapa hamsterinpussien pienenemisenä?! No minä en ainakaan ole koskaan tuollaista mahdollisuutta hoksannut.

Mistäkö tämä lähti liikkeelle? No muistatte ehkä, että olen pitkin vuotta valitellut, että leukani on pois sijoiltaan. Vähän, mutta kuitenkin. Olen tähän avuksi tehnyt kasvojumppaa (auttaa! mutta vain lyhyeksi aikaa) ja hammaslääkäri on tunnustellut purentalihaksiani ja kuunnellut kummallista rahinaa, joka leuoistani lähtee. Hiottiin sitten pienesti hampaita, josko purenta paranisi sillä, ja leuka pysyisi paremmin oikealla paikalla. Ehkä se vähän auttoikin, mutta ei vaiva kuitenkaan kokonaan hävinnyt.

Netistä luin, että selällään nukkuminen voisi pahentaa vaivaa – siispä hommasin Save My Face -tyynyn, jonka kanssa voisin nukkua kyljelläni, mutta säästää kuitenkin kasvojani unikurtuilta. Toimii, siis unikurttuja ei tule ja tyyny oli hyvä investointi (sikakallis kyllä), mutta leukaan ei tunnu juuri vaikuttavan se, miten nukun.

Fysioterapeuttiystävälleni sitten ohimennen mainitsin asiasta ja hän sanoi, että olisko sulla kaulassa kireyksiä. Hmm! Sain joku aika sitten aikaiseksi varata ajan työfysioterapeutille ja – tadaa! – taisin löytää ainakin JOTAIN apua ongelmaani! Tämä fysioterapeutti laittoi minut selinmakuulle ja tunnusteli niskani ja kaulani lihaksia (snif, ei kasvojen)  ja kertoi, että minulla on kireyksiä kaulassa ja jäykkyyttä ylimmässä niskanikamassa. Ja että kyllä nämä saattavat purentaankin vaikuttaa (tai siis tuohon leuan sijoiltaanmenoon). Lähdin kotiin venytysohjeiden kanssa.

Kotona sitten venyttelin ohjeiden mukaan ja AUTS! Juuri tuolla sijoillaan olevalla puolella leukaani on aivan käsittämättömän kummallisen ja kipeän tuntuinen paikka, joka rutisee, kun venytän! Kipinät vaan sinkoilee silmissä venytellessä. Tai siis sinkoilivat. Tuo pahin rutina ja kipinöinti nimittäin meni ohi aika lailla viikossa. Edelleen kuuluu lievää rutinaa, mutta selvästikin jotain lihaksissa tapahtui positiivista ihan alun aikana. Leukakin pysyy paremmin paikallaan, ihanaa ❤

Mutta ei tämä vielä hamsterinpusseihin vaikuta, tuo venytys tuntuu nimittäin enempi kaulan sivulla, korvan seudulla. Fysioterapeutin mukaan kuitenkin kaulani syvät lihakset ovat aika tiukalla tuossa etualalla. Siispä venyttelin niitäkin alkuun ohjeen mukaan, peilin edessä huvikseni. Ja kas kummaa! Tiedättekö missä venytys tuntuu makeimmin? No tietysti juuri tuossa hamsterinpussien kohdalla. Hmm! Te hamsterinpussien omistajat, menkäähän peilin eteen. Sitten laitatte vaikkapa vasemman kämmenen solisluiden päälle, keskelle kaulaa. Päätä sitten kenolleen taaksepäin, kaula pitkäksi, ja sitten kääntämään päätä vaikkapa oikealle kevyesti, niin että lihakset kaulassa jännittyvät ja venyvät. Oikealla kädellä voipi sitten tunnustella leukalinjaa juuri leukaluun alapuolelta, ja ainakin minä sopivassa asennossa tunnen siellä lihaksen, joka on juurikin tuossa hamsterinpussien kohdalla. Vasenta kättä voi sitten siirrellä solisluiden päällä niin, että että venytys tuntuu makeimmalta.

Minulla siis nämä lihakset ovat kireällä ja oman logiikkani mukaan se voi aivan ilmiselvästi vaikuttaa siihen, että leuassa pussittaa. Muistan kuinka eräs lukijani kerran sanoi, että hän on havainnut omalta kohdaltaan juurikin tämän asian ja venyttelee uskollisesti ko. aluetta. Mutta ei sitä näköjään toisen sanomisista voi viisastua, itse pitää kokea asia, että siihen uskoo 😀

No, nähtäväksi jää, tapahtuuko pussituksilleni mitään venytyksen myötä. Mutta sijoiltaan oleva leukani siis on reagoinut venyttelyyn positiivisesti, joten ilman muuta sitä jatkan. Jos sillä sitten on vaikutusta leukalinjan muotoonkin, niin se on lisäbonus 🙂

Method Putkistossahan muuten on venytyksiä, siis kasvojumpassakin. Tykkään ajatuksesta kovasti, kuten olen aikaisemmin siitä sanonut. En vaan ole itse kyseiseen jumppaan niin syttynyt (hyvä jumppa se on! minä vaan ite tykkään erisorttisesta), mutta ideologia on minusta erinomainen ja uskon, että moni kasvojumppa hyötyisi siitä, jos mukaan lisättäisiin venytyksiä!

Niin… pitää nyt vielä sanoa, että ei tämä venyttelyajatus leukapussitorjunnassa ole oma ideani todellakaan. Vasta nyt vaan olen osannut yhdistellä pisteet toisiinsa – esimerkiksi CFF:n ekstraliikkeissä on juurikin leukapusseihin vastaavan tyyppisiä venyttäviä liikkeitä, joita olen siis itsekin tehnyt, en vaan koskaan peilin edessä. Ja olen kyllä lukenut FlexEffectin kouluttajien kommentteja asiasta. Ja siis tosiaan lukijani tästä on maininnut, ja Putkistoa tehdessäni olen asiaa sivunnut. Jostain syystä vaan vasta nyt tuli tämä ahaa-elämys, että tosiaan! Kaulan kireät lihakset todellakin voivat aiheuttaa leukaan pussit. Taidan olla vähän hidas 😛 No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Lopuksi vielä oikein lämpöiset joulun toivotukset kaikille lukijoilleni – aaton kiiruiden jälkeen on hyvä rauhoittua vaikkapa mukavan kirjan ääreen sohvalle makoilemaan suklaarasian kanssa tai vaikka toteuttaa Heli Laaksosen joulupatjaa:

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine
on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen-

Rypyt vai hampaat?!!!

Ei voi olla totta, täytyykö minun tosiaankin valita sen välillä, että nukunko unikurttuja kasvoihini ja dekolteeheni vai narskuttelenko hampaani pilalle???

Nämä selälläännukkumisjuttuni te kyllä tiedätte ja perustelut sille. Olen pari kertaa maininnut myös ohimennen siitä, että leukani on kiusallisesti pois sijoiltaan ja ihmetellyt, että mistähän se johtuu. Ilmiö ei kyllä ole uusi – minulla ilmeisesti on jotenkin taipumusta siihen, koska niin kauan kuin muistan, leukani on silloin tällöin niksahtanut sijoiltaan. Mutta koskaan ennen se ei ole pysynyt pois sijoiltaan montaa kuukautta putkeen, niin kuin nyt on tilanne. Kasvojumppa ja lihasten venyttely kyllä auttaa siihen, että leuka aina hetkeksi menee paikoilleen, mutta pian taas huomaan, että se narskuu entiseen tapaan sijoiltaan. Tähän kun otetaan työstressi lisäksi, niin olen huomannut, että päivisin puren hampaitani tiukasti yhteen, kun vaikka leikkaan leipää. Mutta sitä en ole tiennyt, että nähtävästi narskuttelen hampaitani öisinkin, koskapa hammaslääkäri totesi, että hampaani ovat kuluneet ikävästi. Ei hyvä!

Aloinpa sitten tutustua tähän narskutteluaiheeseen porkkaamalla nettiä ja kauhukseni löysin kommentin, että selällään nukkuminen pahentaa leuan sijoiltaan pysymistä ja hampaiden narskuttelua! Auts. Kun nyt olen miettinyt taaksepäin, niin ehkä tosiaan tämä leukavaivani paheni siinä vaiheessa, kun aloin nukkua enemmän selälläni.

Mikä siis nyt neuvoksi? Pitääkö minun tosiaan hyväksyä se, että dekolteehen ilmestyy jokisuisto ja kulmien välissä on kurtut, ja suupielissä inhottavat pystyrypyt? En halua 😦

Ainoa mitä olen keksinyt lääkkeeksi on se, että vihdoinkin ostan itselleni Save My Facen tyynyn:

Tällä tyynyllä pystyy nukkumaan selällään tai kyljellään  tai jopa mahallaan ja kasvot aika kivasti säästyvät unikurtuilta – kyljellään tietysti on jokisuiston muodostuminen ongelmana, mutta hampaat ehkä säästyisivät silloin. Noh, raporttia seuraa, kunhan saan tyynyn ja pääsen testailemaan muuttaako se jotenkin ehkä selällään nukkumistanikin hammasystävällisemmäksi, vai päädynkö kuitenkin nukkumaan kyljelläni ja ihmettelemään taas kerran mitä tehdä jokisuistolle…

Pohdintoja hamsterinpussien syvimmästä olemuksesta

… köh. Olen siis jo hyvän aikaa pohdiskellut miksi leukalinjani on sellainen kuin on ja miksi nuo ryökäleen poskipussit eivät vaan voi kiltisti kadota, vaikka kuinka jumppaan. No, ei minulla sinänsä siihen ole tullut mitään muuta vastausta pohdintojen myötä, kuin että parempi jatkaa jumppaamista. Mutta jos nyt joku muukin on yhtä hidas ymmärtämään sitä, millä tavoin leukalinja muuttuu ajan saatossa ja miten jumppaaminen siihen vaikuttaa, niin kerronpa jotain omia ajatuksiani. Ne eivät kyllä perustu kauhean syvälliseen tietämykseen kasvojen lihaksistosta, koska minulla ei sellaista ole 😛 Jotain pientä olen kuitenkin oppinut matkan varrella.

Mutta niin. Jos muistatte, niin ihmettelin aikoinani sitä, miksi leukani on muuttunut jotenkin näpsäkämmän näköiseksi, mutta samalla leukapussit sen kun korostuvat entisestään. Joku siihen tarjosi fiksun vastauksen, joka jäi sitten muhimaan päässäni: olisiko niin, että kun tiettyjen lihasten kunto paranee, niin leukalinja muuttuu ”terävämmäksi”, mutta koska toiset lihakset eivät vielä oikein pysy perässä, pussit eivät kuitenkaan häviä samaa tahtia, ennemmin oikeastaan korostuvat. Tietyn asteinen ”pöhötys” siis leukalinjasta katoaa ja pussit näkyvät entistä armottomammin sen ansiosta. Tämän teorian mukaan jumppa siis on tuottanut tulosta, mutta vielä pitää tehdä lisää töitä.

No, olen siis tätä pohtinut ja katsellut omia kuviani ja … no, kyllä se vaan taitaa olla oikea teoria 🙂 Katsokaapa tätä kuvaparia kaulastani ja leuastani:

Keväällä 2008 leukani ja kaulani ovat vielä kuvitelleet, että ne ovat oikeastaan aika lailla sama asia, ainakin tuosta pussien kohdalta. Tämän vuoden kevääseen mennessä ne ovat huomanneet olevansakin erillisiä, mutta pussit ovat vielä paikallaan. Tässä kuvassa tosin näyttää, että pussitkin olisivat aika lailla kaikonneet, mutta ei se pidä paikkaansa – kyllä ne siinä edelleen olla möllöttävät. Vieläkin, jos sopivasti painan leukaa rintaa kohden, niin leukalinjaan tulee ihan sama ilmiö kuin mikä tuossa vanhemmassa kuvassa näkyy, ja ihan muulloinkin pussit näkyvät.

Kahden (ja aika monen muunkin) lihaksen yhteispeliä

Tässä aika hiljattain törmäsin FlexEffectin julkisilla foorumeilla aiheeseen liittyvään keskusteluun ja ilokseni opin jotain pientä uutta tähän liittyen: leukalinjaan vaikuttaa mm. kahden lihaksen yhteistyö (ja lukuisten muiden todennäköisesti lisäksi, kasvojen lihakset kun ovat melkoinen verkosto), nimittäin Platysman ja Risoriuksen. Platysmahan on kaulan ja rintakehän peittävä iso lihas, joka nousee ihan Risoriukseen asti. Risorius puolestaan on suupielistä vaakasuuntaan kohti korvia lähtevä lihas. Näiden lihasten yhteistyönä hamsterinpussien pitäisi nousta, ja minulla mitä ilmeisimmin Platysma on reagoinut mukavasti jumppaan, mutta Risorius (ja kaikki ne muut poskien lihakset) ei ole ihan pysynyt perässä.

Jos siis leukapusseista yritätte päästä eroon, niin CFF:n mukaan jumppaavat, tehkääpä jumppa tiukasti selällään (jotta Platysma saa paljon jumppaa) ja tehkää normijumpan lisäksi Carolynin vuoden 2009 uutiskirjeessä esittelemää liikettä. Jos taas jumppanne on FlexEffectin kolmas painos, niin esimerkiksi 24a ja 24b ovat eritoten Risorius-jumppaa ja Platysmalle löytyy omat liikkeensä. Agelessissäkin on kaulajumppaliike (Platysma!) ja Risoriukselle omansa. Ja jos jumppanne on joku muu, niin kaiken maailman kaulanvenytykset siis auttavat Platysmaan ja tiukasti korvia kohti hymyileminen Risoriukseen.

Mutta niin! Kaikki kanssakasvojumppaavat (oi miten rakastan joitakin svetisismejä :D), jos olette törmänneet vastaavaan tilanteeseen kuin minä oman leuka-kaulakalustonne kanssa, niin älkää vaipuko epätoivoon! Päinvastoin, olkaa onnellisia siitä, että jumppa on tuottanut tulosta ja jatkakaa vain sitkeästi.

Pieni varoituksen sana kuitenkin

Niin… on aina hienoa puhua asiantuntevasti lihaksista niiden latinankielisillä nimillä ja kertoa kuinka mikäkin lihas vaikuttaa mitenkäkin kasvojen muotoon… Mutta kannattaa huomata, että me olemme kaikki erilaisia, myös siinä mielessä, miten lihakset ovat kiinnittyneet kasvoihin.  Voi olla että yhden hamsterinpussit katoavat jumppaamalla Platysmaa ja Risoriusta, ja voi olla että toisella niihin auttavat vaikkapa Platysma ja Zygomaticus major. Eli elkääpä hyvät immeiset alkako mihinkään spot trainingiin! Tässä lienee yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Carolyn CFF:ssä on niin vastahakoinen tarkemmin puhumaan siitä, että mikä jumppaliike vaikuttaa mihinkäkin lihakseen, samoin kuin siihen että kasvojumppagurut ankarasti vastustavat spot trainingia. Jumpatkaa siis vaan mieluummin koko kasvoja, mutta vaikkapa erityisellä intensiteetillä ja huolellisuudella suurimpia ongelmakohtia.

Kun peilistä katsoo vastaan leuka

Tiedätte varmaan ilmiön: kasvoissanne (tai muualla kropassanne) on joku ilmiselvä karmaiseva vika, ja joka kerta kun vilkaisee peiliin, niin tuo vika suorastaan huutaa sieltä vastaan. Peilissä siis ei näy mitään muuta.

Noh, minua on viime aikoina peilistä tuijottanut leuka. Se Carolynin moittima. Aiemmin se ei yhtään kurkistellut vahingoniloisesti minua peilistä, mutta nyt se oikein vinkkaa silmää sieltä. ”Katsohan nyt minua!” se sanoo joka kerta ”jos olisit jumpannut kiltisti CFF:n mukaan koko ajan, niin olisin sievä ja siloinen nyt jo, oma vikasi!” Ja vaikka kuinka yritän sille sanoa, että ole hiljaa siellä, mistä sen tietää mitä olisi tapahtunut, voi olla että olisin paljon vähemmän hyvän näköinen, Ageless on tosi hyvä jumppa ja sillä tulee hienoja tuloksia, olen ihan tyytyväinen naamaani nytkin, niin silti leuka vaan irvistelee joka kerta, kun satun vilkaisemaan peiliin.

Ja niitä peilejäkin pitää olla joka paikassa! En ole ennen huomannutkaan kuinka paljon peilejä maailmaan mahtuu. Ja aina sieltä vaan näkyy se leuka… Eikös kuulostakin turhamaiselta? Siltä että en tee muuta kuin tuijotan peiliin koko ajan? Hävettää tunnustaakin koko leukaongelma, mutta jostain syystä se nyt vaan on kakaistava kaiken maailman luettavaksi. Kenkuttaa koko homma. Ennen Carolynin ”moitteita” peilejä ei ollut ollenkaan niin paljon maailmassa ja silloin kun sinne sattui kurkistamaan, sieltä näkyi ihan kivan näköinen naama ja se leukakaan ei erityisesti mitään jutellut mulle, kunhan hymyili ystävällisesti takaisin. Mutta nyt…!

Pakkohan tuolle leualle on alkaa pistää hanttiin, kun olisi mukava joskus jotain muutakin peilistä katsella. Toivottavasti sen tilalle ei vaan tule… no vaikka … kurttuotsa, huoh. Inhaa jos otsa alkaa vuorostaan selittää kuinka liian ahkera jumppaaminen saa sen vain pysymään kurttuisena jne. Katsoisin mieluummin ihan sitä tavallista kokovartalo- tai kokokasvokuvaa, joka ei puhu mulle mitään sen kummempia (yleensä…).

Kaula, leuka kaunihimpi

Kun lueskelee erilaisia foorumeita, niin törmää kultajyväsiin 🙂 No, ainakin uusiin jumppaliikkeisiin. Ageless If We Daren foorumeilla Maggiemay kertoo keksineensä uuden liikkeen kaulaa ja leukaa varten:

I stretch the neck up toward the ceiling and tilt my head back until it’s pretty much parallel to the ceiling. Once in that position, I smile up (up as in toward my eyes, not toward the ceiling) and hold. I hold for about five to seven seconds. You can feel the sides or front of the neck tense as soon as you smile. I do this exercise both with an open-mouthed smile (works the sides of the neck) and with a closed-mouth smile (works the front of the neck), and you can easily feel the different areas respond. Either way, the area beneath the chin is also worked.

Eli kaulaa venytetään kohti kattoa ja päätä käännetään samalla taaksepäin, kunnes pää on aika lailla katon suuntaisesti. Sitten hymyillään niin, että poskipäät nousevat kohti silmiä ja pidetään tiukasti tätä hymyä yllä 5-7 sekunnin ajan. Kun hymyilee leveästi suu auki, vaikutus tuntuu enemmän kaulan sivuilla. Kun taas hymyilee suu kiinni, kaulan etuosa jumppaantuu. Ja molemmissa tapauksissa myös leuan alunen saa oman osansa jumpasta.

Lois ehdotti, että liikkeeseen voi lisätä vastusta

by just putting a hand round your throat and pulling the skin downwards as you’re performing the exercise

eli laittamalla käden kurkulle ja vetämällä ihoa alaspäin samalla kun jumppaa.

Ja Kathkitellä oli vielä oma versionsa liikkeestä:

I place both hands flat palms over the base of the throat as I lean the head back and push the chin forward, it gives one heck of a burn. […] I count for 10 and repeat 10 times.

Eli molemmat kämmenet laitetaan kurkun alaosaan, päätä käännetään taaksepäin ja leukaa työnnetään eteen/ylöspäin. Tässä asennossa pysytään kymmeneen laskien. Tehdään kymmenen toistoa. Kokeilin itse tehdä liikettä ja en oikein hoksannut, että miten kädet pitäisi laittaa. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että ilmeisesti kämmenet asetetaan solisluiden yläpuolelle siten, että ranteet tulevat vastakkain ja sormet osoittavat kohti niskaa.

Hiukan varovainen kyllä kannattaa näiden liikkeiden kanssa olla: minulla ainakin alkaa veri kohista korvissa ja kaulassa tuntuu pientä puutumista. Riittävän pitkään jos tuota jatkaisi, niin saattaisi vaikka pyörtyä kupsahtaa. Painankohan sitten liikaa käsillä isoja verisuonia tukkoon? Ehkä. No, en tiedä onko näillä jumppaliikkeillä kuinka hyviä tuloksia saavutettavissa, mutta juuri nyt kaulani ja varsinkin leuanalunen kyllä tuntuvat melko merkillisiltä 😀 Eli tulkitsen asian niin, että jotain sen alueen lihaksille tapahtui.