… niin onkohan se ”vaikka mitä” sitten ollutkin väärin?! Kas kun… minulla on murheena tuo leukalinja, kun hamsterinpussit ei vaan katoa, vaikka olen jumpannut jo kohta kolme vuotta. Olen siis yrittänyt siihen keksiä kaikenlaisia konsteja ja katsella eri jumpista liikkeitä, joilla erityisesti kohennetaan leuanseutua. Pääasiassahan kuitenkin edelleen jumppaan CFF:n mukaan.

No, jossain Carolynin uutiskirjeessä (vuodelta 2009? en muista varmaksi) oli liike, jota Carolyn kehui tehokkaaksi – semmoinen etusormet ja peukalot pinseteiksi tuohon leukalinjaan ja sitten irvistetään. Tein tätä liikettä viime vuonna toivorikkaana tosi ahkerasti, mutta tulos ei ollut hyvä. Sain aikaiseksi poskiini hassut ylimääräiset patit suupieli-korva -linjalle (ihan tuohon suupielien lähistölle). Mitä ilmeisimmin tein liikettä liikaa, tai sitten se vaan ei ollut mulle sopiva. No, jätin liikkeen kokonaan pois ja nyt patit ovat ”sulaneet” pois jo kauan sitten. Epäonnistunut kokeilu siis.

No, sitten ajattelin käyttää omaa järkeäni (ei hyvä idea, en suosittele :D) ja mietin että mihin tuo poisjättämäni liike oikein voisi perustua ja miksi ne patit syntyivät ja voisinko kenties saada sen leukalinjaan positiivisesti vaikuttavan efektin ilman patteja. Tähän yhdistettynä Sanford Bennettin opit kasvojen hieronnasta ja vielä CFF:n Face Firmer ja tuloksena oli se, että päätin alkaa hieroa kasvoja tuosta leukalinjasta. Ensin suupieli-leuka -väliltä ja sitten lisäksi vielä suoraan leukalinjaa, juuri siitä kohdasta missä ne hamsterinpussit olla möllöttävät. Ja ajattelin olevani fiksu. No, nyt tämä fiksuus kyllä epäilyttää ankarasti – minusta nimittäin hamsterinpussit ovat vaan pahentuneet.

Aloin sitten tänään taas epätoivoisena etsiskellä uusia liikkeitä, joilla leukalinjaa voisi kohennella ja lueskelin aiheesta sieltä ja täältä. Ja kuinkas kävikään, FlexEffectin kirjasta bongasin inhan lauseen: jos Triangularis-lihas on ylikehittynyt, niin siitä voi seurata hamsterinpussiefekti! Iiks!!!! Arvaatte kai aloinko pohtia mihin lihakseen tuo leukalinjan hierominen kohdistuu… Juu-u, aika lailla tarkkaan triangulariksen kohdalle, ja vielä molemmat hieromani kohdat! Oujee… se siitä oman järjen käytöstä.

Eli tänään siis loppui virallisesti mun oman järjen käyttö. Ainakin kasvojumpan suhteen. Seuraan kuuliaisesti Carolynin ohjeita, noudatan toistomääriä ja teen vain hänen ohjeistamiaan liikkeitä (no oli se eka kokeilunikin Carolynin liike, mutta tein liikaa toistoja). Taidan vaan katsastaa Carolynin ”ekstra-liikkeet” – niissä on jotain tuohon leukalinjaankin, mutta olen jostain syystä niitä ylenkatsonut. Tyhmä minä.

Eräs lukijani kysyi, että olenko harkinnut oman jumpan kehittämistä, kun tiedän näin paljon kasvojumppa-asioista. Se oli kyllä ihana kysymys ja tuli hyvä mieli, mutta vastasin kuitenkin, että enpä ole, kun toistaisin vaan itseäni viisaampia ja yrittäisin keksiä pyörää uudestaan. Olen kyllä entistäkin vakuuttuneempi  nyt siitä, että suutarin kannattaa pysyä lestissään 😀 Minä kirjoitan harrastuksena blogia kasvojumpasta ja toiset sitten voi työkseen suunnitella niitä jumppia.

Edellisessä postauksessa intoilin siitä, että huolikurttuni kulmakarvojen välistä ovat melkein kadonneet. Mutta ei tässä vielä kaikki! Otsani on muutenkin silinnyt. Kun tunnustelen sitä sormillani, en tunne enää käytännössä lainkaan otsan vaakaryppyjä. Mutta uskokaa vaan – siellä ne olivat vielä vuosi sitten. Muistan täsmälleen kuinka tunnustelin otsaani ja ihmettelin, kuinka rypyt hävisivät sormituntumasta, kun otsa rentoutui sitä rutistellessa. Blogasinkin siitä innoissani.

Onkos todisteita kurttujen katoamisesta?

En ole tätä ilahduttavaa ilmiötä oikein saanut todistettua valokuvilla. Otsan vaakarypyistä on edelleen jäljellä aika selvät jäljet ihossa, joskaan ne siis eivät ole niin syvät, että juurikaan tuntuisivat sormiin. Ja joka tapauksessa en ole saanut alkujaankaan kuvattua noita otsaryppyjä kovin hyvin, joten vertailukuvia on tosi vaikea esittää. Ehkä jos joskus nuo hennotkin juonteet häviäisivät, niin sitten voisin tarjota kuviakin esille. Toisaalta… onhan minulla jo nytkin kuvia, joissa rypyt eivät otsassa näy. Ne kuvat vaan valehtelevat 🙂 kun kyllä ne rypyt siellä vielä ovat, vähemmän syvinä vain.

Huolikurtut kulmakarvojen välissä sitten ovatkin jo toinen juttu. Niistäkään ei kovin hyviä kuvia löydy, mutta jossain vaiheessa kyllä todistan tämän ihmeen teille kuvienkin avulla. Vielä saatte kuitenkin tyytyä vain uskomaan minua ilman kuvia: Muutama viikko sitten nimittäin aloin katsastella otsaani ja jostain muistin syövereistä kumpusi hämmentynyt ajatus siitä, että eikös tuossa kulmien välissä ollutkin joskus kolme pystykurttua… Ja nyt siinä näkyi vain yksi. Piti alkaa tarkistaa asiaa, ja löysinhän loppujen lopuksi (aika huonoja) kuvia, joissa kulmien välissä toden totta oli kolme kurttua. Hmm. Hämmästyttävää. Sitten otin uusia kuvia ja pistin kuvat rinnakkain… Tulos: joo-o, on niissä eroa! Siinä missä oli ennen yksi syvä kurttu ja kaksi pienempää, on nyt enää vain yksi kurttu (ei niin hirveän syvä) ja hennot jäljet niistä kahdesta pienemmästä.

No kerro nyt jo että mikä ihme on tuon tuloksen saanut aikaan!

Sanoisinpa että neljä (viisi?) eri tekijää:

Carolyn’s Facial Fitness -jumppa. Olen jumpannut tosi uskollisesti CFF:n mukaan ja siinä on mukana muutama liike, jotka vaikuttavat otsaan ja huolikurttuihin. Aina jumpan jälkeen otsani on ollut kivan sileän tuntuinen sormiin, juuri sillä lailla niin kuin tuossa yllä kuvasin ja huolikurtut siloiset myös. Olen lisäksi tehnyt paljon ylimääräistä huolikurttujen silitystä yhdellä tietyllä CFF:n liikkeellä, josta on tullut minulle aika automaattinen homma aina, kun on sopiva hetki (vaikka silloin kun kirjoitan blogia ja mietin mitä seuraavaksi sanoisin :).

Sanford Bennettin kasvohieronta. Ja siis tarkemmin sanoen otsan hieronta. Eli se jonka kuvaan tuolla jumppaliikesivulla (otsaliikkeet). Se jossa otsaa hierotaan kämmenen kannalla. Tuloksena on jälleen kerran ihanan siloisen tuntuinen otsa (= oletan että otsalihas rentoutuu). Tätä olen tehnyt tosi ahkerasti ainakin siitä lähtien, milloin siitä ensimmäistä kertaa blogasin. Laiskana en jaksa tarkistaa koska se oli, mutta on siitä yli puoli vuotta kulunut kuitenkin. Olen hieronut aina samalla vastaavasti myös kulmien väliä.

Selällään nukkuminen. Tämä vaikuttaa myös otsaan, jos ei mitään muuta niin välillisesti seuraavan kohdan kautta.

Huolikurttujen teippaus (aika harvoin otsan). Uskon että tällä on tooooosi iso merkitys! Huolikurttuni ovat suorastaan dramaattisesti näkymättömämmät, kun teippaan ne yöksi. Se isoin jäljellä oleva kurttu kyllä ilmestyy päivän aikana takaisin, varsinkin jos kurtistelen jostain syystä paljon kulmiani, mutta muut kaksi kurttua pysyvät kiltisti pois. Mutta tätä siis ei voi harrastaa, jos nukkuu kyljellään, koska tällöin teipit saavat kurtut aamulla näyttämään vain kahta kauheammilta. Uskon että huolikurttujen teippaus vaikuttaa välillisesti myös otsan sileyteen, koska en uskoakseni niin paljoa nostele unissani kulmakarvojanikaan, jos kulmien väli on teipattu.  Olen nyt ottanut työn alle sen, että siloitan otsarypyt oikein sileiksi illalla ja teippaan niiden kohdaltakin. Taka-ajatuksena on se, että jos huolikurtut siliävät näkymättömiksi (ne kaksi pienempää siis), niin mikseivät voisi otsarypytkin silitä. No, sepä nähdään. Kyllä otsani ainakin hetken aamulla on tosi siloinen. Vaivaahan tämä vaatii, enkä suinkaan jaksa joka ilta hommaa tehdä, mutta olen sitä mieltä, että se on vaivan arvoista.

Viidentenä EHKÄ Thomas Haggertyn jumppaliike nro 5. En ole tätä tehnyt ihan hirveän ahkerasti, mutta olenpa kuitenkin, aina silloin kun muistan (aika näppärä tehdä työmatkalla autossa). Tämä liike siis kaiken kaikkiaan nostaa kasvoja 🙂 mutta vaikuttaa etenkin otsaan ja silmiin. Ainakin olen huomannut, että korvieni ympärillä olevat lihakset ovat vahvistuneet, koskapa tunnen nykyään hyvin selvästi liikkeen näissä lihaksissa ja aiemmin en ole sitä huomannut miksikään.

Melkein harmittaa, että otsatukka peittää nämä hienot tulokseni 🙂

Kasvojumppaajia kehotetaan ottamaan valokuvia itsestään säännöllisin väliajoin ja vähintäänkin silloin, kun aloittaa jumppaamisen. Minäkin olen tähän yllyttänyt. Mutta miksi ja millaisia kuvia?

Miksi kuvia?

No siksipä tietysti, että olisi todistuskappaleita tapahtuneesta muutoksesta 🙂 Eli kun tuota omaa nassua tuijottelee päivät pitkät peilistä, niin jumpan mukanaan tuomaa hidasta muutosta ei välttämättä huomaa ollenkaan. Tai jos huomaa, niin ei välttämättä hoksaa kuinka radikaalia se parhaimmassa tapauksessa saattaa olla. Siispä, kuvia kannattaa ottaa tasaisin väliajoin, vaikkapa 3-4 viikon välein. Onpa niistä sitten näyttää toisillekin, epäuskoisille, kuinka jumppa tehoaa. Jos tehoaa.

Millaisia kuvia?

Digikuvat kun ei nykyään maksa mitään, niin kuvien ottamisessa ei kannata säästellä (hei, kuka muistaa vielä sen, kun salamatkin piti kameraan ostaa erikseen?!). Eli ei muuta kuin eri valaistuksissa  salaman kanssa ja ilman ja eri ilmeellä heti parikymmentä kuvaa kerralla. Profiilikuvat kannattaa räpsiä molemmin puolin, sitten suoraan edestä tietysti sekä hymyillen että vakavana, ja vielä suoraan edestä yläviistosta otettuna saa hienoja varjoja kasvoihin. Niin ja 3/4-kuva eli viistosti edestä, molemmin puolin tietysti. Lisäksi voi räpsiä lähikuvia silmistä ja kaulasta ja käsistä ja dekolteesta ja … 🙂 Ja vaikka korvista! Korvia kannattaa hieroskella, ne tykkäävät siitä ja nuorenevat nekin.

Olisi aika hienoa, jos aina saisi sitten vertailukuvat otettua samassa paikassa ja samalla valaistuksella. Minun ennen ja jälkeen -kuvissani on aika monenlaista valaistusta ja kyllähän se vaikeuttaa kuvien vertailua ja tietenkin vähentää uskottavuuttakin. Mutta en vaan ole onnistunut saamaan samassa valaistuksessa sellaisia kuvia, että niitä voisi fiksusti vertailla, kun itse pääasiassa kännykkäkameralla otan kuvat. Ja no, ensisijaisesti minäkin ne otan itseäni varten kuitenkin. Jos joku ei halua uskoa jumppatuloksiini sen vuoksi, että kuvani eivät ole uskottavia, niin se ei minua haittaa 😀 Mitään kun en myy, niin mitään en menetäkään, jos minua ei uskota.

Miten kuvia kannattaa vertailla?

Helpointa kuvia on vertailla keskenään, jos niistä tekee saman kokoiset. Minä olen laittanut omat profiilikuvani PowerPointtiin rinnakkain ja rajannut ne sopivasti ja tökännyt tarkasti vierekkäin, leuka samalle tasolle, kasvot pystysuunnassa samaan asentoon jne. Kokeilin sitten sellaistakin kerran, että laitoin apuviivat kuvaan mukaan, eli muutaman vaakaviivan, joiden avulla pystyi näkemään onko esim. kulmakarvat korkeammalla kuin ennen tai onko leukalinja muuttunut.

Joskus muuten toisen ihmisen silmä näkee enemmän kuin oma silmä! Eli voi olla ihan hyvä idea näyttää vertailukuvia jollekulle muullekin.

Aina silloin tällöin näkee foorumeilla keskusteluja siitä, missä kohtaa kasvoissa jumpan tulokset alkavat näkyä ja kuinka nopeasti. Meistä jokainen on tietysti yksilö ja se vaihtelee paljon, miten kasvot reagoivat jumppaan. Kasvojen lihakset saattavat olla aika erilaisessa kunnossa – öisellä hampaanpurennalla saa itselleen kenties vahvat leukapielet, mutta silmäluomet voivat roikkua. Tai jos nukkuu kovin ilmeikkäästi, niin otsalihakset saattavat olla tiukassa kunnossa, mutta posket valahtaneet. Ja niin päin pois. Eli kovin yksilöllistä on se, mitkä paikat ekana reagoivat jumppaan. Mutta Cynthia Rowlandin Facial Magic -sivuilta (ja taas yksi uusi jumppa… blogaan tästäkin joskus) löytyy ohjeellinen järjestys ja aikataulu siitä, mihin jumppa tehoaa:

VIIKKO 1: Otsa – Yläluomet – Poskipäät

VIIKKO 2: Leukalinja (”Jowls”, ”hamsterinpussit”) – Suupielien pussit

VIIKKO 3: Leuka – Kaula

VIIKKO 4: Ylähuuli – Alaluomet (”Lower eye”)

VIIKKO 5: Otsan pystyviivat – Leuka ja alahuuli

VIIKKO 6: Otsan vaakaviivat – Kaula

VIIKKO 7: Alaluomet (”Lower eye”) – Poskien takaosa (”Back of Cheeks” – en oikeasti ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan)

VIIKKO 8: Poskien takaosa (”Back of Cheeks”) – Silmien naururypyt (”Crows feet”)

VIIKKO 9: Nenänvarsi – Nenä-suupieli -juonteet (”Laugh lines”)

On vähän enemmänkin kuin kyseenalaista antaa näin selkeää listaa ja vielä tuollaisia selviä aikamääriä sille, miten muutos tapahtuu. Minua kaihertaa todella todella paljon, että kun väitetään, että jossain noinkin tiukassa aikataulussa tapahtuisi kasvoissa selkeitä muutoksia – ainakaan viikossa tai kahdessa. Hohhoijaa. Miksi asettaa noin epärealistisia tavoitteita jumppaamiselle 😦 Tuossa ajassa toki alkaa jo jotain tuloksia tulla, mutta kyllä ne ovat kovin hienovaraisia ja näkymättömiä vielä.

Mutta se, mikä tuossa listassa on hyvää, on se että hyvinkin suurin piirtein tuossa järjestyksessä muutokset voisivat keskivertoihmisellä (heh, mistähän sellainen löydetään 🙂 tapahtua. Yleensä todellakin sanotaan, että silmät reagoivat aika nopeasti. Menevätkö sitten nuo muut kasvojen osat tuossa järjestyksessä – mene, tiedä! Tuo järjestys varmaan riippuu siitäkin, mitä jumppaa käyttää tai mitä paikkoja itse erityisen ahkerasti jumppaa. Laitoin tämän listan kuitenkin tähän näytille, kun joku kerran sellaisen on valmiiksi miettinyt. Sitä saa nyt sitten vapaasti siinä ihmetellä. Ihan hauskaa olisi kuulla, millaisia kokemuksia itse kullakin on tuosta järjestyksestä.

Itselläni ovat ekana lähteneet nousemaan poskipääni ja siinä samalla ovat silinneet nenä-suupielijuonteet ja suupieli-leukajuonteet pienentyneet. Ylähuuleni on myös reagoinut kiitettävästi jumppaan 🙂 Eli voisin sanoa, että minun kohdallani on mennyt 1, 2, 4. Aika lähelle siis tuota Rowlandin listaa.

Sainpa tässä tänään sähköpostia:

Blogit.fi siirtyy nykyisten hidasteluiden ja katkoksien vuoksi uudelle, tehokkaammalle palvelimelle tulevan viikonlopun aikana. Siirto aiheuttaa 12-24 tunnin katkoksen blogiisi ja palveluumme. Siirron jälkeen palvelumme palaa kuitenkin entistä ehompana ja toivomme katkoksien olevan tätä myötä menneen talven lumia.

Pahoittelemme häiriötä.

Joskus on tosiaan ollut vähän jännää päivitellä blogiaan, kun tekstin tallettamisessa menee huolestuttavan kauan 🙂 Kun on vääntänyt tunnin jotain juttua ja alkaa epäilyttää, tallettuuko se, niin… No, huolettaa. Toivotaan että tämä päivitys auttaa.

Niin, laitoin tosiaan tuonne ennen ja jälkeen -kuviin kuvan leuastani edestäpäin (joulukuulta). Pitkään epäröin laittaa sitä, kun en oikein ollut varma mitä siinä näen. Mutta no, katsokaa itse 🙂