Tag Archive | otsa

Kulmakurtut sileäksi

Löysin mahtavan rentouttavan otsahieronnan, jolla kulmien välin pystykurttuja pitäisi saada loivennettua. Alkuperäinen vinkki tähän tuli Essential Day Span keskustelufoorumeilta. Ajatuksena tässä hieronnassa on rentouttaa lihaksia, jotka vaikuttavat näiden huolikurttujen muodostumiseen. Kulmien välihän on meillä kaikilla aika aktiivista aluetta kasvoissa: kurtistelemme kulmia ja siristelemme silmiä, kun on kirkas ilma, keskustellessa menevät kulmat kurttuun milloin mistäkin syystä, murhetta jos on paljon, niin juuri tuossa kulmien välin kurtisteluna se näkyy, ja yöllä nukkuessakin kasvolihakset toimivat aika aktiivisesti juuri tuossa otsan alueella. Ja se sitten näkyy joillakin jo tosi nuorena kulmien välin pystyryppyjen muodossa. Botoxiahan tähän vaivaan perinteisesti on käytetty, mutta onneksi on olemassa luomumpiakin konsteja, joita kokeilla.

MassageToday-lehdestä siis löytyy artikkeli, jossa kuvaillaan tämä hieronta. Perusajatus siinä on, että käytetään painetta/puristusta ja tehdään pienimuotoista syvähierontaa (myofascial release, en löytänyt suomeksi mitään hyvää linkkiä tähän) etusormien ja peukaloiden avulla. Artikkelin mukaan hieronta tehdään kerran päivässä tai useamminkin; haittavaikutuksia ei pitäisi olla siitä, jos useamminkin tekee. Alla on oma tulkintani hieronnasta. Alkuperäisessä ohjeessa on joitakin kohtia, joista en ole ihan satavarma ymmärsinkö oikein, osittain sanaston takia, osittain sen vuoksi että hierontajutskat eivät ole minulle ihan hirveän tuttuja. Mielellään siis kannattaa lukaista tuo alkuperäinen ohjekin tämän lisäksi ja katsoa vielä alta löytyvä video.

Hieronnassa on varsinaisesti kolme vaihetta:

  1. Tartu peukalolla ja etusormella vasempaan kulmaan silmän sisänurkasta kulmakarvan suuntaisesti. Purista sormien väliin ihoa ja syvällä sen alla olevaa lihasta. Purista niin lujaa, että se tuntuu epämiellyttävältä. Asteikolla yhdestä kymmeneen, jossa 1 tarkoittaa ”eipä juuri arista” ja 8 tarkoittaa ”lievästi kivuliasta”, 7 olisi aika sopiva puristusvoima. Tarkoitus siis on, että puristus tuntuu kohtuullisen epämukavalta, mutta ei vielä satu.Pidä puristusta yllä ainakin 20 sekuntia. Voi olla että tunnet silmien, kulmien tai nenän alueella kutitusta, silmien kostumista, nenän vuotamista, lihasten nykimistä tms. Jatka vastaavasti kohti korvaa, niin että käyt siirryt aina noin peukalon leveyden verran eteenpäin. Lopeta hieronta jossain kulmakarvan ulkonurkan kohdalla. Käytännössä kolme ”puristusta” on aika hyvä. Tee vastaavasti oikealle silmälle. Tämän vaiheen voi myös tehdä molemmille silmille yhtä aikaa.
  2. Seuraavaksi ota kiinni vastaavalla tavalla yhtä aikaa molempien silmien sisänurkasta. Samalla kun puristat sormilla, venytä kevyesti sormia erilleen toisistaan noin 20 sekunnin ajan, eli siis venytät sormien välissä olevaa kudosta. Todennäköisesti tunnet hetken päästä kuinka jännitys ja epämukavuus alkavat hävitä. Kun alue ”sulaa”, jatka puristusta ja vedä sormia ulospäin/eteenpäin ja samalla erilleen toisistaan, jolloin siis lihakset ja ihonalaiskudos (faskia) venyvät lisää. Jatka kohti korvia vastaavasti kuin vaiheessa 1.
  3. Kun lihakset ja ihonalaiskudos on saatu kulmien alueella rentoutumaan (voiko faskia ”rentoutua”? näin olen ymmärtänyt että tavallaan voi), pienimuotoisella syvähieronnalla voidaan vielä tehostaa kurttujen siliämistä. Aseta peukalot kulmien sisänurkkaan puoliväliin ja paina lujasti luuta vasten. Venytä samaan aikaan ihoa kohti korvia. Pidä jännitys yllä 90-120 sekuntia ja vapauta se sitten hitaasti. Siirry kulmien keskikohtaan ja toimi vastaavasti ja lopuksi sitten silmien ulkonurkkaan

Toista hierontaa päivittäin (1-3 kertaa päivässä). Näkyviä tuloksia saattaa tulla välittömästikin.  Itse hieronta tuntuu minusta silmien alueella aika epämiellyttävältä – en oikein tiedä pitäisinkö silmiä kiinni vai auki, mutta hieronnan päätteeksi kulmien alue tuntuu tosi ihanalta ja rentoutuneelta.

Tästä hieronnasta löytyy myös eräästä hierontablogista tosi kiva video, joka kannattaa katsoa:

Mainokset

Otsarypyn paluu – ja uusi poistuminen – ja palaaminen ja …

Jos muistatte, niin olen viime marraskuussa ihmetellyt sitä, minkä vuoksi huolikurttuni näyttävät erilaisilta kuin ennen. Tämä oli siis sen aikainen tilanne kulmieni välissä:

1257

Ykkösryppy olla möllötti selvästi näkösällä, kakkosryppy oli ihan sievästi piilossa ja kolmonen sitten vähän esillä. Ihmettelin silloin, että mihin kummaan tuo kakkosryppy oli kaikonnut ja ennen kaikkea miksi. No, arvatkaas kuinka kävi… Tilanne pysyi kutakuinkin samana kuukauden päivät, kunnes marraskuun lopussa mikroneulasin noita ryppyjä jälleen kerran (yksittäisellä neulalla). Tuo neulaus kun on aika ilkeän tuntuista, niin päädyin neulaamaan ankarimmin ykköstä ja kolmosta ja kakkosta hyvin vähän, koska se oli niin kiltisti piilossa. Ja kuinkas kävikään: tämän tuloksena kakkosryppy kulmia kurtistaessa taas nousikin ankarimmin esiin ja ykkönen ja kolmonen olivat aika lailla pieninä.

No, sitten kului aikaa pari viikkoa, kun huomasinkin, että ykkösryppy taas näkyi huomattavasti selvemmin kuin muut rypyt ja kakkonen siis oli taas aika piilossa. Tässä vaiheessa atopiani rehotti vaihteeksi ankarasti (koko talvi on ollut iholleni tosi hankala), ja juuri tuo nenänvarsi ja kulmien välinen alue olivat rutikuivina ja punaisena. Atoopikoille on tuttu juttu, että rypyt näkyvät paljon normaalia selvemmin kuivissa paikoissa ja niin sitten oli näiden kulmakurttujenikin kanssa.

Mutta kas, atopiani vähän tokeni tuossa muutamia päiviä sitten ja ajattelin, että nyt on sopiva hetki mikroneulata taas kulmien väli (en uskalla nyt koskea muuhun osaan kasvoistani, vaan pidät kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja toivon että tilanne pysyisi näin hyvänä). Ja kuinkas kävikään tällä kertaa: ykkös- ja kolmosryppy ovat lähes piilossa ja kakkosryppy kulmia kurtistaessa on hyvin uhkaavan ja syvän näköinen. Hmm.

* * * *

No, mitä tästä turhanpäiväisestä ja vähän sekavasta stoorista voisi siis päätellä ja oppia? Itse ajattelen, että mikroneulaus selvästikin vaikuttaa kurttujen katoamiseen ja esiin tulemiseen, mutta varmaankin sen kautta, että ihossa on paranemisprosessi meneillään ja iho on ihan vaan yksinkertaisesti turvoksissa ja sen vuoksi kurtistuu miten milloinkin. Turvonneimmat (= ankarimmin neulatut) paikat tietysti jaksavat kurtistua vähemmän ja iho sitten menee kurttuun siitä, mistä se on helpointa, eli nyt taas tuosta keskirypyn alueelta.

Toisaalta, luulen että mikroneulaus (tai kasvojumppa! tai kurttujen teippaus! en voi varmaksi tietää mikä noista on ”syypää” – todennäköisesti kaikki yhdessä) on kyllä jotain aidosti positiivista saanut aikaan noissa huolikurtuissani, eikä siis pelkästään väliaikaista tulosta. Kurtut ovat sormiini huomattavasti vähemmän syvän tuntuiset ja vaikka valokuvissa en oikein ole saanut tuloksia näkyviin, niin peilini kertoo, että kurtut ovat myös paljon vähemmän näkyvät. Ihon kunto myös vaikuttaa asiaan todella selvästi: kun atopia kukoistaa, niin kukoistavat myös kaikki mahdolliset rypytkin kasvoissani.

Uskallanko siis suositella tämän perusteella jotain? No juu: kasvojumpatkaa 😀 Ja jos tuo mikroneulaus ei oikein iske tai sattuu ihan kamalasti, mutta silti tekisi mieli vähän sen kanssa värkätä, niin ihan hyvä idea on tehdä sitä vaikka vain paikallisesti noihin huolikurttuihin. Jos tätä innostutte kokeilemaan, niin ei muuten kannata neulata sitten ihan vaan sitä kurtun pohjaa, vaan myöskin vähän leveämmältä alueelta kurtun sivuiltakin (siis millin, pari). Itse alkuun neulailin vain tuota rypyn selkeintä pohjaa, mutta minusta tulokset ovat olleet selkeämpiä, kun olen neulannut hivenen leveämmältä alueelta.

Mistähän tämäkin voisi johtua

Jotain kummallista on tapahtumassa otsassasi, tuossa kulmien välissä. Minulla on ollut siinä jo pitkään kolme pystyryppyä, vähän eri syvyisiä. Kasvojumpan ja otsan teippaamisen myötä ko. rypyt ovat madaltuneet huomattavasti, ja jossain vaiheessa totesin ällistyksekseni, että kaksi niistä on käytännössä kadonnut. Mutta nyt on tapahtunut jotain kummallista. Tässä havainnollistava kuva (joo, kuva on aika huonolaatuinen, koittakaa kestää):

1257

Vielä muutama viikko sitten tilanne oli se, että rypyt nro. 1 ja 3 olivat käytännössä hävinneet kokonaan. Kun kurtistin kulmiani, ryppy nro. 2 tuli näkyviin, mutta ykkönen ja kolmonen eivät enää (paljon aikaisemmin siis kaikki kolme ryppyä tulivat näkyviin kulmia kurtistellessa ja kakkonen oli aika näkyvä). Kakkonen on ollut se ryppy, jota olen ahkerimmin hieronut pois ja piikitellyt mikroneulauksen yhteydessä juuri siksi, että se oli näkyvin noista rypyistä. Mutta mitä ihmettä! Nyt tilanne onkin tuon yllä olevan kuvan mukainen. Ryppy nro. 3 on edelleen kiltisti aika lailla piilossa, mutta yhtäkkiä ryppy nro. 2 onkin kadonnut – ei edes näy tässä kuvassa juurikaan – ja ryppy nro. 1 muuttunut paaaljon näkyvämmäksi, kuin mitä muistan sen koskaan olleen. Täh, mitä oikein on tapahtunut?!

Jokin aika sitten, kun siis kurtistin kulmia, kakkonen sieltä tuli näkyviin. Mutta nyt, kun kurtistan kulmia, kakkonen pysyy piilossa ja ykkönen muuttuukin erittäin paljon syvemmäksi ja näkyvämmäksi (joo, kolmonen myös jonkun verran). Mikä juttu tämä oikein on?

Olen keksinyt tälle neljä mahdollista selitystä:

  • Kakkonen on hävinnyt, koska olen hieronut sitä niin paljon ja etenkin mikroneulannut, joten kollageeni ihon alla on lisinyt ja ryppy sen myötä silinnyt. Tämän takia sitten otsaa kurtistaessa ykkönen tuleekin esiin, koskapa kakkonen on pienentynyt niin paljon.
  • Olen tehnyt kasvojumppaa niin paljon, että jotain on tapahtunut lihaksille ja ehkä myös kollageenille, ja tämän myötä lihakset käyttäytyvät eri tavalla, ja siis myös kurtut näkyvät eri tavalla.
  • Uusi koiraluutyynyni (Save My face) jotenkin saa tämän aikaan. En kyllä tajua, miten asia voisi olla niin, koska aamulla otsateippaukseni eivät ole rutussa, joten otsanikaan ei ole voinut olla yöllä rutussa. Mutta silti.
  • Tämä on joku ohimenevä tilanne. Ihoni on vaikkapa turvoksissa tai jotain.

Voi tietysti olla, että kyseessä on kaikkien noiden yhteisvaikutus. Ja toisaalta, onko sillä nyt oikeasti väliä, mistä tuo johtuu… Mutta hassu juttu kummiskin! Olis kiva kyllä tietää syy. Seuraavaksi varmaan otan sitten työn alle tuon ykkösrypyn, lähinnä mikroneulauksen yhteydessä. Jospa sekin siitä katoaisi. Tai sitten tämä on vaan tosiaan joku väliaikainen juttu 🙂 No, lupaan tiedottaa jos/kun tilanteeseen tulee muutoksia.

Kohotusta yläluomille

Roikkuvatko silmäluomesi? Onko otsalihaksesi heikko? Cynthia Rowlandin Facial Magic -jumpan sivuilta löytyy ohje yläluomien kohottamiseksi:

  1. Rentouta kulmakarvojen alue ja aseta kolme keskimmäistä sormea kulmakarvojen alle
  2. Kämmenet poskia vasten
  3. Nosta sormenpäillä kulmakarvoja ylös ja vähän ulospäin
  4. Pidä kulmakarvoja tässä asennossa silmät avoimina
  5. Paina hitaasti kulmia alaspäin sormenpäitä vasten samalla, kun pidät sormilla kulmakarvoja ylhäällä. Pidä jännitystä yllä viiden sekunnin ajan
  6. Ota kädet pois kasvoilta
  7. Hengitä syvään nenän kautta
  8. Toista liike. Tällä kertaa pidä jännitystä yllä 10 sekunnin ajan. Seitsemän sekunnin kohdalla sulje silmäsi ja pidä samalla kulmakarvoja koholla.
  9. Kädet pois kasvoilta. Hengitä syvään nenän kautta. Toista taas liike, pidä jännitystä 10 sekunnin ajan ja sulje silmät 7 sekunnin kohdalla. Toista liike jälleen. Nyt olet jumpannut yhteensä 35 sekunnin ajan.

Tämä jumppaliike ”herättelee” Rowlandin mukaan otsaa. Alkuun kulmien yläpuolelle saattaa muodostua vaakaryppy jumpatessa, mutta se on väliaikainen ja kertoo vain, että otsalihaksesi ei ole oikein hyvässä kunnossa. Ohje löytyy sivustolta myös pdf:nä.

Kuohuviinin juonti näyttää vapun jälkeen jääneen mukavaksi tavaksi. Äitienpäivä alkoi lasilliselle mansikkaista kuoharia ja tänään olen juhlinut ystävättäreni hienoa edistymistä urallaan taas cavan merkeissä. 18 vuotta sitten kun olimme samassa työpaikassa, tämä tilanne olisi tuntunut utopistiselta 😀 Nyt siis lämpöiset onnittelut hienosta saavutuksesta!

Otsajumppaa uudella tavalla

No… on tuo otsikko kyllä aika reipasta liioittelua. Olen tuolla blogini jumppaohjesivulla ja jossain blogikirjoituksessakin esittänyt Sanford Bennettin tekniikkaa ryppyjen hieromiseksi pois – yksinkertaistettuna idea on se, että jännitetään tiukasti alla oleva lihas ja kämmenen kannalla hierotaan kasvoja. Tällä tavoin voi sekä hieroa ryppyjä pois että jumpata kasvolihaksia (mikä taas puolestaan vähentää ryppyjä).

Pienen modifikaation bongasin kuitenkin otsan jumppaamiseen vastaavalla tekniikalla. OIen itse ohjeistanut aikaisemmin seuraavaa:

Otsalihas rentoutetaan rutistelemalla sitä peukalon ja etusormen välissä kauttaaltaan niin kauan, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiin. Sen jälkeen otsalihas jännitetään nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Lihas pidetään jännityksessä ja samalla hierotaan koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla.

Frederick M. Rossiterin Face Culture -kirjassa (taas yksi kasvojumppaguru… kerron joskus lisää) tämä otsan hierominen tehdään muuten vastaavasti, mutta sen sijaan, että kohotettaisiin kulmakarvoja ja siten jännitettäisiin otsalihasta, rutistetaankin toinen silmä kiinni (toinen jää auki). Tällöin kiinni rutistetun silmän puoleinen osa otsaa siliää ja sitä on sitten hyvä hieroa ihan vastaavasti kämmenen kannalla kuin mitä tuossa edellä esitän.

Puolta tietysti vaihdetaan vastaavasti eli toinen silmä vuorostaan kiinni ja hierotaan otsaa sen puolelta. Otsan keskiosan voi hieroa sitten vaikka siten, että nostaa molempia kulmakarvoja ylös. Hieronnan määrää voi säätää makunsa mukaan, mutta voi tehdä esim. 2-3 kymmenen pyörähdyksen sarjaa oikealle ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, ehkä vielä 1-2 sarjaa keskelle.

Ei tuo aiemminkaan esittämäni tekniikka huono ole, mutta ehkä tämä on vielä parempi 🙂

Kulmien kurtistelulla sileämpi otsa

Flex Effectin vanhoilta foorumeilta löysin tällaisen jumppaliikkeen, joka siloittaa otsaa ja samalla avaa silmiä nostamalla yläluomia:

Aseta neljä sormea molemmista käsistä kulmillesi. Nosta kulmiasi samalla, kun painat kulmakarvalinjaa alas sormilla. Sormilla on tarkoitus painaa kulmia siten, että otsaasi tai kulmakarvojen väliin ei muodostu ryppyjä, kun nostat kulmakarvojasi ylös. Pidä kulmia ylhäällä minimissään 6 sekunnin ajan.

Sen jälkeen aseta kolme sormea juuri kulmakarvalinjan alapuolelle. Nosta sormillasi kulmalinjaa ylöspäin ja samaan aikaan kurtista kulmiasi. Tarkoitus on että annat sormillasi vastusta lihaksille. Samaan aikaan paina kulmia hiukan erilleen siten, ettei kulmakarvojen väliin muodostu ryppyä (eikä myöskään otsaan). Pidä jännitys yllä vähintään 6 sekunnin ajan.

Toista molemmat liikkeet 10 kertaa.

On tosiaan hyvä pitää otsa ja kulmakarvojen väli sileänä jumpatessa jos suinkin mahdollista. Lihaksilla on taipumus jäädä jumpan jälkeen jonkun verran jännitykseen siihen asentoon, miten niitä jumpattiin, ja ei tietysti ole tarkoitus, että otsa olisi jumpan jälkeen kurttuisempi.

Aika monessa jumpassa on vastaava liike otsalihaksen jumppaamiseksi. Ideana on siis antaa lihakselle vastusta sormilla ja näin tehostaa jumppaliikettä. Sormia voi asetella itse sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta. Välttämättä ei tarvitse käyttää sormenpäitä (jos on vaikka pitkät kynnet niin kuin minulla), vaan kulmia voi painaa myös esimerkiksi etusormien sivuilla.

Matkalla kohti sileämpää otsaa

Minulla on addiktio sileään otsaan 😀 Otsani on melkoisilla vaakarypyillä, joita tosin otsatukka sopivasti jonkun verran peittää. Rypyt ovat kuitenkin tylsiä – paitsi että ne näkyvät ikävästi, ne myös tuntuvat sormiin, kun otsaa silittää alhaalta ylös/ylhäältä alas. En tykkää.

Jossain vaiheessa tänä syksynä huomasin, että kun rutistelen otsanahkaa etusormen ja peukalon välissä koko otsan alueelta (en mitenkään ihan hellävaraisesti), niin otsa siliää joksikin aikaa. Hmm. Sileämpi otsa tuntui kivalta sormiin. Peilissäkin otsa näytti ihan vähän sileämmältä. Yhteishyvän sivuilla muuten on kiva ohje (kohta 5) tätä varten. Hmm. Lueskelin sitten kasvojumppajuttuja ja hoksasin mistä ilmiö johtui: otsanahan puristelu sai aikaan sen, että frontalis-lihas rentoutui ja samalla silisi. Opin myös sen, että kunhan lihakseen saisi lisää voimaa ja joustavuutta, se oppisi rentoutumaan ja samalla siliämään ihan itsekseen, ilman että sitä täytyy erikseen rentouttaa. Hmhmm.

No, olen siis jumpannut otsalihasta. Mutta kun lihas ei ole vielä oppinut tuota itsekseen rentoutumisen jaloa taitoa, olen jumppaamisen lisäksi edelleenkin vähän auttanut sitä rentoutumaan sillä filosofisella taka-ajatuksella, että ehkä lihas voisi oppia jotain, kun sitä kovasti johonkin suuntaan tökitään. Lisäksi olen toteuttanut Sanford Bennettin oppeja kasvojen hieronnasta: Bennett väittää, että rypyt häviävät ja kasvojen lihakset voimistuvat sillä, että jännityksessä olevia  kasvolihaksia hierotaan melko voimakkaasti kämmenen kannalla. Olennaista on tosiaan, että lihakset ovat jännittyneinä, muuten saadaan lähinnä tuhoa aikaan kasvoissa.

Mitä siis käytännössä teen? Olen ajatellut, että olisi varmaan hyvä idea ensin muistuttaa lihaksille, että sileä olotila on fiksu. Olen siis ensin rentouttanut otsalihaksen niin, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiini. Sen jälkeen jännitän lihaksen nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Pidän lihasta jännityksessä ja samalla hieron koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla. Hieronnan määrä hiukan vaihtelee, mutta yleensä lasken kymmenen pyörähdyksen sarjoja, 2-3 sarjaa oikealla ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, monasti vielä 1-2 sarjaa keskelle. Määrät kuulostavat ehkä isoilta, mutta aikaa ei tuohon oikeasti mene kuin pieni hetki. Jotain tämän hieromisen täytyy vaikuttaa, koska otsani saattaa olla seuraavana päivänä arkana (maitohapoilla?), jos edellisestä hieronnasta on pitempi aika.

Tuloksia? No minusta otsalihakseni on vahvempi kuin aikaisemmin, mutta samalla kyllä myös uurteet otsassa ovat selvemmät. Tästä kirjoittelin jo aikaisemmin eli en ole asiasta erityisen huolissani, päinvastoin. Sitä en kyllä varmaksi voi sanoa, onko juuri hieronta se, mikä on saanut lihaksen voimistumaan vai ihan vaan lihaksen varsinainen jumppaaminen, jota siis sitäkin olen tehnyt jonkun verran lisäksi. Mutta oikeastaan en edes välitä 😀 Rentouttaminen ja hierominen yhdessä saavat otsan kivan tuntuiseksi ja sileämmäksi, ihan eri tavalla kuin pelkkä jumppaaminen. Ihan pelkästä siitä ilosta jo ”silittelen” otsaani 🙂