Tag Archive | Dekoltee

Itsetutkiskelua ja murjotusta

Tiedättekö mikä ainakin minulle on se viheliäisin (totuudenmukaisin?) peili? Se on meidän henkilöauton vähän tummaksi sävytetty ikkuna. Joka ikinen kerta kun vähän aurinkoisempana päivänä menen autolle, niin satun vilkaisemaan omaa peilikuvaani siitä auton ikkunasta, yleensä en edes tarkoituksella vaan ihan vahingossa. Ja voi huoh, siitä kuvasta oikein kirkuvat kaikki erinomaisen tylsät piirteet kasvoissani – leukapussit, silmäpussit, nenä-suupielijuonteet ja suupielten pystyrypyt. Joka kerta tulee kenkku mieli, kun astuu autoon.

Se sitten vielä oikein erityisesti ärsyttää, että luulen että aika moni noista jutuista olisi ainakin vähempänä – jos ei ihan kokonaan poissakin – jos en olisi autuaasti nukkua röhnöttänyt kyljelläni tai mahallani 40 vuotta. Voin suoralta kädeltä luetella kyljellään tai mahallaan nukkumisen aiheuttamaksi

  • suupielten pystyrypyt molemmilla puolilla suuta, ne jotka syntyvät ylähuuleen ihan lähelle suupieltä, syynä se että posket painuvat kyljellään lyttyyn tyynyä vasten
  • toisella puolella kasvoja syvempi nenä-suupielijuonne
  • kulmien välissä oleva hassu ryppy – ei se joka syntyy silloin, kun julmasti kurtistelen kulmiani, vaan se toinen, joka on suora tulos taas kyljellään nukkumisesta
  • toisella puolella nenänvartta oleva hienoinen piiitkä ryppy, joka alkaa läheltä silmää ja päätyy sieraimen tienoille – tämäkin syntyy ihan vaan siitä, että nassu painuu tyynyyn, mokomaa ryppyä ei todellakaan olisi ikinä muuten naamaani syntynyt
  • ja tietysti dekolteen pystyrypyt, ”jokisuisto”, joka syntyy siitä, kun kyljellään nukkuessa päällimmäinen rinta painaa ryppyjä rintojen väliin ja rintakehään.

Jaa että mistäkö olen varma, että juuri tuo nukkumisasento on ne saanut aikaan? Kas kun olen ottanut peilin käteen ja mennyt pötkölleni ja katsastanut miltä naama näyttää eri nukkuma-asennoissa 😀 Suositeltava testi!

Miksi en voinut tietää tätä asiaa jo joskus parikymppisenä?! Miksei kukaan silloin sanonut minulle että hei, opettelehan vaan nyt jo nukkumaan selälläsi, kiität itseäsi sitten nelikymppisenä, kun olet säästynyt turhilta rypyiltä? Olkaa te nyt minun lukijani sitten viisaampia kuin minä! Ette ainakaan pääse sanomaan, ettei kukaan koskaan kertonut selällään ja mahallaan nukkumisen vaaroista 😛

Olen kyllä muutenkin murjottanut taas viime aikoina peilikuvalleni. Tuntuu että mikään siinä ei muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka jumppaan ja jumppaan. Paras tietysti olisi kun ei turhaan tuijottaisi peiliin, vaan jumppaisi vaan aina ehtiessä ja olisi tyytyväinen ja onnellinen ihan muuten vaan – kesä on lämmin, kaunis ja valoisa, turha sitä on käyttää murjottamiseen.

Mainokset

Kun ensin oppii jotain, niin sitten siitä pitää oppia pois…

Voi huoh, alan kyllä tuntea olevani neuroottinen näiden ryppyjen kanssa. Tai ainakin omasta mielestäni kuulostan siltä. Mutta minkä sille tekee, kun blogin aihe on mikä on! Voisin tietysti blogata vaikka tlasten teknologian käytöstä arjessa, mutta kun nyt olen valinnut tämän ryppyaiheen blogille, niin kaipa on vaan alistuttava siihen, että kuulostan siltä, että koko elämä pyörii ryppyjen tai niiden välttämisen ympärillä.

Mitkäs rypyt tällä kertaa sitten ovat kyseessa ja mistä pitäisi oppia pois? No se dekoltee taas. Tai ainakin lähimaasto. Selällään nukkuminen tuntuu olevan lempiaiheitani tällä hetkellä, kun tasaiseen tahtiin siitä kirjoittelen. No, onhan se tietysti asia joka tulee vastaan kerran vuorokaudessa! Viime aikoina olen murehtinut sitä, että olen kyllä oppinut nukkumaan selälläni ja tykkäänkin nukkua niin, mutta käsille ei löydy hyvää paikkaa. Tai löytyy, oikein mukava paikka! Ongelmana on vaan se, että jälleen kerran tämä mukavuus tuo mukanaan ryppyjä 😀

Selällään nukkuessa nimittäin tuntuu hämmästyttävän kivalta se, että nostaa kädet ylös, tuonne pään molemmin puolin. Mutta mutta, mokoma kun tuokin tapa saa niitä hiivatin ryppyjä aikaan! Tällä kertaa ei niin pahaan paikkaan kuin kyljellään nukkuminen, mutta kuitenkin tuonne hartian-kaulan seudulle. Niin että nyt sitten pitää opetella löytämään käsille joku toinen paikka. Tähän kyllä auttavat lisätyynyni, joita halailen nukkuessani 🙂 Mies kyllä niistä tyynyistä välillä vähän rutisee, ei kuulemma koskaan pääse kunnolla viereen enää. Otetaan vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten selällään nukkumisen saa luontevammaksi ja mukavammaksi!

Yhtä konstia olen ajatellut kokeilla, mutta en vielä ole muistanut. Nimittäin sitä perinteistä nunnien (kuulemma) opettamaa: selällään kädet ristissä rinnalla. Se kuulostaa aika epämukavalta, mutta tänä aamuna makasin sängyssä näin ja totesin, että hyvänen aika, tämähän tuntuu ihan kivalta 😀 Tyynyillä vaan pönkätään molemmat kyljet, niin että asento on tukeva ja sitten kädet toisiinsa kiinni. Hmm. No, kaikkea voi kokeilla.

Jos aamulla on kaulakoru omasta takaa, niin mitä voi yrittää tehdä…

Joskus käy niin, ettei jaksa kärsiä kauneuden vuoksi, ja sitten sitä vaan nukkua röhnöttää autuaasti mahallaan nenä tyynyyn hautautuneena. Tai mikä vielä pahempaa, kyljellään. Lopputuloksena on  aamulla ruttuisen naaman lisäksi se riivatun jokisuisto eli kaulakoru omasta takaa. Ja tietysti juuuuuuri sinä aamuna on isoin hinku pukea päälle avokaulainen pusero, jossa tuo kaulakoru pääsee täysiin oikeuksiinsa. Siinä vaiheessa lentävät ärräpäät ja kenkuttaa se, ettei ihmisrukalla ole sen vertaa itsehillintää, että kykenisi nukkumaan sievästi selällään kädet kauniisti ristissä tyynyn päällä. Ja jos ei ihan niin sentään kykene nukkumaan, niin kuitenkin siten, ettei rintojen väliin painuisi niitä kurjia ruttuja. Todellisuudessahan ainakaan minulle selällään nukkuminen ei edes ole kärsimystä, vaan ihan mielelläni nukun niin. Ainoastaan nukahtaminen on  minulle helpompaa kyljellään vanhassa tutussa ja turvallisessa uniasennossa ja siksi siihen tulee silloin tällöin sorruttua.

Mutta niin. Ollaan vielä siinä onnellisessa tilassa, että jokisuisto ei ole pysyvä kaunistus, vaan todellakin riippuu siitä, missä asennossa yö on tullut vietettyä. Yö on kuitenkin tullut nukuttua kyljellään. On aamu ja pitäisi se avokaulainen pusero laittaa päälle. Mutta dekoltee on sen näköinen, että ei huvita katsoa peiliin. Mitä tehdä?

Yllättävän yksinkertaisesta asiasta on ainakin jonkun verran hyötyä:

Sormet siis ristiin tuohon dekolteen alueelle, painetaan sopivasti ja vedetään sormia erilleen kohti  kainaloita. Eli tavallaan siloitetaan ihoa sormilla, vedetään siis niitä tylsiä ryppyjä ”auki”. Hieromiseksikin tuota voisi nimittää. Tärkeää tässä on huomata, että yritän tehdä tämän siten, että rintakehä on mahdollisimman ”kireällä” ts. auki. Tarkoituksena on saada lihakset alla jännittymään sen verran kuin tuossa asennossa on mahdollista. Ei se ihan helppoa ole, parhaiten sen saavuttaa ehkä siten, että käsivarret ovat aika lailla kylkiä vasten, ja kun sormia vetää erilleen, niin kyynärpäät siirtyvät taaksepäin ja lapaluut rutistuvat yhteen. Tuo lihasten jännityksessä oleminen on kaiken kaikkiaan tärkeää näissä ”silitysoperaatioissa”, joita voi kasvojenkin alueella toteuttaa.

Samaa sitten toistetaan tarpeen mukaan koko dekolteen alueella:

Itselläni siliävät dekolteen rypyt ihan kohtuullisesti tällä tavalla, ainakin sellaisiksi että kehtaa pukea sen avokaulaisen puseron päällensä 🙂 Yleensä silittelen samaa kohtaa pari kolme kertaa. Paljonko sitten raaskii ihoa painaa eli voimaa käyttää? No. Minä käytän niin paljon kuin tuntuu hyvältä. Eli painan aika lujaa. Ihan varmasti iho venyy. Ihon venyminen on joidenkin mielestä todella pelottavaa ja tuntuuhan se aika hurjalta itsestäkin, mutta kyllä nuo kasvojumppagurut vakuuttavat, että ei siitä tarvitse huolehtia. Uskon heitä, toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä ajatella toisin.

Niin. Anteeksi pitkä blogihiljaisuus. Tässä siihen omasta mielestäni oikein hyvä ja viehättävä syy:

Iski nimittäin yllättäen hinku lähteä koko perheellä Lissaboniin viikon reissulle katsomaan palmuja ja historiaa. Lentoliput ja hotelli varattiin vajaan parin viikon varoitusajalla, ja reissusta kotiuduttiin tänään. Vaikkei tämä olekaan matka- tai muotiblogi, niin raporttia seuraa – pakkohan mun jonnekin on saada vuodattaa tuntojani edes ihan ihan ministi noihinkin aiheisiin liittyen. Luvassa vinkkiä hassuista ostospaikoista ja kihinää Melissan kengistä ja tietysti muuten vaan yleistä hehkutusta.

Kädet ja dekoltee paljastavat iän … mitäs asialle voi tehdä?

Kun naisen ikä mietityttää, katso hänen käsiään ja dekoltee-aluettaan. Rypyt ja maksaläiskät ovat paljonpuhuvia. Asian voi tietenkin kääntää myös toisinpäin: jos haluat näyttää nuorekkaalta, kiinnitä huomiota kasvojen lisäksi dekolteehen ja käsiisi.

Dekolteehen voi vaikuttaa muutamalla konstilla:

  • Nuku selälläsi = ei jokisuistoa
  • Vältä aurinkoa, käytä korkeita suojakertoimia = ei ryppyjä, ei maksaläiskiä
  • Jos maksaläiskiä ilmestyy, kokeile eri keinoja niihin (tässä en onneksi ole ekspertti, toistaiseksi olen säästynyt maksaläiskiltä). Ainakin sitruunaa tarjotaan tähän lääkkeeksi, samoin apteekista löytyvää Arbutin-tuotesarja, lääkäriltäkin voi löytyä helpotusta. Jos maksaläiskiä ilmestyy, iso apu on ilmeisesti siitä, että käyttää korkean suojakertoimen (30) aurinkovoidetta keväästä syksyyn. Tällöin maksaläiskät eivät tule esiin.
  • Kasvojumpan ne liikkeet, jotka vaikuttavat dekolteen alueelle.

Entäpä kädet sitten? Niihinkin tulee maksaläiskiä, ne myös rypistyvät ja verisuonet käsissä nousevat koholle. Aurinkovoide tietysti auttaa maksaläiskiin käsissä siinä missä kasvoissakin. Tämän lisäksi tiedän vain kaksi tehokasta tapaa pitää kädet nuorekkaina: armoton rasvaaminen ja käsien jumppaaminen.

Käsiä kannattaa tietenkin rasvailla päivisin aina, kun tuntuu, että ihoa kiristää. Pesen aika ahkerasti käsiäni nykyään saippualla ja sen seurauksena kädet tietysti kuivuvat melkoisesti. Kuivaihoinen kun olen, pidän nykyään käsilaukussa mukana Locobase Repair -tuubia ja laitan sitä käsiini useastikin päivässä. Ennen kaikkea illalla kannattaa satsata käsien rasvaamiseen ja levittää käsiin oikein kunnon kerros rasvaa.

Käsijumppaa

Käsien jumppaamiseen löytyy youtubestakin mukavia ohjeita hakemalla sanoilla ”hand massage”. Myös Carolyn’s Facial Fitnessin sivuilla on kiva käsijumppaohje (sivun lopussa), jolla Carolyn itse ainakin sanoo saaneensa kätensä nuorekkaamman näköisiksi:

  1. Ensin otetaan käsistä ja ranteista korut pois. Sitten molempien käsien päälle levitetään pieni määrä käsivoidetta ja voide hierotaan nopsaan käsiin ja sormiin, etenkin kämmenselkään.
  2. Laita sitten vasen käsi vaakaan vatsaa vasten ja aseta oikean käden sormet vasemman käden keskirystysille. Liu’uta sitten oikean käden sormia samalla kevyesti painaen kohti vasemman käden rannetta. Eli tavallaan silität ihoa sormissa ja etenkin käden päällä. Aloita silittely vaikkapa peukalon reunasta kättä, sitten silität toisen kerran keskeltä kättä ja kolmannen kerran pikkurillin reunasta. Kannattaa tehdä ainakin kolme kierrosta (eli 3*3 = 9 silitystä yhteensä).
  3. Sitten käy sormi kerrallaan läpi kaikki vasemman käden sormet, myös peukalo.  Hiero oikealla kädellä jokainen vasemman käden sormi kämmenestä sormenpäähän. Muista hieroa myös kynsien reunat ja itse kynsi. Minä teen tämän usein kaksi kertaa jokaiselle sormelle.
  4. Käännä vasen käsi kämmen ylöspäin. Tartu oikealla kädella vasemman käden ranteeseen siten, että peukalo on kämmenen puolella ja muut sormet toisella puolella rannetta. Hiero oikean käden peukalolla vasemman käden kämmentä aloittaen ranteesta kohti pikkurilliä. Jatka sitten hieromalla taas ranteesta kohti nimetöntä – käy läpi koko kämmen siten, että aina aloitat ranteesta ja hierot peukalolla kohti sormia. Peukalon kohdalla hiero peukalon kärkeen asti, muissa sormissa voit lopettaa siihen mistä sormi alkaa.
  5. Nipistä sitten oikean käden peukalolla ja etusormella vasemman käden peukalonhankaa. Tarkoitus on, että tunnet sormesi ihon läpi. Ota oikein kunnolla kiinni ja painele ja hiero sormia toisiaan vasten. Se voi sattua ihan kohtuulllisesti, joten tee vähän varoen. Itse käyn yleensä vielä sitten kaikki sormien välit samalla lailla läpi, mutta sitä ei alkuperäisessä Carolynin ohjeessa ole.
  6. Käy sitten läpi oikea käsi vastaavasti.

Carolyn sanoo, että jos tätä käsijumppaa tekee pari kertaa päivässä molemmille käsille, niin neljän viikon sisään pitäisi alkaa näkyä mukavia tuloksia sekä käsien ulkonäössä että siinä, miltä kädet tuntuvat. Itse teen tätä jumppaa monesti muiden hommien ohessa. Kokouksessakin saatan napata sormukset pois käsistä ja jumpata käsiä samalla, kun seurailen keskustelua. En kyllä osaa sanoa näyttävätkö käteni melko laiskan jumppaamisen tuloksena sen kummemmilta kuin aikaisemminkaan, mutta ainakaan eivät näytä ryppyisemmiltä 😀

Entäpä sitten jos käsiänsä joutuu pesemään jatkuvasti ties kuinka monta kertaa päivässä? Tai jos tekee käsillään töitä? (siis muutakin kuin tietokoneen näpyttelyä) Tähän en kyllä tiedä sen kummempaa lääkettä. Edelleenkin käsien ahkera rasvaaminen ja niiden jumppaaminen varmasti auttavat, mutta eihän sille mitään voi, että toimettomat kädet varmasti pysyvät siloisempina. Toisaalta… ovatko pehmoiset, sileät, rypyttömät kädet itseisarvo? Eivät tosiaan. Kädet ovat työkalu, jota ihmiset käyttävät eri tavoin. Mielestäni käsiin pätee sama kuin kasvoihinkin: ikä saa kyllä näkyä, samoin kuin se, että käsillä tehdään jotain. Mutta on silti mukava vanheta arvokkaasti ja kauniisti. Niitäkin käsiä, joilla tehdään paljon työtä, voi rasvailla ja jumpata, että ne pysyvät sileinä ja notkeina.

Lupa nauraa osa 2: Pysytään dekolteessa

Eli jatketaan unikurttujen estämistä dekolteen alueella, mutta tällä kertaa vimpaimien avulla! Siinä vaiheessa, kun huomasin jokisuiston dekolteessani, aloin etsiä keinoja sen estämiseen. Selällään nukkuminen oli tietysti yksi vaihtoehto, mutta alkuun se tuntui tosi ankealta ja inhottavalta ajatukselta. Minulla on ollut ihana ja turvallinen nukahtamisasento niin kauan kuin muistan: vasemmalla kyljellä, oikea käsi tyynyn alla. Siinä asennossa uni tulee hetkessä, jos on tullakseen ❤ Tuntui tosi vastenmieliseltä ajatukselta luopua tästä.

Tavoilleni uskollisena aloin siis perkata nettiä löytääkseni apuvälineitä jokisuiston kurissa pitämiseen. Yllättävän vähän niitä itseasiassa löytyi, mutta muutama ihan näppäräntuntuista ”vimpainta” tuli vastaan, kun googlailin sanayhdistelmällä ”decollete wrinkle”. Ensimmäisenä esiin pompahtaa Intimian Breast and Chest Pillow – Wrinkle Prevention For Your Cleavage And Comfort For Your Breasts. Kyseessä on hassu rintojen väliin yöksi laitettava tyyny, joka puetaan päälle aika lailla niin kuin rintsikat ja näyttääkin urheilurintsikoilta, joissa vaan ei ole kuppeja rintoja varten 🙂

Tyynyä mainostetaan myös, että se tekee nukkumisen mukavammaksi, jos rinnat ovat jostain syystä arat hormonaalisista syistä tai rintaleikkauksen takia. Imettävälle äidillekin tyynyn mainostetaan olevan mukava. Ehkä onkin, varsinkin isorintaiselle imettävälle naiselle(?). Itse en kyllä oikein osaa kuvitella, että tyynystä olisi ollut vauvan kanssa muuta kuin riesaa öisin.

Käyttäjien kokemukset tyynystä ovat (tietysti) positiivisia:

”My friend gave me your pillow as a gift after my cardiac surgery. It helped enormously with the healing process because it hurt so much to sleep on my side. The pillow gave me comfort and eased my pain. It should be given to all cardiac surgery patients.” Denise E.

Eli sydänleikkauksen jälkeen kyljellään nukkuminen oli kivuliasta ja tyyny auttoi nukkumaan paremmin.

”It really works, if I don’t use it, I get wrinkles on my chest, I love it!!!”  Irene S.

Siis tyyny auttaa jokisuiston estämiseen.

”I am very grateful to you for designing such a wonderful and easy to use product. I used the pillow right after breast reduction surgery to make it easier to turn from side to side; I am thin and the change was a challenge at first. The pillow was a huge help and I am very grateful. The surgery was so successful that I really do not need the support now.” Teresa W.

Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen tyynyn kanssa oli helpompi kääntyä kyljeltä toiselle. Vastaavan tyyppinen kommentti oli rintojen suurennusleikkauksesta.

No, käyttäjäkokemuksia voi tietysti webbisaitille naputella kuka tahansa hihasta, hatusta tai jostain muualta, joten piti kurkistaa, mitä Essential Day Span foorumeilla asiasta keskustellaan. Tulos oli kyllä aika heikko. Ainoa kommentti, johon todella voisin ajatella luottavani, oli negatiivinen – jokisuistoon ei vaikuta tyynyn käyttäminen rintojen välissä. Muihin ongelmiin se toki voi auttaa. Oli palstalla hyvin positiivisiakin kommentteja, mutta EDS:ssä näkee kirjoittajasta kuinka tuore tapaus tämä on foorumeilla ja en oikein osaa luottaa sellaisiin, joiden kohdalla lukee ”new member” ja jotka hehkuttavat jotain tuotetta yltiöpäisesti tai moittivat jotain muuta. Hauskin kommentti foorumeilla oli kyllä tämä: ”Just bunch up your covers and stuff them between your breasts right before you go to sleep. No wrinkles in the morning”. Eli ryttäähän peittosi mukavasti ruttuun ja asentele rintojesi väliin ennen nukahtamista – kas siinä ryppyjenestovimpain. No, en kyllä oikeasti usko, että tuo kamalasti auttaa, mutta kokeilkaa joku ihmeessä ja raportoikaa! Isorintaisilla ja levollisesti nukkuvilla se voisikin ehkä toimia.

Vastaavia tuotteita löytyy myös Chestsavers-nimiseltä yritykseltä, mm. ihan tavallisen näköiset rintaliivit, joiden rakenteessa väitetään olevan jotain mullistavaa:

Mutta itse en muuten nukkuisi rintaliivit päällä. On ehkä kaupunkitarina, että rintaliivien käyttö lisäisi rintasyöpäriskiä, mutta minusta on kuitenkin aika loogista, että liivien painaumat ja häiriytynyt verenkierto rinnoissa, rintakehässä ja hartiaseudulla on jollain lailla vahingollista keholle. Aiheuttaako se sitten rintasyöpää, no, mene tiedä. Syöpäjärjestöjen sivuilla ainakin sanotaan, että ei aiheuta.

Toinen hauskan näköinen vimpaintyyppi on silikoninen (?) lätkä, joka laitetaan yöksi dekolteen alueelle. Ainakin BeautifulChest myy tällaisia:

Mutta mutta, tyrmäävä lausunto EDS:ssä: ”…sorry to say they’re ”new improved” version is seriously flawed, worse than the original: too sticky, leaves marks on the edges, so on.” Eli ei toimi, on liian tahmea, jättää dekolteehen jäljet lätkän reunojen kohdalle, kun lätkän aamulla ottaa pois.

Vähän erilainen, mutta vastaavasti toimiva lätkä löytyy ChestWrinkleltä. Se on ilmeisesti paksuhko (silikoninen?) tyyny, joka liimataan rintaan kiinni:

Tästä en pikahaulla löytänyt mitään käyttäjien kommentteja.

Summa summarum ainakin itselleni tästä pienimuotoisesta tutkimuksesta oli, että parasta vaan opetella nukkumaan selällään. Joihinkin erikoistapauksiin (kuten leikkauksen jälkeen tms.) rintojen väliin asenneltava tyyny voi olla oiva apuväline, mutta jos haluaa hidastaa jokisuiston muodostumista, kaikkein paras keino on yksinkertaisesti löytää mukava asento, jossa nukkua selällään. Tai! Aina voi elää tyytyväisenä jokisuistonsa kanssa, onnellisesti kyljellään siinä maailman parhaassa nukkuma-asennossa yönsä tuhisten.

Selällään nukkuminen revisited

Kerroin joku aika sitten siitä, kuinka olen vaihtanut nukkuma-asentoni kyljeltä selälleen siinä toivossa, että sekä kasvot että dekoltee pysyisivät siloisempina. No, alussa tuntui siltä, että on ihan ok nukkua suoraan selällään, tyyny polvien alla. Mutta sitten jossain vaiheessa jalkani ilmoittivat, että ne eivät tykkää asennosta. Ja käsillekin oli hankala löytää mieluisaa paikkaa. En enää oikein löytänyt mukavaa nukahtamisasentoa ja huomasin kääntyväni kyljelleni, koska se nyt vaan oli kivempaa, rypyistä viis.

Onneksi netin ehtymättömästä aarreaitasta löytyi yhden suosikkiblogaajani Rosinan kirjoittama artikkeli, jossa hän puhui rypyistä ja selällään nukkumisesta. Katsokaa muuten hyvät ihmiset tätä naista! Ikää on 57 vuotta ja hän näyttää kuvissa kasvoiltaan ehkä kolmikymppiseltä. Tuntuu kyllä tekevän asian eteen paljon enemmän töitä kuin mitä minulla ikinä olisi energiaa tai edes halua. Pientä botoxiakin löytyy sun muuta, mutta ei ilmeisesti mitään isompia operaatioita. Mutta kasvojumppaa (Ageless), toki 😀

No, takaisin aiheeseen. Rosina kertoo nukkuvansa kolmen tyynyn kanssa – yksi pään alla ja toiset kaksi toinen toisella sivulla, toinen toisella. Hän järjestelee itsensä nukkuma-asentoon seuraavasti: Ensin selälleen pää tyynylle, sitten vartalon paino siirretään oikealle puolelle, vähän niin kuin oikealle kyljelle. Vasen jalka asentuu jotenkin oikean jalan päälle, vasen polvi patjaan (huh, tätä en kyllä tajua miten se tehdään). Paino edelleen oikealla kyljellä ja sitten laitetaan vasemmalle puolelle tyyny ylävartalon tasalle ja vasemman käden kyynärpää (no, koko vasen käsi) tyynylle. Nyt asento alkaa olla jo aika tukevasti pikkuisen oikealla kyljellä, mutta ylävartalo selällään. Sitten tyyny oikealle puolelle ylävartalon kohdalle, oikea käsi tämän tyynyn alle ja halaamaan tyynyä. Siinä se.

Pitihän sitä kokeilla. Jalkoja en tosiaan ollenkaan hoksannut miten Rosina ne laittaa, mutta kehitin siitä oman version, jossa ne ovat jotenkin mukavasti päällekkäin. Tyynyt menevät aika lailla noin kuten kuvasin. Asento on hämmästyttävän mukava! Alavartaloni on hiukan kyljellään ja vasen tyyny tukee minua tähän asentoon (laitan sen joskus hiukan selkäni alle). Ylävartalo on tosiaan aika lailla selällään. Oikeanpuoleista ”kylkityynyä” voi käyttää vähän pään tukena, kun sen nostaa sopivalle korkeaudelle. Silloin pää pysyy kivasti suorassa, eikä unikurttuja pääse syntymään (noh, senhän takia tätä aloin testailla 🙂

Onkos sitten tuloksia? Onko aamulla dekolteessa ”jokisuisto” näkyvissä? Onnellista kyllä, jos olen nukkunut yön selälläni, niin voin raportoida, että ei ole! Kun aikaisemmin nukuin kyljelläni, niin joka aamu jokisuisto oli paikallaan ja kesti pitkään iltapäivään ennen kuin se hävisi. Naamassakin oli aamuisin toisessa suupielessä pystyryppy ylähuulessa, ei ihan siinä suupielessä vaan ehkä puoli senttiä suun keskustaa kohti (jos painat toisella kädellä poskea vähän niin kuin poski painuisi tyynyyn, voin melkein lyödä vetoa, että hoksaat, että samanlainen löytyy sinultakin). Ja tämäkin ryökäleen ryppy oli ja pysyi naamassani melko pitkään iltapäivään. Mutta nytpä sitä ei aamulla ole! 😀 Selällään nukkuminen siis oikeasti kannattaa.

Mistä on pienet rypyt tehty?

Aikaisemmin kerroin tilailleeni kasvojumppakirjoja ja pari on jo päätynytkin kotiin asti. Olen nyt innoissani lukenut Carole Maggion kirjaa The New Facercise – Give Yourself a Natural Facelift (2002). Kirjasta on uudempikin versio olemassa, mutta tilasin nyt tuon, kun sain sen antikvariaatista Amazonin kautta edullisesti. Toisella kertaa enemmän itse Maggion kasvojumpasta, tällä kertaa minua kiinnosti erityisesti se, mitä Maggio kertoo ryppyjen syntymisestä.

Maggio kertoo kurttujen kasvoissamme johtuvan viidestä eri syystä: ns. sisäsyntyiset juonteet, unikurtut, lihasten väsähtämisestä johtuvat juonteet, arvet ja auringon tekemät vahingot iholle. Sisäsyntyiset juonteet ovat niitä perinnöllisiä, jotka saavat suun vanhetessa näyttämään samalta kuin oman äidin suu tai otsakurttujen tai naururyppyjen muistuttamaan isän tai siskon kurttuja tai ryppyjä. Geeneissä siis. Tähän samaan luokkaan voi laskea myös ne juonteet, jotka syntyvät siitä, että aina kun alkaa kenkuttaa, kurtistaa kulmiaan samalla tavoin. Unikurtut ovat niitä, mitä saattaa aamulla nähdä omassa naamassa, kun katsoo peiliin herättyään. Joskus peilikuva on yhtä viehkon näköinen kuin alla oleva suloinen mopsi:

Wikimedia Commons

Pug Felix vom Mägdebrunnen. Breeder: Mopszucht vom Mägdebrunnen. Lähde: Wikimedia Commons

Lihasten väsähtäminen on sitten juuri sitä miltä se kuulostaakin. Kun ikää tulee, eikä lihaksia jumpata aktiivisesti, niin ne vaan väsähtävät ja valahtavat alaspäin. Ihan niin kuin sille peffallekin tapahtuu… Arvet – no, ne ovat arpia. Niitä joko on naamassa tai ei ole. Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä on sitten auringon tekemät tuhot.

Miten näitä sitten voisi välttää tai ainakin tuhoja korjailla? No, universaali korjauskonsti on tietenkin … ta-DAAA! – kasvojumppa 🙂 Mutta se välttäminen, ettei korjailua edes tarvittaisi?

Geeneilleen ei oikein mitään voi, ainakaan siinä missä ne vaikuttavat kasvonpiirteisiin. Mutta jos sattuu olemaan ne perinnölliset roikkuyläluomet, jotka löytyvät äidiltä ja äidinäidiltä ja siskoiltakin vielä, niin niille voi jotain tehdä! Ainakin jonkun verran parantaa tilannetta. Arvaatteko mitä… Heh, oikein arvattu. Ja jos ajoissa aloittaa kasvojumppaamisen, niin niitä ihania buldogin leukapoimuja ei koskaan tule, vaikka kaikilta muilta suvun naisilta semmoiset löytyvät nelivitosina.

Unikurtut – se iki-ihana mopsinnaama aamulla peilissä… Ja pystyrypyillä oleva dekoltee-alue. Siihen on helppo ratkaisu: opettele nukkumaan selälläsi. Unikurtut tulevat yksinkertaisesti siitä, että nukkuu kyljellään tai vatsallaan. Sitä kun harrastaa yhden kolmasosan elämästään, niin ei voi mitään, kurtut vaan loppujen lopuksi jäävät pysyviksi. Kasvoissa tämä näkyy aika tyypillisesti siten, että jos aina nukkuu vasemmalla kyljellä, niin vasemmalla puolella kasvoissa on nenä-suupielijuonne kenties syvempi, tai suupielessä on pystyjuonne. Samalla dekoltee-alue rypistyy myös, kun toinen rinta painaa ihon rypyille. Nuorena nämä unikurtut oikenevat varsin nopeasti heräämisen jälkeen, mutta ikää kun tulee, niin kurtut kestävät aina pidempään iltaa kohti ja … loppujen lopuksi eivät enää katoa mihinkään. Neljänkympin jälkeen tämä alkaa olla koko ajan selvempi ilmiö. Huomasin tämän itse ihan vastikään – koskaan ennen minulla ei ole tullut edes mieleen, että nukkuma-asennolla olisi jotain muuta merkitystä kuin että mikä on ihanin asento uinahtaa. Mutta kun huomasin kuinka selvästi itselläni näkyivät aamuisin dekoltee-alueen pystyrypyt, päätin kokeilla miltä tuntuisi nukkua selällään. Vähän outoa se oli aluksi, mutta kun hoksasin, että polvien alle kannattaa laittaa tyyny, niin nukkuminen muuttui paljon mukavammaksi ja todellakin herään yleensä aamulla selälläni. Carole Maggio vielä suosittelee lisäksi, että nukkuisi kokonaan ilman tyynyä tai vain niskarullan kanssa, senkin pitäisi tehdä selällään nukkumisesta mukavampaa ja luontevampaa. Minusta kyllä ilman tyynyä nukkuminen tuntui aika kummalliselta, enkä oikein sitten innostunut siitä. Mutta selällään nukkuminen sinällään ei tunnu alkuäimistelyn jälkeen ollenkaan hassummalta, päinvastoin.

Lihasten väsähtäminen … no, lattaperseitä meistä kaikista tulee ajan kanssa, jos ei asialle mitään tehdä. Miksei siis naamataulustakin tulisi lattana? Ja lattaperse kohoaa jumppaamalla, samoin kohoaa lattanaama. Se siitä. Okei, toki ihon kollageenin määrä vähenee vanhetessa ja ihonalainen rasvakin kasvoissa sulaa jonnekin, jos ei ole kropaltaan ja samalla kasvoiltaan kauniin pyöreä. Mutta hyväkuntoisilla lihaksilla voi kompensoida rasvan ja kollageenin puutetta. Jotkut väittävät jopa, että aktiivinen kasvojumppa ja kasvojen hierominen lisäisivät kollageenin määrää, mutta minä en ota tähän kantaa suuntaan enkä toiseen, kun en ole asiasta mitään aitoa tutkimusta lukenut.

Arville ei mitään voi, jos niitä tulee. Mutta pitämällä kasvojen lihakset hyvässä kunnossa ja kuivaharjaamalla ihoa, arvetkin voi saada kohtuullisemman näköisiksi.

Aurinko, aurinko lättyjä paistaa… ja aika monen meistä naamaa ja kroppaa muutenkin, etenkin dekoltee-aluetta. Carole Maggio toteaa, että ehdottomasti paras kasvovoide ei ole mikään hervottoman kallis merkkivoide, vaan yksinkertaisesti korkeakertoiminen aurinkovoide. Aurinko on suurin yksittäinen ihon tuhoaja ja samalla sen rypistäjä. Auringonpalvonta on ihanaa ja oi miten sitä näyttää kauniilta ja terveeltä ruskeana. Aikansa. Kunnes iho sitten ei enää jaksakaan uusiutua, vaan jää ruttanaksi. Mutta arvatkaapas mikä jonkun verran näitäkin ruttuja lievittää? Aiiiivan, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki oikeasta arvauksesta!

Löytyy niitä muitakin ryppyjen synnyttäjiä, kuten tupakka ja naisilla hormonituotannon muutokset.  Tupakkaa voi jokainen itse päättää polttaako vai ei, mutta hormonitoiminnalle ei itse kovin paljoa voi. Liikunta on eduksi estrogeenituotannolle, soijaa ja muita luonnonestrogeenejä sisältäviä juttujuttuja voi vetää napaansa ja hormonikorvaushoitokin on olemassa. Mutta jälleen kerran, kasvojumppa pelastaa maailman … *köh* … siis, kasvojumpalla voi näitäkin ryppyjä lievitellä.