Aihearkisto: Kauneus

Kehu itseäsi!

Vastaa

FlexEffectin foorumeita lukiessa yksi kouluttaja on minulle ylitse muiden: mies nimimerkillä Sean. Muutkin kouluttajat ovat kivoja, mutta erityisesti pidän Seanin pohdiskelevasta ja perinpohjaisesta tyylistä. Hän on lisäksi todella kiltti ja keskustelee huolellisesti ja kauniisti – ehkä vähän hassusti ilmaistu, mutta hän oikeasti valitsee selvästi tarkoin sanansa ja yrittää puhua ystävällisesti ja loukkaamatta toisia 🙂 Häneltä löytyy aina monenmoisia pieniä ja isoja viisauden jyväsiä.

Viimeisin mihin törmäsin oli tämä: Sean kehottaa asiakkaitaan aina katsoessaan peiliin löytämään peilikuvasta jotain positiivista. Hän toteaa:

”Sounds silly, but you’d be amazed at how often we go through life with just negative thoughts (such as oh my nose is too big, I’ve got terrible hollows, my face is sagging, my lips are too large) that we would never dream of saying to another person, but we are literally giving our cells that kind of negative feedback. When you change the message that the cells get you can usually feel quite a dramatic difference.”

Eli ihan liikaa tässä elämässä kiinnitämme huomiota negatiivisiin asioihin, liian isoon nenään tai poskien roikkumiseen, asioihin joita ei koskaan kommentoisi jonkun toisen kasvoissa. Mutta itsellemme olemme ankaria ja työnnämme negatiivista viestiä koko kehollemme. Ei hyvä! Siispä, otetaanpas kaikki yhteiseksi kampanjaksi se, että jos ei peilistä aina löydykään se maailman kaunein naama, niin ehkä sieltä kuitenkin löytyy pitkät silmäripset, kauniin malliset kulmakarvat, roikkuvien poskien vastapainoksi avoimet silmät… Tai kenties hyvä iho. Jokaisessa meissä on jotain (paljonkin) kaunista! Anna itsellesi lupa nauttia siitä.

Oi! Taas uusi ihana vimpain!

2 vastausta

Kesä + ylipitkät työpäivät ennen lomaa = blogi kärsii (tosin niin kärsii moni muukin asia, kuten perhe, kodin siisteys, ruoanlaitto, pyykinpesu ja tietysti peilistä näkyvä naama, kun ei ehdi nukkua riittävästi ja stressikäyrät huitelevat taivaissa). Mutta aina jossain välissä ehtii kaivamaan esiin hassuja asioita ja tässäpä taas yksi:

Hah, tiesittekö, että pitämällä tätä vimpainta suussanne tunnin verran kerrallaan, kaksi kertaa päivässä, joka kolmas päivä, kello kääntyy kymmenen vuotta taaksepäin?! Kyseessä on siis Oralift, suuhun laitettava … ööö… juttu, joka saa aikaan sen, että kasvojen lihakset joutuvat tekemään töitä ja sitä kautta sitten kasvojen muoto paranee.

Hammaslääkäri asentaa vehkeen suuhun sopivaksi ja sitten eikun vaan valitaan sopiva hetki päivästä, laitetaan vehje suuhun hampaiden väliin ja ollaan tunnin verran hassun näköisiä 😀 Tarkoitus on, että kun laite on suussa, niin suu pistetään semmoiseen asentoon, että poskihampaat eivät koske laitteeseen eli ovat oikein reilusti irrallaan toisistaan, mutta huulet kuitenkin pidetään yhdessä. Tässä asennossa kun ollaan tuo pari tuntia päivässä, niin johan siis kasvolihakset jumppaantuvat.

Kymmenen päivän käytön jälkeen laitetta testannut toimittaja raportoi seuraavia tuloksia:

”I’m astonished to see that there is already a subtle but definite difference. My lips look fuller, my jawline is tighter and more defined, and my cheeks look firmer and higher.

Even my skin looks smoother. Best of all, my profile, which I’d always loathed, looks so much better – younger even – because of the new smoothness of my neck, increased lip volume and the tightening of slackness under the jaw.”

Hän oli käyttänyt laitetta joinakin päivinä vain 10-20 minuuttia eli selvästi alle suositellun ajan, mutta silti kasvoissa oli havaittavissa hienoisia muutoksia: huulet näyttivät täyteläisemmiltä, leukalinja tiukemmalta ja posket korkeammilta. Ihokin tasoittui ja profiili näytti paremmalta.

Oraliftin omilta sivuilta löytyy ennen ja jälkeen -kuvia, joissa voi halutessaan nähdä muutoksia. Ongelmana näissä kuvissa on aika lailla vakiojuttu, mihin aina törmää ennen ja jälkeen -kuvien kanssa: kuvat ovat sen verran pieniä, että niistä vaan ei saa riittävästi selvää.

Toimittajan kommentit siis kuitenkin kuulostavat lupaavilta. No, nopsalla haulla en löytänyt Suomesta mainoksia Oraliftistä, joten ulkomailta sitä ilmeisesti pitäisi mennä hakemaan, jos haluaa moista vehjettä testata. Halpa testi on myös se, mitä itse kokeilin (no! aina pitää kokeilla!) eli poskihampaat reilusti irti toisistaan, leuka alas ja huulet yhteen. Ilmeestä tulee kyllä hiukan vähämielinen, mutta pakkokos tuota on julkisesti tehdä. Itse kokeilin autossa työmatkalla pitää tällaista ilmettä noin puolen tunnin ajan, ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä se johonkin tehoaa 😀 Ylähuuleni väpätti ja tärisi väsymyksestä jo aika pian ja muutenkin leuan ja poskien seudulla tuntui, että jotain on tehnyt. Voisin siis kuvitella, että Oraliftistä ihan tosissaan voisi jotain hyötyä olla. Mutta että sillä korvaisi kasvojumpan…? Ei kiitos. Mutta voisihan tuommoisen kanssa tietysti iltapuhteina blogia kirjoittaessa istuskella 😀 Taitaa ainakin minun osaltani olla vaan parempi, ettei Suomesta tuota laitetta saa, voisi vaan tulla kiusaus laittaa siihen rahaa.

t. nimim. Noku tykkään kaikista ihanista vimpaimista

Uskoako vai ei – mitä kuvat oikeasti kertovat

4 vastausta

CFF:n sivuilta löytyi taas uusia ennen ja jälkeen -kuvia – mielestäni ihan kivan näköisiä tuloksia. Sen jälkeen kun tein oman kuvakoosteeni ja yritin epätoivoisesti löytää sopivia kuvia, jotka kertovat totuuden, eivätkä liioittele tuloksia kumpaankaan suuntaan, olen taustaprosessina miettinyt miten kuvia pitäisi ottaa, että ne todella olisivat totuudenmukaisia. Olen tästä blogannut aikaisemminkin, eikä asia siitä ole tietysti sen kummemmaksi muuttunut – kuvat pitäisi ottaa mahdollisimman samanlaisessa valaistuksessa, saman väriset vaatteet päällä, samanlainen kampaus, ei meikkiä … jne. Mutta jostain kummasta syystä se vaan ei tahdo onnistua ainakaan minulta. En vaan millään saa kuvista riittävän samankaltaisia, että tuntisin että ne ovat suoraan vertailukelpoisia. Pöh.

Yksi vinkki minkä tästä näin (varmaankin FlexEffectin foorumeilla) oli, että kirjaisi ylös kuvausolosuhteet – mikä kellonaika, mikä paikka, kameran asetukset, vaatteet… Ja sitten yrittäisi replikoida tilanteen aina mahdollisimman hyvin. Mutta entäs sitten, kun niistä kuvista tuleekin huonoja… Ehkä fiksuinta on se, että tekisi juuri noin, mitä suositellaan, ja sitten vaan lisäksi räpsisi paaaaaljon erilaisia kuvia eri kuvakulmista ja eri valaistuksellakin.

Oletteko onnistuneet kuvaamisessa tässä mielessä? Näkyvätkö tulokset kuvissa niin selvästi, että epäilevä Tuomaskin niihin uskoo?

Ai ettei kasvojumpalla saa lihaksia kipeiksi…

Vastaa

MTV3:n Helmi-sivuilta löytyy Leena Kiviluoman mukava ja innostava haastattelu kasvojumppaamisesta vuodelta 2006. Mutta yksi asia kyllä heti haastattelun alussa menee pahasti pieleen. Haastattelija nimittäin kysyy Kiviluomalta ihan alkajaisiksi, että voiko kasvojumpata lihaksensa kipeiksi, ja tähän Leena Kiviluoma vastaa, että kasvolihakset ovat sen verran pieniä, että eipä niitä jumppaamalla saa kipeiksi, vaan tuloksena on vain mukavan napakka olo. Ihmettelen kyllä, että mikä paikka minulla sitten kasvoissa on monta päivää arkana, kun aloitan kasvojumpan tauon jälkeen tai teen jotain sellaista ohjelmaa, jota en ole ennen tehnyt 😀 Kummasti se vain tuntuu ihan samalta lihaskivulta kuin isommissakin lihaksissa.

Leena Kiviluoma puhuu tässä haastattelussa nimenomaan lihasten rentouttamisesta enemmän kuin lihasten jumppaamisesta – vähän saman tyyppinen lähtökohta siis kuin Putkiston kasvokoulussakin. Varsinkin otsalihaksissa rentouttamisen vaikutus onkin aika dramaattinen, ainakin sormituntumalla. Otsa siis tuntuu sormiin paljon sileämmältä, kun lihakset ovat kunnolla rentoina. Vielä kun sitten saa lihaksiin voimaa lisää, niin että ne myös jaksavat pysyä sileinä jatkuvasti, niin johan alkaa näkyä peilissäkin tulosta.

Muista pyhi… pitää lepopäivä

Vastaa

Levon merkityksestä kasvojumpan yhteydessä olen kirjoitellut aikaisemminkin. Eri jumppaohjelmissa käytetään erilaisia jumppausaikatauluja ja lepoaikoja, mutta esim. CFF:ssä Carolyn sanoo, että lepopäivinä voisi kuitenkin hieroa kasvoja. Vastaavaa ohjetta olen aikaisemmin kuullut FlexEffectin yhteydessä ja minusta sellaista ohjeistusta on näkynyt siellä sun täällä. Viimeisin kuitenkin mitä olen tähän liittyen lukenut FlexEffectin foorumeilta itse arvostamani kouluttajan sanomana, on ollut suositus siitä, että lepopäivä todellakin olisi täydellistä lepoa. Ei jumpata, ei tehdä minkään sorttista kasvohierontaa, oli se sitten lymfaa tai akupainantaa tai mitä muuta hyvänsä, ei FlexEffectin cross stretchingiä, joltingia, pressure repsejä, ei mitään bone remodelingia, ei infrapunaultraäänidermarollingsitäsuntätävempainta.  Nada. Kun levätään, niin sitten kanssa levätään.

Ihan eri yhteydessä näin suosituksen siitäkin, että voisi pitää päivän, jolloin ei muutenkaan rasita ihoansa millään kemikaaleilla tai luonnontuotteilla, erityisillä tehoseerumeilla sun muilla hienoilla ryppyrasvoilla, eikä välttämättä edes meikkaamalla, vaan antaa ihon siinäkin mielessä levätä. Keveää kosteusvoidetta vain tai oliivi- tai vehnänalkioöljyä (minä käytän jälkimmäistä) aamulla, illalla puhdistus ja samoin joku lempeä voide. Seuraavana päivänä voi sitten taas palata rutiineihin.

Ei hassumpia ajatuksia, oikeastaan aika vapauttavia 🙂 Minulla itselläni on huonona tapana kasata kaikki mahdolliset ”hoidot” samalle päivälle – kun innostun kasvojumppaamaan, niin useimmiten samana päivänä myös teen erillistä kasvohierontaa, cross stretchingiä jne. Vähän epäilyttää onko se kasvoille välttämättä kovin hyväksi (tosin pidän pakon sanelemista syistä myös täysiä vapaapäiviä aika tiuhaan), joten olen nyt tehnyt itselleni lippusia, joihin kirjaan ylös (muistaessani) mitä oikein olen milloinkin puuhannut. Ajatuksena on, että voisin esim. FlexEffectin cross stretchingin, pressure repsit ja joltingin tehdä kolmena perättäisenä päivänä ja kierrättää tätä systeemiä. Siinä tulisi passelisti iholle lepoa ja vaihtelua ja samalla aikaakin säästyisi, kun ei joka päivä tarvitse kaikkea mahdollista tehdä.

Muistilappuni näyttää tältä:

Eli olen tuohon lappuuni kerännyt ne asiat, joita vaihtelevasti teen. Koskaan en tee yhtenä päivänä kaikkea tuota, mutta melkein joka päivä teen listasta jotain. Olen siis käytännössä tehnyt word-tiedoston, johon olen yhdelle sivulle laittanut noita ”tietueita” kahteen sarakkeeseen seitsemän allekkain. Sitten olen printannut itselleni läjän noita papereita ja laittanut paperinipun + kynän muovitaskuun. Tämä muovitasku kulkee käsilaukussani (onneksi se on aika iso 🙂 mukana eli jos satun vaikka töissä innostumaan tauolla jotain pientä värkkäämään, niin voin sen heti merkkailla muistilappuuni. Saa kyllä nähdä kauanko saan aikaiseksi tällaista kirjanpitoa pitää. Tuo on melko kömpelö systeemi, parempi olisi joku pieni kirjanen, joka kulkisi mukana, mutta sellainen on aika hankala tehdä itse. Joskin… hmm! Mitähän tulisi maksamaan, jos sellaisen painattaisi 😀 Tiedättehän, niitä on kirjapainoja, jotka painavat vaikka vain yhden kirjan! Vaikkapa Lasipalatsi. Ja voisihan siitä tietysti tehdä vaikka sen verran yleisen pohjan, että se kävisi muillekin kuin minulle itselle. Hmm, ei tuosta ehkä kyllä bisnekseksi ole. Mutta mahtaisikohan vaikka kolmellakympillä saada sen yhden kappaleen painatettua. Taidan ottaa joskus selvää.

Kun on muka liikaa aikaa…

Vastaa

… Niin tulee tehtyä kaikkea turhanpäiväistä 🙂 (Ei mulla tosiaankaan ole liikaa aikaa, mutta pakko pitää välillä taukoa töistä) Kaivelin siis huvikseni, että mitä löytyy netistä hakusanoilla ”Carolyn’s Facial Formulas” ja tavaraahan löytyi yllättävän paljon. Lähinnä ne olivat myyntilinkkejä eli Carolynin purnukoita näköjään saa muualtakin kuin häneltä itseltään. Pitääpä joskus vertailla saako halvemmalla vaikka Amazonilta. Mutta niin, törmäsin Carolyn Cleavesin haastatteluun, joka nyt on isolta osin tietysti mainos, mutta oli siinä ihan mukavaa luettavaa muutenkin. Sieltä löysin mm. kommenttiboksissa mainitsemani jutun rasvojen hieromisesta ihoon. Carolyn kertoo myös mm. että häntä luullaan usein 38-45-vuotiaaksi (Carolyn siis on 63-vuotias). Hän aloitti kasvojumpan 52-vuotiaana eli on ehtinyt jumppailla jo melkein 12 vuotta. Hmm. Kuulemma ei ole koskaan  liian myöhäistä aloittaa kasvojumppaa, mutta tietysti mitä vanhempi on, sitä kauemmin kestää ennen kuin hamsterinpussit tai kalkkunankaula sievistyvät. Nuorena siis jumppa kannattaisi aloittaa, mutta ehtii myöhemminkin.

My Sensitive Skincaren sivulta löytyi käyttötesti Carolynin voiteista, ja tällä kertaa ei (ihan) pelkkää hehkutusta 😀 Siellä suositellaan kokeilemaan vain yhtä uutta tuotetta kerran viikossa, että näkee miten iho tuotteeseen reagoi. Sinänsä isoja ongelmia ei kirjoittajalla ollut, mutta hänellä on ilmeisesti todella herkkä iho ja lisäksi oliiviöljyallergia, joten sopivia tuotteita lienee hankala löytää. Minä kyllä vetäisin innolla naamaani kaikki tuotteet samana päivänä, pitihän ne testata! Onneksi ei tullut mitään ikäviä reaktioita.

Ja sitten virkistyneenä takaisin töiden pariin 😀

700 spämmikommenttia, hohhoijaa

Vastaa

Tiettyjä lääkkeitä näköjään yritetään spämmäämällä saada kaupaksi, vai myyntisaittejako mainostavat. Oli miten oli, tosiaan 700 spämmikommenttia olen saanut ilokseni poistella blogista tässä kolmen päivän aikana. Onneksi on noita automaattisiakin työkaluja filtteröintiin, nyt niitä on pakko ollut ottaa käyttöön.

Seurauksena on nyt se, että jos et ole kommentoinut blogiani aikaisemmin, niin viestisi menee ensin hyväksyntään minulle. Koitan tällä konstilla välttää sen,  että blogin kommentteihin ei tulisi lääkemainosspämmejä ja toisaalta että fiksuja viestejä ei menisi roskikseen turhaan.

Jatkoraportti Carolynin rasvoista

2 vastausta

Olen nyt noin puolentoista kuukauden ajan käyttänyt Carolynilta tilaamiani rasvoja ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen asiakas – satavarmana tulen tilaamaan lisää, kun purnukat tyhjenevät! Muistin virkistykseksi: ihoni on siis atooppinen, aina välillä siihen tulee kuivia punaisia läikkiä. Vähän herkkä ihoni on myös, hajusteita pelkään kovasti ja aika usein periaatteessa hyvän tuntuinen rasva sitten kuitenkin vaan tuntuu väärältä omalle iholleni. Mutta toisaalta, ehkä kasvojumpan vuoksi(?) ihoni on viime aikoina ollut kyllä tosi hyvässä kunnossa myös talvella, pehmeä, kostea ja joustava (siis jo ennen Carolynin rasvojen käyttöä).

Carolynin aloituspaketissahan on mukana puhdistusmaito, kosteuttava kasvonaamio, jauhemainen kasvonaamio, kuorintavoide, kosteusvoide, C-vitamiinipitoinen seerumi ja vielä toinen seerumi. Tarkoitus on, että kasvot kuoritaan pari kertaa viikossa, molempia seerumeita käytetään joka päivä aamuin illoin, samoin kosteuttavaa kasvonaamiota. Jauhemainen kasvonaamio laitetaan pari kertaa viikossa. Ja puhdistusmaitoa tietysti käytetään aamuin illoin.

Puhdistusmaitoa olen käyttänyt kaikkein laiskimmin. Se on ihanan tuoksuinen (ilmeisesti siinä tuoksuu rooibos aika voimakkaasti) ja jättää ihon miellyttävän kosteaksi poispesemisen jälkeen. Se puhdistaa ihoni ihan hyvin (myös ripsivärit), mutta olen kyllä väärä henkilö sinänsä tähän ottamaan kantaa, koska meikkaan äärimmäisen vähän ja tätä nykyä aina vain vähemmän. Hei naiset, oletteko muuten huomanneet, että meikki saattaa vanhentaa tosi paljon! Minulle yksi ystävätär totesi, että näytän paljon nuoremmalta ilman meikkejä ja … arvatkaas lensikö loputkin meikit roskikseen 😀 Nykyään jos meikkaan, niin laitan vain ripsien kärkiin ripsaria ja hyvin hennot ruskeat rajat silmiin, joskus poskipunaa.

Jauhemainen kasvonaamio (Botanical mask) sekoitetaan johonkin nesteeseen ja levitellään kasvoille mielellään 45 minuutiksi. Se sitten kuivuu ihan aidosti kasvonaamion näköiseksi 😀 Kuten alkuun arvelinkin, tätä minun on tullut käytettyä todella vähän. Jotenkin vaan en saa aikaiseksi värkätä jauheen kanssa. Pari kertaa olen laittanut naamiota aika ohuelti kasvoille, enkä oikeastaan huomannut mitään erityistä. Sitten kerran laitoin oikein reilun kerroksen naamiota ja huh, sillä kertaa kyllä kasvot olivat aika punaisen kirjavat, kun pesin naamion pois. Näki ihan selvästi missä naamiota oli ollut ohuemmalti – ne paikat ihosta olivat vaaleammat. Punaisuus ei kestänyt kovin kauaa, mutta tulkitsin asian niin, että jotenkin naamio ilmeisesti tehosi, sai ainakin veren kiertämään. Sinänsä se kasvoilla tuntuu ihan mukavalta, mitä nyt vähän kiristi, ja jälkikäteen on ihan ok olo.

Kuorintavoidetta olen käyttänyt sen pari kertaa viikossa, mitä on tarkoituskin. Siinä on mukana jotain hellävaraista kuorivaa savea ja lisäksi pieniä vahajyväsiä. Olen tykännyt siitä kovasti, minun iholleni se ainakin tekee vain hyvää. Olen käyttänyt sitä huuliin, silmäluomiin ja punaisiin karheisiin atooppisiin läikkiinkin, eikä ihoni ole tykännyt erityisesti pahaa. Täytyy muuten sanoa, että kyllä ihon kuorinnassa vaan taitaa olla se taika, ettei ihoni niin kesi ahkerasti, kun sitä enemmän rasvailen. Tai siis, kyllähän se uusiutuu samaa vauhtia, mutta kuoriminen saa aikaan sen, ettei poskea hieraistessa irtoa pöperöä sormiin, yök 😛 Pelkkä kasvojen peseminen ei vaan riitä, vaan tuo kuorinta tarvitaan lisäksi.

Kosteuttava kasvonaamio on tarkoitus levittää kasvoille joka päivä aamuin illoin, myös jauhemaisen kasvonaamion käytön jälkeen. Naamiota voi pitää kasvoilla viidestä minuutista 30 minuuttiin. Tämä aine on jotain niiiiin ihanaa, että sitä tulen taatusti tilaamaan lisää! Se on niin hellävaraista, että sitä voi levittää silmäluomiin ja huulille (huuleni ovat tehokkain mittari sille, käykö joku tuote minulle vai ei) ja … No, se vaan on minusta ihan taivaallista ainetta 😀 Sitä minulla on kulunutkin sitten aika reippaasti, olen ehkä turhankin paljon lotrannut sillä. Kasvoni tykkäävät tästä naamiosta todella paljon.

C-vitamiinipitoista seerumia käytetään kerran tai kaksi päivässä (normaalisti kerran, mutta pari kertaa vuodessa tehokuukauden aikana kaksi kertaa). Se laitetaan alimmaiseksi, heti sen jälkeen, kun kosteuttava kasvonaamio on pesty pois. Seerumi kirpaisee aika mukavasti, jos kasvoissa on vaikka pikkuinen haava tms., mutta muuten on ihan lempeää tavaraa. Levittelen sitä silmäluomillekin. Huulille en ole laittanut, jotenkin ei tee mieli ja voi olla, että ei se huulille sopisikaan. Huulten välittömään ympäristöön kyllä laitan. Tämä seerumi on kulunut aika vauhdikkaasti. Pullo on pieni, eikä seerumin luvata säilyvänkään tehokkaana kuin … olikosenyt kolme kuukautta. Jos sitä käyttää kaksi kertaa päivässä, niin se riittää noin kuukaudeksi. Pullo on minulla jo aika lailla vajunut (= melko tyhjä), niin kuin pitäisikin olla, kun on kulunut jo puolisentoista kuukautta.

Sitä Toista Seerumia sitten levitellään kasvoille seuraavaksi. Tämä seerumi on vähän isommassa pullossa ja olen onnistunut kuluttamaan sitä ehkä suhteessa vähemmän. En kyllä ole silti säästellyt sitä mitenkään. Tätäkin laitan silmäluomille, mutta en huulille. En ole huomannut käytössä mitään erityistä tämän kanssa.

Viimeiseksi kerrokseksi kasvoille levitetään sitten kosteusvoide. Tämän levittelen taas silmäluomien lisäksi huulillekin. Voide on miellyttävä, ei rasvainen, mutta mukavasti kosteuttava.

Kasvoille siis laitetaan joka kerta kolme kerrosta tuotteita ja tämä vaikuttaa menekkiinkin tietysti: viimeisenä laitettavaa kosteusvoidetta ei enää tarvitse kovin paksua kerrosta levitellä, kun jo kasvot tuntuvat mukavilta. Carolynkin muistuttaa, että ei kannata turhaan lotrailla aineilla hirveästi. Erillistä silmänympärysvoidetta tai yövoidetta sarjassa ei ole. En kyllä kaipaakaan.

Minun kasvoilleni nämä tuotteet sopivat erinomaisesti. Sinänsä en ole huomannut niillä mitään erityistä vaikutusta ihooni tai ryppyihin (no, en ole tarkkaillut asiaa kyllä mitenkään erityisesti), mutta en kyllä minkään heleyttävän vaikutuksen tai rypynpoiston takia niitä alunperin tilannutkaan, vaan ihan vaan peruskasvovoiteiksi, kun kerran sellaisista minulla oli pulaa. Tulen tilaamaan näitä ilman muuta lisää jatkossa, sen verran paljon niistä tykkään. Ja ehkä niillä sitten on sitä ihon kuntoakin parantavaa vaikutusta.

Carolyn muuten ohjeistaa, että pudistusmaito, kosteuttava naamio ja kosteusvoide hierottaisiin kasvoihin ihan erityisellä tavalla, mikä samalla sitten vaikuttaisi edullisesti ryppyjenkin vähenemiseen. Minä en laiskana ole jaksanut tätä tehdä, vaan olen luottanut siihen, että kasvojumppa hoitaa ryppypuolen. Sinänsä tekniikka  on ihan kiva ja varmaan iholle tekee hyvää, vallankin sellaisella henkilöllä, joka ei erikseen kasvojumppaa.

Kahden vuoden saldo

15 vastausta

Nyt on jonkunlainen kooste tehty kuvien muodossa kahden vuoden jumppaamisen tuloksista. Edelleenkään kaikkea ei ole saanut dokumentoitua kameralla, mutta jotain kuitenkin.

On todella hankalaa, kun etsii sopivia vertailukuvia toisille esitettäväksi, kun en halua huijata itseäni enkä lukijoitani. Olen ottanut paljon kuvia, mutta sittenkään en läheskään riittävästi, varsinkaan alkuun. En ole ottanut kuvia kaikista niistä kuvakulmista, mistä olisi pitänyt. Osa kuvista on salamalla – tai ilman salamaa – tuloksena joko liian kirkas kuva, jossa kaikki rypyt katoavat tai liian tumma kuva, josta ei saa selvää. En ole alussa osannut ottaa kaikista miinuspuolistani lainkaan kuvia. En siis monestakaan asiasta pysty suoraan sanomaan, mitä kehitystä on tapahtunut tai onko sitä tapahtunut. Mutta onneksi kuvia kuitenkin on ja muutoskin niissä näkyy. Katsotaanpa mitä jumppaamiseni on saanut aikaan:

Iho

Näitä tuloksia ei varmaan kuvissa saa juurikaan näkymään. Mutta tuloksia on ainakin

  • Silmäluomet: paperisilmäluomesta normiluomeksi, eli molempien luomien iho tuntuu nyt samalta – normaalilta, pehmeältä, joustavalta.
  • Kaulan iho: tästä näkyy tuloksia kuvissakin, mutta lisäksi sormissa tuntee sen, kuinka ”renkaiden” kohdalta iho on vähemmän karhea. En ihan varmaksi osaa sanoa, kuinka paljon renkaat ovat todellisuudessa muuttuneet näkymättömämmiksi, mutta sormet tuntevat tuloksen.

Näihin tuloksiin olen todella tyytyväinen ja suorastaan ällistynyt.

Otsan seutu

Otsan vaakarypyistä en kyllä tiedä mitä niille on tapahtunut, jos on tapahtunut mitään. Kuviin en ole saanut oikein näkymään mitään. Arvelen kuitenkin, että jotain muutostakin on olemassa, sillä sormiini rypyt tuntuvat vähemmän syviltä kuin ennen. Mutta mutu-tuntumalla mennään tässä.

Sama tilanne on kulmakurttujen eli kulmakarvojen välissä olevien 11-ryppyjen kanssa. Mitään hyviä kuvia ei löydy, ja osaan tähän sanoa vielä vähemmän kuin otsan ryppyihin

Nenänvarressa silmien välissä minulla on myös vaakaryppyjä – edelleen, ei näy kuvissa mitään tulosta. Luulen, että pientä kehitystä tässä on tapahtunut, mutta varma en ole.

Silmät

No nyt on jo kuvakin tarjolla:

Ilmeeni on minusta paljon valoisampi. Luomet ovat vähemmän raskaat, eivätkä enää roiku niin paljoa ulkonurkista. Silmien alla painaumat ovat ehkä vähän täyttyneet ja nenänvarsi on jotenkin leveämpi, joskaan nämä asiat eivät minusta kauheasti erotu kuvissa.

Vaikka näissä kuvissa periaatteessa näkyy 11-rypyt ja ehkä voisi päätellä, että rypyt ovat laimistuneet, niin en itse uskalla ollenkaan vetää sitä johtopäätöstä. Vanhemmassakaan kuvassa juonteet eivät näy kauhean selvästi, vaikka ne kyllä olivat silloin selvästi olemassa, ja uudemmassa salama latistaa ne täysin. Eipä siis toistaiseksi oteta tähän kantaa.

Poskipäät

Ei kuvia tarjolla. Kaipa posket ovat nousseet, mutta mitään varmuutta minulla ei siitä ole. Tai no. Minulla ei alkujaankaan ollut kovin selvät nenä-suupieli -juonteet, mutta nyt niitä on vielä vähemmän. Juonteiden paikalle on ilmestynyt sen sijaan ärsyttävät rypyt, joita minusta ei siinä aikaisemmin ollut. Eli ovat poskeni siis nousseet ja samalla nostaneet mukanaan nenä-suupieli -linjaa. Pohjalta ovat sitten paljastuneet nuo tylsät rypyt, joita tarmokkaasti hieron pois. Harmi vaan, että kuvia tästä prosessista ei ole tarjolla.

Huulet

Tämä on minusta aika jännä juttu. Jos katsotte alla olevaa kuvaa, niin minusta siinä on nähtävissä, että pystyrypyt huulissani ovat jotenkin tasoittuneet.

Ikuinen huulten rohtumiseni on ollut jo aika pitkään hyvässä mallissa (siis huulet eivät ole olleet siinä kunnossa, että kaipaavat jatkuvaa rasvausta), mutta vuosikymmenten rohtuminen on jättänyt jälkensä huuliini: pystyryppyjä on vaikka kuinka paljon. Mutta luulen että jumppa on vaikuttanut positiivisesti huuliini! Minusta rypyt eivät ole enää niin syviä ja huulten rajoista on ehkä kokonaan kadonnut (?) millin, parin mittaisia ryppyjä. Hmm!

Huulten muotoa ei kannata muuten kauheasti vertailla näissä kuvissa. Eroa on, mutta se saattaa olla ihan vaan joku kuvaustekninen juttu.

Leukalinja

Ikuinen ongelmani… Poskipussit eivät vaan halua nousta. Mutta on tässäkin jotain kuitenkin tapahtunut:

Tuossa vanhimmassa kuvassa ei minusta oikein hyvin näy leukalinjan pussitus, mutta uskokaa pois, siellä ne hamsterinpussit ovat! Joulukuussa 2009 leukalinjani on napakampi, mutta pussit entistä selvemmät. Nyt toukokuussa 2010 toiselta puolelta pussi on jo lähtenyt nätisti siliämään pois, mutta toisella puolella sitä on vielä jäljellä. Toivoa siis on, että joskus leukani olisi yhtä kauniin pyöreä kuin nuorena tyttönä 🙂

Tästä kuvasarjasta muuten näkee jännästi huulten muotoa – ehkä vanhimmassa kuvassa ilmeeni on jotenkin pöljä ja senkin vuoksi huuleni vähän littanat, mutta minusta suuni muoto on muuttunut pehmeämmäksi ja huulet pulleammiksi. Alahuuli hassusti vielä näyttää siltä kuin se olisi erityisesti plumpsahtanut esiin.

Minusta kasvoni ovat jotenkin rennomman näköiset uudemmissa kuvissa.

Kaula

Oih, tässä saa sitten vain huokailla ihastuksesta 😀 Onneksi olen kaulastani onnistunut ottamaan aika … realistisen kuvan aikoinaan, niinpä myös tulokset näkyvät selvästi. Nyt en voi muuta kuin sanoa, että Carolyn, olet ihana ihminen, kun olet kehittänyt jumpan, jolla saa näin hienoja tuloksia ❤ ❤ ❤

Suurimmaksi osaksi tosiaan nämä tulokset ovat CFF:n ansiota. Agelessin kaulajumppaliikettä inhoan, enkä ole sitä juuri tehnyt. Mutta olen kyllä tämän kevään aika armotta käsitellyt kaulani ihoa, hieronut sitä jne., joten siitä on varmasti jonkin verran ollut lisäapua.

Näissä kuvissa näkee hienosti myös sen, mitä leualleni on tapahtunut.

Ainiin! Tiedättekö mitä 😀 Kaulani on selvästi paksumpi kuin ennen.  Ei ehkä kuulosta kauhean positiiviselta asialta, mutta no, ei se ole negatiivinenkaan. Ei mulla vieläkään mikään sikaniska ole 😛 OIkeastihan se vain tarkoittaa, että kaulan lihakset ovat paremmassa kunnossa, ja sitä kautta tietysti sitten kaulakin näyttää paremmalta. Näissä kuvissa tuo muutos ei näy, kun se peittyy tuonne villatakin kaulukseen osittain, mutta edellä olevista leukakuvista sen voi ihan mitata, jos haluaa. Syyttää/kiittää tästä voi varmaan osittain CFF:ää, mutta ehkä enemmänkin ahkeraa kuntosalilla pyörimistä ja pallolla tehtyjä vatsaliikkeitä.

Profiili

Näissä kuvissa näkyy aika kivasti myös leukalinjan muutos ja tietysti se, kuinka kaksoisleuan pieni alku on kadonnut. Ylähuuleni törröttää sievästi ja silmätkin näyttävät avoimemmilta. Poskiin on oikeasti tullut lommoa tuohon poskipään alle, siitä näkyy pieni viite viime joulukuun kuvassa. Sinänsä profiilissani ei  minusta näy juuri muutosta viime joulukuuhun nähden. Tuo joulukuun kuva on kyllä jotenkin yli-imarteleva omasta mielestäni ja esim. poskipussit piilottuvat siinä johonkin varjoon.

Uusimmassa kuvassa taas salama on saanut aikaan melkoiset varjot esim. suupieliini – eivät ne minusta ihan noin ankeasti roiku. Toki tässä kuvasarjassa näkyy ihan selvästi positiivinen muutos, mutta minusta siinä näkyy myös se, kuinka paljon vaikuttaa valaistus ja kuvakulman pienenpienikin muutos (viimeinen kuva on hivenen eri kuvakulmasta). Eikä vireysastekaan voi olla näkymättä kuvissa, ilme kun on valppaampi, niin koko kuva on positiivisemman näköinen.

Tässä siis saldo. Ei hassumpi! Kiva kun tuli tehtyä tämä kooste, niin itsekin näkee konkreettisesti, mitä oikein on tapahtunut. Jos näette kuvissani jotain muuta kuin mitä itse näen, niin kertokaa 😀

Hei, katsokaapa muuten ripsiäni tässä vimpassa kuvasarjassa! Eivätkös olekin selvästi pitemmät mitä pidemmälle ajassa mennään? Haluatteko tietää mistä syystä? 😀 Ei ole pidennyksiä, ei!