Uskoako vai ei – mitä kuvat oikeasti kertovat

CFF:n sivuilta löytyi taas uusia ennen ja jälkeen -kuvia – mielestäni ihan kivan näköisiä tuloksia. Sen jälkeen kun tein oman kuvakoosteeni ja yritin epätoivoisesti löytää sopivia kuvia, jotka kertovat totuuden, eivätkä liioittele tuloksia kumpaankaan suuntaan, olen taustaprosessina miettinyt miten kuvia pitäisi ottaa, että ne todella olisivat totuudenmukaisia. Olen tästä blogannut aikaisemminkin, eikä asia siitä ole tietysti sen kummemmaksi muuttunut – kuvat pitäisi ottaa mahdollisimman samanlaisessa valaistuksessa, saman väriset vaatteet päällä, samanlainen kampaus, ei meikkiä … jne. Mutta jostain kummasta syystä se vaan ei tahdo onnistua ainakaan minulta. En vaan millään saa kuvista riittävän samankaltaisia, että tuntisin että ne ovat suoraan vertailukelpoisia. Pöh.

Yksi vinkki minkä tästä näin (varmaankin FlexEffectin foorumeilla) oli, että kirjaisi ylös kuvausolosuhteet – mikä kellonaika, mikä paikka, kameran asetukset, vaatteet… Ja sitten yrittäisi replikoida tilanteen aina mahdollisimman hyvin. Mutta entäs sitten, kun niistä kuvista tuleekin huonoja… Ehkä fiksuinta on se, että tekisi juuri noin, mitä suositellaan, ja sitten vaan lisäksi räpsisi paaaaaljon erilaisia kuvia eri kuvakulmista ja eri valaistuksellakin.

Oletteko onnistuneet kuvaamisessa tässä mielessä? Näkyvätkö tulokset kuvissa niin selvästi, että epäilevä Tuomaskin niihin uskoo?

Mainokset

4 thoughts on “Uskoako vai ei – mitä kuvat oikeasti kertovat

  1. Minä vähän luulen, että epäileväisimmät Tuomaat eivät vakuutu, vaikka minkälaiset kuvat eteen lätkittäis. Aina voidaan urputtaa kuvausolosouhteista, ilmeistä, pään asennosta jne. Omien kuvien suhteen totean samaa, että vertailu on tosi vaikeaa. Sitä paitsi, kun naama tuntuu elävän omaa elämäänsä ja näyttävän milloin paremmalta, milloin huonommalta. Esim. viime perjantai-iltana iski masennus, kun kohonneiksi uskomani ja aiemmin otetun kuvankin sellaiseksi osoittamat silmäluomet lerpsutti silmien päällä niin raskaina että jotta! Ihan kuin en olisi niitä jumpannut ikinä. Lisäksi posketkin tuntui roikkuvan entistä hullummin ja ryppyisempinä. Uh, miten huono ilta se olikaan. Siihen nähden oli hauska sattuma, että lauantaina olin onnistuneesti ehostettuna eräässä kivassa tilaisuudessa, jossa otetusta kuvasta kaverini puuskahti: ”miten sinä näytät tässä 18-vuotiaalta!” No niin, kuvausolosuhteet olivat edulliset, kuva ei ollut tarkka ja se oli melko kaukaa otettu, mutta enpäs ole sitten nuoruuden päivien kuullut yhtään kertaa olevani ikäistäni nuoremman näköinen 😀

  2. Miten masentavaa ja miten ihanaa saman tien 😀 Ehkä jumppaa voi kiittää tuosta mukavasta kommentista, johtui tulos sitten siitä tai ei 😛

    Minä olen huomannut, että unen määrä ja ruokavalio vaikuttavat aika radikaalisti siihen, mitä peilistä näkyy. Jos nukkuu liian vähän ja on vielä stressiä syystä tai toisesta (itsellä taas aika karmea työputki takana liian vähällä unella), niin ei kai se voi olla näkymättä naamassa. Ja jos ei juo riittävästi, se on paha, samoin kuin se jos syö erityisen hiilihydraattipitoista ruokaa, niin että kropassa on nesteitä paljon. Sekin saa naaman roikkumaan. Mutta sitten taas, elämä on mitä on, välillä on stressiä ja välillä nukutaan vähemmän (tai selällään :P) ja se nyt vaan on niin.

    Nyt on taas reissun päällä ollut aika niin kortilla, etten ole ehtinyt blogata mitään, vaan jospa se asia tästä taas korjaantuisi.

  3. Sen verran olen kasvojumppa-juttuun jäänyt koukkuun, että kun ensi kertaa tein vertailevaa tutkimusta kuvistani, niin piti kesken juhannuskiireiden rynnätä ilmoittamaan sinulle tämä: kyllä näkyy edistystä!!! Pistin siis profiilikuvat viime tammikuulta ja toukokuun lopulta rinnakkain. Erikseen katsottuna uusin profiilikuva ei herättänyt erityistä mielenkiintoa, sama naamahan se siinä suupielet alaspäin pällistelee ja kaksoisleukakin näkyy. Mutta annapahan olla, kun viereen laitoin tammikuun otoksen. Kyllä vain, poski näyttää uudemmassa kuvassa hiukkasen täyteläisemmältä ja yksi luomi (siis syntymämerkki) poskessa totisesti on pikki-pikki-riikkisen ylempänä osoittaen jonkinlaista kohotusta tapahtuneen. Voi miten kivaa, nyt mullakin on ihkaoma ennen-jälkeen -kuva 😀
    Iloista keskikesän juhlaa kaikille – ja kiitos sulle Minx kun olet innoittanut tällaseen touhuun!

  4. Oi miten hienoja uutisia 😀

    Olet siis jumpannut 4-5 kk – kyllä siinä ajassa alkaa hiljalleen näkyä tuloksia, ei mitään radikaalia yleensä vielä, mutta jotain juuri tuollaista rohkaisevaa 🙂 Itsekin olen huomannut, että uusimmat kuvat eivät välttämättä näytä sen kummemmilta kuin vanhatkaan ennen kuin ne pistää rinnan. Ja sittenkään aina ei oma silmä huomaa muutoksia – jotenkin sitä kai vaan on niin fiksoitunut katsomaan omassa naamassaan aina samoja asioita, ettei hoksaa kaikkea.

    Mukavaa jussia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.