Aihearkisto: Kauneus

(Kasvo)jumppaguru Jack LaLanne

Vastaa

Tässä taas lisää tavoitteita meille kaikille sekä kasvojumpan että ihan muuten vaan hyvässä kunnossa pysymisen tiimoilta. Katsokaa nyt tätä miestä! Hän on 94-vuotias 😀 Oma isoisäni eli 99-vuotiaaksi, mutta vaikka olikin melkoinen teräsvaari, niin ei hän Jack LaLannelle pärjännyt.

Eipä voi muuta sanoa kuin wau. Tämä mies on vielä 95-vuotiaana jumpannut joka aamu kaksi tuntia – puolitoista tuntia ensin punttisalilla ja päälle puoli tuntia uintia tai kävelyä. Wikipediasta löytyy tietoja hänen hurjista uintinäytöksistään, esimerkiksi 70-vuotiaana (1984) hän on uinut käsiraudoitettuna 2,4 km ja vetänyt samalla 70 paattia, joissa on ollut yhteensä 70 ihmistä. Että silleen. Ehkä meistä kaikista ei ole ihan siihen, mutta tuohon kasvojumppaan voisi olla 😀

Tästä videosta alkaa Jack LaLannen 30-osainen kasvojumppaohjelma, jota olen aikaisemminkin mainostanut:

Videot löytyvät YouTubesta hakusanoilla ”jack lalanne face workout”.

Mistä lisävastusta kasvojumppaan?

2 vastausta

Kasvojumppaan hurahtaneet ja etenkin sen myyntipuheen ostaneet, että vastuksen käyttö kasvojumpassa on tärkeä juttu, saattanevat pohtia miten kasvojumpassa on tarkoitus aikanaan lisätä vastusta. Kuntosalilla käydessähän pääriemunaihe on se, että huomaa jaksavansa nostaa kilon painavampaa punttia. Mutta mites sitten kasvojumpassa? Asia ei ole ihan yhtä suoraviivainen. Jos on aloittanut sellaisella kasvojumpalla, jossa ei vastusta juuri käytetä, niin vastaus on aika helppo: vaihtaa jumppaa vaativampaan. Mutta entäpä jos jo jumppaa vaikkapa FlexEffectin mukaan ja käyttää siis omia käsiään vastuksena? Pitääkö ottaa käyttöön minipunnukset ja mihin kummaan ne siinä naamalla asentaisi jumpatessa?

Vaan elkääpä huoliko! Olen taas viisastunut, kun olen lukenut FlexEffectin foorumeilta kouluttajien viestejä. Lisäpunnukset voi kasvojumpassa onneksi unohtaa, ne punnukset ovat ihan siinä omissa kätösissänne, näin kouluttajat vakuuttavat. Alkuun kun kasvolihasten kunto ei vielä ole kovin huima, pienempikin voima käsissä riittää väsyttämään kasvolihakset tyystin. Mutta samalla kun kasvolihaksissa alkaa olla enemmän jytyä, kasvojumppaaja itse lisää automaattisesti vastusta jumppaan – siis puristaa tai painaa lujempaa, käyttää yksinkertaisesti enemmän voimaa jumppaamiseen.

Täytyy sanoa, että vaikka en ole aktiivisesti asiaa aiemmin pohtinut, niin huomaan kyllä, että olen tämän parin vuoden jumppauran aikana selvästi lisännyt vastusta. En missään tapauksessa alussa olisi pystynyt jumppaamaan sellaisen vastuksen kanssa kuin nyt. Enkä kyllä toisaalta osannut jumppaliikkeitäkään niin hyvin, että olisin hoksannut mihin ja miten vastusta voi lisätä. Nyt kun liikkeet ovat tuttuja, olen jopa tehnyt pienoisia muunnelmia jumppaan (CFF) itse – siinä missä ohjeistetaan käyttämään omia sormia ”punnuksina”, käytänkin kämmenen kantaa jne. Ja osassa liikkeitä taidan vaan yksinkertaisesti tehdä liikkeen keskittyneemmin, tehokkaammin ja ”vaativammin” kuin mitä tein aloitellessani jumppaamista. FlexEffectissä yritetään taklata asiaa lisäksi sillä, että liikkeistä on muunnoksia, jolloin vaihteleva jumppa vaikuttaa vähän samalla tavoin kuin vastuksen lisääminenkin.

Yleensä kasvojumpasta sanotaan, että sillä on aika mahdotonta tehdä kasvolihaksille mitään kovin ikävää (vs. kuntosaliharjoittelu, jossa voi revitellä turhan isoilla painoilla ja loukatakin itsensä), koska omilla käsillään ei vaan PYSTY tekemään samalla tavoin vahinkoa itselleen – aivot eivät salli sitä 🙂 Toisaalta sama asia pätee toisinkin päin, vastus lisääntyy suhteellisen automaattisesti lihasten kunnon kasvaessa – aivot hoksaavat että vastus on hyödyksi.

Summa summarum: jos kasvojumppa alkaa tuntua kovin helpolta, niin ei kun vaan tekemään liikkeet intensiivisemmin!

Pohdintoja hamsterinpussien syvimmästä olemuksesta

Vastaa

… köh. Olen siis jo hyvän aikaa pohdiskellut miksi leukalinjani on sellainen kuin on ja miksi nuo ryökäleen poskipussit eivät vaan voi kiltisti kadota, vaikka kuinka jumppaan. No, ei minulla sinänsä siihen ole tullut mitään muuta vastausta pohdintojen myötä, kuin että parempi jatkaa jumppaamista. Mutta jos nyt joku muukin on yhtä hidas ymmärtämään sitä, millä tavoin leukalinja muuttuu ajan saatossa ja miten jumppaaminen siihen vaikuttaa, niin kerronpa jotain omia ajatuksiani. Ne eivät kyllä perustu kauhean syvälliseen tietämykseen kasvojen lihaksistosta, koska minulla ei sellaista ole 😛 Jotain pientä olen kuitenkin oppinut matkan varrella.

Mutta niin. Jos muistatte, niin ihmettelin aikoinani sitä, miksi leukani on muuttunut jotenkin näpsäkämmän näköiseksi, mutta samalla leukapussit sen kun korostuvat entisestään. Joku siihen tarjosi fiksun vastauksen, joka jäi sitten muhimaan päässäni: olisiko niin, että kun tiettyjen lihasten kunto paranee, niin leukalinja muuttuu ”terävämmäksi”, mutta koska toiset lihakset eivät vielä oikein pysy perässä, pussit eivät kuitenkaan häviä samaa tahtia, ennemmin oikeastaan korostuvat. Tietyn asteinen ”pöhötys” siis leukalinjasta katoaa ja pussit näkyvät entistä armottomammin sen ansiosta. Tämän teorian mukaan jumppa siis on tuottanut tulosta, mutta vielä pitää tehdä lisää töitä.

No, olen siis tätä pohtinut ja katsellut omia kuviani ja … no, kyllä se vaan taitaa olla oikea teoria 🙂 Katsokaapa tätä kuvaparia kaulastani ja leuastani:

Keväällä 2008 leukani ja kaulani ovat vielä kuvitelleet, että ne ovat oikeastaan aika lailla sama asia, ainakin tuosta pussien kohdalta. Tämän vuoden kevääseen mennessä ne ovat huomanneet olevansakin erillisiä, mutta pussit ovat vielä paikallaan. Tässä kuvassa tosin näyttää, että pussitkin olisivat aika lailla kaikonneet, mutta ei se pidä paikkaansa – kyllä ne siinä edelleen olla möllöttävät. Vieläkin, jos sopivasti painan leukaa rintaa kohden, niin leukalinjaan tulee ihan sama ilmiö kuin mikä tuossa vanhemmassa kuvassa näkyy, ja ihan muulloinkin pussit näkyvät.

Kahden (ja aika monen muunkin) lihaksen yhteispeliä

Tässä aika hiljattain törmäsin FlexEffectin julkisilla foorumeilla aiheeseen liittyvään keskusteluun ja ilokseni opin jotain pientä uutta tähän liittyen: leukalinjaan vaikuttaa mm. kahden lihaksen yhteistyö (ja lukuisten muiden todennäköisesti lisäksi, kasvojen lihakset kun ovat melkoinen verkosto), nimittäin Platysman ja Risoriuksen. Platysmahan on kaulan ja rintakehän peittävä iso lihas, joka nousee ihan Risoriukseen asti. Risorius puolestaan on suupielistä vaakasuuntaan kohti korvia lähtevä lihas. Näiden lihasten yhteistyönä hamsterinpussien pitäisi nousta, ja minulla mitä ilmeisimmin Platysma on reagoinut mukavasti jumppaan, mutta Risorius (ja kaikki ne muut poskien lihakset) ei ole ihan pysynyt perässä.

Jos siis leukapusseista yritätte päästä eroon, niin CFF:n mukaan jumppaavat, tehkääpä jumppa tiukasti selällään (jotta Platysma saa paljon jumppaa) ja tehkää normijumpan lisäksi Carolynin vuoden 2009 uutiskirjeessä esittelemää liikettä. Jos taas jumppanne on FlexEffectin kolmas painos, niin esimerkiksi 24a ja 24b ovat eritoten Risorius-jumppaa ja Platysmalle löytyy omat liikkeensä. Agelessissäkin on kaulajumppaliike (Platysma!) ja Risoriukselle omansa. Ja jos jumppanne on joku muu, niin kaiken maailman kaulanvenytykset siis auttavat Platysmaan ja tiukasti korvia kohti hymyileminen Risoriukseen.

Mutta niin! Kaikki kanssakasvojumppaavat (oi miten rakastan joitakin svetisismejä :D), jos olette törmänneet vastaavaan tilanteeseen kuin minä oman leuka-kaulakalustonne kanssa, niin älkää vaipuko epätoivoon! Päinvastoin, olkaa onnellisia siitä, että jumppa on tuottanut tulosta ja jatkakaa vain sitkeästi.

Pieni varoituksen sana kuitenkin

Niin… on aina hienoa puhua asiantuntevasti lihaksista niiden latinankielisillä nimillä ja kertoa kuinka mikäkin lihas vaikuttaa mitenkäkin kasvojen muotoon… Mutta kannattaa huomata, että me olemme kaikki erilaisia, myös siinä mielessä, miten lihakset ovat kiinnittyneet kasvoihin.  Voi olla että yhden hamsterinpussit katoavat jumppaamalla Platysmaa ja Risoriusta, ja voi olla että toisella niihin auttavat vaikkapa Platysma ja Zygomaticus major. Eli elkääpä hyvät immeiset alkako mihinkään spot trainingiin! Tässä lienee yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Carolyn CFF:ssä on niin vastahakoinen tarkemmin puhumaan siitä, että mikä jumppaliike vaikuttaa mihinkäkin lihakseen, samoin kuin siihen että kasvojumppagurut ankarasti vastustavat spot trainingia. Jumpatkaa siis vaan mieluummin koko kasvoja, mutta vaikkapa erityisellä intensiteetillä ja huolellisuudella suurimpia ongelmakohtia.

Loma on sitten virallisesti ohi

Vastaa

Ainakin blogin osalta 🙂 Aika hyvin pidin pintani, enkä kirjoitellut mitään kasvojumppajuttuja blogiloman aikana. Ihan niin hienosti ei loma mennyt kuitenkaan kasvojumpan osalta kuin mitä suunnittelin – minullahan oli tavoitteena, että teen CFF:n viisi kertaa viikossa koko loman ajan, mutta vähän toisin kävi. Oltiin sen verran reissussa kuitenkin ja päivät oli pitkiä ja raskaita, että ei kyllä illalla kasvojumppa enää tullut mieleen. Mutta jumppasin yhtä kaikki! Ja ihan kohtuullisen määränkin.

Aina välillä ehdin ja sain aikaiseksi tehdä jumpan heti aamulla, ja se on selvästi ihan paras juttu kaiken kaikkiaan. Silloin on jumppa heti tehtynä pois, eikä tarvitse päivän mittaan miettiä, koska olis sopiva hetki jumpata. Kasvotkin ovat aamusta ihanan virkeät ja hehkeät 😀 Olen pääni puhki miettinyt, miten saisin homman toimimaan arkiaamuisin, mutta en oikein ole vielä keksinyt toimivaa systeemiä. Perheemme aamut ovat salama-aamuja, jolloin ei ole minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Minun siis pitäisi laittaa herätyskello soimaan 20 minuuttia aikaisemmin kuin tavallista, mutta sitä ei oikein mies arvostaisi ja itsellenikin se olisi aika vaikeaa, kun yöunet muutenkin tuppaavat jäämään turhan lyhyiksi. Mitään fiksua ratkaisua ei siis toistaiseksi ole tullut vastaan.

Vuoden maaginen raja aktiivista kasvojumppaamista alkaa muuten lähestyä! Hmmm… tai veikkaan että se on nyt jo saavutettu (kun ei ole tallessa sitä ”virallista” aloituspäivää). Näkyykö siis nyt sitä wau-efektiä,  jota pohdiskelin jo muutama kuukausi sitten ja jonka ”pitäisi” viimeistään tässä vaiheessa olla nähtävissä? No… en oikein osaa sanoa. Luulen että kyllä näkyy, ainakin jos vertaa vanhoihin valokuviin. Minulla on muutama vuosi sitten otettuja kuvia, joissa kasvoni ovat ehkä monessa suhteessa muuten paremmassa kunnossa, mutta ne ovat jotenkin ”pehmeämmät”, posket pyöreämmät, nenäkin ehkä pyöreämpi, silmät enemmän kiinni, leukalinja epäselvempi. Kiloja silti on ollut vähemmän kuin nyt. Nyt kun katson peiliin, näen satunnaisesti asioita, joita en muista ennen nähneeni: poskipääni nousevat korkealle hymyillessäni ja niiden alle tulee jännästi ”lommoa”, huuleni ovat sievästi törröllään, silmäni enemmän auki.

Tunnen olevani tyytyväisempi peilikuvaani kuin ehkä koskaan ennen elämässäni huolimatta siitä, että poskipussit, silmäpussit, otsarypyt ja ties mitkä hirvitykset voivat edelleen paksusti 🙂 Edes nuorena tyttönä en ollut yhtä tyytyväinen katsoessani peiliin. Ai että näytänkö nyt paremmalta kuin 20 vuotta ja 10 kiloa sitten…? 😀 No en varmaan. Mutta olen sinut itseni kanssa!

Hei, muistatteko vielä naiset (ja miehet) kuinka ihanaa ja kamalaa oli olla nuori? 😀 Oli hirveästi kaikenlaisia epävarmuustekijöitä elämässä, pohdittavaa ja opittavaa, kasvettavaa. En edes muista, että olisin silloin koskaan ollut kovin tyytyväinen, kun katsoin peiliin – aina oli jotain vialla.  Mutta toisin on nyt! On oikeastaan tosi upeaa olla tämän ikäinen, toivottavasti kaikkein isoimmat kipuilut hiljalleen takana, aikuinen nainen, tyytyväinen itseensä monella tavalla. Luulen että suurimpina tekijöinä siinä, että peilikuvakin on ihan kivan näköinen, ovat iän mukanaan tuoma itsevarmuus ja hyvä olo – tyytyväisyys itseeni sellaisena kuin olen, sen huomaaminen, että hei, olen oikeastaan ihan hyvä tyyppi. Ja lisänä sitten jumppaamisen mukanaan tuoma itsehallinnan tunne, ilo siitä että voin itse aktiivisesti vaikuttaa niinkin tärkeään asiaan kuin omiin kasvoihini.

Ugh, olen puhunut.

Blogi lomailee – ja minäkin :)

2 vastausta

Luulenpa että pari kolme viikkoa tässä pyörähtää niin, etten jouda naputtelemaan blogikirjoituksia. Tähän blogiin ei pysty edes ajastamaan tekstien julkaisemista, joten palataan taas asiaan joskus elokuussa. Minä aion nauttia auringosta (olen optimisti, huomaattehan) ja rentoutua perheen parissa (optimisti isolla O:lla, lukekaa vaikka tämä Talouselämän artikkeli perhelomailusta), saa nähdä pystynkö jopa pysymään irti tietokoneesta! Mutta kasvojumppaa en aio jättää loman ajaksi, päinvastoin, tavoitteena on jumpata jopa ahkerammin kuin normaalisti eli 5 kertaa viikossa CFF:n mukaan. Saa nähdä kuinka käy.

Alla kaikille perheellisillle lomainspiraatioksi kuva tuohon Talouselämän artikkeliin liittyen:

Tätähän se aina välillä on. Mutta ainakin pysyvät ajatukset pois työasioista 😛

Jos ette ole näihin törmänneet

Vastaa

Niin nyt törmäätte. Toivottavasti ei sattunut. FlexEffectillä on Youtubessa mukavia mainosvideoita, joita voi katsella ihan vaan huvikseen tai sitten kyylätä sillä silmällä, että miten videoissa esiintyvät kasvojumppaavat näyttävät jumpassaan onnistuneen (tai epäonnistuneen). Videoita löytyy 9 kappaletta ja ne ovat kaikki ihan kivaa katsottavaa. Ne on tietysti tehty FlexEffectin mainostamiseksi, mutta minusta ainakin on ihan hupaisaa katsella tuollaisia ”todistuksia” (aamen sisaret ja veljet, aamen).

Tässä videossa ”Licensed Esthetician” (kosmetologi?) Melony Galind todistaa:

Ja tässä vähän painavampaa tavaraa:

Kehonrakentajan kokemuksia:

Deborah Crowley itse esittelee FlexEffectin kolmatta painosta (siis sitä uusinta, joka on nyt myynnissä). Tässä näkee hyvin, että ei kasvojumppaaminen sinänsä tee ihmistä 20 vuotta nuoremman näköiseksi. Minusta Deborah Crowley näyttää hyvinsäilyneeltä, jonkun verran ikäistään nuoremmalta. Mutta tuo hyvinsäilyminen juuri onkin se juttu ainakin minulle 🙂

Näyttelijä kertoo jumppakokemuksistaan ja tuloksista:

Olympia Fournarakis kertoo omia kokemuksiaan – muistelen että Olympia olisi yksi FlexEffectin kouluttajista, tai ainakin ollut jossain vaiheessa:

Ja lisää henkilökohtaisia kokemuksia henkilöltä, jonka titteli on ”Medical recruiter” O.o Jos joku tietää, mitä tällaisella työnkuvalla varustettu henkilö tekee, niin kertokaa mullekin.

Mies tällä kertaa, kosmetologi tms.:

Ja vimppana vielä dermatologi (ihotautilääkäri) kertoilee omia ajatuksiaan:

Aika vaikuttava kokoelma videoita. FlexEffect on hieno jumppa. Siitä puhutaan ”facial buildinginä” eli olisko tuo sitten kasvojenrakennusta (vrt. kehonrakennus). Minusta ihan kuvaava ja paikkansa pitävä nimitys. On kiinnostavaa katsella näitä aktiivisia kasvojumppaajia esimerkiksi sillä silmällä, että arvioi heidän ikäänsä. Jännä juttu, mutta kasvojumppa ei suoranaisesti minusta nuorenna – tai siis… kyllähän aktiiviset jumppaajat näyttävät yleensä nuoremmilta kuin ikätoverinsa. Mutta nelikymppinen ei vaan näytä kaksikymppiseltä, vaikka kuinka jumppaisi – jotain muutakin meissä muuttuu siten, että tietyllä tavalla ikä näkyy kuitenkin läpi, vaikka kasvot olisivat kuinka tuunatut ja treenatut. Mutta haittaako se? Vai onko se peräti ihan hyvä asia?

Oisko tässä inspiraatiota ja haastetta riittävästi?

3 vastausta

Tämmöinenkin viehättävä tapaus löytyy youtuben loputtomista syövereistä:

Videolla esiintyvällä rouvalla on ikää 93 vuotta ja katsokaa miltä hän näyttää! Hän esittelee myös hiukan sitä, millaista kasvojumppaa tekee. Olisiko tässä jonkunlainen tavoite itse kullekin? Ensinnäkin jo se, että elää 93-vuotiaaksi ja pysyy fyysisesti mukavassa kunnossa ja toiseksi sitten se, että näyttää senkin ikäisenä noin viehättävältä. Rouvalla varmaan on hyvät geenit, mutta eivät pelkät geenit riitä tuohon, kyllä kasvojumpalla täytyy olla osansa asiaan. Katsokaa nyt vaikka hänen leukalinjaansa – moni 30 vuotta nuorempi nainen olisi kade siitä 😀

Kuis olis ystävät kalliit? Otatteko haasteen vastaan? Katsotaanko näyttääkö kukaan meistä yhtä hyvältä edes 75-vuotiaana? 😀 Minä ainakin lupaan omalta osaltani julkaista vertailukuvani reilun 30 vuoden päästä, jos silloin vielä henki sen verran pihisee, että kykenen siihen.

Carolynin vanhoja ohjeita

Vastaa

Hortoillessani epämääräisesti verkossa törmäsin yllätyksekseni Wrinkle-Free Skin Care Tips -saittiin, jolta löytyi joitakin Carolynin ilmaisjumppaohjeita. Ne ovat samantapaisia kuin mitä varsinaisessa CFF-jumpassa on, mutta eivät sitten kuitenkaan ihan samoja. Ohjeena annetaan, että kutakin jumppaliikettä tehdään 3 * 10 liikkeen sarjaa, eli yhteensä 30 liikettä. Ko. saitilla on muutenkin paljon kaikenlaista ihonhoitoon liittyvää. Vaikka minun silmääni saitti onkin vähän … halpa … niin sisältö ei näytä hassummalta. Mutta ne liikkeet:

1. Kulmien nosto – kohottaa koko silmien aluetta

  • Aseta kolme sormea kummastakin kädestä kulmien alapuolelle
  • Nosta kulmia sormilla ylöspäin ja pidä siellä, yritä sitten painaa kulmia alaspäin
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

2. Alasilmäluomen nosto – kiinteyttää alempaa silmäluomea

  • Silmät auki, aseta kolme sormea kummastakin kädestä molempien poskipäiden päälle ja käännä päätä pitkälle taaksepäin
  • Yritä nyt sulkea tai ainakin räpäyttää alempia silmäluomia
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

3. Poskien nosto – poskilihasten kiinteytys

  • Aseta kämmenen kanta molempien poskipäiden päälle
  • Hymyile niin leveästi ja ”lujaa” kuin pystyt, tunnet kuinka posklilihaksesi ja kätesi nousevat hiukan
  • Yritä painaa poskilihaksia alaspäin käyttäen kämmenen kantaa apuna
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

4. Leukapussien nosto – kiinteyttää hamsterinpusseja

  • Aseta peukalosi ja etusormesi molemmille puolille leukaa, tunnustellen leukaluuta
  • Suu suljettuna hymyile suupielet kohti korvia
  • Käytä peukaloa  ja etusormea pitääksesi lihaksia paikallaan eli luoden vastusta, ikäänkuin yrittäisit pysäyttää hymyn
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

5. Kaulan nosto – kiinteyttää kaulan etuosaa

  • Paina kielesi kitalakeen
  • Käännä päätä taaksepäin niin pitkälle kuin saat ja pidä kieli tiukasti painettuna kitalakeen
  • Laske nyt päätä alaspäin ja tuo leukasi kohti rintaa, mutta muista pitää kieli koko ajan kitalakea vasten
  • Pidä jännityksessä laskien kymmeneen, rentouta sitten

Nämä ovat kaikki kyllä ihan fiksuja liikkeitä, joskaan eivät tietysti kata kaikkia kasvojen lihaksia, tärkeimpiä kuitenkin. Jos vaikka vain näitäkin liikkeitä tekee ahkerasti 5 kertaa viikossa puolen vuoden, vuoden ajan, niin uskon että tuloksia näkyy.

Hui! O.o Botox vaarallista! Parempi vaan jumpata!

Vastaa

Törmäsinpä pelottavaan uutiseen toukokuulta 2010, eli ihan tuoretta tietoa:

Botox may be famous for erasing frown lines, but it also may disrupt an important chain of communication between the face and the brain.

Not only do our facial expressions reflect our emotional ups and downs, they appear to send crucial feedback to our brain, suggests a growing body of research. Without that full feedback loop, our ability to understand — and be understood — might be constrained.

In a recent study of women undergoing cosmetic treatment with Botox, researchers found that the treatment, which blocks facial nerve impulses, seemed to slow the ability to comprehend emotional language.

Eli samalla kun Botox lamauttaa otsalihaksen niin, että rypyt katoavat, se myös tekee tuhojaan kasvojen ja aivojen väliselle kommunikaatiolle. Kasvojen ilmeemmehän heijastavat tunnetilojamme, mutta samalla ne myös ruokkivat aivoja – kun hymyilet, niin lähetät aivoille signaalin hymystä ja sen seurauksena aivot tulkitsevat, että olet onnellinen, siispä seurauksena on fysiologisia muutoksia, jotka saavat sinut onnelliseksi 😀 Hymyile siis, niin tulet onnelliseksi! No, Botox ei onneksi vaikuta hymyyn, mutta joihinkin muihin ilmeisiin kyllä, kun se estää kulmien kurtistamisen.

Seurauksena sitten voi olla se, että aivojen ja kasvonilmeiden yhteispeli ei toimikaan niin kuin pitäisi ja tämän tuloksena botoxoidulla henkilöllä voi olla vaikeuksia ymmärtää muita ja toisaalta muilla vaikeuksia ymmärtää hänen kommunikointiaan. Testissä havaittiin, että Botox-hoidon jälkeen testihenkilöt olivat hivenen hitaampia ymmärtämään surua tai vihaa kuvaavia lauseita kuin ennen hoitoa. Positiivisissa lauseissa ei ollut mitään eroa aikaisempaan.

Tulokset viittaavat siihen, että omat kasvojenilmeemme saattavat auttaa meitä ymmärtämään ja tulkitsemaan kieltä ja sosiaalisia konteksteja. Kun kasvonilmeet eivät toimi normaalisti, sen seurauksena saattaa olla, että oma ymmärryksemme on vajavaista. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saattaakin olla tuhoisaa se, että tulkitsemme sekunnin murto-osan verran myöhässä keskustelukumppanin ilmeitä tai sanoja tai toisaalta emme itse pysty tuottamaan normaalilla nopeudella tiettyjä ilmeitä.

Nämä tulokset sopivat hyvin siihen teoriaan, että kehomme toiminnot muovaavat ajatteluamme, kuten edellä kuvaamani ”hymyile, niin tulet onnelliseksi”. Olen ehdottomasti hymyilemisen kannalla – hymy kaunistaa! Hymyilevistä kasvoista eivät edes leuan hamsterinpussit näy 😀 Siispä: hymyillään ja kasvojumpataan ennemmin kuin botoxoidutaan!