Törmäsinpä pelottavaan uutiseen toukokuulta 2010, eli ihan tuoretta tietoa:

Botox may be famous for erasing frown lines, but it also may disrupt an important chain of communication between the face and the brain.

Not only do our facial expressions reflect our emotional ups and downs, they appear to send crucial feedback to our brain, suggests a growing body of research. Without that full feedback loop, our ability to understand — and be understood — might be constrained.

In a recent study of women undergoing cosmetic treatment with Botox, researchers found that the treatment, which blocks facial nerve impulses, seemed to slow the ability to comprehend emotional language.

Eli samalla kun Botox lamauttaa otsalihaksen niin, että rypyt katoavat, se myös tekee tuhojaan kasvojen ja aivojen väliselle kommunikaatiolle. Kasvojen ilmeemmehän heijastavat tunnetilojamme, mutta samalla ne myös ruokkivat aivoja – kun hymyilet, niin lähetät aivoille signaalin hymystä ja sen seurauksena aivot tulkitsevat, että olet onnellinen, siispä seurauksena on fysiologisia muutoksia, jotka saavat sinut onnelliseksi 😀 Hymyile siis, niin tulet onnelliseksi! No, Botox ei onneksi vaikuta hymyyn, mutta joihinkin muihin ilmeisiin kyllä, kun se estää kulmien kurtistamisen.

Seurauksena sitten voi olla se, että aivojen ja kasvonilmeiden yhteispeli ei toimikaan niin kuin pitäisi ja tämän tuloksena botoxoidulla henkilöllä voi olla vaikeuksia ymmärtää muita ja toisaalta muilla vaikeuksia ymmärtää hänen kommunikointiaan. Testissä havaittiin, että Botox-hoidon jälkeen testihenkilöt olivat hivenen hitaampia ymmärtämään surua tai vihaa kuvaavia lauseita kuin ennen hoitoa. Positiivisissa lauseissa ei ollut mitään eroa aikaisempaan.

Tulokset viittaavat siihen, että omat kasvojenilmeemme saattavat auttaa meitä ymmärtämään ja tulkitsemaan kieltä ja sosiaalisia konteksteja. Kun kasvonilmeet eivät toimi normaalisti, sen seurauksena saattaa olla, että oma ymmärryksemme on vajavaista. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saattaakin olla tuhoisaa se, että tulkitsemme sekunnin murto-osan verran myöhässä keskustelukumppanin ilmeitä tai sanoja tai toisaalta emme itse pysty tuottamaan normaalilla nopeudella tiettyjä ilmeitä.

Nämä tulokset sopivat hyvin siihen teoriaan, että kehomme toiminnot muovaavat ajatteluamme, kuten edellä kuvaamani ”hymyile, niin tulet onnelliseksi”. Olen ehdottomasti hymyilemisen kannalla – hymy kaunistaa! Hymyilevistä kasvoista eivät edes leuan hamsterinpussit näy 😀 Siispä: hymyillään ja kasvojumpataan ennemmin kuin botoxoidutaan!