Itsetutkiskelua ja murjotusta

Tiedättekö mikä ainakin minulle on se viheliäisin (totuudenmukaisin?) peili? Se on meidän henkilöauton vähän tummaksi sävytetty ikkuna. Joka ikinen kerta kun vähän aurinkoisempana päivänä menen autolle, niin satun vilkaisemaan omaa peilikuvaani siitä auton ikkunasta, yleensä en edes tarkoituksella vaan ihan vahingossa. Ja voi huoh, siitä kuvasta oikein kirkuvat kaikki erinomaisen tylsät piirteet kasvoissani – leukapussit, silmäpussit, nenä-suupielijuonteet ja suupielten pystyrypyt. Joka kerta tulee kenkku mieli, kun astuu autoon.

Se sitten vielä oikein erityisesti ärsyttää, että luulen että aika moni noista jutuista olisi ainakin vähempänä – jos ei ihan kokonaan poissakin – jos en olisi autuaasti nukkua röhnöttänyt kyljelläni tai mahallani 40 vuotta. Voin suoralta kädeltä luetella kyljellään tai mahallaan nukkumisen aiheuttamaksi

  • suupielten pystyrypyt molemmilla puolilla suuta, ne jotka syntyvät ylähuuleen ihan lähelle suupieltä, syynä se että posket painuvat kyljellään lyttyyn tyynyä vasten
  • toisella puolella kasvoja syvempi nenä-suupielijuonne
  • kulmien välissä oleva hassu ryppy – ei se joka syntyy silloin, kun julmasti kurtistelen kulmiani, vaan se toinen, joka on suora tulos taas kyljellään nukkumisesta
  • toisella puolella nenänvartta oleva hienoinen piiitkä ryppy, joka alkaa läheltä silmää ja päätyy sieraimen tienoille – tämäkin syntyy ihan vaan siitä, että nassu painuu tyynyyn, mokomaa ryppyä ei todellakaan olisi ikinä muuten naamaani syntynyt
  • ja tietysti dekolteen pystyrypyt, ”jokisuisto”, joka syntyy siitä, kun kyljellään nukkuessa päällimmäinen rinta painaa ryppyjä rintojen väliin ja rintakehään.

Jaa että mistäkö olen varma, että juuri tuo nukkumisasento on ne saanut aikaan? Kas kun olen ottanut peilin käteen ja mennyt pötkölleni ja katsastanut miltä naama näyttää eri nukkuma-asennoissa 😀 Suositeltava testi!

Miksi en voinut tietää tätä asiaa jo joskus parikymppisenä?! Miksei kukaan silloin sanonut minulle että hei, opettelehan vaan nyt jo nukkumaan selälläsi, kiität itseäsi sitten nelikymppisenä, kun olet säästynyt turhilta rypyiltä? Olkaa te nyt minun lukijani sitten viisaampia kuin minä! Ette ainakaan pääse sanomaan, ettei kukaan koskaan kertonut selällään ja mahallaan nukkumisen vaaroista 😛

Olen kyllä muutenkin murjottanut taas viime aikoina peilikuvalleni. Tuntuu että mikään siinä ei muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka jumppaan ja jumppaan. Paras tietysti olisi kun ei turhaan tuijottaisi peiliin, vaan jumppaisi vaan aina ehtiessä ja olisi tyytyväinen ja onnellinen ihan muuten vaan – kesä on lämmin, kaunis ja valoisa, turha sitä on käyttää murjottamiseen.

Mainokset

2 thoughts on “Itsetutkiskelua ja murjotusta

  1. Tää sun blogis on rohkaissut ja auttanut niin monessa naamavärkin aiheuttamassa alakulossa, että kunpa voisin vastavuoroisesti tarjota edes murto-osan siitä avusta, mitä sun juttuja lukiessa olen saanut. Kyllähän se niin on, että yli nelikymppisenä on parasta katsella itseään peilistä vain edullisessa valossa ja yrittää muistaa, että ei kukaan ikätoveri näytä hyvältä niissä heijastuspinnoissa, jotka heijastavat itsestä karmeimman kuvan. Tosin tästä tulee mieleen parin vuoden takaiset sukujuhlat, joissa kameran kanssa häärinyttä puolisoa pyysin ottamaan huomioon, että kasvot näkyisivät mahdollisimman edullisesta kuvakulmasta. Kymmenen vuotta vanhemmat sisareni katsoivat toisiaan tietävästi ja sanoivat sitten: ”meille ei ole väliä, sillä katsos, yli viisikymppisenä ei ole enää jäljellä edullisia kuvakulmia” 😀

    No tuo ei ehkä rohkaissut ketään, mutta haluan kertoa, että kyllä kasvojumpalla vaikutusta on, vaikkei teho ei aina tunnu näkyvän siellä, missä sitä eniten kaipaisi. Mutta mielestäni nopeasti edennyt rupsahtaminen on viimeisen vuoden aikana – eli sinä aikana kun olen kasvojumpannut – jotenkin pysähtynyt. Tiedä, miten pitkäaikainen ilo tuokin sitten lie. Toiseksi haluan muille laillani pitkistä stressaavista kausista, huolista ja unettomuudesta kärsineille vakuuttaa, että tärkeintä kuitenkin on nukkua silloin kuin vaan unen päästä kiinni saa. En aio huolehtia kyljellään nukkumisesta nyt, kun unenlahjat olen takaisin saanut. Ensin siis uni, hienosäätö vasta sitten 😀

  2. Voi Iiris, minä aina ilahdun sun kommenteistasi 😀 (hih, kaikkien muidenkin kommenteista kyllä!) Olet joskus ennenkin sanonut tuosta, että kasvojumppa on ikäänkuin pysäyttänyt kellon – vähän samanlaisia juttuja Carolyn Cleaveskin on sanonut, ja itsestänikin tuntuu aika lailla samalta, kun katson peiliin. Toivotaan yhdessä että jos ei kasvojumppa kaikkia ärsyttäviä pussituksia veisikään pois, niin jospa se tuota vanhenemista kuitenkin hdastaisi! (mutta kyllä minä silti tiukasti uskon että vielä JOSKUS mun hamsterinpussit katoavat leukalinjasta :D)

    Laadukkaan unen merkitystä ei kyllä ihmisen elämässä kannata vähätellä! Unenpuute on suoraan yhteydessä alakuloiseen mieleen – ja harmittavan usein myös toisinpäin, eli että huolet ja masennus estävät unta tulemasta ja sitten taas masentaa lisää, kun on väsynyt ja taas ei nukuta ja … Kierre on valmis 😦 Vaikka minä tuosta selällään nukkumisesta vouhkaankin aina, niin kyllä nytkin taas kurkku kipeänä ja olo surkeana viis veisaan rypyistä ja käperryn sänkyyn just siihen asentoon nukkumaan, mikä tuntuu lohdullisimmalta ja missä uni tulee parhaiten. Mutta tyttärelleni kyllä opetan selällään nukkumisen ilosanomaa 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s