Kun jumppaaminen taas vaihteeksi maistuu puulta

Juu, olen itse siinä tilanteessa. Nyt on mennyt varmaan 5-6 viikkoa niin, että olen tehnyt kunnollisen kasvojumpan (CFF) ehkä kerran, pari viikossa ja välillä on saattanut mennä viikko kokonaan jumppaamatta. Tilanne lähti siitä, että sain kasvoihini joskus alkukesästä kiusallisen vaivan – sitkeitä näppyjä suun ympärille – ja jumppaaminen ei tuntunut mukavalta, kun käsin joutui koskettelemaan noita näppyjä. Tuntui, että kai sitä käsistä jotain lisäpöpöjä päätyy iholle, vaikka kädet kuinka pesisi ennen jumppaamista. Näpyt lisivät hissukseen, kunnes elokuussa jo alkoivat näyttää tosi ikäviltä ja silloin sitten jumppaaminenkin alkoi jäädä. Näppyvaivalle löytyi nimikin, perioraali dermatiitti. Ihailkaapa kuvia tuosta linkistä… Omat kasvoni tosin eivät menneet kovin pahaan kuntoon (ainakaan noihin kuviin kun vertaa), mutta sen verran kuitenkin, että marssin loppujen lopuksi lääkäriin ja sain vaivaan antibioottikuurin, jota olen nyt syönyt viisi viikkoa. Nyt näpyt ovat hävinneet, mutta vielä taidan syödä kuuria ainakin viikon verran, että olisi parempi todennäköisyys, että pysyvätkin poissa.

Mutta niin, tuloksena siis oli kasvojumpan radikaali väheneminen. Ja niin kuin monen muunkin asian kanssa käy, kun homma menee jäihin, sitä on taas niiiiin hankala aloittaa… Joka päivä ajattelen kyllä jumppaamista ja olenkin naureskellut itsekseni, että jo on kumma, jos ei tuloksia tule, kun niin aktiivisesti asiaa mietin! Vaan peilikuva näyttää kyllä tosi tylsältä, eikä parane tuolla miettimisellä pätkän vertaa. Työpaikan hissi on erityisen masentava paikka, koska valo tulee siellä katosta ja arvaatte kai miten hienosti silloin näkyvät kaikki kasvojen poimut! Masokistisesti silti kuljen hissillä aina, kun on mahdollisuus, ja tuijotan masentuneena noita poimuja ja haaveilen päivästä, jolloin peilissä ei nää niitä näkyisi. Vaan miten sen saisi aikaan, kun ei edes jumppaa?! Eikä nämä ikuiset työkiireetkään helpota tilannetta. Pöh. Niin, ja ehkä tää hemmetin raudanpuutosanemiakin, joka minua taas vaivaa, tekee peilikuvan normaalia ankeamman näköiseksi.

Tämän postauksen otsikosta voisi ehkä päätellä, että tarjoan jotain lääkkeitä siihen tilanteeseen, että ei vaan millään tule jumpattua. Vaan eipä tällä kertaa ole mitään tarjota. Motivaatiokuvien tuijottaminen netistä ei auta, ei auta kasvojumppafoorumeiden lukeminen, ei auta oman tyhmän peilikuvan tuijottaminen… Pliis, kertokaa mulle vaikka inspiroivia jumppatuloksia tai jotain omia motivaatiokonstejanne 😀

Mutta hei! Sen verran paistaa päivä risukasaankin, että olen aika hyvin oppinut nukkumaan selälläni!  Se on näköjään tosiaan ihan opeteltavissa, jos vaan haluaa. Dekoltee on aamuisin ihanan siloinen ja naamassakaan ei ole unikurttuja. Tyynynä on edelleen se sama viritetty tyyny, josta kerroin kun viimeksi ihmettelin tyynyasioita.

Mainokset

4 thoughts on “Kun jumppaaminen taas vaihteeksi maistuu puulta

  1. Hei!

    Tiedän tunteen, kesälomalla into katosi täysin, enkä jaksanut jumpata piiiitkäään aikaan. Mitään kamalaa rupsahtamista ei kuitenkaan ehtinyt niinä noin parina kuukautena tapahtua, jolloin ei vaan kertakaikkiaan huvittanut. Ja yhtäkkiä inspiraatio palasi, ihan noin vain, varottamatta. Nyt pitääkin kipittää jumppaamaan, kun tv:n ysisarja alkaa. 🙂

  2. Olen onnistunut jumppaamaan peräti kaksi kertaa tuon postauksen jälkeen 😀 Eli pelkästään se, että rutisen asiasta julkisesti, tuo vähän puhtia takaisin. Jospa se minullakin tästä!

  3. Kun nyt kommentoímaan rupesin, niin sanonpa tähänkin jotain. Taukoja on tullut minullekin ja motivaatiopula vaivaa ajoittain. Olen jättänyt Agelessin kokonaan pois ja keskityn CFF:n liikkeisiin. Carolynhan lupaa, että tuloksena on ”elegant building” ja olen valmis allekirjoittamaan tuon väitteen. Ageless teki hyvät poskipäät, mutta muutoin aloin näyttää jotenkin kummalliselta. Se vissiin täytyy hyväksyä, että hamsterinpusseihin kasvojumppa ei kohdallani tuo helpotusta. Ikääntyminen on edennyt siinä kohtaa kaikesta huolimatta, myös jumppaamisen aloittamisen jälkeen. Mutta on tässä jotain tulosta: silmät ja huulet. Varsinkin silmien ympärystä ihmettelen, kun yläluomet eivät roiku yhtä paljon ja ryppyjä on vähän vähemmän. Eli motivaatiota sain takaisin, kun silmät näkyvät paremmin ja nuo roikkuvat posket saa korjattua hymyilemällä entistä täyteläisimmällä huulilla 😀

  4. Minulla on myös Ageless jäänyt kokonaan sivuun. Jotkut ovat saaneet sillä tosi hienoja tuloksia, mutta itse en oikein osta sitä ajatusta, että kasvojen lihaksista kannattaa jumpata vain osaa. Olen entistä tiukemmin itsekin CFF:n kannalla, ja tuntuu että tuo ”elegant build” näkyy minunkin kasvoissani ❤ Mutta edelleen ajattelen niin, että on ihan hyvä pikajumppa, jos ei yhtään mitenkään saa aikaiseksi mitään muuta jumpata, mutta en yksinomaan sitä kyllä käyttäisi. Muistan muuten erään foorumikeskustelun, jossa joku totesi, että käyttää pääsääntöisesti juuri CFF:ää (vai olikohan se Facercise, en nyt muista varmaksi), mutta jonkun verran tekee Agelessiä lisäksi juuri sen vuoksi, että pitää poskipäät korkealla.

    Noista hamsterinpusseista ja omista jumppatuloksistani pitäisi taas vaihteeksi kirjoitella. Testaan taas vaihteeksi uutta juttua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.