Avainsana-arkisto: FlexEffect

Hei vaan kaikki pitkäkyntiset

Kynsieni pituus vaihtelee ihan nysästä aika pitkään. Viime aikoina kynnet ovat pysyneet kiitettävän pitkinä huolellisen hoidon ansiosta – siinä on taas muuten yksi asia, johon saa kulutettua uskomattoman paljon aikaa, jos haluaa! Paljonko näitä ”aikaviemäreitä” (time sink) naisen elämään oikein mahtuu… Miesten tarttee vaan ajaa parta ja käydä parturissa ja joskus vähän lyhentää kynsiä 😐 On tämäkin reilua.

Pitkäkyntisenä kasvojumppaaminen ei ole minulle uusi asia, mutta yhdistelmä FlexEffect ja pitkät kynnet on suht tuore tuttavuus, kun olen vasta tänä kesänä alkanut tosissani jumpata FlexEffectin mukaan. Carolyn’s Facial Fitnessissä pitkät kynnet eivät ole minua isommin haitanneet.

Ja nyt täytyy kyllä kysyä: miten kummassa te toiset pitkäkyntiset saatte pidettyä suunne jonkunmoisessa säällisessä kunnossa, kun jumppaatte?!!! FlexEffectissä kun pitää sormet tunkea poskeen sisään ja käyttää voimaa jumpatessa, niin suuparkani limakalvot ovat välillä kyllä aika kovilla 😦 Kesällä kun kynteni olivat lyhyemmät, en kauhean isosti kärsinyt tästä ongelmasta, mutta nyt se manifestoitui sitten kertarytinällä, kun (taas!) sairastamisen takia olen pitänyt pientä taukoa jumpassa, ja pitkästä aikaa jumppasin oikein kunnolla näillä kaunokaisillani. Se nyt tietysti vähän auttaa, kun kynsissä ei ole teräviä kulmia, mutta … aika vähän. Kauhulla odotan sitä, että peukalon kynteni kasvavat vielä pidemmiksi, niin kuin siis hartaasti kuitenkin toivon että tulee tapahtumaan. Mites sitten suu pannaan 😦

Näinköhän siis käy, että joudun uhraamaan kynteni (edes ne peukaloiden kynnet) kasvojumpan alttarille? Neuvoja? Ideoita? Ehdotuksia?

Kerta viikossa riittää hädän tullen!!!

Luin sadatta kertaa FlexEffectin opaskirjaa ja aina sieltä vaan löytyy uusia ihania tiedon jyväsiä, joita en ole aiemmin huomannut (tai sisäistänyt). Uusin juttu, jonka bongasin, liittyi jumppatiheyteen. Tätä asiaahan olen sivunnut ties kuinka monta kertaa blogissani, mutta tässä siis taas yksi uusi juttu:

Jos (kun) käy niin, että aika on kortilla, eikä millään ehdi tai jaksa jumpata, niin pinnistä kuitenkin sen verran, että saat yhden ainukaisen jumppakerran viikossa kasaan! Deb nimittäin FlexEffectin kirjassa tosiaan sanoo, että kannattaa vaikka jakaa jumppa kahtia – tekee yläkasvot yhtenä päivänä ja alakasvot toisena, jolloin jumppaan siis menee vajaa vartti kerralla, yhteensä puolisen tuntia viikossa (FlexEffectiin siis). Ja sitten taas viikon päästä sama homma uudestaan. Tällä mennään eteenpäin niin kauan, kunnes taas riittää aikaa jumpata useamman kerran viikossa.

Eihän tämä tietenkään lihaskuntoa kasvata, mutta ylläpitää kuitenkin, eli lihakset eivät surkastu, vaan pysyvät siinä kunnossa, mihin ne on siihen mennessä jumpattu. Hurraa! Tämä pitää muistaa! Vähän paremmalla omallatunnolla siis voi pitää pientä jumppataukoa, kun huolehtii siitä yhdestä viikottaisesta jumppakerrasta. Tämänhän pitäisi minullekin olla tuttua kuntosalipuolelta: kerta viikossa ylläpitää lihaskuntoa ja 2-4 kertaa sitten jo auttaa parantamaan sitä. Voi kun aina muistaisi siirtää niitä oppeja tänne kasvojumppapuolellekin 😀 Mutta onneksi on noita guruja, joilta voi oppia asioita, joita itse ei hoksaa eikä ymmärrä.

Hmm, olisiko se tosiaan NÄIN tehokasta?

FlexEffect nimittäin. Nythän on niin, että aloittamani FlexEffect-projekti ei tietenkään edennyt suunnitelmieni mukaan. Robert Burnsia lainaten ”the best laid plans of mice and men often go awry”, ja niin kävi sitten minullekin. Olin vähän ajatellut flexaavani ahkerasti noin kuukauden ajan, viisi kertaa viikossa. Ehkä pitempäänkin, mutta kuitenkin tuon kuukauden. Onnettomasta kesäflunssasta huolimatta projekti lähti hyvin käyntiin ja noin kymmenkunta flexauskertaa sain kasaan. Mutta sitten tuli lomareissu. Arvannette miten kävi. Jostain syystä kuvittelen aina lomareissujen yhteydessä, että kasvojumppaan ahkerasti – lomallahan ei ole muuta kuin aikaa! Ja jostain hämmästyttävästä syystä joka kerta käy niin, että jumppaan kerran tai kaksi kunnolla ja teen ehkä jotain pientä lisäksi muistaessani ja jaksaessani. No, näin kävi tietysti tälläkin kertaa, eli projekti kyllä nyt vähän kusi (pardon my French).

Tänään sitten tein ekaa kertaa moneen päivään kunnolla jumpan, mutta laiskana en jaksanut tehdä FlexEffectiä vaan jumppasin vanhan tutun CFF:n mukaan. CFF:ssä on yksi poskilihasliike, jossa peukku laitetaan suuhun, ja tämä liike on oikein hyvä testaamaan poskilihasten kuntoa ja paksuutta. Sen liikkeen avulla olen mm. todennut, että vasen puoli kasvoistani on ainakin poskilihasten osalta selkeästi huonommassa kunnossa kuin oikea. Nyt kun piiitkästä aikaa tein taas tämän liikkeen, niin ensimmäinen näppituntumani oli, että tuo huonompi vasen puoleni ei enää ollut niin … öhh… huonon tuntuinen kuin ennen?! Ei se nyt sentään yhtä hyvältä tuntunut kuin oikea puoli, mutta ei ehkä enää niin paljon huonommalta. Hmm? Voisiko tosiaan olla niin, että noin vähäinen määrä flexauskertoja yhdistettynä sopivaan määrään lepoa (se lomareissu) olisi voinut todella tehota näin hyvin? Tämä on pisin aika, mitä itse olen yhtäjaksoisesti flexannut; aiemmin se on ollut satunnaisempaa, yksi kerta siellä sun täällä.

FlexEffect kieltämättä on tehokas ja ihan selvästi haastaa kasvojen lihaksia enemmän kuin esimerkiksi CFF, sen huomaa kyllä jumppaa tehdessäkin. Tuosta mahdollisesta tuloshavainnostani rohkaistuneena taidan jatkaa FlexEffect-projektiani, vaikka se vähän tässä välissä pääsi katkeamaankin. Mutta en kyllä silti ole tyystin vaihtamassa FlexEffectiin. CFF:n tekeminen tuntuu edelleen vaan niin paljon ”oikeammalta” minun kasvoilleni, ja jotenkin olen vaan myyty sille jumpalle ja uskon omalla kohdallani sen ”kasvojenrakentamisfilosofiaan” kuitenkin enemmän kuin FlexEffectin. Mutta ihan ehdottomasti FlexEffect on jatkossa säännöllisemmin jumppaohjelmassani tämän projektin jälkeenkin! Ehkä kerran viikossa? Kaksi kertaa? Ja loput sitten CFF:ää, ja ehkä jotain muuta kivaa mitä keksin … Agelessiä? Facercisea? 😀 Yksittäisiä liikkeitä ainakin muistakin jumpista CFF:n lisänä.

Käytin muuten tuolla aikaisemmin tekstin joukossa sanaa ”näppituntuma” – tiesittekö, että sekä peukalotuntuma, näppituntuma ja perstuntuma ovat alunperin oluenpanossa käytettyjä termejä? 😀 Tai näin olen antanut itselleni oluenpanijoiden kertoa. Peukalotuntumalla panimomestarit mittasivat vierteen lämpötilaa, kun luotettavia lämpömittareita ei vielä ollut. Näppituntuma ja perstuntuma puolestaan kertovat nesteen sisältämän sokerin määrän – näppituntumassa nestettä otetaan peukalon ja etusormen väliin ja ”venytetään” sormien välissä, perstuntumassa puolestaan nestettä roiskaistaan penkille ja istahdetaan siihen saksalaisilla lederhoseneilla. Siitä kun persuuksensa irroittaa penkistä, niin ääni ja perstuntuma kertovat oluen tilan. Nyt, innokkaat oluenharrastajat, korjatkaa minua, jos tässä meni joku yksityiskohta väärin, muistinvaraisesti kun kirjoitan! Tai vahvistakaa että asia on oikeasti näin. Yritin nimittäin etsiä netistä tietoa noista termeistä, mutta ei ainakaan ihan heti tullut vastaan.

Joo, ei tällä ollut mitään tekemistä kasvojumpan kanssa 🙂 Minusta vaan itsestä on hauska tietää tuommoisia knoppijuttuja, ja tykkään jakaa niitä muille. En muuten yleensä edes juo olutta, mitä nyt joskus harvoin Guinnessia.

Alustavia ajatuksia flexauksesta

Kesä ja kärpäset, ja aurinko – eipä ole kukaan joutanut pohdiskelemaan mun kasvojumppa-angstejani, paitsi tietysti minä itse. Mutta mikäs kumma se on, säät ovat suosineet niin ihanasti viime aikoina. Itsekin olen raahautunut välillä sängyn pohjalta ulkoilmaan, ja alkaa tuo kesäflunssakin onneksi hellittää, vaikka inhan sitkeä onkin ollut.

Päädyin siis ihan issekseni siihen tulokseen, että kokeillaanpa jonkun aikaa oikein tosissaan FlexEffectiä. Toisena syynä oli tuo edellisessä postauksessa oleva pohdintani siitä, että josko FlexEffectillä saisi nopeammin tuloksia aikaan kuin CFF:llä. Ja toinen syy sitten oli se, että kun kerran blogissani paljon FlexEffectistäkin puhun, niin tokihan minun pitää pystyä puhumaan ihan omasta kokemuksestakin, eikä vaan siitä, mitä toiset ko. jumpasta sanovat. Ja kolmantena syynä sitten tietysti se, että kun kerran olen jumpan ostanut (ja se on vielä melkoisen kalliskin!), niin johan siihen on syytä kunnolla tutustua.

Hmm. Tuota. Tuosta edelläkirjoittamastani tulee nyt vähän sellainen fiilis niin kuin olisin kirjoittanut aikaisemmin kaikki FlexEffect-jutusteluni vähän köykäiseltä pohjalta. No, ei asia nyt ihan niin surkeasti kuitenkaan ole 🙂 Voitte ihan rauhassa luottaa noihin aikaisempiinkin juttuihini sen verran kuin nyt yleensä minun juttuihini luotatte. Olen toki jumpannut FlexEffectin ihan aidosti läpi montakin kertaa, mutta en vaan ole koskaan tehnyt jumppaa pitkäkestoisemmin, ja tuo pitkäkestoisempi jumppaaminen nyt siis tässä on ollut pohdintani alla. Ja olen tietysti lukenut muiden kokemuksia ko. jumpasta pilvin pimein ja lukenut jumpan foorumeita etc. etc. etc.

No, tuumasta toimeen. Olen nyt noin viikon verran flunssaisena jumpannut ankarasti. En ihan joka päivä, mutta eihän se olekaan tarkoitus. Jumppapäiviä on tähän mennessä tullut täyteen seitsemän. FlexEffectissä ehdotetaan, että jumppaa tehdään 3-5 toistoa jokaisessa liikkeessä, ja minä olen tehnyt tuon maksimin viisi toistoa, että saisin ihan kunnolla makua siihen, miltä jumppa tuntuu. Flunssa ei ole tietysti ollut mikään hyvä yhdistelmä kasvojumpan kanssa (eikä minkään jumpan kanssa! älkää hyvät ihmiset lenkkeilkö ja jumpatko sairaina!), mutta olen ajatellut, että rasitus kropalle on kasvojumpatessa sen verran pientä, että menköön. Muuten minulla olisi tullut varmaan ainakin neljän viikon tauko kasvojumppaan ja eihän nyt se ole hyvä homma 😀 Mutta en siis tätäkään kenellekään missään nimessä suosittele, sydän kun ei välttämättä tykkää hyvää.

Miltäkö siis FlexEffect tuntuu? Kyllä kaikki se, mitä olen kyseisestä jumpasta aiemmin kirjoittanut, edelleen pitää kutinsa. Jumppa on tosi tehokas, räätälöitävissä ja vaatii siis myös räätälöintiä pitemmällä tähtäimellä, mutta tämä erikseen mainitaankin jumpan ohjeissa ja annetaan ihan hyviä neuvoja siihen, miten räätälöinti kannattaa toteuttaa.

Sain ekalla jumppakerralla lihakset kipeiksi eli ihan selvästi jumppa vaikuttaa vähän eri tavalla lihaksiin kuin CFF – tuttu ilmiö kuntosaliharjoittelusta, kun vaihtaa ohjelmaa. Jatkossa lihakset eivät enää kipeytyneet, mutta suun sisältä poskeni olivat useita päiviä vähän arkoina. Osa tästä saattoi liittyä flunssan aiheuttamiin limakalvo-ongelmiin, mutta minusta osa liittyi selvästi siihen, että FlexEffectissä peukaloita ja etusormia laitetaan monessa liikkeessä suuhun ja ehkä minun vaan oli hankala löytää sopiva ote ja paikka sormille. Tänään posket eivät ole enää arat, joten ehkä nyt olen vaan sitten alkanut hissukseen rutinoitua jumppaan?

Joitakin liikkeitä FlexEffectissä on, joita en vaan pysty tekemään siten kuin jumpassa ”kuuluisi” tehdä. Ai miksi en pysty? Ei ne fyysisesti niin vaikeita ole, este on omien korvieni välissä 🙂 Esteenä on lähinnä se, mitä olen yleensä kasvojumppaan liittyen lukenut ja mitä olen CFF:stä oppinut. Jotkut liikkeet vaan väkisin tuntuu siltä, että CFF:ssä ne tehdään enemmän ”oikein”. Siis minun mielestäni! Mutta minä vaan teen ne liikkeet sitten omalla tavallani (= pääasiassa CFF:n mukaisesti). Älkää silti hätäilkö, kanssaflexaajat, jos ette CFF:ää tunne – tehkää ihan rauhassa vaan FlexEffectin mukaan liikkeet, ette siinä mitään kauheaa saa aikaan, hyvää vaan. Mutta itse kun tunnen molemmat jumpat ja osaan tunnistaa mihin lihaksiin ja miten mikäkin liike vaikuttaa, niin valkkaan sitten joissakin tapauksissa tarjolla olevista hyvistä vaihtoehdoista sen omasta mielestäni parhaan 🙂 Olen kyllä jo suunnitellut tekeväni toisinkinpäin, eli sitten kun otan taas CFF:n käyttöön, niin otan siihen puolestaan FlexEffectistä mukaan tiettyjä hyviä piirteitä.

Niin, sanoin tuossa edellä ”osaan tunnistaa mihin lihaksiin ja miten mikäkin liike vaikuttaa” … köh … No siis. Osaan varmaan vähän enemmän kuin joku, joka ei asiaa ole lainkaan pohtinut, mutta en minä todellakaan sillä tavalla liikkeistä ymmärrä kuin jumppien kehittäjät ja kouluttajat. Kuten olette huomanneet mun kirjoituksista ja omista testeistäni, viisaskin todella voi mennä vipuun, ja helposti vielä 😀

Mutta alustavat ajatukset FlexEffectistä tiivistettyinä: Jumppa todella on tehokas. Ja jos tekee jumpan kokonaisuudessaan (5 toistoa, hieronnan, cross-stretchingiä, yms.), niin siihen menee turkasesti aikaa.

Harmi kyllä, en ole koskaan katsonut tarkemmin kellosta kauanko ihan koko jumppaan menee, mutta varsinaiseen jumppaosuuteen menee noin 25 minuuttia (vertailukohtana CFF n. 20 minuuttia). Toisaalta, pakko ei suinkaan ole koko jumppaa aina tehdä, olen vaan nyt testin vuoksi yrittänyt jaksaa joka kerta. Kasvot ovat jumpan jälkeen vähän eri tuntuiset kuin CFF:n jälkeen. Molempien jumppien jälkeen kasvot ovat kauniisti ”pumpissa” eli lihaksiin on kertynyt nestettä (niin ainakin isot pojat sanovat että pumpissa tapahtuu) ja kasvot ovat hyvin raikkaan ja treenatun näköiset. Jotenkin vaan minusta noiden kahden jumpan jälkeen on vähän erilainen olo, mutta en osaa tuota eroa kuvailla ainakaan vielä tarkemmin. Ehkä kyse on vain siitä, että FlexEffect haastaa lihaksia vielä enemmän kuin CFF ja siksi lihaksetkin siis ovat vielä enemmän pumpissa? Jos jollakulla muulla sattuisi olemaan vertailukohtaa, niin olisi kiva kuulla! Tai muuten vaan kokemuksia/ajatuksia.

Lisää FlexEffect-asiaa sitten kun kokemusta on taas kertynyt vähän lisää. Postaukseni saattavat olla vähän tavallistakin harvemmassa näin kesäaikaan, ensin tuo ryökäleen flunssa vei ison osan kesästäni ja nyt yritän ehtiä kiivaasti nauttia siitä, mitä kesästä on jäljellä 🙂

Flexaa, ei flexaa, flexaa, ei flexaa…

Kuumehoureissani olen tässä pohtinut pitäisikö minun viimeinkin tehdä se, mitä olen jo pitkään suunnitellut – ottaa FlexEffect osaksi kasvojumppaohjelmaani. Tykkään edelleen erinomaisen paljon CFF:stä, mutta olen niiiiin kärsimätön saamaan tuloksia jumpasta. Tai no… Minähän OLEN saanut ihan hyviä jumppatuloksia juurikin CFF:llä ja edelleen voin vilpittömästi suositella sitä erinomaisena ja tehokkaana kasvojumppana ihan kenelle vaan. Mutta on toisaalta totta, että FlexEffect ON aggressiivisempi jumppa ja voi olla, että se saattaisi tuottaa tuloksia nopeammin kuin CFF. Mutta sitten taas… Ei Carolyn turhaan puhu siitä, että CFF:llä saadaan aikaan tiettyä eleganttiutta ja tasapainoa kasvoihin, kun taas FlexEffectin kanssa saa olla aika tarkkana ja mahdollisesti säätää jumppaa aika paljon, että tulokset olisivat hyviä. CFF:n myös osaan tosi hyvin ja jumppaaminen on sen vuoksi vaivatonta ja nopeaa. FlexEffect minun pitää erikseen opetella, joskaan ei se nyt niin kauhean hankala tai erilainen ole CFF:ään verrattuna, ettenkö aika pienellä vaivalla sitä oppisi. Minulla myös olisi nyt kesällä hyvää aikaa opetella jumppa ja voisin yrittää jumpata koko kesän tehokkaasti 5 kertaa viikossa. Mutta kun en nyt vaan osaa päättää, mitä tekisi!

Mitähän minulla siis on vaihtoehtoja:

  • Unohdan FlexEffect-haaveet ja jumppaa kesän ahkerasti CFF:n mukaan
  • Opettelen vihdoinkin FlexEffectin ja jumppaan koko kesän ahkerasti sen mukaan
  • Opettelen FlexEffectin, mutta jumppaan sen mukaan esim. kaksi kertaa viikossa ja loput tutun ja turvallisen CFF:n mukaan
  • Ja tietysti voin heittää kasvojumpalla vesilintua ja nauttia kesästä ilman turhia pohdintoja ja palata taas jumppaamaan syksyn saapuessa.

Ehdotuksia? Kommentteja? Kokemuksia? Asiahan on minun tietysti pakko itse ratkaista viime kädessä, mutta olisi kiva, jos olisi sen pureskeluun avuksi toistenkin mielipiteitä. Siispä, sanokaa hyvät ihmiset jotain! En tiedä miksi tämä on mulle näin hankala asia päättää. Eihän se muuta vaadi kuin että otan kirjan käteen ja alan jumpata. Ja kun olen muutaman kerran tehnyt jumpan, niin sitten luulisi tietävän, haluanko jatkaa. Mutta kun… en osaa vaan aloittaa! Kai musta jotenkin tuntuu, että pitää sitoutua asiaan ennen kuin sitä voi aloittaa, pitää aloittaa projekti (mulla pitää aina olla projekteja 🙂 ja projekteja ei niin vaan jätetä kesken.

Sen verran olen kuitenkin tehnyt asian eteen, että olen taas kerran lukenut läpi FlexEffectin kirjan ja pohtinut sitä, miltä jumppaa tuntuisi tehdä. Olen tehnyt kaikki liikkeet läpi (heh, ties kuinka monetta kertaa), mutta en ole kertaakaan siis tehnyt koko jumppaa uskollisesti läpi pitempää aikaa putkeen. Kertokaa FlexEffect-kokemuksia, pliis! Onko jumppa helppo oppia ja muistaa liikkeet? Millaisella strategialla sitä teette? Kuinka usein? Tuloksia? Tykkäättekö jumpasta? Vai olisko sittenkin parempi vaan pysyä kiltisti CFF:ssä? Kaikki kokemukset ja pohdinnat kelpaa 😀

Eikös omassa blogissa ole lupa kitistä ja valittaa?

Kas kun mulla on hirveän surkea olo, kesäflunssa iskenyt, ja nyt vaan yskin ja niistän ja kuume seilaa ees taas. Viimeksi olen puhunut normaalilla äänellä puolitoista viikkoa sitten, kun ekana flunssaoireena meni ääni tyystin. Niin että pitäähän tätä surkeutta jakaa muillekin. Lenkillä käynnistä ja kasvojumpasta on kulunut se samat puolitoista viikkoa. Ei tahdo jakso riittää edes siihen, että selaisin kasvojumppakeskusteluja ja kehittelisin uusia aiheita blogikirjoituksia varten. Snif. Onneksi oli jotain valmiiksi kirjoitettua jemmassa, niin julkaisin sitten niitä.

Sen verran kuitenkin yhtenä iltana niiskutuksen ja yskinnän lomassa pläräsin nettiä, että huomasin FlexEffectin blogissa uuden kirjoituksen, jossa on aiheena kasvojumppa ja se, saako kasvojumpalla aikaan lihasten ylikehittymistä kasvoissa. Deborah Crowley tässä blogitekstissä suitsuttaa sitä, kuinka FlexEffect on aitoa ”kasvojenrakennusta” (facial building, vrt. kehonrakennus, body building) ja tätä kautta tosiaan on mahdollista, että flexaamalla voi saada lihaksia ylikehittymäänkin eli kasvamaan vähän toisen mallisiksi kuin olisi haluttua. Mutta kuten blogini kommenttiboksissa kerran käytiin aiheesta keskustelua – sehän on ihan selvä merkki siitä, että kasvojumppa tosiaan tehoaa! Eli olen kyllä ihan samaa mieltä Deborah Crowleyn kanssa tästä asiasta – kasvojumppa voi todellakin olla aidosti ”kasvojenrakennusta”, kunhan jumpassa käytetään riittävästi vastusta ja jumppa on määrätietoista.

Deb tuossa kirjoituksessa vielä ennustaa, että jos kasvojumpan aloittaa vähän keveämmällä versiolla, niin jos siihen vain oikein innostuu ja sitä jaksaa tehdä, niin aika usein sitä sitten haluaakin siirtyä vähän ”hevimpään” versioon jossain vaiheessa – eli tässä tapauksessa FlexEffectiin. Ja on kyllä totta, että tällä hetkellä markkinoilla olevista kasvojumpista FlexEffect on tehokkain ja versatiilein. Miinuspuolena on tosin se, että kuten kehonrakennuksessa, myös kasvojenrakennuksessa pitää asiaa itse harrastaa sitten vähän enemmänkin kuin vain tunnollisesti tehdä jumppa muutaman kerran viikossa. Siitä on huomattavasti hyötyä, että tarkkailee jumpan tuloksia ja eri liikkeiden vaikutusta omiin kasvoihin, ja pohtii asiaa enemmältikin. No, jos jotakuta flexaajaa nyt alkaa hirvittää se, että ei jaksa jumppaan niin hirvittävän perusteellisesti panostaa ja iskee pelko, että kohta oma naama on kummallisen mallinen, niin aika lailla voisin lohduttaa, että jos jumppaa vaan tekee monipuolisesti ja noudattaa ohjeita, niin todennäköisesti lopputulos on hyvä. Ehkä se voisi olla vielä parempi, jos asiaa kovasti harrastaisi ja pohtisi, mutta jos ei siihen aika ja innostus riitä, niin ei huolta.

Ai että miksi en ole tuota FlexEffectin blogia mainostanut aiemmin saati sitten linkannut omaan blogiini? No siitä yksinkertaisesta syystä, että blogiin on n. neljän vuoden aikana ilmestynyt kokonaista viisi kirjoitusta 😀 Ehkä sen vuoksi blogia ei FlexEffectin omilla sivuillakaan mainosteta millään tavalla. Itse olen löytänyt linkin siihen todennäköisesti Essential Day Span foorumeiden kautta, missä Deborah Crowleyn tytär Claudia kirjoittaa aktiivisesti. Mutta käykää ihmeessä lukemassa ne vähätkin kirjoitukset.

Ainiin, unohdin kokonaan, että mun piti tässä kirjoituksessa ankarasti valittaa omaa surkeaa oloani. No, ei voi mitään. Lopetukseksi kuitenkin kunnon yskimiset: *köh* *köh* *niisk* *köhköh*

FlexEffect-tuloksia

Jos kaipaatte lisävahvistusta siihen, että kasvojumppa tehoaa, niin FlexEffectin sivuilla on uusia ennen ja jälkeen -kuvia Aimeesta. Vajaan parin vuoden jumppaaminen on tuonut tuloksia.

Itse olen tainnut raportoida omista tuloksistani puolisen vuotta sitten ja on käynyt mielessä, että kohta voisi taas katsastaa onko kehitystä tapahtunut. En ole viime aikoina räpsinyt valokuvia – ehkä nyt olisi taas aika ottaa muutama kuva ja ihmetellä mitä on tapahtunut – jos mitään…

Miltä kuulostaa Deborah Crowley?

Käykäähän kuuntelemassa tätä radio-ohjelmaa. Radiotoimittaja Kim Iverson on haastatellut FlexEffectin kehittäjää Deborah Crowleya. Haastattelu on ihan ohjelman alussa ja päättyy n. 11 minuutin kohdalla. On aika kivaa kuulla jonkun tämmöisen ”legendan” ääni ihan oikeasti 🙂 Ohjelmassa sinänsä ei ole mitään kovin erityistä. Kim Iverson itse on flexannut jo jonkun aikaa ja ihmettelee alussa huvittuneena sitä, kuinka kasvolihaksetkin voivat kipeytyä. Kiva ja positiivisessa sävyssä tehty haastattelu kuitenkin! Mukavaa kuunneltavaa.

Koska ajan patina saa vallan?

Eli kuinka pitkään kasvojumppa riittää pitämään rypyt loitolla? Tämä minulle esitetty kysymys jäi mietityttämään kovasti sekä käytännölliseltä että filosofiselta kannalta.

Kasvojumpalla selvästi saadaan viivytettyä ajan tekemiä tuhoja ja jopa korjattua jo ilmestyneitä merkkejä ihossa ja lihaksissa. Auringon ja tupakanpolton aikaansaamia vaurioita voi myös korjata (olettaen että nämä ”itsetuhoiset harrastukset” lopetetaan :), mutta geeneilleen ei kukaan voi mitään – joku vaan vanhenee aiemmin kuin joku toinen. Mutta sitä suvun kuuluisaa periytyvää riippuluomisuutta voi jumppaamalla silti estää. Paljon riippuu myös siitä, missä vaiheessa jumppaaminen on aloitettu. FlexEffectin perustaja Deborah Crowley on hieno esimerkki siitä, kuinka nuorena aloitettu kasvojumppa pitää todella pitkään nuorekkaan näköisenä. Hänen kuvistaan näkee kuinka hän vielä lähempänä kuuttakymppiä on malliesimerkki jumpan positiivisesta vaikutuksesta. Uusimmissa FlexEffectin videoissa

hänessä ikä näkyy jo enemmän (olisikohan ikää tässä noin 62?), mutta tähän on ilmeisesti vaikuttanut muukin kuin pelkkä ikääntyminen – jossain sivulausessa olin joskus huomaavinani maininnan sairastamisesta.

Toisaalta, CFF:n Carolyn Cleaves on päinvastainen esimerkki: hän on aloittanut kasvojumpan vasta n. 53-vuotiaana ja on siitä huolimatta saanut loistavia tuloksia. Minusta hän on muuttunut iän myötä vain koko ajan viehättävämmän näköiseksi ja nyt, 63-vuotiaana (hmm, aika tarkkaan saman ikäisenä kuin Deborah Crowley!) on aina vain nuorekkaampi. Hänestä tosin ei ole yhtä tarkkoja kuvia tarjolla kuin Deborah Crowleysta.

Eva Fraser on toinen kasvojumppaaja, joka on aloittanut ilmeisesti jumppaamisen vasta n. 50-vuotiaana, ja nyt 80-vuotiaana hän on kyllä aika upean näköinen, kuten alla olevasta videosta näkee 🙂

Toisaalta, kaikkeen iän tuomaan muutokseen pelkkä lihasten jumppaaminen ei riitä. Ihon kuntoon se vaikuttaa positiivisesti, mutta ei ehkä täysin riitä. Carolyn Cleaves suosittelee jumpan lisäksi ryppyrasvoja (omiaan tietysti 🙂 ja rasvojen myynnin yhteydessä antaa ihonkäsittelyohjeen, jolla itse kertoo saaneensa ihon hienot pintarypyt vähenemään. Ja on varsinaisessa CFF-jumppassakin itseasiassa mukana ihon käsittelyä, ihan perusosana jumppaa, vaikkei Carolyn siitä erikseen mitään puhukaan. FlexEffectin uusimmassa versiossa on mukana ihon manipulointiin tarkoitettu Cross Stretching kasvohieronnan lisäksi, ja  Ageless if You Daressa on siinäkin mukana oma ihon manipulointitekniikkansa.

Deborah Crowley on pistänyt vieläkin paremmaksi – FlexEffectiin sisältyy myös Bone Remodeling, jonka pitäisi jotenkin vaikuttaa niihin muutoksiin, joita luustossamme tapahtuu iän myötä. Saa nähdä koska muut jumppaohjelmien tekijät tuovat tämän omiin jumppiinsa! On vaikea sanoa, miten tämä vaikuttaa ikuiseen taistoon vanhenemista vastaan. FlexEffectin kouluttajat ja uskolliset käyttäjät puhuvat siitä hyvää, mutta vielä en ole kuullut riittävän puolueettomia lausuntoja, että itse osaisin uskoa asiaan. Tämä Bone Remodeling ei kyllä ole mikään Deborah Crowleyn itse keksimä juttu – se tuntuu olleen juurikin se ”juttu” jo maailman sivu Aasian suunnalla, ja on vasta hiljan rantautunut länteen.

Mitä siis tästä voisi jäädä käteen saldoksi kasvojumppaamisen vaikutuksista? Ilmeisesti ihan pelkällä kasvojumpalla päästään pitkälle. Alkuun tuntuvat riittävän kevyemmät tekniikat ja iän karttiessa on syytä siirtyä enemmän vastusta vaativiin jumppiin (á la CFF/FlexEffect/Ageless if You Dare). Mutta nekään eivät riitä loputtomiin, vaan jossain vaiheessa tarvitaan ehkä lisäksi ihon lisäkäsittelyä ja hienovaraista luiden muotoilua (jos sitä nyt oikeasti tapahtuu tuossa Bone Remodelingissa – jotain ilmeisesti se kuitenkin vaikuttaa).

Mutta vaikka mitä tekisi, niin kun laittaa rinnakkain 20-vuotiaan tai 40-vuotiaan tahi 50-vuotiaan ja 80-vuotiaan, niin jotenkin heidät vain erottaa eri ikäisiksi, on naamaa muokattu sitten jumppaamalla tai veitsellä. Tästä päästäänkin sitten ikuiseen filosofiseen kysymykseen: onko sillä väliä? Haluaako sitä oikeasti 60-vuotiaana, että vaikka 20-vuotiaat miehet tulevat esittämään ehdotuksia? Olisihan se imartelevaa, joo, mutta …

Luin sci-fi-kirjan (Elizabeth Moonin Serrano Legacy), jossa ihmiset kävivät nuorennuskäsittelyissä. Joillakin lähes satavuotiailla oli vakavia minäkuvaongelmia uuden, 20-vuotiaan kehonsa kanssa. Toiset kokivat tilanteen vapauttavana, toiset pelottavana. Yhdistelmä pitkästä elämänkokemuksesta ja nuoresta kehosta on jo ajatuksena aika outo. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei se olisi minua varten. Mutta jos todellinen tilaisuus tuollaiseen tarjoutuisi, voisiko siitä kieltäytyä… Mene tiedä. Ei varmaan tule ihan hetkeen vastaan tuollaista tilaisuutta. Sitä odotellessa ja ihmetellessä minä ainakin kasvojumppaan. Nuorekkuus sinänsä tuntuu ihan mukavalta ajatukselta, se on kuitenkin ihan toinen juttu kuin ”aito” nuorelta näyttäminen.