Kas kun mulla on hirveän surkea olo, kesäflunssa iskenyt, ja nyt vaan yskin ja niistän ja kuume seilaa ees taas. Viimeksi olen puhunut normaalilla äänellä puolitoista viikkoa sitten, kun ekana flunssaoireena meni ääni tyystin. Niin että pitäähän tätä surkeutta jakaa muillekin. Lenkillä käynnistä ja kasvojumpasta on kulunut se samat puolitoista viikkoa. Ei tahdo jakso riittää edes siihen, että selaisin kasvojumppakeskusteluja ja kehittelisin uusia aiheita blogikirjoituksia varten. Snif. Onneksi oli jotain valmiiksi kirjoitettua jemmassa, niin julkaisin sitten niitä.

Sen verran kuitenkin yhtenä iltana niiskutuksen ja yskinnän lomassa pläräsin nettiä, että huomasin FlexEffectin blogissa uuden kirjoituksen, jossa on aiheena kasvojumppa ja se, saako kasvojumpalla aikaan lihasten ylikehittymistä kasvoissa. Deborah Crowley tässä blogitekstissä suitsuttaa sitä, kuinka FlexEffect on aitoa ”kasvojenrakennusta” (facial building, vrt. kehonrakennus, body building) ja tätä kautta tosiaan on mahdollista, että flexaamalla voi saada lihaksia ylikehittymäänkin eli kasvamaan vähän toisen mallisiksi kuin olisi haluttua. Mutta kuten blogini kommenttiboksissa kerran käytiin aiheesta keskustelua – sehän on ihan selvä merkki siitä, että kasvojumppa tosiaan tehoaa! Eli olen kyllä ihan samaa mieltä Deborah Crowleyn kanssa tästä asiasta – kasvojumppa voi todellakin olla aidosti ”kasvojenrakennusta”, kunhan jumpassa käytetään riittävästi vastusta ja jumppa on määrätietoista.

Deb tuossa kirjoituksessa vielä ennustaa, että jos kasvojumpan aloittaa vähän keveämmällä versiolla, niin jos siihen vain oikein innostuu ja sitä jaksaa tehdä, niin aika usein sitä sitten haluaakin siirtyä vähän ”hevimpään” versioon jossain vaiheessa – eli tässä tapauksessa FlexEffectiin. Ja on kyllä totta, että tällä hetkellä markkinoilla olevista kasvojumpista FlexEffect on tehokkain ja versatiilein. Miinuspuolena on tosin se, että kuten kehonrakennuksessa, myös kasvojenrakennuksessa pitää asiaa itse harrastaa sitten vähän enemmänkin kuin vain tunnollisesti tehdä jumppa muutaman kerran viikossa. Siitä on huomattavasti hyötyä, että tarkkailee jumpan tuloksia ja eri liikkeiden vaikutusta omiin kasvoihin, ja pohtii asiaa enemmältikin. No, jos jotakuta flexaajaa nyt alkaa hirvittää se, että ei jaksa jumppaan niin hirvittävän perusteellisesti panostaa ja iskee pelko, että kohta oma naama on kummallisen mallinen, niin aika lailla voisin lohduttaa, että jos jumppaa vaan tekee monipuolisesti ja noudattaa ohjeita, niin todennäköisesti lopputulos on hyvä. Ehkä se voisi olla vielä parempi, jos asiaa kovasti harrastaisi ja pohtisi, mutta jos ei siihen aika ja innostus riitä, niin ei huolta.

Ai että miksi en ole tuota FlexEffectin blogia mainostanut aiemmin saati sitten linkannut omaan blogiini? No siitä yksinkertaisesta syystä, että blogiin on n. neljän vuoden aikana ilmestynyt kokonaista viisi kirjoitusta 😀 Ehkä sen vuoksi blogia ei FlexEffectin omilla sivuillakaan mainosteta millään tavalla. Itse olen löytänyt linkin siihen todennäköisesti Essential Day Span foorumeiden kautta, missä Deborah Crowleyn tytär Claudia kirjoittaa aktiivisesti. Mutta käykää ihmeessä lukemassa ne vähätkin kirjoitukset.

Ainiin, unohdin kokonaan, että mun piti tässä kirjoituksessa ankarasti valittaa omaa surkeaa oloani. No, ei voi mitään. Lopetukseksi kuitenkin kunnon yskimiset: *köh* *köh* *niisk* *köhköh*