FlexEffect nimittäin. Nythän on niin, että aloittamani FlexEffect-projekti ei tietenkään edennyt suunnitelmieni mukaan. Robert Burnsia lainaten ”the best laid plans of mice and men often go awry”, ja niin kävi sitten minullekin. Olin vähän ajatellut flexaavani ahkerasti noin kuukauden ajan, viisi kertaa viikossa. Ehkä pitempäänkin, mutta kuitenkin tuon kuukauden. Onnettomasta kesäflunssasta huolimatta projekti lähti hyvin käyntiin ja noin kymmenkunta flexauskertaa sain kasaan. Mutta sitten tuli lomareissu. Arvannette miten kävi. Jostain syystä kuvittelen aina lomareissujen yhteydessä, että kasvojumppaan ahkerasti – lomallahan ei ole muuta kuin aikaa! Ja jostain hämmästyttävästä syystä joka kerta käy niin, että jumppaan kerran tai kaksi kunnolla ja teen ehkä jotain pientä lisäksi muistaessani ja jaksaessani. No, näin kävi tietysti tälläkin kertaa, eli projekti kyllä nyt vähän kusi (pardon my French).

Tänään sitten tein ekaa kertaa moneen päivään kunnolla jumpan, mutta laiskana en jaksanut tehdä FlexEffectiä vaan jumppasin vanhan tutun CFF:n mukaan. CFF:ssä on yksi poskilihasliike, jossa peukku laitetaan suuhun, ja tämä liike on oikein hyvä testaamaan poskilihasten kuntoa ja paksuutta. Sen liikkeen avulla olen mm. todennut, että vasen puoli kasvoistani on ainakin poskilihasten osalta selkeästi huonommassa kunnossa kuin oikea. Nyt kun piiitkästä aikaa tein taas tämän liikkeen, niin ensimmäinen näppituntumani oli, että tuo huonompi vasen puoleni ei enää ollut niin … öhh… huonon tuntuinen kuin ennen?! Ei se nyt sentään yhtä hyvältä tuntunut kuin oikea puoli, mutta ei ehkä enää niin paljon huonommalta. Hmm? Voisiko tosiaan olla niin, että noin vähäinen määrä flexauskertoja yhdistettynä sopivaan määrään lepoa (se lomareissu) olisi voinut todella tehota näin hyvin? Tämä on pisin aika, mitä itse olen yhtäjaksoisesti flexannut; aiemmin se on ollut satunnaisempaa, yksi kerta siellä sun täällä.

FlexEffect kieltämättä on tehokas ja ihan selvästi haastaa kasvojen lihaksia enemmän kuin esimerkiksi CFF, sen huomaa kyllä jumppaa tehdessäkin. Tuosta mahdollisesta tuloshavainnostani rohkaistuneena taidan jatkaa FlexEffect-projektiani, vaikka se vähän tässä välissä pääsi katkeamaankin. Mutta en kyllä silti ole tyystin vaihtamassa FlexEffectiin. CFF:n tekeminen tuntuu edelleen vaan niin paljon ”oikeammalta” minun kasvoilleni, ja jotenkin olen vaan myyty sille jumpalle ja uskon omalla kohdallani sen ”kasvojenrakentamisfilosofiaan” kuitenkin enemmän kuin FlexEffectin. Mutta ihan ehdottomasti FlexEffect on jatkossa säännöllisemmin jumppaohjelmassani tämän projektin jälkeenkin! Ehkä kerran viikossa? Kaksi kertaa? Ja loput sitten CFF:ää, ja ehkä jotain muuta kivaa mitä keksin … Agelessiä? Facercisea? 😀 Yksittäisiä liikkeitä ainakin muistakin jumpista CFF:n lisänä.

…

Käytin muuten tuolla aikaisemmin tekstin joukossa sanaa ”näppituntuma” – tiesittekö, että sekä peukalotuntuma, näppituntuma ja perstuntuma ovat alunperin oluenpanossa käytettyjä termejä? 😀 Tai näin olen antanut itselleni oluenpanijoiden kertoa. Peukalotuntumalla panimomestarit mittasivat vierteen lämpötilaa, kun luotettavia lämpömittareita ei vielä ollut. Näppituntuma ja perstuntuma puolestaan kertovat nesteen sisältämän sokerin määrän – näppituntumassa nestettä otetaan peukalon ja etusormen väliin ja ”venytetään” sormien välissä, perstuntumassa puolestaan nestettä roiskaistaan penkille ja istahdetaan siihen saksalaisilla lederhoseneilla. Siitä kun persuuksensa irroittaa penkistä, niin ääni ja perstuntuma kertovat oluen tilan. Nyt, innokkaat oluenharrastajat, korjatkaa minua, jos tässä meni joku yksityiskohta väärin, muistinvaraisesti kun kirjoitan! Tai vahvistakaa että asia on oikeasti näin. Yritin nimittäin etsiä netistä tietoa noista termeistä, mutta ei ainakaan ihan heti tullut vastaan.

Joo, ei tällä ollut mitään tekemistä kasvojumpan kanssa 🙂 Minusta vaan itsestä on hauska tietää tuommoisia knoppijuttuja, ja tykkään jakaa niitä muille. En muuten yleensä edes juo olutta, mitä nyt joskus harvoin Guinnessia.