Aihearkisto: Kauneus

Avatar – Sigourney Weaver <3

Vastaa

Tulin juuri katsomasta Avataria – vieläkin on tunnelmat vähän … wau 🙂 Todella hieno elokuva, ajankulua ei kyllä huomannut, vaikka elokuva kesti melkein kolme tuntia. En ihan hirveästi tykkää 3D-leffoista, inhoan niitä laseja, ja vaikka tietysti tehosteet on hienot 3D:nä, niin … No jaa. En vaan erityisemmin perusta. Mutta kyllä se tässä leffassa taisi tuoda juuri ne sopivat mausteet mukanaan joihinkin kohtauksiin.

En ollut etukäteen ollenkaan katsonut elokuvan miehitystä ja riemukseni yksi päähenkilöistä oli Sigourney Weaver! Hän oli kyllä jotenkin erityisen sopiva tuohon elokuvaan – Alien pomppasi välittömästi mieleen ja vaikka leffalla ei sinänsä ollut mitään tekemistä Alienien kanssa, niin … no, hän vaan istui elokuvaan erinomaisesti 🙂 Lisäksi Sigourney Weaver on minusta kaunis nainen ja haastatteluiden perusteella kiinnostava persoona. Eikä kyllä näytä 60-vuotiaalta! Ei kyllä näytä erityisen nuoreltakaan, vaan upealta naiselta, iästä viis.

Kasvojumppaa ehkä?

Vasemmanpuoleisessa kuvassa Sigourney Weaver on 58-vuotias, oikeanpuoleisessa 60-vuotias:

Hänen kasvoistaan näkee hyvin, että aika on tehnyt tehtävänsä, otsassa ja kulmien välissä on ryppyjä, samoin silmäkulmissa, mutta silmäluomet eivät kauhean paljon roiku, poskipäät ovat korkealla ja bulldogin poskipusseja ei näy. Katsokaa tuota leuanalusta ja kaulaa… Ja 60-vuotiaalla dekoltee, jota kehtaa esitellä!

Tässä vertailun vuoksi kuva, jossa hän on noin 30-vuotias, olettaakseni ekan Alien-leffan ajoilta (tosin hiuksia on noin paljon, hmm). Silmät ovat nuoruuskuvassa avoimemmat ja kasvojen muoto pehmeämpi, mutta samat kauniit kasvot hänellä edelleenkin on:

En ole itse erityisen harjaantunut näkemään merkkejä kauneusleikkauksista, mutta netin asiantuntijat (köh… no, ainakin kovasti ovat löytävinään muista naisista kaiken maailman Botox- ja kohotusmerkkejä, mutta eivät Sigourney Weaverista) ilmeisesti ovat sitä mieltä, että Sigourneytä ei ole leikattu, ja siltä hän kyllä minunkin silmääni näyttää. Näyttelijä itse sanoo:

”It’s not for me.” … ”It’s just about skin care and maybe exercise.” … ”I’m all for taking care of yourself. My mother was awfully good at that. She was an amateur athlete for a long time and every kiss I got from her at night was saturated with night cream.”

Eli kauneusleikkaukset vain eivät ole häntä varten. Äitinsä oppeina hän hoitaa ihoaan ja liikkuu. Voi toki olla, että hänellä sattuu olemaan hyvät geenit ja siksi hän vanhenee kauniisti. Mutta ottaen huomioon, että hän on kuitenkin jo 60-vuotias, olen aika varma siitä, että noin viehättäviin kasvoihin tarvitaan jotain muutakin kuin vain hyvät geenit. Mahtaisiko taustalla olla myös kasvojumppaa? Tai jos ei jumppaa, niin jotain vastaavaa – kasvohierontaa tms. Ei välttämättä tietysti itse tehtynä, vaan kauneushoitolakäynneillä hankittua.

Mitä on todellinen kauneus

Mielestäni Sigourney Weaverilla on myös ihanan terve katsomus siitä, mikä on kauneutta – juuri sama kuin itsellänikin:

”What do I find beautiful? When a woman is comfortable in her skin—whatever age she is, whatever body type she is.” … “No one loves to see a tired saggy face in the mirror, but I think when you enjoy life, you look pretty and that’s the secret.”

Hänelle siis kauneus on sitä, että nainen viihtyy omassa itsessään, on minkä ikäinen tai minkä muotoinen tahansa. Toisaalta, hänen mielestään kauneuden salaisuus on siinä, että ihminen nauttii elämästään, Ja kun hän on aidosti hyvä näyttelijä, hänelle on tärkeää se, että kasvot liikkuvat ja ovat ilmaisuvoimaiset, kauneusleikkaukset ja Botox vievät tämän mukanaan.

“It’s true, I like getting older, I find it interesting,” sanoo hän. “I think it’s kind of creepy to walk by a woman who looks 20 from behind and is all pulled in the front. Of course I would like to look ten years younger, but I don’t think it’s attractive to have a taut face with a 65-year-old’s body.” … ”My face is my canvas. And I think it’s much more interesting now than it ever was.”  … ”I do think life should put lines on your face, or you’re not getting out enough.”

Sigourney Weaver siis itse pitää omia kasvojaan paljon kiinnostavampina nyt kuin mitä ne olivat silloin, kun hän oli nuorempi. Hänen mukaansa eletty elämä pitää näkyä kasvoista.

No, jos omista kasvoistani näkyisi ”eletty elämä” noin kauniisti kahdenkymmenen vuoden kuluttua, niin olisin kyllä onnellinen! Taas tuntuu siltä, että tuli uutta puhtia kasvojumppaamiseen 🙂

Itämaisia oppeja

Vastaa

Jaappanin maalla ja muutenkin tuolla idän suunnalla tuntuvat aivan hurahtaneen kaikenlaisiin kasvohierontoihin. Erilaisia foorumeita kun lueskelen, niin vähän näyttää siltä, että kyseiset hieronnat alkavat rantautua Euroopan ja Ameriikankin suuntaan. Itse olen törmännyt usemman eri sorttisiin hierontoihin: osa on ihan selvästi lymfahieronnan tyyppistä, osassa on mukana kasvojumpan piirteitä, sitten on jotain nimeltä ”bone massage”, johon en ole vielä oikein tutustunut muuta kuin nimeltä, akupainantaa… Ja muitakin löytyy. Yksi tunnetuimpia japanilaisia ihonhoidon ja kasvohieronnan puolestapuhujia on Chizu Saeki, jonka nimellä googlaamalla löytyy monenmoista kiinnostavaa luettavaa. Hän on julkaissut mm. kirjan The Japanese Skincare Revolution, joka kutkuttaa minua kovasti – pitäisi päästä ihmettelemään, mitkä oikein ovat hänen oppejaan. Jossu Coffret de Maquillagessa on blogaillut myös hänestä. Kunhan tässä ehdin, niin tutustelen noihin itämaisiin oppeihin tarkemmin ja kertoilen kuulumisia.

Osataan sitä meilläkin

Mutta on näitä hierontoja käytössä jo täällä lännessäkin. Minusta vähän näyttää siltä, että kasvojumppaamisella kyllä pääsee pitkälle, mutta jos jumppaan yhdistää hieronnan, niin pääsee vielä pitemmälle 🙂 Useampikin yksittäinen henkilö on kertonut, että jonkin tyyppinen kasvohieronta on ollut isoksi avuksi. Ja jos katsoo kasvojumppaguruja, niin esimerkiksi Sanford Bennettin opeista suuren osan voi laskea hieronnan tyyppiseksi, FlexEffectin Deborah Crowley on itse sanonut, että ison osan hänen tuloksistaan voi laittaa hieronnan piikkiin, Agelessin Louise Annette kirjassaan puhuu kasvojen ihon manipuloinnista (voi laskea yhdenlaiseksi hieronnaksi), Carolyn on integroinut jumppaansa mukaan kasvohierontaa.

Olen tässä itse pohdiskellut, että kunhan löydän jonkun itselleni sopivan hieronnan, teen sitä aina muistaessani. Monet japanilaisista hieronnoista tuntuvat olevan aika nopeita, eli muutamassa minuutissa samalla kun rasvaa kasvot aamulla ja/tai illalla voi tehdä myös hieronnan.

Japanilainen kasvohieronta

Tässäpä esimerkiksi yksi aika mukava hieronta, jota olen kokeillut itsekin ja tykännyt kyllä.  Löysin linkin siihen Agelessin foorumeilta Moonstonen laittamana. En ole koskaan katsonut peiliin hieronnan jälkeen, joten en tiedä saavuttaako sillä niitä tuloksia, mitä ilmeisesti ”pitäisi”, mutta hyvä fiilis tulee kasvoihin kuitenkin. Hieronnan on kehittänyt japanilainen mies, joka on voittanut jonkun japanilaisen kosmetologikilpailun (??? no jonkun kilpailun kuitenkin). Videot ovat japaninkielisiä, mutta aika kivasti niistä saa selvää ihan vain katsomalla  ja ihmettelemällä.

(16.3.2015 Valitettavasti alla olevat linkit eivät toimi, mutta olen jättänyt ne tähän vielä silti varmuuden vuoksi)

1. Silmien alta:

http://www.youtube.com/user/fine39mucho#p/u/28/3NntZ-br38g

2. Yläluomet:

http://www.youtube.com/user/fine39mucho#p/u/27/pOWBd0oZxQc

3. Otsa:

http://www.youtube.com/user/fine39mucho#p/u/26/LXWkw8RsKQ0

4. Posket:

http://www.youtube.com/user/fine39mucho#p/u/25/Nzs0H417jUc

5. Leuka:

http://www.youtube.com/user/fine39mucho#p/u/24/IUk5IbW_h-s

Tein itselleni hienot (köh…) piirrokset tuosta hieronnasta. Jos onnistun piirtämään ne joskus puhtaaksi tietsikalle, niin laitan sitten tännekin tarjolle tarkempien ohjeiden kera.

Kulmien kurtistelulla sileämpi otsa

2 vastausta

Flex Effectin vanhoilta foorumeilta löysin tällaisen jumppaliikkeen, joka siloittaa otsaa ja samalla avaa silmiä nostamalla yläluomia:

Aseta neljä sormea molemmista käsistä kulmillesi. Nosta kulmiasi samalla, kun painat kulmakarvalinjaa alas sormilla. Sormilla on tarkoitus painaa kulmia siten, että otsaasi tai kulmakarvojen väliin ei muodostu ryppyjä, kun nostat kulmakarvojasi ylös. Pidä kulmia ylhäällä minimissään 6 sekunnin ajan.

Sen jälkeen aseta kolme sormea juuri kulmakarvalinjan alapuolelle. Nosta sormillasi kulmalinjaa ylöspäin ja samaan aikaan kurtista kulmiasi. Tarkoitus on että annat sormillasi vastusta lihaksille. Samaan aikaan paina kulmia hiukan erilleen siten, ettei kulmakarvojen väliin muodostu ryppyä (eikä myöskään otsaan). Pidä jännitys yllä vähintään 6 sekunnin ajan.

Toista molemmat liikkeet 10 kertaa.

On tosiaan hyvä pitää otsa ja kulmakarvojen väli sileänä jumpatessa jos suinkin mahdollista. Lihaksilla on taipumus jäädä jumpan jälkeen jonkun verran jännitykseen siihen asentoon, miten niitä jumpattiin, ja ei tietysti ole tarkoitus, että otsa olisi jumpan jälkeen kurttuisempi.

Aika monessa jumpassa on vastaava liike otsalihaksen jumppaamiseksi. Ideana on siis antaa lihakselle vastusta sormilla ja näin tehostaa jumppaliikettä. Sormia voi asetella itse sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta. Välttämättä ei tarvitse käyttää sormenpäitä (jos on vaikka pitkät kynnet niin kuin minulla), vaan kulmia voi painaa myös esimerkiksi etusormien sivuilla.

Kädet ja dekoltee paljastavat iän … mitäs asialle voi tehdä?

Vastaa

Kun naisen ikä mietityttää, katso hänen käsiään ja dekoltee-aluettaan. Rypyt ja maksaläiskät ovat paljonpuhuvia. Asian voi tietenkin kääntää myös toisinpäin: jos haluat näyttää nuorekkaalta, kiinnitä huomiota kasvojen lisäksi dekolteehen ja käsiisi.

Dekolteehen voi vaikuttaa muutamalla konstilla:

  • Nuku selälläsi = ei jokisuistoa
  • Vältä aurinkoa, käytä korkeita suojakertoimia = ei ryppyjä, ei maksaläiskiä
  • Jos maksaläiskiä ilmestyy, kokeile eri keinoja niihin (tässä en onneksi ole ekspertti, toistaiseksi olen säästynyt maksaläiskiltä). Ainakin sitruunaa tarjotaan tähän lääkkeeksi, samoin apteekista löytyvää Arbutin-tuotesarja, lääkäriltäkin voi löytyä helpotusta. Jos maksaläiskiä ilmestyy, iso apu on ilmeisesti siitä, että käyttää korkean suojakertoimen (30) aurinkovoidetta keväästä syksyyn. Tällöin maksaläiskät eivät tule esiin.
  • Kasvojumpan ne liikkeet, jotka vaikuttavat dekolteen alueelle.

Entäpä kädet sitten? Niihinkin tulee maksaläiskiä, ne myös rypistyvät ja verisuonet käsissä nousevat koholle. Aurinkovoide tietysti auttaa maksaläiskiin käsissä siinä missä kasvoissakin. Tämän lisäksi tiedän vain kaksi tehokasta tapaa pitää kädet nuorekkaina: armoton rasvaaminen ja käsien jumppaaminen.

Käsiä kannattaa tietenkin rasvailla päivisin aina, kun tuntuu, että ihoa kiristää. Pesen aika ahkerasti käsiäni nykyään saippualla ja sen seurauksena kädet tietysti kuivuvat melkoisesti. Kuivaihoinen kun olen, pidän nykyään käsilaukussa mukana Locobase Repair -tuubia ja laitan sitä käsiini useastikin päivässä. Ennen kaikkea illalla kannattaa satsata käsien rasvaamiseen ja levittää käsiin oikein kunnon kerros rasvaa.

Käsijumppaa

Käsien jumppaamiseen löytyy youtubestakin mukavia ohjeita hakemalla sanoilla ”hand massage”. Myös Carolyn’s Facial Fitnessin sivuilla on kiva käsijumppaohje (sivun lopussa), jolla Carolyn itse ainakin sanoo saaneensa kätensä nuorekkaamman näköisiksi:

  1. Ensin otetaan käsistä ja ranteista korut pois. Sitten molempien käsien päälle levitetään pieni määrä käsivoidetta ja voide hierotaan nopsaan käsiin ja sormiin, etenkin kämmenselkään.
  2. Laita sitten vasen käsi vaakaan vatsaa vasten ja aseta oikean käden sormet vasemman käden keskirystysille. Liu’uta sitten oikean käden sormia samalla kevyesti painaen kohti vasemman käden rannetta. Eli tavallaan silität ihoa sormissa ja etenkin käden päällä. Aloita silittely vaikkapa peukalon reunasta kättä, sitten silität toisen kerran keskeltä kättä ja kolmannen kerran pikkurillin reunasta. Kannattaa tehdä ainakin kolme kierrosta (eli 3*3 = 9 silitystä yhteensä).
  3. Sitten käy sormi kerrallaan läpi kaikki vasemman käden sormet, myös peukalo.  Hiero oikealla kädellä jokainen vasemman käden sormi kämmenestä sormenpäähän. Muista hieroa myös kynsien reunat ja itse kynsi. Minä teen tämän usein kaksi kertaa jokaiselle sormelle.
  4. Käännä vasen käsi kämmen ylöspäin. Tartu oikealla kädella vasemman käden ranteeseen siten, että peukalo on kämmenen puolella ja muut sormet toisella puolella rannetta. Hiero oikean käden peukalolla vasemman käden kämmentä aloittaen ranteesta kohti pikkurilliä. Jatka sitten hieromalla taas ranteesta kohti nimetöntä – käy läpi koko kämmen siten, että aina aloitat ranteesta ja hierot peukalolla kohti sormia. Peukalon kohdalla hiero peukalon kärkeen asti, muissa sormissa voit lopettaa siihen mistä sormi alkaa.
  5. Nipistä sitten oikean käden peukalolla ja etusormella vasemman käden peukalonhankaa. Tarkoitus on, että tunnet sormesi ihon läpi. Ota oikein kunnolla kiinni ja painele ja hiero sormia toisiaan vasten. Se voi sattua ihan kohtuulllisesti, joten tee vähän varoen. Itse käyn yleensä vielä sitten kaikki sormien välit samalla lailla läpi, mutta sitä ei alkuperäisessä Carolynin ohjeessa ole.
  6. Käy sitten läpi oikea käsi vastaavasti.

Carolyn sanoo, että jos tätä käsijumppaa tekee pari kertaa päivässä molemmille käsille, niin neljän viikon sisään pitäisi alkaa näkyä mukavia tuloksia sekä käsien ulkonäössä että siinä, miltä kädet tuntuvat. Itse teen tätä jumppaa monesti muiden hommien ohessa. Kokouksessakin saatan napata sormukset pois käsistä ja jumpata käsiä samalla, kun seurailen keskustelua. En kyllä osaa sanoa näyttävätkö käteni melko laiskan jumppaamisen tuloksena sen kummemmilta kuin aikaisemminkaan, mutta ainakaan eivät näytä ryppyisemmiltä 😀

Entäpä sitten jos käsiänsä joutuu pesemään jatkuvasti ties kuinka monta kertaa päivässä? Tai jos tekee käsillään töitä? (siis muutakin kuin tietokoneen näpyttelyä) Tähän en kyllä tiedä sen kummempaa lääkettä. Edelleenkin käsien ahkera rasvaaminen ja niiden jumppaaminen varmasti auttavat, mutta eihän sille mitään voi, että toimettomat kädet varmasti pysyvät siloisempina. Toisaalta… ovatko pehmoiset, sileät, rypyttömät kädet itseisarvo? Eivät tosiaan. Kädet ovat työkalu, jota ihmiset käyttävät eri tavoin. Mielestäni käsiin pätee sama kuin kasvoihinkin: ikä saa kyllä näkyä, samoin kuin se, että käsillä tehdään jotain. Mutta on silti mukava vanheta arvokkaasti ja kauniisti. Niitäkin käsiä, joilla tehdään paljon työtä, voi rasvailla ja jumpata, että ne pysyvät sileinä ja notkeina.

Nenä soreammaksi

1 vastaus

Olen ihmeissäni tuijotellut joulunpyhinä nenääni peilistä (selvästi liikaa vapaata aikaa!) ja pohtinut, onko jumppa tehnyt nenälle hyvää vai ei. Profiili kyllä näyttää erinomaiselta, mutta edestä päin nenänvarsi on jännästi leveämpi kuin ennen. Hmm. No, olen päätynyt siihen tulokseen, että aika näyttää. Katsotaan mitä jumppa tekee kasvoilleni kokonaisuudessaan. Toistaiseksi tulokset ovat hyviä. Eikä nenäkään pahalta näytä, erilaiselta vain.

Mutta seuraavaksi kuvaamani jumppaliikkeen ei pitäisi leventää nenää, päinvastoin. Eri foorumeilla olen törmännyt liikkeeseen, jonka kerrotaan ennemminkin hoikentavan nenää, jos nenä on turhan pyöreä. Liike on tosi simppeli – tämä on taas niitä näppäriä kasvojumppaliikkeitä, joita voi tehdä muiden hommien ohessa, juuri kiinnittämättä asiaan isommin huomiota:

Paina molempien käsien etusormilla kevyesti sieraimia. Tarkoitus ei ole painaa sieraimia kiinni asti, vaan vain sen verran, että sormenpäät antavat vastusta. Levitä sitten sieraimia auki sormia vasten ja pidä tässä asennossa muutaman sekunnin ajan.

Liikettä on tarkoitus tehdä 2-3 kertaa päivässä, joka kerta 30 toistoa. Tuloksia ei kannata odottaa ennen kuin muutaman kuukauden, ehkä 3-4 kuluttua.

Toistojen määrä jumpassa

Tuo toistojen määrä muuten on mielenkiintoinen asia: fysioterapeuttiystäväni on sitä mieltä, että yleisesti ottaen jumppaliikkeissä 20 toistoa on ihan riittävä määrä vuorokaudessa, eikä kasvojumppa ole sen kummempaa kuin muukaan jumppa. Hän perustaa mielipiteensä tutkimuksiin, jotka liittyvät lähinnä kuntosaliharjoitteluun. Ja eipä kasvojumppa oikeastaan niin radikaalisti kuntosaliharjoittelusta eroa, jos käytetään vastusta. Modernimmat vastusta käyttävät kasvojumpat perustuvatkin aika lailla vastaaville toistomäärille: Ageless if You Daressa yhdessä kasvojumppaliikkeessä toistoja on päivittäin 20 (harvemmin tehtävissä liikkeissä vain 10), mutta jännitystä pidetään yllä noin 6 sekuntia. Carolyn’s Facial Fitnessissä toistoja on tyypillisesti 5-10 (jännitys pysyy vaihtelevasti parista sekunnista ehkä 6-10 sekuntiin), parissa liikkeessä 40. Eli tuo 60-90 toistoa päivässä on kyllä melkoinen määrä! Jos itse otan tämän liikkeen mukaan jumppaohjelmaani, niin aion kyllä tehdä vain 20 toistoa ja luultavasti joka toinen päivä, mutta pidän sieraimia jännityksessä niin kauan, että lasken suht nopeasti kymmeneen. Sinänsä tämä liike voisi olla hyvä vastaisku tuolle nenän levenemiselle 😀 Mikähän ihme mahtaa olla lopputuloksena… No, katsotaan!

Lupa nauraa osa 2: Pysytään dekolteessa

2 vastausta

Eli jatketaan unikurttujen estämistä dekolteen alueella, mutta tällä kertaa vimpaimien avulla! Siinä vaiheessa, kun huomasin jokisuiston dekolteessani, aloin etsiä keinoja sen estämiseen. Selällään nukkuminen oli tietysti yksi vaihtoehto, mutta alkuun se tuntui tosi ankealta ja inhottavalta ajatukselta. Minulla on ollut ihana ja turvallinen nukahtamisasento niin kauan kuin muistan: vasemmalla kyljellä, oikea käsi tyynyn alla. Siinä asennossa uni tulee hetkessä, jos on tullakseen ❤ Tuntui tosi vastenmieliseltä ajatukselta luopua tästä.

Tavoilleni uskollisena aloin siis perkata nettiä löytääkseni apuvälineitä jokisuiston kurissa pitämiseen. Yllättävän vähän niitä itseasiassa löytyi, mutta muutama ihan näppäräntuntuista ”vimpainta” tuli vastaan, kun googlailin sanayhdistelmällä ”decollete wrinkle”. Ensimmäisenä esiin pompahtaa Intimian Breast and Chest Pillow – Wrinkle Prevention For Your Cleavage And Comfort For Your Breasts. Kyseessä on hassu rintojen väliin yöksi laitettava tyyny, joka puetaan päälle aika lailla niin kuin rintsikat ja näyttääkin urheilurintsikoilta, joissa vaan ei ole kuppeja rintoja varten 🙂

Tyynyä mainostetaan myös, että se tekee nukkumisen mukavammaksi, jos rinnat ovat jostain syystä arat hormonaalisista syistä tai rintaleikkauksen takia. Imettävälle äidillekin tyynyn mainostetaan olevan mukava. Ehkä onkin, varsinkin isorintaiselle imettävälle naiselle(?). Itse en kyllä oikein osaa kuvitella, että tyynystä olisi ollut vauvan kanssa muuta kuin riesaa öisin.

Käyttäjien kokemukset tyynystä ovat (tietysti) positiivisia:

”My friend gave me your pillow as a gift after my cardiac surgery. It helped enormously with the healing process because it hurt so much to sleep on my side. The pillow gave me comfort and eased my pain. It should be given to all cardiac surgery patients.” Denise E.

Eli sydänleikkauksen jälkeen kyljellään nukkuminen oli kivuliasta ja tyyny auttoi nukkumaan paremmin.

”It really works, if I don’t use it, I get wrinkles on my chest, I love it!!!”  Irene S.

Siis tyyny auttaa jokisuiston estämiseen.

”I am very grateful to you for designing such a wonderful and easy to use product. I used the pillow right after breast reduction surgery to make it easier to turn from side to side; I am thin and the change was a challenge at first. The pillow was a huge help and I am very grateful. The surgery was so successful that I really do not need the support now.” Teresa W.

Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen tyynyn kanssa oli helpompi kääntyä kyljeltä toiselle. Vastaavan tyyppinen kommentti oli rintojen suurennusleikkauksesta.

No, käyttäjäkokemuksia voi tietysti webbisaitille naputella kuka tahansa hihasta, hatusta tai jostain muualta, joten piti kurkistaa, mitä Essential Day Span foorumeilla asiasta keskustellaan. Tulos oli kyllä aika heikko. Ainoa kommentti, johon todella voisin ajatella luottavani, oli negatiivinen – jokisuistoon ei vaikuta tyynyn käyttäminen rintojen välissä. Muihin ongelmiin se toki voi auttaa. Oli palstalla hyvin positiivisiakin kommentteja, mutta EDS:ssä näkee kirjoittajasta kuinka tuore tapaus tämä on foorumeilla ja en oikein osaa luottaa sellaisiin, joiden kohdalla lukee ”new member” ja jotka hehkuttavat jotain tuotetta yltiöpäisesti tai moittivat jotain muuta. Hauskin kommentti foorumeilla oli kyllä tämä: ”Just bunch up your covers and stuff them between your breasts right before you go to sleep. No wrinkles in the morning”. Eli ryttäähän peittosi mukavasti ruttuun ja asentele rintojesi väliin ennen nukahtamista – kas siinä ryppyjenestovimpain. No, en kyllä oikeasti usko, että tuo kamalasti auttaa, mutta kokeilkaa joku ihmeessä ja raportoikaa! Isorintaisilla ja levollisesti nukkuvilla se voisikin ehkä toimia.

Vastaavia tuotteita löytyy myös Chestsavers-nimiseltä yritykseltä, mm. ihan tavallisen näköiset rintaliivit, joiden rakenteessa väitetään olevan jotain mullistavaa:

Mutta itse en muuten nukkuisi rintaliivit päällä. On ehkä kaupunkitarina, että rintaliivien käyttö lisäisi rintasyöpäriskiä, mutta minusta on kuitenkin aika loogista, että liivien painaumat ja häiriytynyt verenkierto rinnoissa, rintakehässä ja hartiaseudulla on jollain lailla vahingollista keholle. Aiheuttaako se sitten rintasyöpää, no, mene tiedä. Syöpäjärjestöjen sivuilla ainakin sanotaan, että ei aiheuta.

Toinen hauskan näköinen vimpaintyyppi on silikoninen (?) lätkä, joka laitetaan yöksi dekolteen alueelle. Ainakin BeautifulChest myy tällaisia:

Mutta mutta, tyrmäävä lausunto EDS:ssä: ”…sorry to say they’re ”new improved” version is seriously flawed, worse than the original: too sticky, leaves marks on the edges, so on.” Eli ei toimi, on liian tahmea, jättää dekolteehen jäljet lätkän reunojen kohdalle, kun lätkän aamulla ottaa pois.

Vähän erilainen, mutta vastaavasti toimiva lätkä löytyy ChestWrinkleltä. Se on ilmeisesti paksuhko (silikoninen?) tyyny, joka liimataan rintaan kiinni:

Tästä en pikahaulla löytänyt mitään käyttäjien kommentteja.

Summa summarum ainakin itselleni tästä pienimuotoisesta tutkimuksesta oli, että parasta vaan opetella nukkumaan selällään. Joihinkin erikoistapauksiin (kuten leikkauksen jälkeen tms.) rintojen väliin asenneltava tyyny voi olla oiva apuväline, mutta jos haluaa hidastaa jokisuiston muodostumista, kaikkein paras keino on yksinkertaisesti löytää mukava asento, jossa nukkua selällään. Tai! Aina voi elää tyytyväisenä jokisuistonsa kanssa, onnellisesti kyljellään siinä maailman parhaassa nukkuma-asennossa yönsä tuhisten.

Miksi, oi miksi kampaajat eivät kysy asiakkaalta mitä tämä haluaa…

3 vastausta

Sain viime kesänä hienon idean siitä, miten kasvattaisin otsikseni pitkäksi ja toispuoleiseksi. Kärsin ylipitkäksi kasvanutta otsista kolme kuukautta. Menin sitten kampaajalle, joka leikkasi otsikseni juuri sellaiseksi kuin halusin ❤ Mutta sitä piti vielä kasvattaa kuitenkin, että siitä tulisi just oikean mallinen. Kasvatin sitä koko syksyn ja aina välillä vähän itse limpsaisin jostain, että malli pysyisi jonkunlaisena. No, ajattelin sitten mennä joulun kunniaksi kampaajalle, että hän viimeistelee mallin, kun nyt jo oli jotain mistä taas vähän muotoilla.

Mutta tällä kampaajalla oli paljon asiaa pikkujouluista ja lapsen koulunkäynnistä. Kyllä minä tykkään jutella kampaajan kanssa, mutta … Yritin väliin pistää muutaman sanan siitä, mitä haluan. Kuvittelin että kampaaja näkisi siitä, millaiset hiukseni sillä hetkellä olivat, että millaiseksi ne pitäisi leikata. Puhuin siistimisestä. Joo-o. Huomasin kyllä, että lattialle tippui aika paljon pitempiä hiuksia ja enemmän kuin oletin, mutta ilman silmälaseja en nähnyt mitä tapahtui. Ja ajattelin että kampaaja osaa asiansa.

No, nyt minulla on siisti vino otsis. Suoraan ja nätisti leikattu. 15 senttiä pitkät karvat pätkäisty 5-10 senttiä pitkiksi. Onhan se siistitty, joo! Ei ole enää sekainen ja rikottureunainen. Itku melkein pääsi, kun työpaikalla katsoin peiliin. Aiemmin minulla oli sekaisen ja huolettoman näköinen, rikottureunainen ”otsis”, kauniisti toisen puolen kasvoja päällä, hyvää vauhtia kasvamassa molemmilta sivuilta pitemmäksi. Nyt se on … en tiedä. Kamala. Suora. Ohut toisesta reunasta ja ylipaksu toisesta (no ei ihme, kun se paksumpi puoli oli aikaisemmin kymmenen senttiä pidempi). Mutta kun olen kiltti, en kampaajalla sanonut mitään. Ja no, en kyllä olisi tätä kampaajaa uskaltanut enää päästää ”korjaamaankaan” hiuksiani – ne pari korjausta, mitä siellä pyysin, tarkoittivat käytännössä sitä, että hän veti hiuksia aina vain lyhyemmiksi. Hienoa. Puolen vuoden hiustenkasvatus meni hukkaan ja palkintona hiukset ovat niin kuin kanan takalisto. Hiukseni olivat paremman näköiset ennen leikkausta ja itse olisin saanut ne ihan siedettävän näköisiksi, mutta ajattelin että kampaaja on taitavampi… Joo.

Mitenkäs tästä keksisi aasinsillan kasvojumppaan. Ei taida tällä kertaa löytyä, kenkuttaa niin paljon 😦

Selällään nukkuminen revisited

2 vastausta

Kerroin joku aika sitten siitä, kuinka olen vaihtanut nukkuma-asentoni kyljeltä selälleen siinä toivossa, että sekä kasvot että dekoltee pysyisivät siloisempina. No, alussa tuntui siltä, että on ihan ok nukkua suoraan selällään, tyyny polvien alla. Mutta sitten jossain vaiheessa jalkani ilmoittivat, että ne eivät tykkää asennosta. Ja käsillekin oli hankala löytää mieluisaa paikkaa. En enää oikein löytänyt mukavaa nukahtamisasentoa ja huomasin kääntyväni kyljelleni, koska se nyt vaan oli kivempaa, rypyistä viis.

Onneksi netin ehtymättömästä aarreaitasta löytyi yhden suosikkiblogaajani Rosinan kirjoittama artikkeli, jossa hän puhui rypyistä ja selällään nukkumisesta. Katsokaa muuten hyvät ihmiset tätä naista! Ikää on 57 vuotta ja hän näyttää kuvissa kasvoiltaan ehkä kolmikymppiseltä. Tuntuu kyllä tekevän asian eteen paljon enemmän töitä kuin mitä minulla ikinä olisi energiaa tai edes halua. Pientä botoxiakin löytyy sun muuta, mutta ei ilmeisesti mitään isompia operaatioita. Mutta kasvojumppaa (Ageless), toki 😀

No, takaisin aiheeseen. Rosina kertoo nukkuvansa kolmen tyynyn kanssa – yksi pään alla ja toiset kaksi toinen toisella sivulla, toinen toisella. Hän järjestelee itsensä nukkuma-asentoon seuraavasti: Ensin selälleen pää tyynylle, sitten vartalon paino siirretään oikealle puolelle, vähän niin kuin oikealle kyljelle. Vasen jalka asentuu jotenkin oikean jalan päälle, vasen polvi patjaan (huh, tätä en kyllä tajua miten se tehdään). Paino edelleen oikealla kyljellä ja sitten laitetaan vasemmalle puolelle tyyny ylävartalon tasalle ja vasemman käden kyynärpää (no, koko vasen käsi) tyynylle. Nyt asento alkaa olla jo aika tukevasti pikkuisen oikealla kyljellä, mutta ylävartalo selällään. Sitten tyyny oikealle puolelle ylävartalon kohdalle, oikea käsi tämän tyynyn alle ja halaamaan tyynyä. Siinä se.

Pitihän sitä kokeilla. Jalkoja en tosiaan ollenkaan hoksannut miten Rosina ne laittaa, mutta kehitin siitä oman version, jossa ne ovat jotenkin mukavasti päällekkäin. Tyynyt menevät aika lailla noin kuten kuvasin. Asento on hämmästyttävän mukava! Alavartaloni on hiukan kyljellään ja vasen tyyny tukee minua tähän asentoon (laitan sen joskus hiukan selkäni alle). Ylävartalo on tosiaan aika lailla selällään. Oikeanpuoleista ”kylkityynyä” voi käyttää vähän pään tukena, kun sen nostaa sopivalle korkeaudelle. Silloin pää pysyy kivasti suorassa, eikä unikurttuja pääse syntymään (noh, senhän takia tätä aloin testailla 🙂

Onkos sitten tuloksia? Onko aamulla dekolteessa ”jokisuisto” näkyvissä? Onnellista kyllä, jos olen nukkunut yön selälläni, niin voin raportoida, että ei ole! Kun aikaisemmin nukuin kyljelläni, niin joka aamu jokisuisto oli paikallaan ja kesti pitkään iltapäivään ennen kuin se hävisi. Naamassakin oli aamuisin toisessa suupielessä pystyryppy ylähuulessa, ei ihan siinä suupielessä vaan ehkä puoli senttiä suun keskustaa kohti (jos painat toisella kädellä poskea vähän niin kuin poski painuisi tyynyyn, voin melkein lyödä vetoa, että hoksaat, että samanlainen löytyy sinultakin). Ja tämäkin ryökäleen ryppy oli ja pysyi naamassani melko pitkään iltapäivään. Mutta nytpä sitä ei aamulla ole! 😀 Selällään nukkuminen siis oikeasti kannattaa.

Kaula, leuka kaunihimpi

Vastaa

Kun lueskelee erilaisia foorumeita, niin törmää kultajyväsiin 🙂 No, ainakin uusiin jumppaliikkeisiin. Ageless If We Daren foorumeilla Maggiemay kertoo keksineensä uuden liikkeen kaulaa ja leukaa varten:

”I stretch the neck up toward the ceiling and tilt my head back until it’s pretty much parallel to the ceiling. Once in that position, I smile up (up as in toward my eyes, not toward the ceiling) and hold. I hold for about five to seven seconds. You can feel the sides or front of the neck tense as soon as you smile. I do this exercise both with an open-mouthed smile (works the sides of the neck) and with a closed-mouth smile (works the front of the neck), and you can easily feel the different areas respond. Either way, the area beneath the chin is also worked.”

Eli kaulaa venytetään kohti kattoa ja päätä käännetään samalla taaksepäin, kunnes pää on aika lailla katon suuntaisesti. Sitten hymyillään niin, että poskipäät nousevat kohti silmiä ja pidetään tiukasti tätä hymyä yllä 5-7 sekunnin ajan. Kun hymyilee leveästi suu auki, vaikutus tuntuu enemmän kaulan sivuilla. Kun taas hymyilee suu kiinni, kaulan etuosa jumppaantuu. Ja molemmissa tapauksissa myös leuan alunen saa oman osansa jumpasta.

Lois ehdotti, että liikkeeseen voi lisätä vastusta

”by just putting a hand round your throat and pulling the skin downwards as you’re performing the exercise”

eli laittamalla käden kurkulle ja vetämällä ihoa alaspäin samalla kun jumppaa.

Ja Kathkitellä oli vielä oma versionsa liikkeestä:

”I place both hands flat palms over the base of the throat as I lean the head back and push the chin forward, it gives one heck of a burn. […] I count for 10 and repeat 10 times.”

Eli molemmat kämmenet laitetaan kurkun alaosaan, päätä käännetään taaksepäin ja leukaa työnnetään eteen/ylöspäin. Tässä asennossa pysytään kymmeneen laskien. Tehdään kymmenen toistoa. Kokeilin itse tehdä liikettä ja en oikein hoksannut, että miten kädet pitäisi laittaa. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että ilmeisesti kämmenet asetetaan solisluiden yläpuolelle siten, että ranteet tulevat vastakkain ja sormet osoittavat kohti niskaa.

Hiukan varovainen kyllä kannattaa näiden liikkeiden kanssa olla: minulla ainakin alkaa veri kohista korvissa ja kaulassa tuntuu pientä puutumista. Riittävän pitkään jos tuota jatkaisi, niin saattaisi vaikka pyörtyä kupsahtaa. Painankohan sitten liikaa käsillä isoja verisuonia tukkoon? Ehkä. No, en tiedä onko näillä jumppaliikkeillä kuinka hyviä tuloksia saavutettavissa, mutta juuri nyt kaulani ja varsinkin leuanalunen kyllä tuntuvat melko merkillisiltä 😀 Eli tulkitsen asian niin, että jotain sen alueen lihaksille tapahtui.