Kerroin joku aika sitten siitä, kuinka olen vaihtanut nukkuma-asentoni kyljeltä selälleen siinä toivossa, että sekä kasvot että dekoltee pysyisivät siloisempina. No, alussa tuntui siltä, että on ihan ok nukkua suoraan selällään, tyyny polvien alla. Mutta sitten jossain vaiheessa jalkani ilmoittivat, että ne eivät tykkää asennosta. Ja käsillekin oli hankala löytää mieluisaa paikkaa. En enää oikein löytänyt mukavaa nukahtamisasentoa ja huomasin kääntyväni kyljelleni, koska se nyt vaan oli kivempaa, rypyistä viis.

Onneksi netin ehtymättömästä aarreaitasta löytyi yhden suosikkiblogaajani Rosinan kirjoittama artikkeli, jossa hän puhui rypyistä ja selällään nukkumisesta. Katsokaa muuten hyvät ihmiset tätä naista! Ikää on 57 vuotta ja hän näyttää kuvissa kasvoiltaan ehkä kolmikymppiseltä. Tuntuu kyllä tekevän asian eteen paljon enemmän töitä kuin mitä minulla ikinä olisi energiaa tai edes halua. Pientä botoxiakin löytyy sun muuta, mutta ei ilmeisesti mitään isompia operaatioita. Mutta kasvojumppaa (Ageless), toki 😀

No, takaisin aiheeseen. Rosina kertoo nukkuvansa kolmen tyynyn kanssa – yksi pään alla ja toiset kaksi toinen toisella sivulla, toinen toisella. Hän järjestelee itsensä nukkuma-asentoon seuraavasti: Ensin selälleen pää tyynylle, sitten vartalon paino siirretään oikealle puolelle, vähän niin kuin oikealle kyljelle. Vasen jalka asentuu jotenkin oikean jalan päälle, vasen polvi patjaan (huh, tätä en kyllä tajua miten se tehdään). Paino edelleen oikealla kyljellä ja sitten laitetaan vasemmalle puolelle tyyny ylävartalon tasalle ja vasemman käden kyynärpää (no, koko vasen käsi) tyynylle. Nyt asento alkaa olla jo aika tukevasti pikkuisen oikealla kyljellä, mutta ylävartalo selällään. Sitten tyyny oikealle puolelle ylävartalon kohdalle, oikea käsi tämän tyynyn alle ja halaamaan tyynyä. Siinä se.

Pitihän sitä kokeilla. Jalkoja en tosiaan ollenkaan hoksannut miten Rosina ne laittaa, mutta kehitin siitä oman version, jossa ne ovat jotenkin mukavasti päällekkäin. Tyynyt menevät aika lailla noin kuten kuvasin. Asento on hämmästyttävän mukava! Alavartaloni on hiukan kyljellään ja vasen tyyny tukee minua tähän asentoon (laitan sen joskus hiukan selkäni alle). Ylävartalo on tosiaan aika lailla selällään. Oikeanpuoleista ”kylkityynyä” voi käyttää vähän pään tukena, kun sen nostaa sopivalle korkeaudelle. Silloin pää pysyy kivasti suorassa, eikä unikurttuja pääse syntymään (noh, senhän takia tätä aloin testailla 🙂

Onkos sitten tuloksia? Onko aamulla dekolteessa ”jokisuisto” näkyvissä? Onnellista kyllä, jos olen nukkunut yön selälläni, niin voin raportoida, että ei ole! Kun aikaisemmin nukuin kyljelläni, niin joka aamu jokisuisto oli paikallaan ja kesti pitkään iltapäivään ennen kuin se hävisi. Naamassakin oli aamuisin toisessa suupielessä pystyryppy ylähuulessa, ei ihan siinä suupielessä vaan ehkä puoli senttiä suun keskustaa kohti (jos painat toisella kädellä poskea vähän niin kuin poski painuisi tyynyyn, voin melkein lyödä vetoa, että hoksaat, että samanlainen löytyy sinultakin). Ja tämäkin ryökäleen ryppy oli ja pysyi naamassani melko pitkään iltapäivään. Mutta nytpä sitä ei aamulla ole! 😀 Selällään nukkuminen siis oikeasti kannattaa.