Aihearkisto: Kauneus

Entäs sitten kun vaan ei ehdi ja jaksa?

4 vastausta

Nyt on ollut vähän sellainen vaihe päällä, että viimeiset lähes kaksi viikkoa olen aamulla lähtenyt töihin ja illalla tullut kotiin, ihmetellyt vähän ja kaatunut sänkyyn. Viikonloppuihinkin on mahtunut töitä ja vapaa-aika on mennyt lähinnä miettiessä, että mitähän tällä harvinaisella vapaalla hetkellä tekisi. Kasvojumppa ei ole ollut kovin korkealla prioriteetilla tekemisten joukossa.

Normaalisti tapoihini kuuluvat tietyt kasvojumppa/kasvohierontarutiinit joka päivä esim. työmatkalla tai työpäivän aikana tauolla (jos semmoinen sattuu joskus olemaan), mutta nyt nekin ovat jääneet käytännössä nolliin, ihan satunnaisesti olen jaksanut jotain pientä tehdä. Silloinkin kun olisi oikeasti ehtinyt ja jaksanutkin jumpata, on kuitenkin iskenyt hirveä vastahankaisuus ja melkein vastenmielisyys ajatella koko hommaa. On ollut aika jännää havaita, että vaikka kasvojumppa ei fyysisesti sinänsä ole samassa mielessä raskasta kuin vaikka lenkillä käynti tai kuntosalilla hikoilu, niin vaatii se silti vain energiaa. Ja kun yleinen energiataso on ollut aika lailla nollissa, niin kasvojumppakin on sitten ollut jäissä.

Toisaalta olen vähän potenut tätä, syyllisyyttäkin tuntenut yleisen uupumukseni päälle. Mutta sitten olen taas lohduttanut itseäni: ei Roomaakaan päivässä rakennettu ja jos olen jaksanut puoli vuotta jumpata ahkerasti, niin kahden viikon tauko ei maata kaada ja jumpan tuloksia minnekään kadota. Tämä kasvojumppaus on elinikäinen projekti ja sellaisena se pitää muistaa ottaa. Tulokset jumpasta eivät tule salamana, eikä tämä homma toisaalta myöskään mihinkään karkaa, ja junaan pääsee aina mukaan seuraavalta asemalta.

Näiden kliseiden lohduttamana olen odottanut, että jumppainto taas iskisi. Vähän jo tuntuu siltä, että kenties Wapun kunniaksi saattaisi jaksaa jumppailla taas, mutta katsotaan kuinka käy. Mukavaa vappua kuitenkin lukijoilleni, vähän ikävästä vappusäästä huolimatta!

Auttoiko sukat käsissä nukkuminen?

Vastaa

Nukuin siis itse asiassa kaksi perättäistä yötä sukat käsissä. Hmm. Kuulostaapa pöhköltä. No näin kuitenkin tein. Tai no, osan yöstä. Heräsin nimittäin ekalla kerralla johonkin aikaan yöllä ja totesin, että vain toisessa kädessä on sukka. Kiskoin sitten toisenkin pois. Kai siinä joku logiikka oli, joskaan en sitä nyt enää aivan täysin ymmärrä. Kädet olivat vielä siinä vaiheessa aika rasvaiset. Sen verran muistan, että hieroin loput rasvasta rintakehääni ja mietin, että kuinkahan mahdan herätä hiukset klähmäisinä.

Hiukset olivat aamulla suht ok, joten en ilmeisesti näitä rasvatassujani kovin paljoa yöllä hieronut ympäriinsä. Muuten kokemus oli hämmentävä. En oikein tiedä tykkäsinkö siitä vai en. Jotain nuo sukat selvästi käsissäni häiritsivät, koska ne piti unissaan kiskoa pois. Toisaalta, nukahtaessa ne eivät tuntuneet erityisen epämiellyttäviltä. Lämpimänä kesäyönä ne ehkä olisivat kuitenkin vähemmän mukavat. Minä olen kuitenkin aika lämminkätinen ja yölläkin välillä tuppaan käsiäni milloin minnekin viilenemään. Toisen yön kyllä nukuin aika lailla aamuun asti sukkien kanssa, joten ehkä sukkiinkin tassuissa tottuu.

Kokeilin illalla ennen nukahtamista lukea kirjaakin sukat käsissä 😀 Sivun kääntäminen oli hiukan hankalaa, mutta kyllä se muuten onnistui. Sukkien käsiin laittaminen oli muuten ihan helppoa, kun sukat oli ensin kääritty rullalle varpaisiin asti. Ehkä en ollut laittanut riittävän paksua kerrosta rasvaa käsiini, kun siinä ei ollut enempää ongelmia. Hmm.

Mutta oliko tästä vaseliini-sukka -konstista siis jotain apua? Minulla kädet eivät ole hirveän kuivat muuten kuin kynsinauhoista. Ne tuppaavat kuivumaan ja kovettumaan ikävästi. Hieron niihin sitten kynsinauhaöljyä silloin kun muistan (= harvoin) ja Locobase Repairia (aika usein, koska se on minulla käsilaukussa aina mukana). Sukat kädessä nukutun yön jälkeen minusta kynsinauhani olivat kyllä pehmeämmät, joten jotain apua tästä oli. Mutta ehkä kynsinauhaöljyn käyttäminen ajaisi saman asian. Lopputulos on kyllä se, että ei se minulle mikään sellainen ihmekonsti ollut, mitä toivoin. Mutta ei hassumpi kokemus kyllä.

Luin myös netistä vaseliinisukkakokemuksia. Ainakin yksi nainen oli saanut erittäin kuiviin ja paperisen tuntuisiin käsiinsä apua siitä, että oli ensin levittänyt käsiinsä erityisen kosteuttavat käsivoiteen. Sitten kun se oli kuivunut, hän oli vetäissyt päälle runsaan kerroksen vaseliinia ja sukat. Ja aamulla kädet olivat olleet pehmoiset. Tulos oli kuulemma loistava, siihen mennessä normaalit rasvaamiset tuhat kertaa päivässä vaikka millä rasvalla, eivät olleet tehonneet yhtä hyvin. Voin hyvin uskoa, että konsti on tehokas – jos joskus käteni menevät ikävän kuiviksi, niin pitää muistaa kokeilla sukkia taas. Nyt luulen, että jätän tämän homman sivuun.

Toisaalta, pelkkä kuivien käsien rasvaus ei yksin ole syynä sukkien käyttöön. Tai siis… On. Koska kuivat kädet rypistyvät enemmän. Mutta vaikka kädet eivät olisikaan kauhean kuivat, tuosta tehorasvaamisesta on silti apua siihen, että kädet eivät niin rypisty tai jos ovat ryppyiset, niin vähän oikeavat. Eli esimerkiksi Carolyn suosittelee, että nukkuisi viikon putkeen sukkien ja vaseliinin kanssa ja sen jälkeen aina yhden yön viikossa. Tällä tavoin kädet pysyvät paitsi pehmeinä myös siloisina. Sen lisäksi tietysti käsiä kannattaa hieroa esim. Carolynin ohjeen mukaan, joka löytyy jumppaohjesivultani. Niin ja muutenkin ”manipuloida” käsien ihoa – minä esimerkiksi nipistelen  ja pyörittelen ihoa käden päältä sormieni välillä. Välillä saan aikaan mustelmiakin (no se ei ole kyllä tarkoitus). Mutta mielestäni käsien iho tykkää tästä. Eli luulenpa että itse jatkossa keskityn edelleen käsien hieromiseen ja aktiiviseen rasvaukseen ihan muuten vaan, ilman sukkia : )

Kädet siloisiksi

Vastaa

Kuulin tänään uudesta vinkistä, jolla kädet saa pidettyä siloisina ja kuivan koppuratkin kädet pehmoisiksi. Oikeasti vinkki ei edes ole uusi, mutta jostain syystä en ole törmännyt siihen aikaisemmin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuuluu näin:

Rasvaa kätesi illalla paksusti vaseliinilla, ennen kaikkea erityisen kuivat paikat kuten kynsinauhat, ja vedä päälle sukka yöksi. Aamulla kädet ovat pehmeät ja sileät.

Siinä se. Tänä iltana kokeilen, huomenna kuulette mikä on tulos.

En oikeasti tiedä mikä taika olisi juuri vaseliinissa, mutta siitä tässä yhteydessä näköjään usein puhutaan ja sitä kehutaan. Vaseliinihan ei ole kosteuttavaa itsessään, joten … jaa-a! Kokeillaan.  Oliiviöljyäkin kuulemma voi koittaa.  Ai että miksi juuri sukka käsiin? Itse olen ennen aina kuullut puhuttavan puuvillakäsineistä yön ajaksi käsissä. Olen kokeillutkin. Tuntuvat inhottavilta. Mutta sukka tuntuu aika mukavalta ajatukselta, eikä kaikki rasva imeydy varmaankaan sukkaan, niin kuin käsineiden kanssa minusta aina tuntuu.

Ne sukat on muuten kuulemma vähän hankala laittaa rasvaisiin käsiin. Kannattaa siis tehdä niin, että ensin kerii sukan ”auki” ihan varpaisiin asti, niin että se on sitten helppo(?) siitä keriä takaisin käden päälle. Testaan tätäkin vinkkiä.

Auttaa kuulemma erittäin kuiviin jalkoihinkin. Eikä jalkoihin edes tarvitse laittaa käsineitä 🙂 Sukat kelpaavat. Ostin tätä käsi-jalka -rasvauskuviota varten ihan oman värisiä sukkiakin, niin tiedän että juuri ne sukat ovat vain tätä tarkoitusta varten.

Kun ensin oppii jotain, niin sitten siitä pitää oppia pois…

Vastaa

Voi huoh, alan kyllä tuntea olevani neuroottinen näiden ryppyjen kanssa. Tai ainakin omasta mielestäni kuulostan siltä. Mutta minkä sille tekee, kun blogin aihe on mikä on! Voisin tietysti blogata vaikka tlasten teknologian käytöstä arjessa, mutta kun nyt olen valinnut tämän ryppyaiheen blogille, niin kaipa on vaan alistuttava siihen, että kuulostan siltä, että koko elämä pyörii ryppyjen tai niiden välttämisen ympärillä.

Mitkäs rypyt tällä kertaa sitten ovat kyseessa ja mistä pitäisi oppia pois? No se dekoltee taas. Tai ainakin lähimaasto. Selällään nukkuminen tuntuu olevan lempiaiheitani tällä hetkellä, kun tasaiseen tahtiin siitä kirjoittelen. No, onhan se tietysti asia joka tulee vastaan kerran vuorokaudessa! Viime aikoina olen murehtinut sitä, että olen kyllä oppinut nukkumaan selälläni ja tykkäänkin nukkua niin, mutta käsille ei löydy hyvää paikkaa. Tai löytyy, oikein mukava paikka! Ongelmana on vaan se, että jälleen kerran tämä mukavuus tuo mukanaan ryppyjä 😀

Selällään nukkuessa nimittäin tuntuu hämmästyttävän kivalta se, että nostaa kädet ylös, tuonne pään molemmin puolin. Mutta mutta, mokoma kun tuokin tapa saa niitä hiivatin ryppyjä aikaan! Tällä kertaa ei niin pahaan paikkaan kuin kyljellään nukkuminen, mutta kuitenkin tuonne hartian-kaulan seudulle. Niin että nyt sitten pitää opetella löytämään käsille joku toinen paikka. Tähän kyllä auttavat lisätyynyni, joita halailen nukkuessani 🙂 Mies kyllä niistä tyynyistä välillä vähän rutisee, ei kuulemma koskaan pääse kunnolla viereen enää. Otetaan vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten selällään nukkumisen saa luontevammaksi ja mukavammaksi!

Yhtä konstia olen ajatellut kokeilla, mutta en vielä ole muistanut. Nimittäin sitä perinteistä nunnien (kuulemma) opettamaa: selällään kädet ristissä rinnalla. Se kuulostaa aika epämukavalta, mutta tänä aamuna makasin sängyssä näin ja totesin, että hyvänen aika, tämähän tuntuu ihan kivalta 😀 Tyynyillä vaan pönkätään molemmat kyljet, niin että asento on tukeva ja sitten kädet toisiinsa kiinni. Hmm. No, kaikkea voi kokeilla.

Mihin jumppa tehoaa ensin?

4 vastausta

Aina silloin tällöin näkee foorumeilla keskusteluja siitä, missä kohtaa kasvoissa jumpan tulokset alkavat näkyä ja kuinka nopeasti. Meistä jokainen on tietysti yksilö ja se vaihtelee paljon, miten kasvot reagoivat jumppaan. Kasvojen lihakset saattavat olla aika erilaisessa kunnossa – öisellä hampaanpurennalla saa itselleen kenties vahvat leukapielet, mutta silmäluomet voivat roikkua. Tai jos nukkuu kovin ilmeikkäästi, niin otsalihakset saattavat olla tiukassa kunnossa, mutta posket valahtaneet. Ja niin päin pois. Eli kovin yksilöllistä on se, mitkä paikat ekana reagoivat jumppaan. Mutta Cynthia Rowlandin Facial Magic -sivuilta (ja taas yksi uusi jumppa… blogaan tästäkin joskus) löytyy ohjeellinen järjestys ja aikataulu siitä, mihin jumppa tehoaa:

VIIKKO 1: Otsa – Yläluomet – Poskipäät

VIIKKO 2: Leukalinja (”Jowls”, ”hamsterinpussit”) – Suupielien pussit

VIIKKO 3: Leuka – Kaula

VIIKKO 4: Ylähuuli – Alaluomet (”Lower eye”)

VIIKKO 5: Otsan pystyviivat – Leuka ja alahuuli

VIIKKO 6: Otsan vaakaviivat – Kaula

VIIKKO 7: Alaluomet (”Lower eye”) – Poskien takaosa (”Back of Cheeks” – en oikeasti ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan)

VIIKKO 8: Poskien takaosa (”Back of Cheeks”) – Silmien naururypyt (”Crows feet”)

VIIKKO 9: Nenänvarsi – Nenä-suupieli -juonteet (”Laugh lines”)

On vähän enemmänkin kuin kyseenalaista antaa näin selkeää listaa ja vielä tuollaisia selviä aikamääriä sille, miten muutos tapahtuu. Minua kaihertaa todella todella paljon, että kun väitetään, että jossain noinkin tiukassa aikataulussa tapahtuisi kasvoissa selkeitä muutoksia – ainakaan viikossa tai kahdessa. Hohhoijaa. Miksi asettaa noin epärealistisia tavoitteita jumppaamiselle 😦 Tuossa ajassa toki alkaa jo jotain tuloksia tulla, mutta kyllä ne ovat kovin hienovaraisia ja näkymättömiä vielä.

Mutta se, mikä tuossa listassa on hyvää, on se että hyvinkin suurin piirtein tuossa järjestyksessä muutokset voisivat keskivertoihmisellä (heh, mistähän sellainen löydetään 🙂 tapahtua. Yleensä todellakin sanotaan, että silmät reagoivat aika nopeasti. Menevätkö sitten nuo muut kasvojen osat tuossa järjestyksessä – mene, tiedä! Tuo järjestys varmaan riippuu siitäkin, mitä jumppaa käyttää tai mitä paikkoja itse erityisen ahkerasti jumppaa. Laitoin tämän listan kuitenkin tähän näytille, kun joku kerran sellaisen on valmiiksi miettinyt. Sitä saa nyt sitten vapaasti siinä ihmetellä. Ihan hauskaa olisi kuulla, millaisia kokemuksia itse kullakin on tuosta järjestyksestä.

Itselläni ovat ekana lähteneet nousemaan poskipääni ja siinä samalla ovat silinneet nenä-suupielijuonteet ja suupieli-leukajuonteet pienentyneet. Ylähuuleni on myös reagoinut kiitettävästi jumppaan 🙂 Eli voisin sanoa, että minun kohdallani on mennyt 1, 2, 4. Aika lähelle siis tuota Rowlandin listaa.

Sattumaa vai kasvojumpan tulosta?

Vastaa

Tajusin tässä muutama päivä sitten kiinnostavan asian: silmäluomeni tuntuvat nykyään keskenään samanlaisilta!

Vähän outo kommentti, vai? No tässä taustaa: tällä onnettomalla atooppisella ihollani on tapana reagoida ärsytykseen kahdella eri tavalla – joko suuni ympärille tulee punaisia läikkiä tai silmäni turpoavat. Ja jos silmäni turpoavat, niin se aina alkaa vasemmasta silmästä. Olen jo oppinutkin, että jos vasen silmäni alkaa tuntua vähän oudolta, niin nappaan heti antihistamiinia, ja useimmiten selviänkin pelkällä säikähdyksellä. Mutta aina en hoksaa ottaa antihistamiinia ajoissa tai sitten se vaan ei auta. Seurauksena on se, että ensin vasen silmä turpoaa ja siitä päivän, parin päästä oikeakin kaveriksi. Oikein kaunista. Antihistamiineilla ja pienellä kortisonin käytöllä tästä vaivasta päästään eroon viikossa, mutta muistoksi jää silmäluomiin kauniisti hilseilevä iho. Sitä sitten kestää muutaman päivän.

Tätä kun on jatkunut … no, niin kauan kuin muistan, niin tuloksena on ollut se, että vasemmassa silmässäni yläluomen iho on jo vuosikausia ollut jännästi ohuen, kuivan ja hyvin sileän paperisen tuntuinen, silkkipaperiksi olen sitä mielessäni kutsunut. Oikeassa silmässä iho on ollut ihan normaali, saman tuntuinen kuin muuallakin kasvoissa. Olen jopa laittanut miehen tunnustelemaan silmäluomiani ja hänkin on todennut saman eron – luomet ovat todella tuntuneet keskenään ihan erilaisilta.

Mutta mutta. Nyt ne ovat ihan saman tuntuiset! Rasvaaminen ei voi tätä saada aikaan, sen verran monenlaisia konsteja ja erilaisia rasvoja olen vuosien mittaan kasvoihini taputellut. Jäljelle jää kaksi mahdollisuutta: joko tämä on ihan vaan sattumaa tai sitten kasvojumppaaminen on oikeasti tehonnut. Kasvojumpallahan ei ole vaikutusta pelkästään lihaksiin vaan myös kasvojen ihoon. Kaikensorttinen kasvojen manipulointi jumppaamalla ja hieromalla saa aikaan sen, että ihoon virtaa enemmän happea ja ravintoaineita ja toisaalta kuona-aineet kiertävät tehokkaammin pois. Kasvojumpan pitäisi auttaa myös auringon pahasti vaurioittamaan ihoon, joten miksi siis se ei tehoaisi ihottuman aikaansaamiin vaurioihin.

Luulen tietäväni, että vielä joskus viime kesänä minulla on ollut paperiluomi ja normiluomi. Ja nyt on vain kaksi normiluomea. Viime kesän jälkeen olen kasvojumpannut ahkerasti ja loppusyksystä alkaen tehnyt myös Agelessin jumppaa ja kasvohierontaa, jotka molemmat kohdistuvat myös silmäluomiin. Tästä voi siis halutessaan vetää johtopäätöksenä sen, että kasvojumpalla todellakin on merkitystä ei vain lihaksille vaan myös kasvojen iholle. Tai sitten voi tietysti olla uskomatta koko asiaa. En mitenkään voi todentaa edes itselleni asiaa kunnolla, koska en ole kiinnittänyt silmäluomiini mitään huomiota pitkään aikaan. Itse haluan tietenkin uskoa, että jumpalla on ollut positiivinen vaikutus 🙂 No, katsotaan kun tulee seuraava allerginen reaktio jollekin randomille asialle, mitä silloin silmäluomille tapahtuu. Eiköhän mulla taas silmät kohta turpoa, kevätkin kun on vauhdissa. Raportoin sitten.

Kihelmöintiä eli jatkokokemuksia Carolynin rasvoista

6 vastausta

Muuten olen tykännyt kaikista tuotteista, mutta Botanical Masque on minulle vähän vaikea 🙂 Se on jauheen muodossa ja siihen on tarkoitus sekoittaa itse jokin sopiva neste, ja sitten tahna levitetään kasvoille. Laitoin nesteeksi maitoa, kun ei oikein muuta heti jääkaapista löytynyt ja … no, kaipa se jotain hienoa iholleni teki (no jos ei muuta, niin mies ainakin sai hyvät naurut, kun näki minut). Minä kun olen laiska ihminen ja aikaa on kovin vähän käytössä tällaiseen, niin se että pitää mennä tutkimaan jääkaappia, on vähän turhan hankala homma. Mutta kun ei tuota joka päivä tarvitse tehdä, niin ehkäpä sen saankin aikaiseksi.

Ohjeen mukaan kasvonaamio pitäisi laittaa aamulla, mutta kukas työaamuna sellaisia ehtii… Olen siis laittanut aina illalla kasvonaamion ja kun se pestään pois (niin, sieltä kaulalta ja dekolteesta myös… arvatkaas kastelenko itseni vyötäröön asti), niin päälle laitetaan sitten kahta eri seerumia ja vimpaksi kosteusvoide. Seerumit ja kosteusvoide eivät enää oikein sovi huulilleni (kosteuttava kasvonaamio siis tuntuu vaan ihan ihanalta myös huulilla) mutta muuten kasvoni tykkäävät. Kaikista niistä vuoronperään tulee jännästi kihelmöivä tunne iholle  – olisikohan syynä DMAE (Dimethylaminoethanol), jota noissa kaikissa on. Hmm. Tunne katoaa suhteellisen nopeasti, mutta sen korvaa jännästi tiukka tunne kasvoissa. DMAE:sta sanotaan että se tiukentaa ihoa ja toden totta, siltä ihoni tuntuukin. Onpas jännää. Selvästikin aikaisemmin käyttämäni voiteet ovat olleet vähemmän hienoja, koska en tunnista tuota tunnetta aikaisemmasta 😀 Huulille kannattaa laittaa jotain huulirasvaa tms. ennemmin kuin seerumeita tai edes kosteusvoidetta, ainakaan omat herkät atooppiset huuleni eivät oikein tykkää noista. Oma lempparini on Locobase Repair, jota käytän sekä käsivoiteena että huulirasvana.

Hassua, mutta se että purkkien mukana tuli erillinen ohjelma, jonka mukaan tuotteita käytetään, laskee ainakin minulla käyttökynnystä tosi paljon. On jotenkin tosi helppoa, kun voi katsoa vaan ohjelmasta, että jaaaa, tänään pitää käyttää tätä kasvonaamiota, okei, laitetaan siis se naamaan ja sitten vaikka ruoanlaittoon, Sitten kun kasvonaamion pesee pois, niin tarkistaa vaan että mitäs seuraavaksi nassuun ja sitten tehdään ohjeen mukaan. Carolynin ohjeessa kasvonaamioita yms. ekstraa käytetään tosiaan aina aamuisin, mutta minä kun en siihen mitenkään aamuhäslinkien takia pysty muuta kuin viikonloppuisin, niin olen tehnyt tämän homman iltaisin. Toimii oikein hyvin.

Sinänsä se kyllä pitää sanoa, että vaikka sisäinen kosteutus (ihan vedellä lähinnä 🙂 on iholle loistava asia, niin kyllä tämä ulkoinen kosteutus sekin saa aikaan aika kivoja asioita. Minusta kasvoni ovat jotenkin hehkeämmän näköiset. En nyt oikein tiedä kuinka paljon rusketus hämää silmää ja mikä oikeasti on noiden Carolynin rasvojen  ansiota. Mutta tuntuu minusta, että suunta on hyvä ja rasvat auttavat. Sama tulos kyllä tosin saattaisi olla millä tahansa muullakin rasvalla ja seerumilla ja … 🙂

En nyt oikein tiedä kuvittelenko, mutta olen ollut havaitsevinani, että aamulla kun herään, otsaryppyni ovat vähän vähäisempiä. Voi olla että olen yöllä kurtistellut vähän vähemmän kuin tavallisesti tai että kasvojumppa on alkanut tehota sille alueelle. Mutta voi myös olla että rasvoilla on vaikutusta tuohon. Tai sitten ei.

Sivuriesa

Näiden rasvojen käytöllä muuten on jo nyt havaittavissa sama ärsyttävä sivutulos, jonka olen huomannut ennenkin, kun olen naamaani läärännyt usemman kerroksen seerumeita ja rasvoja aamuin illoin: ihoni uusiutuu turhankin nopeasti. Kuivaihoisena en harrasta jokapäiväistä suihkussakäyntiä, mutta kasvoni pesen kyllä vähintään kerran päivässä. Tästä huolimatta ihoni tuntuu tavallaan kesivän koko ajan, siis kuollutta ihosolukkoa irtoaa siitä. Tiedättehän, samalla tavalla kuin mistä tahansa muualtakin kropasta. Minun ei tarvitse paljoa muuta kuin silittää vähän kasvojani (no ei tietysti tartte silitellä koko ajan, mutta kun vaikka kasvojumpatessa sitä on ihan pakko tehdä), kun sormiin jo irtoaa kuollutta ihoa. Yök 😦  On tietysti hieno asia, että uutta ihoa pukkaa alta ja eihän tämä mihinkään varsinaisesti näy, mutta… En vaan voi tykätä siitä, että kun naama vähän kutisee ja hieraisen sitä, niin samalla käsiini irtoaa jotain pöperöä. Ihon voi tietysti kuoria, mutta kuka jaksaa ja ehtii joka päivä kuoria naamaansa (en minä), ja liekö se niin hyväksikään pitemmällä aikavälillä jatkuvasti harrastaa. Onko tämä muillekin tuttu juttu? Onko mitään ratkaisuja asiaan? Itse olen huomannut, että jos rasvaan naamaani vähemmän, niin tätä ongelmaa ei esiinny. Ja osittain siksi aina välillä vedänkin naamaani aamulla vain päivävoiteen ja siinä onkin sen vuorokauden rasvaukset huulirasvaa lukuunottamatta.

FlexEffect – kokemuksia

Vastaa

Minulta on vienosti kyselty, että jokos voisit kertoa jotain siitä FlexEffectistä, jonka niin suurella tohinalla tilasit ja lupasit raportoidakin… Juu, kerron kyllä vihdoinkin. Lähinnä siksi en ole saanut aikaiseksi siitä kirjoitella, että en ole oikeasti käyttänyt sitä vielä lainkaan. Mutta onhan minulla silti jotain kerrottavaa. FlexEffectin paketissa on siis kaksi kirjaa, varsinainen ohjekirja ja Training log.

Ohjekirjan sisältö

Ohjekirjassa on 277 sivua ja se on kierrekansissa. Kirja alkaa noin 70 sivua pitkällä osiolla, jossa käydään läpi kasvojumppaan liittyviä perusasioita ja taustatekijöitä. Siinä kerrotaan FlexEffectin historiasta, käydään läpi usein kysyttyjä kysymyksiä jumppaan liittyen ja puhutaan kasvojen ikääntymisestä esimerkkikuvien kanssa. Kirjassa on muutama mustavalkoinen ennen ja jälkeen -kuva, samoja kuin mitä webbisaitiltakin löytyy. Ihon uudistumisesta ja siihen liittyvistä vitamiineista ja lisäaineista on lyhyt katsaus. FlexEffectissä suositellaan ehdottomasti, että kasvojumppaajat käyttävät lisäaineita kuten MSM:ää, seleeniä, kalkkia, magnesiumia sekä D-, E- ja C-vitamiineja. Kasvojen ihon rakenteesta on useita sivuja tekstiä, mm. ligamenteista (sidekudoksesta, muistakaa tämä! tulen puhumaan sidekudoksesta jatkossa sellaisessa yhteydessä, jossa kovasti vastustetaan kasvojumppaamista) ja lihasten rakenteesta, sekä yleisesti eri tyyppisestä lihasten jännittymisestä jumpatessa.

Luvusta 9 sivulta 77 alkaa sitten varsinaisen jumppaohjelman esittely. Alkuun kerrotaan jumpan kolme erilaista tekniikkaa vastuksen käyttämisessä: Positiivisen vastuksen tekniikka. negatiivisen vastuksen tekniikka ja painotekniikka. Täytyy tunnustaa, että en ole ihan satavarma, että ymmärrän oikein mitä näillä tarkoitetaan. Tekniikoita ei kuvata ihan kauhean selvästi. Olennaista ei kuitenkaan minusta olekaan ymmärtää näitä välttämättä ihan sataprosenttisen hyvin, tärkeämpää on käsittää, että eri jumppaliikkeissä käytetään erilaisia tekniikoita. Mutta itse olisin kuvannut tuonkin osion vähän tarkemmin. Minusta muuten tuntuu, että CFF:ssä käytetään lähinnä tuota vimppaa eli painotekniikkaa (jos nyt olen siis ymmärtänyt noita ollenkaan oikein).

Ennen kuin  varsinaiseen jumppaohjelmaan päästään käsiksi kirjassa käydään vielä läpi erilaisia strategioita, joilla voidaan päästä eteenpäin, kun alkaa tuntua että jumppa ei väliaikaisesti tuota tuloksia, vaan esim. 3-4 kuukauden kuluttua jumppaamisen aloittamisesta edistyminen loppuu. Tähän on siis erilaisia tekniikoita, periaatteeltaan samoja kuin yleensäkin lihaskuntoharjoittelussa, esim. treenausintensiteetin lisääminen eri keinoin. Tässä osiossa myös keskustellaan siitä, että erilaiset jumppaustyylit sopivat eri ihmisille ja aikaa on  itsekullakin käyttää eri tavalla. Jollekulle siis sopii jumppaaminen joka päivä, jollekulle joka toinen päivä. Välillä ehkä päivään ei mahdu 20-30 minuutin jumppa-aikaa, jolloin jumppaa voidaan jakaa eri tavoin viikon ajalle jne. Minusta tämä osio on kyllä aika tärkeä, aikaisemmin FlexEffectiä on syytetty siitä, että se tiukasti ohjeistaa koko jumppaohjelman tekemiseen joka päivä ja tähän menee ehkä noin 40 minuuttia kerralla (tai siis aikaisemman ohjelman mukaan kaiketi meni). Ja tämä sai monet sitten luopumaan FlexEffectin mukaan jumppaamisesta. Uudessa jumpassa ideana on se, että teet itse itsellesi aikataulun ja sen mukaisen jumppaohjelman.

Ohjekirjassa käydään noin sadan sivun verran läpi varsinaista jumppaohjelmaa. Useista liikkeistä on olemassa kaksi tai kolme vaihtoehtoista versiota. Näitä ei ole tarkoitus tehdä kaikkia joka jumppakerralla, vaan liikkeiden eri versioita tehdään eri jumppakerroilla ja näin annetaan lihaksille vaihtelevaa treeniä.

Jumppaliikkeistä moni muuten on minulle jo ennestään tuttu tai ainakin joku vastaava versio liikkeestä. Esim. CFF:ää on syytetty siitä, että se on poiminut parhaita liikkeitä muista jumpista omaansa, ja löytyyhän täältä jokunen liike, jotka ovat aika saman tyyppisiä kuin CFF:n liikkeet. Ja varmaan Carolyn Cleaves onkin FlexEffectin tarkkaan läpikäynyt. Hänhän itsekin sanoo, että on lukenut vaikka mitä jumppia ja kokeillut monia erilaisia. Mutta minusta tuntuu, että aika iso osa kasvojumppaliikkeistä nyt vaan on … miten sen nyt sanoisi… yleismaailmallisia 🙂 Eli jos yritetään samaa lihasta targetoida, niin helpostikin liikekin on saman tyyppinen.

Sivulta 193 alkaa minua erityisesti kiinnostava osuus eli Bone remodeling (luiden uudelleenmuovaus), joka pitää sisällään Joltingin (töniminen) ja Pressure repsit (painotoistot…? huh, hankala suomentaa :). Tässä osiossa alkuun puhutaan siitä, mitä luille tapahtuu, kun ihminen vanhenee ja sitten esitellään tekniikat siihen, miten kasvojen luustoa voidaan korjata. Taustalla on erilaisista lähteistä kerätty tieto ja ymmärrys lihasten ja luuston kasvusta. Deborah Crowley väittää, että luiden uudelleen muovaamisella ei ole ikärajaa. Vielä 90-vuotiaskin voi saada luunsa kasvamaan jumppaamalla. Jolting perustuu ajatukseen siitä, että lihasten kiinnityspisteet luihin ovat erityisen olennaisia, Pressure reps puolestaan siihen, että paine saa aikaan luiden kasvamista. Näitä tekniikoita ei suositella käytettäväksi ennen kuin on kasvojumpannut  muutaman viikon ajan ja kasvojen lihakset ovat tulleet tutuiksi. Sitten voidaan aloittaa Jolting ensin kevyesti ja ajan kanssa käyttäen enemmän voimaa. Jolting vie aikaa vain muutaman minuutin ja sen voi sovittaa päiväänsä miten haluaa. Heti perään sitten voidaan tehdä Pressure reps.

Jolting on kirjassa kuvattu minusta hyvin selkeästi, sen sijaan Pressure reps aika sekavasti. Pressure repsissä on ilmeisesti kolme erilaista vaihetta/tyyppiä: aloitetaan Pressure massagella eli hieronnalla, jota pitää tehdä pari viikkoa ennen kuin jatketaan tehokkaampaan paineluun. mutta tätä hierontaa ei kyllä minusta kirjassa esitellä yhtään mitenkään. Sitten siis siirrytään varsinaiseen Pressure repsiin, jossa todellakin painellaan tiettyjä paikkoja pään alueella 3 sekunnin ajan kerrallaan, tehden viisi toistoa per paikka. Lopuksi kuvataan Rapid reps, mutta ei sitä, missä vaiheessa tätä tekniikkaa on tarkoitus käyttää. Idean kuitenkin tästä ymmärtää.

Osa 3 kirjasta keskittyy ihon korjaamiseen (skin remodeling). Siinä esitellään uusi Cross stretching -tekniikka eli ihon rikkominen venyttämällä. Tämä saa aikaan ihossa uudistumista ja sitä kautta iho korjaa itse itseään. Ihon venyttäminen voi tuntua joistakuista hurjalta ja pelottavalta. Tätmän vuoksi kirjassa ohjeistetaan, että kannattaa aloittaa esimerkiksi kaulan alueelta, jolloin voi aika nopeasti havaita, että venyttämisellä ei ole tuhoisia vaikutuksia. Toinen tämän osion asia on FlexEffectin aikaisemmista versioista tuttu kasvojen hierontatekniikka. Siinä käydään koko kasvot läpi vähän erilaisin tekniikoin ja taputteluin sekä sormenpäillä naputtelemalla.

Kirjan lopussa käydään läpi mihin lihaksiin/lihasryhmiin eri jumppaliikkeet vaikuttavat.

Ohjekirjan etukannen sisäpuolella on lisäksi DVD, jossa käydään läpi kaikki jumppaohjelman liikkeiden eri versiot sekä Jolting, Pressure reps ja Cross stretching. DVD:llä esiintyvät Andrea Crowley ja Deborah Crowley. Kieli DVD:llä on selkeää ulkomaalaisenkin korvaan. DVD:llä on tiukasti vain ohjeistus, ei mitään muuta. On ihan mukavaa nähdä 61-vuotias Deborah Crowley, joka ei enää näytä nuorelta tytönhuitukalta vaan kauniisti vanhenneelta naiselta. Andrea Crowleystä olisi hauska tietää minkä ikäinen hän on, mutta sitä ei kerrota missään.

Training Log

Tämä kierrekansiin sidottu kirjanen on juuri sitä mitä sen nimikiin sanoo: harjoituspäiväkirja. Sen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään missä vaiheessa jumppaamista oikein mennään, syy-seuraussuhteita, edistymistä jne. Kirjassa on paikat eri vaiheessa otetuille valokuville ja 52 viikolle päiväkirja. Päiväkirjaan voi merkitä oman painonsa, mitä FlexEffectin harjoituksia on tehnyt minäkin päivänä, mitä lisäravinteita on ottanut ja mitä ekstraa kenties tehnyt. Lisäksi voi kirjoittaa joka päivälle lisäkommentteja. Päiväkirjassa yksi aukeama on aina yhden viikon eli 5 päivää. FlexEffectin mukaan ei siis ole tarkoitus jumpata kuin maksimissaan viitenä päivänä viikossa.

Training login etukannen sisäpuolella on CD, jossa on trackeina Personal trainer, 12 minuutin jumppaohjelma ja 20 minuutin jumppaohjelma. En ole kuunnellut näitä läpi, joten ei niistä sen enempää.

Mitä itse tuumaan FlexEffectistä

No, alunperinkään en ollut niin kiinnostunut itse jumppaohjelmasta, enkä siis nytkään ole oikeastaan kertaakaan koko jumppaohjelmaa kunnolla käynyt läpi, ainoastaan testannut liikkeet. Harmi sinänsä, koska minulta on kyselty kokemuksia FlexEffectistä, mutta en siis oikein pysty sanomaan juuta enkä jaata esim. jumppaohjelman tehoon. Minusta kuitenkin tässä uudessa versiossa on kivaa se, että jumppaliikkeistä on eri versioita samoin kuin se, että on ideoitu erilaisia tapoja jumpata, ts. että ei joka päivä ole samaa jumppaohjelmaa vaan sekä käytettyä aikaa että sitä mitä tekee, voi itse säädellä. Jumppaliikkeitä on 30 eli ne on periaatteessa mahdollista oppia ulkoa. Paketissa ei kuitenkaan ole mukana mitään erillistä korttia esim., jossa olisi lueteltu kaikki liikkeet. Tästä olisi apua jumpatessa. Mutta äkkiäkös sellaisen itsekin tekee. Siitä en itse niin kamalasti tykkää, että erittäin monessa liikkeessä laitetaan sormia suuhun. Se nyt vaan ei oikein oo mun juttu 🙂 FlexEffectissä on myös aika olennaista, että liikkeet tekee oikein, ts. että sormet ovat oikeassa paikassa antamassa vastusta. Tässä jumpassa aika tyypillisesti vedetään lihaksia milloin mitenkäkin ja milloin mihinkin suuntaan 🙂

Edelleen itselleni paras anti on se, minkä takia koko paketin ostin eli luiden muovaaminen ja kasvojen ihon korjaaminen. Nämä olivat minulle uutta ja kiinnostavaa asiaa. Tuota luiden muovaamista en ole saanut mukaan ohjelmaani kuin ihan satunnaisesti ja silloinkin teen vain juuri sitä, mitä satun sillä hetkellä muistamaan. Kasvojen ihon korjaamista venyttelemällä olen tehnyt ja ainakin toistaiseksi minusta ihoni vain ja ainoastaan tykkää siitä, pahaa en ole saanut aikaan. Olen jopa miettinyt, että onko kaulastani kovastikin laimentunut se rengas, joka on lähellä solisluita. Sitä nimittäin ajatuksissani muuta puuhatessani aina välillä hieroskelen ja venyttelen. No, toisaalta CFF:ssä myös jumpataan kaulaa, joten saattaa sekin olla ”syypää” tähän mukavaan tulokseen.

Oletan, että jossain vaiheessa jaksan käydä jumppaohjelman vielä tarkemmin läpi ja ottaa siitä kenties mukaan omaan ohjelmaani joitakin liikkeitä. Epäilen, että koskaan alkaisin täysin jumpata FlexEffectin mukaan, olen niin tyytyväinen CFF:ään. Mutta FlexEffectin liikkeiden tutkiminen on auttanut minua ymmärtämään paremmin joitakin CFF:n ja Agelessin liikkeitä, lähinnä että miksi ne tehdään niin kuin tehdään ja miten ne ehkä oikeasti kannattaa tehdä, että ne ovat tehokkaita. Luiden muovaamista alan kyllä tehdä tarmokkaammin jossain vaiheessa, ihon venyttelyä teenkin jo aina, kun muistan (sitä ei pidä tehdä joka päivä vaan ehkä joka toinen tai joka kolmas). Aika kallis jumppa oli hommata ihan vain noiden takia, mutta en ole tyytymätön ostokseeni.

Voiko tätä jumppaa suositella?

Jos ekaa jumppaa hommaisi, niin ei FlexEffect ole ollenkaan hassumpi siihen nykyisessä muodossaan. Jumpan mukana saa mahdollisuuden päästä FlexEffectin sivuilta jumpan omille foorumeille, jotka on varattu vain jumpan ostaneille. Tämä on iso apu, ja foorumeita lukemalla ehkä välttyy monelta aloittelijan virheeltä (tyypillisesti yli-innokkuus jumppaamisessa ja sen seurauksena lihasten väsyminen jne. 🙂 Mutta se pitää huomata, että FlexEffect on edelleen jumppa, jota jonkin verran pitää itse muovata oman näköiseksi. Se on tämän jumpan sekä vahvuus että heikkous. Niille, jotka tykkäävät tämän tyyppisestä lähestymistavasta, FlexEffect on suorastaan loistava. Niille taas jotka eivät jaksa vaivata päätään sillä, miten asiat kannattaa tehdä, vaan mieluummin tekevät suoraan valmiin ohjeen mukaan, tämä ei ole paras mahdollinen valinta, joskin jumpasta siis löytyy myös ns. avaimet käteen ohjeet 🙂

Yleisön pyynnöstä eli alkufiiliksiä Carolynin purnukoiden sisällöstä

Vastaa

Eilen tuli postissa pakettikortti, mutta voi kurjuus, se oli tietenkin tulliin… Tilauksen arvo oli sen verran korkea, että olisihan se pitänyt arvata, että paketti juuttuu tulliin. Harmittavaa se oli ennen kaikkea sen vuoksi, että en tietystikään eilen päässyt enää illalla hakemaan pakettia, vaan jouduin odottamaan tähän päivään asti 🙂 Paketilla kesti aika lailla 15 päivää tulla Suomeen. Ihan turhaan siis venytin paketin lähettämistä itselleni monella päivällä.

Aamulla menin tulliin hakemaan ihanaista pakettiani. Arvatkaas oliko minulla mitään laskua mukana, josta olisi voinut nähdä tilaukseni arvon. Yritin etsiä sellaista, mutta Carolyn ei ilmeisesti lähettänyt mitään kuitin tapaista. Luotin sitten siihen, että paketissa sisällä olisi joku lasku/kuitti, vaan eihän siellä ollut. Onneksi tullissa kelpasi paketin päällä ollut paketin arvo, joka olikin juuri se, mitä itse paketista maksoin. Jouduin maksamaan 22,27 € arvonlisäveroa. Lopulliseksi kokonaishinnaksi paketille tuli sitten noin 130 €.

Purnukat oli hyvin pakattu, ei ollut mitään pelkoa, että ne olisivat voineet särkyä matkan varrella. Tykkään kovasti siitä, miltä ne näyttävät, siis ihan ulkoisesti. Kuvassa ne ovat minusta hiukan kotikutoisen näköisiä, mutta kädessä kun pitelee, niin ne ovat ihan fiksun ja tyylikkään näköisiä.

Vähän aikaa ihmettelin, kun molempien seerumipullojen mukana tuli itse putelin lisäksi pipettikorkki O.o Siis sellainen jonka voi suoraan ruuvata korkiksi pulloon tavallisen korkin tilalle. No, minä tietysti laitoin pipettikorkin paikalleen, mutta en ole kyllä oikein varma mitä siitä pidän. Toisaalta, normaali korkkikaan ei olisi kauhean hyvä, kun sitten pienestä pullosta pitäisi jollain lailla kaataa seerumia esim. kädelle ja silloin sitä tietysti voisi hulahtaa liikaa tai tulla liian vähän. Ehkä tuo pipetti siis on ihan hyvä idea.

Toisen seerumin kaverina tuli myös pikkuinen koeputki, jossa oli C-vitamiinijauhetta. Ohjeena oli, että koeputkellinen jauhetta kaadetaan seerumin joukkoon ja sekoitetaan. Kun C-vitamiini tällä tavalla lisätään vasta siinä vaiheessa, kun seerumi otetaan käyttöön, se säilyttää hyvät ominaisuutensa mahdollisimman pitkään.

Tuotteissa ei ole käytetty mitään hajusteita, vaan niissä tuoksuvat vain niissä käytetyt ainesosat. Tuoksu on hyvin mieto. Ensivaikutelma kaiken kaikkiaan tuotteista on, että ne ovat lempeitä. Olen tänä iltana ehtinyt kokeilla kuorinta-ainetta, jolla pystyi kuorimaan näköjään huuletkin, se oli sen verran ystävällisen tuntuista. Nyt kasvoillani on kasvonaamio, josta sanotaan, että sitä voi käyttää huulille ja silmienympäryksillekin. Ainakin näiden kahden tuotteen kanssa kasvoni ovat hyvin tyytyväiset. Katsotaan huomenissa mitkä ovat fiilikset, kun olen käyttänyt suurimman osan tuotteista pari kertaa läpi. Tähän asti ainakin tuntuu, että ostos oli hyvä.

Niin, otetaan muuten vastaan käytännön vinkkejä siitä, miten kannattaa pestä kasvonaamio pois kaulan ja dekolteen alueelta ilman, että vesi valuu sellaisiin paikkoihin mihin sitä ei haluaisi. Tätä asiaa en ole onnistunut oppimaan vielä tähän ikään mennessä.