Yleisön pyynnöstä yritän kuvailla tässä vielä vähän tarkemmin sen, miten itse teen kuivakuppauksen kasvoille, kaulalle ja dekolteelle. Viimeksi taisin kuvata sitä epämääräiseksi haahuiluksi ja sitähän se kyllä on, mutta on minulla sentään jotain periaatteitakin, jotka kai voi kuvailla, jos niistä sattuisi jollekulle olemaan iloa. Jonkun verran sovellan kuivakuppauksessa lymfahieronnan periaatteita. Nimitän tässäkin nyt kuivakuppausta hieronnaksi, kun siksi sen oikeastaan miellän.

1. Aloitan otsasta ja herättelen ohimoiden lymfapisteitä. Käyn siis otsaa läpi vaakasuorilla vedoilla keskeltä kohti ohimoita. Sitten hieron otsan keskiosaa pyörivin liikkein ja erityisesti hieron kulmien välin pystyryppyjä.
2. Tästä siirrytäänkin luontevasti silmiin. Hieron silmät vuoronperään. Aloitan käymällä läpi kulmakarvojen aluetta, sitten siirryn yläluomiin. Hieron yläluomia edestakaisin, päätyen loppujen lopuksi aina ohimoille. Sitten siirryn alaluomiin ja hieron silmäkuopan reunaa seuraillen edestakaisin, päätyen lopuksi ohimoille.
3. Siitä siirryn silmien ulkonurkkiin ja ohimoille: hieroskelen silmänurkkien naurunryppyjä edestakaisin, samoin ohimoita.
4. Seuraavana ovat yleensä huulet. Hieron ylähuulta edestakaisin useita kertoja, vähintään 20. Hieron sekä nenän alta että oikeasti suoraan huulta. Erityisesti kiinnitän huomiota suupieliin, joista toisessa minulla on kyljellään nukkumisesta johtuva pystyryppy. Sitten vaihdan alahuuleen ja käyn sen vastaavasti läpi, monta monta kertaa.
5. Sitten posket. Poskia hieron pyöritellen ympäriinsä, välillä seuraillen lymfaratoja (karkeasti ottaen suupielistä korvan eteen).
6. Poskien yhteydessä hieron nenä-suupielijuonteita tarmokkaasti edestakaisin.
7. Leuan alueelle siirtyessä hieron ensin leuan kärjen, pyöritellen ympäriinsä. Sitten käyn läpi leukaluun alueen molemmin puoli.
8. Seuraavaksi siirryn leuan alle, ensin hieroskellen leuan alla olevaa lymfapistettä ja sitten hieron leuan alustaa edestakaisin, päätyen aina välillä korvien alla oleviin lymfapisteisiin. Leuan alustaa ja kaulaa on helpompi hieroa, jos painaa leukaa alaspäin.
9. Leuasta siirrytäänkin luontevasti kaulaan. Kaula on minusta hirveän hankala alue 🙂 Jotenkin imu aina irtoaa sitä käsitellessä ja olen aika huolimaton kaulan kanssa. Ei kyllä kannattaisi olla, kaulassa näkyy ikä tosi selvästi. Kaulassa kannattaa tietysti käsitellä etenkin vaakaryppyjä. Kilpirauhasen aluetta ei ymmärtääkseni tarvitse mitenkään erityisesti varoa, jos ei itse tiedä että näin olisi syytä tehdä. Minulla on ärsyttäviä vaakaryppyjä kaulan ja hartioiden liitoskohdassa, niitä yritän hieroa, mutta se on tosi hankalaa.
10. Dekolteessa lähden yleensä liikkeelle rintojen välistä ja hieron siitä ylöspäin vaakaliikkein, pystyliikkein ja pyörivillä liikkeillä. Hieronta usein neuvotaan tekemään mieluummin sydäntä kohti, joten ehkä minun on syytä muuttaa tätä käytäntöäni. Käsittelen siis joka tapauksessa ns. kaula-aukon alueen, eli sen alueen joka eniten näkyy, kun on avokaulainen pusero. Siirryn siitä sitten solisluiden alle, jossa on myös aurinkoa saanutta ihoa ja hassuja ryppyjä, jotka syntyvät siitä, että selällään nukkuessa nostan kädet ylös tyynyn alle. Solisluiden päältä on aika vaikea hieroa, enkä yleensä edes yritä sitä.

Siinäpä se. Kun on tosi kiire, käyn läpi ainoastaan dekolteen, koska se on tällä hetkellä murheenkryynini. Tuntuu että yhtäkkiä juuri se kohta kropassani rypistyy vauhdilla. Tietysti syynä voi olla yksinkertaisesti se, että käsiä ja kasvoja olen jumppaillut ja mikroneulaillut, mutta dekoltee on jäänyt lähes pelkästään rasvauksen (ja nyt kuivakuppauksen) varaan 🙂