Voi huoh, alan kyllä tuntea olevani neuroottinen näiden ryppyjen kanssa. Tai ainakin omasta mielestäni kuulostan siltä. Mutta minkä sille tekee, kun blogin aihe on mikä on! Voisin tietysti blogata vaikka tlasten teknologian käytöstä arjessa, mutta kun nyt olen valinnut tämän ryppyaiheen blogille, niin kaipa on vaan alistuttava siihen, että kuulostan siltä, että koko elämä pyörii ryppyjen tai niiden välttämisen ympärillä.

Mitkäs rypyt tällä kertaa sitten ovat kyseessa ja mistä pitäisi oppia pois? No se dekoltee taas. Tai ainakin lähimaasto. Selällään nukkuminen tuntuu olevan lempiaiheitani tällä hetkellä, kun tasaiseen tahtiin siitä kirjoittelen. No, onhan se tietysti asia joka tulee vastaan kerran vuorokaudessa! Viime aikoina olen murehtinut sitä, että olen kyllä oppinut nukkumaan selälläni ja tykkäänkin nukkua niin, mutta käsille ei löydy hyvää paikkaa. Tai löytyy, oikein mukava paikka! Ongelmana on vaan se, että jälleen kerran tämä mukavuus tuo mukanaan ryppyjä 😀

Selällään nukkuessa nimittäin tuntuu hämmästyttävän kivalta se, että nostaa kädet ylös, tuonne pään molemmin puolin. Mutta mutta, mokoma kun tuokin tapa saa niitä hiivatin ryppyjä aikaan! Tällä kertaa ei niin pahaan paikkaan kuin kyljellään nukkuminen, mutta kuitenkin tuonne hartian-kaulan seudulle. Niin että nyt sitten pitää opetella löytämään käsille joku toinen paikka. Tähän kyllä auttavat lisätyynyni, joita halailen nukkuessani 🙂 Mies kyllä niistä tyynyistä välillä vähän rutisee, ei kuulemma koskaan pääse kunnolla viereen enää. Otetaan vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten selällään nukkumisen saa luontevammaksi ja mukavammaksi!

Yhtä konstia olen ajatellut kokeilla, mutta en vielä ole muistanut. Nimittäin sitä perinteistä nunnien (kuulemma) opettamaa: selällään kädet ristissä rinnalla. Se kuulostaa aika epämukavalta, mutta tänä aamuna makasin sängyssä näin ja totesin, että hyvänen aika, tämähän tuntuu ihan kivalta 😀 Tyynyillä vaan pönkätään molemmat kyljet, niin että asento on tukeva ja sitten kädet toisiinsa kiinni. Hmm. No, kaikkea voi kokeilla.