Katsokaa vaikka, tässä on kiistämätön todiste kasvojumpan tehosta! Miten muuten näin ihana merileijona tulisi antamaan minulle pusun? Täytyy olla, että jumppaaminen on saanut minusta niiiiin viehättävän näköisen, että edes merileijona ei voi vastustaa minua!
Tiesittekö että merileijonan turpa (kuono?) on poskea vasten ihanan pehmoinen ja kuiva ja hyvin … viiksekäs 🙂 Tämä ihanuus siis pussasi minua poskelle oikein tosi mojovasti Lissabonin eläintarhassa. Ilmeeni pusun jälkeen oli kuulemma ällistyneen onnellisen riemukas 🙂
Tajusin tässä juuri, että olen kasvojumpannut aktiivisesti jo reilusti yli puoli vuotta! En nyt enää tietenkään tarkkaan muista, koska homman aloitin oikein aktiivisesti, mutta joskus elokuussa 2009 se oli. Vähintään siis seitsemän, ehkä jopa yli kahdeksan kuukautta on tullut jumpattua melko lailla ahkerasti. Alkaa vähän tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti on tulossa elämäntapa, niin kuin minulla olisi tarkoituskin.
Olen aika tyytyväinen siihen, millaisen tasapainon olen löytänyt jumppaamisen kanssa. Yritän jumpata ahkerasti, käytännössä joka päivä, mutta en ahdista asialla itseäni. Jos joku päivä jää väliin, en äkäile siitä itselleni, vaan ajattelen filosofisesti, että huomenna on uusi päivä. Lepopäivät ovat joka tapauksessa tarpeen kasvoille, joten laiskuuden tai turhan kiireisen päivän voi itselleen naamioida lepopäiväksi ja syyllisyydentunteet on sillä kuitattu. Itseasiassa teen kyllä lähes joka päivä jotain minijumppaa, lähinnä CFF:n tiettyjä ”ryppyjen silityksiä”, joista on itselleni tullut aika lailla automaattisia, samoin kuin CFF:n kasvohieronnan, johon kuluu aikaa maksimissaan minuutti. Joinakin päivinä tosin tämä minuuttikin on liikaa…
Onko sitten tullut tuloksia, te kysytte. Minähän olen jossain jutussani kirjoitellut, että puolen vuoden kohdalla pitäisi olla jo näkyviä tuloksia. Uusia valokuviakaan en ole päivittänyt blogiini melko lailla neljään kuukauteen. Noh. On tullut tuloksia. Mutta edelleenkään ei niin selviä, että voisin esitellä vertailukuvia joulukuuhun 2009 nähden. Itse kuitenkin näen peilistä, että poskipäät ovat kohonneet ja poskiin on tullut mukavan näköistä lommoa, sellaista kuin joskus nuorena niissä oli. Mieskin totesi tässä hiljattain, että kyllä jumppa on tuottanut tulosta. Ja työtoveri kommentoi positiivisesti, joskin Lissabonin auringon mukanaan tuoma keveä väri kasvoissa saattaa sekin muuttaa yleisilmettäni hehkeämpään suuntaan.
Itselläni on sellainen fiilis, että jumppaaminen on kannattanut ja kannattaa edelleen. Samaan tyyliin siis jatketaan eli elämäntapaa tästä yritän edelleen rakentaa itselleni 🙂
No… on tuo otsikko kyllä aika reipasta liioittelua. Olen tuolla blogini jumppaohjesivulla ja jossain blogikirjoituksessakin esittänyt Sanford Bennettin tekniikkaa ryppyjen hieromiseksi pois – yksinkertaistettuna idea on se, että jännitetään tiukasti alla oleva lihas ja kämmenen kannalla hierotaan kasvoja. Tällä tavoin voi sekä hieroa ryppyjä pois että jumpata kasvolihaksia (mikä taas puolestaan vähentää ryppyjä).
Pienen modifikaation bongasin kuitenkin otsan jumppaamiseen vastaavalla tekniikalla. OIen itse ohjeistanut aikaisemmin seuraavaa:
Otsalihas rentoutetaan rutistelemalla sitä peukalon ja etusormen välissä kauttaaltaan niin kauan, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiin. Sen jälkeen otsalihas jännitetään nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Lihas pidetään jännityksessä ja samalla hierotaan koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla.
Frederick M. Rossiterin Face Culture -kirjassa (taas yksi kasvojumppaguru… kerron joskus lisää) tämä otsan hierominen tehdään muuten vastaavasti, mutta sen sijaan, että kohotettaisiin kulmakarvoja ja siten jännitettäisiin otsalihasta, rutistetaankin toinen silmä kiinni (toinen jää auki). Tällöin kiinni rutistetun silmän puoleinen osa otsaa siliää ja sitä on sitten hyvä hieroa ihan vastaavasti kämmenen kannalla kuin mitä tuossa edellä esitän.
Puolta tietysti vaihdetaan vastaavasti eli toinen silmä vuorostaan kiinni ja hierotaan otsaa sen puolelta. Otsan keskiosan voi hieroa sitten vaikka siten, että nostaa molempia kulmakarvoja ylös. Hieronnan määrää voi säätää makunsa mukaan, mutta voi tehdä esim. 2-3 kymmenen pyörähdyksen sarjaa oikealle ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, ehkä vielä 1-2 sarjaa keskelle.
Ei tuo aiemminkaan esittämäni tekniikka huono ole, mutta ehkä tämä on vielä parempi 🙂
Siellä Lissabonissa siis. Lämpöä saatiin vähän vähemmän kuin toivottiin – sää oli ihan mukavan keväinen, mutta oikeastaan vain parina päivänä oikeasti lämmin eli parikymmentä astetta. Sadettakin saimme jonkun verran. Mutta verrattuna lumiseen Suomeen ero lämpötiloissa oli oikein mukava. Palmuja on aina kiva nähdä, niistä tulee jotenkin hyvät fiilikset 😀 Ja historiaa piisasi. Ihan vähän olin haaveillut, että shoppailemaan olisi ehtinyt enemmän, mutta kyllä se jäi aika vähäiselle. Kasvoihin tuli kivasti vähän väriä ja pisamat tulivat esiin, nyt voi taas unohtaa poskipunan jonnekin laatikon pohjalle. Tässä jonkinmoinen raportti reissusta – en ahdista teitä maisemakuvilla tai perheposeilla, kunhan puran vähän hyviä fiiliksiäni reissusta 🙂
Nähtävyyksiä riittää
Onnistuimme viikossa kiertämään ilmeisesti kaikki Lissabonin tärkeimmät nähtävyydet, eikä tarvinnut edes kieli vyön alla laukata. Päinvastoin, aika rauhallista tahtia etenimme. Toki jäi paikkoja käymättä, mutta ei jäänyt sellaista fiilistä, että voi ei, vaikka mitä tärkeää olisi ollut vielä. Hieno kaupunki! Kulttuuria ja historiaa, hyvää ruokaa (no, saatiin kyllä aika huonoakin…), tehokas julkinen liikenne (metrolla ja raitsikoilla oli superhelppoa ja edullista kulkea), keskusta jossa on helppo kävellä, etäisyydet eivät ole suuren suuria, halvat taksit, kauniita rakennuksia, kaiken kaikkiaan viehättävä paikka. Voin suositella!
Portugali – kenkiä, kenkiä
Juuh, onhan niitä, eivätkä ole kalliita (kaikki). Onnistuin kuitenkin tuomaan kotiin vain yhden kenkäparin, eikä sekään edes ole portugalilaista tuotantoa vaan Brasiliasta, Melissan muovikengät. Olen aika pitkään miettinyt ostavani Melissalta yhdet tietyt kengät kaupunkikumisaappaiksi eli nämä Melissa Ashantit (suomalaisten muotiblogaajien rakastama malli 😀 ):
Noh, Vasco da Gaman ostoskeskuksessa oli tarjolla aika monia Melissan malleja puoleen hintaan, mm. nuo Ashantit 45 eurolla. Mutta kävi vähän niin kuin arvelinkin eli en sitten kuitenkaan syttynyt niihin. Sen sijaan löysin toiset Melissan kengät, jotka oli pakko ostaa (alennettu hinta 37,50 €):
Jostain syystä pieni kenkäfriikki minussa huokaa onnellisena. Äkta kierrätysmuovista tehdyt kengät, ekologiset, kauniit, hyvät jalassa, vähän erilaiset kuin muilla ❤ ❤ ❤
Kenkiä olisi kyllä löytynyt tosiaan Lissabonista monenlaisia muitakin, moneen eri hintaan. Suomihinnoissa oli osa, mutta sitten kun osui sopivaan paikkaan, niin hintana oli naurettavat 15 euroa parilta ja ihan päivän muotia olivat. Mulla vaan taitaa olla kenkiä jo riittävästi, että en enää osta kuin ne joita aivan palavasti halajan (niitäkin löytyy turhan usein :).
Jos mielii ostoksia tehdä
En tosiaan juuri ehtinyt ostoksia tuolla reissulla ajatella, perheen nuorin jäsen kun ei niin rakasta tätä puuhaa. Mutta sen verran kuitenkin, että voin vinkata jotain minne kannattaa mennä, jos Lissaboniin päätyy:
Matkamuistokrääsää löytyi tietysti vähän joka puolelta, mutta kivoimpia juttuja löysin Castelo de São Jorgen luota matkamuistokaupoista. Siellä oli ihan laadukasta posliinia ja jotain muutakin kivaa käsityötavaraa.
Vasco da Gaman ostoskeskus samoin kuin Campo Pequenon ostoskeskus ovat molemmat näppärästi metropysäkin päässä. Molemmat ovat isoja ja täynnä vaikka mitä liikkeitä, muotia lähinnä. Mieleen tulee esim. Itäkeskus tai Kamppi, tai vaikka Ideapark. Ihan halpoja liikkeitä niistä ei kyllä löydä paitsi C&A, jonka hinnat eivät normaalistikaan ole kovin korkeat ja alennuksessa vaatteita saa aika pilkkahintaan.
Ympäri kaupunkia oli kaikenlaisia halpismyymälöitä, jotka olivat vähän rotankolon näköisiä 😛 mutta yllättävän muodikasta ja edullista tavaraa niistä löytyi. Kannatti kurkistaa sisälle. Sen sijaan keskustan kalliissa putiikeissa emme käyneet lainkaan, emmekä kiertäneet katuja, joilta olisi löytänyt hienoja merkkituotteita.
Paras löytömme olivat Martin Monizin metroaseman kohdalla olevat kauppakeskukset. Niissä aasialaiset kauppaavat säälittävän halpaan hintaan vaikka mitä: vaatteita eniten mutta myös kenkiä, koruja (myös tee-se-itse -tavaraa), ruokaa… Vaatteiden laatu ei välttämättä ole kovin häävi, mutta ei ole hintakaan. Myyjiä oli enemmän paikalla kuin asiakkaita ja kaikki aasialaisia – oli vähän hämmentävää kulkea siellä tyttären kanssa kahdestaan. Erotuimme joukosta aika selkeästi 🙂 Tällä alueella tuli vastaan myös kiinalaisten pitämä jonkun sortin outlet-myymälä, josta löytyi tämä hupsutus, joka oli pakko ostaa 😀
Eli siis tuo takkihan se löytö oli. Kaulus kania ja laatu ihan höpöä, mutta ah niin … no, minun vaatteeni vaan 😀 Ihan tyytyväinen olin Lissabonin tuliaisiini tuon takin ja Melissoideni kanssa.
Martin Monizin aukiolta muuten kun lähti kävelemään kohti Independenten metroasemaa, niin kadun varressa oli muutama hävittömän halpa kenkäkauppa (niitä aasialaisten pitämiä) ja joitakin ehkä vähän kalliimpia, mutta samalla laadukkaampia. Ja pari kivaa halpisvaatekauppaakin.
Kasvojumppaa vielä
Jotta eivät tämän blogin jutut menisi ihan tyystin kasvojumppa-aiheen ohi, niin tässä seuraa pakollinen jumppausosuus tähän kirjoitukseen: Kasvojumpan kanssa kävi aika lailla niin kuin osasin olettaakin – tai oikeastaan paremmin kuin osasin toivoa. Olen viime aikoina yrittänyt jumpata Carolynin jumpan mukaan, mutta eipä sitä aikaa ja ennen kaikkea jaksoa irronnut koko matkan aikana niin paljoa, että olisi saanut käytettyä varttia kasvojumppaamiseen kerralla. Onneksi pelastajana on kuitenkin Ageless! Välillä lauantai-sunnuntai eli matkapäivinä onnistuin tekemään Agelessin jumpan 6 kertaa – siis kolme kertaa koko jumpan läpi. Itseasiassa jumppasin aika lailla Louisen suositusten mukaan. Jos olisi vielä tullut neljäs koko jumpan läpimenokerta, en olisi ollut lainkaan tyytymätön suoritukseeni 😀 Tilanne oli kuitenkin se, että tulimme monena päivänä hotellille vasta klo 22 maissa ihan puhkipoikkikuolleina, joten ymmärrettävästi kasvojumppa ei ekkana silloin tullut mieleen.
Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen ja arjesta irroittava, ihan niin kuin oli tarkoituskin.
Tilasin Carolynilta aiemmin mainitsemani rasvapurnukat pari päivää ennen reissuunlähtöä eli täsmällisesti ottaen keskiviikkona 25.3. Mietiskelin jo tilausta tehdessäni vähän huolissani, että kauankohan paketilla mahtaa kestää tulla Suomeen – lähinnä ettei se tällä kertaa tulisi liiankin pian ja jäätyisi postilaatikossa kalliit voiteet. Laitoinkin sitten Carolynille sähköpostia ja kyselin, tietääkö hän kauanko paketti mahtaa viipyä matkalla. Sain taas hyvin nopsaan vastauksen, jossa Carolyn pahoitteli, että ei tiedä muuta kuin että paketilla menee jotain välillä 6-15 vuorokautta. Sovimme sitten, että Carolyn postittaa paketin viime maanantaina eli 29.3. Tällä tavoin ei ainakaan olisi mitään vaaraa siitä, että purkit venyisivät postilaatikossamme pitkään. Olin omasta mielestäni hyvin järkevä, kun toimin näin 😛
Nyt sitten mietityttää oliko se kumminkaan fiksua. Arvatenkin tämän paketin kanssa kuitenkin käy niin, että sillä menee täydet 15 päivää matkalla ja sitten koko tämä hieno operaatio menee hukkaan. Jos Carolyn olisi postittanut purkit heti saman tien minulle, olisin saanut ne jo mooooonta päivää aikaisemmin käsiini (hmm, nyt olisi käytännöllistä jos Suomen kielestäkin löytyisi vaikka ranskan kielen toista futuuria vastaava ilmaisukeino tai joku muu kumma tulevaisuudessa tapahtuvaan menneisyyteen viittaava kieliopillinen rakenne – tuo edellinen lause kun viittaa tulevaisuuteen, mutta se ei käy siitä mitenkään ilmi) ja päässyt läpyttelemään uusia voiteita nassuuni. Joskin ihoni voi tällä hetkellä mainiosti: Lissabonin pieni määrä aurinkoa ja sopivan kostea ilmanala tekivät iholleni ihmeitä. No, realistina odottelen pakettia saapuvaksi 12.4 eli tasan viikon päästä. Silloin paketti olisi ollut matkalla 15 päivää.
Mutta millähän voitelisin naamavärkkiäni odotellessa… Kaapista löytyy ainakin:
Viimeiset tipat päivävoidetta, riittää ehkä kolmeksi päiväksi jos on säästeliäs
Avokadoöljyä (ei kelpaa yksinään naamarasvaksi, tämä öljy on hassun kuivattavaa O.o kaipaa jotain muuta kaveriksi)
Vehnänalkioöljyä (oranssia, ihoon tulee kellertävä vivahde kun tätä käyttää, olen käyttänyt ihan pelkästään kasvorasvan korvikkeena, ällistyttävän kivan tuntuista)
Locobase Repairia (ihqua huulirasvana ja käsivoiteena, kynsinauhani huokaavat nautinnosta, mutta luulen että voide on ihan vähän liian tuhtia tavaraa koko kasvoihin laitettavaksi…)
Phytomerin dekolteehömppää eli sikakallista kaula- ja dekolteerasvaa (ei sovi kasvojen iholle ainakaan mulla)
Ja sitten muutama putkilo silmänympärysvoiteita, jotka aina jäävät multa käyttämättä
Näillä pitäisi atoopikon pärjätä viikko, jos on pihi eikä osta jotain ”välirasvaa”. Taidan olla pihi 😀 Pitää lotrata kasvovettä antaumuksella ja kostuttaa ihoa sisäisesti juomalla paljon vettä.
Joskus käy niin, ettei jaksa kärsiä kauneuden vuoksi, ja sitten sitä vaan nukkua röhnöttää autuaasti mahallaan nenä tyynyyn hautautuneena. Tai mikä vielä pahempaa, kyljellään. Lopputuloksena on aamulla ruttuisen naaman lisäksi se riivatun jokisuisto eli kaulakoru omasta takaa. Ja tietysti juuuuuuri sinä aamuna on isoin hinku pukea päälle avokaulainen pusero, jossa tuo kaulakoru pääsee täysiin oikeuksiinsa. Siinä vaiheessa lentävät ärräpäät ja kenkuttaa se, ettei ihmisrukalla ole sen vertaa itsehillintää, että kykenisi nukkumaan sievästi selällään kädet kauniisti ristissä tyynyn päällä. Ja jos ei ihan niin sentään kykene nukkumaan, niin kuitenkin siten, ettei rintojen väliin painuisi niitä kurjia ruttuja. Todellisuudessahan ainakaan minulle selällään nukkuminen ei edes ole kärsimystä, vaan ihan mielelläni nukun niin. Ainoastaan nukahtaminen on minulle helpompaa kyljellään vanhassa tutussa ja turvallisessa uniasennossa ja siksi siihen tulee silloin tällöin sorruttua.
Mutta niin. Ollaan vielä siinä onnellisessa tilassa, että jokisuisto ei ole pysyvä kaunistus, vaan todellakin riippuu siitä, missä asennossa yö on tullut vietettyä. Yö on kuitenkin tullut nukuttua kyljellään. On aamu ja pitäisi se avokaulainen pusero laittaa päälle. Mutta dekoltee on sen näköinen, että ei huvita katsoa peiliin. Mitä tehdä?
Yllättävän yksinkertaisesta asiasta on ainakin jonkun verran hyötyä:
Sormet siis ristiin tuohon dekolteen alueelle, painetaan sopivasti ja vedetään sormia erilleen kohti kainaloita. Eli tavallaan siloitetaan ihoa sormilla, vedetään siis niitä tylsiä ryppyjä ”auki”. Hieromiseksikin tuota voisi nimittää. Tärkeää tässä on huomata, että yritän tehdä tämän siten, että rintakehä on mahdollisimman ”kireällä” ts. auki. Tarkoituksena on saada lihakset alla jännittymään sen verran kuin tuossa asennossa on mahdollista. Ei se ihan helppoa ole, parhaiten sen saavuttaa ehkä siten, että käsivarret ovat aika lailla kylkiä vasten, ja kun sormia vetää erilleen, niin kyynärpäät siirtyvät taaksepäin ja lapaluut rutistuvat yhteen. Tuo lihasten jännityksessä oleminen on kaiken kaikkiaan tärkeää näissä ”silitysoperaatioissa”, joita voi kasvojenkin alueella toteuttaa.
Samaa sitten toistetaan tarpeen mukaan koko dekolteen alueella:
Itselläni siliävät dekolteen rypyt ihan kohtuullisesti tällä tavalla, ainakin sellaisiksi että kehtaa pukea sen avokaulaisen puseron päällensä 🙂 Yleensä silittelen samaa kohtaa pari kolme kertaa. Paljonko sitten raaskii ihoa painaa eli voimaa käyttää? No. Minä käytän niin paljon kuin tuntuu hyvältä. Eli painan aika lujaa. Ihan varmasti iho venyy. Ihon venyminen on joidenkin mielestä todella pelottavaa ja tuntuuhan se aika hurjalta itsestäkin, mutta kyllä nuo kasvojumppagurut vakuuttavat, että ei siitä tarvitse huolehtia. Uskon heitä, toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä ajatella toisin.
Niin. Anteeksi pitkä blogihiljaisuus. Tässä siihen omasta mielestäni oikein hyvä ja viehättävä syy:
Iski nimittäin yllättäen hinku lähteä koko perheellä Lissaboniin viikon reissulle katsomaan palmuja ja historiaa. Lentoliput ja hotelli varattiin vajaan parin viikon varoitusajalla, ja reissusta kotiuduttiin tänään. Vaikkei tämä olekaan matka- tai muotiblogi, niin raporttia seuraa – pakkohan mun jonnekin on saada vuodattaa tuntojani edes ihan ihan ministi noihinkin aiheisiin liittyen. Luvassa vinkkiä hassuista ostospaikoista ja kihinää Melissan kengistä ja tietysti muuten vaan yleistä hehkutusta.
Ei tämä nyt suoraan kasvojumppaan liity, mutta kasvojen ihoon kuitenkin, joten voin kai purkaa rahantuhlausangstiani tänne 🙂 Kasvovoiteeni ovat nimittäin olleet loppumassa jo jonkun aikaa, yövoidepurkki loistaa tyhjyyttään ja päivävoidettakaan on jäljellä enää pieni nökäre. Seerumi on loppunut ajat sitten. Silmänympärysvoidetta sentään on jäljellä varmaan kolmea eri sorttia, kun en oikein tykkää käyttää niitä – voisin sillä tietysti voidella muutenkin kasvojani, hmm. Tulispa nekin käytettyä pois.
Mutta rasvapurkkien osto siis on häämöttänyt edessä jo jonkun aikaa, en vain ole tehnyt asian eteen mitään, kun en oikein ole tiennyt minkä sorttista rasvaa sitä naamaansa seuraavaksi lääräisi. Atooppinen iho ja allergiat rajaavat aika reippaasti valikoimaa, samoin kuin tuoksujen (turha?) pelko. Yleensä olen ostanut tuttua ja turvallista, mutta viimeksi kokeilin apteekista Eucerinin uusia tuotteita vanhenevalle(!) iholle, enkä oikein ollut täysin tyytyväinen. Nyt siis olisi hyvä hetki kokeilla taas jotain uutta.
Yksi mahdollisuus olisi tämä: Carolyn Cleaves (CFF) julkaisi viime vuoden marraskuussa oman ihonhoitotuotesarjansa ja olen sitä ihmetellyt siitä lähtien. En ole oikein ihastunut ajatukseen tilata kosmetiikkaa jenkkilästä, ajatus tuntuu minusta jotenkin vähän pöljältä. Hintakin on arveluttanut, ei tuo nimittäin mikään ihan halpa sarja ole – tällä hetkellä tuotepaketista on tarjous hintaan $149,95. Hylkäsin oikeastaan aika pian ajatuksen tuotesarjan tilaamisesta. Lueskelin kuitenkin kiinnostuneena mitä Carolyn sivuillaan kosmetiikasta kertoo.
Mutta kun aikaa kului, niin tuli vastaan tämä rasvapurkkien tyhjeneminen ja vaikea päätös siitä, mitä ostaisi seuraavaksi 🙂 Taas piti kurkistaa Carolynin sivuja ja tällä kertaa tein pikalaskelman siitä, mitä uudet Eucerinin purnukat tulisivat maksamaan. Yllätyksekseni hinta ei jäänyt kovin kauas Carolynin hinnoista – kolme Eucerinin superhypervanhenevanihonekstraerikoisrasvaa (eli antiage, Q10 ja hyalyron filler -tuotteita) maksaisi vähän vajaa sata euroa. Carolynin paketti postikuluineen erikoisalennuksen kanssa (-$15 vanhoille asiakkaille) tulisi maksamaan n. 112 €. Eli ero ei olekaan kovin kummoinen. Ja itseasiassa Carolynin paketissa tulee 7 eri tuotetta mukana, tuossa mun Eucerin-pläjäyksessä on vain kolme tuotetta.
Noh, mitä tästä seurasi, arvaatte varmaan. Eli tein sitten tilauksen. En nyt oikein tiedä miksi minulla on vähän syyllinen olo siitä – menihän siinä kerralla aika paljon rahaa, mutta en läärää voiteiden kanssa kovin hirveästi, joten ne riittänevät melko pitkään. Ja siis aika lailla saman rahan olisin saanut kulumaan täällä kotimaassakin, ihan vaan apteekissa. Mutta syntiseltä vaan silti tuntuu tilata rasvapurkkeja tuommoisella rahalla.
Mitä siis oikein tilasin
Carolynilla on kaksi eri tuotepakettia. Edullisemmassa paketissa on viisi purkkia:
Siis puhdistusmaito (käytetään iltaisin), kasvonaamio (käytetään kaksi kertaa viikossa), kuorintavoide (käytetään kaksi kertaa viikossa), toinen kasvonaamio (käytetään joka päivä) ja kosteusvoide (käytetään aamuin illoin).
Hintaa tällä paketilla tällä hetkellä on $86,95 + postikulut (luultavasti $13,95) = $100,90 eli noin 76 €.
Kalliimpi paketti (se jonka minä tilasin)
sisältää tämän lisäksi lisäksi vielä kaksi seerumia. Olen oppinut tykkäämään seerumeista, kun olen eri tuotesarjoista niitä käyttänyt:
joista molempia käytetään päivittäin, aamuin illoin. Hiukan arveluttaa kuinka minun tulee käytettyä paketissa olevaa kasvonaamiota ja ehkä puhdistusmaitoakin, kun olen kroonisesti laiska käyttämään sellaisia. En meikkaa, joten nuo kasvomaidot tuntuvat aina vähän turhilta. Tiedän, tiedän, likaantuu iho päivän aikana ja se on syytä puhdistaa… Olen vain laiska.
Ideana tässä tuotepaketissa on kuitenkin se, että tuotteilla on yhteisvaikutusta ja niitä siis todella on tarkoitus käyttää kaikkia lähes joka päivä. Aamuisin naamatauluun lätkäistään viittä eri ainetta, iltaisin vain (köh) neljää. Eli minunkin sitten pitää opetella vihdoinkin käyttämään myös tuota kasvonaamiota ja puhdistusmaitoa, huoh. Ihan hirveän kaukana ei tilanne kyllä ole siitä, mitä nytkin läpyttelen kasvoihini, joskus olen nimittäin kauhukseni laskenut, että aamulla käytän kuutta(!!!) eri tuotetta kasvoihin, ja minä kun en edes meikkaa O.o Huh. Tuohan on siis vaan helpotus nykyiseen 🙂 Tosin tätä systeemiä on tarkoitus seurata vain kuukauden ajan kerralla, sen jälkeen sitä voi tuunata omien tarpeidensa mukaisesti, kunhan vain on pari tehokuukautta vuoden aikana. Carolynilla on oikein aikataulukin siitä, miten eri tuotteita käytetään tehokuukauden aikana – ihan näppärä idea, kun ihan kaikkia tuotteita ei ole tarkoitus joka päivä käyttää.
Niin, tämä kalliimpi paketti siis maksaa tällä hetkellä $149,95 + postikulut $13,95 = $163,90 mikä tekee euroissa noin 123 €. Ja minä sain siis tästä vielä n. 11 € alennuksen vanhana asiakkaana.
Molemmissa paketeissa tulee mukana myös kasvojen hierontaohje samoin kuin ohje siitä, kuinka ryppyjä silitellään pois kasvoista. Tätä on tarkoitus tehdä siinä samalla, kun rasvoja levitellään kasvoihin.
On aina tosi jänskää kokeilla uusia ihovoiteita, kun ikäviäkin ylläreitä krantun ihoni ja rasvojen yhdistelmä on aiheuttanut, siispä nytkin jännittää. Ja sekin on kiinnostavaa nähdä, jaksanko oikeasti käyttää noita tuotteita niin kuin pitäisi. Seerumit ja kosteusvoiteen kyllä varmaan lätkäisen kasvoihini, mutta kuinka mahtaa käydä kuorimisten ja naamioiden. Voin raportoida, jos kiinnostaa 😀
Mistä se voi johtua, että joskus kasvojumppa ei näytä tuottavan yhtään mitään tuloksia? Onko kasvojumppa todellisuudessa pelkkää humpuukia ja ajanhaaskausta? Voiko tosiaan olla niin, että jumppaaminen ei auta mitään?
Ehkä olet liian kärsimätön
Viikossa ei tapahdu vielä mitään, parissa kolmessa viikossa alat jo vähän itse tuntea pientä muutosta kasvoissasi, iho kenties tuntuu ja näyttää erilaiselta. Sitten alat epäillä omia silmiäsi ja luulet näkeväsi aina joskus jotain muutosta peilissä, mutta sitten muutos katoaa. Sen sai aikaan ehkä valaistus, tai ehkä sittenkin kasvoissasi on tapahtunut pieni muutos – et voi olla varma. Muutaman kuukauden kuluttua alat olla jo varma, että jotain muutosta on tapahtunut ja se näkyy jo valokuvissakin. Kun olet jumpannut vuoden ahkerasti, muutokset ovat jo aivan selviä.
Mutta ei siinä kaikki! Saat kaupanpäällisiksi vielä toisen veitsisetin … eiku 🙂 Jos siis jaksat jatkaa jumppaamista, niin vuosien kuluessa tilanne sen kuin parantuu. Kun katsoo vaikka Carolynin Cleavesin (CFF) kuvia, näkee että muutoksia hänen kasvoissaan on tapahtunut vielä vuosia sen jälkeen, kun hän on aloittanut kasvojumpan. Carolyn puhuu muutoksista hyppäyksinä, joita kasvoissa tapahtuu, kun jumppaa vuosia. Hän myös puhuu siitä, kuinka jumppaaja ikään kuin nuorenee samalla, kun ikävuosia tulee lisää.
Ehkä et itse huomaa tapahtuneita muutoksia
Oletko ottanut itsestäsi kuvia, kun aloitit jumppaamisen? Ja sen jälkeen säännöllisesti 3-4 viikon välein. Omia kasvoja kun tuijottaa kriittisesti joka päivä peilistä, ei välttämättä huomaa muutoksia, koska ne tapahtuvat niin vähitellen. Valokuvien ottaminen todella kannattaa ja muutoksien näkeminen omissa kuvissa on todella motivoiva juttu. Muutokset eivät tosin välttämättä näy kuvissa ihan heti, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, jos kuvat eivät alkuun ole suotuisia.
Ehkä et ole jumpannut riittävän tehokkaasti
Jumppaatko kerran viikossa tai silloin, kun satut muistamaan? Vai jumppaatko säännöllisesti viisi kertaa viikossa (ja muistat pitää lepopäivän tai kaksi aina välillä)? Mene itseesi ja mieti oletko jaksanut panostaa riittävästi jumppaamiseen. Harmittavaa kyllä, kaapin pohjalla lojuva kasvojumppakirja ei nosta roikkuvia silmäluomia tai hamsterinpusseja minnekään.
Teetkö jumppaliikkeet ohimennen telkkarin ääressä? Sinänsä TV:tä tuijottaessa on ihan hyvä hetki jumpata, mutta saattaa olla, että silloin ei tee jumppaliikkeitä riittävän tehokkaasti vaan vähän puolihuolimattomasti. Teetkö siis kaikki jumppaliikkeet kunnon intensiteetillä, niin että jumppa tuntuu välillä ärsyttävän raskaalta?
Sekä riittävää intensiteettiä että riittävän tiuhaa jumppaamista molempia tarvitaan, että tuloksia syntyisi. Vähemmälläkin jumppaamisella tuloksia toki syntyy, mutta hitaaaaaaaaasti. Mutta kuitenkin, parempi että jumppaat vähän kuin ei ollenkaan! Kunhan muistat, että jos jumppaat vähän, niin tuloksetkaan eivät voi olla kovin ihmeellisiä.
Ehkä jumppasi ei ole riittävän tehokas
Teetkö netin ilmaisjumppia tai vaikka minun blogistani bongattuja yksittäisiä liikkeitä vai jumppaatko jonkun täyden kasvojumppaohjelman (kirja tms.) mukaisesti? Tiedän netistä ainoastaan yhden kohtuullisen ilmaisjumpan, joka sekään ei ole ihan kovin kattava (Thomas Hagertyn Shape Your Face). Jos haluat jumpasta tuloksia, kannattaa investoida johonkin kunnon jumppaan ja sitten myös jumpata sen mukaisesti. Myös kaupallisilla jumpilla on eroa, toiset ovat tehokkaampia kuin toiset. Onko käyttämäsi jumppa riittävän tehokas?
Oletko jumpannut liikaa
Näyttävätkö kasvosi uupuneemmilta ja ryppyisemmiltä kuin ennen jumppaamisen aloittamista? Oletko jumpannut tunnin päivässä neljä viikkoa putkeen, kahta tai kolmea eri jumppaohjelmaa käyttäen? Olet tainnut jumpata ihan liikaa, pidä ystävä kallis vähän taukoa jumppaamisessa! Kaikki lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen, kasvolihakset eivät poikkea tästä millään tavalla.
Jo yksi päivä lepoa voi tehdä ihmeitä tässä tapauksessa, ja jos ei päivän lepo auta, niin lepää viikko tai kaksi! Kasvosi kiittävät sinua.
Sopiiko juuri tämä jumppa sinulle
Tämä onkin kinkkinen juttu. Aina silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa selvästikin jumppaohjelma ja jumppaaja ovat keskenään epäyhteensopivia, syystä tai toisesta. Joidenkin kasvot vain kukoistavat tietyn jumppaohjelman ansiosta ja toinen ohjelma saa naamataulun näyttämään todella kurjalta. Mitenkäs tämän voisi sitten tietää etukäteen? No ei mitenkään 😦 Tähän auttaa vain ja ainoastaan kokeileminen. Mutta lohdutukseksi voi sanoa, että useimmat tunnumme olevan niin keskivertokamaa, että mikä tahansa jumppa sopii hipiälle. Joidenkin kasvot sitten saattavat vaatia tehokkaampaa jumppaa, mutta suhteellisen harvoin kuitenkaan jumppa on todella epäsopiva jonkun henkilön kasvoille.
Summa summarum
On siis ihan mahdollista, että jumppa ei tosiaan ole tuottanut mitään tuloksia. On myöskin mahdollista, että et ole vain huomannut niitä. Jos sattumalta mikään yllä esitetyistä syistä ei tunnu tutulta ja siltikään ei tuloksia synny, niin kirjoittelepa minulle ja ihmetellään yhdessä mikä voisi olla syynä 😀
Aika montaa kasvojumppaajaa varmaan vaivaa kroonisena tauti, jossa tuijotetaan peiliin aina, kun sellainen osuu kohdalle. Peilistä sitten irvistelee vastaan erilaisia pussituksia, ryppyjä ja roikkuvia paikkoja, kenellä mitäkin. Joskus sieltä myös hymyilee vastaan herttainen, kaunis ja sileä naama, jossa mikään paikka ei näytä roikkuvan ja kulmissakaan ei ole kiukkuinen ilme. Valitettavasti vain tämä jälkimmäinen tilanne on useimmiten lähinnä iltaisin huonossa valaistuksessa…
Oikeastihan tilanne on se, että muut ihmiset näkevät kyllä jatkuvasti tuon mukavan näköisen naaman, oma kriittinen silmä vaan ei kykene näkemään ”vikapaikkojen” ohi kokonaisuutta. Mutta kun siis peilistä aika harvoin näkyy se ystävällinen nassu, niin ei ole ihan helppoa aina uskoa, että kasvojumppa todella toimii. Valokuvien ottaminen itsestä säännöllisin väliajoin ja näiden kuvien vertailu on yksi apukeino tähän vaivaan. Mutta entäpä jos kuvissa ei millään näy mitään mukavia lopputuloksia, vaikka kuinka kyyläisi?
No, tähän voi olla tietysti useampi syy, tylsimpänä se, että jumppa ei todellakaan tehoa. Miksi jumppa sitten ei tehoa? Tästä taidan kirjoittaa erillisen jutun. Aika yleisenä syynä on myös ihan vaan se, että ihmisluonne on niiiin hätäinen – olisi niin kivaa, jos tuloksia tulisi viikossa ja kahdessa. Mutta tylsää kyllä, kasvojumppa on kuukausien ja vuosien projekti. Ongelmana voi olla myös se, että muutokset kasvoissa ovat niin hienovaraisia, että ne vain eivät vielä näy valokuvissa.
Ollaan siis kuitenkin tilanteessa, jossa jumpataan ahkerasti, mutta jotenkin pitäisi saada lisäuskoa siihen, että jumppaaminen todella kannattaa. Mitä tehdä? Tähän tilanteeseen en tiedä mitään muuta lääkettä kuin sen, että jos ei omien kuvien tuijottaminen auta, niin sitten katsellaan toisten jumppaajien kuvia. Toisin sanoen, tuijotetaan kaihoisasti tunnettujen kasvojumppaajien kuvia tai eri jumppien mainossivuilta ennen ja jälkeen -kuvia.
Kasvojumppaajan idoleiksi kelpaavat esimerkiksi nämä henkilöt
Elinor Glyn, kirjan The wrinkle book, or, How to keep looking young kirjoittaja.
Sanford Bennett, kirjan Old Age – Its Cause & Prevention kirjoittaja, 50-vuotiaana
ja 72-vuotiaana (!!!! mitä kasvojumppa ja muutenkin terveellisemmät elämäntavat ovatkaan saaneet aikaan!!!!)
Ja alla mainosvideo, jossa hän esittelee FlexEffectiä:
FlexEffectin sivuilta löytyy lisää Deborahin kuvia sekä FlexEffectin mukaan jumppaavien ennen ja jälkeen -kuvia. Youtubesta löytyy myös flexaajien videoita, esim. tämä video, jossa 42-vuotias FlexEffectin kouluttaja kertoo kokemuksistaan.
Eva Fraser, Eva Fraser’s Facial Workout ja Facial Fitness Made Easy -kirjojen kirjoittaja, 80-vuotiaana
Tässä videossa Eva Fraser on 72-vuotias:
Eva Fraserin sivuilta löytyy video, jossa jumppaajat kertovat omista kokemuksistaan ja ajatuksiaan kasvojumppaamisesta. Videon lopussa Eva Fraser itse lausuu muutaman sanan.
Senta Maria Rungén sivuilla on video, jossa hän itse esiintyy.
Voiko näihin kuviin luottaa?
Eli ovatko ne photoshopattuja? Tai ovatko kuvissa olevat henkilöt käyneet kauneusleikkauksissa, vaikka väittävät muuta? Aika usein esitetään rankkojakin epäilyksiä siitä, kuinka kasvojumppien ennen ja jälkeen -kuvat olisivat rankasti editoituja, ja on totta, että todella surullisia esimerkkejä tästäkin löytyy hiukan vähemmän tunnettujen jumppien sivuilta. Joidenkin mielestä kuvien luotettavuutta lisäisi se, että ne olisi esim. otettu studiossa ja niiden laatu ja tarkkuus olisi paljon parempi kuin mitä kuvissa yleisesti on. Tällöin olisi helpompi vertailla millaisia muutoksia on tapahtunut, jos on tapahtunut. Jumppaohjelmien kehittäjät puolustautuvat kuitenkin sillä, että kuvat ovat jumppaajien itse ottamia amatöörikuvia, niitä ei alunperin ole tarkoitettu minnekään esille laitettavaksi, vaan ne on otettu jumppaajien omaan käyttöön. Sen vuoksi niiden laatu vaihtelee suuresti, ja jumppaohjelmien kehittäjät ovat kiitollisia, kun saavat edes näitäkin kuvia käyttöönsä.
Minussa itsessäni todella tarkat studiokuvat herättävät aina jonkin verran epäilystä. Enemmän itse luotan näihin aika surkealaatuisiin jumppaajien itse ottamiin kuviin – jotenkin ne vain tuntuvat rehellisemmiltä. Ehkä olen liian herkkäuskoinen? Toisaalta olen kyllä nähnyt myös erittäin selvästi photoshopattuja kuvia ja niiden rinnalla nuo huonolaatuiset kuvat näyttävät paljon todellisemmilta. Pahimmissa olen nähnyt kuinka karvakaan ei hiuksissa vaihda paikkaa, mutta kasvojen muoto on muuttunut. Mitähän tästä voi päätellä – Photoshop, my love 🙂 Harmi että en nyt löydä yhtään hyvää esimerkkiä malliksi kuvien selkeästä editoinnista. Mutta esim. Face Fitness Centerin sivut (linkki poistettu, rikkoo wordpressin sääntöjä) herättävät minussa aika reippaasti epäilyksiä, jos katsotte kahden naisen ennen ja jälkeen kuvia (aivan sivun alussa ja toinen noin 1/3 kohdalla). Molemmat on jälkeen-kuvissa meikattu ja … no, katsokaa itse ja miettikää luotatteko kuviin. Minä en. Ja onhan tuon sivun markkinointityyli muutenkin aika kyseenalainen.
Toinen mikä minua vakuuttaa, ovat videot, joissa näkee kasvot eri kulmista ja myös sen, kuinka lihakset liikkuvat kasvoissa. Kasvoleikkauksethan kiristävät kasvoja jonkin verran vielä nykyisilläkin tekniikoilla, joten ilmeet eivät ole niin luontevia, otsa ei liiku, kulmat ovat korkealla jne., ja tämä kyllä näkyy videoista, jos tarkalla silmällä katsoo. Siksi laitoinkin niitä näkyville yllä. Carole Maggio on yksi niistä kasvojumppaajista, joiden kohdalla kauneusleikkaukset yms. otetaan aina esille, eikä ihme, kun häntä katsoo. Hänen kasvonsa ovat todella tiukat, huulet törröllään jne. Itse hän väittää, että hänelle on tehty ainoastaan epäonnistunut nenäleikkaus, ei muuta. Katsokaahan alla oleva video, vaikka se onkin aika huonolaatuinen:
En tiedä minkä ikäinen Carole Maggio on yllä olevassa videossa, mutta n. 53 sekunnin kohdalla hän demonstroi kuinka hänen kasvojensa lihakset liikkuvat. Kyllä tämä nainen ainakin on tehnyt kasvojumppaa : D Voisin itse ihan uskoakin, että hänen kasvonsa ovat jumppaamisen tulosta, mutta jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä. Uudempiakin videoita hänestä löytyy YouTubesta, kuten tämä:
Tässä videossa Carole Maggiolla on kyllä melkoiset törröhuulet ja kasvot ovat todella tiukat. Saattaa toki olla, että häntä on leikattu tai pistetty ties mitä fillereitä kasvoihin, mutta … jostain syystä itse haluan uskoa, että hänen ulkonäkönsä on kasvojumpan tulosta. Miksei kasvoja voisi tuunata samalla tavalla kuin kroppaakin, katsokaa vaikka kehonrakentajia. Onko hän sitten saanut kasvonsa tuon näköisiksi jumppaamalla juuri siten, kuin kirjoissansa esittää, sitä en kyllä usko. Mutta toisaalta, olen ihan satavarma että kaikki kasvojumppien kehittäjät testaavat omilla kasvoillaan ties mitä kummia juttuja 🙂
Minä motivoidun
Itselleni tulee aina kyllä hyviä viboja kasvojumpan suhteen ja motivaatiota jatkaa jumppaamista, kun katson näitä kuvia. Ennen kaikkea minua inspiroivat ihan tavallisten ihmisten ennen ja jälkeen -kuvat. Ehkä ihan kaikkein eniten tykkään Carolynin sivuston kuvista, niissä jumppaajat ovat aikuisia naisia ja miehiä (no, yksi mies :), joiden kasvoissa todella näkee iän tuomat muutokset. Minusta ne kuvat vain ovat niin todellisia ja lohdullisia todisteita siitä, että jumppa todella tehoaa, kun sitkeyttä jumppaamiseen vaan itsellä riittää.
Kasvojenkohotus ilman veistä 