Tajusin tässä juuri, että olen kasvojumpannut aktiivisesti jo reilusti yli puoli vuotta! En nyt enää tietenkään tarkkaan muista, koska homman aloitin oikein aktiivisesti, mutta joskus elokuussa 2009 se oli. Vähintään siis seitsemän, ehkä jopa yli kahdeksan kuukautta on tullut jumpattua melko lailla ahkerasti. Alkaa vähän tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti on tulossa elämäntapa, niin kuin minulla olisi tarkoituskin.

Olen aika tyytyväinen siihen, millaisen tasapainon olen löytänyt jumppaamisen kanssa. Yritän jumpata ahkerasti, käytännössä joka päivä, mutta en ahdista asialla itseäni. Jos joku päivä jää väliin, en äkäile siitä itselleni, vaan ajattelen filosofisesti, että huomenna on uusi päivä. Lepopäivät ovat joka tapauksessa tarpeen kasvoille, joten laiskuuden tai turhan kiireisen päivän voi itselleen naamioida lepopäiväksi ja syyllisyydentunteet on sillä kuitattu. Itseasiassa teen kyllä lähes joka päivä jotain minijumppaa, lähinnä CFF:n tiettyjä ”ryppyjen silityksiä”, joista on itselleni tullut aika lailla automaattisia, samoin kuin CFF:n kasvohieronnan, johon kuluu aikaa maksimissaan minuutti. Joinakin päivinä tosin tämä minuuttikin on liikaa…

Onko sitten tullut tuloksia, te kysytte. Minähän olen jossain jutussani kirjoitellut, että puolen vuoden kohdalla pitäisi olla jo näkyviä tuloksia. Uusia valokuviakaan en ole päivittänyt blogiini melko lailla neljään kuukauteen. Noh. On tullut tuloksia. Mutta edelleenkään ei niin selviä, että voisin esitellä vertailukuvia joulukuuhun 2009 nähden. Itse kuitenkin näen peilistä, että poskipäät ovat kohonneet ja poskiin on tullut mukavan näköistä lommoa, sellaista kuin joskus nuorena niissä oli. Mieskin totesi tässä hiljattain, että kyllä jumppa on tuottanut tulosta. Ja työtoveri kommentoi positiivisesti, joskin Lissabonin auringon mukanaan tuoma keveä väri kasvoissa saattaa sekin muuttaa yleisilmettäni hehkeämpään suuntaan.

Itselläni on sellainen fiilis, että jumppaaminen on kannattanut ja kannattaa edelleen. Samaan tyyliin siis jatketaan eli elämäntapaa tästä yritän edelleen rakentaa itselleni 🙂