Aihearkisto: Kasvojumppa

Kasvojoogaa tällä kertaa, olkaa hyvät

Vastaa

Käykäähän hyvät ihmiset kurkistamassa Trendi-lehden sivuilta Virpi Mikkosen blogia ja ennen kaikkea sen kasvojumppapostausta! Itse blogi on sinänsä mukavaa luettavaa, mutta minua tietysti kasvojumppafanina aina kutkuttaa, kun joku kirjoittelee positiiviseen sävyyn kasvojumppaamisesta. Etenkin tässä tapauksessa oli mukava postaus kyseessä, kun siinä on mukana Trendi-lehdessä vuonna 2008 julkaistun kasvojoogan ohjeet!

Tässä kasvojoogassa on kolme tärkeää osiota: lihasharjoittelu eli se ihan varsinainen jumppaaminen, rentoutus jolla lihaskireydet saadaan kasvoista pois ja hengitys ja mieli, jossa hengityksen avulla rentoutetaan myös mieli. Ihan perusjooga-asiaa siis. Hyvältä kuulostaa.

Jumppaohjeessa on 11 liikettä, jotka kerrotaan kuvien ja tekstin avulla. Liikkeissä on toistoja 3-8 eli vähän vaihtelee liikkeen mukaan. Tässä jumpassa ei juuri käytetä vastusta, vaan jumppa perustuu pitkälti todellakin lihasten rentouttamiseen. Jumppa ei siis näytä näytä olevan niitä kaikkein tehokkaimpia, mutta Virpi Mikkonen itse kertoo saaneensa sillä positiivisia tuloksia aikaan. Eli ei tämä siis mikään turha jumppa ole. Menkää ja kokeilkaa! Jumppa on lyhyt ja nopea tehdä ja itse ainakin voisin kuvitella tekeväni tuollaisen jumpan esimerkiksi kerran viikossa vastapainoksi aggressiivisemmille jumpille. Rentouttamisella ja venyttelyllä on aina paikkansa ankaran lihastreenin lisänä.

Alustavia ajatuksia flexauksesta

2 vastausta

Kesä ja kärpäset, ja aurinko – eipä ole kukaan joutanut pohdiskelemaan mun kasvojumppa-angstejani, paitsi tietysti minä itse. Mutta mikäs kumma se on, säät ovat suosineet niin ihanasti viime aikoina. Itsekin olen raahautunut välillä sängyn pohjalta ulkoilmaan, ja alkaa tuo kesäflunssakin onneksi hellittää, vaikka inhan sitkeä onkin ollut.

Päädyin siis ihan issekseni siihen tulokseen, että kokeillaanpa jonkun aikaa oikein tosissaan FlexEffectiä. Toisena syynä oli tuo edellisessä postauksessa oleva pohdintani siitä, että josko FlexEffectillä saisi nopeammin tuloksia aikaan kuin CFF:llä. Ja toinen syy sitten oli se, että kun kerran blogissani paljon FlexEffectistäkin puhun, niin tokihan minun pitää pystyä puhumaan ihan omasta kokemuksestakin, eikä vaan siitä, mitä toiset ko. jumpasta sanovat. Ja kolmantena syynä sitten tietysti se, että kun kerran olen jumpan ostanut (ja se on vielä melkoisen kalliskin!), niin johan siihen on syytä kunnolla tutustua.

Hmm. Tuota. Tuosta edelläkirjoittamastani tulee nyt vähän sellainen fiilis niin kuin olisin kirjoittanut aikaisemmin kaikki FlexEffect-jutusteluni vähän köykäiseltä pohjalta. No, ei asia nyt ihan niin surkeasti kuitenkaan ole 🙂 Voitte ihan rauhassa luottaa noihin aikaisempiinkin juttuihini sen verran kuin nyt yleensä minun juttuihini luotatte. Olen toki jumpannut FlexEffectin ihan aidosti läpi montakin kertaa, mutta en vaan ole koskaan tehnyt jumppaa pitkäkestoisemmin, ja tuo pitkäkestoisempi jumppaaminen nyt siis tässä on ollut pohdintani alla. Ja olen tietysti lukenut muiden kokemuksia ko. jumpasta pilvin pimein ja lukenut jumpan foorumeita etc. etc. etc.

No, tuumasta toimeen. Olen nyt noin viikon verran flunssaisena jumpannut ankarasti. En ihan joka päivä, mutta eihän se olekaan tarkoitus. Jumppapäiviä on tähän mennessä tullut täyteen seitsemän. FlexEffectissä ehdotetaan, että jumppaa tehdään 3-5 toistoa jokaisessa liikkeessä, ja minä olen tehnyt tuon maksimin viisi toistoa, että saisin ihan kunnolla makua siihen, miltä jumppa tuntuu. Flunssa ei ole tietysti ollut mikään hyvä yhdistelmä kasvojumpan kanssa (eikä minkään jumpan kanssa! älkää hyvät ihmiset lenkkeilkö ja jumpatko sairaina!), mutta olen ajatellut, että rasitus kropalle on kasvojumpatessa sen verran pientä, että menköön. Muuten minulla olisi tullut varmaan ainakin neljän viikon tauko kasvojumppaan ja eihän nyt se ole hyvä homma 😀 Mutta en siis tätäkään kenellekään missään nimessä suosittele, sydän kun ei välttämättä tykkää hyvää.

Miltäkö siis FlexEffect tuntuu? Kyllä kaikki se, mitä olen kyseisestä jumpasta aiemmin kirjoittanut, edelleen pitää kutinsa. Jumppa on tosi tehokas, räätälöitävissä ja vaatii siis myös räätälöintiä pitemmällä tähtäimellä, mutta tämä erikseen mainitaankin jumpan ohjeissa ja annetaan ihan hyviä neuvoja siihen, miten räätälöinti kannattaa toteuttaa.

Sain ekalla jumppakerralla lihakset kipeiksi eli ihan selvästi jumppa vaikuttaa vähän eri tavalla lihaksiin kuin CFF – tuttu ilmiö kuntosaliharjoittelusta, kun vaihtaa ohjelmaa. Jatkossa lihakset eivät enää kipeytyneet, mutta suun sisältä poskeni olivat useita päiviä vähän arkoina. Osa tästä saattoi liittyä flunssan aiheuttamiin limakalvo-ongelmiin, mutta minusta osa liittyi selvästi siihen, että FlexEffectissä peukaloita ja etusormia laitetaan monessa liikkeessä suuhun ja ehkä minun vaan oli hankala löytää sopiva ote ja paikka sormille. Tänään posket eivät ole enää arat, joten ehkä nyt olen vaan sitten alkanut hissukseen rutinoitua jumppaan?

Joitakin liikkeitä FlexEffectissä on, joita en vaan pysty tekemään siten kuin jumpassa ”kuuluisi” tehdä. Ai miksi en pysty? Ei ne fyysisesti niin vaikeita ole, este on omien korvieni välissä 🙂 Esteenä on lähinnä se, mitä olen yleensä kasvojumppaan liittyen lukenut ja mitä olen CFF:stä oppinut. Jotkut liikkeet vaan väkisin tuntuu siltä, että CFF:ssä ne tehdään enemmän ”oikein”. Siis minun mielestäni! Mutta minä vaan teen ne liikkeet sitten omalla tavallani (= pääasiassa CFF:n mukaisesti). Älkää silti hätäilkö, kanssaflexaajat, jos ette CFF:ää tunne – tehkää ihan rauhassa vaan FlexEffectin mukaan liikkeet, ette siinä mitään kauheaa saa aikaan, hyvää vaan. Mutta itse kun tunnen molemmat jumpat ja osaan tunnistaa mihin lihaksiin ja miten mikäkin liike vaikuttaa, niin valkkaan sitten joissakin tapauksissa tarjolla olevista hyvistä vaihtoehdoista sen omasta mielestäni parhaan 🙂 Olen kyllä jo suunnitellut tekeväni toisinkinpäin, eli sitten kun otan taas CFF:n käyttöön, niin otan siihen puolestaan FlexEffectistä mukaan tiettyjä hyviä piirteitä.

Niin, sanoin tuossa edellä ”osaan tunnistaa mihin lihaksiin ja miten mikäkin liike vaikuttaa” … köh … No siis. Osaan varmaan vähän enemmän kuin joku, joka ei asiaa ole lainkaan pohtinut, mutta en minä todellakaan sillä tavalla liikkeistä ymmärrä kuin jumppien kehittäjät ja kouluttajat. Kuten olette huomanneet mun kirjoituksista ja omista testeistäni, viisaskin todella voi mennä vipuun, ja helposti vielä 😀

Mutta alustavat ajatukset FlexEffectistä tiivistettyinä: Jumppa todella on tehokas. Ja jos tekee jumpan kokonaisuudessaan (5 toistoa, hieronnan, cross-stretchingiä, yms.), niin siihen menee turkasesti aikaa.

Harmi kyllä, en ole koskaan katsonut tarkemmin kellosta kauanko ihan koko jumppaan menee, mutta varsinaiseen jumppaosuuteen menee noin 25 minuuttia (vertailukohtana CFF n. 20 minuuttia). Toisaalta, pakko ei suinkaan ole koko jumppaa aina tehdä, olen vaan nyt testin vuoksi yrittänyt jaksaa joka kerta. Kasvot ovat jumpan jälkeen vähän eri tuntuiset kuin CFF:n jälkeen. Molempien jumppien jälkeen kasvot ovat kauniisti ”pumpissa” eli lihaksiin on kertynyt nestettä (niin ainakin isot pojat sanovat että pumpissa tapahtuu) ja kasvot ovat hyvin raikkaan ja treenatun näköiset. Jotenkin vaan minusta noiden kahden jumpan jälkeen on vähän erilainen olo, mutta en osaa tuota eroa kuvailla ainakaan vielä tarkemmin. Ehkä kyse on vain siitä, että FlexEffect haastaa lihaksia vielä enemmän kuin CFF ja siksi lihaksetkin siis ovat vielä enemmän pumpissa? Jos jollakulla muulla sattuisi olemaan vertailukohtaa, niin olisi kiva kuulla! Tai muuten vaan kokemuksia/ajatuksia.

Lisää FlexEffect-asiaa sitten kun kokemusta on taas kertynyt vähän lisää. Postaukseni saattavat olla vähän tavallistakin harvemmassa näin kesäaikaan, ensin tuo ryökäleen flunssa vei ison osan kesästäni ja nyt yritän ehtiä kiivaasti nauttia siitä, mitä kesästä on jäljellä 🙂

Flexaa, ei flexaa, flexaa, ei flexaa…

Vastaa

Kuumehoureissani olen tässä pohtinut pitäisikö minun viimeinkin tehdä se, mitä olen jo pitkään suunnitellut – ottaa FlexEffect osaksi kasvojumppaohjelmaani. Tykkään edelleen erinomaisen paljon CFF:stä, mutta olen niiiiin kärsimätön saamaan tuloksia jumpasta. Tai no… Minähän OLEN saanut ihan hyviä jumppatuloksia juurikin CFF:llä ja edelleen voin vilpittömästi suositella sitä erinomaisena ja tehokkaana kasvojumppana ihan kenelle vaan. Mutta on toisaalta totta, että FlexEffect ON aggressiivisempi jumppa ja voi olla, että se saattaisi tuottaa tuloksia nopeammin kuin CFF. Mutta sitten taas… Ei Carolyn turhaan puhu siitä, että CFF:llä saadaan aikaan tiettyä eleganttiutta ja tasapainoa kasvoihin, kun taas FlexEffectin kanssa saa olla aika tarkkana ja mahdollisesti säätää jumppaa aika paljon, että tulokset olisivat hyviä. CFF:n myös osaan tosi hyvin ja jumppaaminen on sen vuoksi vaivatonta ja nopeaa. FlexEffect minun pitää erikseen opetella, joskaan ei se nyt niin kauhean hankala tai erilainen ole CFF:ään verrattuna, ettenkö aika pienellä vaivalla sitä oppisi. Minulla myös olisi nyt kesällä hyvää aikaa opetella jumppa ja voisin yrittää jumpata koko kesän tehokkaasti 5 kertaa viikossa. Mutta kun en nyt vaan osaa päättää, mitä tekisi!

Mitähän minulla siis on vaihtoehtoja:

  • Unohdan FlexEffect-haaveet ja jumppaa kesän ahkerasti CFF:n mukaan
  • Opettelen vihdoinkin FlexEffectin ja jumppaan koko kesän ahkerasti sen mukaan
  • Opettelen FlexEffectin, mutta jumppaan sen mukaan esim. kaksi kertaa viikossa ja loput tutun ja turvallisen CFF:n mukaan
  • Ja tietysti voin heittää kasvojumpalla vesilintua ja nauttia kesästä ilman turhia pohdintoja ja palata taas jumppaamaan syksyn saapuessa.

Ehdotuksia? Kommentteja? Kokemuksia? Asiahan on minun tietysti pakko itse ratkaista viime kädessä, mutta olisi kiva, jos olisi sen pureskeluun avuksi toistenkin mielipiteitä. Siispä, sanokaa hyvät ihmiset jotain! En tiedä miksi tämä on mulle näin hankala asia päättää. Eihän se muuta vaadi kuin että otan kirjan käteen ja alan jumpata. Ja kun olen muutaman kerran tehnyt jumpan, niin sitten luulisi tietävän, haluanko jatkaa. Mutta kun… en osaa vaan aloittaa! Kai musta jotenkin tuntuu, että pitää sitoutua asiaan ennen kuin sitä voi aloittaa, pitää aloittaa projekti (mulla pitää aina olla projekteja 🙂 ja projekteja ei niin vaan jätetä kesken.

Sen verran olen kuitenkin tehnyt asian eteen, että olen taas kerran lukenut läpi FlexEffectin kirjan ja pohtinut sitä, miltä jumppaa tuntuisi tehdä. Olen tehnyt kaikki liikkeet läpi (heh, ties kuinka monetta kertaa), mutta en ole kertaakaan siis tehnyt koko jumppaa uskollisesti läpi pitempää aikaa putkeen. Kertokaa FlexEffect-kokemuksia, pliis! Onko jumppa helppo oppia ja muistaa liikkeet? Millaisella strategialla sitä teette? Kuinka usein? Tuloksia? Tykkäättekö jumpasta? Vai olisko sittenkin parempi vaan pysyä kiltisti CFF:ssä? Kaikki kokemukset ja pohdinnat kelpaa 😀

Eikös omassa blogissa ole lupa kitistä ja valittaa?

Vastaa

Kas kun mulla on hirveän surkea olo, kesäflunssa iskenyt, ja nyt vaan yskin ja niistän ja kuume seilaa ees taas. Viimeksi olen puhunut normaalilla äänellä puolitoista viikkoa sitten, kun ekana flunssaoireena meni ääni tyystin. Niin että pitäähän tätä surkeutta jakaa muillekin. Lenkillä käynnistä ja kasvojumpasta on kulunut se samat puolitoista viikkoa. Ei tahdo jakso riittää edes siihen, että selaisin kasvojumppakeskusteluja ja kehittelisin uusia aiheita blogikirjoituksia varten. Snif. Onneksi oli jotain valmiiksi kirjoitettua jemmassa, niin julkaisin sitten niitä.

Sen verran kuitenkin yhtenä iltana niiskutuksen ja yskinnän lomassa pläräsin nettiä, että huomasin FlexEffectin blogissa uuden kirjoituksen, jossa on aiheena kasvojumppa ja se, saako kasvojumpalla aikaan lihasten ylikehittymistä kasvoissa. Deborah Crowley tässä blogitekstissä suitsuttaa sitä, kuinka FlexEffect on aitoa ”kasvojenrakennusta” (facial building, vrt. kehonrakennus, body building) ja tätä kautta tosiaan on mahdollista, että flexaamalla voi saada lihaksia ylikehittymäänkin eli kasvamaan vähän toisen mallisiksi kuin olisi haluttua. Mutta kuten blogini kommenttiboksissa kerran käytiin aiheesta keskustelua – sehän on ihan selvä merkki siitä, että kasvojumppa tosiaan tehoaa! Eli olen kyllä ihan samaa mieltä Deborah Crowleyn kanssa tästä asiasta – kasvojumppa voi todellakin olla aidosti ”kasvojenrakennusta”, kunhan jumpassa käytetään riittävästi vastusta ja jumppa on määrätietoista.

Deb tuossa kirjoituksessa vielä ennustaa, että jos kasvojumpan aloittaa vähän keveämmällä versiolla, niin jos siihen vain oikein innostuu ja sitä jaksaa tehdä, niin aika usein sitä sitten haluaakin siirtyä vähän ”hevimpään” versioon jossain vaiheessa – eli tässä tapauksessa FlexEffectiin. Ja on kyllä totta, että tällä hetkellä markkinoilla olevista kasvojumpista FlexEffect on tehokkain ja versatiilein. Miinuspuolena on tosin se, että kuten kehonrakennuksessa, myös kasvojenrakennuksessa pitää asiaa itse harrastaa sitten vähän enemmänkin kuin vain tunnollisesti tehdä jumppa muutaman kerran viikossa. Siitä on huomattavasti hyötyä, että tarkkailee jumpan tuloksia ja eri liikkeiden vaikutusta omiin kasvoihin, ja pohtii asiaa enemmältikin. No, jos jotakuta flexaajaa nyt alkaa hirvittää se, että ei jaksa jumppaan niin hirvittävän perusteellisesti panostaa ja iskee pelko, että kohta oma naama on kummallisen mallinen, niin aika lailla voisin lohduttaa, että jos jumppaa vaan tekee monipuolisesti ja noudattaa ohjeita, niin todennäköisesti lopputulos on hyvä. Ehkä se voisi olla vielä parempi, jos asiaa kovasti harrastaisi ja pohtisi, mutta jos ei siihen aika ja innostus riitä, niin ei huolta.

Ai että miksi en ole tuota FlexEffectin blogia mainostanut aiemmin saati sitten linkannut omaan blogiini? No siitä yksinkertaisesta syystä, että blogiin on n. neljän vuoden aikana ilmestynyt kokonaista viisi kirjoitusta 😀 Ehkä sen vuoksi blogia ei FlexEffectin omilla sivuillakaan mainosteta millään tavalla. Itse olen löytänyt linkin siihen todennäköisesti Essential Day Span foorumeiden kautta, missä Deborah Crowleyn tytär Claudia kirjoittaa aktiivisesti. Mutta käykää ihmeessä lukemassa ne vähätkin kirjoitukset.

Ainiin, unohdin kokonaan, että mun piti tässä kirjoituksessa ankarasti valittaa omaa surkeaa oloani. No, ei voi mitään. Lopetukseksi kuitenkin kunnon yskimiset: *köh* *köh* *niisk* *köhköh*

Minkä ikäisenä kasvojumppaa ja minkä verran?

2 vastausta

Olen tätä aihetta sivunnut aina silloin tällöin, mutta en ole tainnut kokonaista postausta omistaa asialle. Aihe on kuitenkin tärkeä – liikaa ei pidä jumpata, mutta toisaalta pitäisi kuitenkin jumpata riittävästi, ja ikä vaikuttaa siihen, mikä määrä jumppaa on hyvä.

Ilmeisesti näyttelijät ja filmitähdet aloittavat kasvojumpan jo lapsukaisina (ne jotka siis aloittavat), ainakin Senta Maria Runge kertoo kirjassaan, että hänellä oli lapsinäyttelijöitäkin asiakkaina. En tiedä kuinka muodissa kasvojumppa enää Hollywoodissa tosin on. Voisi kuitenkin kuvitella että edelleen näyttelijöistä löytyy kasvojumpan harrastajia, näyttelijöille kun kasvojen ilmeikkyys ja liikkuvuus ovat tärkeä asia, ja leikellyt ja botoxoidut kasvot menettävät kuitenkin ison osan tästä. Itsekin olen kouhkannut täällä Sigourney Weaveristä ja siitä, kuinka viehättävä hän edelleenkin on ilman botoxia ja plastiikkakirurgiaa. Olisko syynä kasvojumppa, mene tiedä.

Toisin sanoen, kasvojumpan voi aloittaa ihan vaikka kuinka nuorena, ihan niin kuin minkä tahansa muunkin liikunnan. Toinen asia on sitten se, paljonko pitäisi jumpata. Aika lailla kaikissa paremmissa ohjelmissa esitetään, että kasvojumppaaminen kannattaa joka tapauksessa, iästä huolimatta, aloittaa muutaman kuukauden tehokuurilla, jolloin lisätään lihaksiin voimaa ja luodaan pohjaa jatkolle ja samalla opetellaan kasvojumppa osaksi arkirutiinia. Tehokuurin mitaksi suositellaan 3-5 kuukautta, vähän jumpasta riippuen. Tehokuurin aikana jumpataan tiuhaan, aika lailla 5 kertaa viikossa ja joissakin jumpissa jopa suositellaan, että jumppa tehdään kaksi kertaa päivässä. En kyllä tätä tehokuuria suosittelisi ennen kuin parikymppiselle – nuorempana voi aloittaa rauhallisemmin, koska lihakset vaan ovat niin paljon paremmassa kunnossa lähtökohtaisesti.

Mutta tehokuuri siis alkuun on hyvä idea, vaan entäpä sitten, millä tahdilla jatketaan jumppaamista? Oikeastaan kukaa muu kuin Carolyn ei ole minusta antanut tähän selkeitä ohjeita, joskin aiheesta on keskusteltu paljonkin vaikkapa FlexEffectin foorumeilla. Syykin on tietysti aika selvä: olemme yksilöitä  ja siksi jumpan tarvekin vaihtelee. Joka tapauksessa tärkeintä on se, että jumppaa säännöllisesti ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja … 🙂 Eli siis ottaa tosiaan jumpan osaksi arkirutiineitaan sillä ajatuksella, että se tulee myös siellä pysymään koko lopun ikääsi. Tästä kun lähdetään, niin ei ole iso haitta, jos jonakin viikkoja jumppakertoja on kaksi ja jonain toisena viisi. Pitkällä aikavälillä määrä tasaantuu.

Carolyn tosiaan antaa sitten ihan konkreettisiakin ikään perustuvia viikottaisia suositusjumppamääriä. Minusta ne ovat ihan kiva lähtökohta, jota voi itse fiksata siihen suuntaan, miten paljon jumppaa arvelee tarvitsevansa. Liikaa ei tarvitse jumpata, mutta ei sekään kivaa ole, jos tuloksia ei tule sen vuoksi, että jumppaa liian vähän. Hän ohjeistaa, että ekan kolmen kuukauden aikana kannattaisi tehdä jumppa kerran päivässä, kolmesta viiteen kertaa viikossa, ja tämän jälkeen voidaan halutessa lisätä mukaan lisäliikkeitä. Joka päivä (ts. seitsemän kertaa viikossa) ei ole hyvä jumpata, sillä lihasten pitää saada levätä välillä.

Ekan kolmen kuukauden jälkeen voi sitten jumpparytmiä muuttaa seuraavasti:

  • alle 32 vuotiaat jumppaavat 2-3 kertaa viikossa
  • 32-42-vuotiaat 3 kertaa viikossa ja
  • yli 42-vuotiaat (koskee siis minuakin) 3-5 kertaa viikossa.

Eli nuoremmille riittää vähempi jumppa kuin ikääntyneemmille. Ei mikään yllätys, eihän 🙂

Jumppakerrat pitäisi sovitella mielellään niin, että ne jakautuvat tasaisesti viikon aikana. Itse olen pyrkinyt siihen, että jumppaan vähintään joka toinen päivä – silloin jumppakerroiksi tulee 3-4 kertaa viikossa ja lepopäiviä on sopivasti aina välissä. Kun sitten aina välillä jumppaankin perättäisinä päivinä useamman päivän putkeen ja pidän yhden päivän tauon, efektiivisesti jumppakerroiksi tulee tuo 3-5 kertaa viikossa.

Sitten jos (kun?) joskus päästään siihen ihanaan tilanteeseen, että kasvot näyttävät juurikin mieleisiltä, niin jumpassa voidaan siirtyä ylläpitovaiheeseen ja viikottaisia jumppakertoja voi vähentää (ehkä pariin kertaan viikossa???). Esimerkiksi Agelessin Louise Annette sanoo jumppaavansa tosi harvakseltaan, kun on tosiaan ylläpitovaiheessa. Minulla siihen vielä on reippaasti matkaa, huoh, jos edes koskaan siihen pääsenkään. Miksi oi miksi en aloittanut jumppaa edes 35-vuotiaana sen sijaan että olin jo neljänkymmenen…

Mustan kissan paksut posket

10 vastausta

Hei, tätä minä en tajua! Miksi halpiskasvojumpissa aina mainostetaan sitä, että paksut lihavat posket kapenevat jumppaamalla ihaniksi lommoposkiksi? Keille nämä mainostekstit on suunnattu? Onko ne suunnattu oikeasti lihaville ihmisille, joilla rypyt kyllä pysyvät aika kivasti kurissa, mutta hintana ovat pyöreät posket? Vai nuorille ihmisille, joilla on vielä ”vauvanpyöreyttä” poskissa? Vai aasialaille, joilla on vähän eri malliset kasvot kuin länsimaalaisilla…? Onko kenelläkään mitään teoriaa tästä?

Oikeastihan jumppaamalla ei saa rasvaa poskista poltettua sen kummemmin kuin mistään muualtakaan kropasta. Rasva katoaa tasaisesti koko kehosta laihtumisen yhteydessä. Jos poskilihakset ovat kovin löysät, niin tietysti jumppaaminen siihen auttaa ja samalla tulee poskiin enemmän muotoakin. Itsellenikin jumppa on palauttanut poskiin tietynlaista ”lommoa”, jota niissä ennen nuorena oli. Mutta kasvojumppaamalla ei siis pala rasva paikallisesti, eikä myöskään katoa vauvanpyöreys.

Oli miten oli, jokin ilmeisesti nimenomaan poskien pyöreydessä ainakin englanninkielisessä maailmassa on ongelma, koska olen todella usein törmännyt mainoksiin, joissa ”fat, chubby cheeks” luvataan parantaa kasvojumpan avulla. Harmi vaan että juuri nämä jumpat ovat niitä kaikkein epäilyttävimpiä laadultaan 😦 En edes kehtaa linkata teille härskeintä esimerkkiä, jossa ainakin osa ennen ja jälkeen -kuvista on ihan selvästi photoshopattuja. Joku lukijoistani kuitenkin menee lankaan ja uskoo lupauksiin ja ostaa ko. jumpan 😀 Uih, uskon minä että te ootte fiksuja ihmisiä, mutta kun nuo lupaukset on vaan niiiiiiiin houkuttelevia aina tyyliin ”jumppasin vain kolme viikkoa ja läskiposkeni ja kaksoisleukani katosivat sen siliän tien”. Itsekin katson niitä kaihoisasti, vaikka kuinka tiedän, ettei niihin ole luottamista. Harmittavaa kyllä se vaan on niin että ”no pain, no gain” á  la Jane Fonda, eli jos et tee hommia, niin tulostakaan ei tuu.

Mutta jos paksut posket ovat huolenasi, niin pohdi ensin voisiko asiaan vaikuttaa ruokavaliomuutoksella ja sitten voit toki siihen kaveriksi ottaa kasvojumpankin. Haittaa siitä tuskin ainakaan on!

”Oh, East is East, and West is West, and never the twain shall meet”

Vastaa

Niin se Kipling aikoinaan tuumasi, että itä on itä ja länsi on länsi, eikä ne koskaan oikein kohtaa. Jos ette muuten tämän nobelistin kirjoja ole koskaan sattuneet lukemaan, niin nyt olisi korkea aika. Ne saivat minussa aikoinaan syttymään kaihomielisen rakkauden Intiaan, eikä se parantunut Intian reissulla, oikeastaan päinvastoin, vaikka inhosinkin joitakin asioita Intiassa sydämeni pohjasta. Mutta Intia tuntuu monessa mielessä olevan vielä sama Kiplingin Intia, vaikka se onkin kohdannut rajuja muutoksia ja paljon kehitystä; silti sen lumous vaan on ennallaan.

Ai niin, se kasvojumppa. *Köh*

Kasvojumpankin kohdalla voi pohtia sitä, kohtaavatko itä ja länsi toisiaan. Kasvojumppaa harrastetaan paljon Aasiassa, varmaan enemmänkin kuin täällä lännessä. Idässä myös tykätään kovasti kaikenlaisista ihanista vimpaimista, joilla kasvoja voi hoitaa, slimmata ja jumpata. Ilmeisesti etenkin Korean ja Japanin suunnalta löytyy vaikka mitä höpötyksiä tähän tarkoitukseen, muualtakin toki. (Joojoo, Intiasta Koreaan ja Japaniin on AIKA pitkä matka. Mutta oli toi Kiplingin runon eka säe silti vaan niiiiin hyvä aloitus tälle jutulle. Nih. Ei irvistelyjä.) Aasialaisilla on myös paljon erilaisia kasvohierontoja tarjolla – esimerkiksi monet lymfahieronnat ovat sieltä peräisin ja sieltä on myös peräisin ”bone massage” -idea, eli ns. ”luuhieronta”. Okei, tosi älyvapaa nimi, mutta en vaan osaa suomentaa sitä nyt järkevämmin. Lymfahieronnan idea siis on parantaa kasvojen nestekiertoa, luuhieronnan puolestaan pitäisi jotenkin vaikuttaa kasvojen luustoon ja sitä kautta parantaa kasvojen muotoa. Tanaka-hieronta, jota minäkin olen mainostanut, on vähän yhdistelmä noita molempia.

Jostain syystä en ole koskaan törmännyt varsinaiseen kasvojumppaan, jonka tietäisin olevan peräisin Aasiasta. Jos joku semmoisen tietää, niin vinkatkaa, olisin utelias kuulemaan lisää. Käytännön ongelmanahan tässä tietysti on kieli- (ja kirjain)muuri. Google-kääntäjän avulla pääsee kyllä eteenpäin, mutta aika hassunkurista luettavaa saa monesti eteensä. Mutta en ole siis järjestelmällisesti enkä edes epäjärjestelmällisesti etsinyt mitään idän puolen kasvojumppa-asiaa, lähinnä vaan olen törmännyt niihin erilaisten kasvojumppakeskusteluiden yhteydessä foorumeilla ja youtubessa seikkaillessani.

Niin, se idän ja lännen kohtaaminen. Olen lukenut monenlaisia pohdintoja kasvojumpan ja aasialaisten kasvonpiirteiden yhdistelmästä ja jotkut, lähinnä aasialaista alkuperää olevat, ovat miettineet, että sopivatko ehkä aasialaisten itse kehittämät jumpat/hieronnat paremmin heille (esim. Tanaka-hieronta) ja ovatko länsimaalaisten kehittämät (esim. CFF ja FlexEffect) puolestaan paremmin länsimaalaisille kasvonpiirteille sopivia. Täysin säälittävällä otoskoolla (= muutama  hassu kommentoija foorumeilla) olen tullut erittäin epätieteelliseen johtopäätökseen siitä, että kai tässä ajattelussa joku järki on. Kasvonpiirteet ovat idässä ja lännessä kuitenkin selkeästi erilaiset joiltakin osin, vaikkapa esimerkiksi silmien seudulta.

Jos siis lukijoideni joukosta sattuu löytymään joku eksoottisempi lintu kuin tavallinen suomalainen maatiaiskana, niin kannattanee testailla onko tuossa löydöksessä jotain tolkkua. Olisin kiinnostunut kuulemaan tuloksia! 😀

Taas uusia ennen ja jälkeen -kuvia CFF:n sivuilla

4 vastausta

En tiedä kiinnostaako teitä nämä kuvajutut, mutta minä intohimoisesti aina tuijotan ihmisten jumppatuloskuvia ja haaveilen, että joskus vielä minäkin…:) Iski siis taas tarve saada uskonvahvistusta siihen, että jumppa tehoaa, ja menin noolaamaan CFF:n sivuille ennen ja jälkeen -kuvia. Ja siellähän oli mukava ylläri: peräti kahdet uudet kuvat. Eivät ne välttämättä oikeasti kovin uusia edes ole, mutta en ole sattunut huomaamaan aiemmin. Mutta siis:

Dakotan kokokasvokuva ja Dianen silmät, ihan kivaa katsottavaa! Harmittaa vaan vietävästi, että Carolynin sivuilla kuvat ovat noin auttamattoman pieniä, että ei aidosti pääse itse arvioimaan tuloksia. Mutta kyllä esimerkiksi noista Dianen silmistä ihan selvästi näkee jumpan tuottaneen tulosta.

Olen taas vähän laiskasti pohtinut josko olisi aika minunkin tehdä tulosvertailua, vaan en ole saanut otettua kunnollisia kuvia sitä varten. Ja nyt ei paljoa tee mieli ottaakaan kuvia: viikonloppuna iski nokkosrokko ja olin aika viehkon näköinen pari päivää… Silmät turvoksissa, mahtavat silmäpussit, roikkuva leukalinja  (nestekertymää koko kropassa) ja naama punaisenkirjavan laikukas. Jooh. Onneksi kortisonipiikki persuuksiin yhdistettynä roimaan annokseen antihistamiineja sai pahimmat punoitukset ja turvotukset (ja sen sietämättömän kutinan!) laukeamaan. Mutta en siis ole oikein vielä kuvauksellinen 🙂

Kun hamsterinpussit eivät katoa, vaikka tekis mitä…

8 vastausta

… niin onkohan se ”vaikka mitä” sitten ollutkin väärin?! Kas kun… minulla on murheena tuo leukalinja, kun hamsterinpussit ei vaan katoa, vaikka olen jumpannut jo kohta kolme vuotta. Olen siis yrittänyt siihen keksiä kaikenlaisia konsteja ja katsella eri jumpista liikkeitä, joilla erityisesti kohennetaan leuanseutua. Pääasiassahan kuitenkin edelleen jumppaan CFF:n mukaan.

No, jossain Carolynin uutiskirjeessä (vuodelta 2009? en muista varmaksi) oli liike, jota Carolyn kehui tehokkaaksi – semmoinen etusormet ja peukalot pinseteiksi tuohon leukalinjaan ja sitten irvistetään. Tein tätä liikettä viime vuonna toivorikkaana tosi ahkerasti, mutta tulos ei ollut hyvä. Sain aikaiseksi poskiini hassut ylimääräiset patit suupieli-korva -linjalle (ihan tuohon suupielien lähistölle). Mitä ilmeisimmin tein liikettä liikaa, tai sitten se vaan ei ollut mulle sopiva. No, jätin liikkeen kokonaan pois ja nyt patit ovat ”sulaneet” pois jo kauan sitten. Epäonnistunut kokeilu siis.

No, sitten ajattelin käyttää omaa järkeäni (ei hyvä idea, en suosittele :D) ja mietin että mihin tuo poisjättämäni liike oikein voisi perustua ja miksi ne patit syntyivät ja voisinko kenties saada sen leukalinjaan positiivisesti vaikuttavan efektin ilman patteja. Tähän yhdistettynä Sanford Bennettin opit kasvojen hieronnasta ja vielä CFF:n Face Firmer ja tuloksena oli se, että päätin alkaa hieroa kasvoja tuosta leukalinjasta. Ensin suupieli-leuka -väliltä ja sitten lisäksi vielä suoraan leukalinjaa, juuri siitä kohdasta missä ne hamsterinpussit olla möllöttävät. Ja ajattelin olevani fiksu. No, nyt tämä fiksuus kyllä epäilyttää ankarasti – minusta nimittäin hamsterinpussit ovat vaan pahentuneet.

Aloin sitten tänään taas epätoivoisena etsiskellä uusia liikkeitä, joilla leukalinjaa voisi kohennella ja lueskelin aiheesta sieltä ja täältä. Ja kuinkas kävikään, FlexEffectin kirjasta bongasin inhan lauseen: jos Triangularis-lihas on ylikehittynyt, niin siitä voi seurata hamsterinpussiefekti! Iiks!!!! Arvaatte kai aloinko pohtia mihin lihakseen tuo leukalinjan hierominen kohdistuu… Juu-u, aika lailla tarkkaan triangulariksen kohdalle, ja vielä molemmat hieromani kohdat! Oujee… se siitä oman järjen käytöstä.

Eli tänään siis loppui virallisesti mun oman järjen käyttö. Ainakin kasvojumpan suhteen. Seuraan kuuliaisesti Carolynin ohjeita, noudatan toistomääriä ja teen vain hänen ohjeistamiaan liikkeitä (no oli se eka kokeilunikin Carolynin liike, mutta tein liikaa toistoja). Taidan vaan katsastaa Carolynin ”ekstra-liikkeet” – niissä on jotain tuohon leukalinjaankin, mutta olen jostain syystä niitä ylenkatsonut. Tyhmä minä.

Eräs lukijani kysyi, että olenko harkinnut oman jumpan kehittämistä, kun tiedän näin paljon kasvojumppa-asioista. Se oli kyllä ihana kysymys ja tuli hyvä mieli, mutta vastasin kuitenkin, että enpä ole, kun toistaisin vaan itseäni viisaampia ja yrittäisin keksiä pyörää uudestaan. Olen kyllä entistäkin vakuuttuneempi  nyt siitä, että suutarin kannattaa pysyä lestissään 😀 Minä kirjoitan harrastuksena blogia kasvojumpasta ja toiset sitten voi työkseen suunnitella niitä jumppia.