Aihearkisto: Kasvojumppa

Sattumaa vai kasvojumpan tulosta?

Vastaa

Tajusin tässä muutama päivä sitten kiinnostavan asian: silmäluomeni tuntuvat nykyään keskenään samanlaisilta!

Vähän outo kommentti, vai? No tässä taustaa: tällä onnettomalla atooppisella ihollani on tapana reagoida ärsytykseen kahdella eri tavalla – joko suuni ympärille tulee punaisia läikkiä tai silmäni turpoavat. Ja jos silmäni turpoavat, niin se aina alkaa vasemmasta silmästä. Olen jo oppinutkin, että jos vasen silmäni alkaa tuntua vähän oudolta, niin nappaan heti antihistamiinia, ja useimmiten selviänkin pelkällä säikähdyksellä. Mutta aina en hoksaa ottaa antihistamiinia ajoissa tai sitten se vaan ei auta. Seurauksena on se, että ensin vasen silmä turpoaa ja siitä päivän, parin päästä oikeakin kaveriksi. Oikein kaunista. Antihistamiineilla ja pienellä kortisonin käytöllä tästä vaivasta päästään eroon viikossa, mutta muistoksi jää silmäluomiin kauniisti hilseilevä iho. Sitä sitten kestää muutaman päivän.

Tätä kun on jatkunut … no, niin kauan kuin muistan, niin tuloksena on ollut se, että vasemmassa silmässäni yläluomen iho on jo vuosikausia ollut jännästi ohuen, kuivan ja hyvin sileän paperisen tuntuinen, silkkipaperiksi olen sitä mielessäni kutsunut. Oikeassa silmässä iho on ollut ihan normaali, saman tuntuinen kuin muuallakin kasvoissa. Olen jopa laittanut miehen tunnustelemaan silmäluomiani ja hänkin on todennut saman eron – luomet ovat todella tuntuneet keskenään ihan erilaisilta.

Mutta mutta. Nyt ne ovat ihan saman tuntuiset! Rasvaaminen ei voi tätä saada aikaan, sen verran monenlaisia konsteja ja erilaisia rasvoja olen vuosien mittaan kasvoihini taputellut. Jäljelle jää kaksi mahdollisuutta: joko tämä on ihan vaan sattumaa tai sitten kasvojumppaaminen on oikeasti tehonnut. Kasvojumpallahan ei ole vaikutusta pelkästään lihaksiin vaan myös kasvojen ihoon. Kaikensorttinen kasvojen manipulointi jumppaamalla ja hieromalla saa aikaan sen, että ihoon virtaa enemmän happea ja ravintoaineita ja toisaalta kuona-aineet kiertävät tehokkaammin pois. Kasvojumpan pitäisi auttaa myös auringon pahasti vaurioittamaan ihoon, joten miksi siis se ei tehoaisi ihottuman aikaansaamiin vaurioihin.

Luulen tietäväni, että vielä joskus viime kesänä minulla on ollut paperiluomi ja normiluomi. Ja nyt on vain kaksi normiluomea. Viime kesän jälkeen olen kasvojumpannut ahkerasti ja loppusyksystä alkaen tehnyt myös Agelessin jumppaa ja kasvohierontaa, jotka molemmat kohdistuvat myös silmäluomiin. Tästä voi siis halutessaan vetää johtopäätöksenä sen, että kasvojumpalla todellakin on merkitystä ei vain lihaksille vaan myös kasvojen iholle. Tai sitten voi tietysti olla uskomatta koko asiaa. En mitenkään voi todentaa edes itselleni asiaa kunnolla, koska en ole kiinnittänyt silmäluomiini mitään huomiota pitkään aikaan. Itse haluan tietenkin uskoa, että jumpalla on ollut positiivinen vaikutus 🙂 No, katsotaan kun tulee seuraava allerginen reaktio jollekin randomille asialle, mitä silloin silmäluomille tapahtuu. Eiköhän mulla taas silmät kohta turpoa, kevätkin kun on vauhdissa. Raportoin sitten.

FlexEffect – kokemuksia

Vastaa

Minulta on vienosti kyselty, että jokos voisit kertoa jotain siitä FlexEffectistä, jonka niin suurella tohinalla tilasit ja lupasit raportoidakin… Juu, kerron kyllä vihdoinkin. Lähinnä siksi en ole saanut aikaiseksi siitä kirjoitella, että en ole oikeasti käyttänyt sitä vielä lainkaan. Mutta onhan minulla silti jotain kerrottavaa. FlexEffectin paketissa on siis kaksi kirjaa, varsinainen ohjekirja ja Training log.

Ohjekirjan sisältö

Ohjekirjassa on 277 sivua ja se on kierrekansissa. Kirja alkaa noin 70 sivua pitkällä osiolla, jossa käydään läpi kasvojumppaan liittyviä perusasioita ja taustatekijöitä. Siinä kerrotaan FlexEffectin historiasta, käydään läpi usein kysyttyjä kysymyksiä jumppaan liittyen ja puhutaan kasvojen ikääntymisestä esimerkkikuvien kanssa. Kirjassa on muutama mustavalkoinen ennen ja jälkeen -kuva, samoja kuin mitä webbisaitiltakin löytyy. Ihon uudistumisesta ja siihen liittyvistä vitamiineista ja lisäaineista on lyhyt katsaus. FlexEffectissä suositellaan ehdottomasti, että kasvojumppaajat käyttävät lisäaineita kuten MSM:ää, seleeniä, kalkkia, magnesiumia sekä D-, E- ja C-vitamiineja. Kasvojen ihon rakenteesta on useita sivuja tekstiä, mm. ligamenteista (sidekudoksesta, muistakaa tämä! tulen puhumaan sidekudoksesta jatkossa sellaisessa yhteydessä, jossa kovasti vastustetaan kasvojumppaamista) ja lihasten rakenteesta, sekä yleisesti eri tyyppisestä lihasten jännittymisestä jumpatessa.

Luvusta 9 sivulta 77 alkaa sitten varsinaisen jumppaohjelman esittely. Alkuun kerrotaan jumpan kolme erilaista tekniikkaa vastuksen käyttämisessä: Positiivisen vastuksen tekniikka. negatiivisen vastuksen tekniikka ja painotekniikka. Täytyy tunnustaa, että en ole ihan satavarma, että ymmärrän oikein mitä näillä tarkoitetaan. Tekniikoita ei kuvata ihan kauhean selvästi. Olennaista ei kuitenkaan minusta olekaan ymmärtää näitä välttämättä ihan sataprosenttisen hyvin, tärkeämpää on käsittää, että eri jumppaliikkeissä käytetään erilaisia tekniikoita. Mutta itse olisin kuvannut tuonkin osion vähän tarkemmin. Minusta muuten tuntuu, että CFF:ssä käytetään lähinnä tuota vimppaa eli painotekniikkaa (jos nyt olen siis ymmärtänyt noita ollenkaan oikein).

Ennen kuin  varsinaiseen jumppaohjelmaan päästään käsiksi kirjassa käydään vielä läpi erilaisia strategioita, joilla voidaan päästä eteenpäin, kun alkaa tuntua että jumppa ei väliaikaisesti tuota tuloksia, vaan esim. 3-4 kuukauden kuluttua jumppaamisen aloittamisesta edistyminen loppuu. Tähän on siis erilaisia tekniikoita, periaatteeltaan samoja kuin yleensäkin lihaskuntoharjoittelussa, esim. treenausintensiteetin lisääminen eri keinoin. Tässä osiossa myös keskustellaan siitä, että erilaiset jumppaustyylit sopivat eri ihmisille ja aikaa on  itsekullakin käyttää eri tavalla. Jollekulle siis sopii jumppaaminen joka päivä, jollekulle joka toinen päivä. Välillä ehkä päivään ei mahdu 20-30 minuutin jumppa-aikaa, jolloin jumppaa voidaan jakaa eri tavoin viikon ajalle jne. Minusta tämä osio on kyllä aika tärkeä, aikaisemmin FlexEffectiä on syytetty siitä, että se tiukasti ohjeistaa koko jumppaohjelman tekemiseen joka päivä ja tähän menee ehkä noin 40 minuuttia kerralla (tai siis aikaisemman ohjelman mukaan kaiketi meni). Ja tämä sai monet sitten luopumaan FlexEffectin mukaan jumppaamisesta. Uudessa jumpassa ideana on se, että teet itse itsellesi aikataulun ja sen mukaisen jumppaohjelman.

Ohjekirjassa käydään noin sadan sivun verran läpi varsinaista jumppaohjelmaa. Useista liikkeistä on olemassa kaksi tai kolme vaihtoehtoista versiota. Näitä ei ole tarkoitus tehdä kaikkia joka jumppakerralla, vaan liikkeiden eri versioita tehdään eri jumppakerroilla ja näin annetaan lihaksille vaihtelevaa treeniä.

Jumppaliikkeistä moni muuten on minulle jo ennestään tuttu tai ainakin joku vastaava versio liikkeestä. Esim. CFF:ää on syytetty siitä, että se on poiminut parhaita liikkeitä muista jumpista omaansa, ja löytyyhän täältä jokunen liike, jotka ovat aika saman tyyppisiä kuin CFF:n liikkeet. Ja varmaan Carolyn Cleaves onkin FlexEffectin tarkkaan läpikäynyt. Hänhän itsekin sanoo, että on lukenut vaikka mitä jumppia ja kokeillut monia erilaisia. Mutta minusta tuntuu, että aika iso osa kasvojumppaliikkeistä nyt vaan on … miten sen nyt sanoisi… yleismaailmallisia 🙂 Eli jos yritetään samaa lihasta targetoida, niin helpostikin liikekin on saman tyyppinen.

Sivulta 193 alkaa minua erityisesti kiinnostava osuus eli Bone remodeling (luiden uudelleenmuovaus), joka pitää sisällään Joltingin (töniminen) ja Pressure repsit (painotoistot…? huh, hankala suomentaa :). Tässä osiossa alkuun puhutaan siitä, mitä luille tapahtuu, kun ihminen vanhenee ja sitten esitellään tekniikat siihen, miten kasvojen luustoa voidaan korjata. Taustalla on erilaisista lähteistä kerätty tieto ja ymmärrys lihasten ja luuston kasvusta. Deborah Crowley väittää, että luiden uudelleen muovaamisella ei ole ikärajaa. Vielä 90-vuotiaskin voi saada luunsa kasvamaan jumppaamalla. Jolting perustuu ajatukseen siitä, että lihasten kiinnityspisteet luihin ovat erityisen olennaisia, Pressure reps puolestaan siihen, että paine saa aikaan luiden kasvamista. Näitä tekniikoita ei suositella käytettäväksi ennen kuin on kasvojumpannut  muutaman viikon ajan ja kasvojen lihakset ovat tulleet tutuiksi. Sitten voidaan aloittaa Jolting ensin kevyesti ja ajan kanssa käyttäen enemmän voimaa. Jolting vie aikaa vain muutaman minuutin ja sen voi sovittaa päiväänsä miten haluaa. Heti perään sitten voidaan tehdä Pressure reps.

Jolting on kirjassa kuvattu minusta hyvin selkeästi, sen sijaan Pressure reps aika sekavasti. Pressure repsissä on ilmeisesti kolme erilaista vaihetta/tyyppiä: aloitetaan Pressure massagella eli hieronnalla, jota pitää tehdä pari viikkoa ennen kuin jatketaan tehokkaampaan paineluun. mutta tätä hierontaa ei kyllä minusta kirjassa esitellä yhtään mitenkään. Sitten siis siirrytään varsinaiseen Pressure repsiin, jossa todellakin painellaan tiettyjä paikkoja pään alueella 3 sekunnin ajan kerrallaan, tehden viisi toistoa per paikka. Lopuksi kuvataan Rapid reps, mutta ei sitä, missä vaiheessa tätä tekniikkaa on tarkoitus käyttää. Idean kuitenkin tästä ymmärtää.

Osa 3 kirjasta keskittyy ihon korjaamiseen (skin remodeling). Siinä esitellään uusi Cross stretching -tekniikka eli ihon rikkominen venyttämällä. Tämä saa aikaan ihossa uudistumista ja sitä kautta iho korjaa itse itseään. Ihon venyttäminen voi tuntua joistakuista hurjalta ja pelottavalta. Tätmän vuoksi kirjassa ohjeistetaan, että kannattaa aloittaa esimerkiksi kaulan alueelta, jolloin voi aika nopeasti havaita, että venyttämisellä ei ole tuhoisia vaikutuksia. Toinen tämän osion asia on FlexEffectin aikaisemmista versioista tuttu kasvojen hierontatekniikka. Siinä käydään koko kasvot läpi vähän erilaisin tekniikoin ja taputteluin sekä sormenpäillä naputtelemalla.

Kirjan lopussa käydään läpi mihin lihaksiin/lihasryhmiin eri jumppaliikkeet vaikuttavat.

Ohjekirjan etukannen sisäpuolella on lisäksi DVD, jossa käydään läpi kaikki jumppaohjelman liikkeiden eri versiot sekä Jolting, Pressure reps ja Cross stretching. DVD:llä esiintyvät Andrea Crowley ja Deborah Crowley. Kieli DVD:llä on selkeää ulkomaalaisenkin korvaan. DVD:llä on tiukasti vain ohjeistus, ei mitään muuta. On ihan mukavaa nähdä 61-vuotias Deborah Crowley, joka ei enää näytä nuorelta tytönhuitukalta vaan kauniisti vanhenneelta naiselta. Andrea Crowleystä olisi hauska tietää minkä ikäinen hän on, mutta sitä ei kerrota missään.

Training Log

Tämä kierrekansiin sidottu kirjanen on juuri sitä mitä sen nimikiin sanoo: harjoituspäiväkirja. Sen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään missä vaiheessa jumppaamista oikein mennään, syy-seuraussuhteita, edistymistä jne. Kirjassa on paikat eri vaiheessa otetuille valokuville ja 52 viikolle päiväkirja. Päiväkirjaan voi merkitä oman painonsa, mitä FlexEffectin harjoituksia on tehnyt minäkin päivänä, mitä lisäravinteita on ottanut ja mitä ekstraa kenties tehnyt. Lisäksi voi kirjoittaa joka päivälle lisäkommentteja. Päiväkirjassa yksi aukeama on aina yhden viikon eli 5 päivää. FlexEffectin mukaan ei siis ole tarkoitus jumpata kuin maksimissaan viitenä päivänä viikossa.

Training login etukannen sisäpuolella on CD, jossa on trackeina Personal trainer, 12 minuutin jumppaohjelma ja 20 minuutin jumppaohjelma. En ole kuunnellut näitä läpi, joten ei niistä sen enempää.

Mitä itse tuumaan FlexEffectistä

No, alunperinkään en ollut niin kiinnostunut itse jumppaohjelmasta, enkä siis nytkään ole oikeastaan kertaakaan koko jumppaohjelmaa kunnolla käynyt läpi, ainoastaan testannut liikkeet. Harmi sinänsä, koska minulta on kyselty kokemuksia FlexEffectistä, mutta en siis oikein pysty sanomaan juuta enkä jaata esim. jumppaohjelman tehoon. Minusta kuitenkin tässä uudessa versiossa on kivaa se, että jumppaliikkeistä on eri versioita samoin kuin se, että on ideoitu erilaisia tapoja jumpata, ts. että ei joka päivä ole samaa jumppaohjelmaa vaan sekä käytettyä aikaa että sitä mitä tekee, voi itse säädellä. Jumppaliikkeitä on 30 eli ne on periaatteessa mahdollista oppia ulkoa. Paketissa ei kuitenkaan ole mukana mitään erillistä korttia esim., jossa olisi lueteltu kaikki liikkeet. Tästä olisi apua jumpatessa. Mutta äkkiäkös sellaisen itsekin tekee. Siitä en itse niin kamalasti tykkää, että erittäin monessa liikkeessä laitetaan sormia suuhun. Se nyt vaan ei oikein oo mun juttu 🙂 FlexEffectissä on myös aika olennaista, että liikkeet tekee oikein, ts. että sormet ovat oikeassa paikassa antamassa vastusta. Tässä jumpassa aika tyypillisesti vedetään lihaksia milloin mitenkäkin ja milloin mihinkin suuntaan 🙂

Edelleen itselleni paras anti on se, minkä takia koko paketin ostin eli luiden muovaaminen ja kasvojen ihon korjaaminen. Nämä olivat minulle uutta ja kiinnostavaa asiaa. Tuota luiden muovaamista en ole saanut mukaan ohjelmaani kuin ihan satunnaisesti ja silloinkin teen vain juuri sitä, mitä satun sillä hetkellä muistamaan. Kasvojen ihon korjaamista venyttelemällä olen tehnyt ja ainakin toistaiseksi minusta ihoni vain ja ainoastaan tykkää siitä, pahaa en ole saanut aikaan. Olen jopa miettinyt, että onko kaulastani kovastikin laimentunut se rengas, joka on lähellä solisluita. Sitä nimittäin ajatuksissani muuta puuhatessani aina välillä hieroskelen ja venyttelen. No, toisaalta CFF:ssä myös jumpataan kaulaa, joten saattaa sekin olla ”syypää” tähän mukavaan tulokseen.

Oletan, että jossain vaiheessa jaksan käydä jumppaohjelman vielä tarkemmin läpi ja ottaa siitä kenties mukaan omaan ohjelmaani joitakin liikkeitä. Epäilen, että koskaan alkaisin täysin jumpata FlexEffectin mukaan, olen niin tyytyväinen CFF:ään. Mutta FlexEffectin liikkeiden tutkiminen on auttanut minua ymmärtämään paremmin joitakin CFF:n ja Agelessin liikkeitä, lähinnä että miksi ne tehdään niin kuin tehdään ja miten ne ehkä oikeasti kannattaa tehdä, että ne ovat tehokkaita. Luiden muovaamista alan kyllä tehdä tarmokkaammin jossain vaiheessa, ihon venyttelyä teenkin jo aina, kun muistan (sitä ei pidä tehdä joka päivä vaan ehkä joka toinen tai joka kolmas). Aika kallis jumppa oli hommata ihan vain noiden takia, mutta en ole tyytymätön ostokseeni.

Voiko tätä jumppaa suositella?

Jos ekaa jumppaa hommaisi, niin ei FlexEffect ole ollenkaan hassumpi siihen nykyisessä muodossaan. Jumpan mukana saa mahdollisuuden päästä FlexEffectin sivuilta jumpan omille foorumeille, jotka on varattu vain jumpan ostaneille. Tämä on iso apu, ja foorumeita lukemalla ehkä välttyy monelta aloittelijan virheeltä (tyypillisesti yli-innokkuus jumppaamisessa ja sen seurauksena lihasten väsyminen jne. 🙂 Mutta se pitää huomata, että FlexEffect on edelleen jumppa, jota jonkin verran pitää itse muovata oman näköiseksi. Se on tämän jumpan sekä vahvuus että heikkous. Niille, jotka tykkäävät tämän tyyppisestä lähestymistavasta, FlexEffect on suorastaan loistava. Niille taas jotka eivät jaksa vaivata päätään sillä, miten asiat kannattaa tehdä, vaan mieluummin tekevät suoraan valmiin ohjeen mukaan, tämä ei ole paras mahdollinen valinta, joskin jumpasta siis löytyy myös ns. avaimet käteen ohjeet 🙂

Otsajumppaa uudella tavalla

Vastaa

No… on tuo otsikko kyllä aika reipasta liioittelua. Olen tuolla blogini jumppaohjesivulla ja jossain blogikirjoituksessakin esittänyt Sanford Bennettin tekniikkaa ryppyjen hieromiseksi pois – yksinkertaistettuna idea on se, että jännitetään tiukasti alla oleva lihas ja kämmenen kannalla hierotaan kasvoja. Tällä tavoin voi sekä hieroa ryppyjä pois että jumpata kasvolihaksia (mikä taas puolestaan vähentää ryppyjä).

Pienen modifikaation bongasin kuitenkin otsan jumppaamiseen vastaavalla tekniikalla. OIen itse ohjeistanut aikaisemmin seuraavaa:

Otsalihas rentoutetaan rutistelemalla sitä peukalon ja etusormen välissä kauttaaltaan niin kauan, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiin. Sen jälkeen otsalihas jännitetään nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Lihas pidetään jännityksessä ja samalla hierotaan koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla.

Frederick M. Rossiterin Face Culture -kirjassa (taas yksi kasvojumppaguru… kerron joskus lisää) tämä otsan hierominen tehdään muuten vastaavasti, mutta sen sijaan, että kohotettaisiin kulmakarvoja ja siten jännitettäisiin otsalihasta, rutistetaankin toinen silmä kiinni (toinen jää auki). Tällöin kiinni rutistetun silmän puoleinen osa otsaa siliää ja sitä on sitten hyvä hieroa ihan vastaavasti kämmenen kannalla kuin mitä tuossa edellä esitän.

Puolta tietysti vaihdetaan vastaavasti eli toinen silmä vuorostaan kiinni ja hierotaan otsaa sen puolelta. Otsan keskiosan voi hieroa sitten vaikka siten, että nostaa molempia kulmakarvoja ylös. Hieronnan määrää voi säätää makunsa mukaan, mutta voi tehdä esim. 2-3 kymmenen pyörähdyksen sarjaa oikealle ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, ehkä vielä 1-2 sarjaa keskelle.

Ei tuo aiemminkaan esittämäni tekniikka huono ole, mutta ehkä tämä on vielä parempi 🙂

Haettiin lämpöä ja historiaa – molempia saatiin. Ja jumpattuakin tuli.

Vastaa

Siellä Lissabonissa siis. Lämpöä saatiin vähän vähemmän kuin toivottiin – sää oli ihan mukavan keväinen, mutta oikeastaan vain parina päivänä oikeasti lämmin eli parikymmentä astetta. Sadettakin saimme jonkun verran. Mutta verrattuna lumiseen Suomeen ero lämpötiloissa oli oikein mukava. Palmuja on aina kiva nähdä, niistä tulee jotenkin hyvät fiilikset 😀 Ja historiaa piisasi. Ihan vähän olin haaveillut, että shoppailemaan olisi ehtinyt enemmän, mutta kyllä se jäi aika vähäiselle. Kasvoihin tuli kivasti vähän väriä ja pisamat tulivat esiin, nyt voi taas unohtaa poskipunan jonnekin laatikon pohjalle. Tässä jonkinmoinen raportti reissusta – en ahdista teitä maisemakuvilla tai perheposeilla, kunhan puran vähän hyviä fiiliksiäni reissusta 🙂

Nähtävyyksiä riittää

Onnistuimme viikossa kiertämään ilmeisesti kaikki Lissabonin tärkeimmät nähtävyydet, eikä tarvinnut  edes kieli vyön alla laukata. Päinvastoin, aika rauhallista tahtia etenimme. Toki jäi paikkoja käymättä, mutta ei jäänyt sellaista fiilistä, että voi ei, vaikka mitä tärkeää olisi ollut vielä. Hieno kaupunki! Kulttuuria ja historiaa, hyvää ruokaa (no, saatiin kyllä aika huonoakin…), tehokas julkinen liikenne (metrolla ja raitsikoilla oli superhelppoa ja edullista kulkea), keskusta jossa on helppo kävellä, etäisyydet eivät ole suuren suuria, halvat taksit, kauniita rakennuksia, kaiken kaikkiaan viehättävä paikka. Voin suositella!

Portugali – kenkiä, kenkiä

Juuh, onhan niitä, eivätkä ole kalliita (kaikki). Onnistuin kuitenkin tuomaan kotiin vain yhden kenkäparin, eikä sekään edes ole portugalilaista tuotantoa vaan Brasiliasta, Melissan muovikengät. Olen aika pitkään miettinyt ostavani Melissalta yhdet tietyt kengät kaupunkikumisaappaiksi eli nämä Melissa Ashantit (suomalaisten muotiblogaajien rakastama malli 😀 ):

Noh, Vasco da Gaman ostoskeskuksessa oli tarjolla aika monia Melissan malleja puoleen hintaan, mm. nuo Ashantit 45 eurolla. Mutta kävi vähän niin kuin arvelinkin eli en sitten kuitenkaan syttynyt niihin. Sen sijaan löysin toiset Melissan kengät, jotka oli pakko ostaa (alennettu hinta 37,50 €):

Jostain syystä pieni kenkäfriikki minussa huokaa onnellisena. Äkta kierrätysmuovista tehdyt kengät, ekologiset, kauniit, hyvät jalassa, vähän erilaiset kuin muilla ❤ ❤ ❤

Kenkiä olisi kyllä löytynyt tosiaan Lissabonista monenlaisia muitakin, moneen eri hintaan. Suomihinnoissa oli osa, mutta sitten kun osui sopivaan paikkaan, niin hintana oli naurettavat 15 euroa parilta ja ihan päivän muotia olivat. Mulla vaan taitaa olla kenkiä jo riittävästi, että en enää osta kuin ne joita aivan palavasti halajan (niitäkin löytyy turhan usein :).

Jos mielii ostoksia tehdä

En tosiaan juuri ehtinyt ostoksia tuolla reissulla ajatella, perheen nuorin jäsen kun ei niin rakasta tätä puuhaa. Mutta sen verran kuitenkin, että voin vinkata jotain minne kannattaa mennä, jos Lissaboniin päätyy:

  • Matkamuistokrääsää löytyi tietysti vähän joka puolelta, mutta kivoimpia juttuja löysin Castelo de São Jorgen luota matkamuistokaupoista. Siellä oli ihan laadukasta posliinia ja jotain muutakin kivaa käsityötavaraa.
  • Vasco da Gaman ostoskeskus samoin kuin Campo Pequenon ostoskeskus ovat molemmat näppärästi metropysäkin päässä. Molemmat ovat isoja ja täynnä vaikka mitä liikkeitä, muotia lähinnä. Mieleen tulee esim. Itäkeskus tai Kamppi, tai vaikka Ideapark. Ihan halpoja liikkeitä niistä ei kyllä löydä paitsi C&A, jonka hinnat eivät normaalistikaan ole kovin korkeat ja alennuksessa vaatteita saa aika pilkkahintaan.
  • Ympäri kaupunkia oli kaikenlaisia halpismyymälöitä, jotka olivat vähän rotankolon näköisiä 😛 mutta yllättävän muodikasta ja edullista tavaraa niistä löytyi. Kannatti kurkistaa sisälle. Sen sijaan keskustan kalliissa putiikeissa emme käyneet lainkaan, emmekä kiertäneet katuja, joilta olisi löytänyt hienoja merkkituotteita.
  • Paras löytömme olivat Martin Monizin metroaseman kohdalla olevat kauppakeskukset. Niissä aasialaiset kauppaavat säälittävän halpaan hintaan vaikka mitä: vaatteita eniten mutta myös kenkiä, koruja (myös tee-se-itse -tavaraa), ruokaa… Vaatteiden laatu ei välttämättä ole kovin häävi, mutta ei ole hintakaan. Myyjiä oli enemmän paikalla kuin asiakkaita ja kaikki aasialaisia – oli vähän hämmentävää kulkea siellä tyttären kanssa kahdestaan. Erotuimme joukosta aika selkeästi 🙂 Tällä alueella tuli vastaan myös kiinalaisten pitämä jonkun sortin outlet-myymälä, josta löytyi tämä hupsutus, joka oli pakko ostaa 😀

Eli siis tuo takkihan se löytö oli. Kaulus kania ja laatu ihan höpöä, mutta ah niin … no, minun vaatteeni vaan 😀 Ihan tyytyväinen olin Lissabonin tuliaisiini tuon takin ja Melissoideni kanssa.

Martin Monizin aukiolta muuten kun lähti kävelemään kohti Independenten metroasemaa, niin kadun varressa oli muutama hävittömän halpa kenkäkauppa (niitä aasialaisten pitämiä) ja joitakin ehkä vähän kalliimpia, mutta samalla laadukkaampia. Ja pari kivaa halpisvaatekauppaakin.

Kasvojumppaa vielä

Jotta eivät tämän blogin jutut menisi ihan tyystin kasvojumppa-aiheen ohi, niin tässä seuraa pakollinen jumppausosuus tähän kirjoitukseen: Kasvojumpan kanssa kävi aika lailla niin kuin osasin olettaakin – tai oikeastaan paremmin kuin osasin toivoa. Olen viime aikoina yrittänyt jumpata Carolynin jumpan mukaan, mutta eipä sitä aikaa ja ennen kaikkea jaksoa irronnut koko matkan aikana niin paljoa, että olisi saanut käytettyä varttia kasvojumppaamiseen kerralla. Onneksi pelastajana on kuitenkin Ageless! Välillä lauantai-sunnuntai eli matkapäivinä onnistuin tekemään Agelessin jumpan 6 kertaa – siis kolme kertaa koko jumpan läpi. Itseasiassa jumppasin aika lailla Louisen suositusten mukaan. Jos olisi vielä tullut neljäs koko jumpan läpimenokerta, en olisi ollut lainkaan tyytymätön suoritukseeni 😀 Tilanne oli kuitenkin se, että tulimme monena päivänä hotellille vasta klo 22 maissa ihan puhkipoikkikuolleina, joten ymmärrettävästi kasvojumppa ei ekkana silloin tullut mieleen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen ja arjesta irroittava, ihan niin kuin oli tarkoituskin.

Jos aamulla on kaulakoru omasta takaa, niin mitä voi yrittää tehdä…

Vastaa

Joskus käy niin, ettei jaksa kärsiä kauneuden vuoksi, ja sitten sitä vaan nukkua röhnöttää autuaasti mahallaan nenä tyynyyn hautautuneena. Tai mikä vielä pahempaa, kyljellään. Lopputuloksena on  aamulla ruttuisen naaman lisäksi se riivatun jokisuisto eli kaulakoru omasta takaa. Ja tietysti juuuuuuri sinä aamuna on isoin hinku pukea päälle avokaulainen pusero, jossa tuo kaulakoru pääsee täysiin oikeuksiinsa. Siinä vaiheessa lentävät ärräpäät ja kenkuttaa se, ettei ihmisrukalla ole sen vertaa itsehillintää, että kykenisi nukkumaan sievästi selällään kädet kauniisti ristissä tyynyn päällä. Ja jos ei ihan niin sentään kykene nukkumaan, niin kuitenkin siten, ettei rintojen väliin painuisi niitä kurjia ruttuja. Todellisuudessahan ainakaan minulle selällään nukkuminen ei edes ole kärsimystä, vaan ihan mielelläni nukun niin. Ainoastaan nukahtaminen on  minulle helpompaa kyljellään vanhassa tutussa ja turvallisessa uniasennossa ja siksi siihen tulee silloin tällöin sorruttua.

Mutta niin. Ollaan vielä siinä onnellisessa tilassa, että jokisuisto ei ole pysyvä kaunistus, vaan todellakin riippuu siitä, missä asennossa yö on tullut vietettyä. Yö on kuitenkin tullut nukuttua kyljellään. On aamu ja pitäisi se avokaulainen pusero laittaa päälle. Mutta dekoltee on sen näköinen, että ei huvita katsoa peiliin. Mitä tehdä?

Yllättävän yksinkertaisesta asiasta on ainakin jonkun verran hyötyä:

Sormet siis ristiin tuohon dekolteen alueelle, painetaan sopivasti ja vedetään sormia erilleen kohti  kainaloita. Eli tavallaan siloitetaan ihoa sormilla, vedetään siis niitä tylsiä ryppyjä ”auki”. Hieromiseksikin tuota voisi nimittää. Tärkeää tässä on huomata, että yritän tehdä tämän siten, että rintakehä on mahdollisimman ”kireällä” ts. auki. Tarkoituksena on saada lihakset alla jännittymään sen verran kuin tuossa asennossa on mahdollista. Ei se ihan helppoa ole, parhaiten sen saavuttaa ehkä siten, että käsivarret ovat aika lailla kylkiä vasten, ja kun sormia vetää erilleen, niin kyynärpäät siirtyvät taaksepäin ja lapaluut rutistuvat yhteen. Tuo lihasten jännityksessä oleminen on kaiken kaikkiaan tärkeää näissä ”silitysoperaatioissa”, joita voi kasvojenkin alueella toteuttaa.

Samaa sitten toistetaan tarpeen mukaan koko dekolteen alueella:

Itselläni siliävät dekolteen rypyt ihan kohtuullisesti tällä tavalla, ainakin sellaisiksi että kehtaa pukea sen avokaulaisen puseron päällensä 🙂 Yleensä silittelen samaa kohtaa pari kolme kertaa. Paljonko sitten raaskii ihoa painaa eli voimaa käyttää? No. Minä käytän niin paljon kuin tuntuu hyvältä. Eli painan aika lujaa. Ihan varmasti iho venyy. Ihon venyminen on joidenkin mielestä todella pelottavaa ja tuntuuhan se aika hurjalta itsestäkin, mutta kyllä nuo kasvojumppagurut vakuuttavat, että ei siitä tarvitse huolehtia. Uskon heitä, toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä ajatella toisin.

Niin. Anteeksi pitkä blogihiljaisuus. Tässä siihen omasta mielestäni oikein hyvä ja viehättävä syy:

Iski nimittäin yllättäen hinku lähteä koko perheellä Lissaboniin viikon reissulle katsomaan palmuja ja historiaa. Lentoliput ja hotelli varattiin vajaan parin viikon varoitusajalla, ja reissusta kotiuduttiin tänään. Vaikkei tämä olekaan matka- tai muotiblogi, niin raporttia seuraa – pakkohan mun jonnekin on saada vuodattaa tuntojani edes ihan ihan ministi noihinkin aiheisiin liittyen. Luvassa vinkkiä hassuista ostospaikoista ja kihinää Melissan kengistä ja tietysti muuten vaan yleistä hehkutusta.

Jumppaan ja jumppaan ja mitään muutoksia ei näy

Vastaa

Mistä se voi johtua, että joskus kasvojumppa ei näytä tuottavan yhtään mitään tuloksia? Onko kasvojumppa todellisuudessa pelkkää humpuukia ja ajanhaaskausta? Voiko tosiaan olla niin, että jumppaaminen ei auta mitään?

Ehkä olet liian kärsimätön

Viikossa ei tapahdu vielä mitään, parissa kolmessa viikossa alat jo vähän itse tuntea pientä muutosta kasvoissasi, iho kenties tuntuu ja näyttää erilaiselta. Sitten alat epäillä omia silmiäsi ja luulet näkeväsi aina joskus jotain muutosta peilissä, mutta sitten muutos katoaa. Sen sai aikaan ehkä valaistus, tai ehkä sittenkin kasvoissasi on tapahtunut pieni muutos – et voi olla varma. Muutaman kuukauden kuluttua alat olla jo varma, että jotain muutosta on tapahtunut ja se näkyy jo valokuvissakin. Kun olet jumpannut vuoden ahkerasti, muutokset ovat jo aivan selviä.

Mutta ei siinä kaikki! Saat kaupanpäällisiksi vielä toisen veitsisetin … eiku 🙂 Jos siis jaksat jatkaa jumppaamista, niin vuosien kuluessa tilanne sen kuin parantuu. Kun katsoo vaikka Carolynin Cleavesin (CFF) kuvia, näkee että muutoksia hänen kasvoissaan on tapahtunut vielä vuosia sen jälkeen, kun hän on aloittanut kasvojumpan. Carolyn puhuu muutoksista hyppäyksinä, joita kasvoissa tapahtuu, kun jumppaa vuosia. Hän myös puhuu siitä, kuinka jumppaaja ikään kuin nuorenee samalla, kun ikävuosia tulee lisää.

Ehkä et itse huomaa tapahtuneita muutoksia

Oletko ottanut itsestäsi kuvia, kun aloitit jumppaamisen? Ja sen jälkeen säännöllisesti 3-4 viikon välein. Omia kasvoja kun tuijottaa kriittisesti joka päivä peilistä, ei välttämättä huomaa muutoksia, koska ne tapahtuvat niin vähitellen. Valokuvien ottaminen todella kannattaa ja muutoksien näkeminen omissa kuvissa on todella motivoiva juttu. Muutokset eivät tosin välttämättä näy kuvissa ihan heti, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, jos kuvat eivät alkuun ole suotuisia.

Ehkä et ole jumpannut riittävän tehokkaasti

Jumppaatko kerran viikossa tai silloin, kun satut muistamaan? Vai jumppaatko säännöllisesti viisi kertaa viikossa (ja muistat pitää lepopäivän tai kaksi aina välillä)? Mene itseesi ja mieti oletko jaksanut panostaa riittävästi jumppaamiseen. Harmittavaa kyllä, kaapin pohjalla lojuva kasvojumppakirja ei nosta roikkuvia silmäluomia tai hamsterinpusseja minnekään.

Teetkö jumppaliikkeet ohimennen telkkarin ääressä? Sinänsä TV:tä tuijottaessa on ihan hyvä hetki jumpata, mutta saattaa olla, että silloin ei tee jumppaliikkeitä riittävän tehokkaasti vaan vähän puolihuolimattomasti. Teetkö siis kaikki jumppaliikkeet kunnon intensiteetillä, niin että jumppa tuntuu välillä ärsyttävän raskaalta?

Sekä riittävää intensiteettiä että riittävän tiuhaa jumppaamista molempia tarvitaan, että tuloksia syntyisi. Vähemmälläkin jumppaamisella tuloksia toki syntyy, mutta hitaaaaaaaaasti. Mutta kuitenkin, parempi että jumppaat vähän kuin ei ollenkaan! Kunhan muistat, että jos jumppaat vähän, niin tuloksetkaan eivät voi olla kovin ihmeellisiä.

Ehkä jumppasi ei ole riittävän tehokas

Teetkö netin ilmaisjumppia tai vaikka minun blogistani bongattuja yksittäisiä liikkeitä vai jumppaatko jonkun täyden kasvojumppaohjelman (kirja tms.) mukaisesti? Tiedän netistä ainoastaan yhden kohtuullisen ilmaisjumpan, joka sekään ei ole ihan kovin kattava (Thomas Hagertyn Shape Your Face). Jos haluat jumpasta tuloksia, kannattaa investoida johonkin kunnon jumppaan ja sitten myös jumpata sen mukaisesti. Myös kaupallisilla jumpilla on eroa, toiset ovat tehokkaampia kuin toiset. Onko käyttämäsi jumppa riittävän tehokas?

Oletko jumpannut liikaa

Näyttävätkö kasvosi uupuneemmilta ja ryppyisemmiltä kuin ennen jumppaamisen aloittamista? Oletko jumpannut tunnin päivässä neljä viikkoa putkeen, kahta tai kolmea eri jumppaohjelmaa käyttäen? Olet tainnut jumpata ihan liikaa, pidä ystävä kallis vähän taukoa jumppaamisessa! Kaikki lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen, kasvolihakset eivät poikkea tästä millään tavalla.

Jo yksi päivä lepoa voi tehdä ihmeitä tässä tapauksessa, ja jos ei päivän lepo auta, niin lepää viikko tai kaksi! Kasvosi kiittävät sinua.

Sopiiko juuri tämä jumppa sinulle

Tämä onkin kinkkinen juttu. Aina silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa selvästikin jumppaohjelma ja jumppaaja ovat keskenään epäyhteensopivia, syystä tai toisesta. Joidenkin kasvot vain kukoistavat tietyn jumppaohjelman ansiosta ja toinen ohjelma saa naamataulun näyttämään todella kurjalta. Mitenkäs tämän voisi sitten tietää etukäteen? No ei mitenkään 😦 Tähän auttaa vain ja ainoastaan kokeileminen. Mutta lohdutukseksi voi sanoa, että useimmat tunnumme olevan niin keskivertokamaa, että mikä tahansa jumppa sopii hipiälle. Joidenkin kasvot sitten saattavat vaatia tehokkaampaa jumppaa, mutta suhteellisen harvoin kuitenkaan jumppa on todella epäsopiva jonkun henkilön kasvoille.

Summa summarum

On siis ihan mahdollista, että jumppa ei tosiaan ole tuottanut mitään tuloksia. On myöskin mahdollista, että et ole vain huomannut niitä. Jos sattumalta mikään yllä esitetyistä syistä ei tunnu tutulta ja siltikään ei tuloksia synny, niin kirjoittelepa minulle ja ihmetellään yhdessä mikä voisi olla syynä 😀

Lisäuskoa jumpan tehoon eli (ennen ja) jälkeen -kuvia

8 vastausta

Aika montaa kasvojumppaajaa varmaan vaivaa kroonisena tauti, jossa tuijotetaan peiliin aina, kun sellainen osuu kohdalle. Peilistä sitten irvistelee vastaan erilaisia pussituksia, ryppyjä ja roikkuvia paikkoja, kenellä mitäkin. Joskus sieltä myös hymyilee vastaan herttainen, kaunis ja sileä naama, jossa mikään paikka ei näytä roikkuvan ja kulmissakaan ei ole kiukkuinen ilme. Valitettavasti vain tämä jälkimmäinen tilanne on useimmiten lähinnä iltaisin huonossa valaistuksessa…

Oikeastihan tilanne on se, että muut ihmiset näkevät kyllä jatkuvasti tuon mukavan näköisen naaman, oma kriittinen silmä vaan ei kykene näkemään ”vikapaikkojen” ohi kokonaisuutta. Mutta kun siis peilistä aika harvoin näkyy se ystävällinen nassu, niin ei ole ihan helppoa aina uskoa, että kasvojumppa todella toimii. Valokuvien ottaminen itsestä säännöllisin väliajoin ja näiden kuvien vertailu on yksi apukeino tähän vaivaan. Mutta entäpä jos kuvissa ei millään näy mitään mukavia lopputuloksia, vaikka kuinka kyyläisi?

No, tähän voi olla tietysti useampi syy, tylsimpänä se, että jumppa ei todellakaan tehoa. Miksi jumppa  sitten ei tehoa? Tästä taidan kirjoittaa erillisen jutun. Aika yleisenä syynä on myös ihan vaan se, että ihmisluonne on niiiin hätäinen – olisi niin kivaa, jos tuloksia tulisi viikossa ja kahdessa. Mutta tylsää kyllä, kasvojumppa on kuukausien ja vuosien projekti. Ongelmana voi olla myös se, että muutokset kasvoissa ovat niin hienovaraisia, että ne vain eivät vielä näy valokuvissa.

Ollaan siis kuitenkin tilanteessa, jossa jumpataan ahkerasti, mutta jotenkin pitäisi saada lisäuskoa siihen, että jumppaaminen todella kannattaa. Mitä tehdä? Tähän tilanteeseen en tiedä mitään muuta lääkettä kuin sen, että jos ei omien kuvien tuijottaminen auta, niin sitten katsellaan toisten jumppaajien kuvia. Toisin sanoen, tuijotetaan kaihoisasti tunnettujen kasvojumppaajien kuvia tai eri jumppien mainossivuilta ennen ja jälkeen -kuvia.

Kasvojumppaajan idoleiksi kelpaavat esimerkiksi nämä henkilöt

Kirjahyllyn kätköistä: Barbara Cartland & Elinor Glyn - Keep Young and Beautiful

Elinor Glyn, kirjan The wrinkle book, or, How to keep looking young kirjoittaja.

Sanford Bennett, kirjan Old Age – Its Cause & Prevention kirjoittaja, 50-vuotiaana

ja 72-vuotiaana (!!!! mitä kasvojumppa ja muutenkin terveellisemmät elämäntavat ovatkaan saaneet aikaan!!!!)

Carolyn Cleaves, Carolyn’s Facial Fitness (CFF) -jumpan kehittäjä, 53-vuotiaana

ja vanhempana (60-vuotiaana?)

Tässä videossa Carolyn on 59-vuotias:

CFF:n sivuilta löytyy sekä lisää Carolynin kuvia että CFF:n mukaan jumppaavien ennen ja jälkeen -kuvia.

Carole Maggio, Facercise-jumpan kehittäjä, 36, 56 ja 63 -vuotiaana

Thomas Hagerty, Shape your face -jumpan kehittäjä

Deborah Crawley, FlexEffect -jumpan kehittäjä, 61-vuotiaana

Ja alla mainosvideo, jossa hän esittelee FlexEffectiä:

FlexEffectin sivuilta löytyy lisää Deborahin kuvia sekä FlexEffectin mukaan jumppaavien ennen ja jälkeen -kuvia. Youtubesta löytyy myös flexaajien videoita, esim. tämä video, jossa 42-vuotias FlexEffectin kouluttaja kertoo kokemuksistaan.

Eva Fraser, Eva Fraser’s Facial Workout ja Facial Fitness Made Easy -kirjojen kirjoittaja, 80-vuotiaana

Tässä videossa Eva Fraser on 72-vuotias:

Eva Fraserin sivuilta löytyy video, jossa jumppaajat kertovat omista kokemuksistaan ja ajatuksiaan kasvojumppaamisesta. Videon lopussa Eva Fraser itse lausuu muutaman sanan.

Ageless if You Daren sivuilta löytyy myös pari ennen ja jälkeen -kuvaa.

Senta Maria Rungén sivuilla on video, jossa hän itse esiintyy.

Voiko näihin kuviin luottaa?

Eli ovatko ne photoshopattuja? Tai ovatko kuvissa olevat henkilöt käyneet kauneusleikkauksissa, vaikka väittävät muuta? Aika usein esitetään rankkojakin epäilyksiä siitä, kuinka kasvojumppien ennen ja jälkeen -kuvat olisivat rankasti editoituja, ja on totta, että todella surullisia esimerkkejä tästäkin löytyy hiukan vähemmän tunnettujen jumppien sivuilta. Joidenkin mielestä kuvien luotettavuutta lisäisi se, että ne olisi esim. otettu studiossa ja niiden laatu ja tarkkuus olisi paljon parempi kuin mitä kuvissa yleisesti on. Tällöin olisi helpompi vertailla millaisia muutoksia on tapahtunut, jos on tapahtunut. Jumppaohjelmien kehittäjät puolustautuvat kuitenkin sillä, että kuvat ovat jumppaajien itse ottamia amatöörikuvia, niitä ei alunperin ole tarkoitettu minnekään esille laitettavaksi, vaan ne on otettu jumppaajien omaan käyttöön. Sen vuoksi niiden laatu vaihtelee suuresti, ja jumppaohjelmien kehittäjät ovat kiitollisia, kun saavat edes näitäkin kuvia käyttöönsä.

Minussa itsessäni todella tarkat studiokuvat herättävät aina jonkin verran epäilystä.  Enemmän itse luotan näihin aika surkealaatuisiin jumppaajien itse ottamiin kuviin – jotenkin ne vain tuntuvat rehellisemmiltä. Ehkä olen liian herkkäuskoinen? Toisaalta olen kyllä nähnyt myös erittäin selvästi photoshopattuja kuvia ja niiden rinnalla nuo huonolaatuiset kuvat näyttävät paljon todellisemmilta. Pahimmissa olen nähnyt kuinka karvakaan ei hiuksissa vaihda paikkaa, mutta kasvojen muoto on muuttunut. Mitähän tästä voi päätellä – Photoshop, my love 🙂 Harmi että en nyt löydä yhtään hyvää esimerkkiä malliksi kuvien selkeästä editoinnista. Mutta esim. Face Fitness Centerin sivut (linkki poistettu, rikkoo wordpressin sääntöjä) herättävät minussa aika reippaasti epäilyksiä, jos katsotte kahden naisen ennen ja jälkeen kuvia (aivan sivun alussa ja toinen noin 1/3 kohdalla). Molemmat on jälkeen-kuvissa meikattu ja … no, katsokaa itse ja miettikää luotatteko kuviin. Minä en. Ja onhan tuon sivun markkinointityyli muutenkin aika kyseenalainen.

Toinen mikä minua vakuuttaa, ovat videot, joissa näkee kasvot eri kulmista ja myös sen, kuinka lihakset liikkuvat kasvoissa. Kasvoleikkauksethan kiristävät kasvoja jonkin verran vielä nykyisilläkin tekniikoilla, joten ilmeet eivät ole niin luontevia, otsa ei liiku, kulmat ovat korkealla jne., ja tämä kyllä näkyy videoista, jos tarkalla silmällä katsoo. Siksi laitoinkin niitä näkyville yllä. Carole Maggio on yksi niistä kasvojumppaajista, joiden kohdalla kauneusleikkaukset yms. otetaan aina esille, eikä ihme, kun häntä katsoo. Hänen kasvonsa ovat todella tiukat, huulet törröllään jne. Itse hän väittää, että hänelle on tehty ainoastaan epäonnistunut nenäleikkaus, ei muuta. Katsokaahan alla oleva video, vaikka se onkin aika huonolaatuinen:

En tiedä minkä ikäinen Carole Maggio on yllä olevassa videossa, mutta n. 53 sekunnin kohdalla hän demonstroi kuinka hänen kasvojensa lihakset liikkuvat. Kyllä tämä nainen ainakin on tehnyt kasvojumppaa : D Voisin itse ihan uskoakin, että hänen kasvonsa ovat jumppaamisen tulosta, mutta jokainen voi itse tehdä omat päätelmänsä. Uudempiakin videoita hänestä löytyy YouTubesta, kuten tämä:

Tässä videossa Carole Maggiolla on kyllä melkoiset törröhuulet ja kasvot ovat todella tiukat. Saattaa toki olla, että häntä on leikattu tai pistetty ties mitä fillereitä kasvoihin, mutta … jostain syystä itse haluan uskoa, että hänen ulkonäkönsä on kasvojumpan tulosta. Miksei kasvoja voisi tuunata samalla tavalla kuin kroppaakin, katsokaa vaikka kehonrakentajia. Onko hän sitten saanut kasvonsa tuon näköisiksi jumppaamalla juuri siten, kuin kirjoissansa esittää, sitä en kyllä usko. Mutta toisaalta, olen ihan satavarma että kaikki kasvojumppien kehittäjät testaavat omilla kasvoillaan ties mitä kummia juttuja 🙂

Minä motivoidun

Itselleni tulee aina kyllä hyviä viboja kasvojumpan suhteen ja motivaatiota jatkaa jumppaamista, kun katson näitä kuvia. Ennen kaikkea minua inspiroivat ihan tavallisten ihmisten ennen ja jälkeen -kuvat. Ehkä ihan kaikkein eniten tykkään Carolynin sivuston kuvista, niissä jumppaajat ovat aikuisia naisia ja miehiä (no, yksi mies :), joiden kasvoissa todella näkee iän tuomat muutokset. Minusta ne kuvat vain ovat niin todellisia ja lohdullisia todisteita siitä, että jumppa todella tehoaa, kun sitkeyttä jumppaamiseen vaan itsellä riittää.

Joskus tuloksena onkin lisää ryppyjä…

Vastaa

Viimeksi blogasin siitä, kuinka huolikurtut voi ihmeteipata pois kulmien välistä (älkää käyttäkö jeesusteippiä  lisäihme-efektin aikaansaamiseksi kuitenkaan, se ei ole iholle välttämättä hyväksi). Olen aika laiskasti itse tuota konstia testaillut, mutta jotta voisin sitä täällä mainostaa toisille tehoavana konstina, niin pakkohan minun on itsekin sitä käyttää. Siispä teippasin taas otsani pakettiin viime yöksi. Taisin viimeksi mainita, että kokemukseni teippaamisesta ovat olleet pääosin positiivisia, enkös? Pääosin… No, viime yön teippaus olikin sitten se poikkeustapaus.

Heräsin tänä aamuna komeat, syvät (ja huoh, punaiset) pystyrypyt otsassani juuri siinä teipin ja paljaan ihon rajassa. Joo, naureskelkaa nyt siellä vaan, että eihän tuommoinen höpökonsti oikeasti voikaan toimia. Ihan oikein sulle, että kävi niin, kun yrität huijata viattomia lukijoita tekemään itsensä naurunalaisiksi perheensä silmissä. Niinhän se varmaan onkin. Mutta mietin nyt kummiskin vielä aamusella, että mistä ihmeen syystä tämänkertaisella teippauksellani oli niin onnettomat tulokset. Päädyin kahteen todennäköiseen syyhyn: Ensinnäkin teippaukseni kulmien välissä taisi olla liian kapea, vaikka käytinkin sitä levempää teippimallia. Jos katsotte edellisestä postauksestani Frownies-kuvaa, niin siinä teippi on kulmien välissä aika leveällä. Minä sen sijaan laitoin tällä kertaa vain yhden teipinpätkän pystyyn. Olisi varmaan pitänyt laittaa kaksi teippiä rinnakkain, toistensa kanssa osittain päällekkäin. Teippaus olisi ollut leveämmällä alueella ja lisäksi kaksi teippikerrosta tuo siihen lisätukevuuttakin. Toiseksi syyksi arvelen mukavuudenhalua… Kun oli vaan niin iiiiihanaa välillä nukkua rötköttää kyljellään, itseasiassa oikeastaan melkein mahallaan, naama hautautuneena tyynyyn (no, oli kai siellä joku pieni henkireikäkin, kun vielä tässä istun ja tätä kirjoitan). Mutta uskon että se tällä kertaa kostautui. Ainakaan tuommoinen vähän laiska teippaaminen ja naamallaan nukkuminen, eivät tunnu istuvan yksiin. Niin, ja olihan siitä tietysti seurauksena ”kaunis” jokisuistokin herätessä. Olipa kiva laittaa avokaulainen pusero päälle 😐 Vähän sain jokisuistoa pienemmäksi hieromalla sitä, koitanpa muistaa blogata tästä konstista joskus, jos on muitakin avokaulaisista vaatteista tykkääviä mukavuudenhaluisia nukkujia kuin minä.

Mutta mitä siis tästä opimme? Jos teippaat, teippaa kunnolla. Ja jos teippaat (ainakin jos teippaat huonosti), niin selällään nukkuminen on hyvä idea.

Muuten, sitä teippiä löytyy myös ihonväristä! Iltahämärissä se ei juuri edes erotu ihosta. Suosittelen, vähentää perheenjäsenten hihitysreaktioita 😛

11-rypyt eli huolikurtut – pois pois pois?

4 vastausta

Minulta kysyttiin vinkkiä 11-ryppyjen lieventämiseen ja tokihan semmoinen täältä löytyy! 11-rypythän ovat ne ikävät kulmakarvojen väliin ilmestyvät huolikurtut, joihin botoxiakin käytetään siloitukseksi. Monella ne ilmestyvät jo aika nuorena ja tietysti syvenevät, kun ikää tulee. Ne ovat siitä kiusalliset, että tekevät ilmeestä helposti aika vakavan, jopa vihaisen näköisen.

Näihin huolikurttuihin on kuitenkin olemassa botoxin ja (tietysti) kasvojumpan lisäksi toinenkin apu: otsan teippaaminen yön ajaksi : D Tähän löytyy ihan oikea sitä varten kehitetty tuotekin, Frownies. Frowniesit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan paperinpalasia, joissa on iholle sopiva liima. Ne sitten liimaillaan kasvoissa sopivaan paikkaan yön ajaksi, ja aamulla naama on sileämpi.

Heh, kuulen taas epäuskoista naurua : ) Ehkä täytyy selittää asiaa tarkemmin.

Miksi teippaaminen toimii?

Huolikurtut sekä kulmien välissä että otsassa johtuvat aika pitkälle siitä, että otsan ja kulmien kurtistelu vaan jää ”päälle” lihaksiin. Näitä lihaksia tulee käytettyä aika paljon päivisin ja hassua kyllä, myös öisin. Eipä tuota itse huomaa, mutta uneksiessa ilmeisesti myös ilmeilemme runsaasti – jotkut vielä enemmän kuin toiset. Otsan ja kulmien lihakset sitten ovat sellaiset, että niihin oikein erityisesti jäävät nämä ilmeet päälle.

Ideana tässä teippien käytössä on yksinkertaisesti se, että kun otsa teipataan sopivasti, niin kulmat ja otsalihakset oppivat, että kurtistelu on turha asia, kun eivät oikein pääse rauhassa kurtistumaan unen aikana. Kuulemma jos kuukauden pitää putkeen öisin teippejä, niin siinä ajassa lihakset jo rauhoittuvat ja sitten ei enää tarvitse ihan joka yö käyttää.

Ostanko siis nyt niitä Frownieseja, kun haluan huolikurtuistani eroon?

No ei tarvitse välttämättä. Frowniesin webbisaittia kannattaa kyllä katsoa,  koska sieltä löytyy vähän lisätietoa asiasta. Minä näin kuitenkin vinkin jollain keskustelupalstalla, että tavallinen kirurgin laastari/kuituteippi olisi yhtä hyvää, ja kyllä se onkin, olen itse kokeillut. Siis, mikähän sen nimi oikeasti on… Tarkoitan sitä valkoista/ihonväristä laastarin tapaista, jolla esim. teipataan käsivarsitaipeeseen se tuppo, kun käyt verikokeessa. Siis sellaista useimmiten valkoista vähän läpinäkyvää ”harsolaastaria”. Sitä on n. 1,5 senttiä leveää ja sitten vähän leveämpää. Minulla on sitä leveämpää (taitaa olla  leveydeltään 2,5 cm), se on minusta parempaa tähän tarkoitukseen. Ja ajaa siis saman asian kuin Forwniesit.

Miten teippaaminen kannattaa tehdä

Minä teen niin, että ensin hieron sen kurttukohdan (eli minullakin juuri tuon kulmakarvojen välin) rennommaksi. Puristelen ja hieroskelen ihoa sormien välissä, kunnes kurttu siitä vähän nousee ylöspäin. Sitten kevyesti levitän kurttua auki ja laitan teipinpalan (ehkä n. 5 cm pituudeltaan) pystysuuntaan kulmien väliin. Siihen voi laittaa vierekkäin/päällekkäin parikin, jos tuntuu että tarvitsee leveämmälle alueella tai tukevammin. Itse laitan sitten joskus vielä kulmakarvojen yläpuolelle vaakaan teipit hillitsemään otsan kurtistelua. Frowniesin sivuilta löytyy otsaa varten tämmöisiä esimerkkiteippauksia:

Ja voi näitä teippejä laittaa muuallekin kasvoihin vastaavaa tarkoitusta varten:

Toimiiko tämä konsti ihan oikeasti???

Kyllä se toimii, olen testannut : D Aamulla kun otan teipit pois, niin otsa ja kulmien väli on todella sileämpi. Päivän aikana se ehkä siitä kurtistuu taas jonkun verran, mutta kyllä tuossa jotain taikaa on. En ole tosin koskaan jaksanut kokeilla tätä kokonaista kuukautta putkeen – aina on tullut välillä jotain muuta tielle, niin että tämmöiset höpötykset ovat jääneet vähemmälle : P

Joskus voi käydä niin, että teipin sijoittelu on vähän väärä tai on liikaa levittänyt otsanahkaa ja sitten teipin reunaan tuleekin toinen kurttu tai se varsinainen, josta haluaa eroon, onkin painuneena siellä teipin sisällä. Mutta tämän hoksaa sitten käytännössä.

En muuten itse edes huomaa noita miksikään nukkuessa.

Ihoni on herkkä, miten saan teipit pois niin ettei se satu?

Minä saan otettua teipit pois sievästi nykimällä ihan sängyssä herättyäni, mutta jos oma ihosi ei oikein tykkää tästä nykimisestä, niin teipit lähtevät helposti pois siten, että kasvopesulla kostuttelee niitä hiukan ja sitten nykäisee pois.

Tämä on ainakin superhalpa ja helppo konsti, jos sitä vaan viitsii kokeilla. Vaarana on kyllä se, että petikaveria voi huvittaa turhankin paljon tällaiset höpötykset. Aiheellisesti tietysti : D