Avainsana-arkisto: Ageless if you dare

Kahden viikon tehojumppa peukaloille (ja kasvoille)

Vastaa

Olen jo muutamaan otteeseen mainostanut poskien tehojumppaani ja joku saattaa jopa olla utelias kuulemaan, mitä se oikein käytännössä tarkoittaa. No, ainakin se on peukalojumppaa! Agelessissä jumppa tehdään siten, että kasvolihasten liikkeelle annetaan vastusta omilla sormilla. Eli suomeksi: nipistetään jostain kohdasta kasvoja reilusti löysää nahkaa/rasvaa/tiukkaa lihasta (mitä nyt itse kullakin naamassa on) peukalon ja muiden sormien väliin LUJAA ja sitten irvistetään milloin mitenkin. Mistä kohdasta nipistetään ja millainen kauhea irvistys on naamalla, riippuu sitten siitä, mitä kohtaa kasvoista jumpataan. Tämä käy normaalistikin peukaloiden päälle, mutta auta armias kun normaalin 20 toiston sijaan tehdäänkin 180 toistoa… Ja tämä vielä kolme kertaa 😀 Eli yhteensä 540 toistoa. Jos tehojumppa ei toimi poskiini, niin peukalot ainakin voimistuvat! Epätieteellinen havaintoni on, että 8 tehojumppapäivän jälkeen peukaloni jaksavat jumpata reilusti paremmin kuin ekana tehojumppapäivänä. Poskeni sen sijaan väsyvät koko ajan enemmän … luulen että opin koko ajan tekemään jumpan tehokkaammin ja rääkkään itseäni koko ajan pahemmin 😀

Tehojumpan/intensiivijumppakauden idea on varmaan tuttu liikuntaa harrastaville. Taustalla on ajatus siitä, että muuttamalla rutiineja shokeerataan lihaksia, jotka ovat oppineet tietyn tyyppiseen liikkumiseen. Tätä voidaan toteuttaa esim. toistoja lisäämällä/vähentämällä, vastusta lisäämällä/vähentämällä, suoritusaikaa lyhentämällä/pidentämällä, spurteilla… Siis muuttamalla totuttuja rutiineja joksikin aikaa.

Olen antanut kertoa itselleni, että tämä kasvojen tehojumppakauden idea lähti siitä, että Agelessin tekijä Louise Annette ja Loli, jotka toimivat tähän aikaan FlexEffectin kouluttajina (Loli käsittääkseni on sitä vieläkin, Louise Annette siis on kehittänyt sen jälkeen oman kasvojumppaohjelmansa, eikä enää kouluta FlexEffectin mukaisesti), päättivät pitää joskus vuonna x (mikähän vuosi se mahtoi olla, lisään kunhan saan sen kaivettua esiin)  kuukauden intensiivijakson poskien jumppaamisessa ja nimenomaan keskittyä siihen, että toistoja on paljon. Emilio Rotellarin kirjasta Gimnasia facial he poimivattähän perusidean rutiinista ja Loli sitten kehitteli sitä edelleen. He kokeilivat tätä ”cheek boot camppia” eli poskien intensiivijumppaa kahden viikon (kuukauden?) ajan hyvin tuloksin. FlexEffectin foorumeilta löytyy aiheeseen liittyvää keskustelua. Myös Agelessin foorumeilta löytyy tähän liittyvää keskustelua ja juuri sieltä siis bongasin sen itseäni inspiroivan jumppaajan, jonka positiivisten kokemusten takia päätin itsekin testata, kuinka ämmän käy.

Intensiivijakso kestää siis 14 päivää. Tänä aikana JOKA päivä tehdään se jumppa, minkä on itse valinnut sopivaksi (eli mitä ongelma-aluetta kasvoissaan haluaa shokeerata). Minä esimerkiksi valitsin Agelessistä kolme liikettä, jotka kaikki vaikuttavat tavalla tai toisella poskilihaksiin. Liikkeet tehdään päivittäin seuraavan rutiinin mukaan:

liike 1 30 toistoa
liike 2 30 toistoa
liike 3 30 toistoa
liike 1 20 toistoa
liike 2 20 toistoa
liike 3 20 toistoa
liike 1 10 toistoa
liike 2 10 toistoa
liike 3 10 toistoa
(ei taukoja välillä)

Kahden minuutin tauko, jonka aikana mietitään miten ihmeessä peukalot jaksavat vielä 360 liikettä lisää… Ja sitten jatketaan taas:

liike 1 30 toistoa
liike 2 30 toistoa
liike 3 30 toistoa
liike 1 20 toistoa
liike 2 20 toistoa
liike 3 20 toistoa
liike 1 10 toistoa
liike 2 10 toistoa
liike 3 10 toistoa
(ei taukoja välillä)

Neljän minuutin tauko. Ja ei kun taas menoksi:

liike 1 30 toistoa
liike 2 30 toistoa
liike 3 30 toistoa
liike 1 20 toistoa
liike 2 20 toistoa
liike 3 20 toistoa
liike 1 10 toistoa
liike 2 10 toistoa
liike 3 10 toistoa

Ja huh! Nyt se on ohi tältä päivää! Aikaa minulla menee päivässä jumpan tekemiseen n. 7+2+7+4+7=27 minuuttia. Sen päälle teen yleensä vielä muutamia jumppaliikkeitä, jotka kohdistuvat esim. silmiin tai kaulaan. Kokonaisuudessaan tämän tehojumppakauden aikana minulla menee kasvojumppaan päivässä noin 35 minuuttia. Täytyy sanoa, että ei ole ihan helppoa joka päivä järjestää näin pitkä aika jumppaa varten! Mutta sisulla olen jumpannut joka päivä, vaikka olisi mennyt yli puolenyönkin ennen kuin sopiva hetki löytyy. Ja nyt kun takana siis on jo 8 jumppapäivää, niin enää ei vaan VOI luovuttaa 🙂

Tällainen tehojakso voidaan haluttaessa pitää muutaman kerran vuodessa. Jumppaa voi tietysti jokainen modifioida miten haluaa. Liikkeet voivat olla mitä hyvänsä, toistojen määrää voi vaihdella, taukojen pituutta voi vaihdella, koko jumpan kestoa voi vaihdella. Joku kertoi tehneensä jumpan joka toisena päivänä, mutta kahden viikon ajan. Perusidea on kuitenkin tuo yllä kerrottu. Ihan kasvojumppanoviisin ei kuitenkaan todellakaan kannata tähän ryhtyä: kasvojumppaamisesta ei taatusti tule kovin positiivinen kuva tällaisen tehokuurin perusteella ja kasvojen lihaksetkaan eivät alkuun kaipaa tämmöistä shokeerausta, vaan voivat tykätä pahaakin moisesta rääkistä.

Mutta tapahtuu kasvoille mitä hyvänsä tai on tapahtumatta, niin peukaloissa voima lisääntyy! Mitä siitä sitten on hyötyä, on toinen juttu, mutta onpahan edes jotain tuloksia millä leuhkia 😀

Poskien tehojumppakausi ei ole heikkohermoisia varten

Vastaa

Samoin kuin eivät vaatekauppojen sovituskopit räikeine valoineen… Varsinkaan näiden kahden yhdistelmä ei ole suositeltava! Kävin tänään Lindexissä ja eksyin sovituskoppiin ja satuin katsomaan kasvojani peilistä vähän lähempää, auh auh auh! Onhan minulla ollut nenä-suupieli -juonteissa myös hennot rypyt ”pohjalla”, mutta aika lyhyellä matkaa ja aika näkymättömät. No, eivät ole enää. Siis lyhyellä matkaa. Tai näkymättömät. Jos nyt en tietäisi kasvojumppaamisesta sitä mitä tiedän, niin lopettaisin poskien tehojumppani just tähän näin ja unohtaisin varmaan kasvojumppaamisen kokonaan. Mutta onneksi tiedän, joten aion sitkeästi jatkaa vielä toisen viikon, karmeista uusista rypyistä huolimatta.

Ai että millä perusteella uskallan kuitenkin jatkaa? No, monissa jumpissa mainitaan siitä mahdollisuudesta, että jossain vaiheessa tulee ns. ”ruma kausi”. Eli kun jumpataan lihaksia kovasti, niin saattaa tulla peräti uusia ryppyjä, kun lihakset ”vaihtavat paikkaa”, tai vanhat rypyt saattavat tulla selvemmin esiin. Ensimmäinen ajatus on tietenkin ”apua, nyt heti lopetan jumpan! kasvoni näyttävät kamalilta!” Moni todella lopettaa jumpan siihen ja huomaa kuinka pian lopettamisen jälkeen kasvot näyttävät taas todella hyviltä. Johtopäätöksenä on tietysti se, että kasvot näyttävät hyviltä, koska jumppa lopetettiin, ja jumppaa ei siis kannata enää jatkaa. Mutta mutta. Asia onkin toisinpäin 🙂 Kasvot näyttävät hyviltä, koska niitä jumpattiin jonkun aikaa ahkerasti. Lihakset saivat liikuntaa ja hakivat muotoaan ja olivat levon tarpeessa. Sopiva määrä lepoa oli lihaksille hyväksi ja tämä näkyi sitten positiivisena muutoksena kasvoissa. Todellisuudessa kasvot näyttivät siis paremmilta juuri jumpan ja levon yhdistelmän ansiosta, ei vain sen ansiosta, että jumppa lopetettiin.

Tätä ”rumaa kautta” yritetään monessa jumpassa kiertää jotenkin. Carolyn väittää, että hänen jumppansa on suunniteltu siten, että rumia kausia ei tule lainkaan. Agelessissä puolestaan jumpataan harvemmin, mutta sitäkin tehokkaammin, ja tätä kautta yritetään antaa lihaksille sopiva määrä lepoa, niin ettei rumia kausia tosiaankaan tule.

Mutta tehojumppakausi on raskas kasvojen lihaksille, jotka eivät sen aikana saa kaipaamaansa lepoa. Sen vuoksi tehojumppakauden aikana tai sen päätteeksi peilistä saattaa kurkistaa väsähtänyt noita-akka. Ei kovin positiivinen näky. Tehojumppakauden jälkeen onkin tarpeen pitää hetki kokonaan lomaa jumppaamisesta. Pari päivää vähintään, kenties jopa viikko. Joka tapauksessa jumppaaminen kannattaa tauon jälkeen aloittaa kevyesti. Tehojumpan positiivisten tulosten voi odottaa näkyvän peilistä noin kahden viikon sisään jumpan lopettamisesta.

Tiukka kasvojumppaprojekti menossa

4 vastausta

Välillä sitä tulee miettineeksi onko vähän tyhmä vai mitä 🙂 Tai onko liikaa aikaa käytössä. Toisaalta, voi asian nähdä niinkin että pieni tutkija minussa haluaa nähdä mitä tapahtuu, kun tekee kokeita. Oli miten oli, käynnistin tasan viikko sitten kaksi viikkoa kestävän kasvojumppaprojektin tarkoituksena ottaa selville, saisinko samanlaisia tuloksia aikaan, kuin mitä jotkut ovat raportoineet. Innoittajanani on toiminut etenkin yksi Agelessin foorumeilla kirjoitteleva jumppaaja (ikääntyneempi kuin minä), joka kertoi vastaavan kahden viikon tehokuurijumpan ansiosta kasvojensa muodon muuttuneen pitkänomaisesta ovaalista enemmän kolmionmuotoisiksi.

Voin suorastaan kuulla korvissani hämmästyneitä naurunpurskahduksia ja kommentteja siitä, kuinka kasvojumpalla on mahdotonta muuttaa kasvojen muotoa – ainoa millä muotoon voi vaikuttaa, on leikkaus. Mutta elkääpä vielä innostuko naureskelemaan. Kun puhutaan nuorista ihmisistä, niin eipä jumppa tosiaan kasvojen muotoon vaikutakaan, ehkä vähän selkeyttää piirteitä ja ennen kaikkea ennalta ehkäisee juonteiden ja ryppyjen syntymistä. Mutta kun puhutaan tilanteesta, jossa ikää on neljäkymmentä vuotta ja yli tai kenties kuusikymmentä vuotta, niin asia on jo toinen.

Iän myötä nimittäin kasvojen lihakset hitaasti veltostuvat ja laiskistuvat – ihan niin kuin muillekin kroppamme lihaksille tapahtuu. Normaali arkipuuhailu ei tahdo riittää pitämään kroppaamme kovin timmissä kunnossa ja sama on tilanne kasvolihaksillakin: normaali lihasten käyttö puhumiseen ja ilmeisiin ei yksinkertaisesti riitä pitämään lihaksia muuta kuin ihan käypäisessä käyttökunnossa. Kun siis kasvojen lihakset laiskistuvat, ne myös väsähtävät, eivätkä enää jaksa pitää kasvoja samassa kuosissa kuin nuorena. Leukaa ei enää jaksa automaattisesti pitää korkealla, vaan se vähän väsyneenä laskeutuu alaspäin. Koko kasvojen alaosa venähtää, nenän ja ylähuulen väli pitenee samoin kuin alahuulen ja leuan väli. Poskien lihakset väsähtävät ja valahtavat vähän alaspäin ja koska lihakset ovat kiinni ihossa, myös iho laskeutuu kohti leukaa ja tuloksena ovat sekä nenä-suupieli-juonteet että heltat leukalinjassa. Kasvot siis pitenevät ja samalla muuttuvat leukalinjasta tasapaksummiksi ja leveämmiksi. Meistä tulee bulldoggeja 😀

Mutta tehdäänpä testi: nostakaa kevyesti sormenpäillä ihoa kohti takaraivoa jostain korvan etuosan/ohimon väliltä. Tuloksena on leukalinjan siliäminen ja nenä-suupieli -juonteiden pieneneminen, eikös vain? Olettaen siis, että on jotain siliämistä 🙂 Juuri tuonne korvan-ohimon lähistölle päättyvät ”isot” poskien lihakset (Zygomaticus minor ja Zygomaticus major), jotka nimenomaan vaikuttavat merkittävästi ulkonäköömme. Monessa hyvässä kasvojumpassa on aika paljon liikkeitä leuan alueen lihasten jumppaamiseen. Hyvä, ei siinä mitään vikaa. Mutta vaikka leuan lihakset olisivat kuinka jämäkässä kunnossa, niin heltat eivät välttämättä merkittävästi pienene ennen kuin aletaan kiinnittää huomiota myös poskilihasten jumppaamiseen, koska juuri poskilihakset nostavat leukalinjassa olevan ylimääräisen pussituksen ylöspäin, sinne minne se kuuluu.

No mikä se minun kasvojumppaprojektini siis on? Olen lukenut mm. FlexEffectin ja Agelessin foorumeilta siitä, kuinka jotkut ovat kokeilleet ”cheek boot camppia” – mikä ihme se olisikaan suomeksi… poskien tehojumppakausi? 😀 Ja siis tämän tuloksena eräs nainen raportoi kasvojensa muodon muuttumisesta. Ideana on, että kun on jo ”kokenut” kasvojumppaaja (= ei ihan aloittelija, lihakset jo vähän paremmassa kunnossa ja rutiinia itse jumppaamiseen), pidetään kahden viikon intensiivijakso tiettyjen kasvolihasten jumpassa. Intensiiviharjoitteluun voidaan valita mitä tahansa itselle tähdellisiä lihaksia. Usein kohteena ovat juuri poskien lihakset, koska ne vaikuttavat ulkonäköön niin merkittävästi, mutta kohteeksi voidaan tosiaan valita vaikkapa kaula (Platysma) tai silmänympärykset (Orbicularis oculi). Itse päätin ottaa kohteeksi juuri nuo poskien lihakset (Zygomaticus minor ja major sekä lisäksi Levator labii superioris) eli Agelessin jumpan kolme ensimmäistä liikettä. Kerron erillisessä postauksessa tarkemmin siitä, miten tuo intensiivijumppa toteutetaan, mutta nyt tosiaan on tämä testi menossa tasan keskellä eli seitsemän päivää on takana ja vielä seitsemän päivää jälkellä. Aikaa joka päivä kasvojumppaan menee minimissään puoli tuntia ja nyt ei puhuta mistään kasvojen silittelystä, vaan tiukasta jumpasta, jossa tulee hiki. Huh!

Apua, otsani on ryppyisempi kuin ennen kasvojumppaa!

2 vastausta

No on se. Tai ainakin kun katson peiliin, niin minusta otsassani on paljon selkeämmät rypyt kuin ennen. Kuvaa en ole jaksanut ottaa todisteeksi suuntaan tai toiseen. Oikeasti en kyllä ole asiasta yhtään pahoillani, päinvastoin 😀 Uskon, että on kyse siitä ilmiöstä, mistä sekä Carolyn että Louise Annette puhuvat. Carolyn sanoo, että ei pidä säikähtää, jos jossain vaiheessa rypyt alkavat näyttää selkeämmiltä kuin aikaisemmin. Hänen mukaansa ”Sometimes when the wrinkles are very deep and you start face exercises, you will see these wrinkles to look wider and therefore ’bigger’ for a while but actually WAIT! They will flatten out, smooth out and finally disappear.” Eli joskus kun rypyt/juonteet ovat kovin syviä, niin kasvojumppa saattaa alkuun tehdä ne selvemmän näköisiksi, kun ne tavallaan ”aukeavat” (näin olen itse tulkinnut asian), ja kun itsepäisesti jatkaa jumppaa, niin rypyt/juonteet sitten oikenevat ja loppujen lopuksi katoavat.

Louise Annette puolestaan varoittelee juuri otsalihaksiin kohdistuvan jumpan yhteydessä siitä, että jos jumppaa näitä lihaksia kovin ahkerasti, niin tuloksena voi hetkellisesti olla vähemmän kaunis otsa. Varsinkin frontalis-lihas eli iso otsalihas kulmakarvojen yllä on taipuvainen siihen, että rypyt syvenevät, kun lihasta jumppaa: ”The frontalis especially will assume its furrowed shape for longer and more extremely the more often you use it, and this increase in furrowing can go on for a long time before the muscle becomes strong and elastic enough to lie flat again.” Toisin sanoen voi mennä aika pitkäkin aika ennen kuin otsalihas on riittävän vahva ja elastinen, että se napsahtaa sievästi sileäksi, eikä jää uurteiseksi. Siksi Louise Annette sanookin, että jos ei halua että jumppa saa väliaikaisesti aikaan vähemmän pukevia muutoksia kasvoissa, niin esimerkiksi tätä lihasta ei kannata harjoittaa kovin usein.

On muuten aika valtava ero otsassa, kun otsalihas on rentona! Kannattaa kokeilla joskus, vallankin jos otsassa on jo uurteita. Minä ainakin tunnen uurteet ihan selvästi, kun vedän sormenpäitä hiusrajasta kohti kulmakarvoja ja painan samalla aika lujaa. Mutta sitten jos rentoutan otsan esim. tämän Yhteishyvän kasvojumpan ohjeiden mukaan (kohta 5), niin kun sitten silittelee otsaa vastaavasti, niin juonteet tuntuvat sormissa todella paljon matalammilta. Tämä ajatus kasvojumpankin takana on: lihasta jumpataan niin, että se voimistuu. Kun siinä on voimaa enemmän, se on myös elastisempi ja palaa levossa ihan rennoksi eikä siihen jää juonteita. Sehän Botoxinkin käytön idea on! Kun Botoxia ruiskutetaan otsaan, otsa siliää. Tämä siliäminen ei suinkaan johdu siitä, että lihas pakotetaan liikkumattomaksi ja siten estetään ryppyjen syntyminen. Botoxin teho johtuu nimenomaan siitä, että se halvaannuttaa lihaksen ja samalla rentouttaa sen niin täysin, että otsan uurteet oikeavat ja jäljelle jää vain hentoja jälkiä. Ja jos ette usko, niin katsokaapa joskus jotakuta, joka on onnettomuudekseen saanut toispuolisen kasvohalvauksen. Se puoli otsasta, joka on halvaantunut, on kauniin sileä, kun toinen puoli saattaa olla vaikka kuinka ryppyinen. Botox toimii täsmälleen samalla tavalla.

Kosteusvoidetta vai ei ennen kasvojumppaa?

Vastaa

Meidät on opetettu ajattelemaan, että kasvot ovat jotain sellaista, mitä pitää kohdella erityisen varovasti ja hartaasti, taputella ja silitellä hellästi, ettei vain tulisi ryppyjä. Moni ”naamanvääntelyjumppa” noudattaa samoja periaatteita (hmm, rivien välistä ehkä voi lukea mitä olen mieltä tavallisista naistenlehtien kasvojumpista 😛 ). Vähän roheammat ja tehokkaammat kasvojumpat sen sijaan vaativat sitä, että kasvojen ihoa käsitellään jo aika armottomasti ja esimerkiksi Agelessissä Louise Annette ehdottaa varsinaisen jumpan lisäksi (joka siis ei ole sekään mitään pelkkää silittelyä) vielä kasvohierontaa, jossa vedellään ja puristellaan ja nipistellään kasvojen ja kaulan ihoa antaumuksella (myös silmien ympäriltä!).

Entä sitten kasvojen rasvaus ennen jumppaamista? Miten siihen suhtaudutaan eri kasvojumpissa?

  • Elinor Glyn sanoo, että kasvot pitää ehdottomasti rasvata hyvin ennen jumppaa. Hänen jumpassaan ihoa kohdellaan hellästi, joskin voisin kuvitella, että rasvaamisesta on haittaakin, kun sormilla pitäisi antaa kasvolihaksille vastusta (lähinnä käyttämällä sormia ”punnuksina” eri liikkeissä).
  • Sanford Bennett puhuu pitkään, hartaasti ja halveksivasti ”skin foodista” eli hänen asenteensa erilaisiin ryppyrasvoihin on hyvin selkeä 🙂 Hän kuitenkin toteaa, että kun ryppyjä hierotaan pois kasvoista, niin jonkinlaista kosteusvoidetta ehkä kannattaa käyttää, ettei iho kovasti rasitu hankaamisesta. Toisaalla hän toteaa, että hänen kehittämässään kasvohieronnassa hän ei itse käytä mitään kosteusvoidetta, vaan nimenomaan omaa kuivaa kämmenensä kantaa ja sormenpäitään, jolloin kasvojen ihon ja käden välillä on sopivasti kitkaa, jotta hieronta on tehokasta. Hän kyllä varoittaa yli-innokkuudessa kasvojen hieronnassa, jotta iho ei hieraantuisi rikki.
  • Method Putkisto Kasvokoulussa (2004) ei oteta kantaa asiaan. Putkistonkin jumpassa kyllä kosketellaan kasvoja.
  • Ageless if You Daresta en myöskään löydä mainintaa ihon rasvaamisesta tai rasvaamatta jättämisestä (ainakaan kirjasta, videota en ole vielä tarkistanut), mutta kokemuksesta tiedän, että rasvaaminen kannattaa jättää tätä jumppaa tehdessä vasta jumpan jälkeen suoritettavaksi. Jos kasvot rasvaa ennen jumppaa, ei koko hommasta vaan tule yhtään mitään, kun sormien ote ihosta lipsuu koko ajan.
  • Carolyn’s Facial Fitnessissä todetaan, että ihon voi halutessaan rasvata ennen jumppaa, jolloin sormet luistavat paremmin kasvoilla. Itse en kyllä suosittelisi rasvausta tämänkään jumpan kohdalla ennen kuin jumpan jälkeen.
  • Thomas Hagerty sivullaan Shape your face sanoo, että aina pitäisi jotain kosteutusta laittaa kasvoille ennen kuin alkaa jumpata. Hänen liikkeissään ei kaikissa käytetä vastusta, ja hän kertoo itse vain roiskaisevansa vettä kasvoilleen ja jumppaavansa sitten. En kyllä oikein ymmärrä, minkä takia kasvoja pitäisi kosteuttaa jumppaa varten, jos ei sormilla edes kosketa kasvojen ihoon. En ole löytänyt mitään selitystäkään tälle, mutta täytynee edelleen lueskella josko Tom asian selittäisi jotenkin joskus.

Päivittelen tähän listaan vielä muita kasvojumppia, kunhan saan vaan niitä käsiini (= raaskin ostaa).

Yleisesti ottaen oma mielipiteeni on se, että jos iho ei ole aivan rutikuiva, niin kosteusvoiteen käyttö kannattaa jättää jumpan jälkeen tai ainakin sitä kannattaa levittää vain kevyesti ja tuntia, paria ennen jumppaa, että voide ehtii imeytyä hyvin. Kasvojumpan jälkeen, kun kasvot ovat lämpimät, hohtavat, ihanan hehkeät ja joustavan tuntuiset, on mukava huuhtaista kasvot viileällä vedellä ja rasvata ne juuri niin perusteellisesti kuin mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kirjahyllyn kätköistä: Barbara Cartland & Elinor Glyn – Keep Young and Beautiful

Vastaa

Tilasin viime viikolla itselleni yhden kasvojumppakirjallisuuden klassikon, josta on painos ollut loppu jo pitkän aikaa, eli Barbara Cartlandin ja Elinor Glynin Keep Young and Beautiful (1982).  Alkuperäinen teos on Elinor Glynin vuonna 1927 julkaisema The Wrinkle Book, tähän tilaamaani versioon on Barbara Cartland kirjoittanut alkusanat Elinor Glynistä ja loppuun muutamia omia vinkkejään ihonhoitoon. Löysin kirjan Amazon UK:n kautta käytettynä. Hintaa teokselle tuli postikulujen kanssa 7.95 GBP eli 8.90 EUR. Kirja on pehmeäkantinen ja A5-kokoinen, sivuja on yhteensä 99.

Tänään kirja sitten löytyi postilaatikosta. Se piti tietysti heti lukaista läpi, joskaan en kyllä muuta kuin skimmailin sitä nopeasti ja kiinnostavimmat kohdat oikeasti luin. Näyttää siltä, että ainakin Carolyn ja Louise Annette (Ageless if You Daren kehittäjä) ovat lukeneet tarkkaan Glyninsä 🙂 Glyn jakaa jumppansa neljään eri osaan kasvojen osien mukaan, eli 1) leuan ja kaulan alueeseen 2) leuan ja poskien alueeseen 3) poskien ja silmien alueeseen ja 4) otsan ja päänahan alueeseen. Tärkein anti minulle hänen kirjassaan ainakin pikavilkaisulla on päänahan alueen jumppa. ”Korvienheilutuslihakset” ja päänahan lihakset vaikuttavat sekä poskipäihin, nenä-suupieli-juonteisiin että otsan juonteisiin silittävästi. Näiden lihasten paikallistaminen ja niiden jännittämisen opettelu ei ole ihan helppoa kuvata – Glyn käyttää tähän 20 sivua kirjastaan. Alkuun on syytä ymmärtää, että näiden lihasten jännittäminen tuntuu poskissa ja otsassa asti. Kun katsoo kuvaa kasvojen lihaksista, voi nähdä, kuinka lihakset korvan ympärillä leviävät viuhkamaisesti ja toisaalta kuinka päänahan lihakset ovat yhteydessä otsan lihaksiin. Ei ole vaikea ymmärtää miksi nämä lihakset vaikuttavat käytännössä koko kasvojen ulkonäköön.

Yksinkertaistettuna voi sanoa, että tarkoitus on oppia jännittämään näitä lihaksia ja jumpata ne hyvään kuntoon. Joillekin oikeiden lihasten löytäminen ja niiden jännittäminen on todella vaikeaa ja vaatii kuukausien harjoittelun. Toiset löytävät ne välittömästi. Itsestäni ei ollut kovin hankalaa paikallistaa pään takaosan lihaksia, kun alunperin Thomas Hagertyn ohjeiden mukaan aloin opetella päänahan lihasten jumppaa. Nyt kun sitten kokeilin lisätä mukaan ohimoiden ja korvan alueen lihakset ja päänahan lihakset isommalta alueelta, niin se ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta. Jos osaat heiluttaa korviasi, osaat jo liikuttaa juuri näitä lihaksia. Tai jos osaat liikuttaa päänahkaasi edestakaisin, niin tiedät tekeväsi sitä mitä pitääkin 🙂 Itselläni on ongelmana se, että jännitän samalla myös kaulan lihaksia. Yleisesti kasvojumppaa kannattaa verrata kuntosalilla puuhasteluun: tarkoitus on monessakin liikkeessä eristää joku lihas niin, että vain se jännittyy. Siispä tuo mainitsemani kaulan lihasten jännittäminen ei ole ihan paras juttu – tuloksena voi olla pahimmassa tapauksessa jotain todella epäpukevaa 😀 Kukapa nainen haluaisi kovin paksua kaulaa. Mutta katsotaan nyt, toivon ajan kanssa oppivani eristämään liikkeen siten, että kaulan lihakset eivät enää jännity.

Kunhan olen ehtinyt lukea kirjan perusteellisemmin läpi, voin kertoa mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy Agelessin ja Carolynin jumpan kanssa. Samoin voisin kertoilla vähän enemmän Elinor Glynistä itsestään – hän on ollut varsin kiinnostava ja erikoinen henkilö omana aikanaan. Inspiraation lähteeksi kaikille kasvojumppaajille tässä on pari Elinor Glynin kuvaa. Minulla ei ole tietoa minkä ikäinen hän näissä kuvissa on, mutta selvästikin aikuinen nainen.

Kirjahyllyn kätköistä: Barbara Cartland & Elinor Glyn – Keep Young and Beautiful

Vastaa

Tilasin viime viikolla itselleni yhden kasvojumppakirjallisuuden klassikon, josta on painos ollut loppu jo pitkän aikaa, eli Barbara Cartlandin ja Elinor Glynin Keep Young and Beautiful (1982).  Alkuperäinen teos on Elinor Glynin vuonna 1927 julkaisema The Wrinkle Book, tähän tilaamaani versioon on Barbara Cartland kirjoittanut alkusanat Elinor Glynistä ja loppuun muutamia omia vinkkejään ihonhoitoon. Löysin kirjan Amazon UK:n kautta käytettynä. Hintaa teokselle tuli postikulujen kanssa 7.95 GBP eli 8.90 EUR. Kirja on pehmeäkantinen ja A5-kokoinen, sivuja on yhteensä 99.

Tänään kirja sitten löytyi postilaatikosta. Se piti tietysti heti lukaista läpi, joskaan en kyllä muuta kuin skimmailin sitä nopeasti ja kiinnostavimmat kohdat oikeasti luin. Näyttää siltä, että ainakin Carolyn ja Louise Annette (Ageless if You Daren kehittäjä) ovat lukeneet tarkkaan Glyninsä 🙂 Glyn jakaa jumppansa neljään eri osaan kasvojen osien mukaan, eli 1) leuan ja kaulan alueeseen 2) leuan ja poskien alueeseen 3) poskien ja silmien alueeseen ja 4) otsan ja päänahan alueeseen. Tärkein anti minulle hänen kirjassaan ainakin pikavilkaisulla on päänahan alueen jumppa. ”Korvienheilutuslihakset” ja päänahan lihakset vaikuttavat sekä poskipäihin, nenä-suupieli-juonteisiin että otsan juonteisiin silittävästi. Näiden lihasten paikallistaminen ja niiden jännittämisen opettelu ei ole ihan helppoa kuvata – Glyn käyttää tähän 20 sivua kirjastaan. Alkuun on syytä ymmärtää, että näiden lihasten jännittäminen tuntuu poskissa ja otsassa asti. Kun katsoo kuvaa kasvojen lihaksista, voi nähdä, kuinka lihakset korvan ympärillä leviävät viuhkamaisesti ja toisaalta kuinka päänahan lihakset ovat yhteydessä otsan lihaksiin. Ei ole vaikea ymmärtää miksi nämä lihakset vaikuttavat käytännössä koko kasvojen ulkonäköön.

Yksinkertaistettuna voi sanoa, että tarkoitus on oppia jännittämään näitä lihaksia ja jumpata ne hyvään kuntoon. Joillekin oikeiden lihasten löytäminen ja niiden jännittäminen on todella vaikeaa ja vaatii kuukausien harjoittelun. Toiset löytävät ne välittömästi. Itsestäni ei ollut kovin hankalaa paikallistaa pään takaosan lihaksia, kun alunperin Thomas Hagertyn ohjeiden mukaan aloin opetella päänahan lihasten jumppaa. Nyt kun sitten kokeilin lisätä mukaan ohimoiden ja korvan alueen lihakset ja päänahan lihakset isommalta alueelta, niin se ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta. Jos osaat heiluttaa korviasi, osaat jo liikuttaa juuri näitä lihaksia. Tai jos osaat liikuttaa päänahkaasi edestakaisin, niin tiedät tekeväsi sitä mitä pitääkin 🙂 Itselläni on ongelmana se, että jännitän samalla myös kaulan lihaksia. Yleisesti kasvojumppaa kannattaa verrata kuntosalilla puuhasteluun: tarkoitus on monessakin liikkeessä eristää joku lihas niin, että vain se jännittyy. Siispä tuo mainitsemani kaulan lihasten jännittäminen ei ole ihan paras juttu – tuloksena voi olla pahimmassa tapauksessa jotain todella epäpukevaa 😀 Kukapa nainen haluaisi kovin paksua kaulaa. Mutta katsotaan nyt, toivon ajan kanssa oppivani eristämään liikkeen siten, että kaulan lihakset eivät enää jännity.

Kunhan olen ehtinyt lukea kirjan perusteellisemmin läpi, voin kertoa mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy Agelessin ja Carolynin jumpan kanssa. Samoin voisin kertoilla vähän enemmän Elinor Glynistä itsestään – hän on ollut varsin kiinnostava ja erikoinen henkilö omana aikanaan. Inspiraation lähteeksi kaikille kasvojumppaajille tässä on pari Elinor Glynin kuvaa. Minulla ei ole tietoa minkä ikäinen hän näissä kuvissa on, mutta selvästikin aikuinen nainen.

Päivittäinen kasvojumppani tällä hetkellä

Vastaa

Takana on siis pari kuukautta ahkeraa kasvojumppaa. Ensin kuukauden verran Carolynin jumppaa, johon minulta kuluu noin 20 minuuttia päivässä aika lailla kuutena päivänä viikossa. Siinä ajassa teen jumpan 28 perusliikettä ja kaksi ekstraliikettä. Sitten tämän viimeisen kuukauden ajan olen tehnyt ahkerasti Agelessiä. Agelessin idea on se, että tehdään eka osa jumpasta päivänä yksi (= 5 minuuttia) ja toinen osa päivänä kaksi (= toiset 5 minuuttia). Tätä toistetaan siten, että viikossa tulisi molemmat osat tehtyä edes kaksi kertaa. Yhteensä siis neljänä päivänä viikossa minimissään kasvojumppaa, viisi minuuttia kerrallaan. Ei ole paljon 🙂 Jumpassa on lisäksi muutama ekstraliike, joita on tarkoitus tehdä silloin tällöin.

No, en ole ihan tyytynyt tuohon, määrä tuntuu ihan säälittävän pieneltä ja olen ajatellut, että jos paukkuja riittää jumppaamiseen enemmänkin, niin käytetään se hyväksi niin kauan kuin sitä riittää. Olen siis tehnyt Agelessin jumpan ekan ja tokan osan samana päivänä ja osan ekstroista myös. Lisäksi olen tehnyt Carolynin jumpasta ryppyjen silittely -osuuksia niin paljon kuin muistan ja jaksan + ”nenän muokkaus” -liikkeen (oikeasti, sen nimi on Nose shaper :D) ja kaksoisleuan poisto -liikkeen (kieliprässi, tongue press). Ja aina kun jaksan, lisäksi Sanford Bennettin kasvohierontaa, jonka pitäisi samalla poistaa ryppyjä. Niiiiin ja Thomas Hagertyn liikettä, jolla voimistetaan päänahan takaosan lihasta, minkä tuloksena otsa siliää. Huh, kuulostaa aika paljolta, kun näin asian kirjoittaa auki! Oikeasti aikaa menee varmaan se parikymmentä minuuttia, mitä pelkkään Carolynin jumppaankin. Liikkeitä on yhteensä 20 + kasvohieronta, jonka voisi laskea vaikka kahdeksi liikkeeksi ajankulutukseltaan.

Kuulostaa varmaan aika hurjalta tottumattomaan korvaan, liikkeitä on niin monta ja aikaa menee parikymmentä minuuttiakin. Teen kuitenkin osan liikkeistä päivän mittaan. Töissä kasvitauolla ehtii hyvin käyttää viisi minuuttia jumppaamiseen, jolloin jo Agelessin eka osa on tehty. Toiset viisi minuuttia ehkä toisella kahvitauolla tai vasta kotona illalla. Vessassa käydessä voi käsienpesun jälkeen tehdä Carolynin ryppyjen silityksiä minuutin, parin ajan. Istun iltaisin tietokoneella ja värkkään sitä sun tätä – siinä sivussa on hyvä tehdä muutama liike. Autolla ajaessakin pystyy tekemään joitakin. Kunhan liikkeet tulevat tutuiksi ja ne muistaa hyvin, on hyvin helppoa tehdä niitä aina, kun tulee sopiva tilanne. Siitä tulee toinen luonto ja se on itsellänikin tavoitteena – että kasvojumpan tekeminen vähän joka välissä on ihan normaali osa elämää, eikä siihen tarvitse aktiivisesti panostaa. Itse opin Carolynin jumpan liikkeet todella nopeasti ulkoa. Tarvitsee vain miettiä mitä osaa kasvoista jumppaa, ja liikkeet muistuvat mieleen. Ageless on vielä helpompi muistaa yksinkertaisesti siksi, että liikkeitä on niin kovin vähän.

Kuukausi Agelessiä takana – kyllä kannatti!

Vastaa

Nyt olen kasvojumpannut aika lailla kaksi kuukautta todella ahkerasti putkeen. Ensin Carolynin jumppaa ja sitten kuukauden verran Agelessiä. Ja tulokset näkyvät 🙂 Olen yhtenä hymynä, kun katson peiliin ❤ On kannattanut uhrata tämän verran aikaa päivittäin ulkonäköön!

Mitä siis kasvoissani on ollut/on edelleen ”vikana”? Ei kovin paljoa loppujen lopuksi. Näytän edelleen  ikäistäni nuoremmalta, niin kuin olen aina näyttänyt, ja varmasti moneen silmään kasvoni eivät näytä ollenkaan siltä, että niissä olisi jotain ongelmaa. Mutta mutta… Kun kriittisesti itse katson omia kasvojani ja vertaan vanhoihin valokuviin, niin jo toki muutoksia on tapahtunut. Nyt on erittäin hyvä hetki alkaa tehdä asialle jotain, kun muutokset ovat vielä pieniä – ja voi, jos olisinkin keksinyt kasvojumpan jo kymmenen vuotta sitten! Mutta kun en, niin:  Posket ovat alkaneet roikkua. Tuskin sitä muut huomaavat, mutta itse tiedän. Ja kun tsekkasin nuoruuskuviani, niin kasvoni eivät todellakaan ole olleet kulmikkaat (niin kuin muistelin), vaan leukalinja on ollut pehmeän pyöreä. Kulmikkuus on siis puhtaasti iän tulosta = heltat, roikkuposket. Turha sitä on itseään huijata, sitä se on.

Poskipäät ovat laskeneet alaspäin, joten ne eivät ole enää niin korkeat kuin joskus nuorena. Sivukuvasta tämän näkee. Poskipäiden alla ei enää ole sellaisia lommoja kuin aikaisemmin. No ei se mikään itseisarvo olekaan, iän myötä lommot voivat näyttää vähemmän viehättäviltäkin. Mutta kyllä ne siellä olisivat kivat olemassa, korostaisivat poskipäitä. Suupielissä on pientä aavistusta siitä, että suunta on alaspäin kohti leukaa. Kun katsoo sopivassa valaistuksessa otettua kuvaa, tämä näkyy ihan selvästi. Silmäluomet pussittavat ehkä hiukan silmien päälle, mutta eivät pahasti. Minulla on varmaan aina ollut hiukan raskaat silmäluomet.

Nenä-ylähuuli väli on pidentynyt. Kirjoittelen tästä lisää joskus myöhemmin, mutta tämä on yksi niistä asioista, joissa ikä näkyy. Onneksi tällekin asialle voi tehdä jotain.

Mikä inhottavinta, silmien alla on pussit! No ei ihan silmien alla, siinä ohuessa ihossa, mutta poskipäiden yläpuolella, oikeastaan silmäkulmien alla. Huh, niistä en tykkää.

Tietysti lisäksi on ryppyjä: Otsani on yllättävän ryppyinen, en ole huomannut sitä aikaisemmin, kun otsatukka on peittänyt sen. Ja silmäkulmissa on naururypyt, mutta oikeastaan vaan tykkään niistä. Nenänjuuressa silmien välissä on hassuja vaakaryppyjä, niistä olisi kiva päästä eroon, mutta onneksi silmälasit aika hyvin peittävät ne. Niin, ja tietysti hennot rypyt nenästä suupieliin. Huulissa on pystyryppyjä. Ne ovat varmaan ainaisen huulten rohtumisen eli atopian tuotosta, mutta onneksi huulten rajassa ei kuitenkaan vielä syviä ryppyjä ole. Mutta rypyistä en ole erityisen murheissani, katson vain uteliaana mahtavatko ne kadota minnekään kasvojumpan myötä. Silittelen niitä toki Carolynin oppien mukaan. Hauska nähdä onko sillä mitään vaikutusta. Tuloksista ja menetelmästä lisää myöhemmin 🙂

Mitäkö sitten tässä parin kuukauden aikana/tuloksena on tapahtunut? En tiedä onko Carolynin kasvojumpan vai Agelessin ansiota (luultavasti molempien yhteisvaikutus), mutta leukalinjani on selvästi silinnyt eli poskipussit ovat pienentyneet. Samoin profiilikuvasta näkyy, kuinka poskeni ovat kohonneet. Kunhan ero aikaisempaan on riittävän selvä (heh, olen toivorikas ja uskon että tilanne paranee kunhan vain jumppaan lisää), laitan kuviakin näytille. Vielä erot eivät ole suurensuuria, mutta mielestäni ihan selviä. Kasvoni vaan näyttävät paljon freesimmiltä ja nuorekkaammilta.