Voitto kotiin!

Tulipa dramaattinen otsikko 🙂 Mutta täytyyhän tässä vähän leuhottaa, kun tapahtui jotain niinkin ainutlaatuista, että voitin Business Woman -blogin arvonnassa kultanaamion! Yleensä arvontaonneni on täysin olematon – perheessämme kulkee legendaarisena tarinana se, kuinka äiti 12-vuotiaana tyttösenä voitti siskonsa ostamalla arvalla oranssin henkilövaa’an, joka edelleen on meillä käytössä (no kun se näyttää niin ihanasti minut kaksi kiloa kevyempänä kuin todellisuudessa olen – itsensä pettäminen tässä suhteessa on minusta ihan ok :P). Sen jälkeen en oikeasti muista voittaneeni missään arpajaisissa kuin ehkä kerran tai kaksi. Mutta nyt siis tämän! 😀

On kyllä tosi kiva päästä kokeilemaan tuota naamiota. Collagen Crystal Face Mask on kyseessä. Ajattelin, että käyttäisin naamion, kun seuraavan kerran mikroneulaan. Minultahan on kyselty, että mitä olen mieltä kollageeniseerumien käytöstä mikroneulauksen yhteydessä ja vähän skeptisiä kommentteja olen siitä antanut, mutta nytpä pääsen itse kokeilemaan, jee! Harmi vaan että yksittäinen käyttökerta ei oikein kauheasti kerro mitään tehosta – eipä sitä tuloksia kasvojen hoidossa oikein yön yli saada, vaan ne näkyvät vasta pitemmällä aikavälillä. Pitäisi siis hommata naamioita useampi ja käyttää niitä tasaiseen tahtiin. Mutta täytyy nyt kuitenkin silmä kovana kytätä, josko tämän yksittäisen naamion käytöstä tulisi heti näkyviä tuloksia 🙂 Kerron kyllä käyttökokemukset!

On muuten aika toivotonta ihmetellä, että mikä oikein ihossa on saanut mitäkin tuloksia aikaan 😛 Tietyt asiat uskallan kyllä ihan rehellisesti laittaa kasvojumpan piikkiin, mutta kuka sanoo, mikä vaikka pitää ihoni kohtuullisen heleänä (jos atopia unohdetaan…) ja pintarypyt vähissä (jälleen, jos unohdetaan ne paikat, jotka atopia kuivattaa korpuksi) – onko se kasvojumppa, joka tuo ihoon tehokkaasti verta ja sen mukana ravinteita, ruokkii nestekiertoa, edistää kollageenintuotantoa jne.? Vai mikroneulaus, joka tekee suurin piirtein samoja asioita? Vai A-vitamiinipitoiset voiteet ja C-vitamiini, joilla niilläkin on samansuuntaisia vaikutuksia? En siis edes vaivaudu ihan hirveästi näitä asioita pohtimaan, mutta raportoin kyllä kiltisti teille, jos höyrähdän taas johonkin uuteen juttuun, ja jos osaan suoraan sen piikkiin laittaa tuloksia, niin kuulette niistä kyllä 🙂

Päässäkirjoitusta

Ai että mitä? 😀 Päässälaskun kaikki tietää, mutta mitä on päässäkirjoitus… En tiedä teistä, mutta minä kyllä harrastan sitä aika paljon, etenkin blogin suhteen. Eli siis kirjoittelen mielessäni uusia blogitekstejä. Jos kaikki päässäni kirjoitetut blogitekstit olisivat päätyneet blogiin asti, julkaisutahtini olisi huomattavasti tiuhempi.

Noh, olen taas siis päässäkirjoittanut. Reilu viikko sitten itkin täällä blogissa atopiaongelmiani ja sain lukijalta hyvän vinkin kokeilla Avènen rasvoja. Ostinkin siis iloisena torstaina apteekista Avènen silmänympärysvoiteen ja superhyperhypoallergeenisen kasvovoiteen. Perjantaina jo kirjoittelin päässäni teille tekstiä siitä, kuinka Avènen voiteet tekevät ihmeitä. Todellisuudessa mitään kovin ihmeellistä ei ollut tapahtunut, mutta ihoni oli kyllä rauhoittunut hiukan. Lauantaina lähdimme lomareissulle Lontooseen ja lauantain aikana päässäkirjoitettuun tekstiin tuli vielä lisukkeeksi se, kuinka Lontoon ihmeellinen kostea ilma parantaa ihoni täydellisesti, tietysti yhdistettynä noihin ihmeitä tekeviin voiteisiin. Iho olikin oikeasti aika mukavan tuntuinen ja ajattelin onnellisena mitä muutama päivä kosteammassa ilmanalassa voisi saada aikaan.

Vaan toisin kävi. Sunnuntaiaamuna heräsin hirveisiin silmäpusseihin, kutinoihin ja yleiseen turvotukseen. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Ja keskiviikkona. Että se siitä Lontoon parantavasta ilmanalasta. Ilmeisesti hotellin lakanat oli pesty jollain sellaisella myrkyllä, josta ihoni ei tykännyt. Ihottuma paheni päivä päivältä, eikä Avènen ihmevoiteista ollut mitään apua (ei kai kukaan luullut, että ihan oikeasti ajattelisin että ne olis jotain ihmevoiteita :D). Aina päivän aikana iho hiukan parani, mutta aamulla sitten taas oltiin entistä pahemmissa lukemissa. Kortisonia ei ollut mukana ja apteekkia ei sattunut sopivasti kohdalle ennen kuin paluumatkalla lentokentällä. Päässäkirjoitukseni siis vaihtuivat ilosanomasta ruikutukseen.

Kortisoni toki avitti lähes välittömästi sitten, kun sitä aikanaan sain käsiini, ja kotona herätessä ei silmäpusseista ollut tietoakaan (huh! tosissaan huoletti että mitäs sitten keksin, jos kotonakin vielä on sama ongelma aamuisin). Mutta voitte arvata, että kasvojumppa ei ole paljoa ollut mielessä viime aikoina 😦 Olen oikeastaan koko talven vaan vihannut naamaani, se muistuttaa koko ajan olemassaolostaan ja on itkettävän inhottavan kireä ja kutiseva ja vaan OLEMASSA. Mikroneulausta ei tee mieli tehdä, kun iho on tässä kunnossa, ja kasvojumppa pitää tehdä väkisin. Ärsyttää sekin, että kasvojumppablogini tuntuu hiljalleen muuttuneen itken-atopian-kamaluutta -blogiksi. No, on mulla kasvojumppajuttujakin edelleen mielessä mistä kirjoittaa, ja hartaasti toivon, että joskus ehkä kesällä voisin teille esitellä uusia ihania jumppatuloksia. Mutta se nähdään sitten 🙂

Alive and kicking

Blogissani tasaisemmin vierailevat ovat huomanneet, että uusia juttuja ei oikein tipu 🙂 Minä olen kuitenkin vielä hengissä samoin kuin blogikin – aika vaan ei tahdo riittää kirjoitella uusia postauksia. Mutta on niitäkin tulossa (luonnoksia ja ideoita minulla kyllä riittää :), kunhan taas ehdin keskittyä paremmin kirjoittamiseen!

Kasvojumppaa olen tehnyt säännöllisesti ja ihan vähän peili viittaisi, että jotain muitakin kivoja tuloksia voisi olla pian näkösällä kuin jonkun aikaa sitten postaamani silmäkuvat. Mutta aika näyttää, vielä en ole saanut kameralla tallennettua niistä mitään.

Atopia on ollut riesanani koko talven ajan ja nyt epätoivoisena taas otin kortisonia kehiin. Ihottuman ja kortisonin yhdistelmän tuloksena kasvoissani on ikäviä ryppyisiä läiskiä, joita nyt sitten yritän rasvata ja kosteuttaa urakalla. Atopia on kyllä viheliäisesti ihoa vanhentava vaiva 😦 Jos hyvin käy, niin kesällä atopiaongelmat jäävät sivuun, mutta saa nähdä katoavatko nuo rypyt. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kohta tärkeämpää kuin ihon kunto (kun se ei ole kuitenkaan aivan äärettömän surkea), on ehkä kuitenkin se, että kasvojen piirteet ovat ”paikallaan” eli poskipäät korkeina, silmät avoimet, leukalinja sileä (toiveajattelua), suupielet eivät roiku jne. No, ei ne piirteetkään minulla ole aivan noin nuorekkaassa kunnossa, mutta jospa kasvojumppa tähän ajan kanssa auttaisi – onhan se auttanut jo paljon tähänkin mennessä 🙂

Postauksiakin on taas siis jossain vaiheessa tulossa paremmin. Sitä odotellessa hyvää kevättä kaikille lukijoilleni!

Uusi video CFF:stä!

Carolynilta tuli hiljattain uusi uutiskirje, jossa hän esittelee videolla Face Firmer -liikkeen, joka on CFF:n ”perusliike”. Aiemmin tämä liike on kuvattu jumpassa vain tekstinä, mutta nyt siitä on tarjolla video. Ja video on siis tarjolla kaikille kiinnostuneille, ei vain jumpan ostaneille!

Face Firmer (kääntyisiköhän se vaikkapa ”kasvojen kiinteyttäjä”) on liike, joka CFF:ssä on tarkoitus tehdä aina jumpan yhteydessä. Ja jos joskus jumppapäivä jää väliin, niin kannattaisi edes tuo Face Firmer tehdä. Liike perustuu Carolynin jumpan perusideaan: hierotaan lihaksia, jotka ovat jännityksessä. Sama idea näkyy läpi koko CFF:n ja se on ihan omanlaisensa lähestymistapa. Tai no, ainakaan esimerkiksi FlexEffectissä, Facercisessa tai muissa tunnetummissa jumpissa tätä lähestymistapaa ei sellaisenaan käytetä, joskin FlexEffectin uusimmassa versiossa on tietyllä tavalla saman tyyppistä lähestymistapaa mukana. Toki jossakin muustakin jumpasta se voi löytyä. Idea ei ole Carolynin oma. Hän kertoo webbisivullaan seuraavaa:

Another reason CFF is so effective is we contract the muscles first and slide across the skin, a technique used by Dr. Frederick Rossiter, M.D. It was the answer to getting a good-looking build.  He has a little book called “Face Culture” he published in the 1970s. He says because the muscles go through the skin so that we can show facial expression, if you contract them first and slide across the skin you not only build muscle fiber but as you tone the muscles, you bring the skin up with it. It’s muscle resistance training for the face at its best.

Eli CFF:ssä perusideana on tosiaan se, että lihas ensin jännitetään, ja sen jälkeen kättä liu’utetaan ihon poikki. Tämä tekniikka on peräisin Frederick Rossiterilta (jossain mainittiin, että hän olisi ollut anatomian ja fysiologian professori, mutta varmaa tietoa minulla siitä ei ole), joka kirjoitti kasvojumpasta ja kasvojen hieronnasta kirjasen nimeltä ”Face Culture”. Hän oli sitä mieltä, että koska lihakset ovat kiinni ihossa (tästä syystä me voimme ilmehtiä!), jännityksessä olevien lihasten hieronta sekä parantaa lihasten että ihon kuntoa. Sama idea on muuten myös Sanford Bennetillä, josta olen joskus täällä blogissani maininnut, ja jonka kirjoittamaan kirjaan kasvojumpasta löytyy linkki tuosta blogini linkkilistasta.

Face Firmer -video löytyy CFF:n sivuilta. Suosittelen kokeilemaan!

Tais olla viimeinen kerta …

… kun mikroneulasin kämmenselkäni 😦 Muistan hämärästi, että aiemmillakin kerroilla, kun olen rollannut kämmenselät ja polvet, niitä on molempia kutissut ikävästi muutaman päivän ajan. Mutta tällä kertaa tokana päivänä rollauksesta (eilen siis) käsiäni alkoi sanan mukaen helvetillisesti kutista. Olen tämän talven aikana raapinut itseäni enemmän kuin koskaan eläissäni atopian vuoksi, mutta tämä pari päivää on ollut täysi pohjanoteeraus – tuntuu etten hereilläoloaikana ole kyennyt tekemään juuri mitään muuta kuin raapimaan tai hinkkaamaan käsiäni, jollain tavalla yrittäen lievittää kutinaa.

Kutina varmaan liittyy atopiaani, oletan, koska en muista muiden maininneen tällaisesta ongelmasta. Jostain kumman syystä vain kasvojen rollaus ei saa aikaan mitään kutinaa, vaikka olen rollannut kasvoja paljon roheammin kuin käsiäni, ja kasvoissani on kuitenkin aika ankeita atopialäikkiä. Antihistamiinia en ole voinut kutinaan vielä syödä, kun haluan että kasvojen rollatut kohdat saavat parantua rauhassa. Konstit ovat siis olleet aika vähissä, kun kortisonikaan ei taida tässä tilanteessa auttaa. Epätoivoissani tänään otin taas käyttöön suolavesihauteen käsiini. Suola kirveli kyllä yhtä helvetillisesti, kuin mitä käsiäni kutisi, mutta ainakin tällä hetkellä kutina on pois (huh!). Jaksaisi ja ehtisi nyt vaan värkätä tuon suolan kanssa edes jonkun aikaa, jos vaikka iho siitä taas muistaisi, miten sen pitäisi normisti käyttäytyä.

Niin, viimeksi sanoin että kerron, mitä atopialäikät tuumaavat rollaamisesta tällä kertaa: Kasvoissa ei tunnu tykkäävän yhtään pahaa, ennemmin päinvastoin. Kutinaa on ennemmin vähemmän kuin normaalisti, eikä muutakaan sen kummempaa oiretta ole. Käsissäkään ei mitään ongelmia seurannut juuri tuossa atopialäikkien kohdalla, ne kutiavat samalla lailla kuin aikaisemminkin ja näyttävätkin aika samalta. Tuo sietämätön kutina siis on muualla kuin tavallisesti.

Mitä tästä voisi päätellä: Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos ihottumani eivät ole hirveän pahassa kunnossa (verillä, ruvella tms.), niin kasvojani tulen rollaamaan aika huoletta. Mutta käsien kanssa taitaa tosiaan olla viimeinen kerta. Niiden nuorekkaana pitämiseen täytyy keksiä jotain muuta.

Olis kyllä aika kiinnostavaa kuulla, onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia vai olenko ihan yksin tämän käsien rollausongelmani kanssa?

Mahdankohan katua tätä jälkeenpäin…

Rollasin nimittäin tänään pitkästä aikaa kämmenselkäni. Ihoni on niissä kohtuullisen hyvässä kunnossa (= ei superryppyinen), joten olen lähinnä yrittänyt muistaa rasvailla käsiäni ja lakannut kynsiä ja siinäpä käsien hoitoni sitten on ollutkin. No, nyt siis rollasin kämmenselät 0,25 mm neuloilla.

Mikäkö siinä mietityttää? No se ikuinen ongelmani: atopia… Minulla on nimittäin aina talvisin oikeassa kämmenselässäni ärtynyt atopialäiskä, joka viime aikoina on kukoistanut oikein perusteellisesti. Ehkä se parin viikon kortisonikuurilla katoaisi vähemmäksi, mutta enpä ole saanut aikaiseksi sille tehdä muuta kuin sipaista silloin tällöin kortisonia ihoa rauhoittamaan. Rollatessani alunperin ajattelin, että en rollaa kyseisen läiskän kohdalta lainkaan, mutta toisin kävi. Läiskää kutitti armottomasti ja niin vaan rolleri pyörähti läiskänkin yli moneen kertaan, ja kutinakin hetkeksi lieveni. Joo, lievenee kutina silloinkin, kun raapii oikein kunnolla, mutta siitä saa sitten aina maksaa myöhemmin pahentuneen ihottuman muodossa. Saa nähdä mitä tuo rollaus tekee – käykö vastaavasti niin, että läiskä vaan pahenee entisestään.

Oikeastihan ihottumaista ihoa ei todellakaan pitäisi rollata! En missään tapauksessa suosittele sitä muille. Esim. bakteerien määrä ihottumassa on paljon suurempi kuin terveellä iholla. Ja muutenkin se on oikeasti vastoin kaikkia ohjeita. Sen verran kuitenkin puolustan tätä älyvapaata kokeiluani, että läiskäni ei ole ihan ruvella, vaan sellainen punainen, kuiva ja ärtynyt, atoopikoille tuttu. Olen jotenkin itse pohdiskellut, että voisikohan rollauksen käynnistämä ihon paranemisreaktio tehota myös atopialäikkään…? Voi olla että teoriani on aivan älyvapaa. Lupaan kuitenkin kertoa tuloksista 🙂

Kokeilin muuten nyt ekaa kertaa Emlaa (lidokaiinia, löytyy apteekista tai Sarah Vaughterilta) ihoa puuduttamaan. En kämmenselkiä kyllä, vaan kasvoja. Neulasin nimittäin yksittäisellä neulalla kulmien välin pystyrypyt ja oikean suupielen unikurtun (tulee kyljellään nukkumisesta, huoh). Minulle tuo Emla tehosi kyllä loistavasti! Ilman sitä en olisi pystynyt lainkaan neulaamaan tuota suupieltäni ja kulmien välin kurtutkin olisivat tehneet tiukkaa. Nyt homma sujui ihan nätisti, jopa niin helposti, että vaarana on se, että neulailee ehkä turhankin roheasti! Eli jos testaatte Emlaa, niin olkaahan sitten varovaisia rollatessa, vaikkei se sattuisikaan.

Annoin Emlan vaikuttaa puolisen tuntia. Kulmien väliin laitoin puudutusvoiteen päälle muovikalvon, suupieleen vaan levitin voidetta ilman mitään kalvoa. Voide pitää puhdistaa iholta pois ennen rollausta. Itse vain pyyhin sen pois vanutupolla ja desinfioin ihon sen jälkeen, mutta voi olla että olisi kannattanut pestä iho ja sitten vielä desinfioida. Tuota lidokaiinia kun ei ole tarkoitus rollata ihoon sisään, niin kuin esim. jonkun seerumin kanssa voisi tehdä 🙂

Ai näille on nimikin

Olen aina joskus täällä voivotellut naamatauluni ongelmapaikkoja ja ärsyttävimmistä päässä niissä ovat poskipussini. Eivät tällä kertaa ne siellä leuan seudulla (joo, vihaan niitäkin :), vaan ylimääräiset pussit tuossa poskipäiden yläpuolella, ei aivan silmien alla kuitenkaan. Minulla on aina ollut hankaluus löytää niille kuvaavaa nimitystä, vaan jatkossapa tämmöinen on, ainakin enkuksi! Lueskelin nimittäin tässä taas jotain satunnaista ja kas kummaa, törmäsin kasvoleikkauksia käsittelevissä jutuissa juurikin tuohon ongelmaani. Kyseessä siis ovat malar crescents, malar bags tai malar mounds! Kas tässä kuvan kera:

Öö, jaa että mitä se olis suomeksi? Yritin haeskella suomenkielisiltä kasvoleikkauksia käsitteleviltä sivuilta josko sieltä löytyisi ko. termiä suomeksi, mutta ei tärpännyt. Joka tapauksessa ”malar” siis tarkoittaa jotakin poskeen, poskipäähän tai poskiluuhun liittyvää ja ”bag” on tietysti vaikkapa pussi ja ”crescent” on puolikuu, ”mound” puolestaan kumpu. Ja puolikuun muotoiset poskipään pussithan tosiaan tuossa on kyseessä, jotenkin tuolla tavalla olen niitä tainnut aina ennenkin kuvata 😀

No, kun ei suomenkielistä termiä asialle ainakaan vielä löytynyt, niin ehkä sitten vaan jatkossakin puhun poskipään pussituksesta, mutta nytpä siis tiedämme, että nimikin tälle ilmiölle on olemassa 😀 Mutta mikä kyseisen ilmiön kasvoissa aiheuttaa? Kahlailin läpi aikamoisen kasan lääketieteellistä terminologiaa englanniksi mm. täältä, enkä kyllä niin tarkkaan jaksanut asiaan perehtyä, että sitä voisin tässä kunnolla selostaa. Mutta yksinkertaisimmillaan, jos nyt olen asian oikein ymmärtänyt, siis nuo poskipäiden pussit ovat a) nestettä, b) rasvaa, joka on valunut omalta paikaltaan pois tai c) orbicularis oculi -lihaksen (silmänympäryslihas) korkealla oleva reuna, tai jonkunlainen yhdistelmä näitä. Joka tapauksessa silmänympäryslihas väsyy ajan myötä ja valuu alaspäin. Ihon ligamentit myös venyvät ja nämä yhdessä (varmaan vielä muidenkin tekijöiden kanssa) saavat aikaan sen, että ihon alla vähän niin kuin ”taskuissa” oleva rasva liikkuu alas päin ja esimerkiksi tästä syystä poskien pehmeä ja sileä linja muuttuu pussittavaksi. Tämä ei todellakaan ole välttämättä edes ihan oikea selitys ilmiölle, mutta jotain siis tämän suuntaista kasvoissa tapahtuu. Noiden poskipääpussien lisäksi sama ilmiö saa aikaan sen, että silmien alle muodostuu kuopat.

Minä vähän epäilen, että itselläni olisi mahdollisesti eniten kuitenkin kyse nestekertymästä samalla alueella. Siellä kun ne rasvat ja lihakset ja ligamentit liikkuvat, niin kaipa sinne sitten syntyy myös nestekertymälle otollisia paikkoja. Olen kokeillut lymfahierontaa (laittaa nestekierron liikkeelle): ei auta. Kasvojumppaa: ei ole toistaiseksi juuri auttanut, mutta siihen panen toivoni 🙂 Kerran testasin myös selluliittivoidetta: minusta pussit pienenivät reilusti! Mutta en kyllä aio selluliittivoidetta lätkiä naamaani jatkossa, kunhan vaan halusin kokeilla olisiko kyse tosiaan nesteestä.

Noita pusseja kun tuossa katselee ja kun on nyt vähän käsitystä siitä, miksi ne syntyvät, tulee kyllä väkisin mieleen toivoton haave: voi miksi en aloittanut kasvojumppaa aikaisemmin, silloin kun tätä ilmiötä ei ollut vielä syntynyt. Luulen että noiden pussien tulon olisi saanut kokonaan estettyä, jos olisi aloittanut jumppaamisen silloin, kun ligamentit vielä olivat lujat ja rasvat oikeilla paikoillaan. Vaan turhapa tuota tietysti on itkeä. Uteliaana nyt sitten seuraan, miten kasvojumppa vaikuttaa tähän ongelmaan, vai vaikuttaako ollenkaan.

Keskustelua mikroneulauksesta?

Haluaisitko kertoa jotain omista kokemuksistasi mikroneulauksen suhteen, tuloksista, … ihan mistä vaan mikroneulaukseen liittyen? Tai ehkä kysellä jotain? Tai muuten vaan kommentoida? Tämän postauksen kommenttiboksissa olisi sille hyvä paikka! Linkkaan tämän postauksen muiden mikroneulauspostauksieni kaveriksi tuonne sivun vasempaan laitaan, niin se löytyy helposti myöhemminkin.

Tiedän että jotkut lukijani mikroneulaavat ahkerastikin ja olisin itse ainakin utelias kuulemaan miten selviätte kivun kanssa. Sattuuko mikroneulaus teitä? 😀 Minua nimittäin sattuu ihan kiitettävästi! Olen nyt ostanut apteekista Emla-voidetta ja ajattelin seuraavalla kerralla testata vähentäisikö se kipua. Onko kukaan muu kokeillut tätä?

Inspiraatiokuva

Hoksasinpa tässä, että Carolyn’s Facial Fitnessin sivuilla on uusi ennen-jälkeen -kuva 62-vuotiaasta Gretchenistä. Kuvat hänestä eivät ole aivan selkeimpiä, mutta huomattavan nuorelta hän niissä näyttää, tosin kyllä jo ennen kasvojumpan aloittamista. Hyvät geenit siis ilmeisesti jo valmiiksi, mutta eipä kuvista päätellen kasvojumppa ainakaan ole huonontanut tilannetta 😛