Voiko silmäluomet lihoa?

5 vastausta

Olen ollut tässä viime aikoina tosi tympiintynyt omaan peilikuvaani. En oikein ole varma miksi, jotenkin vaan oma naamataulu on ollut kaikkea muuta kuin hehkeän näköinen. Tuntuu, että leukalinja ei ikimaailmassa tasoitu, menee vaan pahempaan suuntaan, leukani ja kaulani eivät millään halua muistaa olevansa erillisiä entiteettejä, vaan haluavat vaan kasvaa yhteen. Ja malar crescentit – ne poskien yläreunassa sijaitsevat inhat pussitukset – senkun vaan pahenevat. Ei siis mitään positiivisia jumppatuloksia kerrottavana, vaikka toivorikkaana joskus huhtikuussa vielä sellaisista haaveilin. Olin silloin näkevinäni naamassani hienoisia muutoksia leuan seudulla ja silmätkin tuntuivat jotenkin avoimemmilta kuin ennen. Nyt nämä haaveet ovat ihan kadoksissa.

Sekin on masentanut, että painoa on tullut pari kiloa lisää. Kaikki te varmaan tiedätte varmaan ne kirotut kaksi kiloa, jotka haluaisi saada pois, ja jotka istuvat etenkin tuossa mahan seudulla kuin tauti, vaikka mitä tekisi. Siihen tuo otsikkokin viittaa – olen nimittäin ihan vakavissani pohtinut, että nuo kilot näkyvät jo naamassanikin. Ainakin leukalinjassani se on ihan loogistakin, kilothan tulevat tasaisesti koko kroppaan ja kyllä naamakin niistä osansa saa. Ja miksei sitten myös silmäluomet! Se selittäisi sitä, että silmäni eivät näytä yhtä avoimilta kuin aikaisemmin, jos silmäluomeni oikeasti tosiaan ovat raskaammat kuin ennen.

Huoh, ette tiedä kuinka olen suominut itseäni tästä peiliin tuijottamisesta ja rupuisen kahden ylimääräisen kilon murehtimisesta (no, okei, oikeasti niitä on neljä, mutta yritän olla armollinen itselleni). Kävin tässä taannoin ystävättäreni kanssa pitkän tekstiviestikeskustelunkin aiheesta, kun PMS-höyryissä olin jo koko perheelle itkenyt asiaa, ja podin sitten tuskaa siitä, etten osannut pitää mölyjä mahassani. Keskustelu päätyi siihen, että itse analysoin itseäni: en ole mielestäni oikeasti anorektinen tai omaa vääristynyttä minäkuvaa (olen nimittäin aika hoikka joka tapauksessa, mutta tuo muutama kilo ahdistaa vaan silti, joten voisi minua tuollaisestakin syyttää), olen vain tosi vahvasti ulkonäkökeskeinen 😀 ja minulla on hyvin tarkka mielikuva siitä, miltä haluan näyttää. Kasvoissani jotenkuten pystyn hyväksymään ajan tuomat muutokset (ehh, no … jotenkuten :), mutta minua tympii suunnattomasti se, että en voi käyttää niitä vaatteita, mitä haluan, tai että vaatteet näyttävät päälläni väärältä. Minua vain katsoo peilistä joku ihan väärän näköinen ihminen, kun painoa on muutama kilo liikaa. Ja se sitten ahdistaa, kun en tunne olevani oma itseni.

Noh, tästä tekstarikeskustelusta oli kulunut viikko pari, kun istuin hammaslääkärin odotushuoneessa ja luin vanhoja naistenlehtiä. Käteeni sattui Anna nro 35 vuodelta 2011 ja siinähän olikin vallan maanmainio kolumni, joka liittyi samaan aiheeseen. Kirjoittaja oli Sirpa Numminen ja ikää hänellä on ainakin kymmenkunta vuotta enemmän kuin minulla ja ehkä kilojakin riesana enemmän kuin minulla, joten hän on tätä tunteiden ylä- ja alamäkeä ennättänyt pitempään käydä kuin minä. Hän tiivisti omassa tilityksessään minusta aivan loistavasti omat tuntoni sanoessaan

Ei muutamassa ylikilossa, juonteissa tai piirteiden ryhdittömyydessä mitään häpeällistä ole – mutta kun niihin muutoksiin hukun minä itse sellaisena kuin tunnen olevani. Sieluni on hennon tytön sielu.

Monta muutakin fiksua asiaa hän totesi tässä kolumnissa, mutta näihin tartuin oljenkortena: en ole ainoa, joka ajattelee näin! Ehkä en sittenkään ole niin neuroottinen ja ulkonäkökeskeinen, ehkä tämä onkin ihan tavallista meille naisille? Ainakin niille, jotka ovat peiliin (turhan) paljon tuijottaneet ja aina tykänneet itseään puunata ja laittaa. Vanheneminen on ihan ok, en yhtään haluaisi olla nuorempi kuin nyt, mutta se hennon tytön sielu (joo-o, 11 kiloa kevyempi kuin tämä nykyinen ja harmaita paljon vähemmän) kun katsoo peiliin, se vaan ei näe siellä itseään. Mitä ihmettä tälle edes voi tehdä?! Aina voi sanoa ”hyväksy itsesi sellaisena kuin olet” … jee jee, vaan entäpä kun en hyväksy??? Mutta jotenkin asian kanssa kuitenkin on tultava toimeen. Ei kai tässä sitten muuta voi tehdä kuin kasvojumpata ja mikroneulata ja lenkkeillä ja laihduttaa ja … mutta kun niihinkin välillä niin kovin väsyy 😦

Sirpa Numminen kysyy myös ”voikohan sieluaan stailata” siinä toivossa, että kun ei ulkokuorelle enää oikein saa mitään (hah, sanon minä, sille saa aina! :D), niin jos edes jotain paikkaa itsessään voisi kohentaa. Ajattelisin, että sielun stailaus kai on ikuista 😛 Sitä voi aina kasvattaa itseään paremmaksi ihmiseksi (hmm, kävimme tästä kyllä keskustelua ihan pari postausta sitten kommenttiboksissa, sain vähän pyyhkeitä näistä kuvitelmistani), tai sitten voi vähintäänkin yrittää epätoivoisesti suggeroida itseään katsomaan peilikuvaansa lempeämmin. Mutta siellä se hennon tytön sielu silti vaan vääntelehtii tuskissaan vanhenevan kroppani kätköissä, eikä siihen itsesuggestio tahdo tehota 😦

En siis usko, että ainakaan minä itse pystyn sieluani stailaamaan siihen kuntoon, että sen avulla jaksaisin hyväksyä vanhenemisen tai painon lisimisen. Kasvojumppa on kuitenkin onneksi tainnut naamani lisäksi jotenkin tuota sielupuoltakin kohentaa, jotenkin jumppaamisen myötä olen ainakin kasvojeni suhteen oppinut armollisemmaksi – jopa niin, että pidän itseäni omissa silmissäni nyt kauniimpana kuin mitä joskus nuorena tyttösenä olin. Aika paljon on auttanut myös Advanced Style -blogin lukeminen ja sen näkeminen, että ikä ei todellakaan tarvitse olla este kauniin ja omaperäisen tyylin ylläpitämiselle. Mutta edelleen ne kirotut kaksi kiloa tuossa kropassani olla möllöttävät minua kiusaamassa…

Kollageenia purkista tai seerumista?

3 vastausta

Turvaudun taas kommenttiboksissa aikoinaan käytyyn keskusteluun ja nostan sen tänne postauksien puolelle, kun ei aika riitä väsäämään mitään täysin uutta.

Eli aina silloin tällöin joku ottaa esiin suun kautta popsittavat kollageenikapselit (esim. Purelogicol) tai iholle käytettävät kollegeeniseerumit. Minä en ota mitään kantaa mihinkään tuotemerkkeihin sinänsä, koska en ole tutustunut niiden tarkempaan sisältöön, enkä edes itse käyttänyt sen kummemmin kapseleita kuin seerumeitakaan. Mutta yleisesti ottaen kollageenin syömisestä ei ole juurikaan hyötyä ryppyjen poistamisessa, näin olen antanut itselleni kertoa. Paula Begoun (joka muuten on ankarasti kasvojumppaamista vastaan 🙂 on melkoinen guru kasvojenhoidon saralla ja hän selittää asiaa tässä linkissä http://www.cosmeticscop.com/bulletin/021209-full.htm

Paula Begounin mukaan kyse on siitä, että kun syö tai juo kollageenia (on se sitten peräisin lihasta tai lisäaineista, kuten vaikka kapseleista tai kollageenijuomista), elimistö sulattaa kollageenin ja hajottaa sen niiksi yksittäisiksi aminohapoiksi, joista se koostuu. Ihan hyvä asia, kollageeni on elimistölle kyllä hyödyllistä. Mutta on kollageeni (siis nämä aminohapot) peräisin mistä tahansa lähteestä (liha tai vaikkapa kapselit), se ei kuitenkaan päädy sulattamisen jälkeen elimistössä suoraan ihon kollageenin yhteyteen ja sitä kautta lisää ihon kollageenia ja edelleen vähennä ryppyjä. Sinänsä kollageenin syöminen vaikuttaa auttavan koko kehon kollageenin muodostukseen ja se taas on tietysti ihan hyvä juttu. Mutta siis tämän mukaan ryppyjen poistamiseen ei kollageenia kannata syödä, rahat vaan menevät hukkaan.

Uskokoon ken tahtoo. Ja en tosiaan mihinkään tällaisiin tuotteisiin ole tarkemmin tutustunut, tiedän vain tämän perusperiaatteen.

Kollageeniseerumit – ne nousevat usein esiin varsinkin rollauksen yhteydessä. Ainoa mitä niistä oikeasti tiedän, on että ainakin aiemmin (ei puhuta kovin kaukaisesta ajasta kuitenkaan) seerumeissa kollageenimolekyyli on ollut yksinkertaisesti niin suuri, että se ei ole mitenkään voinut penetroitua ihon sisään ja sen vuoksi siitä vaan ei ole juuri ollut hyötyä – pientä ehkä, mutta ei paljoa. Yritin haeskella lisätietoa tästä asiasta, mutta en ehkä osannut käyttää oikeita hakutermejä. Hain termeillä Skin Collagen Topical Serum, mutta tuon seerumin tilalla ehkä olisi pitänyt olla jotain muuta. Jos jollakulla olisi asiasta (joko kollageenin syöminen tai sitten iholle levittäminen) lisätietoa ja antaa linkkiä johonkin tieteelliseen artikkeliin, niin olisin tosi kiinnostunut ja kiitollinen! Olen täysin valmis muuttamaan mielipidettäni, jos sille löytyy hyvät perustelut 😀

Tuossa kun haeskelin näitä kollageeniseerumijuttuja huonolla onnella, niin törmäsin sen sijaan kyllä useampaankin (tieteelliseen) tutkimukseen, joissa todettiin että askorbiinihappo (C-vitamiini siis) parantaa esimerkiksi auringon iholle tekemiä vahinkoja ja tekee muutenkin iholle hyvää. Itse olen toistaiseksi siis todennut, että jätän kollageenit väliin ja satsaan huomattavasti halvempaan C-vitamiiniin! 😀 (ulkoisesti siis, mutta toki sitä sisäisestikin kannattaa käyttää). Palataan vitamiiniasioihin vielä myöhemmin, ainakin C- ja A-vitamiineista voisin jotain lyhyesti kirjoitella.

Kissa se kiitoksella elää

2 vastausta

Ja minäkin! Varsinkin kehulla siitä kuinka olen niiiin kaunis ja viehättävä ja fiksu ja … No, sitä ei ole ollut viime aikoina tarjolla, lähinnä vaan oma peilikuva on ilmoittanut, että olet muuten vanha ja rupsahtanut ja lihonutkin vielä. Eli ei oo tiedossa onnellisia kasvojumppatuloksia, ennemmin päinvastoin.

Mutta jos ei kiitosta, niin kuitenkin hyvän mielen kommenttia sain tässä taannoin, kun oli lukioluokkani 25-vuotisluokkakokous. Huh, 25 vuotta tuntuu aika paljolta 😀 Hämmästyttävän vähän se ihmisissä kyllä näkyy ja joissakin vielä oikein todella vähän – kaikilla siis ikää kuitenkin jo 44-45 vuotta. Tyylikkäitä naisia ja charmikkaita miehiä oli paikalla ja uusi kokous sovittiin taas viiden vuoden päähän. Eli tapaaminen oli tosi kiva ilmeisesti kaikkien mielestä.

Että mitäkö se hyvän mielen kommentti oli? No, vieressäni istui eräs luokan mukavimmista miehistä, jo silloin kouluaikaan ja edelleen. Hän totesi minulle huomattavan ihmettelevään ja ihailevaan sävyyn ensin heti kätellessämme ja sitten vielä pöydässä istussamme: ”Sinä se sitten et ole muuttunut yhtään!” Ai kuinka se lämmitti mieltä 😀 En kyllä ole varma viittasiko kommentti kasvoihin vai muuhun olemukseeni – jos kasvoihin, niin silloin se ainakin on pakko ottaa kohteliaisuutena. Jos taas muuhun olemukseen, niin kai sekin on kohteliaisuus. Kiloja on tullut yli kymmenen lisää, mutta kai nyt tämän ikäisellä naisella saakin olla vähän enemmän painoa kuin 18-vuotiaalla tyttösellä 🙂 Eikä ne ehkä niin hirveästi näykään tosiaan. Ihmisenä olen kyllä mielestäni muuttunut aika paljon vuosien saatossa, eli siinä mielessä en ole varma mitä tykkäisin, jos mulle nyt sanottaisiin, että olen ihan samanlainen edelleen kuin 25 vuotta sitten. Ehkä olisin vähän pettynyt itseeni ja omiin kuvitelmiini 😛 Kuvittelen nääs olevani kovinkin kypsä ja fiksu ja rauhallinen, harkitsevainen ja vähemmän impulsiivinen, ja kaiken kaikkiaan paljon parempi ihminen kuin silloin nuorena, ja oikeasti aika erilainen. Paljon tietysti peittyy ulkoisen olemuksen taakse, joka siis ei ilmeisesti ole isommin muuttunut, ja ihmisen ajatusmaailman muutokset varmaan pystyy huomaamaan vain, jos pitempään henkilöä tuntee ja on tiiviisti tekemisissä. Mutta tämä ystävällinen kommentti siis sai, paitsi hyvää mieltä minulle, myös minussa aikaan ajatusprosessin – minkälainen ihminen oikein olen. Olenko todella muuttunut siitä, mitä olin nuorena? Mutta kun en edes muista millainen olin silloin! Muistan vain hajanaisia tekoja, asioita joita en ehkä nyt tekisi, ainakaan ihan sillä tavalla (vai tekisinkö jos olisin samassa tilanteessa?). Muistan kyllä myös ”oikeita” tekoja, joita tein – hyvinkin päämäärätietoisia ja tavoitteellisia asioita. Tekemistäni asioista tunnistan edelleen itseni, mutta omaa silloista ajatusmaailmaani en enää muista.

Mieheltä voisi tietysti kysyä, tai sisaruksilta. Mutta olen sitä mieltä, että hekään eivät tunne minua riittävän hyvin, että näkisivät mikä on ”totuus” asiasta, niin paljon ihmisestä on kuitenkin piilossa. Äiti ehkä voisi tietää? Äidit tuntevat lapsensa hämmästyttävän hyvin, voin tässä äitinä sen itsekin todeta 😀

Sähköshokkeja nassuun!

Vastaa

Koska olen viime aikoina ollut ihan säälittävän hidas kirjoittamaan blogitekstejä, turvaudun nyt uusiokäyttämään kommenttiboksiin kirjoittamiani vastauksia. Ovatpahan ehkä vähän paremmin näkösällä kuin siellä kommenttiboksissa ja päätyvät ehkä useamman luettavaksi.

Lukijani siis kysäisi, mitä olen mieltä Tvinsin tarjoamasta Ageless Wonder -laitteesta ja muista vastaavista sähköimpulssin avulla kasvojen lihaksia jumppaavista laitteista. Omat ajatukseni näistä ovat vähän ristiriitaisia. Yhdellä tuttavallani ilmeisesti on tämä laite (en ole nähnyt sitä, mutta hän on kuvaillut millainen se on ja miten sitä käytetään, joten luulen että on kyse samasta laitteesta). Tuttavani on tykännyt siitä kovasti ja on itse sitä mieltä, että on saanut hyviä (joskaan ei dramaattisia) tuloksia. Minä olisin kovasti kaipaillut häneltä ennen-jälkeen -kuvia todistuskappaleeksi, mutta eipä hän sellaisia ole ottanut 😦 Hän itse kertoo käyttävänsä laitetta esim. silloin tällöin työpäivän aikana. Hän työskentelee hyvin pienessä toimistossa, eikä työ ei kauhean intensiivistä, joten tällainen on aina joskus mahdollista 🙂 Tunteroinen menee, kun koko kasvot käy läpi ja peili olisi hyvä kaveri, että näkee, että lihakset liikkuvat kunnolla. Eli ei tätä todellakaan ihan minkä vaan työn sivussa käytetä eikä jatkuvasti voi sitä tehdä.

Penkaisinpa sitten nopsaan sekalaisilta foorumeilta tässä että mitä muita käyttäjäkokemuksia laitteesta löytyy. Joku raportoi kulmien välin kiukkurypyn pienentyneen muutamalla käyttökerralla (noh, aika lailla vastaavaan pääsis kyllä pienellä hieronnalla ja teippaamalla rypyn sileäksi yön ajaksi). Tismalleen sama kommentti löytyi kyllä toisestakin ketjusta – hitsit kun aina epäilyttää, että onko kyseessä piilomainonta, kun tällaista näkee. Eihän se välttämättä sitä tietysti ole, ehkä vaan halua jakaa omia kokemuksia toisille. No, enpä sitten onnistunutkaan löytämään enempää kotimaisilta foorumeilta ja luottofoorumeiltani Essentian Day Spassa en löytänyt juuri tähän laitteeseen liittyvää mitään keskustelua. Siellä kyllä jotkut ihmiset vannovat vastaavien laitteiden nimeen. Yleisesti mainitaan Tua Viso; saman firman Tua Tre’nd on hyvin samankaltainen kuin Ageless Wonder. Olikos muuten Riollakin tarjolla taannoin joku tällainen laite? Hämärästi muistelen jotain sellaista. Rion laitteitahan myyvät ainakin Stocka ja Anttila.

Vallan mainiosti voin itse uskoa, että näistä laitteista on jotain hyötyä. Vastaavia sähköhoitoja tarjoavat kosmetologitkin. Kuinka paljon hyötyä sitten todellisuudessa niistä saa, se on toinen asia. Oikeastaan ainoa argumenttini tähän liittyen on se, mitä kehonrakentajatkin sanovat: lihaksia sähköimpulssien avulla liikuttavia laitteita on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta edelleen vakavastiotettavat kehonrakentajat rehkivät salilla. Jos “sähköhoitolaitteista” olisi todellista etua lihasten kasvuun, kehonrakentajat (siis ne jotka kilpailevat), ihan varmasti käyttäisivät niitä, vaan eivätpä käytä. Minun logiikkani mukaan kasvojen lihakset eivät olet sen kummempia kuin muutkaan lihakset, ergo: vanhanaikainen jumppa on tehokkaampaa kuin sähköshokit. Ihon kuntoon tosi sähkövirta auttaa (mutta niin auttaa jumppakin :).

Lisäksi voi olla, että eri laitteilla on eroja. Tua Viso mainostaa, että se on 2008 voittanut jonkun palkinnon ja että se on saanut riippumattomassa testissä 10/10 pistettä. Mutta … ei nää omalla webbisivulla olevat mainokset nyt oikein minua vielä vakuuta 🙂 Kalliimpi laite se kuitenkin on: Tua Vison kallein versio maksaa 251 puntaa (mitäs siitä tulee euroissa, kolmisensataa vai ylikin). Ageless Wonder maksaa n. 120 eur. Tällä kalleimmalla Tua Visolla hoitoaika kestää 15 min ja tuloksia luvataan 2-6 kuukaudessa, kun laitetta käyttää 5-7 kertaa viikossa (riippuu myös siitä, missä lähtökunnossa kasvojen lihakset ja iho ovat). Ageless Wonderista en oikein saanut selvää kuinka kauan perushoito-ohjelma kestää. On tosi vaikea tietää, onko esimerkiksi näillä kahdella laitteella mitään käytännön eroa – aika monestihan käy niin, että hienosta kalliista vehkeestä tehdään halpisversio. Ja joskus nuo halpisversiot ovat ihan yhtä hyviä. Ja aina eivät ole 🙂 Mene tiedä.

Vakiovalituksenaiheeni on myös se, että ns. ihmevempaimia (joiksi nämäkin vehkeet kaikessa ystävyydessä lasken 🙂 mainostavat saitit aina laittavat näytille ennen-jälkeen -kuvia, mutta näiden kuvien luotettavuus on aika kyseenalaista. Kuvat ovat niin pieniä, että niistä ei saa mitään selvää, ja lisäksi näyttävät aika pahasti photoshopatuilta. Voi olla että tämän laitteen kyseessä ollessa ne ovat kuitenkin ihan aitoja! Mutta jos ovat, niin miksei tarjolla ole ihan kunnollisia kuvia, joissa muutoksen voi oikeasti todeta omin silmin? Niin kuin vaikkapa dermarollauksesta on tarjolla (osa kyllä on tosi epäluotettavia, mutta hyviäkin kuvia löytyy). Ageless Wonderin kohdalla varsinkin kuvat ovat tosi aneemisia. Tua Vison sivuilla sentään on reippaat määrät tekstiä ja kuvatkin tuntuvat luotettavammilta (mutta edelleen ovat tosi pieniä).

Minä henkilökohtaisesti siis jumppaan mieluummin, koska olen itse nähnyt, että se todella tuottaa tuloksia. Mutta kaikki eivät tykkää jumpata (vaikkapa tuo tuttavani) joten ehkä heille tällaiset laitteet ovat ihan passeleita, vaikkeivät olisikaan yhtä tehokkaita.

Onneksi meitä ei kyylätä näin…

Vastaa

Polvet, muistattehan… Ne hyödylliset, keskellä säärtä sijaitsevat nivelet, joihin iän myötä kertyy vähemmän kauniita patteja ja ryppyjä. Jostain syystä sain päähäni googlata sanoilla ”Angelina Jolie knees”, kaiketi hakeakseni jotain lohtua siitä, että upean näköiset julkkisnaisetkaan, joilla on rahaa ja personal trainereita, eivät polvien osalta säästy ajan kolhuilta. Ja löysinhän minä sitten lohdukseni useampiakin kuvia kauniiden julkkisten vähemmän kauniista polvista. Tunnen itseasiassa aika huonoa omaatuntoa katsellessani tällaisia kuvia, pahempien ulkonäköongelmien kanssahan he kamppailevat kuin me tavikset. Heille kuitenkin ulkonäkö on kauppatavaraa, sitä mistä heille maksetaan ja minkä ansiosta he saavat elokuvarooleja sun muita. Meillä taviksilla ei sentään yleensä työpaikka mene sen vuoksi, että lihomme muutaman kilon tai rypistymme kasvoistamme.

Tässä Jennifer Anistonin polvet malliksi, lisää kuvia löytyy tuosta yllä olevasta Daily Mailin linkistä:

Otin Jennifer Anistonin tähän sen vuoksi mallikappaleeksi, että omat polveni ovat aika lailla samanlaisessa kunnossa kuin hänellä ja olen siis vuotta vanhempi kuin Aniston. Anistonhan on upean näköinen kaikin tavoin eli kelpaa kenelle hyvänsä nelikymppiselle roolimalliksi ulkonäkönsä puolesta. Hänelle on nähtävästi tehty suhteellisen vähän mitään operaatioita(?), joten siinäkin mielessä hän kelpaa kasvojumppaajan idoliksi. Laseroitu hänen kasvojaan ilmeisesti on useamman kerran, joten ihan täydellinen ei hänkään siis ole 😀

No, en vahingoniloisena kyllä noita julkkisten polvikuvia katsellut vaan ihan vaan nähdäkseni, että saako rahalla polvia pidettyä kauniimmassa kunnossa. Eipä taida saada. Nyt kai sitten pitäisi etsiä yli nelikymppisiä urheilijoita ja ihmetellä heidän polviaan – eli että jos ei rahalla saa kauniita polvia, niin saisko sitten aktiivisella liikunnalla. Ehdotuksia keitä urheilijoita voisin alkaa stalkata netin kautta? 😛

Kasvojumppa edistää työterveyttä! :D

Vastaa

Työterveyslaitoksen julkaiseman Työ Terveys Turvallisuus -lehden sivuilta löytyy aivan hurmaava kasvojumppavideo 😀

Ei ole tullut aiemmin mieleeni, että kasvojumppa voisi työterveyttäkin edistää, mutta mikäpäs siinä – ainakin olisi tosi hauskaa, jos katselisi työkavereiden kasvojumppairvistelyjä. Olen nimittäin joskus siskolleni esitellyt kasvojumppaliikkeitä ja se on ihan käsittämättömän sekopäistä hommaa. Sisko nauraa maha kippurassa minun irvistelyilleni, ja itse en kykene millään tekemään liikkeitä vakavalla naamalla, vaan nauraa räkätän ihan hulluna. Opeta nyt siinä sitten toiselle, miten kannattaisi jumpata… En tiedä tulisko minusta koskaan kasvojumpan opettajaa 😀 No, ehkä jollekulle vieraammalle pystyisi vakavammalla naamalla liikkeitä näyttämään. Mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, että minulla ainakin on ollut monesti tosi hauskaa kasvojumpan parissa. Ja kun töissä on hauskaa, niin johan työkin maistuu mieluisammalta! Ja työterveys siis paranee 🙂

Ei pelkästään kasvot!

Vastaa

Ei liene kenellekään uutta (ja olen siitä useasti täällä blogissanikin maininnut), että ikä ei näy pelkästään kasvoissa. Kaula ja dekoltee kertovat iästä myös, samoin polvet (huoh, mitä kummaa niille tekisi 🙂 ja … kädet! Noh, ei siinä paljoa huutomerkkejä tarvittaisi, varmaan jokainen nelikymppinen tai vanhempi on joskus katsonut käsiään ja miettinyt, että mistä kummasta nuo selvästi näkyvät, pullistelevat verisuonet ovat ilmestyneet. Tai ihmetelleet, miten kädet yhtäkkiä ovatkin täynnä pientä ryppyä. Tai luisevat. Tai maksaläiskillä. Ja sitten kun siinä rinnalla katsoo nuoria käsiä (minä vertailen vaikkapa 15-vuotiaan tyttäreni käsiin omiani), niin johan masentaa.

Jotain kuitenkin on tehtävissä. Käsiä voi mikroneulata, joskaan omat kokemukseni eivät ole olleet kauhean hyviä (silmitöntä kutinaa mikroneulauksen tuloksena viikon verran, mutta se on varmaan vaan omaan atopiaani liittyvää – voitte lukea kokemuksistani vaikkapa mikroneulaus-tägiä seuraamalla), A-vitamiinivoiteita ja muita ”herkkuja” voi käyttää myös käsiin, ja toki käsiä voi myös jumpata. Siinäpä päästiinkin sitten asiaan 🙂

Tutkailin uteliaana, mitä käsijumppasaralta oikein löytyy ja mitä ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan käsijumpan ja käsien ulkonäön suhteen. Ensimmäisenä vastaan tuli vastaavan tyyppinen masiina kuin mikä itseltäni löytyy jo kotoa:

Olen ostanut omani joskus aikoinaan Stockmannin urheiluvälineosastolta. Ostin vain yhden, mutta suosittelen kahta, jotta molempia käsiä voisi harjoittaa yhtä aikaa. Mitenkäkö tämä edesauttaa käsien pysymistä nuorekkaana? Taustateoria olettaa, että kädet, joissa lihakset ovat hyvässä kunnossa, ovat muutenkin nuorekkaamman näköiset – iho kenties paremmassa kunnossa lisääntyneen verenkierron ansiosta (tämä on oma arvaukseni) ja toisaalta vaan kädet vähemmän luisevat (vanhan näköiset) hyväkuntoisten lihasten ansiosta? Kuulostaa ihan järkevältä.

Vastaavia vempeleitä sitten löytyy erilaisia. Aika kivalta näyttää GripMaster:

Tässä taitaa olla ihan sama idea kuin tuossa edellisessäkin, erona lähinnä ehkä se, että sormia voi harjoittaa erikseen (voi olla muutakin eroja, en nyt alkanut tutustumaan asiaan paremmin).

Minulla on itselläni myös ”terapiapallo” käsiä varten, vähän tämän tapainen:

Mistähän lienee peräisin, punainen se on väriltään. Saattaa olla, että mies sai sen jostain pelialan konferenssista osallistumislahjana. Pelaajat nimittäin tarvitsevat vahvat sormet! Tietokoneen käyttäjän muutenkin kannattaisi harjoittaa sormiaan ja koko käsivarsia. Tekisi hyvää ja lisäisi jaksoa! Joka tapauksessa, kyseessä on vähän pehmoinen pallo, jota on ihan hassu rutistella. Sormet mukavasti väsyvät.

Löytyy myös ihan vaan rutisteluun tarkoitettua muovailuvahaa:

Tästä löysin maininnan FlexEffectin foorumeilta, että eräs lukija pitää ”muovailuvahaa” aina käsilaukussaan ja ottaa sen sieltä esiin rutisteltavaksi aina, kun tulee sopiva hetki. Loistava idea! Olispa isompi käsilaukku! 😀 (kärsin kroonisesti liian pienestä käsilaukusta, huoh)

Oi, ja kiinalaiset terapiapallot! Sellaiset löytyvät meiltäkin – oikein kauniit … lasivitriinistä… 🙂 Eli kukaan ei käytä niitä. Mutta ehkä kannattaisi:

Näitä ideoita varmaan löytyisi lisääkin – jos tiedätte jonkun fiksun, toimivan vimpaimen/idean, niin kertokaa! Mutta sitten löysin oikein kunnon käsijumpan! ❤ ❤ ❤ Greg Irwin (joo, sama hemmo kuin tuossa kiinalaisten terapiapallojen videossa) on vuodesta 1997 opettanut ihmisiä jumppaamaan käsiään kuntoon HandHealth eli Käsien terveys -ohjelmansa avulla. Tämä jumppa näyttää siltä, että minä voisin olla myyty! Siinä on muutamia toimivia elementtejä, jotka vetoavat minuun:

  • Sitä voi tehdä missä vain, ilman mitään lisälaiteitetta
  • Valmis ohjelma! Omat aivot voi pistää narikkaan – hei, miten tällaista voi vastustaa 🙂 Ja vielä eri tasoja etenemisen mukaan
  • Lopputuloksena ovat notkeat ja vahvat sormet – how cool is that 😀

Noh, oikeasti en kyllä osaa sanoa, mikä juuri tässä vetoaa minuun enemmän kuin noissa näppärissä vimpaimissa. Ehkä juuri se, että ei tosiaan tarvita lisävehkeitä ja jumppaa voi siis tehdä ihan koska vaan, vaikka kirkossa (ehh, en tiedä miksi juuri kirkko tuli nyt mieleen – ehkä sen vuoksi, että se on aika epätodennäköinen paikka käsijumpalle?).

Tämän jumpan perusversion saa netistä ladattuna hintaan $17,95 eli mitähän tuo nyt olisi … nelisentoista euroa, ei paha hinta jos jumppa on oikeasti hyvä. Jatko-osa maksaa saman verran päälle. Ainakin jo pelkän esittelyvideon mukana jumppaaminen sai käteni ihanan lämpimiksi ja sen tuntuisiksi, että niillä on tehty jotain:

Auts, tekisi ihan hirveästi mieleni ostaa tämä jumppa! 😀 Tämä on muuten kyllä ihan loistavaa jumppaa myös aivoille – tiesittekö että esimerkiksi konttaaminen on tosi tärkeä taito osata? Siinä kun liikkuu kropan molemmat puolet synkronissa, mutta eri tahtiin – molemmat aivopuoliskot joutuvat töihin. Hyvin hyödyllistä! Katsokaapa tämäkin video ja tehkää perässä – se jumppaa aivojannekin samalla! Ei ehkä samalla tavalla kuin konttaaminen, mutta silti:

* * *

Mutta jos sitten kuitenkin olette vimpaimien ystävä tai haluatte eritoten jotain tiettyä tarkoitusta varten kehittää käsiänne (pianisti? huilisti? pleikkarin pelaaja?), niin RehabMartista löytyy vaikka mitä! Kannattaa katsoa, vaikka aihe ei omalla kohdalla niin akuutti olisikaan. Olin tosi yllättynyt siitä, miten monenlaisilla tavoilla ja vehkeillä käsiä voi jumpata. Otin muuten omat käsijumppavimpaimeni telkkarin viereen pöydälle. Jospa siitä ne päätyisivät helpommin käteen ja käyttöön.

Noh, okei… nyt siis käsien iho on mikroneulattu ja rasvattu A-vitamiinivoiteella ja lihakset ovat käsissä hyvässä kunnossa, kun niitä on jumpattu perusteellisesti. Mutta entäs ne vanhuuttaan pullottavat verisuonet…? Veikkaan että ne ovat vaan pahemman näköiset 😦 Ainakin lihaskuntotreenillä on muuhun kroppaan sen suuntainen vaikutus. Ei niille varmaan mitään voi. Vai voiko…?

Suvi suloinen

Vastaa

Eli blogini aika lailla lomailee. Haaveilen kyllä, että saisin yhden postauksen silti viikossa aikaan, mutta tällä hetkellä voimat ovat talven ja kevään työrutistuksen jälkeen sen verran vähissä, että katsotaan kuinka käy. Kevään korvalla vähän vihjailin, että kesällä voisi olla tiedossa uusia jumppatulosuutisia, mutta valitettavasti olen joutunut pettymään sen asian suhteen. Mutta optimisti pitää olla: ehkä syksyllä! 😀

Sitä odotellessa suloista suvea meille kaikille!

Kasvojumppaavia julkkiksia?

Vastaa

Tunnustan, olen utelias 🙂 Googlailen aika usein jotakuta julkkista, joka on mielestäni ikäänsä nähden nuorekkaan näköinen. Ekana katson kuvia hänestä, sen jälkeen teen haun sanoilla ”<nimi> plastic surgery” ja lueskelen, mitä veikkaillaan siitä, onko hänelle tehty kauneusleikkauksia vai ei. Aina joskus törmää julkkiksiin, jotka julkisesti ilmoittavat, että leikkaukset eivät hotsita ja siitä huolimatta näyttävät upeilta. Kyseessähän voi tietysti olla ihan puhdas valehtelu (ja aina välillä varmaan onkin), mutta joistakin asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että jos joku on heidän kasvoilleen jotain tehnyt, niin on todella hienoa työtä. Tai sitten he tosiaan onnistuvat jotenkin muuten pysymään nuorekkaina.

Minä tietysti aina ekana mietin, että olisko kyseessä kasvojumppa ja jos, niin mikä niistä 😀 No, nyt googlailin sitten ”celebrity facial exercise” ja mitä tarttuikaan haaviin: Carole Maggion (Facercise-jumpan luoja) teksti kasvojumppaavista julkkiksista! Maggion mukaan ainakin Gwyneth Paltrow, Jennifer Aniston, Cindy Crawford, Helen Fielding ja Jane Birkin ovat kasvojumppafaneja. Madonnakin on ottanut yksityistunteja Eva Fraserilta 2008 ja näyttää kyllä aika upealta, mutta hänellä kyllä taitaa ainakin nyt olla nassussa botoxia ja fillereitäkin, päätellen vuoden 2011 kuvista.

Muita mahdollisia kasvojumppaavia julkkiksia voisi olla vaikkapa Tom Cruise, joka kiven kovaan vannoo, ettei häntä ole leikattu. Asiantuntijat tosin kyllä epäilevät, että jotain fillereitä ja botoxia olisi häneen pistetty. Itsehän olen täällä blogissakin ihaillut Sigourney Weaveria, joka hänkin ilmoittaa olevansa leikkauksia vastaan. En vaan oikein voi kuvitella, että kukaan hänen ikäisensä (60) ja niin upean näköinen voisi ihan vaan hyvillä geeneillä päästä noin ptkälle, joten kasvojumppaahan siellä on ihan pakko olla takana tietysti 😀 Hänestä nimittäin suurin osa arvelee, että häntä tosiaan ei ehkä ole leikelty tai pistelty lainkaan.

Julia Roberts (yksi lempparinäyttelijöistäni <3) on myös (ainakin julkisesti) kauneusleikkauksia ja botoxia vastaan, vaikka on viimeksimainittua kokeillutkin. Hän on hienosti sanonut ”Your face tells a story and it shouldn’t be a story about your drive to the doctor’s office.” Eli kasvosi kertovat tarinaa, mutta tarina saisi olla jotain muutakin kuin kertomus siitä, kuinka ajoit lääkärin vastaanotolle.

Olen joskus jopa puolitosissani miettinyt, että voisin kirjoitella fanipostia jollekin näyttelijälle ja kysyä suoraan kasvojumppaako hän, ja jos jumppaa, niin minkä ohjelman mukaan. Enpä tosin tiedä mahtaisko postini hukkua muun fanipostin tulvaan ja mahtaisko kukaan näyttelijä haluta tällaista ”ammattisalaisuutta” edes kertoakaan fanilleen.

Pitää nyt kyllä vielä sanoa, että minullahan ei siis ole mitään kauneusleikkauksia vastaan. Luen niistä kiinnostuneena ja katselen uteliaana, millaisia tuloksia niillä voi saada aikaan. Ja tuloksiahan saadaan! Sekä hyviä että vähemmän hyviä 🙂 Ja joskus voi myös jotain mennä pahasti pieleen. Olen tainnut lukea niin paljon aiheesta, että yhä vähemmän ja vähemmän itse oletan koskaan päätyväni mihinkään sellaiseen operaatioon. Turhamainen kyllä olen ja tykkäisin pysyä nuorekkaana, mutta mua vaan niin hirvittää ajatuskin siitä, että että jotain voisi mennä pieleen 😀 Mutta toisia on hauska katsoa, etenkin niitä, joissa leikkaukset ovat onnistuneet. Se kyllä toisaalta surettaa, jos vaikkapa jollakulla kivan näköisellä julkkiksella on homma mennyt ihan överiksi tai pahasti pieleen. Melanie Griffith on yksi näistä, mielettömän kaunis nainen, mutta elämän jälkiä hänen kasvoissaan on paikkailtu vähän turhan näkyvästi.