Kosteusvoidetta vai ei ennen kasvojumppaa?

Meidät on opetettu ajattelemaan, että kasvot ovat jotain sellaista, mitä pitää kohdella erityisen varovasti ja hartaasti, taputella ja silitellä hellästi, ettei vain tulisi ryppyjä. Moni ”naamanvääntelyjumppa” noudattaa samoja periaatteita (hmm, rivien välistä ehkä voi lukea mitä olen mieltä tavallisista naistenlehtien kasvojumpista 😛 ). Vähän roheammat ja tehokkaammat kasvojumpat sen sijaan vaativat sitä, että kasvojen ihoa käsitellään jo aika armottomasti ja esimerkiksi Agelessissä Louise Annette ehdottaa varsinaisen jumpan lisäksi (joka siis ei ole sekään mitään pelkkää silittelyä) vielä kasvohierontaa, jossa vedellään ja puristellaan ja nipistellään kasvojen ja kaulan ihoa antaumuksella (myös silmien ympäriltä!).

Entä sitten kasvojen rasvaus ennen jumppaamista? Miten siihen suhtaudutaan eri kasvojumpissa?

  • Elinor Glyn sanoo, että kasvot pitää ehdottomasti rasvata hyvin ennen jumppaa. Hänen jumpassaan ihoa kohdellaan hellästi, joskin voisin kuvitella, että rasvaamisesta on haittaakin, kun sormilla pitäisi antaa kasvolihaksille vastusta (lähinnä käyttämällä sormia ”punnuksina” eri liikkeissä).
  • Sanford Bennett puhuu pitkään, hartaasti ja halveksivasti ”skin foodista” eli hänen asenteensa erilaisiin ryppyrasvoihin on hyvin selkeä 🙂 Hän kuitenkin toteaa, että kun ryppyjä hierotaan pois kasvoista, niin jonkinlaista kosteusvoidetta ehkä kannattaa käyttää, ettei iho kovasti rasitu hankaamisesta. Toisaalla hän toteaa, että hänen kehittämässään kasvohieronnassa hän ei itse käytä mitään kosteusvoidetta, vaan nimenomaan omaa kuivaa kämmenensä kantaa ja sormenpäitään, jolloin kasvojen ihon ja käden välillä on sopivasti kitkaa, jotta hieronta on tehokasta. Hän kyllä varoittaa yli-innokkuudessa kasvojen hieronnassa, jotta iho ei hieraantuisi rikki.
  • Method Putkisto Kasvokoulussa (2004) ei oteta kantaa asiaan. Putkistonkin jumpassa kyllä kosketellaan kasvoja.
  • Ageless if You Daresta en myöskään löydä mainintaa ihon rasvaamisesta tai rasvaamatta jättämisestä (ainakaan kirjasta, videota en ole vielä tarkistanut), mutta kokemuksesta tiedän, että rasvaaminen kannattaa jättää tätä jumppaa tehdessä vasta jumpan jälkeen suoritettavaksi. Jos kasvot rasvaa ennen jumppaa, ei koko hommasta vaan tule yhtään mitään, kun sormien ote ihosta lipsuu koko ajan.
  • Carolyn’s Facial Fitnessissä todetaan, että ihon voi halutessaan rasvata ennen jumppaa, jolloin sormet luistavat paremmin kasvoilla. Itse en kyllä suosittelisi rasvausta tämänkään jumpan kohdalla ennen kuin jumpan jälkeen.
  • Thomas Hagerty sivullaan Shape your face sanoo, että aina pitäisi jotain kosteutusta laittaa kasvoille ennen kuin alkaa jumpata. Hänen liikkeissään ei kaikissa käytetä vastusta, ja hän kertoo itse vain roiskaisevansa vettä kasvoilleen ja jumppaavansa sitten. En kyllä oikein ymmärrä, minkä takia kasvoja pitäisi kosteuttaa jumppaa varten, jos ei sormilla edes kosketa kasvojen ihoon. En ole löytänyt mitään selitystäkään tälle, mutta täytynee edelleen lueskella josko Tom asian selittäisi jotenkin joskus.

Päivittelen tähän listaan vielä muita kasvojumppia, kunhan saan vaan niitä käsiini (= raaskin ostaa).

Yleisesti ottaen oma mielipiteeni on se, että jos iho ei ole aivan rutikuiva, niin kosteusvoiteen käyttö kannattaa jättää jumpan jälkeen tai ainakin sitä kannattaa levittää vain kevyesti ja tuntia, paria ennen jumppaa, että voide ehtii imeytyä hyvin. Kasvojumpan jälkeen, kun kasvot ovat lämpimät, hohtavat, ihanan hehkeät ja joustavan tuntuiset, on mukava huuhtaista kasvot viileällä vedellä ja rasvata ne juuri niin perusteellisesti kuin mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kirjahyllyn kätköistä: Barbara Cartland & Elinor Glyn – Keep Young and Beautiful

Tilasin viime viikolla itselleni yhden kasvojumppakirjallisuuden klassikon, josta on painos ollut loppu jo pitkän aikaa, eli Barbara Cartlandin ja Elinor Glynin Keep Young and Beautiful (1982).  Alkuperäinen teos on Elinor Glynin vuonna 1927 julkaisema The Wrinkle Book, tähän tilaamaani versioon on Barbara Cartland kirjoittanut alkusanat Elinor Glynistä ja loppuun muutamia omia vinkkejään ihonhoitoon. Löysin kirjan Amazon UK:n kautta käytettynä. Hintaa teokselle tuli postikulujen kanssa 7.95 GBP eli 8.90 EUR. Kirja on pehmeäkantinen ja A5-kokoinen, sivuja on yhteensä 99.

Tänään kirja sitten löytyi postilaatikosta. Se piti tietysti heti lukaista läpi, joskaan en kyllä muuta kuin skimmailin sitä nopeasti ja kiinnostavimmat kohdat oikeasti luin. Näyttää siltä, että ainakin Carolyn ja Louise Annette (Ageless if You Daren kehittäjä) ovat lukeneet tarkkaan Glyninsä 🙂 Glyn jakaa jumppansa neljään eri osaan kasvojen osien mukaan, eli 1) leuan ja kaulan alueeseen 2) leuan ja poskien alueeseen 3) poskien ja silmien alueeseen ja 4) otsan ja päänahan alueeseen. Tärkein anti minulle hänen kirjassaan ainakin pikavilkaisulla on päänahan alueen jumppa. ”Korvienheilutuslihakset” ja päänahan lihakset vaikuttavat sekä poskipäihin, nenä-suupieli-juonteisiin että otsan juonteisiin silittävästi. Näiden lihasten paikallistaminen ja niiden jännittämisen opettelu ei ole ihan helppoa kuvata – Glyn käyttää tähän 20 sivua kirjastaan. Alkuun on syytä ymmärtää, että näiden lihasten jännittäminen tuntuu poskissa ja otsassa asti. Kun katsoo kuvaa kasvojen lihaksista, voi nähdä, kuinka lihakset korvan ympärillä leviävät viuhkamaisesti ja toisaalta kuinka päänahan lihakset ovat yhteydessä otsan lihaksiin. Ei ole vaikea ymmärtää miksi nämä lihakset vaikuttavat käytännössä koko kasvojen ulkonäköön.

Yksinkertaistettuna voi sanoa, että tarkoitus on oppia jännittämään näitä lihaksia ja jumpata ne hyvään kuntoon. Joillekin oikeiden lihasten löytäminen ja niiden jännittäminen on todella vaikeaa ja vaatii kuukausien harjoittelun. Toiset löytävät ne välittömästi. Itsestäni ei ollut kovin hankalaa paikallistaa pään takaosan lihaksia, kun alunperin Thomas Hagertyn ohjeiden mukaan aloin opetella päänahan lihasten jumppaa. Nyt kun sitten kokeilin lisätä mukaan ohimoiden ja korvan alueen lihakset ja päänahan lihakset isommalta alueelta, niin se ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta. Jos osaat heiluttaa korviasi, osaat jo liikuttaa juuri näitä lihaksia. Tai jos osaat liikuttaa päänahkaasi edestakaisin, niin tiedät tekeväsi sitä mitä pitääkin 🙂 Itselläni on ongelmana se, että jännitän samalla myös kaulan lihaksia. Yleisesti kasvojumppaa kannattaa verrata kuntosalilla puuhasteluun: tarkoitus on monessakin liikkeessä eristää joku lihas niin, että vain se jännittyy. Siispä tuo mainitsemani kaulan lihasten jännittäminen ei ole ihan paras juttu – tuloksena voi olla pahimmassa tapauksessa jotain todella epäpukevaa 😀 Kukapa nainen haluaisi kovin paksua kaulaa. Mutta katsotaan nyt, toivon ajan kanssa oppivani eristämään liikkeen siten, että kaulan lihakset eivät enää jännity.

Kunhan olen ehtinyt lukea kirjan perusteellisemmin läpi, voin kertoa mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy Agelessin ja Carolynin jumpan kanssa. Samoin voisin kertoilla vähän enemmän Elinor Glynistä itsestään – hän on ollut varsin kiinnostava ja erikoinen henkilö omana aikanaan. Inspiraation lähteeksi kaikille kasvojumppaajille tässä on pari Elinor Glynin kuvaa. Minulla ei ole tietoa minkä ikäinen hän näissä kuvissa on, mutta selvästikin aikuinen nainen.

Kirjahyllyn kätköistä: Barbara Cartland & Elinor Glyn – Keep Young and Beautiful

Tilasin viime viikolla itselleni yhden kasvojumppakirjallisuuden klassikon, josta on painos ollut loppu jo pitkän aikaa, eli Barbara Cartlandin ja Elinor Glynin Keep Young and Beautiful (1982).  Alkuperäinen teos on Elinor Glynin vuonna 1927 julkaisema The Wrinkle Book, tähän tilaamaani versioon on Barbara Cartland kirjoittanut alkusanat Elinor Glynistä ja loppuun muutamia omia vinkkejään ihonhoitoon. Löysin kirjan Amazon UK:n kautta käytettynä. Hintaa teokselle tuli postikulujen kanssa 7.95 GBP eli 8.90 EUR. Kirja on pehmeäkantinen ja A5-kokoinen, sivuja on yhteensä 99.

Tänään kirja sitten löytyi postilaatikosta. Se piti tietysti heti lukaista läpi, joskaan en kyllä muuta kuin skimmailin sitä nopeasti ja kiinnostavimmat kohdat oikeasti luin. Näyttää siltä, että ainakin Carolyn ja Louise Annette (Ageless if You Daren kehittäjä) ovat lukeneet tarkkaan Glyninsä 🙂 Glyn jakaa jumppansa neljään eri osaan kasvojen osien mukaan, eli 1) leuan ja kaulan alueeseen 2) leuan ja poskien alueeseen 3) poskien ja silmien alueeseen ja 4) otsan ja päänahan alueeseen. Tärkein anti minulle hänen kirjassaan ainakin pikavilkaisulla on päänahan alueen jumppa. ”Korvienheilutuslihakset” ja päänahan lihakset vaikuttavat sekä poskipäihin, nenä-suupieli-juonteisiin että otsan juonteisiin silittävästi. Näiden lihasten paikallistaminen ja niiden jännittämisen opettelu ei ole ihan helppoa kuvata – Glyn käyttää tähän 20 sivua kirjastaan. Alkuun on syytä ymmärtää, että näiden lihasten jännittäminen tuntuu poskissa ja otsassa asti. Kun katsoo kuvaa kasvojen lihaksista, voi nähdä, kuinka lihakset korvan ympärillä leviävät viuhkamaisesti ja toisaalta kuinka päänahan lihakset ovat yhteydessä otsan lihaksiin. Ei ole vaikea ymmärtää miksi nämä lihakset vaikuttavat käytännössä koko kasvojen ulkonäköön.

Yksinkertaistettuna voi sanoa, että tarkoitus on oppia jännittämään näitä lihaksia ja jumpata ne hyvään kuntoon. Joillekin oikeiden lihasten löytäminen ja niiden jännittäminen on todella vaikeaa ja vaatii kuukausien harjoittelun. Toiset löytävät ne välittömästi. Itsestäni ei ollut kovin hankalaa paikallistaa pään takaosan lihaksia, kun alunperin Thomas Hagertyn ohjeiden mukaan aloin opetella päänahan lihasten jumppaa. Nyt kun sitten kokeilin lisätä mukaan ohimoiden ja korvan alueen lihakset ja päänahan lihakset isommalta alueelta, niin se ei tuntunut itseasiassa kovin vaikealta. Jos osaat heiluttaa korviasi, osaat jo liikuttaa juuri näitä lihaksia. Tai jos osaat liikuttaa päänahkaasi edestakaisin, niin tiedät tekeväsi sitä mitä pitääkin 🙂 Itselläni on ongelmana se, että jännitän samalla myös kaulan lihaksia. Yleisesti kasvojumppaa kannattaa verrata kuntosalilla puuhasteluun: tarkoitus on monessakin liikkeessä eristää joku lihas niin, että vain se jännittyy. Siispä tuo mainitsemani kaulan lihasten jännittäminen ei ole ihan paras juttu – tuloksena voi olla pahimmassa tapauksessa jotain todella epäpukevaa 😀 Kukapa nainen haluaisi kovin paksua kaulaa. Mutta katsotaan nyt, toivon ajan kanssa oppivani eristämään liikkeen siten, että kaulan lihakset eivät enää jännity.

Kunhan olen ehtinyt lukea kirjan perusteellisemmin läpi, voin kertoa mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy Agelessin ja Carolynin jumpan kanssa. Samoin voisin kertoilla vähän enemmän Elinor Glynistä itsestään – hän on ollut varsin kiinnostava ja erikoinen henkilö omana aikanaan. Inspiraation lähteeksi kaikille kasvojumppaajille tässä on pari Elinor Glynin kuvaa. Minulla ei ole tietoa minkä ikäinen hän näissä kuvissa on, mutta selvästikin aikuinen nainen.

Päivittäinen kasvojumppani tällä hetkellä

Takana on siis pari kuukautta ahkeraa kasvojumppaa. Ensin kuukauden verran Carolynin jumppaa, johon minulta kuluu noin 20 minuuttia päivässä aika lailla kuutena päivänä viikossa. Siinä ajassa teen jumpan 28 perusliikettä ja kaksi ekstraliikettä. Sitten tämän viimeisen kuukauden ajan olen tehnyt ahkerasti Agelessiä. Agelessin idea on se, että tehdään eka osa jumpasta päivänä yksi (= 5 minuuttia) ja toinen osa päivänä kaksi (= toiset 5 minuuttia). Tätä toistetaan siten, että viikossa tulisi molemmat osat tehtyä edes kaksi kertaa. Yhteensä siis neljänä päivänä viikossa minimissään kasvojumppaa, viisi minuuttia kerrallaan. Ei ole paljon 🙂 Jumpassa on lisäksi muutama ekstraliike, joita on tarkoitus tehdä silloin tällöin.

No, en ole ihan tyytynyt tuohon, määrä tuntuu ihan säälittävän pieneltä ja olen ajatellut, että jos paukkuja riittää jumppaamiseen enemmänkin, niin käytetään se hyväksi niin kauan kuin sitä riittää. Olen siis tehnyt Agelessin jumpan ekan ja tokan osan samana päivänä ja osan ekstroista myös. Lisäksi olen tehnyt Carolynin jumpasta ryppyjen silittely -osuuksia niin paljon kuin muistan ja jaksan + ”nenän muokkaus” -liikkeen (oikeasti, sen nimi on Nose shaper :D) ja kaksoisleuan poisto -liikkeen (kieliprässi, tongue press). Ja aina kun jaksan, lisäksi Sanford Bennettin kasvohierontaa, jonka pitäisi samalla poistaa ryppyjä. Niiiiin ja Thomas Hagertyn liikettä, jolla voimistetaan päänahan takaosan lihasta, minkä tuloksena otsa siliää. Huh, kuulostaa aika paljolta, kun näin asian kirjoittaa auki! Oikeasti aikaa menee varmaan se parikymmentä minuuttia, mitä pelkkään Carolynin jumppaankin. Liikkeitä on yhteensä 20 + kasvohieronta, jonka voisi laskea vaikka kahdeksi liikkeeksi ajankulutukseltaan.

Kuulostaa varmaan aika hurjalta tottumattomaan korvaan, liikkeitä on niin monta ja aikaa menee parikymmentä minuuttiakin. Teen kuitenkin osan liikkeistä päivän mittaan. Töissä kasvitauolla ehtii hyvin käyttää viisi minuuttia jumppaamiseen, jolloin jo Agelessin eka osa on tehty. Toiset viisi minuuttia ehkä toisella kahvitauolla tai vasta kotona illalla. Vessassa käydessä voi käsienpesun jälkeen tehdä Carolynin ryppyjen silityksiä minuutin, parin ajan. Istun iltaisin tietokoneella ja värkkään sitä sun tätä – siinä sivussa on hyvä tehdä muutama liike. Autolla ajaessakin pystyy tekemään joitakin. Kunhan liikkeet tulevat tutuiksi ja ne muistaa hyvin, on hyvin helppoa tehdä niitä aina, kun tulee sopiva tilanne. Siitä tulee toinen luonto ja se on itsellänikin tavoitteena – että kasvojumpan tekeminen vähän joka välissä on ihan normaali osa elämää, eikä siihen tarvitse aktiivisesti panostaa. Itse opin Carolynin jumpan liikkeet todella nopeasti ulkoa. Tarvitsee vain miettiä mitä osaa kasvoista jumppaa, ja liikkeet muistuvat mieleen. Ageless on vielä helpompi muistaa yksinkertaisesti siksi, että liikkeitä on niin kovin vähän.

Kuukausi Agelessiä takana – kyllä kannatti!

Nyt olen kasvojumpannut aika lailla kaksi kuukautta todella ahkerasti putkeen. Ensin Carolynin jumppaa ja sitten kuukauden verran Agelessiä. Ja tulokset näkyvät 🙂 Olen yhtenä hymynä, kun katson peiliin ❤ On kannattanut uhrata tämän verran aikaa päivittäin ulkonäköön!

Mitä siis kasvoissani on ollut/on edelleen ”vikana”? Ei kovin paljoa loppujen lopuksi. Näytän edelleen  ikäistäni nuoremmalta, niin kuin olen aina näyttänyt, ja varmasti moneen silmään kasvoni eivät näytä ollenkaan siltä, että niissä olisi jotain ongelmaa. Mutta mutta… Kun kriittisesti itse katson omia kasvojani ja vertaan vanhoihin valokuviin, niin jo toki muutoksia on tapahtunut. Nyt on erittäin hyvä hetki alkaa tehdä asialle jotain, kun muutokset ovat vielä pieniä – ja voi, jos olisinkin keksinyt kasvojumpan jo kymmenen vuotta sitten! Mutta kun en, niin:  Posket ovat alkaneet roikkua. Tuskin sitä muut huomaavat, mutta itse tiedän. Ja kun tsekkasin nuoruuskuviani, niin kasvoni eivät todellakaan ole olleet kulmikkaat (niin kuin muistelin), vaan leukalinja on ollut pehmeän pyöreä. Kulmikkuus on siis puhtaasti iän tulosta = heltat, roikkuposket. Turha sitä on itseään huijata, sitä se on.

Poskipäät ovat laskeneet alaspäin, joten ne eivät ole enää niin korkeat kuin joskus nuorena. Sivukuvasta tämän näkee. Poskipäiden alla ei enää ole sellaisia lommoja kuin aikaisemmin. No ei se mikään itseisarvo olekaan, iän myötä lommot voivat näyttää vähemmän viehättäviltäkin. Mutta kyllä ne siellä olisivat kivat olemassa, korostaisivat poskipäitä. Suupielissä on pientä aavistusta siitä, että suunta on alaspäin kohti leukaa. Kun katsoo sopivassa valaistuksessa otettua kuvaa, tämä näkyy ihan selvästi. Silmäluomet pussittavat ehkä hiukan silmien päälle, mutta eivät pahasti. Minulla on varmaan aina ollut hiukan raskaat silmäluomet.

Nenä-ylähuuli väli on pidentynyt. Kirjoittelen tästä lisää joskus myöhemmin, mutta tämä on yksi niistä asioista, joissa ikä näkyy. Onneksi tällekin asialle voi tehdä jotain.

Mikä inhottavinta, silmien alla on pussit! No ei ihan silmien alla, siinä ohuessa ihossa, mutta poskipäiden yläpuolella, oikeastaan silmäkulmien alla. Huh, niistä en tykkää.

Tietysti lisäksi on ryppyjä: Otsani on yllättävän ryppyinen, en ole huomannut sitä aikaisemmin, kun otsatukka on peittänyt sen. Ja silmäkulmissa on naururypyt, mutta oikeastaan vaan tykkään niistä. Nenänjuuressa silmien välissä on hassuja vaakaryppyjä, niistä olisi kiva päästä eroon, mutta onneksi silmälasit aika hyvin peittävät ne. Niin, ja tietysti hennot rypyt nenästä suupieliin. Huulissa on pystyryppyjä. Ne ovat varmaan ainaisen huulten rohtumisen eli atopian tuotosta, mutta onneksi huulten rajassa ei kuitenkaan vielä syviä ryppyjä ole. Mutta rypyistä en ole erityisen murheissani, katson vain uteliaana mahtavatko ne kadota minnekään kasvojumpan myötä. Silittelen niitä toki Carolynin oppien mukaan. Hauska nähdä onko sillä mitään vaikutusta. Tuloksista ja menetelmästä lisää myöhemmin 🙂

Mitäkö sitten tässä parin kuukauden aikana/tuloksena on tapahtunut? En tiedä onko Carolynin kasvojumpan vai Agelessin ansiota (luultavasti molempien yhteisvaikutus), mutta leukalinjani on selvästi silinnyt eli poskipussit ovat pienentyneet. Samoin profiilikuvasta näkyy, kuinka poskeni ovat kohonneet. Kunhan ero aikaisempaan on riittävän selvä (heh, olen toivorikas ja uskon että tilanne paranee kunhan vain jumppaan lisää), laitan kuviakin näytille. Vielä erot eivät ole suurensuuria, mutta mielestäni ihan selviä. Kasvoni vaan näyttävät paljon freesimmiltä ja nuorekkaammilta.

Ageless If We Dare – uskaltaiskohan kokeilla

Essential Day Span foorumeita plärätessäni tuli vastaan niin kiinnostava threadi, että luin sitä varmaan viikon ajan. 79 sivua, huh! Muutaman ensimmäisen sivun jälkeen totesin, että tätä jumppaa on pakko kokeilla, vaikka Carolynin jumppaan olenkin ihan tyytyväinen. Siispä tilasin Louise Annetelta Ageless If We Dare -jumpan kirjasen ja dvd:n. Molemmat saisi myös ladata suoraan netistä, mutta minusta on kivaa pitää kirjaa kädessäni ja sitä on mukavempi kuljettaa mukana kuin itse printattua versiota. Painettu versio on tietysti kalliimpi: kirja ja DVD maksavat yhteensä 35 dollaria (postikulut sisältyvät hintaan), kun elektroniset versiot maksavat yhteensä 24 dollaria. Maksu hoituu PayPalilla. Jumppa on todella halpa – vertailun vuoksi esim. Carolynin jumppa maksaa $64,95+$12,95 postikuluja. DVD on saman näköinen kuin mitä kuvassa näkyy, mutta kirja itseasiassa on vähän eri näköinen. Kenties Louise Annette joskus muuttaa kirjankin kantta, kun saa myytyä tuon painoksen loppuun(?). Jumpasta käytetään hämäävästi kahta nimeä: webbisaitin nimi ja osoite on ”Ageless If WE Dare” kun taas jumpan nimi ja kirjan nimi on ”Ageless If YOU Dare”. Lue loppuun

Uusi herätys

Pari kuukautta sitten koin taas herätyksen, kun katsoin omia kasvojani ja tuntui, että ihan oikeasti näytän vanhemmalta – posket roikkuvat ja silmäluomet pussittavat ja ennen kaikkea silmien alle poskipäiden yläpuolelle on ilmestynyt kummallista pussitusta myös. Minulla ei ole mitään ongelmaa ikäni kanssa, olen hyvin onnellisesti sen ikäinen kuin olen, ja minusta ikä saa myös näkyä kasvoista. Rypyt ovat omalla tavallaan viehättäviä. Mutta en mitenkään osaa nähdä mitään viehättävää omissa kasvoissani, kun ne alkavat PUSSITTAA 😀 Toisaalta en myöskään ole erityisen innostunut kasvoleikkauksista. Tulokset ovat helposti ”muovisen” näköisiä, leikkaaminen maksaa ja ei ole sataprosenttisen varmaa onnistuuko leikkaus aina. Eli edelleen, vastaus on kasvojumppa. Se on käytännössä ilmaista, ainoa mitä tarvitaan on muutama minuutti aikaa päivässä ja päättäväisyyttä ja kykyä ja halua sitoutua asiaan.

Aloitin taas Carolynin jumpan ja tein sitä 5-6 kertaa viikossa. Tavoitteenani on ollut tehdä jumppa joka päivä. Tällöin lipsahdus silloin tällöin tuottaa tulokseksi toivottavasti juuri tuon 5-6 jumppakertaa joka viikko. Kuukauden ajan jumppasin ahkerasti ja tyytyväisenä. Kasvoni oikeasti kukoistavat, kun jumppaan! Käytin myös aika paljon aikaa siihen, että lueskelin webistä kaikkea mahdollista, mitä kasvojumpasta löytyy. Vihdoin törmäsin Essential Day Span foorumeihin, jotka ovat oikeastaan ensimmäinen ”riippumaton” keskustelufoorumi, jossa olen löytänyt muitakin kasvojumppaan hurahtaneita kohtalotovereita. Aiemmat löytämäni foorumit ovat aina olleet sidoksissa johonkin tiettyyn jumppaan, eivätkä ole sisältäneet objektiivista keskustelua jumpan/jumppien hyvistä ja huonoista puolista. Essential Day Spasta löytyi 79 sivua(!!) pitkä threadi, jossa puhuttiin jumpasta nimeltä Ageless If We Dare. Hmm. Viisi minuuttia päivässä ja moni nainen vannoo tämän jumpan nimiin. Pitäisikö kokeilla?

Alkuinnostus – mutta jatko tökki

En oikein enää muista kauanko jaksoin aktiivisesti jumpata alkuvaiheessa. Pari kolme kuukautta luultavasti. Sitten innostukseni vähän hiipui, kesälomalla oli paljon muuta mietittävää ja kasvojumppa jäi sivuun, kun oli muka aina niin kiire. Syksyllä 2008 innostuin asiasta uudelleen ja jumppasin muutaman kuukauden aktiivisesti, mutta sitten tuli taas vaihteeksi jotain muuta, joka vei aikaa niin, että kasvojumppa jäi sivuun. Lueskelin kuitenkin aiheesta aina, kun iski sopiva fiilis. Keväällä 2009 värkkäilin huvikseni itselleni Carolynin jumppakortit suomeksi ja siinä samalla sitten tuli taas jumpattuakin ahkerammin.

En oikeastaan osaa sanoa kuinka paljon todellisuudessa olen tehnyt kasvojumppaa kuluneen reilun puolentoista vuoden aikana. Aika paljon kai 🙂 Mutta en niin paljon kuin olisin halunnut tai paljonko omasta mielestäni olisi pitänyt.

Paketti kolahti postilaatikkoon

Vihdoin sitten Carolynin paketti löytyi postilaatikostani. Innoissani tutustuin sen sisältöön: Jumppa oli nätissä kotelossa,

josta löytyi kirjanen jossa aika paljon samaa tietoa kuin Carolynin webbisivullakin ja muutama lisäjumppaohje,

jumppaohje-DVD, kaksi CD:tä ja jumppaohjelmakortit. Ai niin, ja käsipeili.

Olin saanut aikaisemmin Carolynilta tilausvahvistuksessa mukana linkit hänen vuosittain asiakkailleen lähettämiinsä kirjeisiin, ja printtasin ne itse pakettiin mukaan.

Ja heti piti tietysti alkaa testata jumppaa. Luin ensin kirjasen ja jumppaohjekortit, sitten katsoin DVD:n kertaalleen läpi. Otin sitten pöydälle vielä käsipeilin kaveriksi, laitoin DVD:n uudestaan pyörimään ja aloin irvistellä ohjeiden mukaan. Vuoron perään katselin peilistä omaa naamaani, vuoron perään tuijotin Carolynia tekemässä jumppaliikkeitä, ja samalla mietin miten ihmeessä Carolyn onnistuu näyttämään niin hyvältä jumpatessaan, kun itse näytän yksinkertaisesti… tyhmältä.

Kaiken kaikkiaan koko homma tuntui aika hassulta. Mutta halusin lujasti uskoa jumpan aikaan saamiin tuloksiin ja uskoni vahvistukseksi tuijotin säännöllisin väliajoin eri nettisivuilta toisten ennen ja jälkeen -kuvia. Pari päivää tein jumppaa istualtaan DVD:tä samalla katsellen, sitten vaihdoin tekemään jumpan makuullaan (kuten Carolynin mukaan jumppa ehdottomasti pitää tehdä) jumppakorttien avulla. Carolynin mukaan jumpan tekemiseen kuluu vain vartti, kunhan jumppaliilkkeet on oppinut tekemään oikein. Hän tarjoaa avuksi kaksi erilaista CD:tä: Pacing CD ja Final CD. Pacing CD:llä Carolyn käy jumpan läpi vartissa samalla opettaen oikean rytmin jumpan tekemiselle laskemalla esim. kymmeneen. Final CD:tä käytetään, kun jumppa on jo tuttu – siinä Carolyn ainoastaan sanoo ääneen seuraavan liikkeen nimen. Laskeminen on jätetty pois, ideana on se, että jumpan rytmi on jo hallussa, joten laskeminen ei ole välttämätöntä. Yritin alkuun käyttää CD:tä ja laitoin jopa kännykkäänikin molemmat äänitiedostot sillä ajatuksella, että voin vaikka töissä kahvitauolla tehdä jumpan niiden avulla tai reissussa tms. No, ei se minulla oikein toiminut. Mutta aika pian opin kaikki 28 liikettä ulkoa – jumppaohjelma käy aika loogisessa järjestyksessä koko kasvot läpi ja ainakin minun on helppoa muistaa mitä seuraavaksi tulee. Käytän kyllä mielelläni jumppaohjekortteja silti muistin tukena, jos suinkin mahdollista.

Itse jumppa tuntui heti ihanalta. Jumpan jälkeen peilistä katsoi jotenkin niin freesin näköinen nainen ❤ Kasvot tuntuivat eläviltä ja liikkuvilta ja iho hehkui kauniisti. Huuletkin olivat sievästi törröllään. Harmi vain että vaikutus ei kestä kovin pitkään – tunnin kuluttua peilistä taas katsoo se sama vanha naama^^ Opin aika pian tekemään jumpan noin 20 minuutissa. Varttiin en ihan ole päässyt – taidan olla liian perusteellinen ja tykkään tehdä jotkut liikkeet ilmeisesti turhankin pieteetillä. Sain jopa kasvolihakset maitohapoille ekalla jumppakerralla, huh 😀