Aihearkisto: Kauneus

Harmi että tämä on kertakäyttöinen

Rusketun helposti enkä juurikaan pala, joten auringonpalvonta on aina ollut minulle luonnollista. Omana lapsuus- ja nuoruusaikanani suojakertoimet aurinkovoiteissa olivat luokkaa 5 ja 10 ja lähinnä käytettiin aurinkoöljyä, joka edesautti ruskettumista eikä suinkaan hillinnyt sitä – eihän hullukaan halunnut estää itseään ruskettumasta, kun tavoitteena nimenomaan oli juurikin se ihana tumma pinta. Solarium oli paras kaveri ja siellä hikoiltiin autuaasti silloin, kun aurinkoa ei ollut tarjolla. Minulla ei ollut harmainta aavistusta, että auringonvalo voisi jotenkin olla tuhoisaa iholle. Ja jos olisikin ollut, niin eipä siitä nuorena jaksa huolehtia miltä iho näyttää joskus 20-30 vuoden päästä… On kyllä suuri ihme, että en ole tämän ryppyisempi kuin mitä olen. Onneksi olen aina tykännyt myös istua sisällä ja varjossa, lähinnä lukemassa kirjaa 🙂

Nyt olen kuitenkin saanut herätyksen siitä, että aurinko on Paha Asia ja siispä vältän sitä tätä nykyä. En kyllä mitenkään hysteerisesti, enkä jaksa rasvaillakaan itseäni juurikaan suojakertoimilla, mutta en esimerkiksi enää mene automaattisesti aurinkoon istumaan, jos varjoakin on tarjolla. Olen kyllä ostanut suojakertoimiakin ja täytyy yrittää opetella niitä käyttämäänkin. Mutta törmäsin tässä The No-Nonsense Beauty Blogissa aika kivaan tuotteeseen eli SunSense-rannekkeeseen. Ranneke laitetaan ranteeseen ennen kuin lähdetään ulos. Kun levitetään aurinkovoidetta, niin sitä laitetaan samalla rannekkeeseenkin. Ranneke auringonpaisteessa vaihtaa väriä kirkkaan violetiksi. Se sitten siitä haalistuu ajan kanssa vaaleanpunaiseksi, ja tällöin on oikea hetki lisätä aurinkovoidetta sekä iholle että rannekkeelle. Ranneke haalistuu loppujen lopuksi vaaleankeltaiseksi sen merkkinä, että on aika lähteä pois itseään grillaamasta. Aika hyvä idea minusta! Mutta ranneke on kertakäyttöinen, mikä huomattavasti vähentään sen houkuttelevuutta – paitsi että jokainen käyttökerta maksaa erikseen, niin samalla tuottaa myös jätettä (vaikka ovatkin näköjään kierrätettävää muovia) ja sitä tässä maailmassa on riittävästi jo ennestäänkin.

Noita rannekkeita ei kyllä taida saada ainakaan vielä Suomesta ja mahtaako saada koskaan, meillä kun aurinko ei ole niin iso ongelma. Nettikaupassa (Kanadassa) hintaa rannekkeilla on niin suolaisesti, että mahtaako näille olla menekkiä… En ihmettelisi vaikka hinnoittelisivat itsensä ulos. 36 kappaleen pakkaus nimittäin maksaa nimittäin silmittömät 339,99 dollaria!! Huh. Pieni rahahan se on laittaa omaan terveyteensä, mutta kun terve järkikin riittää ja kelloon katsominen, niin…

Itsetutkiskelua ja murjotusta

Tiedättekö mikä ainakin minulle on se viheliäisin (totuudenmukaisin?) peili? Se on meidän henkilöauton vähän tummaksi sävytetty ikkuna. Joka ikinen kerta kun vähän aurinkoisempana päivänä menen autolle, niin satun vilkaisemaan omaa peilikuvaani siitä auton ikkunasta, yleensä en edes tarkoituksella vaan ihan vahingossa. Ja voi huoh, siitä kuvasta oikein kirkuvat kaikki erinomaisen tylsät piirteet kasvoissani – leukapussit, silmäpussit, nenä-suupielijuonteet ja suupielten pystyrypyt. Joka kerta tulee kenkku mieli, kun astuu autoon.

Se sitten vielä oikein erityisesti ärsyttää, että luulen että aika moni noista jutuista olisi ainakin vähempänä – jos ei ihan kokonaan poissakin – jos en olisi autuaasti nukkua röhnöttänyt kyljelläni tai mahallani 40 vuotta. Voin suoralta kädeltä luetella kyljellään tai mahallaan nukkumisen aiheuttamaksi

  • suupielten pystyrypyt molemmilla puolilla suuta, ne jotka syntyvät ylähuuleen ihan lähelle suupieltä, syynä se että posket painuvat kyljellään lyttyyn tyynyä vasten
  • toisella puolella kasvoja syvempi nenä-suupielijuonne
  • kulmien välissä oleva hassu ryppy – ei se joka syntyy silloin, kun julmasti kurtistelen kulmiani, vaan se toinen, joka on suora tulos taas kyljellään nukkumisesta
  • toisella puolella nenänvartta oleva hienoinen piiitkä ryppy, joka alkaa läheltä silmää ja päätyy sieraimen tienoille – tämäkin syntyy ihan vaan siitä, että nassu painuu tyynyyn, mokomaa ryppyä ei todellakaan olisi ikinä muuten naamaani syntynyt
  • ja tietysti dekolteen pystyrypyt, ”jokisuisto”, joka syntyy siitä, kun kyljellään nukkuessa päällimmäinen rinta painaa ryppyjä rintojen väliin ja rintakehään.

Jaa että mistäkö olen varma, että juuri tuo nukkumisasento on ne saanut aikaan? Kas kun olen ottanut peilin käteen ja mennyt pötkölleni ja katsastanut miltä naama näyttää eri nukkuma-asennoissa 😀 Suositeltava testi!

Miksi en voinut tietää tätä asiaa jo joskus parikymppisenä?! Miksei kukaan silloin sanonut minulle että hei, opettelehan vaan nyt jo nukkumaan selälläsi, kiität itseäsi sitten nelikymppisenä, kun olet säästynyt turhilta rypyiltä? Olkaa te nyt minun lukijani sitten viisaampia kuin minä! Ette ainakaan pääse sanomaan, ettei kukaan koskaan kertonut selällään ja mahallaan nukkumisen vaaroista 😛

Olen kyllä muutenkin murjottanut taas viime aikoina peilikuvalleni. Tuntuu että mikään siinä ei muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka jumppaan ja jumppaan. Paras tietysti olisi kun ei turhaan tuijottaisi peiliin, vaan jumppaisi vaan aina ehtiessä ja olisi tyytyväinen ja onnellinen ihan muuten vaan – kesä on lämmin, kaunis ja valoisa, turha sitä on käyttää murjottamiseen.

Minkä ikäisenä kasvojumppaa ja minkä verran?

Olen tätä aihetta sivunnut aina silloin tällöin, mutta en ole tainnut kokonaista postausta omistaa asialle. Aihe on kuitenkin tärkeä – liikaa ei pidä jumpata, mutta toisaalta pitäisi kuitenkin jumpata riittävästi, ja ikä vaikuttaa siihen, mikä määrä jumppaa on hyvä.

Ilmeisesti näyttelijät ja filmitähdet aloittavat kasvojumpan jo lapsukaisina (ne jotka siis aloittavat), ainakin Senta Maria Runge kertoo kirjassaan, että hänellä oli lapsinäyttelijöitäkin asiakkaina. En tiedä kuinka muodissa kasvojumppa enää Hollywoodissa tosin on. Voisi kuitenkin kuvitella että edelleen näyttelijöistä löytyy kasvojumpan harrastajia, näyttelijöille kun kasvojen ilmeikkyys ja liikkuvuus ovat tärkeä asia, ja leikellyt ja botoxoidut kasvot menettävät kuitenkin ison osan tästä. Itsekin olen kouhkannut täällä Sigourney Weaveristä ja siitä, kuinka viehättävä hän edelleenkin on ilman botoxia ja plastiikkakirurgiaa. Olisko syynä kasvojumppa, mene tiedä.

Toisin sanoen, kasvojumpan voi aloittaa ihan vaikka kuinka nuorena, ihan niin kuin minkä tahansa muunkin liikunnan. Toinen asia on sitten se, paljonko pitäisi jumpata. Aika lailla kaikissa paremmissa ohjelmissa esitetään, että kasvojumppaaminen kannattaa joka tapauksessa, iästä huolimatta, aloittaa muutaman kuukauden tehokuurilla, jolloin lisätään lihaksiin voimaa ja luodaan pohjaa jatkolle ja samalla opetellaan kasvojumppa osaksi arkirutiinia. Tehokuurin mitaksi suositellaan 3-5 kuukautta, vähän jumpasta riippuen. Tehokuurin aikana jumpataan tiuhaan, aika lailla 5 kertaa viikossa ja joissakin jumpissa jopa suositellaan, että jumppa tehdään kaksi kertaa päivässä. En kyllä tätä tehokuuria suosittelisi ennen kuin parikymppiselle – nuorempana voi aloittaa rauhallisemmin, koska lihakset vaan ovat niin paljon paremmassa kunnossa lähtökohtaisesti.

Mutta tehokuuri siis alkuun on hyvä idea, vaan entäpä sitten, millä tahdilla jatketaan jumppaamista? Oikeastaan kukaa muu kuin Carolyn ei ole minusta antanut tähän selkeitä ohjeita, joskin aiheesta on keskusteltu paljonkin vaikkapa FlexEffectin foorumeilla. Syykin on tietysti aika selvä: olemme yksilöitä  ja siksi jumpan tarvekin vaihtelee. Joka tapauksessa tärkeintä on se, että jumppaa säännöllisesti ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja … 🙂 Eli siis ottaa tosiaan jumpan osaksi arkirutiineitaan sillä ajatuksella, että se tulee myös siellä pysymään koko lopun ikääsi. Tästä kun lähdetään, niin ei ole iso haitta, jos jonakin viikkoja jumppakertoja on kaksi ja jonain toisena viisi. Pitkällä aikavälillä määrä tasaantuu.

Carolyn tosiaan antaa sitten ihan konkreettisiakin ikään perustuvia viikottaisia suositusjumppamääriä. Minusta ne ovat ihan kiva lähtökohta, jota voi itse fiksata siihen suuntaan, miten paljon jumppaa arvelee tarvitsevansa. Liikaa ei tarvitse jumpata, mutta ei sekään kivaa ole, jos tuloksia ei tule sen vuoksi, että jumppaa liian vähän. Hän ohjeistaa, että ekan kolmen kuukauden aikana kannattaisi tehdä jumppa kerran päivässä, kolmesta viiteen kertaa viikossa, ja tämän jälkeen voidaan halutessa lisätä mukaan lisäliikkeitä. Joka päivä (ts. seitsemän kertaa viikossa) ei ole hyvä jumpata, sillä lihasten pitää saada levätä välillä.

Ekan kolmen kuukauden jälkeen voi sitten jumpparytmiä muuttaa seuraavasti:

  • alle 32 vuotiaat jumppaavat 2-3 kertaa viikossa
  • 32-42-vuotiaat 3 kertaa viikossa ja
  • yli 42-vuotiaat (koskee siis minuakin) 3-5 kertaa viikossa.

Eli nuoremmille riittää vähempi jumppa kuin ikääntyneemmille. Ei mikään yllätys, eihän 🙂

Jumppakerrat pitäisi sovitella mielellään niin, että ne jakautuvat tasaisesti viikon aikana. Itse olen pyrkinyt siihen, että jumppaan vähintään joka toinen päivä – silloin jumppakerroiksi tulee 3-4 kertaa viikossa ja lepopäiviä on sopivasti aina välissä. Kun sitten aina välillä jumppaankin perättäisinä päivinä useamman päivän putkeen ja pidän yhden päivän tauon, efektiivisesti jumppakerroiksi tulee tuo 3-5 kertaa viikossa.

Sitten jos (kun?) joskus päästään siihen ihanaan tilanteeseen, että kasvot näyttävät juurikin mieleisiltä, niin jumpassa voidaan siirtyä ylläpitovaiheeseen ja viikottaisia jumppakertoja voi vähentää (ehkä pariin kertaan viikossa???). Esimerkiksi Agelessin Louise Annette sanoo jumppaavansa tosi harvakseltaan, kun on tosiaan ylläpitovaiheessa. Minulla siihen vielä on reippaasti matkaa, huoh, jos edes koskaan siihen pääsenkään. Miksi oi miksi en aloittanut jumppaa edes 35-vuotiaana sen sijaan että olin jo neljänkymmenen…

Nukkukaa riittävästi, hyvät ihmiset!

Huomasiko kukaan aikoinaan Hesarin uutista unen merkityksestä ulkonäölle? British Medical Journalissa julkaistiin viime vuoden loppupuolella artikkeli, jossa ruotsalaiset tutkijat kertovat tekemästään tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa oli mukana yli kaksikymmentä 18-31-vuotiasta koehenkilöä, joita kuvattiin yöunien jälkeen. Vertailun vuoksi kuvat otettiin jokaisesta sekä kahdeksan tunnin yöunen jälkeen että valvotun yön jälkeen. Kuvausolosuhteet pyrittiin saamaan mahdollisimman samanlaisiksi ja alkoholin käyttö kuvausta edeltävänä päivänä kiellettiin. Ja kuinkas sitten kävikään: 65 vapaaehtoista arvioi kummassa kuvassa koehenkilö näytti viehkommalta ja terveemmältä, ja niinpä vain normaalien yöunien jälkeen otetut kuvat säännön mukaan veivät voiton.

Ei mikään ylläritulos, eihän? Varmaan meillä jokaisella on ollut takana syystä tai toisesta valvottuja öitä ja peilikuva on sitten ollut sen mukainen. Olen itsekin tainnut täällä blogissa joskus kirjoittaa, kuinka stressaavan työputken ja liian vähien unien jälkeen minua on peilistä tuijottanut vanha akka.

Mutta vaikkei tulos ylläri olekaan, niin se on aika hyvä muistutus siitä, että ihan ihan oikeasti, nukkuminen on Hyvä Asia ja siihen kannattaa panostaa. Nukkuminen on siis hyväksi ulkonäölle, se on hyväksi laihtumiselle (ainakin unen puute lihottaa), unen aikana lihakset kasvavat (aktiiviliikkujat huom), pääkoppa selkiää nukkumalla, jopa monet murheetkin pienenevät huomattavasti ihan vaan sillä, että yksinkertaisesti nukkuu riittävästi. Vanha sananlasku siitä, että nuori mies kun nukkuu, niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, on monella tavalla ihan totta.

Mustan kissan paksut posket

Hei, tätä minä en tajua! Miksi halpiskasvojumpissa aina mainostetaan sitä, että paksut lihavat posket kapenevat jumppaamalla ihaniksi lommoposkiksi? Keille nämä mainostekstit on suunnattu? Onko ne suunnattu oikeasti lihaville ihmisille, joilla rypyt kyllä pysyvät aika kivasti kurissa, mutta hintana ovat pyöreät posket? Vai nuorille ihmisille, joilla on vielä ”vauvanpyöreyttä” poskissa? Vai aasialaille, joilla on vähän eri malliset kasvot kuin länsimaalaisilla…? Onko kenelläkään mitään teoriaa tästä?

Oikeastihan jumppaamalla ei saa rasvaa poskista poltettua sen kummemmin kuin mistään muualtakaan kropasta. Rasva katoaa tasaisesti koko kehosta laihtumisen yhteydessä. Jos poskilihakset ovat kovin löysät, niin tietysti jumppaaminen siihen auttaa ja samalla tulee poskiin enemmän muotoakin. Itsellenikin jumppa on palauttanut poskiin tietynlaista ”lommoa”, jota niissä ennen nuorena oli. Mutta kasvojumppaamalla ei siis pala rasva paikallisesti, eikä myöskään katoa vauvanpyöreys.

Oli miten oli, jokin ilmeisesti nimenomaan poskien pyöreydessä ainakin englanninkielisessä maailmassa on ongelma, koska olen todella usein törmännyt mainoksiin, joissa ”fat, chubby cheeks” luvataan parantaa kasvojumpan avulla. Harmi vaan että juuri nämä jumpat ovat niitä kaikkein epäilyttävimpiä laadultaan 😦 En edes kehtaa linkata teille härskeintä esimerkkiä, jossa ainakin osa ennen ja jälkeen -kuvista on ihan selvästi photoshopattuja. Joku lukijoistani kuitenkin menee lankaan ja uskoo lupauksiin ja ostaa ko. jumpan 😀 Uih, uskon minä että te ootte fiksuja ihmisiä, mutta kun nuo lupaukset on vaan niiiiiiiin houkuttelevia aina tyyliin ”jumppasin vain kolme viikkoa ja läskiposkeni ja kaksoisleukani katosivat sen siliän tien”. Itsekin katson niitä kaihoisasti, vaikka kuinka tiedän, ettei niihin ole luottamista. Harmittavaa kyllä se vaan on niin että ”no pain, no gain” á  la Jane Fonda, eli jos et tee hommia, niin tulostakaan ei tuu.

Mutta jos paksut posket ovat huolenasi, niin pohdi ensin voisiko asiaan vaikuttaa ruokavaliomuutoksella ja sitten voit toki siihen kaveriksi ottaa kasvojumpankin. Haittaa siitä tuskin ainakaan on!

”Oh, East is East, and West is West, and never the twain shall meet”

Niin se Kipling aikoinaan tuumasi, että itä on itä ja länsi on länsi, eikä ne koskaan oikein kohtaa. Jos ette muuten tämän nobelistin kirjoja ole koskaan sattuneet lukemaan, niin nyt olisi korkea aika. Ne saivat minussa aikoinaan syttymään kaihomielisen rakkauden Intiaan, eikä se parantunut Intian reissulla, oikeastaan päinvastoin, vaikka inhosinkin joitakin asioita Intiassa sydämeni pohjasta. Mutta Intia tuntuu monessa mielessä olevan vielä sama Kiplingin Intia, vaikka se onkin kohdannut rajuja muutoksia ja paljon kehitystä; silti sen lumous vaan on ennallaan.

Ai niin, se kasvojumppa. *Köh*

Kasvojumpankin kohdalla voi pohtia sitä, kohtaavatko itä ja länsi toisiaan. Kasvojumppaa harrastetaan paljon Aasiassa, varmaan enemmänkin kuin täällä lännessä. Idässä myös tykätään kovasti kaikenlaisista ihanista vimpaimista, joilla kasvoja voi hoitaa, slimmata ja jumpata. Ilmeisesti etenkin Korean ja Japanin suunnalta löytyy vaikka mitä höpötyksiä tähän tarkoitukseen, muualtakin toki. (Joojoo, Intiasta Koreaan ja Japaniin on AIKA pitkä matka. Mutta oli toi Kiplingin runon eka säe silti vaan niiiiin hyvä aloitus tälle jutulle. Nih. Ei irvistelyjä.) Aasialaisilla on myös paljon erilaisia kasvohierontoja tarjolla – esimerkiksi monet lymfahieronnat ovat sieltä peräisin ja sieltä on myös peräisin ”bone massage” -idea, eli ns. ”luuhieronta”. Okei, tosi älyvapaa nimi, mutta en vaan osaa suomentaa sitä nyt järkevämmin. Lymfahieronnan idea siis on parantaa kasvojen nestekiertoa, luuhieronnan puolestaan pitäisi jotenkin vaikuttaa kasvojen luustoon ja sitä kautta parantaa kasvojen muotoa. Tanaka-hieronta, jota minäkin olen mainostanut, on vähän yhdistelmä noita molempia.

Jostain syystä en ole koskaan törmännyt varsinaiseen kasvojumppaan, jonka tietäisin olevan peräisin Aasiasta. Jos joku semmoisen tietää, niin vinkatkaa, olisin utelias kuulemaan lisää. Käytännön ongelmanahan tässä tietysti on kieli- (ja kirjain)muuri. Google-kääntäjän avulla pääsee kyllä eteenpäin, mutta aika hassunkurista luettavaa saa monesti eteensä. Mutta en ole siis järjestelmällisesti enkä edes epäjärjestelmällisesti etsinyt mitään idän puolen kasvojumppa-asiaa, lähinnä vaan olen törmännyt niihin erilaisten kasvojumppakeskusteluiden yhteydessä foorumeilla ja youtubessa seikkaillessani.

Niin, se idän ja lännen kohtaaminen. Olen lukenut monenlaisia pohdintoja kasvojumpan ja aasialaisten kasvonpiirteiden yhdistelmästä ja jotkut, lähinnä aasialaista alkuperää olevat, ovat miettineet, että sopivatko ehkä aasialaisten itse kehittämät jumpat/hieronnat paremmin heille (esim. Tanaka-hieronta) ja ovatko länsimaalaisten kehittämät (esim. CFF ja FlexEffect) puolestaan paremmin länsimaalaisille kasvonpiirteille sopivia. Täysin säälittävällä otoskoolla (= muutama  hassu kommentoija foorumeilla) olen tullut erittäin epätieteelliseen johtopäätökseen siitä, että kai tässä ajattelussa joku järki on. Kasvonpiirteet ovat idässä ja lännessä kuitenkin selkeästi erilaiset joiltakin osin, vaikkapa esimerkiksi silmien seudulta.

Jos siis lukijoideni joukosta sattuu löytymään joku eksoottisempi lintu kuin tavallinen suomalainen maatiaiskana, niin kannattanee testailla onko tuossa löydöksessä jotain tolkkua. Olisin kiinnostunut kuulemaan tuloksia! 😀

Taas uusia ennen ja jälkeen -kuvia CFF:n sivuilla

En tiedä kiinnostaako teitä nämä kuvajutut, mutta minä intohimoisesti aina tuijotan ihmisten jumppatuloskuvia ja haaveilen, että joskus vielä minäkin…:) Iski siis taas tarve saada uskonvahvistusta siihen, että jumppa tehoaa, ja menin noolaamaan CFF:n sivuille ennen ja jälkeen -kuvia. Ja siellähän oli mukava ylläri: peräti kahdet uudet kuvat. Eivät ne välttämättä oikeasti kovin uusia edes ole, mutta en ole sattunut huomaamaan aiemmin. Mutta siis:

Dakotan kokokasvokuva ja Dianen silmät, ihan kivaa katsottavaa! Harmittaa vaan vietävästi, että Carolynin sivuilla kuvat ovat noin auttamattoman pieniä, että ei aidosti pääse itse arvioimaan tuloksia. Mutta kyllä esimerkiksi noista Dianen silmistä ihan selvästi näkee jumpan tuottaneen tulosta.

Olen taas vähän laiskasti pohtinut josko olisi aika minunkin tehdä tulosvertailua, vaan en ole saanut otettua kunnollisia kuvia sitä varten. Ja nyt ei paljoa tee mieli ottaakaan kuvia: viikonloppuna iski nokkosrokko ja olin aika viehkon näköinen pari päivää… Silmät turvoksissa, mahtavat silmäpussit, roikkuva leukalinja  (nestekertymää koko kropassa) ja naama punaisenkirjavan laikukas. Jooh. Onneksi kortisonipiikki persuuksiin yhdistettynä roimaan annokseen antihistamiineja sai pahimmat punoitukset ja turvotukset (ja sen sietämättömän kutinan!) laukeamaan. Mutta en siis ole oikein vielä kuvauksellinen 🙂

Wow, non-Finnish readers?!

I just checked my blog statistics from Google Analytics and realised that there seem to be some regular readers who come from non-Finnish speaking countries. Of course you might be fellow Finns who just happen to live elsewhere but… could there be so many of them? Anyway, if there are such brave readers who use google translator to translate my blog texts in English (or other languages) – oh boy, you make me happy 😀 Please say hi to me in the comment box, tell me how you found my blog, and make my day 🙂

And same in Finnish: Ihmettelin Google Analyticsissä blogini statteja ja hoksasin, että minulla näyttäisi olevan säännöllistä lukijakuntaa Suomen ulkopuolelta. Osa varmaan on ihan suomenkielisiä, mutta voisiko tosiaan joku urheasti lueskella google-kääntäjällä mun blogitekstejäni 😀 Olispa kiva, jos joku ilmoittautuisi! Ja saa ulkosuomalaisetkin raportoida itsestään.

Heh, katsoin muuten itekin huvikseni google-kääntäjällä miltä tekstini näyttää enkuksi käännettynä. Kyllä siitä jotain tolkkua saa, mutta täytyy olla asianharrastaja, että jaksaa semmoista tekstiä pitempään lukea 🙂

Kun hamsterinpussit eivät katoa, vaikka tekis mitä…

… niin onkohan se ”vaikka mitä” sitten ollutkin väärin?! Kas kun… minulla on murheena tuo leukalinja, kun hamsterinpussit ei vaan katoa, vaikka olen jumpannut jo kohta kolme vuotta. Olen siis yrittänyt siihen keksiä kaikenlaisia konsteja ja katsella eri jumpista liikkeitä, joilla erityisesti kohennetaan leuanseutua. Pääasiassahan kuitenkin edelleen jumppaan CFF:n mukaan.

No, jossain Carolynin uutiskirjeessä (vuodelta 2009? en muista varmaksi) oli liike, jota Carolyn kehui tehokkaaksi – semmoinen etusormet ja peukalot pinseteiksi tuohon leukalinjaan ja sitten irvistetään. Tein tätä liikettä viime vuonna toivorikkaana tosi ahkerasti, mutta tulos ei ollut hyvä. Sain aikaiseksi poskiini hassut ylimääräiset patit suupieli-korva -linjalle (ihan tuohon suupielien lähistölle). Mitä ilmeisimmin tein liikettä liikaa, tai sitten se vaan ei ollut mulle sopiva. No, jätin liikkeen kokonaan pois ja nyt patit ovat ”sulaneet” pois jo kauan sitten. Epäonnistunut kokeilu siis.

No, sitten ajattelin käyttää omaa järkeäni (ei hyvä idea, en suosittele :D) ja mietin että mihin tuo poisjättämäni liike oikein voisi perustua ja miksi ne patit syntyivät ja voisinko kenties saada sen leukalinjaan positiivisesti vaikuttavan efektin ilman patteja. Tähän yhdistettynä Sanford Bennettin opit kasvojen hieronnasta ja vielä CFF:n Face Firmer ja tuloksena oli se, että päätin alkaa hieroa kasvoja tuosta leukalinjasta. Ensin suupieli-leuka -väliltä ja sitten lisäksi vielä suoraan leukalinjaa, juuri siitä kohdasta missä ne hamsterinpussit olla möllöttävät. Ja ajattelin olevani fiksu. No, nyt tämä fiksuus kyllä epäilyttää ankarasti – minusta nimittäin hamsterinpussit ovat vaan pahentuneet.

Aloin sitten tänään taas epätoivoisena etsiskellä uusia liikkeitä, joilla leukalinjaa voisi kohennella ja lueskelin aiheesta sieltä ja täältä. Ja kuinkas kävikään, FlexEffectin kirjasta bongasin inhan lauseen: jos Triangularis-lihas on ylikehittynyt, niin siitä voi seurata hamsterinpussiefekti! Iiks!!!! Arvaatte kai aloinko pohtia mihin lihakseen tuo leukalinjan hierominen kohdistuu… Juu-u, aika lailla tarkkaan triangulariksen kohdalle, ja vielä molemmat hieromani kohdat! Oujee… se siitä oman järjen käytöstä.

Eli tänään siis loppui virallisesti mun oman järjen käyttö. Ainakin kasvojumpan suhteen. Seuraan kuuliaisesti Carolynin ohjeita, noudatan toistomääriä ja teen vain hänen ohjeistamiaan liikkeitä (no oli se eka kokeilunikin Carolynin liike, mutta tein liikaa toistoja). Taidan vaan katsastaa Carolynin ”ekstra-liikkeet” – niissä on jotain tuohon leukalinjaankin, mutta olen jostain syystä niitä ylenkatsonut. Tyhmä minä.

Eräs lukijani kysyi, että olenko harkinnut oman jumpan kehittämistä, kun tiedän näin paljon kasvojumppa-asioista. Se oli kyllä ihana kysymys ja tuli hyvä mieli, mutta vastasin kuitenkin, että enpä ole, kun toistaisin vaan itseäni viisaampia ja yrittäisin keksiä pyörää uudestaan. Olen kyllä entistäkin vakuuttuneempi  nyt siitä, että suutarin kannattaa pysyä lestissään 😀 Minä kirjoitan harrastuksena blogia kasvojumpasta ja toiset sitten voi työkseen suunnitella niitä jumppia.