Aihearkisto: Kauneus

Kevät – tulis jo!

3 vastausta

Ehkä kevät ja lämmin toisivat vähän fiilareita taas minullekin tähän itseni paapomiseen – jos jaksaisi taas lenkkeillä ja kasvojumpata, lakata kynsiä ja laittaa itseä. Jouluun asti jaksoin aika hyvin, mutta nyt on takana kolmen kuukauden pimeä jakso, jonka aikana olen vain raahautunut päivästä toiseen ja tuntuu, että tilanne sen kun pahenee, kun kevät etenee ja töissä ei yhtään tilanne hellitä.

Mutta ajattelin nyt piristää itseäni tänään investoimalla taas vaihteeksi itseeni 🙂 Sisko kysyi olenko kuullut mitään LED-kovetteisista kynsilakoista (no, jonkunlainen geelihän siis on kyseessä, akryyliä vissiin kaikki nuo geelit ovat), joita löytyy kuluttajamyynnistä. En ollut, mutta piti heti alkaa tutkia asiaa. Minulla oli vuosikausia pitkän pitkät rakennekynnet, jotka tuntuivat siltä, että ne ovat erottamaton osa minua. Kynsilakkoja löytyy kaapistani aika moneen lähtöön, joskaan ei ihan niin paljon kuin kynsilakkabloggareilla. Mutta sitten vaan väsähdin kynsien hoitamiseen – minulla on aika öljyiset kynnet ja akryyli pysyi siinä aika huonosti, joten kynsissä oli melkoinen säätäminen. Olen nyt ollut pari vuotta ihan luomuna ja välillä kynnet ovat kasvaneet taas jonkun verran pituuttakin, mutta turha on ollut haaveilla kunnolla pitkistä kynsistä. Vasemman käden kynnet kyllä kasvavat, mutta oikean käden kynsistä lohkeilevat kulmat pois ja sitten pitää taas viilata lyhyemmäksi. Välillä on käynyt mielessä, että josko taas palaisi akryylikynsiin (tein ne siis itse itselleni), mutta ajatus ei oikein houkuta.

Mutta nyt tuo SensatioNail kiinnostaa, koska siinä ei ole kovin kallista alkuinvestointia. Olen monesti miettinyt kokeilla UV-kovetteisia geelikynsiä, josko ne pysyisivät kynsissäni paremmin kuin tuo jauheesta tehty rakennekynsi, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi mennä kosmetologille teettämään itselleni kynsiä. Tuntuu ettei vaan koskaan ehdi raahautua sinne ja maksaakin mokoma aika paljon. Itselle taas jos ostaisi vehkeet, niin UV-uuni on aika kallis investointi, jos geeli ei sitten sopisikaan minulle. Mutta SensatioNailin LED-uuni on suhteellisen edullinen, joten asiaa voisi nyt harkita uudestaan. Siispä taidan tänään suunnata työpäivän jälkeen auton nokan kohti Seppälää ja katsastaa, että mitä sieltä löytyy 😀 Jos jotakuta tämä aihe kiinnostaa (ilmineeratkaa jos niin on), niin voin raportoida, että mitä tästä oikein pitemmän päälle tulee. Ajatukseni siis on lähinnä se, että vahvistaisin omia kynsiäni tuolla geelillä ja vetäisin sitten lakan päälle ja koristelisin kynnen normaaliin tapaan. Saa nähdä kuinka käy.

Kuivakupaten iho hehkeämmäksi

3 vastausta

Pieniä korjauksia 19.3.2015

Kuppaus! Jee 😀 En olisi uskonut, että tällaisestakin aiheesta tulen kirjoittamaan joskus. No, kyseessä ei ole perinteinen märkäkuppaus kuitenkaan, jossa poistetaan pahaa verta kuppauskuppien avulla. Sitä on wikipedian mukaan Suomessa harrastettu jo 1400-luvulla, mutta minun tarkoittamani kuppaus on kuivakuppausta, joka tosin sekin on hyvin perinteistä, Kiinassa jo 3000 vuoden ajan ollut käytössä. Kiinassa on kuivakuppaustakin tehty useammalla eri tavalla – kuppeja pidetään iholla paikoillaan tai nostellaan tai liu’utetaan iholla. Lisäksi kupin sisään saatetaan laittaa jotakin (esim. akupunktioneuloja tai yrttikeitosta) tehostamaan kuppausta.

Itse törmäsin kuivakuppaukseen – missäpä muualla kuin – Essential Day Span keskustelufoorumeilla. Aikani luin toisten kokemuksia ja sitten päädyin itsekin tilaamaan ”kuppausvehkeen” 🙂 Kyseessä on ns. liukukuppaus, jossa kuppauskuppia liu’utetaan rasvatulla/öljytyllä iholla. Innokkaat kuivakuppaajat raportoivat hyviä tuloksia, parhaimmillaan jopa parempia kuin kasvojumpalla. Iho heleytyy, nestekierto paranee, rypyt ja juonteet vähenevät – aika kivan kuuloista, eikös? Ette varmaan ihmettele, miksi itse kiinnostuin asiasta.

Suurin syy siihen, miksi kuivakuppaus innosti minua, oli se että ajattelin että josko se vähän korvaisi mikroneulausta. Varsinkin alkuun mikroneulaus tuntui minusta tosi tympeältä, kun en käyttänyt puudutusainetta iholla, eikä se vieläkään ole lempipuuhaani. Kynnys neulata on edelleen suuri, lykkään sitä aina eteenpäin. Kuivakuppauksella toivo(i)n saavani jotain samantapaisia tuloksia kuitenkin kuin mikroneulaamalla – kollageenin tuotannon stimulointia siis – helpommalla, tai ainakin pienemmällä kynnyksellä. Toimiiko kuivakuppaus oikeasti näin, en tiedä. Mutta toisaalta tiedän, että ihon venyttely ja vanuttely ja nipistely ynnä muu manipulaatio selvästi saa ihossa positiivisia asioita aikaan, ja kuivakuppaus vaan minusta tuntuu vaikutusmekanismiltaan todella paljon vastaavalta. Siinäkin iho venyy ja verenkierto ja nestekierto selvästi paranevat.

No, onko tullut tuloksia? Mitähän tuohon sanoisi. En pysty sanomaan mitään konkreettista, mikä olisi kuivakuppauksen ansiota. Mutta sen voin sanoa, että aamulla peilissä on tylsän ja valjun ja turvonneen näköinen nassu. Dekoltee on rutussa, kun kyljellään nukkuminen vaan tuntuu niin paljon paremmalta kuin selällään nukkuminen. Mutta kun olen kuppaillut kasvot, niin ne helottavat paljon virkeämmän näköisinä ja turvotus on vähän vähempänä. Ja dekoltee on punainen pitkään, minkä olen ajatellut olevan hyvä homma, koska se tarkoittaa, että verenkierto alueella on hyvä. Unikurtut dekolteessa tuntuvat myös kuppauksen seurauksena oikeavan nopeammin. Pitkäkestoisesta tehosta en siis osaa sanoa mitään, mutta välitön palaute on hyvä. Tykkään!

Kuivakuppaus muuten tuntuukin ihan kivalta. Ilmeisesti esimerkiksi reisien tai vatsan kuivakuppaus voi ainakin alkuun sattua melkoisesti, mutta ainakaan minulla ei kasvojen, kaulan ja dekolteen alueella ole ollut mitään epämiellyttäviä tuntemuksia, päinvastoin.

Vaculifter

Kuivakuppaukseen tarkoitetut kupit ovat aika samanlaisia kaikki, materiaali vain vaihtelee. Ainakin lasisia, kumisia ja silikonisia kuppeja löytyy. Kuvia tällaisista kuivakuppauskupeista löytyy googlen kuvahaulla vaikka kuinka ja myynnissä niitä on kotimaisestikin. Nämä myydään useimmiten setteinä, joissa on useampia eri kokoisia kuppeja

Essential Day Span kuivakuppaajista moni tuntuu käyttävän kasvoihin Vaculifter-merkkistä kuppausvehjettä, ja sellaisen minäkin päädyin tilaamaan. Youtubesta jos haeskelee sanalla Vaculifter, niin löytyy saksankielisiä videoita sen käytöstä. Mutta perusidea siis on yksinkertaisesti se, että rasvatulle iholle asetetaan kuppi, jonka sisään luodaan alipaine puristamalla pumppua, ja sitten kuppia liikutetaan iholla.  Tosi näppärä laite, tykkään.

Tuossa videolla mainostetaan ncnskincare.com:ia ja heillä tosiaan on Vaculifteriäkin myynnissä, mutta USA:ssa, eli ei oikein käytännöllistä eurooppalaisille. Itse tilasin Vaculifterin Saksasta valmistajan omasta webbikaupasta, joka on englanninkielinen, vaikka siellä pelottavasti onkin jotain sanoja myös saksaksi 🙂 Hintaa Vaculifterillä on viitisenkymmentä euroa. Kuppeja on eri kokoisia, minä päädyin tilaamaan kaikkein pienimmän kupin ja se on kyllä juuri passeli kasvoihin. Isompi kuppi ehkä olisi hyvä poskiin ja kaulaan ja dekolteehen, mutta kyllä tuo pienikin niihin on ihan hyvä. Isommalla kupilla (2 cm halkaisija on vissiin kakkoskoko ja pienin kuppi on halkaisijaltaan 1 cm) ei oikein saa käsiteltyä esimerkiksi silmienympärystä ja ehkä se on vähän huono suun ympärykseen myös. Varmaan kasvojen käsittelyyn kävisi tavallisemmat pienet kuivakuppauskupitkin yhtä lailla, tosin en tiedä onko niissä ihan noin pikkuista kuppia. Mutta jos juuri Vaculifterin haluaa eri kokoisella kupilla, niin sitten pitää tilata koko vempele uusi. Kuppeja ei voi vaihdella eri kokoisiin, vaan tosiaan tarvitaan kokonaan oma vempeleensä.

Miten minä sitten käytännössä toimin

Iho pitää tietysti puhdistaa ensin. Sitten se öljytään/rasvataan sopivalla liukastajalla. Ekoilla kerroilla öljysin naamani oikein perusteellisesti ennen käsittelyä. Kokeilin neitsytkookosöljyä ja monia muitakin öljyjä (oliivi, avokado ja jojoba ainakin), joita minulta löytyy kaapista. Homma toimi kyllä hyvin niiden kanssa ja kuppi liukui iholla hyvin, mutta inhottavana lopputuloksena oli se, että silmiini meni öljyä ja ne olivat loppupäivän todella ikävän tuntuiset. Olin jo ihan epätoivoinen ja ajattelin, että hukkaan meni rahat tämän homman kanssa, siitä ei vaan tule mitään. Sitten hoksasin kokeilla pelkän kosteusvoiteen päälle kuppausta ja huomasin, että sehän toimi niinkin, eivätkä silmäni enää kärsineet. Olen nyt sitten oppinut taiteilemaan sen kanssa, mikä on sopiva määrä kosteusvoidetta. En halua haaskata kalliita kasvovoiteitani liikaa iholle, mutta toisaalta jos voidetta on liian vähän, iholla on liikaa kitkaa ja kuppi ei liu’u kunnolla, jolloin sen reunat irtoavat ihosta ja alipaine katoaa. Iho myös ärsyyntyy turhan paljon ja saattaa jopa tulla mustelmia, jos imu on liian kauan yhdessä kohtaa kasvoja. On siis hyvä saada kuppi liukumaan tasaisesti iholla. Tällä hetkellä peruskasvovoiteenani on siis Environin AVST, jonka alle laitan jonkun seerumin.  Nämä yhdessä yleensä riittävät ihan mukavasti pohjaksi kuppaukselle. Toinen mitä käytän liukkarina, on Environin Body Oil, jota muutenkin käytän kaulan ja dekolteen iholla. Se kun on nimensä mukaisesti öljypohjainen, niin toimii kyllä erinomaisesti, eikä onneksi ärsytä silmiänikään.

Yritän jonkun verran noudattaa lymfahieronnan periaatteita kuppauksessa eli suurin piirtein vastaavia liikeratoja käyn kasvoissa läpi kupilla (lymfahierontaan löytyy ohjeita blogistani, esimerkiksin Tanaka-hierontaa voi käyttää tässä apuna). En ole asian kanssa kovin tarkka, yhtä tärkeänä kuin nestekierron tehostamista pidän sitä, mitä kuppaus saa aikaan sidekudokselle ja mahdollisesti kollageenin tuotannolle, ja sen vuoksi sitten vaan hieroskelen epämääräisesti joka puolelta kasvoja ja etenkin silmäluomia ja silmäpusseja ja huulien ympärystää 🙂 Aika epämääräistä huuhailua siis, mutta ainakin minulla se on tuntunut ihan hyvältä. Kovin kauaa en aamuisin ehdi tämän homman kanssa värkätä, mutta menee kasvoihin ja dekolteehen ehkä viitisen minuuttia(?). Kaula minulla monesti jää väliin, koska kaulaa käsitellessä kupista imu aukeaa tosi helposti (minulla on joku tekniikkaongelma selvästikin) ja se vaan ärsyttääää…:)

Tutkimusta aiheesta?

Aika skeptisenä lähdin haeskelemaan tutkimusta kuivakuppauksen vaikutuksesta ihoon, enkä kyllä onnistunutkaan löytämään yhtään tutkimusta aiheeseen liittyen. Ei se sitä tarkoita, etteikö asiaa joku jossain päin maailmaa olisi ehkä tutkinut, mutta ainakaan pikaisesti haaviin ei tarttunut mitään. Kuppauksesta muuten löytyy kyllä yllättävän paljonkin tutkimusta, mutta se kohdistuu lähinnä kivun lievittämiseen kuppauksen avulla. Asiaa varmaan pitäisikin lähestyä vähän toisella tavalla ja haeskella, olisko joku tutkinut ihon manipuloinnin/venyttämisen vaikututusta kollageenin tuotantoon, koska sitähän tuossa kuivakuppauksessa tapahtuu, kun iho venyy kupin sisään 😛 (hyi, kuulostaa jotenkin iljettävältä!)

Sattuiko silmään? (auts)

Vastaa

Bongasin YLEn sivuilta pari blogini aihepiiriä liippaavaa juttua. Tyynynkuva poskessa paljastaa ihon iän kertoo siitä, mikä varmaan monelle tulee vähän yllätyksenä iän myötä – minulle ainakin tuli:

”Aamulla peilistä näkyvät kasvot, jotka on täynnä tyynyn jättämiä painaumia. Mitä pitempään jäljet kasvoissa pysyvät, sitä pitemmällä ihon vanheneminen on.”

Ihon kimmoisuus ja sidekudos kun vähenevät, niin unikurtut pysyvät iholla aina vaan pitempään ja loppujen lopuksi eivät enää oikene päivän mittaan lainkaan. Tämän takiahan minä täällä ihmettelen erilaisia konsteja sille, miten saisi nukuttua selällään, ettei niitä unikurttuja edes syntyisi. Mutta siihen ei tietysti selällään nukkuminen auta, että kollageeni iän myötä vähenee ja sidekudos lepsahtaa, ja samalla sitten myös lihakset surkastuvat ja valahtavat. Jutussa todetaan, että ryppyrasvat eivät tähän auta, ja aika lailla näinhän se on. Vaikka A-vitamiini on ihon uudistamisessa melkoinen ihmeaine, niin ihon pintaryppyynhän se lähinnä kuitenkin vaikuttaa. Kasvojumpalla voi sitten uudistaa lihasten kuntoa ja samalla, kun sidekudos uusiutuu napakampien lihasten ympärille, kasvoihin palaa nuorekkaampi ilme. Kollageenin uusiutumiseen kasvojumpalla saattaa olla myös jotain vaikutusta, mutta siitä ei oikein ole näyttöjä/tutkimusta, ainakaan en ole itse vielä sellaisiin törmännyt.

Tässä YLEn jutussa mainitaan kasvojen (ja miksei koko kropan) ihon vihollisina kaksi asiaa: aurinko ja tupakka. Auringonoton vaikutukset näkyvät usein ihossa vasta vuosikymmenten päästä – jos nuorena palvoo aurinkoa, niin vanhempana asia saattaa harmittaa, kun iho rypistyy nopeammin kuin varjossaa viihtyvällä ystävällä. Onneksi tähän A-vitamiini ja C-vitamiini auttavat jonkun verran. Tupakka puolestaan mm. huonontaa ihon verenkiertoa ja sitä kautta heikentää ihon kuntoa.

Toinen hauska juttu kertoo mesoterapiasta, joka ”vie murheen merkit kasvoilta”. Mesoterapiahan liippaa läheltä mikroneulausta ja aika usein sillä taidetaan tarkoittaa ihan samaa. Tarkasti otettuna mesoterapialla tarkoitetaan kuitenkin Duodecimin Terveyskirjaston mukaan

”…yleensä kauneushoidoissa käytettäviä hoitomenetelmiä, joilla ihoon tai ihon alle ruiskutetaan täyteaineita, vitamiineja, kasviuutteita ja joskus lääkeaineitakin. Aineet voidaan saada kulkeutumaan haluttuun paikkaan myös iontoforeesin tai ultraäänen avulla. Sitä sanotaan neulattomaksi mesoterapiaksi. Sen tehoksi mainitaan viidesosa neulamesoterapian tehosta. Laajassa mielessä mesoterapia tarkoittaa myös kaikkia sellaisia hoitoja, joissa varsinainen lääkeaine ruiskutetaan suoraan kohteeseen, esimerkiksi kortisonia keloidiin tai muuhun arven liikakasvuun tai jännetuppitulehdukseen.”

Kauneushoitoloiden sivuilta kun lukee mesoterapiasta, niin ainakin minä olen saanut vähän ristiriitaisen käsityksen. Toiset selvästi puhuvat mesoterapiasta samoin kuin tuossa YLEn artikkelissa, eli hoito tehdään koneellisesti ja samalla ihoon injektoidaan erilaisia tehoaineita. Sama idea kuin mikroneulauksessa, mutta erona tuo kone ja se, että aineet suoraan pistetään ihoon eikä vaan imeytetä ihon pinnalta. Mutta sitten joskus olen törmännyt sellaisiin teksteihin, joista olen ollut ymmärtävinäni, että mesoterapiaksi voisi nimittää myös pelkkää mikroneulausta. Tai sitten olen vaan lukenut huolimattomasti, koska nyt en kyllä tällaisia sivuja löytänyt 🙂 Joka tapauksessa tekniikka on hyvin samanlainen.

Tuossa Terveyskirjaston artikkelissa mesoterapiaan ja sen mahdollisiin tuloksiin suhtaudutaan aika varauksella. Mikroneulauksesta erikseen ei Terveyskirjastossa mainita mitään. Mesoterapiasta kun lukee vaikkapa enkunkielisestä wikipediasta, niin kritiikkinä esitetään lähinnä sitä, että tehosta ei ole selviä todisteita ja kuka tietää mitä aineita oikein ihoon injektoidaan ja mitä ne siellä vaikuttavat. Tämä on muuten aktiivisesti itse mikroneulaavien minunkin mielestäni aika tärkeä argumentti: kun mikroneulaat itse, tiedät täsmälleen mitä ihosi sisälle laitetaan. Ja siis sitähän pitää jokaisen tosiaankin miettiä, että mitä tököttejä mikroneulatulle ihollensa laittaa, kun ne imeytyvät niiiiin paljon paremmin ihon sisään kuin normaalisti.

Minulla itselläni ei siis sinänsä mesoterapiasta ole mitään mielipidettä. Tai … juuri tuossa miehelle selitin, että jos olisi rahaa käyttää niin, ettei yhtään tarvitsisi miettiä että mihin sen laittaa, niin kyllä minä varmaan juoksisin ihan kaikki mahdolliset hoidot läpi kauneushoitolassa, mesoterapia mukaan lukien 😀 Aika monta tonnia saisi vuodessa kulumaan itsensä hemmotteluun ja kauneuden hoitoon. Mutta no, kun ei ole sitä ekstrarahaa käyttää, niin turvaudun sitten edullisempaan versioon: kasvojumppaan (käytännössä ilmaista) ja itse tehtyyn mikroneulaukseen (hyvin edullista) ja investoin vähän kalliimpiin ryppyrasvoihin, mutta niissäkin pysyn kohtuudessa.

Mutta palatakseni jutun alkuperäiseen aiheeseen: ihan kiva joskus lukea tällaisiakin ”uutisia”. Ei aina vaan jotain masentavia sotia ja koulusurmia.

Ei tässä mitään uutta ole…:)

Vastaa

… blogini vakkarilukijoille siis. Mutta jos haluatte käydä lukemassa mun haastattelun Studio55.fi:n sivuilta, niin sellainen löytyy nyt sieltä kahdessa osassa: osa 1 ja osa 2. Aiheena on, mikäs muukaan kuin kasvojumppa ja mikroneulaus 😀

Sivuilla on kiva juttu myös Method Putkiston 3D Kasvoklinikasta, mutta taidan väsätä siitä ihan erillisen postauksen, koska se minusta ansaitsee sen, Putkistosta on ollut niin vähän asiaa blogissani.

Otsan ja huolikurttujen silitystä

8 vastausta

Olen aikaisemminkin blogaillut kulmakarvojen välin huolikurtuista ja siitä, kuinka niitä voi vähentää teippaamalla ne lattanoiksi yön ajaksi. Nyt törmäsin sattumalta taas uuteen tuotteeseen, joka on kehitelty juuri sitä varten, että ihon itsepäisten kurttujen voi antaa maagisesti silittyä pois yön aikana 😀 Aiemmin olen kertonut tuotemerkistä nimeltä Frownies, tällä kertaa kyseessä on ihan vastaa tuote nimeltä Furlesse. Ideana näissä molemmissa tuotteissa on se, että ihossa olevat syvät juonteet tosiaan teipataan yön ajaksi ja aamulla ne ihan oikeasti ovat sileät! ❤ Tämä toimii ihan ällistyttävän hyvin 😀 Tosin, jos nukkuu kyljellään tai vatsallaan, vaarana on, että herää aamulla kahta kauheammat kurtut naamassaan. Eli tämä systeemi siis sopii lähinnä selällään nukkuville. Toisaalta, teippejä voi toki pitää naamassaan päivälläkin! Ei yössä mitään erityistä taikaa ole muuta, kuin että silloin ei kukaan ole katsomassa noita teippauksia ja ihmettelemässä, mitä ne oikein merkitsevät 😛 Frowniesin ohjeissa sanotaan, että kolme tuntia kerrallaan olisi kuitenkin hyvä vähimmäisaika käyttää teippejä, että ne tehoavat. Ja teippejähän siis on muuallekin kuin huolikurttuihin: teipata voi otsan vaakaryppyjä, silmäkulmien ryppyjä, silmien alusia, nenä-suupielijuonteita ja ylähuulen pystyryppyjä. Toisiin kohtiin teippaus toimii paremmin kuin toisiin. Itse olen kokeillut tätä lähinnä kulmienväliryppyihin ja otsaryppyihin, ja näihin molempiin teippaus toimii minulla erinomaisesti.

En ole kokeillut sen kummemmin Frownieseja kuin näitä Furlessejakaan. Olen laiska tilaamaan tuotteita ja pihikin lisäksi, joten olen itse käyttänyt teippiä samaan tarkoitukseen. Tiedät että jotkut ovat kokeilleet ihan vaan tavallista läpinäkyvää ”scotch”-teippiä, mutta itse en ole koskaan sitä testannut, joten en tiedä miten se toimii. Sen sijaan olen käyttänyt apteekista ostamaani ”kangasteippiä”, tällaista:

Mutta jos tykkäätte käyttää jotain vähän näkymättömämpää kuin Frowniesit ja kangasteippi, niin Furlesset ovat sitten sitä varten. Tässä videossa näkyy vähän mallia siitä, miten Furlesseja voi käyttää:

Tässä toinen mainosvideo ihmeteltäväksenne. Noin 2:50 minuutin kohdalla esitellään Furlesseja:

Tällä videolla esitellään kyllä muitakin hauskoja tuotteita 😀 Koskahan meillä on myynnissä Bubble Wand?! Voisin harkita ostamista.

Kolmaskin vastaava tuote löytyy: DermaGen Anti-Wrinkle Patches:

Näitä saa tilata esimerkiksi Amazonilta.

Essential Day Spasta löytyy Bethanyn arviointeja eri tuotteista. Mukana on valokuvia ja lyhyttä keskustelua. Kaikkien näiden tuotteiden ongelmana on se, että kun teipin ottaa pois, ihoon saattaa jäädä teipin reunan kohdalle punainen viiva, joka pysyy siinä itsepäisesti useamman tunnin – ei mikään toivottava lopputulos tietysti! Minullekin näitä ärsyttäviä viivoja tulee joskus, mutta ei aina. En ole oikein päässyt selvyyteen siitä, mikä viivojen syntymiseen vaikuttaa.

Niin päivistäni tänään taas päivä katoaa…

Vastaa

… sanoo Teltantekijä, Omar Khaijam ja lisää, ettei ole yhtäkään näistä päivistä murehtinut, ei menneitä eikä tulevia. No, en ole itsekään juuri menneitä päiviä surrut, enkä sure tulevaakaan, ällistyneenä vain ihmettelen, mihin aika oikein katoaa. Tänään on nimittäin kulunut kolme vuotta siitä, kun perustin tämän blogin. Tämä hetki saa minut jotensakin juhlalliseksi ja myös vähän vaitonaiseksi – tulee taas tunne, että vaikkei menneitä murehtisi, niin olisi kuitenkin syytä katsastaa vähän taaksepäin mitä oikein on kolmen vuoden aikana tapahtunut. Varmaan olisi taas jonkunlaisen tilannekatsauksen vuoro sekä tekstinä että kuvina.

Nelinelosen naisen elämääkin voisi kenties hetkeksi pysähtyä miettimään ja kysyä, miltä maistuu ajan kulku? Vastata voin: kiitos vain, ihan hyvältä. Vaikka kehon rypistyminen ja vanheneminen ovat ehkä vähän hankalia asioita hyväksyä, niin muuten on sellainen olo, että hyvä viini vain kypsyy ja paranee vanhetessaan, ja niin minäkin. Ehkä uskaltaisin sanoa, että olen pienen pikkiriikkisen hippusen verran parempi ihminen, kuin vaikkapa kolme vuotta sitten tämän blogin aloittaessani. Onneksi minulla on vielä toiset 44 vuotta aikaa tätä elämistä harjoitella! (suvussani on pitkäikäisiä ihmisiä, joten uskallan näin toivoa) Ehkä sitten haudan partaalle päätyessäni olen ehtinyt kehittyä täydelliseksi 😛

No, jotain tilannekatsausta kasvojumpan ja mikroneulailun tuloksiin on siis luvassa lähiaikoina.

Remppa menossa

3 vastausta

Teen tässä hissukseen pientä remppaa blogiini, sekalaisia pieniä puuhia. Olen yrittänyt jotenkin järkeistää luokkien ja avainsanojen käyttöä ja se on tainnut saada aikaan vähän sotkua – jos olen blogini sisällä linkittänyt johonkin avainsanaan, niin yhtäkkiä linkki ei toimikaan, kun avainsana on kadonnut. Jos törmäätte tällaisiin epäjohdonmukaisuuksiin, niin kiitollisena kuulen niistä ja korjaan asian kuntoon. Omat mikroneulaustulokseni esimerkiksi ovat kadonneet maailman tuuliin, tai siis oikeasti postaukset ovat kyllä tallella, mutta poistin tuloksiin liittyvän avainsanan ja nyt sitten juuri niitä postauksia on hankala löytää enää. Korjasin tätä väliaikaisesti sillä, että eri luokkiin kuuluvat postaukset voi nyt löytää alasvetovalikosta vasemmasta reunasta. Sieltä löytyy mm. mikroneulaus ja sitä seuraamalla pitäisi löytyä myös mikroneulaustuloksiani, ainakin ne postaukset, jotka olen jo linkittänyt mikroneulaus -luokkaan. Olen vasta oikeastaan viime aikoina alkanut ymmärtää, miten luokkia ja avainsanojan kannattaisi fiksusti käyttää ja nyt on sitten vähän tuskallista (ja hidasta!) tehdä remppaa taaksepäin 🙂 Eli luokitukset ovat tällä hetkellä enemmänkin suuntaa antavia, avainsanat ovat paremmin kondiksessa.

Voiko silmäluomet lihoa?

5 vastausta

Olen ollut tässä viime aikoina tosi tympiintynyt omaan peilikuvaani. En oikein ole varma miksi, jotenkin vaan oma naamataulu on ollut kaikkea muuta kuin hehkeän näköinen. Tuntuu, että leukalinja ei ikimaailmassa tasoitu, menee vaan pahempaan suuntaan, leukani ja kaulani eivät millään halua muistaa olevansa erillisiä entiteettejä, vaan haluavat vaan kasvaa yhteen. Ja malar crescentit – ne poskien yläreunassa sijaitsevat inhat pussitukset – senkun vaan pahenevat. Ei siis mitään positiivisia jumppatuloksia kerrottavana, vaikka toivorikkaana joskus huhtikuussa vielä sellaisista haaveilin. Olin silloin näkevinäni naamassani hienoisia muutoksia leuan seudulla ja silmätkin tuntuivat jotenkin avoimemmilta kuin ennen. Nyt nämä haaveet ovat ihan kadoksissa.

Sekin on masentanut, että painoa on tullut pari kiloa lisää. Kaikki te varmaan tiedätte varmaan ne kirotut kaksi kiloa, jotka haluaisi saada pois, ja jotka istuvat etenkin tuossa mahan seudulla kuin tauti, vaikka mitä tekisi. Siihen tuo otsikkokin viittaa – olen nimittäin ihan vakavissani pohtinut, että nuo kilot näkyvät jo naamassanikin. Ainakin leukalinjassani se on ihan loogistakin, kilothan tulevat tasaisesti koko kroppaan ja kyllä naamakin niistä osansa saa. Ja miksei sitten myös silmäluomet! Se selittäisi sitä, että silmäni eivät näytä yhtä avoimilta kuin aikaisemmin, jos silmäluomeni oikeasti tosiaan ovat raskaammat kuin ennen.

Huoh, ette tiedä kuinka olen suominut itseäni tästä peiliin tuijottamisesta ja rupuisen kahden ylimääräisen kilon murehtimisesta (no, okei, oikeasti niitä on neljä, mutta yritän olla armollinen itselleni). Kävin tässä taannoin ystävättäreni kanssa pitkän tekstiviestikeskustelunkin aiheesta, kun PMS-höyryissä olin jo koko perheelle itkenyt asiaa, ja podin sitten tuskaa siitä, etten osannut pitää mölyjä mahassani. Keskustelu päätyi siihen, että itse analysoin itseäni: en ole mielestäni oikeasti anorektinen tai omaa vääristynyttä minäkuvaa (olen nimittäin aika hoikka joka tapauksessa, mutta tuo muutama kilo ahdistaa vaan silti, joten voisi minua tuollaisestakin syyttää), olen vain tosi vahvasti ulkonäkökeskeinen 😀 ja minulla on hyvin tarkka mielikuva siitä, miltä haluan näyttää. Kasvoissani jotenkuten pystyn hyväksymään ajan tuomat muutokset (ehh, no … jotenkuten :), mutta minua tympii suunnattomasti se, että en voi käyttää niitä vaatteita, mitä haluan, tai että vaatteet näyttävät päälläni väärältä. Minua vain katsoo peilistä joku ihan väärän näköinen ihminen, kun painoa on muutama kilo liikaa. Ja se sitten ahdistaa, kun en tunne olevani oma itseni.

Noh, tästä tekstarikeskustelusta oli kulunut viikko pari, kun istuin hammaslääkärin odotushuoneessa ja luin vanhoja naistenlehtiä. Käteeni sattui Anna nro 35 vuodelta 2011 ja siinähän olikin vallan maanmainio kolumni, joka liittyi samaan aiheeseen. Kirjoittaja oli Sirpa Numminen ja ikää hänellä on ainakin kymmenkunta vuotta enemmän kuin minulla ja ehkä kilojakin riesana enemmän kuin minulla, joten hän on tätä tunteiden ylä- ja alamäkeä ennättänyt pitempään käydä kuin minä. Hän tiivisti omassa tilityksessään minusta aivan loistavasti omat tuntoni sanoessaan

Ei muutamassa ylikilossa, juonteissa tai piirteiden ryhdittömyydessä mitään häpeällistä ole – mutta kun niihin muutoksiin hukun minä itse sellaisena kuin tunnen olevani. Sieluni on hennon tytön sielu.

Monta muutakin fiksua asiaa hän totesi tässä kolumnissa, mutta näihin tartuin oljenkortena: en ole ainoa, joka ajattelee näin! Ehkä en sittenkään ole niin neuroottinen ja ulkonäkökeskeinen, ehkä tämä onkin ihan tavallista meille naisille? Ainakin niille, jotka ovat peiliin (turhan) paljon tuijottaneet ja aina tykänneet itseään puunata ja laittaa. Vanheneminen on ihan ok, en yhtään haluaisi olla nuorempi kuin nyt, mutta se hennon tytön sielu (joo-o, 11 kiloa kevyempi kuin tämä nykyinen ja harmaita paljon vähemmän) kun katsoo peiliin, se vaan ei näe siellä itseään. Mitä ihmettä tälle edes voi tehdä?! Aina voi sanoa ”hyväksy itsesi sellaisena kuin olet” … jee jee, vaan entäpä kun en hyväksy??? Mutta jotenkin asian kanssa kuitenkin on tultava toimeen. Ei kai tässä sitten muuta voi tehdä kuin kasvojumpata ja mikroneulata ja lenkkeillä ja laihduttaa ja … mutta kun niihinkin välillä niin kovin väsyy 😦

Sirpa Numminen kysyy myös ”voikohan sieluaan stailata” siinä toivossa, että kun ei ulkokuorelle enää oikein saa mitään (hah, sanon minä, sille saa aina! :D), niin jos edes jotain paikkaa itsessään voisi kohentaa. Ajattelisin, että sielun stailaus kai on ikuista 😛 Sitä voi aina kasvattaa itseään paremmaksi ihmiseksi (hmm, kävimme tästä kyllä keskustelua ihan pari postausta sitten kommenttiboksissa, sain vähän pyyhkeitä näistä kuvitelmistani), tai sitten voi vähintäänkin yrittää epätoivoisesti suggeroida itseään katsomaan peilikuvaansa lempeämmin. Mutta siellä se hennon tytön sielu silti vaan vääntelehtii tuskissaan vanhenevan kroppani kätköissä, eikä siihen itsesuggestio tahdo tehota 😦

En siis usko, että ainakaan minä itse pystyn sieluani stailaamaan siihen kuntoon, että sen avulla jaksaisin hyväksyä vanhenemisen tai painon lisimisen. Kasvojumppa on kuitenkin onneksi tainnut naamani lisäksi jotenkin tuota sielupuoltakin kohentaa, jotenkin jumppaamisen myötä olen ainakin kasvojeni suhteen oppinut armollisemmaksi – jopa niin, että pidän itseäni omissa silmissäni nyt kauniimpana kuin mitä joskus nuorena tyttösenä olin. Aika paljon on auttanut myös Advanced Style -blogin lukeminen ja sen näkeminen, että ikä ei todellakaan tarvitse olla este kauniin ja omaperäisen tyylin ylläpitämiselle. Mutta edelleen ne kirotut kaksi kiloa tuossa kropassani olla möllöttävät minua kiusaamassa…

Kissa se kiitoksella elää

2 vastausta

Ja minäkin! Varsinkin kehulla siitä kuinka olen niiiin kaunis ja viehättävä ja fiksu ja … No, sitä ei ole ollut viime aikoina tarjolla, lähinnä vaan oma peilikuva on ilmoittanut, että olet muuten vanha ja rupsahtanut ja lihonutkin vielä. Eli ei oo tiedossa onnellisia kasvojumppatuloksia, ennemmin päinvastoin.

Mutta jos ei kiitosta, niin kuitenkin hyvän mielen kommenttia sain tässä taannoin, kun oli lukioluokkani 25-vuotisluokkakokous. Huh, 25 vuotta tuntuu aika paljolta 😀 Hämmästyttävän vähän se ihmisissä kyllä näkyy ja joissakin vielä oikein todella vähän – kaikilla siis ikää kuitenkin jo 44-45 vuotta. Tyylikkäitä naisia ja charmikkaita miehiä oli paikalla ja uusi kokous sovittiin taas viiden vuoden päähän. Eli tapaaminen oli tosi kiva ilmeisesti kaikkien mielestä.

Että mitäkö se hyvän mielen kommentti oli? No, vieressäni istui eräs luokan mukavimmista miehistä, jo silloin kouluaikaan ja edelleen. Hän totesi minulle huomattavan ihmettelevään ja ihailevaan sävyyn ensin heti kätellessämme ja sitten vielä pöydässä istussamme: ”Sinä se sitten et ole muuttunut yhtään!” Ai kuinka se lämmitti mieltä 😀 En kyllä ole varma viittasiko kommentti kasvoihin vai muuhun olemukseeni – jos kasvoihin, niin silloin se ainakin on pakko ottaa kohteliaisuutena. Jos taas muuhun olemukseen, niin kai sekin on kohteliaisuus. Kiloja on tullut yli kymmenen lisää, mutta kai nyt tämän ikäisellä naisella saakin olla vähän enemmän painoa kuin 18-vuotiaalla tyttösellä 🙂 Eikä ne ehkä niin hirveästi näykään tosiaan. Ihmisenä olen kyllä mielestäni muuttunut aika paljon vuosien saatossa, eli siinä mielessä en ole varma mitä tykkäisin, jos mulle nyt sanottaisiin, että olen ihan samanlainen edelleen kuin 25 vuotta sitten. Ehkä olisin vähän pettynyt itseeni ja omiin kuvitelmiini 😛 Kuvittelen nääs olevani kovinkin kypsä ja fiksu ja rauhallinen, harkitsevainen ja vähemmän impulsiivinen, ja kaiken kaikkiaan paljon parempi ihminen kuin silloin nuorena, ja oikeasti aika erilainen. Paljon tietysti peittyy ulkoisen olemuksen taakse, joka siis ei ilmeisesti ole isommin muuttunut, ja ihmisen ajatusmaailman muutokset varmaan pystyy huomaamaan vain, jos pitempään henkilöä tuntee ja on tiiviisti tekemisissä. Mutta tämä ystävällinen kommentti siis sai, paitsi hyvää mieltä minulle, myös minussa aikaan ajatusprosessin – minkälainen ihminen oikein olen. Olenko todella muuttunut siitä, mitä olin nuorena? Mutta kun en edes muista millainen olin silloin! Muistan vain hajanaisia tekoja, asioita joita en ehkä nyt tekisi, ainakaan ihan sillä tavalla (vai tekisinkö jos olisin samassa tilanteessa?). Muistan kyllä myös ”oikeita” tekoja, joita tein – hyvinkin päämäärätietoisia ja tavoitteellisia asioita. Tekemistäni asioista tunnistan edelleen itseni, mutta omaa silloista ajatusmaailmaani en enää muista.

Mieheltä voisi tietysti kysyä, tai sisaruksilta. Mutta olen sitä mieltä, että hekään eivät tunne minua riittävän hyvin, että näkisivät mikä on ”totuus” asiasta, niin paljon ihmisestä on kuitenkin piilossa. Äiti ehkä voisi tietää? Äidit tuntevat lapsensa hämmästyttävän hyvin, voin tässä äitinä sen itsekin todeta 😀