Aihearkisto: Kasvojumppa

Uusi herätys

Pari kuukautta sitten koin taas herätyksen, kun katsoin omia kasvojani ja tuntui, että ihan oikeasti näytän vanhemmalta – posket roikkuvat ja silmäluomet pussittavat ja ennen kaikkea silmien alle poskipäiden yläpuolelle on ilmestynyt kummallista pussitusta myös. Minulla ei ole mitään ongelmaa ikäni kanssa, olen hyvin onnellisesti sen ikäinen kuin olen, ja minusta ikä saa myös näkyä kasvoista. Rypyt ovat omalla tavallaan viehättäviä. Mutta en mitenkään osaa nähdä mitään viehättävää omissa kasvoissani, kun ne alkavat PUSSITTAA 😀 Toisaalta en myöskään ole erityisen innostunut kasvoleikkauksista. Tulokset ovat helposti ”muovisen” näköisiä, leikkaaminen maksaa ja ei ole sataprosenttisen varmaa onnistuuko leikkaus aina. Eli edelleen, vastaus on kasvojumppa. Se on käytännössä ilmaista, ainoa mitä tarvitaan on muutama minuutti aikaa päivässä ja päättäväisyyttä ja kykyä ja halua sitoutua asiaan.

Aloitin taas Carolynin jumpan ja tein sitä 5-6 kertaa viikossa. Tavoitteenani on ollut tehdä jumppa joka päivä. Tällöin lipsahdus silloin tällöin tuottaa tulokseksi toivottavasti juuri tuon 5-6 jumppakertaa joka viikko. Kuukauden ajan jumppasin ahkerasti ja tyytyväisenä. Kasvoni oikeasti kukoistavat, kun jumppaan! Käytin myös aika paljon aikaa siihen, että lueskelin webistä kaikkea mahdollista, mitä kasvojumpasta löytyy. Vihdoin törmäsin Essential Day Span foorumeihin, jotka ovat oikeastaan ensimmäinen ”riippumaton” keskustelufoorumi, jossa olen löytänyt muitakin kasvojumppaan hurahtaneita kohtalotovereita. Aiemmat löytämäni foorumit ovat aina olleet sidoksissa johonkin tiettyyn jumppaan, eivätkä ole sisältäneet objektiivista keskustelua jumpan/jumppien hyvistä ja huonoista puolista. Essential Day Spasta löytyi 79 sivua(!!) pitkä threadi, jossa puhuttiin jumpasta nimeltä Ageless If We Dare. Hmm. Viisi minuuttia päivässä ja moni nainen vannoo tämän jumpan nimiin. Pitäisikö kokeilla?

Alkuinnostus – mutta jatko tökki

En oikein enää muista kauanko jaksoin aktiivisesti jumpata alkuvaiheessa. Pari kolme kuukautta luultavasti. Sitten innostukseni vähän hiipui, kesälomalla oli paljon muuta mietittävää ja kasvojumppa jäi sivuun, kun oli muka aina niin kiire. Syksyllä 2008 innostuin asiasta uudelleen ja jumppasin muutaman kuukauden aktiivisesti, mutta sitten tuli taas vaihteeksi jotain muuta, joka vei aikaa niin, että kasvojumppa jäi sivuun. Lueskelin kuitenkin aiheesta aina, kun iski sopiva fiilis. Keväällä 2009 värkkäilin huvikseni itselleni Carolynin jumppakortit suomeksi ja siinä samalla sitten tuli taas jumpattuakin ahkerammin.

En oikeastaan osaa sanoa kuinka paljon todellisuudessa olen tehnyt kasvojumppaa kuluneen reilun puolentoista vuoden aikana. Aika paljon kai 🙂 Mutta en niin paljon kuin olisin halunnut tai paljonko omasta mielestäni olisi pitänyt.

Paketti kolahti postilaatikkoon

Vihdoin sitten Carolynin paketti löytyi postilaatikostani. Innoissani tutustuin sen sisältöön: Jumppa oli nätissä kotelossa,

josta löytyi kirjanen jossa aika paljon samaa tietoa kuin Carolynin webbisivullakin ja muutama lisäjumppaohje,

jumppaohje-DVD, kaksi CD:tä ja jumppaohjelmakortit. Ai niin, ja käsipeili.

Olin saanut aikaisemmin Carolynilta tilausvahvistuksessa mukana linkit hänen vuosittain asiakkailleen lähettämiinsä kirjeisiin, ja printtasin ne itse pakettiin mukaan.

Ja heti piti tietysti alkaa testata jumppaa. Luin ensin kirjasen ja jumppaohjekortit, sitten katsoin DVD:n kertaalleen läpi. Otin sitten pöydälle vielä käsipeilin kaveriksi, laitoin DVD:n uudestaan pyörimään ja aloin irvistellä ohjeiden mukaan. Vuoron perään katselin peilistä omaa naamaani, vuoron perään tuijotin Carolynia tekemässä jumppaliikkeitä, ja samalla mietin miten ihmeessä Carolyn onnistuu näyttämään niin hyvältä jumpatessaan, kun itse näytän yksinkertaisesti… tyhmältä.

Kaiken kaikkiaan koko homma tuntui aika hassulta. Mutta halusin lujasti uskoa jumpan aikaan saamiin tuloksiin ja uskoni vahvistukseksi tuijotin säännöllisin väliajoin eri nettisivuilta toisten ennen ja jälkeen -kuvia. Pari päivää tein jumppaa istualtaan DVD:tä samalla katsellen, sitten vaihdoin tekemään jumpan makuullaan (kuten Carolynin mukaan jumppa ehdottomasti pitää tehdä) jumppakorttien avulla. Carolynin mukaan jumpan tekemiseen kuluu vain vartti, kunhan jumppaliilkkeet on oppinut tekemään oikein. Hän tarjoaa avuksi kaksi erilaista CD:tä: Pacing CD ja Final CD. Pacing CD:llä Carolyn käy jumpan läpi vartissa samalla opettaen oikean rytmin jumpan tekemiselle laskemalla esim. kymmeneen. Final CD:tä käytetään, kun jumppa on jo tuttu – siinä Carolyn ainoastaan sanoo ääneen seuraavan liikkeen nimen. Laskeminen on jätetty pois, ideana on se, että jumpan rytmi on jo hallussa, joten laskeminen ei ole välttämätöntä. Yritin alkuun käyttää CD:tä ja laitoin jopa kännykkäänikin molemmat äänitiedostot sillä ajatuksella, että voin vaikka töissä kahvitauolla tehdä jumpan niiden avulla tai reissussa tms. No, ei se minulla oikein toiminut. Mutta aika pian opin kaikki 28 liikettä ulkoa – jumppaohjelma käy aika loogisessa järjestyksessä koko kasvot läpi ja ainakin minun on helppoa muistaa mitä seuraavaksi tulee. Käytän kyllä mielelläni jumppaohjekortteja silti muistin tukena, jos suinkin mahdollista.

Itse jumppa tuntui heti ihanalta. Jumpan jälkeen peilistä katsoi jotenkin niin freesin näköinen nainen ❤ Kasvot tuntuivat eläviltä ja liikkuvilta ja iho hehkui kauniisti. Huuletkin olivat sievästi törröllään. Harmi vain että vaikutus ei kestä kovin pitkään – tunnin kuluttua peilistä taas katsoo se sama vanha naama^^ Opin aika pian tekemään jumpan noin 20 minuutissa. Varttiin en ihan ole päässyt – taidan olla liian perusteellinen ja tykkään tehdä jotkut liikkeet ilmeisesti turhankin pieteetillä. Sain jopa kasvolihakset maitohapoille ekalla jumppakerralla, huh 😀

Apua! Heltat!

Huhtikuussa 2008 havahduin: minulle on hyvää vauhtia tulossa heltat poskiin! Paino oli pudonnut aiemmin vajaa kymmenen kiloa ja pyöreät posket muuttuivat kulmikkaammiksi. Aluksi ajattelin vain että kas, tuonko malliset kasvoni olivat silloin ennen nuorempana ja hoikempana… Olikos minulla tuommoiset kulmat leuassa… Oikeastaan naama näytti ihan mukavalta. Elin tässä onnellisessa harhaluulossa pari kuukautta, kunnes totuus iski päin näköä: kyseessä mikään kasvojen kulmikkuus ole… Mitä vielä! Heltathan ne siinä tekevät tuloaan! Vaikka kasvot nyt näyttivätkin mukavilta, niin alaspäin valuminen ei tähän lopu.

Iski paniikki ja tarve löytää joku ratkaisu asialle. Netin syövereistä löytyi lääkkeeksi rasvapurkkeja, veistä ja monenmoista vempainta ja … hmm, kasvojumppa. Kotimaisilta sivuilta löytyi ainakin Pirkan, upea.fi:n ja Iltalehden jumpat. Vanhaa tuttua juttuahan tuo naamanvääntely on, jotenkin ei vaan vakuuttanut minua. Hmm, Method Putkiston Kasvokoulu. Ostin kirjan, mutta en oikein vielä syttynyt. Putkiston Kasvokoulu muistutti jotenkin liikaa noita naamanvääntelyitä ja tuntui aika työläältä. Aika vähän löytyi keskustelua suomeksi aiheesta, siispä täytyi vaihtaa toiseen kotimaiseen ja katsoa mitä maailmalta löytyy. Ja maailmaltahan löytyi.

Hakusanoiksi googleen facial exercise ja johan tuli pitkä lista mielenkiintoista luettavaa. Ensimmäisenä vastaan tuli FlexEffect ja 60-vuotias Deborah Crowley, joka näyttää parikymmentä vuotta ikäistään nuoremmalta. Nyt viimeistään olin myyty. Seuraavana vastaan tuli Carolyn’s Facial Fitness ja kuvat viehättävästä 62-vuotiaasta Carolynistä.  Ennen ja jälkeen -kuvat tällä sivustolla olivat niin vakuuttavia ja Carolynin oma tarina jotenkin niin sympaattinen ja totuudenmukaisen tuntuinen, että en enää harkinnut muita jumppia saati sitten kirurgin veistä, vaikka niistäkin haeskelin tietoja edelleen. Tilasin siis Carolynin jumpan ja jäin jännittyneenä odottamaan paketin kolahtamista postilaatikkoon.