Peilejä

Olen tainnut tässä blogissa puhua säännöllisin väliajoin erilaisista peileistä ja siitä, minkälainen peilikuva mistäkin peilistä heijastuu. Jotkut näistä peileistä ovat sitä ihan kirjaimellisesti: muistan maininneeni ainakin kotipeilin,  työpaikan hissin peilin ja vaatekaupan pukuhuoneen iki-ihanan (not) peilin… Ja sitten vähän vähemmän kirjaimellinen peili on auton tummennettu lasi, kun on avaamassa ovea… Se on sieltä ilkeimmästä päästä peilejä ainakin minulle. Nämä on kuitenkin kaikki niitä peilejä, joihin tulee itse kurkisteltua ja peilikuvat vaihtelevat laadultaan, välillä ovat ihan kivoja ja välillä aika ankeita.

Mutta sitten on niitä toisia peilejä, joista olen itseasiassa niistäkin kirjoitellut. Kas kun itse katsoo tuommoiseen normipeiliin, niin yleensä siinä peilissä näkyy aika tylsä tyyppi, jolla on kaiken maailman ärsyttäviä vikoja ja puutteita niin kropassa kuin naamassakin. Mutta ne toiset peilit usein näkevätkin jotain muuta: ne näkevät kivan ihmisen, jonka rypyt ja makkarat peittyvät hymyn taakse, eivätkä ollenkaan paista sillä tavalla esiin kuin itsestä tuntuu. Nämä peilit eivät vaan aina heijasta takaisin näkemäänsä, joten itse ei välttämättä koskaan tiedä, mitä peilissä näkyy.

Joskus harvoin kuitenkin peili avaa suunsa ja toteaa ”ootpas tänään hehkeän näköinen” tai ”et kyllä ole vanhentunut päivääkään sitten viime näkemän ja siitä on kuitenkin jo viisi vuotta”. Tai ”sulla on kyllä taas niin kauniisti päällä, on kiva kun viitsit nähdä vaivaa pukeutumisen eteen”. Ja tällaisesta peilikuvasta tulee kyllä aika onnellinen olo ❤ Tietysti joskus kuulee muutakin… ”Oletpas kalpea ja väsyneen näköinen, oletko ihan terve?” … ”Oletko raskaana? Ai et, anteeksi anteeksi anteeksi!”

Minulle sattui tässä joku aika sitten ihanan positiivisia peilejä kohdalle, ja ihan surutta laitan nämä molemmat seuraavat kommentit kasvojumpan piikkiin 😀 Tapasin nimittäin ystävättären, minua 18 vuotta nuoremman, jonka olen viimeksi nähnyt vuonna 2007. Ihan viehättävä nuori nainen, jolla on silmää sekä miehille että naisille. Hän siinä niitä näitä jutellessa totesi spontaanisti minulle, että ”sinä et ole muuten kyllä muuttunut yhtään sitten viime näkemän, olet ihan yhtä hyvän näköinen kuin silloinkin”. Koska aikaa edellisestä tapaamisesta oli kulunut noinkin kauan, ja tässä iässä vuodet alkavat painaa uhkaavasti, otin tuon kommentin nuorelta naiselta ihanana kohteliaisuutena, ja salaa mielessäni ajattelin, että tietäisitpä vaan, mikä pitää minut tämän näköisenä, kasvojumppapa tietenkin! (No, okei, lisänä on sitten liikunta ja karppaus, mutta tuohon kasvovärkkiin varmaan eniten vaikuttaa kasvojumppa 🙂

Tapasin samoihin aikoihin toisenkin ystävän: miehen, jonka suusta tipahtelee monasti melkoisia sammakoita. Hänet tapasin edellisen kerran vuosi sitten, ja nyt tänä kesänä tavatessa hän ensimmäisenä ällistyneenä totesi: ”miten voitkin olla noin paljon paremman näköinen kuin viimeksi – poskipääsikin ovat korkeammat ja muutenkin näytät tosi hyvältä”. Ystävät ympärillä häntä hiukan toppuuttelivat, ajattelivat tietysti että loukkaannun, kun saattoihan tuon ymmärtää niinkin, että viimeksi tavatessa en ollut oikein häävin näköinen. Itsekin menin vähän hämilleni, enkä tiennyt mitä sanoa. Mutta nyt jälkeenpäin on kyllä ollut hyvä mieli! Jos onkin kenties ollut niin, että viimeksi tavatessa en ollut hehkeimmilläni, niin ilmeisesti muutos oli ollut huomattavan hyvään suuntaan tässä kuluneen vuoden aikana 😀

Omalta ukkokullaltakin yritin kysellä, että voisiko olla, että ahkera kasvojumppaus on muuttanut minua niin paljon viime vuodesta, tai että voiko parin kilon painonpudotus näkyä noin selvästi kasvoista, mutta miesrukka vain puisteli päätään, eikä osannut kommentoida muuta kuin että kun joka päivä näkee naaman, niin eipä siinä oikein muutosta huomaa. Itse en oikein usko, että tuo pari kolme kiloa voi vaikuttaa kasvoihin noin radikaalisti, joten kasvojumppaa siis syytän! Siinäs kuulette, epäilevät tuomaat! Kasvojumppa tehoaa 😀

Mainokset

5 thoughts on “Peilejä

  1. Hei!

    Mä oon jotenkin välttänyt kommentoimasta tätä, mut kun sä et anna mulle vaihtoehtoja, kun ei tuu uusia tekstejä! Sä provoisoit mua ihan tahallas!

    Me on varmaan puhuttu näistä peileistä jo vaikka ”hyry mykket”!

    Mutta yllätys yllätys! Enpäs nyt puhukkaan niistä sielun peileistä, vaikka sitä kenties minulta odotat?

    Puhun puolison, sen toisen peileistä. Minusta osuit tässä viestissä ytimeen, jota et kenties itse edes tunnista? Toisen peili? Mikä se on? Missä määrin se on oikea/vääristynyt? Kumpi ”toisen” peili on mielestäsi oikeampi, se, jolla ei ole valmista ”optiikkaa” sinua varten, siis ystävä, joka näkee pitkän ajan jälkeen, vaiko se, jolla on oma varattu peilinsä sinua varten (=pitkäaikainen elämänkumppanisi)?

  2. Heh, sori vaan että provosoin 😀

    Esitit muuten oikeasti pahan kysymyksen, johon ei kyllä minullakaan ole suoraa vastausta. Ajattelin sanoa, että se peili on tietysti oikeassa, joka näyttää parempaa kuvaa 🙂 Mutta sitten taas – mikä oikeasti on parempi kuva? Voihan se olla puolison rakastava ja hyväksyvä kuva, jossa eivät todellakaan näy kilot ja rypyt. Toisaalta, aina puolisonkaan näyttämä kuva ei ole paras mahdollinen. Se voi vääristyä pahastikin vuosien mittaan. Ehkä sittenkin kannattaa katsoa sitä kuvaa, josta tulee itselle paras mieli!

  3. Kun vihdoin sain aikaiseksi ruveta kirjoittamaan kommentteja, niin laitanpa tähänkin viimein, vasta pari kuukautta meinattuani 😀
    Minähän se aloitin kasvojumppaan tutustumisen silloin, kun havaitsin poskien alkavan roikkua. Ryppyjä olin jo saanut aiemmin ja yritin – vailla menestystä – häätää tai ainakin ehkäistä niitä kaiken maailman voiteilla ja seerumeilla. Edelleen pidin mielessä ohjeen, että ihoa ei vahigossakaan saa venyttää vaan nämä kallisarvoiset aineet täytyy töpsytellä hyvin kevyellä kädellä. Varsinkin silmien ympärystää uskalsin hädin tuskin koskea. Ihan vaan nimettömällä varo-varovasti taputtelin alueelle tarkoitetun erikoisvoiteen. Tulokset eivät vakuuttaneet. Minua luultiin herkästi ikäistäni vanhemmaksi. Esimerkiksi se 43-vuotiaana ollut kiva vastata kysymykseen, että onkos sinun viiskymppiset jo miten lähellä.

    Sitten löysin kasvojumpan – ja ennen kaikkea tämän blogin. Nykyään en enää käytä erityistä silmänympärysvoidetta vaan samaa kuin muuallakin naamassa. Kasvojumpassa ihoa ja myös silmien ympärystä tulee käsiteltyä ihan toisella tavalla kuin ennen. Käyttämäni voiteet ja seerumit ovat kohtuuhintaisia eikä niitä niin paljoa tarvitakaan, kun ihoni ei ole enää niin kuiva. Ja mitenkäs taannoin kävikään: 45-vuotiaana oli ihan hauska kokemus, kun puolituttu huumorilla päivitteli että ”onks sulla jo niin vanha mies” kertoessani puolisoni viiskymppisistä. Kysyjä kun luuli minua nuoremmaksi kuin mitä olen…

  4. Oi Iiris! 😀 Tuollaisten kommenttien voimalla jaksat kyllä varmaan taas kasvojumpata aika pitkään!

    Tuo ihon hyvä kunto ja edullisempien rasvojen riittäminen ihonhoidossa ovat minullekin tuttuja asioita, ja ovat ihan selvästi tulleet kasvojumpan myötä. Olen itse muuten tässä viime aikoina taas katsellut peilikuvaani hivenen hämmentyneenä – kuvassa nimittäin on minusta jotenkin eri näköinen nainen. En ole pystynyt tavoittamaan mitä muutosta on tapahtunut, koskapa ”ongelmapaikkani” (silmäpussit ja leukapussit) edelleen ovat olemassa, mutta tuntuu silti että JOTAIN on tapahtunut. Pitäisi kai taas ottaa valokuvia ja tehdä vertailu, mutta en nyt vaan ole saanut aikaiseksi 🙂 Aina muka on niin kiirus tehdä jotain muuta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s