Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta

Ei tämä liity mitenkään kasvojumppaan 😀 Törmäsin vaan piiiitkästä aikaa Juha Watt Vainion Viiskymppisen viisuun ja nyt sen sanat jotenkin kolahtivat ihan täysillä. Kai musta vaan on jo tullut sen ikäinen, että viisikymmentä ei ole enää niin kaukaisen tuntuinen juttu ja siksi tämän biisin sanat tuntuvat kovin läheisiltä. Osaispa vaan tällä asenteella elää omaa elämäänsä!

”Ei saa elämäsi esteenä olla

yhtään kaidetta.

Nuoruus on lahja,

mutta vanheneminen on taidetta.

Reissuun rennolla vartalolla

riemun raidetta.”

Kasvojumppa on ihan jees homma, samoin kaikki muut höpötykset, joilla tuota rentoa vartaloa ylläpidetään, mutta ei niihin kannattaisi jäädä jumiin ja haaveilla turhaan niillä saavansa nuoruutta takaisin, kun ei kuitenkaan saa. Ei muuta kun rollataan ja kasvojumpataan ja lenkkeillään ja rasvataan naamaa kuin viimeistä päivää, mutta ei tehdä sitä epätoivon vimmalla, vaan nautiskellen ja itseä hemmotellen, ollaan onnellisia ”kokemukseen perustuvasta charmista” ja eletään täysillä tätä riemun raidetta!

Mainokset

4 thoughts on “Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta

  1. Tästäpä tuli mieleeni tässä kesällä tekemäni, omasta mielestäni suurikin oivallus. Kun sanotaan, että meidän pitäisi elää jokainen päivä, kuin eläisimme viimeistä päivää. Tajusin, että sen voi ajatella niinkin, että tänään ON se viimeinen päivä, eli huominen on jo extraa! Kylläpä kummasta tuntui siltä, että olin tehnyt suuren oivalluksen! Ainakin itse ymmärrän tuon tutun sanonnan merkityksen nyt aivan uudella tavalla. Ja se toimii! Ainakin minulle!

  2. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä! 😀 Näitähän voi pyöritellä monella tavalla, mutta ainakin se kannattaa muistaa, että elämä ei ole ohi niin kauan kuin henki vielä pihisee. Nelikymppiselläkin se saattaa olla vasta puolessa välissä!

  3. Jep, voi pyöritellä, ja niin minäkin olen aiemmin tehnyt. Mutta toi mun oivallus oli muuten ihan päinvastainen kuin tuo pyöritys loppuelämän ensimmäisestä päivästä. Tarkoitan siis, että eilen OLI jo se viimeinen. Tää on vaan extraa! Ja kumma kyllä nautin jokaisesta extra päivästä suunnattomasti. Olen alkanut tekemään asioita, joista pidän ja joita haluan tehdä. Olen päässyt ”sitku”-elämästä. Se kai ton alkuperäisen sanonnankin takana on ollut. Mutta sitä en vain siitä vielä ymmärtänyt, kun aina kuvittelin, että se tarkoittaa tuota loppuelämäsi ensimmäistä jne. Että siis loppu elämää on vielä jäljellä ja jos hyvin käy, kuten ilmaisit asian, vaikkapa vielä saman verran lisää. Mutta siis tällä sekavalla puheripulilla vain yritän sanoa, että olen mielestäni juuri näiden ”pyöritysten” takia ymmärtänyt sanoman ytimen tähän saakka väärin. Vai onko itse asiassa niin, että tuon sanonnan viesti on vain auennut minulle henkilökohtaisesti uudella tavalla. Olipa sen alkuperä sitten mitä tahansa 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s