FlexEffect – kokemuksia

Vastaa

Minulta on vienosti kyselty, että jokos voisit kertoa jotain siitä FlexEffectistä, jonka niin suurella tohinalla tilasit ja lupasit raportoidakin… Juu, kerron kyllä vihdoinkin. Lähinnä siksi en ole saanut aikaiseksi siitä kirjoitella, että en ole oikeasti käyttänyt sitä vielä lainkaan. Mutta onhan minulla silti jotain kerrottavaa. FlexEffectin paketissa on siis kaksi kirjaa, varsinainen ohjekirja ja Training log.

Ohjekirjan sisältö

Ohjekirjassa on 277 sivua ja se on kierrekansissa. Kirja alkaa noin 70 sivua pitkällä osiolla, jossa käydään läpi kasvojumppaan liittyviä perusasioita ja taustatekijöitä. Siinä kerrotaan FlexEffectin historiasta, käydään läpi usein kysyttyjä kysymyksiä jumppaan liittyen ja puhutaan kasvojen ikääntymisestä esimerkkikuvien kanssa. Kirjassa on muutama mustavalkoinen ennen ja jälkeen -kuva, samoja kuin mitä webbisaitiltakin löytyy. Ihon uudistumisesta ja siihen liittyvistä vitamiineista ja lisäaineista on lyhyt katsaus. FlexEffectissä suositellaan ehdottomasti, että kasvojumppaajat käyttävät lisäaineita kuten MSM:ää, seleeniä, kalkkia, magnesiumia sekä D-, E- ja C-vitamiineja. Kasvojen ihon rakenteesta on useita sivuja tekstiä, mm. ligamenteista (sidekudoksesta, muistakaa tämä! tulen puhumaan sidekudoksesta jatkossa sellaisessa yhteydessä, jossa kovasti vastustetaan kasvojumppaamista) ja lihasten rakenteesta, sekä yleisesti eri tyyppisestä lihasten jännittymisestä jumpatessa.

Luvusta 9 sivulta 77 alkaa sitten varsinaisen jumppaohjelman esittely. Alkuun kerrotaan jumpan kolme erilaista tekniikkaa vastuksen käyttämisessä: Positiivisen vastuksen tekniikka. negatiivisen vastuksen tekniikka ja painotekniikka. Täytyy tunnustaa, että en ole ihan satavarma, että ymmärrän oikein mitä näillä tarkoitetaan. Tekniikoita ei kuvata ihan kauhean selvästi. Olennaista ei kuitenkaan minusta olekaan ymmärtää näitä välttämättä ihan sataprosenttisen hyvin, tärkeämpää on käsittää, että eri jumppaliikkeissä käytetään erilaisia tekniikoita. Mutta itse olisin kuvannut tuonkin osion vähän tarkemmin. Minusta muuten tuntuu, että CFF:ssä käytetään lähinnä tuota vimppaa eli painotekniikkaa (jos nyt olen siis ymmärtänyt noita ollenkaan oikein).

Ennen kuin  varsinaiseen jumppaohjelmaan päästään käsiksi kirjassa käydään vielä läpi erilaisia strategioita, joilla voidaan päästä eteenpäin, kun alkaa tuntua että jumppa ei väliaikaisesti tuota tuloksia, vaan esim. 3-4 kuukauden kuluttua jumppaamisen aloittamisesta edistyminen loppuu. Tähän on siis erilaisia tekniikoita, periaatteeltaan samoja kuin yleensäkin lihaskuntoharjoittelussa, esim. treenausintensiteetin lisääminen eri keinoin. Tässä osiossa myös keskustellaan siitä, että erilaiset jumppaustyylit sopivat eri ihmisille ja aikaa on  itsekullakin käyttää eri tavalla. Jollekulle siis sopii jumppaaminen joka päivä, jollekulle joka toinen päivä. Välillä ehkä päivään ei mahdu 20-30 minuutin jumppa-aikaa, jolloin jumppaa voidaan jakaa eri tavoin viikon ajalle jne. Minusta tämä osio on kyllä aika tärkeä, aikaisemmin FlexEffectiä on syytetty siitä, että se tiukasti ohjeistaa koko jumppaohjelman tekemiseen joka päivä ja tähän menee ehkä noin 40 minuuttia kerralla (tai siis aikaisemman ohjelman mukaan kaiketi meni). Ja tämä sai monet sitten luopumaan FlexEffectin mukaan jumppaamisesta. Uudessa jumpassa ideana on se, että teet itse itsellesi aikataulun ja sen mukaisen jumppaohjelman.

Ohjekirjassa käydään noin sadan sivun verran läpi varsinaista jumppaohjelmaa. Useista liikkeistä on olemassa kaksi tai kolme vaihtoehtoista versiota. Näitä ei ole tarkoitus tehdä kaikkia joka jumppakerralla, vaan liikkeiden eri versioita tehdään eri jumppakerroilla ja näin annetaan lihaksille vaihtelevaa treeniä.

Jumppaliikkeistä moni muuten on minulle jo ennestään tuttu tai ainakin joku vastaava versio liikkeestä. Esim. CFF:ää on syytetty siitä, että se on poiminut parhaita liikkeitä muista jumpista omaansa, ja löytyyhän täältä jokunen liike, jotka ovat aika saman tyyppisiä kuin CFF:n liikkeet. Ja varmaan Carolyn Cleaves onkin FlexEffectin tarkkaan läpikäynyt. Hänhän itsekin sanoo, että on lukenut vaikka mitä jumppia ja kokeillut monia erilaisia. Mutta minusta tuntuu, että aika iso osa kasvojumppaliikkeistä nyt vaan on … miten sen nyt sanoisi… yleismaailmallisia 🙂 Eli jos yritetään samaa lihasta targetoida, niin helpostikin liikekin on saman tyyppinen.

Sivulta 193 alkaa minua erityisesti kiinnostava osuus eli Bone remodeling (luiden uudelleenmuovaus), joka pitää sisällään Joltingin (töniminen) ja Pressure repsit (painotoistot…? huh, hankala suomentaa :). Tässä osiossa alkuun puhutaan siitä, mitä luille tapahtuu, kun ihminen vanhenee ja sitten esitellään tekniikat siihen, miten kasvojen luustoa voidaan korjata. Taustalla on erilaisista lähteistä kerätty tieto ja ymmärrys lihasten ja luuston kasvusta. Deborah Crowley väittää, että luiden uudelleen muovaamisella ei ole ikärajaa. Vielä 90-vuotiaskin voi saada luunsa kasvamaan jumppaamalla. Jolting perustuu ajatukseen siitä, että lihasten kiinnityspisteet luihin ovat erityisen olennaisia, Pressure reps puolestaan siihen, että paine saa aikaan luiden kasvamista. Näitä tekniikoita ei suositella käytettäväksi ennen kuin on kasvojumpannut  muutaman viikon ajan ja kasvojen lihakset ovat tulleet tutuiksi. Sitten voidaan aloittaa Jolting ensin kevyesti ja ajan kanssa käyttäen enemmän voimaa. Jolting vie aikaa vain muutaman minuutin ja sen voi sovittaa päiväänsä miten haluaa. Heti perään sitten voidaan tehdä Pressure reps.

Jolting on kirjassa kuvattu minusta hyvin selkeästi, sen sijaan Pressure reps aika sekavasti. Pressure repsissä on ilmeisesti kolme erilaista vaihetta/tyyppiä: aloitetaan Pressure massagella eli hieronnalla, jota pitää tehdä pari viikkoa ennen kuin jatketaan tehokkaampaan paineluun. mutta tätä hierontaa ei kyllä minusta kirjassa esitellä yhtään mitenkään. Sitten siis siirrytään varsinaiseen Pressure repsiin, jossa todellakin painellaan tiettyjä paikkoja pään alueella 3 sekunnin ajan kerrallaan, tehden viisi toistoa per paikka. Lopuksi kuvataan Rapid reps, mutta ei sitä, missä vaiheessa tätä tekniikkaa on tarkoitus käyttää. Idean kuitenkin tästä ymmärtää.

Osa 3 kirjasta keskittyy ihon korjaamiseen (skin remodeling). Siinä esitellään uusi Cross stretching -tekniikka eli ihon rikkominen venyttämällä. Tämä saa aikaan ihossa uudistumista ja sitä kautta iho korjaa itse itseään. Ihon venyttäminen voi tuntua joistakuista hurjalta ja pelottavalta. Tätmän vuoksi kirjassa ohjeistetaan, että kannattaa aloittaa esimerkiksi kaulan alueelta, jolloin voi aika nopeasti havaita, että venyttämisellä ei ole tuhoisia vaikutuksia. Toinen tämän osion asia on FlexEffectin aikaisemmista versioista tuttu kasvojen hierontatekniikka. Siinä käydään koko kasvot läpi vähän erilaisin tekniikoin ja taputteluin sekä sormenpäillä naputtelemalla.

Kirjan lopussa käydään läpi mihin lihaksiin/lihasryhmiin eri jumppaliikkeet vaikuttavat.

Ohjekirjan etukannen sisäpuolella on lisäksi DVD, jossa käydään läpi kaikki jumppaohjelman liikkeiden eri versiot sekä Jolting, Pressure reps ja Cross stretching. DVD:llä esiintyvät Andrea Crowley ja Deborah Crowley. Kieli DVD:llä on selkeää ulkomaalaisenkin korvaan. DVD:llä on tiukasti vain ohjeistus, ei mitään muuta. On ihan mukavaa nähdä 61-vuotias Deborah Crowley, joka ei enää näytä nuorelta tytönhuitukalta vaan kauniisti vanhenneelta naiselta. Andrea Crowleystä olisi hauska tietää minkä ikäinen hän on, mutta sitä ei kerrota missään.

Training Log

Tämä kierrekansiin sidottu kirjanen on juuri sitä mitä sen nimikiin sanoo: harjoituspäiväkirja. Sen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään missä vaiheessa jumppaamista oikein mennään, syy-seuraussuhteita, edistymistä jne. Kirjassa on paikat eri vaiheessa otetuille valokuville ja 52 viikolle päiväkirja. Päiväkirjaan voi merkitä oman painonsa, mitä FlexEffectin harjoituksia on tehnyt minäkin päivänä, mitä lisäravinteita on ottanut ja mitä ekstraa kenties tehnyt. Lisäksi voi kirjoittaa joka päivälle lisäkommentteja. Päiväkirjassa yksi aukeama on aina yhden viikon eli 5 päivää. FlexEffectin mukaan ei siis ole tarkoitus jumpata kuin maksimissaan viitenä päivänä viikossa.

Training login etukannen sisäpuolella on CD, jossa on trackeina Personal trainer, 12 minuutin jumppaohjelma ja 20 minuutin jumppaohjelma. En ole kuunnellut näitä läpi, joten ei niistä sen enempää.

Mitä itse tuumaan FlexEffectistä

No, alunperinkään en ollut niin kiinnostunut itse jumppaohjelmasta, enkä siis nytkään ole oikeastaan kertaakaan koko jumppaohjelmaa kunnolla käynyt läpi, ainoastaan testannut liikkeet. Harmi sinänsä, koska minulta on kyselty kokemuksia FlexEffectistä, mutta en siis oikein pysty sanomaan juuta enkä jaata esim. jumppaohjelman tehoon. Minusta kuitenkin tässä uudessa versiossa on kivaa se, että jumppaliikkeistä on eri versioita samoin kuin se, että on ideoitu erilaisia tapoja jumpata, ts. että ei joka päivä ole samaa jumppaohjelmaa vaan sekä käytettyä aikaa että sitä mitä tekee, voi itse säädellä. Jumppaliikkeitä on 30 eli ne on periaatteessa mahdollista oppia ulkoa. Paketissa ei kuitenkaan ole mukana mitään erillistä korttia esim., jossa olisi lueteltu kaikki liikkeet. Tästä olisi apua jumpatessa. Mutta äkkiäkös sellaisen itsekin tekee. Siitä en itse niin kamalasti tykkää, että erittäin monessa liikkeessä laitetaan sormia suuhun. Se nyt vaan ei oikein oo mun juttu 🙂 FlexEffectissä on myös aika olennaista, että liikkeet tekee oikein, ts. että sormet ovat oikeassa paikassa antamassa vastusta. Tässä jumpassa aika tyypillisesti vedetään lihaksia milloin mitenkäkin ja milloin mihinkin suuntaan 🙂

Edelleen itselleni paras anti on se, minkä takia koko paketin ostin eli luiden muovaaminen ja kasvojen ihon korjaaminen. Nämä olivat minulle uutta ja kiinnostavaa asiaa. Tuota luiden muovaamista en ole saanut mukaan ohjelmaani kuin ihan satunnaisesti ja silloinkin teen vain juuri sitä, mitä satun sillä hetkellä muistamaan. Kasvojen ihon korjaamista venyttelemällä olen tehnyt ja ainakin toistaiseksi minusta ihoni vain ja ainoastaan tykkää siitä, pahaa en ole saanut aikaan. Olen jopa miettinyt, että onko kaulastani kovastikin laimentunut se rengas, joka on lähellä solisluita. Sitä nimittäin ajatuksissani muuta puuhatessani aina välillä hieroskelen ja venyttelen. No, toisaalta CFF:ssä myös jumpataan kaulaa, joten saattaa sekin olla ”syypää” tähän mukavaan tulokseen.

Oletan, että jossain vaiheessa jaksan käydä jumppaohjelman vielä tarkemmin läpi ja ottaa siitä kenties mukaan omaan ohjelmaani joitakin liikkeitä. Epäilen, että koskaan alkaisin täysin jumpata FlexEffectin mukaan, olen niin tyytyväinen CFF:ään. Mutta FlexEffectin liikkeiden tutkiminen on auttanut minua ymmärtämään paremmin joitakin CFF:n ja Agelessin liikkeitä, lähinnä että miksi ne tehdään niin kuin tehdään ja miten ne ehkä oikeasti kannattaa tehdä, että ne ovat tehokkaita. Luiden muovaamista alan kyllä tehdä tarmokkaammin jossain vaiheessa, ihon venyttelyä teenkin jo aina, kun muistan (sitä ei pidä tehdä joka päivä vaan ehkä joka toinen tai joka kolmas). Aika kallis jumppa oli hommata ihan vain noiden takia, mutta en ole tyytymätön ostokseeni.

Voiko tätä jumppaa suositella?

Jos ekaa jumppaa hommaisi, niin ei FlexEffect ole ollenkaan hassumpi siihen nykyisessä muodossaan. Jumpan mukana saa mahdollisuuden päästä FlexEffectin sivuilta jumpan omille foorumeille, jotka on varattu vain jumpan ostaneille. Tämä on iso apu, ja foorumeita lukemalla ehkä välttyy monelta aloittelijan virheeltä (tyypillisesti yli-innokkuus jumppaamisessa ja sen seurauksena lihasten väsyminen jne. 🙂 Mutta se pitää huomata, että FlexEffect on edelleen jumppa, jota jonkin verran pitää itse muovata oman näköiseksi. Se on tämän jumpan sekä vahvuus että heikkous. Niille, jotka tykkäävät tämän tyyppisestä lähestymistavasta, FlexEffect on suorastaan loistava. Niille taas jotka eivät jaksa vaivata päätään sillä, miten asiat kannattaa tehdä, vaan mieluummin tekevät suoraan valmiin ohjeen mukaan, tämä ei ole paras mahdollinen valinta, joskin jumpasta siis löytyy myös ns. avaimet käteen ohjeet 🙂

Yleisön pyynnöstä eli alkufiiliksiä Carolynin purnukoiden sisällöstä

Vastaa

Eilen tuli postissa pakettikortti, mutta voi kurjuus, se oli tietenkin tulliin… Tilauksen arvo oli sen verran korkea, että olisihan se pitänyt arvata, että paketti juuttuu tulliin. Harmittavaa se oli ennen kaikkea sen vuoksi, että en tietystikään eilen päässyt enää illalla hakemaan pakettia, vaan jouduin odottamaan tähän päivään asti 🙂 Paketilla kesti aika lailla 15 päivää tulla Suomeen. Ihan turhaan siis venytin paketin lähettämistä itselleni monella päivällä.

Aamulla menin tulliin hakemaan ihanaista pakettiani. Arvatkaas oliko minulla mitään laskua mukana, josta olisi voinut nähdä tilaukseni arvon. Yritin etsiä sellaista, mutta Carolyn ei ilmeisesti lähettänyt mitään kuitin tapaista. Luotin sitten siihen, että paketissa sisällä olisi joku lasku/kuitti, vaan eihän siellä ollut. Onneksi tullissa kelpasi paketin päällä ollut paketin arvo, joka olikin juuri se, mitä itse paketista maksoin. Jouduin maksamaan 22,27 € arvonlisäveroa. Lopulliseksi kokonaishinnaksi paketille tuli sitten noin 130 €.

Purnukat oli hyvin pakattu, ei ollut mitään pelkoa, että ne olisivat voineet särkyä matkan varrella. Tykkään kovasti siitä, miltä ne näyttävät, siis ihan ulkoisesti. Kuvassa ne ovat minusta hiukan kotikutoisen näköisiä, mutta kädessä kun pitelee, niin ne ovat ihan fiksun ja tyylikkään näköisiä.

Vähän aikaa ihmettelin, kun molempien seerumipullojen mukana tuli itse putelin lisäksi pipettikorkki O.o Siis sellainen jonka voi suoraan ruuvata korkiksi pulloon tavallisen korkin tilalle. No, minä tietysti laitoin pipettikorkin paikalleen, mutta en ole kyllä oikein varma mitä siitä pidän. Toisaalta, normaali korkkikaan ei olisi kauhean hyvä, kun sitten pienestä pullosta pitäisi jollain lailla kaataa seerumia esim. kädelle ja silloin sitä tietysti voisi hulahtaa liikaa tai tulla liian vähän. Ehkä tuo pipetti siis on ihan hyvä idea.

Toisen seerumin kaverina tuli myös pikkuinen koeputki, jossa oli C-vitamiinijauhetta. Ohjeena oli, että koeputkellinen jauhetta kaadetaan seerumin joukkoon ja sekoitetaan. Kun C-vitamiini tällä tavalla lisätään vasta siinä vaiheessa, kun seerumi otetaan käyttöön, se säilyttää hyvät ominaisuutensa mahdollisimman pitkään.

Tuotteissa ei ole käytetty mitään hajusteita, vaan niissä tuoksuvat vain niissä käytetyt ainesosat. Tuoksu on hyvin mieto. Ensivaikutelma kaiken kaikkiaan tuotteista on, että ne ovat lempeitä. Olen tänä iltana ehtinyt kokeilla kuorinta-ainetta, jolla pystyi kuorimaan näköjään huuletkin, se oli sen verran ystävällisen tuntuista. Nyt kasvoillani on kasvonaamio, josta sanotaan, että sitä voi käyttää huulille ja silmienympäryksillekin. Ainakin näiden kahden tuotteen kanssa kasvoni ovat hyvin tyytyväiset. Katsotaan huomenissa mitkä ovat fiilikset, kun olen käyttänyt suurimman osan tuotteista pari kertaa läpi. Tähän asti ainakin tuntuu, että ostos oli hyvä.

Niin, otetaan muuten vastaan käytännön vinkkejä siitä, miten kannattaa pestä kasvonaamio pois kaulan ja dekolteen alueelta ilman, että vesi valuu sellaisiin paikkoihin mihin sitä ei haluaisi. Tätä asiaa en ole onnistunut oppimaan vielä tähän ikään mennessä.

Kasvojumppa tehoaa, tässä todiste!

Vastaa

Katsokaa vaikka, tässä on kiistämätön todiste kasvojumpan tehosta! Miten muuten näin ihana  merileijona tulisi antamaan minulle pusun? Täytyy olla, että jumppaaminen on saanut minusta niiiiin viehättävän näköisen, että edes merileijona ei voi vastustaa minua!

Tiesittekö että merileijonan turpa (kuono?) on poskea vasten ihanan pehmoinen ja kuiva ja hyvin … viiksekäs 🙂 Tämä ihanuus siis pussasi minua poskelle oikein tosi mojovasti Lissabonin eläintarhassa. Ilmeeni pusun jälkeen oli kuulemma ällistyneen onnellisen riemukas 🙂

Yli puoli vuotta jumppaa, kyllä aika rientää!

Vastaa

Tajusin tässä juuri, että olen kasvojumpannut aktiivisesti jo reilusti yli puoli vuotta! En nyt enää tietenkään tarkkaan muista, koska homman aloitin oikein aktiivisesti, mutta joskus elokuussa 2009 se oli. Vähintään siis seitsemän, ehkä jopa yli kahdeksan kuukautta on tullut jumpattua melko lailla ahkerasti. Alkaa vähän tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti on tulossa elämäntapa, niin kuin minulla olisi tarkoituskin.

Olen aika tyytyväinen siihen, millaisen tasapainon olen löytänyt jumppaamisen kanssa. Yritän jumpata ahkerasti, käytännössä joka päivä, mutta en ahdista asialla itseäni. Jos joku päivä jää väliin, en äkäile siitä itselleni, vaan ajattelen filosofisesti, että huomenna on uusi päivä. Lepopäivät ovat joka tapauksessa tarpeen kasvoille, joten laiskuuden tai turhan kiireisen päivän voi itselleen naamioida lepopäiväksi ja syyllisyydentunteet on sillä kuitattu. Itseasiassa teen kyllä lähes joka päivä jotain minijumppaa, lähinnä CFF:n tiettyjä ”ryppyjen silityksiä”, joista on itselleni tullut aika lailla automaattisia, samoin kuin CFF:n kasvohieronnan, johon kuluu aikaa maksimissaan minuutti. Joinakin päivinä tosin tämä minuuttikin on liikaa…

Onko sitten tullut tuloksia, te kysytte. Minähän olen jossain jutussani kirjoitellut, että puolen vuoden kohdalla pitäisi olla jo näkyviä tuloksia. Uusia valokuviakaan en ole päivittänyt blogiini melko lailla neljään kuukauteen. Noh. On tullut tuloksia. Mutta edelleenkään ei niin selviä, että voisin esitellä vertailukuvia joulukuuhun 2009 nähden. Itse kuitenkin näen peilistä, että poskipäät ovat kohonneet ja poskiin on tullut mukavan näköistä lommoa, sellaista kuin joskus nuorena niissä oli. Mieskin totesi tässä hiljattain, että kyllä jumppa on tuottanut tulosta. Ja työtoveri kommentoi positiivisesti, joskin Lissabonin auringon mukanaan tuoma keveä väri kasvoissa saattaa sekin muuttaa yleisilmettäni hehkeämpään suuntaan.

Itselläni on sellainen fiilis, että jumppaaminen on kannattanut ja kannattaa edelleen. Samaan tyyliin siis jatketaan eli elämäntapaa tästä yritän edelleen rakentaa itselleni 🙂

Otsajumppaa uudella tavalla

Vastaa

No… on tuo otsikko kyllä aika reipasta liioittelua. Olen tuolla blogini jumppaohjesivulla ja jossain blogikirjoituksessakin esittänyt Sanford Bennettin tekniikkaa ryppyjen hieromiseksi pois – yksinkertaistettuna idea on se, että jännitetään tiukasti alla oleva lihas ja kämmenen kannalla hierotaan kasvoja. Tällä tavoin voi sekä hieroa ryppyjä pois että jumpata kasvolihaksia (mikä taas puolestaan vähentää ryppyjä).

Pienen modifikaation bongasin kuitenkin otsan jumppaamiseen vastaavalla tekniikalla. OIen itse ohjeistanut aikaisemmin seuraavaa:

Otsalihas rentoutetaan rutistelemalla sitä peukalon ja etusormen välissä kauttaaltaan niin kauan, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiin. Sen jälkeen otsalihas jännitetään nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Lihas pidetään jännityksessä ja samalla hierotaan koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla.

Frederick M. Rossiterin Face Culture -kirjassa (taas yksi kasvojumppaguru… kerron joskus lisää) tämä otsan hierominen tehdään muuten vastaavasti, mutta sen sijaan, että kohotettaisiin kulmakarvoja ja siten jännitettäisiin otsalihasta, rutistetaankin toinen silmä kiinni (toinen jää auki). Tällöin kiinni rutistetun silmän puoleinen osa otsaa siliää ja sitä on sitten hyvä hieroa ihan vastaavasti kämmenen kannalla kuin mitä tuossa edellä esitän.

Puolta tietysti vaihdetaan vastaavasti eli toinen silmä vuorostaan kiinni ja hierotaan otsaa sen puolelta. Otsan keskiosan voi hieroa sitten vaikka siten, että nostaa molempia kulmakarvoja ylös. Hieronnan määrää voi säätää makunsa mukaan, mutta voi tehdä esim. 2-3 kymmenen pyörähdyksen sarjaa oikealle ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, ehkä vielä 1-2 sarjaa keskelle.

Ei tuo aiemminkaan esittämäni tekniikka huono ole, mutta ehkä tämä on vielä parempi 🙂

Haettiin lämpöä ja historiaa – molempia saatiin. Ja jumpattuakin tuli.

Vastaa

Siellä Lissabonissa siis. Lämpöä saatiin vähän vähemmän kuin toivottiin – sää oli ihan mukavan keväinen, mutta oikeastaan vain parina päivänä oikeasti lämmin eli parikymmentä astetta. Sadettakin saimme jonkun verran. Mutta verrattuna lumiseen Suomeen ero lämpötiloissa oli oikein mukava. Palmuja on aina kiva nähdä, niistä tulee jotenkin hyvät fiilikset 😀 Ja historiaa piisasi. Ihan vähän olin haaveillut, että shoppailemaan olisi ehtinyt enemmän, mutta kyllä se jäi aika vähäiselle. Kasvoihin tuli kivasti vähän väriä ja pisamat tulivat esiin, nyt voi taas unohtaa poskipunan jonnekin laatikon pohjalle. Tässä jonkinmoinen raportti reissusta – en ahdista teitä maisemakuvilla tai perheposeilla, kunhan puran vähän hyviä fiiliksiäni reissusta 🙂

Nähtävyyksiä riittää

Onnistuimme viikossa kiertämään ilmeisesti kaikki Lissabonin tärkeimmät nähtävyydet, eikä tarvinnut  edes kieli vyön alla laukata. Päinvastoin, aika rauhallista tahtia etenimme. Toki jäi paikkoja käymättä, mutta ei jäänyt sellaista fiilistä, että voi ei, vaikka mitä tärkeää olisi ollut vielä. Hieno kaupunki! Kulttuuria ja historiaa, hyvää ruokaa (no, saatiin kyllä aika huonoakin…), tehokas julkinen liikenne (metrolla ja raitsikoilla oli superhelppoa ja edullista kulkea), keskusta jossa on helppo kävellä, etäisyydet eivät ole suuren suuria, halvat taksit, kauniita rakennuksia, kaiken kaikkiaan viehättävä paikka. Voin suositella!

Portugali – kenkiä, kenkiä

Juuh, onhan niitä, eivätkä ole kalliita (kaikki). Onnistuin kuitenkin tuomaan kotiin vain yhden kenkäparin, eikä sekään edes ole portugalilaista tuotantoa vaan Brasiliasta, Melissan muovikengät. Olen aika pitkään miettinyt ostavani Melissalta yhdet tietyt kengät kaupunkikumisaappaiksi eli nämä Melissa Ashantit (suomalaisten muotiblogaajien rakastama malli 😀 ):

Noh, Vasco da Gaman ostoskeskuksessa oli tarjolla aika monia Melissan malleja puoleen hintaan, mm. nuo Ashantit 45 eurolla. Mutta kävi vähän niin kuin arvelinkin eli en sitten kuitenkaan syttynyt niihin. Sen sijaan löysin toiset Melissan kengät, jotka oli pakko ostaa (alennettu hinta 37,50 €):

Jostain syystä pieni kenkäfriikki minussa huokaa onnellisena. Äkta kierrätysmuovista tehdyt kengät, ekologiset, kauniit, hyvät jalassa, vähän erilaiset kuin muilla ❤ ❤ ❤

Kenkiä olisi kyllä löytynyt tosiaan Lissabonista monenlaisia muitakin, moneen eri hintaan. Suomihinnoissa oli osa, mutta sitten kun osui sopivaan paikkaan, niin hintana oli naurettavat 15 euroa parilta ja ihan päivän muotia olivat. Mulla vaan taitaa olla kenkiä jo riittävästi, että en enää osta kuin ne joita aivan palavasti halajan (niitäkin löytyy turhan usein :).

Jos mielii ostoksia tehdä

En tosiaan juuri ehtinyt ostoksia tuolla reissulla ajatella, perheen nuorin jäsen kun ei niin rakasta tätä puuhaa. Mutta sen verran kuitenkin, että voin vinkata jotain minne kannattaa mennä, jos Lissaboniin päätyy:

  • Matkamuistokrääsää löytyi tietysti vähän joka puolelta, mutta kivoimpia juttuja löysin Castelo de São Jorgen luota matkamuistokaupoista. Siellä oli ihan laadukasta posliinia ja jotain muutakin kivaa käsityötavaraa.
  • Vasco da Gaman ostoskeskus samoin kuin Campo Pequenon ostoskeskus ovat molemmat näppärästi metropysäkin päässä. Molemmat ovat isoja ja täynnä vaikka mitä liikkeitä, muotia lähinnä. Mieleen tulee esim. Itäkeskus tai Kamppi, tai vaikka Ideapark. Ihan halpoja liikkeitä niistä ei kyllä löydä paitsi C&A, jonka hinnat eivät normaalistikaan ole kovin korkeat ja alennuksessa vaatteita saa aika pilkkahintaan.
  • Ympäri kaupunkia oli kaikenlaisia halpismyymälöitä, jotka olivat vähän rotankolon näköisiä 😛 mutta yllättävän muodikasta ja edullista tavaraa niistä löytyi. Kannatti kurkistaa sisälle. Sen sijaan keskustan kalliissa putiikeissa emme käyneet lainkaan, emmekä kiertäneet katuja, joilta olisi löytänyt hienoja merkkituotteita.
  • Paras löytömme olivat Martin Monizin metroaseman kohdalla olevat kauppakeskukset. Niissä aasialaiset kauppaavat säälittävän halpaan hintaan vaikka mitä: vaatteita eniten mutta myös kenkiä, koruja (myös tee-se-itse -tavaraa), ruokaa… Vaatteiden laatu ei välttämättä ole kovin häävi, mutta ei ole hintakaan. Myyjiä oli enemmän paikalla kuin asiakkaita ja kaikki aasialaisia – oli vähän hämmentävää kulkea siellä tyttären kanssa kahdestaan. Erotuimme joukosta aika selkeästi 🙂 Tällä alueella tuli vastaan myös kiinalaisten pitämä jonkun sortin outlet-myymälä, josta löytyi tämä hupsutus, joka oli pakko ostaa 😀

Eli siis tuo takkihan se löytö oli. Kaulus kania ja laatu ihan höpöä, mutta ah niin … no, minun vaatteeni vaan 😀 Ihan tyytyväinen olin Lissabonin tuliaisiini tuon takin ja Melissoideni kanssa.

Martin Monizin aukiolta muuten kun lähti kävelemään kohti Independenten metroasemaa, niin kadun varressa oli muutama hävittömän halpa kenkäkauppa (niitä aasialaisten pitämiä) ja joitakin ehkä vähän kalliimpia, mutta samalla laadukkaampia. Ja pari kivaa halpisvaatekauppaakin.

Kasvojumppaa vielä

Jotta eivät tämän blogin jutut menisi ihan tyystin kasvojumppa-aiheen ohi, niin tässä seuraa pakollinen jumppausosuus tähän kirjoitukseen: Kasvojumpan kanssa kävi aika lailla niin kuin osasin olettaakin – tai oikeastaan paremmin kuin osasin toivoa. Olen viime aikoina yrittänyt jumpata Carolynin jumpan mukaan, mutta eipä sitä aikaa ja ennen kaikkea jaksoa irronnut koko matkan aikana niin paljoa, että olisi saanut käytettyä varttia kasvojumppaamiseen kerralla. Onneksi pelastajana on kuitenkin Ageless! Välillä lauantai-sunnuntai eli matkapäivinä onnistuin tekemään Agelessin jumpan 6 kertaa – siis kolme kertaa koko jumpan läpi. Itseasiassa jumppasin aika lailla Louisen suositusten mukaan. Jos olisi vielä tullut neljäs koko jumpan läpimenokerta, en olisi ollut lainkaan tyytymätön suoritukseeni 😀 Tilanne oli kuitenkin se, että tulimme monena päivänä hotellille vasta klo 22 maissa ihan puhkipoikkikuolleina, joten ymmärrettävästi kasvojumppa ei ekkana silloin tullut mieleen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli erinomainen ja arjesta irroittava, ihan niin kuin oli tarkoituskin.

Joko joko

Vastaa

Tilasin Carolynilta aiemmin mainitsemani rasvapurnukat pari päivää ennen reissuunlähtöä eli täsmällisesti ottaen keskiviikkona 25.3. Mietiskelin jo tilausta tehdessäni vähän huolissani, että kauankohan paketilla mahtaa kestää tulla Suomeen – lähinnä ettei se tällä kertaa tulisi liiankin pian ja jäätyisi postilaatikossa kalliit voiteet. Laitoinkin sitten Carolynille sähköpostia ja kyselin, tietääkö hän kauanko paketti mahtaa viipyä matkalla. Sain taas hyvin nopsaan vastauksen, jossa Carolyn pahoitteli, että ei tiedä muuta kuin että paketilla menee jotain välillä 6-15 vuorokautta. Sovimme sitten, että Carolyn postittaa paketin viime maanantaina eli 29.3. Tällä tavoin ei ainakaan olisi mitään vaaraa siitä, että purkit venyisivät postilaatikossamme pitkään. Olin omasta mielestäni hyvin järkevä, kun toimin näin 😛

Nyt sitten mietityttää oliko se kumminkaan fiksua. Arvatenkin tämän paketin kanssa kuitenkin käy niin, että sillä menee täydet 15 päivää matkalla ja sitten koko tämä hieno operaatio menee hukkaan. Jos Carolyn olisi postittanut purkit heti saman tien minulle, olisin saanut ne jo mooooonta päivää aikaisemmin käsiini (hmm, nyt olisi käytännöllistä jos Suomen kielestäkin löytyisi vaikka ranskan kielen toista futuuria vastaava ilmaisukeino tai joku muu kumma tulevaisuudessa tapahtuvaan menneisyyteen viittaava kieliopillinen rakenne – tuo edellinen lause kun viittaa tulevaisuuteen, mutta se ei käy siitä mitenkään ilmi) ja päässyt läpyttelemään uusia voiteita nassuuni. Joskin ihoni voi tällä hetkellä mainiosti: Lissabonin pieni määrä aurinkoa ja sopivan kostea ilmanala tekivät iholleni ihmeitä. No, realistina odottelen pakettia saapuvaksi 12.4 eli tasan viikon päästä. Silloin paketti olisi ollut matkalla 15 päivää.

Mutta millähän voitelisin naamavärkkiäni odotellessa… Kaapista löytyy ainakin:

  • Viimeiset tipat päivävoidetta, riittää ehkä kolmeksi päiväksi jos on säästeliäs
  • Avokadoöljyä (ei kelpaa yksinään naamarasvaksi, tämä öljy on hassun kuivattavaa O.o kaipaa jotain muuta kaveriksi)
  • Vehnänalkioöljyä (oranssia, ihoon tulee kellertävä vivahde kun tätä käyttää, olen käyttänyt ihan pelkästään kasvorasvan korvikkeena, ällistyttävän kivan tuntuista)
  • Locobase Repairia (ihqua huulirasvana ja käsivoiteena, kynsinauhani huokaavat nautinnosta, mutta luulen että voide on ihan vähän liian tuhtia tavaraa koko kasvoihin laitettavaksi…)
  • Phytomerin dekolteehömppää eli sikakallista kaula- ja dekolteerasvaa (ei sovi kasvojen iholle ainakaan mulla)
  • Ja sitten muutama putkilo silmänympärysvoiteita, jotka aina jäävät multa käyttämättä

Näillä pitäisi atoopikon pärjätä viikko, jos on pihi eikä osta jotain ”välirasvaa”. Taidan olla pihi 😀 Pitää lotrata kasvovettä antaumuksella ja kostuttaa ihoa sisäisesti juomalla paljon vettä.

Jos aamulla on kaulakoru omasta takaa, niin mitä voi yrittää tehdä…

Vastaa

Joskus käy niin, ettei jaksa kärsiä kauneuden vuoksi, ja sitten sitä vaan nukkua röhnöttää autuaasti mahallaan nenä tyynyyn hautautuneena. Tai mikä vielä pahempaa, kyljellään. Lopputuloksena on  aamulla ruttuisen naaman lisäksi se riivatun jokisuisto eli kaulakoru omasta takaa. Ja tietysti juuuuuuri sinä aamuna on isoin hinku pukea päälle avokaulainen pusero, jossa tuo kaulakoru pääsee täysiin oikeuksiinsa. Siinä vaiheessa lentävät ärräpäät ja kenkuttaa se, ettei ihmisrukalla ole sen vertaa itsehillintää, että kykenisi nukkumaan sievästi selällään kädet kauniisti ristissä tyynyn päällä. Ja jos ei ihan niin sentään kykene nukkumaan, niin kuitenkin siten, ettei rintojen väliin painuisi niitä kurjia ruttuja. Todellisuudessahan ainakaan minulle selällään nukkuminen ei edes ole kärsimystä, vaan ihan mielelläni nukun niin. Ainoastaan nukahtaminen on  minulle helpompaa kyljellään vanhassa tutussa ja turvallisessa uniasennossa ja siksi siihen tulee silloin tällöin sorruttua.

Mutta niin. Ollaan vielä siinä onnellisessa tilassa, että jokisuisto ei ole pysyvä kaunistus, vaan todellakin riippuu siitä, missä asennossa yö on tullut vietettyä. Yö on kuitenkin tullut nukuttua kyljellään. On aamu ja pitäisi se avokaulainen pusero laittaa päälle. Mutta dekoltee on sen näköinen, että ei huvita katsoa peiliin. Mitä tehdä?

Yllättävän yksinkertaisesta asiasta on ainakin jonkun verran hyötyä:

Sormet siis ristiin tuohon dekolteen alueelle, painetaan sopivasti ja vedetään sormia erilleen kohti  kainaloita. Eli tavallaan siloitetaan ihoa sormilla, vedetään siis niitä tylsiä ryppyjä ”auki”. Hieromiseksikin tuota voisi nimittää. Tärkeää tässä on huomata, että yritän tehdä tämän siten, että rintakehä on mahdollisimman ”kireällä” ts. auki. Tarkoituksena on saada lihakset alla jännittymään sen verran kuin tuossa asennossa on mahdollista. Ei se ihan helppoa ole, parhaiten sen saavuttaa ehkä siten, että käsivarret ovat aika lailla kylkiä vasten, ja kun sormia vetää erilleen, niin kyynärpäät siirtyvät taaksepäin ja lapaluut rutistuvat yhteen. Tuo lihasten jännityksessä oleminen on kaiken kaikkiaan tärkeää näissä ”silitysoperaatioissa”, joita voi kasvojenkin alueella toteuttaa.

Samaa sitten toistetaan tarpeen mukaan koko dekolteen alueella:

Itselläni siliävät dekolteen rypyt ihan kohtuullisesti tällä tavalla, ainakin sellaisiksi että kehtaa pukea sen avokaulaisen puseron päällensä 🙂 Yleensä silittelen samaa kohtaa pari kolme kertaa. Paljonko sitten raaskii ihoa painaa eli voimaa käyttää? No. Minä käytän niin paljon kuin tuntuu hyvältä. Eli painan aika lujaa. Ihan varmasti iho venyy. Ihon venyminen on joidenkin mielestä todella pelottavaa ja tuntuuhan se aika hurjalta itsestäkin, mutta kyllä nuo kasvojumppagurut vakuuttavat, että ei siitä tarvitse huolehtia. Uskon heitä, toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä ajatella toisin.

Niin. Anteeksi pitkä blogihiljaisuus. Tässä siihen omasta mielestäni oikein hyvä ja viehättävä syy:

Iski nimittäin yllättäen hinku lähteä koko perheellä Lissaboniin viikon reissulle katsomaan palmuja ja historiaa. Lentoliput ja hotelli varattiin vajaan parin viikon varoitusajalla, ja reissusta kotiuduttiin tänään. Vaikkei tämä olekaan matka- tai muotiblogi, niin raporttia seuraa – pakkohan mun jonnekin on saada vuodattaa tuntojani edes ihan ihan ministi noihinkin aiheisiin liittyen. Luvassa vinkkiä hassuista ostospaikoista ja kihinää Melissan kengistä ja tietysti muuten vaan yleistä hehkutusta.

Mikä laulaen tulee…

Vastaa

Ei tämä nyt suoraan kasvojumppaan liity, mutta kasvojen ihoon kuitenkin, joten voin kai purkaa rahantuhlausangstiani tänne 🙂 Kasvovoiteeni ovat nimittäin olleet loppumassa jo jonkun aikaa, yövoidepurkki loistaa tyhjyyttään ja päivävoidettakaan on jäljellä enää pieni nökäre. Seerumi on loppunut ajat sitten. Silmänympärysvoidetta sentään on jäljellä varmaan kolmea eri sorttia, kun en oikein tykkää käyttää niitä – voisin sillä tietysti voidella muutenkin kasvojani, hmm. Tulispa nekin käytettyä pois.

Mutta rasvapurkkien osto siis on häämöttänyt edessä jo jonkun aikaa, en vain ole tehnyt asian eteen mitään, kun en oikein ole tiennyt minkä sorttista rasvaa sitä naamaansa seuraavaksi lääräisi. Atooppinen iho ja allergiat rajaavat aika reippaasti valikoimaa, samoin kuin tuoksujen (turha?) pelko. Yleensä olen ostanut tuttua ja turvallista, mutta viimeksi kokeilin apteekista Eucerinin uusia tuotteita vanhenevalle(!) iholle, enkä oikein ollut täysin tyytyväinen. Nyt siis olisi hyvä hetki kokeilla taas jotain uutta.

Yksi mahdollisuus olisi tämä: Carolyn Cleaves (CFF) julkaisi viime vuoden marraskuussa oman ihonhoitotuotesarjansa ja olen sitä ihmetellyt siitä lähtien. En ole oikein ihastunut ajatukseen tilata kosmetiikkaa jenkkilästä, ajatus tuntuu minusta jotenkin vähän pöljältä. Hintakin on arveluttanut, ei tuo nimittäin mikään ihan halpa sarja ole – tällä hetkellä tuotepaketista on tarjous hintaan $149,95. Hylkäsin oikeastaan aika pian ajatuksen tuotesarjan tilaamisesta. Lueskelin kuitenkin kiinnostuneena mitä Carolyn sivuillaan kosmetiikasta kertoo.

Mutta kun aikaa kului, niin tuli vastaan tämä rasvapurkkien tyhjeneminen ja vaikea päätös siitä, mitä ostaisi seuraavaksi 🙂 Taas piti kurkistaa Carolynin sivuja ja tällä kertaa tein pikalaskelman siitä, mitä uudet Eucerinin purnukat tulisivat maksamaan. Yllätyksekseni hinta ei jäänyt kovin kauas Carolynin hinnoista – kolme Eucerinin superhypervanhenevanihonekstraerikoisrasvaa (eli antiage, Q10 ja hyalyron filler -tuotteita) maksaisi vähän vajaa sata euroa. Carolynin paketti postikuluineen erikoisalennuksen kanssa (-$15 vanhoille asiakkaille) tulisi maksamaan n. 112 €. Eli ero ei olekaan kovin kummoinen. Ja itseasiassa Carolynin paketissa tulee 7 eri tuotetta mukana, tuossa mun Eucerin-pläjäyksessä on vain kolme tuotetta.

Noh, mitä tästä seurasi, arvaatte varmaan. Eli tein sitten tilauksen. En nyt oikein tiedä miksi minulla on vähän syyllinen olo siitä – menihän siinä kerralla aika paljon rahaa, mutta en läärää voiteiden kanssa kovin hirveästi, joten ne riittänevät melko pitkään. Ja siis aika lailla saman rahan olisin saanut kulumaan täällä kotimaassakin, ihan vaan apteekissa. Mutta syntiseltä vaan silti tuntuu tilata rasvapurkkeja tuommoisella rahalla.

Mitä siis oikein tilasin

Carolynilla on kaksi eri tuotepakettia. Edullisemmassa paketissa on viisi purkkia:

Siis puhdistusmaito (käytetään iltaisin), kasvonaamio (käytetään kaksi kertaa viikossa), kuorintavoide (käytetään kaksi kertaa viikossa), toinen kasvonaamio (käytetään joka päivä) ja kosteusvoide (käytetään aamuin illoin).

Hintaa tällä paketilla tällä hetkellä on $86,95 + postikulut (luultavasti $13,95) = $100,90 eli noin 76 €.

Kalliimpi paketti (se jonka minä tilasin)

sisältää tämän lisäksi lisäksi vielä kaksi seerumia. Olen oppinut tykkäämään seerumeista, kun olen eri tuotesarjoista niitä käyttänyt:

joista molempia käytetään päivittäin, aamuin illoin. Hiukan arveluttaa kuinka minun tulee käytettyä paketissa olevaa kasvonaamiota ja ehkä puhdistusmaitoakin, kun olen kroonisesti laiska käyttämään sellaisia. En meikkaa, joten nuo kasvomaidot tuntuvat aina vähän turhilta. Tiedän, tiedän, likaantuu iho päivän aikana ja se on syytä puhdistaa… Olen vain laiska.

Ideana tässä tuotepaketissa on kuitenkin se, että tuotteilla on yhteisvaikutusta ja niitä siis todella on tarkoitus käyttää kaikkia lähes joka päivä. Aamuisin naamatauluun lätkäistään viittä eri ainetta, iltaisin vain (köh) neljää. Eli minunkin sitten pitää opetella vihdoinkin käyttämään myös tuota kasvonaamiota ja puhdistusmaitoa, huoh. Ihan hirveän kaukana ei tilanne kyllä ole siitä, mitä nytkin läpyttelen kasvoihini, joskus olen nimittäin kauhukseni laskenut, että aamulla käytän kuutta(!!!) eri tuotetta kasvoihin, ja minä kun en edes meikkaa O.o Huh. Tuohan on siis vaan helpotus nykyiseen 🙂 Tosin tätä systeemiä on tarkoitus seurata vain kuukauden ajan kerralla, sen jälkeen sitä voi tuunata omien tarpeidensa mukaisesti, kunhan vain on pari tehokuukautta vuoden aikana. Carolynilla on oikein aikataulukin siitä, miten eri tuotteita käytetään tehokuukauden aikana – ihan näppärä idea, kun ihan kaikkia tuotteita ei ole tarkoitus joka päivä käyttää.

Niin, tämä kalliimpi paketti siis maksaa tällä hetkellä $149,95 + postikulut $13,95 = $163,90 mikä tekee euroissa noin 123 €. Ja minä sain siis tästä vielä n. 11 € alennuksen vanhana asiakkaana.

Molemmissa paketeissa tulee mukana myös kasvojen hierontaohje samoin kuin ohje siitä, kuinka ryppyjä silitellään pois kasvoista. Tätä on tarkoitus tehdä siinä samalla, kun rasvoja levitellään kasvoihin.

On aina tosi jänskää kokeilla uusia ihovoiteita, kun ikäviäkin ylläreitä krantun ihoni ja rasvojen yhdistelmä on aiheuttanut, siispä nytkin jännittää. Ja sekin on kiinnostavaa nähdä, jaksanko oikeasti käyttää noita tuotteita niin kuin pitäisi. Seerumit ja kosteusvoiteen kyllä varmaan lätkäisen kasvoihini, mutta kuinka mahtaa käydä kuorimisten ja naamioiden. Voin raportoida, jos kiinnostaa 😀