Lämpöistä joulua!

2 vastausta

Tällaisten tulipalopakkasten keskellä on syytä toivoa, että kaikkien joulu toden totta olisikin lämpöinen. Itselläni on nyt vähän viileänsorttista – kuumetta 37.9, paleltaa ja appiukon sanoja käyttäen kaikinpuolin ”holotna olo”. Onhan se. Vielä pullataikina ja piparitaikina odottavat leipomista, mutta eiköhän nuo tule leivottua, kun vaan lääke alkaisi vaikuttaa.

Kasvojumppakin on taas saanut pikkuisen puhtia, yritän jumppailla joka toinen päivä, ja olen nyt muutaman kerran tehnyt jumpan aamulla ennen sängystä nousua. Se on kyllä loistava systeemi! Jumppa on heti pois alta siltä päivältä. Ainoa vaan että ei taida Carolynillä (joka tätä suosittelee) olla aamuherkkäunista miestä… Kyllä saa hipihiljaa jumpata, ettei miesrukka heräisi ennen aikojaan. Ja herätyskello tietysti pitäisi olla vartin verran aikaisessa soimassa, siihenkin mies tietenkin herää. Ei siis meidän aamu-unisessa perheessä toimi tämä systeemi kuin vapaapäivinä, jolloin kellon ei tarvitse olla lainkaan herättämässä.

Pian tämä joulu muuttuu minullekin lämpimämmäksi, kun kuume alkaa laskea 😀 Sitä odotellessa toivotan kaikille lukijoille pullantuoksuista rauhallista joulua!

Nesteet kiertämään

4 vastausta

Olen nyt parin kuukauden ajan testaillut uutta Carolynilta saamaani kasvojen lymfahierontaa. Tai no, se on itse antamani nimi tälle tekniikalle, mutta nestekiertoon tuo tekniikka vaikuttaa yhtä kaikki. Kirjoittelin lokakuun alussa onnettomana sähköpostia Carolynille ja kyselin olisiko hänellä jotain apuja siihen, että poskipäideni yläpuolella (ei siis suoraan silmien alla vaan enemmän ohimoiden suuntaan siinä poskien päällä) on tylsät neste(?)pussit. Samalla valitin siitä, että hamsterinpussit eivät tahdo oikein hävitä. Kuulostin ilmeisesti Carolynin mielestä sopivalta koekandidaatilta, sillä hän tarjosi minulle testattavaksi uutta mini”jumppaansa” eli tosiaan tuollaista nestekiertoa parantavaa hierontaa. Ilmeisesti iso osa noista leuka-alueen pussituksista voi johtua nestekertymästä, ja ne poskien päällä olevat pussit hyvinkin. Lupasin testata tätä ohjelmaa kuukauden päivät ja kertoa sitten Carolynille tuloksia.

No, en voi tietysti tässä kertoilla itse ohjelmasta sen ihmeempiä, koska ko. ohjelma ei ole vielä julkinen. Ilmeisesti se tulee myyntiin/jakoon joskus tämän vuoden loppupuolella, jos olen ymmärtänyt oikein. Mutta omista tuloksistani ja fiiliksistäni voin tietysti kertoa 🙂

Olen kuullut lymfahieronnasta paljon hyvää ja aika dramaattisiakin kertomuksia sen vaikutuksista. Myös jotkut Carolynin koekaniinit ilmeisesti ovat saaneet nopeasti todella hienoja tuloksia. Harmittaa kyllä itseni sanoa, että minulle hieronta ei ole tuottanut mitään spesiaalituloksia. Kasvot näyttävät sen jälkeen ihanan virkeiltä ja hehkuvilta ja leukapussit vähän pienemmiltä, mutta poskipäiden pussit eivät minusta edes pienene, saati että häviäisivät kokonaan. Teen tuota hierontaa kyllä aika monta kertaa viikossa, koska se on nopea (ehkä 3 min) ja helppo ja tosiaan saa kasvot rusottamaan kauniisti, ja siinä on kuitenkin tiettyjä kasvojumpan elementtejä mukana. Carolyn ehdotti, että tekisin tuon hieronnan 5-6 kertaa viikossa normaalin kasvojumpan ja Face Firmerin (CFF:n yksi perusosa) lisäksi. Sinänsä olen kuullut ohjeistusta, että lymfahierontaa ei olisi hyvä tehdä joka päivä, vaan ehkä … oliskohan vaikkapa 3-4 kertaa viikossa. Lukema on itse keksimäni, koska en ole oikeasti nähnyt mitään tarkkoja ohjeita, ihan vaan keskustelua siitä, että vähän harvempi väli olisi parempi. Tein silti varsinkin alkuun hieronnan uskollisesti käytännössä joka päivä.

Vähän harmissani kerroin Carolynille siitä, että en ole saanut tuloksia tällä ohjelmalla aikaan, mutta hän lohdutti minua, että kyllä nuo nestepussit silmien alla ja poskipäiden päällä katoavat ihan peruskasvojumpalla. Mutta kärsivällisyyttä ja aikaa siihen vaaditaan, vuosia… Kasvojumpalla kuitenkin tavallaan rakennetaan uudestaan ihoa ja sen alla olevia kudoksia ja se nyt vaan ei ole nopea prosessi.  Mutta mikäs kiire tässä valmiissa  maailmassa! Teen siis lymfahierontaa ja jumppaan aina kun jaksan 🙂 Jospa se kiitos seisoisi lopussa.

Eipä aikaakaan kun voi kauhistus

1 vastaus

Eli olen päässyt nyt itse toteamaan, että kyllä kasvojumpalla saa epätoivottujakin muutoksia aikaan. Hamsterinpusseista kun haaveilen pääseväni eroon, niin olen aika ahkerasti tehnyt yhtä Carolynin ohjeistamaa lisäliikettä (2009 uutiskirjeestä). Ja näyttää siltä, että olen tehnyt sitä liiankin ahkerasti. Muutama viikko sitten tuijottelin hajamielisenä peiliin ja yhtäkkiä huomasin, että hei, mitäs nuo hassut patit tuossa suupielten ”poskenpuolella” ovat. Ei semmoisia aina ole siinä ollut. Hmm. Itseasiassa hoksasin, että johan nuo ovat tuossa hyvän aikaa olleetkin, silmäni vaan ei ollut topannut niihin aikaisemmin. Aikani kun asiaa pureskelin, niin tulin siihen tulokseen, että hahaa! spot training se siinä nostaa ilkeästi päätään! Eipä siis muuta kuin lomailemaan tämän liikkeen suhteen. Edes sillä en ole voinut lohduttaa itseni, että hamsterinpussit olisivat kaikonneet, sillä nekin kyllä olla möllöttävät paikoillaan. Saa nähdä kauanko menee, että itse aiheuttamani patit häviävät.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa muuten kiusallinen riesa: alaleukani jotenkin kummallisesti niukahtaa sijoiltaan. Ei se kipeä ole, mutta huomaan vain, että purressa poskihampaat eivät mene ihan täysin kiinni toisiinsa. Väliin jää pieni rako. Aika eksoottisia ääniäkin saattaa kuulua leuastani – perhe ei oikein osaa arvostaa hienoja naksahduksia ja rusahduksia, vaan värisee kauhusta joka kerta, kun intoudun hieromaan leukaani siinä toivossa, että se luisuisi takaisin paikoilleen. Kasvojumppa onneksi auttaa tähän! Joka kerta kun teen CFF:n ohjelman, leukani on hetken aikaa kiltisti oikealla paikallaan. Jostain syystä se sitten kuitenkin taas liukuu väärään kohtaan. Onneksi tiedän kokemuksesta, että vaiva on ohimenevä. Olisikohan Putkiston venytyksistä lisäapua? Olen niitäkin yrittänyt tehdä.

Ristiriitaisia fiiliksiä

Vastaa

Katsoin (ja jumppasin) ensimmäistä kertaa kunnolla läpi Putkiston Luonnollisen kasvoklinikan videon. Olen nyt kyllä hiukan hämmentyneissä fiiliksissä. Video on minusta melkein vieläkin hankalampi kuin kirja.

Ongelmanani saattaa olla se, että olen tottunut paljon vastusta käyttäviin kasvojumppiin, enkä sen vuoksi ymmärrä keveiden painalluksien esim. akupisteisiin arvoa. Mutta toisaalta, videolla Marja Putkisto näyttää lähinnä hivelevän kasvojaan. Kirjaa kun luin ja jumppasin samalla, niin käytin monissa liikkeissä automaattisesti voimaa – ehkä enemmän kuin jumpassa on tarkoituskaan? – mutta videon perusteella on vaikea päätellä, paljonko voimaa jumpassa olisi tarkoitus käyttää. Osan liikkeistä hoksasin paremmin videon perusteella, mutta osan suhteen menin vain enemmän ymmälleen. Hmm.

Iiris kommentoi aiemmin, että videolla ei ole kaikkia liikkeitä, eikä siinä tosiaan ole. Monta aika kivaa liikettä puuttuu. Video on rakenteeltaan aika vastaava kuin kirja, eli hivenen hämmentävä. En oikein ymmärtänyt onko tarkoitus, että videolta tehdään yksi setti liikkeitä – ilmeisesti. Koko video on nimittäin vajaan tunnin mittainen ja jos tekee kaikki sen liikkeet, niin toistaa samoja liikkeitä useaan kertaan. Eli ilmeisesti on tarkoitus valita minkä setin haluaa milläkin kerralla tehdä. En oikein osannut päättää, mitä itse haluaisin tehdä, jumppasin siis koko videon läpi. Kasvoissa se kyllä tuntui ihan mukavasti, joten kyllä jumpasta tehoja löytyy, ainakin jos sen tekee sellaisella intensiteetillä kuin itse tein (eli käytin aika paljon vastusta ja voimaa).

Mutta mitä sanoisin lopputuloksena Putkiston jumpasta? Minusta se on hyvä jumppa. Tykkään kovasti edelleen venyttelyistä ja uskon, että Marja Putkiston ajatus siitä, että myös kasvolihakset kaipaavat venytystä ja rentoutusta, on ihan hieno juttu ja hän on ehdottomasti oikeilla jäljillä. Mutta jumppa on puettu harmittavan epäselvään asuun. Kaipaan itse säntillistä ohjelmaa, opastusta tyyliin ”tee kaikki nämä 20 liikettä, toista jokaista x kertaa”. Nyt kirjassa ja videossa on paljon ”hengenkohotusta” ja tsemppausta, mutta käytännön puoli vähän ontuu. Siltikin, suosittelen ehdottomasti! Kyllä tässä jumpassa vaan on jotain. Edelleen suunnittelen, että teen Putkiston jumpan itselleni parhaiten sopivista liikkeistä jumppakortit, jotka lisään CFF-korttieni kaveriksi ja teen CFF:n jatkona aina välillä, tai vaikka joka kerta.

Selviytymisstrategia kun ei vaan EHDI ja jaksa jumpata

Vastaa

Jooh… On taas syksy ja minulle se tarkoittaa sitä, että ei ole elämää, kun on vaan töitä (okei, tuntuu että näitä kausia on nykyään muulloinkin kuin syksyllä – ennen se oli vaan syksy). Kiva olisi kuitenkin joskus muistaa ja jaksaa kasvojumpatakin, joten olen kehitellyt selviymisstrategian tätä varten 🙂 Se on kyllä aika yksinkertainen:

  • Jumppaan aina kun asia tulee mieleen ja jaksoa riittää
  • Teen ne jumppaliikkeet, jotka juuri sillä hetkellä pystyy tekemään (pystyy = kapasiteetti riittää … kapasiteetti voi tarkoittaa henkistä tai fyysistä kapasiteettia :D)
  • En huolehdi siitä, teenkö spot trainingia, kunhan edes joskus jumppaan jotain
  • Ylläpidän päässäni epämääräistä listaa jumppaliikkeistä, joita voi tehdä esim. autolla ajaessa tai työpaikalla istuessa, kun aivot tekevät totaalisen topin, mutta kädet liikkuvat vielä
  • Työpaikalla vessassa käsienpesun jälkeen tuijotan kaihoisasti peiliin ja kuvittelen, että vielä joskus ehdin ja jaksan oikeasti jumpata. Sitten teen CFF:n Face firmerin tai hieron otsaani, ja olen tyytyväinen siihen, että olen taas tänään tehnyt edes jotain pientä kasvojumpan eteen 🙂

Ei tuo siis kovin kummoinen strategia ole, mutta sillä on nyt pakko mennä eteenpäin.

No nyt se sitten piti viimein ostaa…

2 vastausta

Ei voi mitään, Iiris onnistui myymään mulle Putkiston 3D Luonnollisen kasvoklinikan 😀 Eli jos katsotte täältä keskusteluja, niin niin siinä vaan pääsi käymään, että word of mouth iski jälleen. Tyytyväisen käyttäjän suositus sai minutkin kipinkapin kirjakauppaan. Aika pitkään olen jo miettinyt Luonnollisen kasvoklinikan ostoa, niin kuin tuosta Putkisto-blogitekstistäkin näkee, mutta aina olen lykännyt sitä, kun on vaan tuntunut, että kannattaakohan… Mutta nyt se sitten piti ostaa. Ostin sekä kirjan että DVD:n, kun vähän näytti kirjaa selaamalla siltä, että pelkästä kirjasta ei oikein saanut riittävän hyvin selkoa siitä, miten liikkeet tehdään. Hintaa tuli kyllä aika reippaasti: kirja maksoi n. 42 € ja DVD toisen mokoman. Nettikirjakaupasta olisi ehkä saattanut saada vähän halvemmalla, mutta en nyt vaan jaksanut odottaa 🙂 Videolla ei kaiketi ole ihan kaikkia kirjassa olevia liikkeitä.

Ensivaikutelma?

Tein koko jumpan heti kertaalleen läpi ja kyllä nyt tuntuu siltä, että ei tuo ollut hukkaostos. Putkiston jumppa ei ole siinä mielessä aggressiivinen kuin esim. FlexEffect tai edes Carolyn’s Facial Fitness, eli että käytettäisiin kovin paljoa vastusta tai että liikkeitä olisi oma jokaista kasvolihasta varten (no, ei ole FlexEffectissäkään sentään :), mutta yllättävästi sekin vain lihaksissa tuntuu. Jumppa sisältää Putkiston filosofian mukaan jumppa sisältää paljon lihasten venytyksiä ja rentoutuksia ja jonkun verran mielikuvaharjoituksia, toistojen määrää ei ole lyöty liikkeissä tiukasti lukkoon. Juuri nuo venytykset tuntuvat minusta parhaimmilta, joskaan en onnistunut löytämään kasvoistani mitään ihan kamalasti jumissa olevia paikkoja.

Kasvoilla oli kaunis väri ja ihoa kuumotti sen tuntuisesti, että veri totisesti kiersi jumpan jälkeen. Ei hassumpaa! Mutta oli jumpassa jotain sellaistakin, mistä en niin pitänyt.

Jumpan miinuksia?

Harmi kyllä, jumpassa on joitakin juttuja, joista en itse niin tykkää. Edelleenkään en ole hirveän innostunut kaikista hengittelyistä ja mielikuvaharjoituksista, mutta ne nyt eivät ole oikeasti mikään miinus, kunhan vain ovat sellaisia ei-mun-juttu -asioita. Mutta oikeasti isona asiana nousee esiin se, että kirjan avulla joitakin liikkeitä on tosi vaikea ymmärtää, sanoisinpa että joidenkin liikkeiden kohdalla on jopa mahdotonta olla täysin varma, että tekee ne oikein. Osa liikkeistä on toki ihan selkeitä, mutta kun liikkeissä on pääsääntöisesti vain yksi kuva mukana ja vaiheita kuitenkin samassa liikkeessä saattaa olla pari kolme, eikä tekstikään ole minusta aina ihan yksiselitteistä, niin… 😦 En ole vielä katsonut videota läpi ja uskon, että se kyllä selvittää asioita. Mutta toisaalta, minusta ei ole kyllä reilua, että jos kirjaa ja videota myydään erikseen, niin kirja yksinään on noinkin hankala käyttää. Mutta ehkä ongelma on vain minulla! Älkää nyt säikähtäkö tätä, ehkä minä vain olen vähän lukutaidoton 🙂

Toisena hankaluutena jumpassa on se, että jotkut liikkeistä ovat aika monimutkaisia. Niissä saattaa olla kolme eri osaa ja näissä osissa tehdään ihan eri juttuja. Ehkä liikkeet ajan kanssa oppii muistamaan, jos jumppaa tekee säännöllisesti, mutta on vaan käytännössä hankalaa kurkkia kesken jumpan, että milläs rivillä nyt olinkaan menossa. Itse tykkään enemmän siitä tyylistä, mitä esim. CFF:ssä ja FlexEffectissä on, eli että jumppaliikkeet on tehty hyvin selkeiksi ja yksinkertaisiksi. Kasvoklinikassakin olisi ehkä  ainakin joitakin liikkeitä vaan voinut pilkkoa useammaksi eri liikkeeksi ja siten yksinkertaistaa jumppaa, silläkin kustannuksella, että liikkeitä sitten olisi määrällisesti enemmän.

Nice to have -linjalla on vielä yksi juttu, jota kyllä kaipaan ihan joka ikiseen jumppaan. CFF:ssä nimittäin on ns. flash cardit eli kortit, joissa on kussakin aina kuvattu yksi jumppaliike. Kortissa on valokuva liikkeestä ja etupuolella korttia pikaselostus siitä, miten liike tehdään, ja takapuolella sitten vähän pitemmin juttua. Itse käytän niitä ihan aina jumpatessani, vaikka muistankin jumpan jo ulkoa. Minusta ne vaan ovat loistava apu jumppaamiseen, kun ei tarvitse selata mitään kirjaa eikä katsoa videota eikä muistella liikkeiden järjestystä (minusta ainakin CFF:ssä järjestyksellä on merkitystä, aika usein tehdään ensin liike ja sitten sille vastaliike). Tietysti lista liikkeistä ajaisi samaa asiaa, mutta silloin mukana ei ole valokuvaa ja tekstiä muistuttamassa siitä, miten liike tehdään. Ajattelin kyllä askarrella itselleni niistä Kasvoklinikan liikkeistä, joita luulen jatkossa käyttäväni, itselleni vastaavat kortit. Voin ne sitten lyödä samaan nippuun CFF:n korttien kanssa ja tehdä Kasvoklinikan liikkeitä aina, kun on sellainen fiilis, ilman että pitäisi alkaa kaivaa kirjaa esiin tms. No, saa nähdä saanko aikaiseksi ja jos saan, niin koska…:)

Kokonaisarvosana?

En nyt ala mitään numeerista arvosanaa antamaan jumpalle, mutta lopputuloksena voi sanoa, että kyllä tämä hyvä jumppa on! Nuo edellä luettelemani asiat ovat kuitenkin enemmän kauneusvirheitä. Ja jos Marja Putkisto tuolla jumpalla on pysynyt niin hyvinsäilyneenä kuin mitä hän on, niin jo siinä on ihan hyvä mainos jumpalle.

Jokin tässä vaan tehoaa <3

Vastaa

Edellisessä postauksessa intoilin siitä, että huolikurttuni kulmakarvojen välistä ovat melkein kadonneet. Mutta ei tässä vielä kaikki! Otsani on muutenkin silinnyt. Kun tunnustelen sitä sormillani, en tunne enää käytännössä lainkaan otsan vaakaryppyjä. Mutta uskokaa vaan – siellä ne olivat vielä vuosi sitten. Muistan täsmälleen kuinka tunnustelin otsaani ja ihmettelin, kuinka rypyt hävisivät sormituntumasta, kun otsa rentoutui sitä rutistellessa. Blogasinkin siitä innoissani.

Onkos todisteita kurttujen katoamisesta?

En ole tätä ilahduttavaa ilmiötä oikein saanut todistettua valokuvilla. Otsan vaakarypyistä on edelleen jäljellä aika selvät jäljet ihossa, joskaan ne siis eivät ole niin syvät, että juurikaan tuntuisivat sormiin. Ja joka tapauksessa en ole saanut alkujaankaan kuvattua noita otsaryppyjä kovin hyvin, joten vertailukuvia on tosi vaikea esittää. Ehkä jos joskus nuo hennotkin juonteet häviäisivät, niin sitten voisin tarjota kuviakin esille. Toisaalta… onhan minulla jo nytkin kuvia, joissa rypyt eivät otsassa näy. Ne kuvat vaan valehtelevat 🙂 kun kyllä ne rypyt siellä vielä ovat, vähemmän syvinä vain.

Huolikurtut kulmakarvojen välissä sitten ovatkin jo toinen juttu. Niistäkään ei kovin hyviä kuvia löydy, mutta jossain vaiheessa kyllä todistan tämän ihmeen teille kuvienkin avulla. Vielä saatte kuitenkin tyytyä vain uskomaan minua ilman kuvia: Muutama viikko sitten nimittäin aloin katsastella otsaani ja jostain muistin syövereistä kumpusi hämmentynyt ajatus siitä, että eikös tuossa kulmien välissä ollutkin joskus kolme pystykurttua… Ja nyt siinä näkyi vain yksi. Piti alkaa tarkistaa asiaa, ja löysinhän loppujen lopuksi (aika huonoja) kuvia, joissa kulmien välissä toden totta oli kolme kurttua. Hmm. Hämmästyttävää. Sitten otin uusia kuvia ja pistin kuvat rinnakkain… Tulos: joo-o, on niissä eroa! Siinä missä oli ennen yksi syvä kurttu ja kaksi pienempää, on nyt enää vain yksi kurttu (ei niin hirveän syvä) ja hennot jäljet niistä kahdesta pienemmästä.

No kerro nyt jo että mikä ihme on tuon tuloksen saanut aikaan!

Sanoisinpa että neljä (viisi?) eri tekijää:

Carolyn’s Facial Fitness -jumppa. Olen jumpannut tosi uskollisesti CFF:n mukaan ja siinä on mukana muutama liike, jotka vaikuttavat otsaan ja huolikurttuihin. Aina jumpan jälkeen otsani on ollut kivan sileän tuntuinen sormiin, juuri sillä lailla niin kuin tuossa yllä kuvasin ja huolikurtut siloiset myös. Olen lisäksi tehnyt paljon ylimääräistä huolikurttujen silitystä yhdellä tietyllä CFF:n liikkeellä, josta on tullut minulle aika automaattinen homma aina, kun on sopiva hetki (vaikka silloin kun kirjoitan blogia ja mietin mitä seuraavaksi sanoisin :).

Sanford Bennettin kasvohieronta. Ja siis tarkemmin sanoen otsan hieronta. Eli se jonka kuvaan tuolla jumppaliikesivulla (otsaliikkeet). Se jossa otsaa hierotaan kämmenen kannalla. Tuloksena on jälleen kerran ihanan siloisen tuntuinen otsa (= oletan että otsalihas rentoutuu). Tätä olen tehnyt tosi ahkerasti ainakin siitä lähtien, milloin siitä ensimmäistä kertaa blogasin. Laiskana en jaksa tarkistaa koska se oli, mutta on siitä yli puoli vuotta kulunut kuitenkin. Olen hieronut aina samalla vastaavasti myös kulmien väliä.

Selällään nukkuminen. Tämä vaikuttaa myös otsaan, jos ei mitään muuta niin välillisesti seuraavan kohdan kautta.

Huolikurttujen teippaus (aika harvoin otsan). Uskon että tällä on tooooosi iso merkitys! Huolikurttuni ovat suorastaan dramaattisesti näkymättömämmät, kun teippaan ne yöksi. Se isoin jäljellä oleva kurttu kyllä ilmestyy päivän aikana takaisin, varsinkin jos kurtistelen jostain syystä paljon kulmiani, mutta muut kaksi kurttua pysyvät kiltisti pois. Mutta tätä siis ei voi harrastaa, jos nukkuu kyljellään, koska tällöin teipit saavat kurtut aamulla näyttämään vain kahta kauheammilta. Uskon että huolikurttujen teippaus vaikuttaa välillisesti myös otsan sileyteen, koska en uskoakseni niin paljoa nostele unissani kulmakarvojanikaan, jos kulmien väli on teipattu.  Olen nyt ottanut työn alle sen, että siloitan otsarypyt oikein sileiksi illalla ja teippaan niiden kohdaltakin. Taka-ajatuksena on se, että jos huolikurtut siliävät näkymättömiksi (ne kaksi pienempää siis), niin mikseivät voisi otsarypytkin silitä. No, sepä nähdään. Kyllä otsani ainakin hetken aamulla on tosi siloinen. Vaivaahan tämä vaatii, enkä suinkaan jaksa joka ilta hommaa tehdä, mutta olen sitä mieltä, että se on vaivan arvoista.

Viidentenä EHKÄ Thomas Haggertyn jumppaliike nro 5. En ole tätä tehnyt ihan hirveän ahkerasti, mutta olenpa kuitenkin, aina silloin kun muistan (aika näppärä tehdä työmatkalla autossa). Tämä liike siis kaiken kaikkiaan nostaa kasvoja 🙂 mutta vaikuttaa etenkin otsaan ja silmiin. Ainakin olen huomannut, että korvieni ympärillä olevat lihakset ovat vahvistuneet, koskapa tunnen nykyään hyvin selvästi liikkeen näissä lihaksissa ja aiemmin en ole sitä huomannut miksikään.

Melkein harmittaa, että otsatukka peittää nämä hienot tulokseni 🙂

Jokin tässä vaan tehoaa <3

Vastaa

Edellisessä postauksessa intoilin siitä, että huolikurttuni kulmakarvojen välistä ovat melkein kadonneet. Mutta ei tässä vielä kaikki! Otsani on muutenkin silinnyt. Kun tunnustelen sitä sormillani, en tunne enää käytännössä lainkaan otsan vaakaryppyjä. Mutta uskokaa vaan – siellä ne olivat vielä vuosi sitten. Muistan täsmälleen kuinka tunnustelin otsaani ja ihmettelin, kuinka rypyt hävisivät sormituntumasta, kun otsa rentoutui sitä rutistellessa. Blogasinkin siitä innoissani.

Onkos todisteita kurttujen katoamisesta?

En ole tätä ilahduttavaa ilmiötä oikein saanut todistettua valokuvilla. Otsan vaakarypyistä on edelleen jäljellä aika selvät jäljet ihossa, joskaan ne siis eivät ole niin syvät, että juurikaan tuntuisivat sormiin. Ja joka tapauksessa en ole saanut alkujaankaan kuvattua noita otsaryppyjä kovin hyvin, joten vertailukuvia on tosi vaikea esittää. Ehkä jos joskus nuo hennotkin juonteet häviäisivät, niin sitten voisin tarjota kuviakin esille. Toisaalta… onhan minulla jo nytkin kuvia, joissa rypyt eivät otsassa näy. Ne kuvat vaan valehtelevat 🙂 kun kyllä ne rypyt siellä vielä ovat, vähemmän syvinä vain.

Huolikurtut kulmakarvojen välissä sitten ovatkin jo toinen juttu. Niistäkään ei kovin hyviä kuvia löydy, mutta jossain vaiheessa kyllä todistan tämän ihmeen teille kuvienkin avulla. Vielä saatte kuitenkin tyytyä vain uskomaan minua ilman kuvia: Muutama viikko sitten nimittäin aloin katsastella otsaani ja jostain muistin syövereistä kumpusi hämmentynyt ajatus siitä, että eikös tuossa kulmien välissä ollutkin joskus kolme pystykurttua… Ja nyt siinä näkyi vain yksi. Piti alkaa tarkistaa asiaa, ja löysinhän loppujen lopuksi (aika huonoja) kuvia, joissa kulmien välissä toden totta oli kolme kurttua. Hmm. Hämmästyttävää. Sitten otin uusia kuvia ja pistin kuvat rinnakkain… Tulos: joo-o, on niissä eroa! Siinä missä oli ennen yksi syvä kurttu ja kaksi pienempää, on nyt enää vain yksi kurttu (ei niin hirveän syvä) ja hennot jäljet niistä kahdesta pienemmästä.

No kerro nyt jo että mikä ihme on tuon tuloksen saanut aikaan!

Sanoisinpa että neljä (viisi?) eri tekijää:

Carolyn’s Facial Fitness -jumppa. Olen jumpannut tosi uskollisesti CFF:n mukaan ja siinä on mukana muutama liike, jotka vaikuttavat otsaan ja huolikurttuihin. Aina jumpan jälkeen otsani on ollut kivan sileän tuntuinen sormiin, juuri sillä lailla niin kuin tuossa yllä kuvasin ja huolikurtut siloiset myös. Olen lisäksi tehnyt paljon ylimääräistä huolikurttujen silitystä yhdellä tietyllä CFF:n liikkeellä, josta on tullut minulle aika automaattinen homma aina, kun on sopiva hetki (vaikka silloin kun kirjoitan blogia ja mietin mitä seuraavaksi sanoisin :).

Sanford Bennettin kasvohieronta. Ja siis tarkemmin sanoen otsan hieronta. Eli se jonka kuvaan tuolla jumppaliikesivulla (otsaliikkeet). Se jossa otsaa hierotaan kämmenen kannalla. Tuloksena on jälleen kerran ihanan siloisen tuntuinen otsa (= oletan että otsalihas rentoutuu). Tätä olen tehnyt tosi ahkerasti ainakin siitä lähtien, milloin siitä ensimmäistä kertaa blogasin. Laiskana en jaksa tarkistaa koska se oli, mutta on siitä yli puoli vuotta kulunut kuitenkin. Olen hieronut aina samalla vastaavasti myös kulmien väliä.

Selällään nukkuminen. Tämä vaikuttaa myös otsaan, jos ei mitään muuta niin välillisesti seuraavan kohdan kautta.

Huolikurttujen teippaus (aika harvoin otsan). Uskon että tällä on tooooosi iso merkitys! Huolikurttuni ovat suorastaan dramaattisesti näkymättömämmät, kun teippaan ne yöksi. Se isoin jäljellä oleva kurttu kyllä ilmestyy päivän aikana takaisin, varsinkin jos kurtistelen jostain syystä paljon kulmiani, mutta muut kaksi kurttua pysyvät kiltisti pois. Mutta tätä siis ei voi harrastaa, jos nukkuu kyljellään, koska tällöin teipit saavat kurtut aamulla näyttämään vain kahta kauheammilta. Uskon että huolikurttujen teippaus vaikuttaa välillisesti myös otsan sileyteen, koska en uskoakseni niin paljoa nostele unissani kulmakarvojanikaan, jos kulmien väli on teipattu.  Olen nyt ottanut työn alle sen, että siloitan otsarypyt oikein sileiksi illalla ja teippaan niiden kohdaltakin. Taka-ajatuksena on se, että jos huolikurtut siliävät näkymättömiksi (ne kaksi pienempää siis), niin mikseivät voisi otsarypytkin silitä. No, sepä nähdään. Kyllä otsani ainakin hetken aamulla on tosi siloinen. Vaivaahan tämä vaatii, enkä suinkaan jaksa joka ilta hommaa tehdä, mutta olen sitä mieltä, että se on vaivan arvoista.

Viidentenä EHKÄ Thomas Haggertyn jumppaliike nro 5. En ole tätä tehnyt ihan hirveän ahkerasti, mutta olenpa kuitenkin, aina silloin kun muistan (aika näppärä tehdä työmatkalla autossa). Tämä liike siis kaiken kaikkiaan nostaa kasvoja 🙂 mutta vaikuttaa etenkin otsaan ja silmiin. Ainakin olen huomannut, että korvieni ympärillä olevat lihakset ovat vahvistuneet, koskapa tunnen nykyään hyvin selvästi liikkeen näissä lihaksissa ja aiemmin en ole sitä huomannut miksikään.

Melkein harmittaa, että otsatukka peittää nämä hienot tulokseni 🙂

Kuinkas sitten kävikään

Vastaa

Eli tyynyraportti jälleen kerran, olkaa hyvät! WellPurin niskatyynyä on nyt testailtu kuukauden päivät ja … no, ei voi mitään, eipä sekään ollut se unelmatyynyni. Heti ekana yönä totesin, että tyynyn niskaosa on liian korkea ja en vaan saa mukavaa nukkuma-asentoa. Tuo on kyllä ihan normaali ilmiö näissä niskatyynyissä ja varmaan hyvin luonnollinenkin – eihän niiden kanssa ole tarkoitus pitkällään pötkötellä, vaan ne tukevat päätä lähinnä istuma-asennossa ja silloin hyvä tuki juuri niskalle onkin tarpeellinen. Mutta tuloksena on sitten se, että vaikka makuullaan tyyny tukeekin pään mukavasti sivusuunnassa, niin niska (ainakaan minun) ei vaan tykkää.

Noh, mutta on minulla tuo tyyny silti ihan aktiivisessa käytössä 😀 Näkisittepä vaan… En taaskaan ole jaksanut valokuvaa ottaa, mutta kuvitelkaapa se minun aikaisemmin kuvaamani tyyny, johon olen tehnyt syvennyksen keskelle. Ihan tavallinen tyyny siis, mutta selällään ollessa takaraivo on syvemmällä ja pää saa siis sivutukea. Tämä sivutuki ei ole oikein kuitenkaan riittänyt minulle, joten siksi olen uutta tyynyä haeskellut.  No, nyt olen sitten yhdistänyt tuon WellPurin niskatyynyn ja tämän oman viritystyynyni 😛 Viritystyyny on tyynyliinan sisällä, ihan viattoman ja normaalin näköisenä. Mutta sitten olen työntänyt saman tyynyliinan sisään tuon niskatyynyn siten, että kun painan pääni tyynylle, niin tuo niskatyyny tulee kaarena korvalta korvalle, päälaen kautta. Pääni siis on tukevasti paikallaan, nassu suoraan kohti kattoa, ja myös pysyy siinä (tämähän mun tavoitteeni siis koko ajan on ollut). Kuulostaako mukavalta systeemiltä? No… ei se aina kyllä sitä ole. Illalla nukkumaan mennessä jos virittää tyynyt sopivasti, eikä yöllä möngi kovin paljoa, niin itseasiassa tuo tyynyviritelmä on ihan kiva ja mukava nukkua. Mutta jos tekee yöllä jotain akrobaattitemppuja ja kääntyilee kyljelleen jne., niin siinä tapauksessa voi päätyä aika epämukaviin asentoihin.

Ai että onko tää nyt siis vaivan arvoista? Eikö olisi fiksumpaa vaan nukkua mukavasti hyvässä asennossa? No oikeastaan kyllä nukun mukavasti hyvässä asennossa (kunhan en tee akrobaattitemppuja). Eli uneni ei kärsi näistä virityksistä, paitsi niistä epäonnistuneista 😛 Nykyinen viritys kyllä on ihan toimiva, joskin aiiiika kummallisen näköinen. Mutta miksi siis pitää tätä unipuolta näin viritellä? Voi… näkisittepä vaan – tai siis, ehhh… onneksi ette näe! Koska ei ole mitään nähtävää 😀 Ja se on juuri se tavoite! Dekolteeni on ihanan rypytön – ei mitään jokisuistoa enää, toisin kuin vielä olikosenyt vuosi sitten. Kulmakarvojen välistä huolikurtut ovat pienenneet ihan uskomattomasti, kolmesta kurtusta on jäljellä yksi, toisista vain hennot viivat ihossa. Wau! On tuohon hienoon tilanteeseen kyllä muitakin syitä kuin selällään nukkuminen, mutta sillä on iso merkitys. Ottakaapa peili käteen, niin kuin olen ennenkin ehdotellut, ja menkää kyljelleen pää tyynylle ja katsokaa miten upea kurttu painuukaan kulmien väliin… Kolmasosa elämästä tuossa asennossa – ei ihme jos jää pysyviä jälkiä! Niistä muista kurttujen katoamissyistä sitten toisessa postauksessa lisää.