Selviytymisstrategia kun ei vaan EHDI ja jaksa jumpata

Jooh… On taas syksy ja minulle se tarkoittaa sitä, että ei ole elämää, kun on vaan töitä (okei, tuntuu että näitä kausia on nykyään muulloinkin kuin syksyllä – ennen se oli vaan syksy). Kiva olisi kuitenkin joskus muistaa ja jaksaa kasvojumpatakin, joten olen kehitellyt selviymisstrategian tätä varten 🙂 Se on kyllä aika yksinkertainen:

  • Jumppaan aina kun asia tulee mieleen ja jaksoa riittää
  • Teen ne jumppaliikkeet, jotka juuri sillä hetkellä pystyy tekemään (pystyy = kapasiteetti riittää … kapasiteetti voi tarkoittaa henkistä tai fyysistä kapasiteettia :D)
  • En huolehdi siitä, teenkö spot trainingia, kunhan edes joskus jumppaan jotain
  • Ylläpidän päässäni epämääräistä listaa jumppaliikkeistä, joita voi tehdä esim. autolla ajaessa tai työpaikalla istuessa, kun aivot tekevät totaalisen topin, mutta kädet liikkuvat vielä
  • Työpaikalla vessassa käsienpesun jälkeen tuijotan kaihoisasti peiliin ja kuvittelen, että vielä joskus ehdin ja jaksan oikeasti jumpata. Sitten teen CFF:n Face firmerin tai hieron otsaani, ja olen tyytyväinen siihen, että olen taas tänään tehnyt edes jotain pientä kasvojumpan eteen 🙂

Ei tuo siis kovin kummoinen strategia ole, mutta sillä on nyt pakko mennä eteenpäin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s