Jooh… On taas syksy ja minulle se tarkoittaa sitä, että ei ole elämää, kun on vaan töitä (okei, tuntuu että näitä kausia on nykyään muulloinkin kuin syksyllä – ennen se oli vaan syksy). Kiva olisi kuitenkin joskus muistaa ja jaksaa kasvojumpatakin, joten olen kehitellyt selviymisstrategian tätä varten 🙂 Se on kyllä aika yksinkertainen:

• Jumppaan aina kun asia tulee mieleen ja jaksoa riittää
• Teen ne jumppaliikkeet, jotka juuri sillä hetkellä pystyy tekemään (pystyy = kapasiteetti riittää … kapasiteetti voi tarkoittaa henkistä tai fyysistä kapasiteettia :D)
• En huolehdi siitä, teenkö spot trainingia, kunhan edes joskus jumppaan jotain
• Ylläpidän päässäni epämääräistä listaa jumppaliikkeistä, joita voi tehdä esim. autolla ajaessa tai työpaikalla istuessa, kun aivot tekevät totaalisen topin, mutta kädet liikkuvat vielä
• Työpaikalla vessassa käsienpesun jälkeen tuijotan kaihoisasti peiliin ja kuvittelen, että vielä joskus ehdin ja jaksan oikeasti jumpata. Sitten teen CFF:n Face firmerin tai hieron otsaani, ja olen tyytyväinen siihen, että olen taas tänään tehnyt edes jotain pientä kasvojumpan eteen 🙂

Ei tuo siis kovin kummoinen strategia ole, mutta sillä on nyt pakko mennä eteenpäin.