Kohtauksia kasvojumppaajan perhe-elämästä osa 3: joulu

Jouluaattona suku kokoontuu yhdessä viettämään joulua. Kasvojumppaajan sisar kuiskaa: ”Luin sun blogia eilen. Oliko ne ihan tosia ne jutut, joita kerroit perhe-elämästäsi?” (viittaa osaan 2) Kasvojumppaaja hihittää ja nyökkää vastaukseksi.

* * * *

Kasvojumppaaja avaa suvun nähden mieheltään saamansa joululahjapaketin. Pakettikortissa lukee seuraavaa: ”Vanheneminen on taidetta, mutta sen kanssa toimeentuleminen on tiedettä, tai ainakin tekniikkaa.” Paketista paljastuu – mitäpäs muutakaan kuin kasvojumppakirja. Vieressä istuva sukulaisnainen, joka ei tiedä kasvojumppaajan harrastuksesta, hengähtää puoliksi kauhuissaan, puoliksi ihastuksissaan. Kasvojumppaajan tytär toteaa näsäviisaasti: ”Isä, oliko tuo joku vihje, vai…?”

Kuluu hetki. Kasvojumppaajan mies avaa puolisoltaan saamansa paketin. Sieltä paljastuu Julia-suklaarasia. Mies toteaa ilahtuneena pääsevänsä naisen kanssa sänkyyn. Kasvojumppaajan sukulaisnainen toteaa kuivasti vieressä, että mies pääsee sänkyyn uuden naisen kanssa, kun taas kasvojumppaaja pääsee kohentamaan ulkonäköään…

* * * *

Kasvojumppaaja istuu jouluaattoiltana miettiväisenä keittiössä uusi jumppakirjansa edessä ja tutkailee kirjassa esitettyjä liikkeitä. Kasvojumppaajan isosisko pyörähtää keittiöön ja tulee kasvojumppaajan eteen seisomaan: ”No niin, näytähän nyt liikkeitä!” Kasvojumppaaja etsii kirjasta kauheimman mahdollisen näköisen irvistyksen, yrittää tehdä sitä, mutta purskahtaa välittömästi nauruun. Sisko nauraa myös. Yhteisen naurunräkätystuokion jälkeen kasvojumppaaja esittelee kyseisen liikkeen siskolleen, joka kuuliaisesti tekee liikkeen perässä. Kasvojumppaaja keksii toisenkin hauskannäköisen liikkeen. Sisko toteaa, että ehkä kasvojumppaajan on syytä olla esittämättä jumppaliikkeitään olohuoneen suuntaan, ettei tuottaisi turhan suurta hupia lopulle sukua.

* * * *

Sukulainen sanoo kasvojumppaajalle: ”Ihan niin kuin sun kasvot olisivat lihaksikkaammat kuin aikaisemmin. Poskipääsi saattaa olla korkeampi.” Kasvojumppaaja säteilee ja pitää vastaukseksi luennon kasvojumpasta ja lediterapiasta.

* * * *

Sukulainen kysyy kasvojumppaajalta: ”Mitä kasvojumppaa oikein tällä hetkellä suosittelet, kun näyttää että käytät nyt FlexEffectiä?” Kasvojumppaaja vastaa ”Se riippuu ihan millaisesta jumppafilosofiasta tykkäät.” Vastineena on hivenen tyhjä ilme ja kohtelias kysymys: ”Ai että siihenkin liittyy filosofia?” Kasvojumppaaja pitää sukulaiselle innoittuneen luennon eri kasvojumppien filosofisesta asenteesta jumppaamiseen. Sukulainen kuuntelee kohteliaan kiinnostuneen näköisenä ja todennäköisesti voihkii mielessään sitä, että meni kysymään tällaisen omasta mielestään yksinkertaisen kysymyksen.

* * * *

Kasvojumppaaja tuijottaa itseään peilistä jouluaattona, eikä ole uskoa silmiään. Peilissä näkyy ihan aito jumppatulos! Ensimmäisenä joulupäivänä kasvojumppaaja esittelee jumppatuloksen toiselle sisarelleen ja äidilleen. Molemmat ovat kohteliaasti kiinnostuneita. Kasvojumppaaja vielä kaivelee innoissaan kännykästään vertailukuvia ja esittelee niitä miehelleen ja äidilleen. Äiti jaksaa esittää kiinnostunutta vielä siinä vaiheessakin, kun kasvojumppaaja puhuu asiasta kolmatta kertaa saman päivän aikana.

Mainokset

6 thoughts on “Kohtauksia kasvojumppaajan perhe-elämästä osa 3: joulu

  1. Kasvovoimistelukirjoista puheen ollen, taisin löytää sen kirjan jota luin lapsena. (Oli kirjaston varastossa) Tässä on pätkiä jotka muistan selvästi.

    Elinor Glyn: Ryppyjen kirja – miten poistan kasvoistani rypyt ja säilytän ne nuorina. Painettu 1927.

    Alkuteosta ei mainita, mutta kaikkitietävän internetin mukaan ”The Wrinkle Book, Or, How to Keep Looking Young (1927)”
    http://en.wikipedia.org/wiki/Elinor_Glyn

    Vaikuttaa vallan kiintoisalta opukselta.

    Mikä kirja sulle kopsahti?

  2. Heh 😀

    Tiedätkö, just tuosta kirjasta yksi toinenkin lukijani mainitsi että on opetellut kasvojumpan! Olispa kyllä tosi kiva, kun saisin tuon jostain käsiini. Täytynee alkaa jälestää sitä antikvariaateista. Minulla on Elinor Glynin yksi opus, joka siis on kyllä varmaan tuo just sama, mutta ehkä vähän supistettuna, englanninkielisenä versiona. Tuota Glynin ihan alkuperäistä teosta ei oikein saa mistään. Se mikä minulla on, on sellainen, jossa on Barbara Cartlandin esipuhe 🙂 Olen blogannutkin tuosta kirjasta joskus.

    Sain lahjaksi Catherine Pezin kasvojumppakirjan. Kunhan tästä tulee sopiva hetki, niin jumppaan sen oikein ajatuksella läpi ja kirjoittelen kommentteja!

  3. Tässä kirjassa on 140 sivua ja Glynin kirjoittama esipuhe. Opus kyllä pesee mennen tulleen muut suomeksi julkaistut teokset aiheesta.

    Esipuheessa on mm kuinka kasvojen nuorekkuus on tärkeää, koska tanssiminen on tosi tärkeää ja sitähän näyttäisi vallan naurettavalta, jos kuihtuneen naamansa kanssa tanssisi. Niin, tämähän on 1920-luvulta.
    Lisäksi tärkeänä neuvona mainitaan, että pitää nukkua pää kohti magneettista pohjoisnapaa (kas, satunun nukkumaan) ja kuivaharjata innokkaasti joka päivä, nämä ovat kaksi muuta salaisuutta kasvovoimistelun ohella. Tuo kuivaharjaus muuten tuli omaksuttua myös lapsena, ah miten autuaalta se tuntuikaan ihottuman iankaikkisen kutinan keskellä. Tosin en joka päivä, mutta edelleen kuivaharjaan säännöllisesti, aah.

    Liikkeiden ohella opetetaan mm kuinka pitää alkaa hymyillä paremmin muulla osalla naamaa kuin suullaan, eikä varsinkaan niin, että nenän ja suun väliin syntyy juonteita. Olen nyt lukenut jonkin verran yli puolivälin, ja täytyy kyllä sanoa, että eivät kasvovoimisteluohjelmat ole tästä avauksesta mitenkään merkittävästi kehittyneet vajaassa sadassa vuodessa.

    Luettavuuskin on huippuluokkaa – kirjailijatausta epäilemättä on ollut avuksi. Kuvat voisivat olla kenties havainnollisempia paikoin. Mutta ei ihme, että tämä pentuna imaisi lukemaan.

    Ensin tuntui erikoiselta, että tämä tosiaan on suomennettu heti samana vuonna. Mutta näemmä leidin viihdekirjoista huomattava osa oli myös suomennettu, ja hän on ilmeisesti ollut varsin tunnettu ja suosittu aikanaan. Joo, ja Cartland tosiaan sopii täten seuraksi.

  4. Niin, tässä kirjassa kyllä kehotetaan ikäihmisiä, joita ovat yli 45-vuotiaat, huomattavaan varovaisuuteen ja aloittamaan hyvin kevyesti ja vähillä liikkeillä, koska heillä nyt ihan varmaan on heikot lihakset.
    Moisena vanhuksena hiukan epäilen, mutta tässähän on tosin liikkeitä, joista kerrassaan hengästyy.

    Tässä välillä muuten olen puuhaillut etenkin poskien parissa. Silmien eriparisuuden vähettyä huomasin, että oikean puolen poskihan on todella erilainen kuin vasen. Tuon epäsymmetrisyydenhän tietty olen aina tiennyt, ja että vasen puoli kannattaa kääntää kameraan. Outoa kyllä, miten sama oikea poski on voinut olla finnisempi, nenä-suupieli-juonne vahvempi ja vielä musta silmänalunenkin sillä puolen tummempi ja suuremmalla alalla.

    Mutta uusi havainto oli, että oikea poskipäähän näytti olevan lähemmä 3 senttiä alempana kuin toinen, ja kaikin puolin valahtaneempi. Harjoitin oikeaa puolta yksinään – molempia poskia yhtä aikaa harjoittaessa vahvempi dominoi, enkä huomannut että vasen ei reagoinut lainkaan, kun sama määrä vastusta oli liikaa, hennot lihakset vain lamaantuivat.

    Sikseen en ymmärrä miksi sanotaan, että tuloksia pitäisi odottaa kuukausia. Oikea poski alkoi nousta noin viikossa, nyt parissa kuukaudessa se alkaa olla samalla korkeudella, vaikka ei aivan yhtä runsaan oloinen.

    Lainasin myös akupainelukirjoja (varastossa niitäkin piilottelivat). Näissä painotetaan kaiken johtuvan kireyksistä lihaksissa (vaikka epäilisin löysyydelläkin olevan osansa..), esimerkiksi näissä nenä-suupieli-juonteissa, jotka eivät tunnu häviävän.
    (Huomattavaa madaltumista kyllä)

    Catherine Peziä olen koettanut saada kirjastosta jo pitkään, joten olisi mukava kuulla siitä.

  5. Täytynee kai minunkin alkaa kaivella kirjaston varastoja 🙂 Tuo Glynin opus olis niin kiva lukea itsekin kokonaan. Se mun enkunkielinen versio on ärsyttävän lyhyt.

    Jumppatuloksien odottaminen on varmaan semmonen juttu, että se vaihtelee kovasti henkilöstä toiseen. Kyllä minäkin olen saanut ihan kivoja tuloksia lyhyessäkin ajassa, mutta oikeastaan nyt vasta tuntuu, että omaankin silmään tulokset näkyvät. Eli ehkä sitten sen vuoksi varotellaan, että tuloksia syntyy hitaasti, ettei olisi turhia odotuksia, jos itse sattuukin olemaan hitaammin jumppaan reagoivaa tyyppiä. Olen kyllä ihan kade sinulle, että sinulla tulee jumppatuloksia noin mukavasti! 😀

    Olen muuten koko ajan enemmän alkanut itse ajatella, että kireydet tosiaan saattavat näkyä kasvoissa siinä, missä muuallakin kropassa. Ja että kasvolihaksienkin (plus kaulan) venyttely kannattaa. Akupainantajutut kans kiinnostaa ja sillähän tosiaan kireyksiä periaatteessa voi purkaa. Ja sitten ihan vaan perinteisellä venyttelyllä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s