Avainsana-arkisto: Carolyn’s Facial Fitness

Päivittäinen kasvojumppani tällä hetkellä

Takana on siis pari kuukautta ahkeraa kasvojumppaa. Ensin kuukauden verran Carolynin jumppaa, johon minulta kuluu noin 20 minuuttia päivässä aika lailla kuutena päivänä viikossa. Siinä ajassa teen jumpan 28 perusliikettä ja kaksi ekstraliikettä. Sitten tämän viimeisen kuukauden ajan olen tehnyt ahkerasti Agelessiä. Agelessin idea on se, että tehdään eka osa jumpasta päivänä yksi (= 5 minuuttia) ja toinen osa päivänä kaksi (= toiset 5 minuuttia). Tätä toistetaan siten, että viikossa tulisi molemmat osat tehtyä edes kaksi kertaa. Yhteensä siis neljänä päivänä viikossa minimissään kasvojumppaa, viisi minuuttia kerrallaan. Ei ole paljon 🙂 Jumpassa on lisäksi muutama ekstraliike, joita on tarkoitus tehdä silloin tällöin.

No, en ole ihan tyytynyt tuohon, määrä tuntuu ihan säälittävän pieneltä ja olen ajatellut, että jos paukkuja riittää jumppaamiseen enemmänkin, niin käytetään se hyväksi niin kauan kuin sitä riittää. Olen siis tehnyt Agelessin jumpan ekan ja tokan osan samana päivänä ja osan ekstroista myös. Lisäksi olen tehnyt Carolynin jumpasta ryppyjen silittely -osuuksia niin paljon kuin muistan ja jaksan + ”nenän muokkaus” -liikkeen (oikeasti, sen nimi on Nose shaper :D) ja kaksoisleuan poisto -liikkeen (kieliprässi, tongue press). Ja aina kun jaksan, lisäksi Sanford Bennettin kasvohierontaa, jonka pitäisi samalla poistaa ryppyjä. Niiiiin ja Thomas Hagertyn liikettä, jolla voimistetaan päänahan takaosan lihasta, minkä tuloksena otsa siliää. Huh, kuulostaa aika paljolta, kun näin asian kirjoittaa auki! Oikeasti aikaa menee varmaan se parikymmentä minuuttia, mitä pelkkään Carolynin jumppaankin. Liikkeitä on yhteensä 20 + kasvohieronta, jonka voisi laskea vaikka kahdeksi liikkeeksi ajankulutukseltaan.

Kuulostaa varmaan aika hurjalta tottumattomaan korvaan, liikkeitä on niin monta ja aikaa menee parikymmentä minuuttiakin. Teen kuitenkin osan liikkeistä päivän mittaan. Töissä kasvitauolla ehtii hyvin käyttää viisi minuuttia jumppaamiseen, jolloin jo Agelessin eka osa on tehty. Toiset viisi minuuttia ehkä toisella kahvitauolla tai vasta kotona illalla. Vessassa käydessä voi käsienpesun jälkeen tehdä Carolynin ryppyjen silityksiä minuutin, parin ajan. Istun iltaisin tietokoneella ja värkkään sitä sun tätä – siinä sivussa on hyvä tehdä muutama liike. Autolla ajaessakin pystyy tekemään joitakin. Kunhan liikkeet tulevat tutuiksi ja ne muistaa hyvin, on hyvin helppoa tehdä niitä aina, kun tulee sopiva tilanne. Siitä tulee toinen luonto ja se on itsellänikin tavoitteena – että kasvojumpan tekeminen vähän joka välissä on ihan normaali osa elämää, eikä siihen tarvitse aktiivisesti panostaa. Itse opin Carolynin jumpan liikkeet todella nopeasti ulkoa. Tarvitsee vain miettiä mitä osaa kasvoista jumppaa, ja liikkeet muistuvat mieleen. Ageless on vielä helpompi muistaa yksinkertaisesti siksi, että liikkeitä on niin kovin vähän.

Kuukausi Agelessiä takana – kyllä kannatti!

Nyt olen kasvojumpannut aika lailla kaksi kuukautta todella ahkerasti putkeen. Ensin Carolynin jumppaa ja sitten kuukauden verran Agelessiä. Ja tulokset näkyvät 🙂 Olen yhtenä hymynä, kun katson peiliin ❤ On kannattanut uhrata tämän verran aikaa päivittäin ulkonäköön!

Mitä siis kasvoissani on ollut/on edelleen ”vikana”? Ei kovin paljoa loppujen lopuksi. Näytän edelleen  ikäistäni nuoremmalta, niin kuin olen aina näyttänyt, ja varmasti moneen silmään kasvoni eivät näytä ollenkaan siltä, että niissä olisi jotain ongelmaa. Mutta mutta… Kun kriittisesti itse katson omia kasvojani ja vertaan vanhoihin valokuviin, niin jo toki muutoksia on tapahtunut. Nyt on erittäin hyvä hetki alkaa tehdä asialle jotain, kun muutokset ovat vielä pieniä – ja voi, jos olisinkin keksinyt kasvojumpan jo kymmenen vuotta sitten! Mutta kun en, niin:  Posket ovat alkaneet roikkua. Tuskin sitä muut huomaavat, mutta itse tiedän. Ja kun tsekkasin nuoruuskuviani, niin kasvoni eivät todellakaan ole olleet kulmikkaat (niin kuin muistelin), vaan leukalinja on ollut pehmeän pyöreä. Kulmikkuus on siis puhtaasti iän tulosta = heltat, roikkuposket. Turha sitä on itseään huijata, sitä se on.

Poskipäät ovat laskeneet alaspäin, joten ne eivät ole enää niin korkeat kuin joskus nuorena. Sivukuvasta tämän näkee. Poskipäiden alla ei enää ole sellaisia lommoja kuin aikaisemmin. No ei se mikään itseisarvo olekaan, iän myötä lommot voivat näyttää vähemmän viehättäviltäkin. Mutta kyllä ne siellä olisivat kivat olemassa, korostaisivat poskipäitä. Suupielissä on pientä aavistusta siitä, että suunta on alaspäin kohti leukaa. Kun katsoo sopivassa valaistuksessa otettua kuvaa, tämä näkyy ihan selvästi. Silmäluomet pussittavat ehkä hiukan silmien päälle, mutta eivät pahasti. Minulla on varmaan aina ollut hiukan raskaat silmäluomet.

Nenä-ylähuuli väli on pidentynyt. Kirjoittelen tästä lisää joskus myöhemmin, mutta tämä on yksi niistä asioista, joissa ikä näkyy. Onneksi tällekin asialle voi tehdä jotain.

Mikä inhottavinta, silmien alla on pussit! No ei ihan silmien alla, siinä ohuessa ihossa, mutta poskipäiden yläpuolella, oikeastaan silmäkulmien alla. Huh, niistä en tykkää.

Tietysti lisäksi on ryppyjä: Otsani on yllättävän ryppyinen, en ole huomannut sitä aikaisemmin, kun otsatukka on peittänyt sen. Ja silmäkulmissa on naururypyt, mutta oikeastaan vaan tykkään niistä. Nenänjuuressa silmien välissä on hassuja vaakaryppyjä, niistä olisi kiva päästä eroon, mutta onneksi silmälasit aika hyvin peittävät ne. Niin, ja tietysti hennot rypyt nenästä suupieliin. Huulissa on pystyryppyjä. Ne ovat varmaan ainaisen huulten rohtumisen eli atopian tuotosta, mutta onneksi huulten rajassa ei kuitenkaan vielä syviä ryppyjä ole. Mutta rypyistä en ole erityisen murheissani, katson vain uteliaana mahtavatko ne kadota minnekään kasvojumpan myötä. Silittelen niitä toki Carolynin oppien mukaan. Hauska nähdä onko sillä mitään vaikutusta. Tuloksista ja menetelmästä lisää myöhemmin 🙂

Mitäkö sitten tässä parin kuukauden aikana/tuloksena on tapahtunut? En tiedä onko Carolynin kasvojumpan vai Agelessin ansiota (luultavasti molempien yhteisvaikutus), mutta leukalinjani on selvästi silinnyt eli poskipussit ovat pienentyneet. Samoin profiilikuvasta näkyy, kuinka poskeni ovat kohonneet. Kunhan ero aikaisempaan on riittävän selvä (heh, olen toivorikas ja uskon että tilanne paranee kunhan vain jumppaan lisää), laitan kuviakin näytille. Vielä erot eivät ole suurensuuria, mutta mielestäni ihan selviä. Kasvoni vaan näyttävät paljon freesimmiltä ja nuorekkaammilta.

Uusi herätys

Pari kuukautta sitten koin taas herätyksen, kun katsoin omia kasvojani ja tuntui, että ihan oikeasti näytän vanhemmalta – posket roikkuvat ja silmäluomet pussittavat ja ennen kaikkea silmien alle poskipäiden yläpuolelle on ilmestynyt kummallista pussitusta myös. Minulla ei ole mitään ongelmaa ikäni kanssa, olen hyvin onnellisesti sen ikäinen kuin olen, ja minusta ikä saa myös näkyä kasvoista. Rypyt ovat omalla tavallaan viehättäviä. Mutta en mitenkään osaa nähdä mitään viehättävää omissa kasvoissani, kun ne alkavat PUSSITTAA 😀 Toisaalta en myöskään ole erityisen innostunut kasvoleikkauksista. Tulokset ovat helposti ”muovisen” näköisiä, leikkaaminen maksaa ja ei ole sataprosenttisen varmaa onnistuuko leikkaus aina. Eli edelleen, vastaus on kasvojumppa. Se on käytännössä ilmaista, ainoa mitä tarvitaan on muutama minuutti aikaa päivässä ja päättäväisyyttä ja kykyä ja halua sitoutua asiaan.

Aloitin taas Carolynin jumpan ja tein sitä 5-6 kertaa viikossa. Tavoitteenani on ollut tehdä jumppa joka päivä. Tällöin lipsahdus silloin tällöin tuottaa tulokseksi toivottavasti juuri tuon 5-6 jumppakertaa joka viikko. Kuukauden ajan jumppasin ahkerasti ja tyytyväisenä. Kasvoni oikeasti kukoistavat, kun jumppaan! Käytin myös aika paljon aikaa siihen, että lueskelin webistä kaikkea mahdollista, mitä kasvojumpasta löytyy. Vihdoin törmäsin Essential Day Span foorumeihin, jotka ovat oikeastaan ensimmäinen ”riippumaton” keskustelufoorumi, jossa olen löytänyt muitakin kasvojumppaan hurahtaneita kohtalotovereita. Aiemmat löytämäni foorumit ovat aina olleet sidoksissa johonkin tiettyyn jumppaan, eivätkä ole sisältäneet objektiivista keskustelua jumpan/jumppien hyvistä ja huonoista puolista. Essential Day Spasta löytyi 79 sivua(!!) pitkä threadi, jossa puhuttiin jumpasta nimeltä Ageless If We Dare. Hmm. Viisi minuuttia päivässä ja moni nainen vannoo tämän jumpan nimiin. Pitäisikö kokeilla?

Paketti kolahti postilaatikkoon

Vihdoin sitten Carolynin paketti löytyi postilaatikostani. Innoissani tutustuin sen sisältöön: Jumppa oli nätissä kotelossa,

josta löytyi kirjanen jossa aika paljon samaa tietoa kuin Carolynin webbisivullakin ja muutama lisäjumppaohje,

jumppaohje-DVD, kaksi CD:tä ja jumppaohjelmakortit. Ai niin, ja käsipeili.

Olin saanut aikaisemmin Carolynilta tilausvahvistuksessa mukana linkit hänen vuosittain asiakkailleen lähettämiinsä kirjeisiin, ja printtasin ne itse pakettiin mukaan.

Ja heti piti tietysti alkaa testata jumppaa. Luin ensin kirjasen ja jumppaohjekortit, sitten katsoin DVD:n kertaalleen läpi. Otin sitten pöydälle vielä käsipeilin kaveriksi, laitoin DVD:n uudestaan pyörimään ja aloin irvistellä ohjeiden mukaan. Vuoron perään katselin peilistä omaa naamaani, vuoron perään tuijotin Carolynia tekemässä jumppaliikkeitä, ja samalla mietin miten ihmeessä Carolyn onnistuu näyttämään niin hyvältä jumpatessaan, kun itse näytän yksinkertaisesti… tyhmältä.

Kaiken kaikkiaan koko homma tuntui aika hassulta. Mutta halusin lujasti uskoa jumpan aikaan saamiin tuloksiin ja uskoni vahvistukseksi tuijotin säännöllisin väliajoin eri nettisivuilta toisten ennen ja jälkeen -kuvia. Pari päivää tein jumppaa istualtaan DVD:tä samalla katsellen, sitten vaihdoin tekemään jumpan makuullaan (kuten Carolynin mukaan jumppa ehdottomasti pitää tehdä) jumppakorttien avulla. Carolynin mukaan jumpan tekemiseen kuluu vain vartti, kunhan jumppaliilkkeet on oppinut tekemään oikein. Hän tarjoaa avuksi kaksi erilaista CD:tä: Pacing CD ja Final CD. Pacing CD:llä Carolyn käy jumpan läpi vartissa samalla opettaen oikean rytmin jumpan tekemiselle laskemalla esim. kymmeneen. Final CD:tä käytetään, kun jumppa on jo tuttu – siinä Carolyn ainoastaan sanoo ääneen seuraavan liikkeen nimen. Laskeminen on jätetty pois, ideana on se, että jumpan rytmi on jo hallussa, joten laskeminen ei ole välttämätöntä. Yritin alkuun käyttää CD:tä ja laitoin jopa kännykkäänikin molemmat äänitiedostot sillä ajatuksella, että voin vaikka töissä kahvitauolla tehdä jumpan niiden avulla tai reissussa tms. No, ei se minulla oikein toiminut. Mutta aika pian opin kaikki 28 liikettä ulkoa – jumppaohjelma käy aika loogisessa järjestyksessä koko kasvot läpi ja ainakin minun on helppoa muistaa mitä seuraavaksi tulee. Käytän kyllä mielelläni jumppaohjekortteja silti muistin tukena, jos suinkin mahdollista.

Itse jumppa tuntui heti ihanalta. Jumpan jälkeen peilistä katsoi jotenkin niin freesin näköinen nainen ❤ Kasvot tuntuivat eläviltä ja liikkuvilta ja iho hehkui kauniisti. Huuletkin olivat sievästi törröllään. Harmi vain että vaikutus ei kestä kovin pitkään – tunnin kuluttua peilistä taas katsoo se sama vanha naama^^ Opin aika pian tekemään jumpan noin 20 minuutissa. Varttiin en ihan ole päässyt – taidan olla liian perusteellinen ja tykkään tehdä jotkut liikkeet ilmeisesti turhankin pieteetillä. Sain jopa kasvolihakset maitohapoille ekalla jumppakerralla, huh 😀

Apua! Heltat!

Huhtikuussa 2008 havahduin: minulle on hyvää vauhtia tulossa heltat poskiin! Paino oli pudonnut aiemmin vajaa kymmenen kiloa ja pyöreät posket muuttuivat kulmikkaammiksi. Aluksi ajattelin vain että kas, tuonko malliset kasvoni olivat silloin ennen nuorempana ja hoikempana… Olikos minulla tuommoiset kulmat leuassa… Oikeastaan naama näytti ihan mukavalta. Elin tässä onnellisessa harhaluulossa pari kuukautta, kunnes totuus iski päin näköä: kyseessä mikään kasvojen kulmikkuus ole… Mitä vielä! Heltathan ne siinä tekevät tuloaan! Vaikka kasvot nyt näyttivätkin mukavilta, niin alaspäin valuminen ei tähän lopu.

Iski paniikki ja tarve löytää joku ratkaisu asialle. Netin syövereistä löytyi lääkkeeksi rasvapurkkeja, veistä ja monenmoista vempainta ja … hmm, kasvojumppa. Kotimaisilta sivuilta löytyi ainakin Pirkan, upea.fi:n ja Iltalehden jumpat. Vanhaa tuttua juttuahan tuo naamanvääntely on, jotenkin ei vaan vakuuttanut minua. Hmm, Method Putkiston Kasvokoulu. Ostin kirjan, mutta en oikein vielä syttynyt. Putkiston Kasvokoulu muistutti jotenkin liikaa noita naamanvääntelyitä ja tuntui aika työläältä. Aika vähän löytyi keskustelua suomeksi aiheesta, siispä täytyi vaihtaa toiseen kotimaiseen ja katsoa mitä maailmalta löytyy. Ja maailmaltahan löytyi.

Hakusanoiksi googleen facial exercise ja johan tuli pitkä lista mielenkiintoista luettavaa. Ensimmäisenä vastaan tuli FlexEffect ja 60-vuotias Deborah Crowley, joka näyttää parikymmentä vuotta ikäistään nuoremmalta. Nyt viimeistään olin myyty. Seuraavana vastaan tuli Carolyn’s Facial Fitness ja kuvat viehättävästä 62-vuotiaasta Carolynistä.  Ennen ja jälkeen -kuvat tällä sivustolla olivat niin vakuuttavia ja Carolynin oma tarina jotenkin niin sympaattinen ja totuudenmukaisen tuntuinen, että en enää harkinnut muita jumppia saati sitten kirurgin veistä, vaikka niistäkin haeskelin tietoja edelleen. Tilasin siis Carolynin jumpan ja jäin jännittyneenä odottamaan paketin kolahtamista postilaatikkoon.