Ei hassumpaa, ei hassumpaa

3 vastausta

Näin siis voi käydä, kun jaksaa jumppailla kolme ja puoli vuotta 🙂 Siis… olen nyt melkein neljä vuotta vanhempi kuin silloin, kun tuo eka kuva on otettu, ja silti silmäni näyttävät paljon paremmilta kuin 2008. Olenko siis nuortunut tässä matkalla? 😀

11162

Kuvissahan voi nähdä eroa siinä, kuinka paljon yläluomea on näkyvissä ja siinä, millä korkeudella ulommat silmäkulmat ovat. Yläluomen näkösällä oloon vaikuttaa tietenkin radikaalisti se, nostanko kulmakarvoja (= luomea näkyy enemmän) tai toisaalta roikotanko luomia puolitangossa (=luomea näkyy taas enemmän). Tässä vimpassa kuvassahan yläluomea on näkösällä radikaalisti enemmän kuin aikoinaan 2008, mutta kun katsoo tarkemmin, niin minulla näkyy myös iiristä vähän vähemmän kuin vanhemmissa kuvissa eli ihan sataprosenttisen totuudenmukaista tilannetta kuva ei kerro. Mutta sittenkin, varsinkin kun katsoo silmäkulmia ja sitä, miten ne ovat nousseet aikaisemmasta alle silmänurkan -tasosta reilusti silmänurkan yläpuolelle, niin voi nähdä, että ei kyse ole vain kuva/ilmeteknisestä asiasta.

Olen jo pitkin syksyä katsellut, että jotain tuolla silmäosastolla on tapahtunut ja tämä vertailu sitten vahvisti epäilykseni tosiksi. Olen nyt alkanut jumpata oikeaa silmääni vähän ekstraa, jos vaikka se saisi vähän vasenta silmää kiinni. Tuo ero silmissä ärsyttää, kun valokuvissa se näyttää siltä kuin vasen silmäluomeni olisi turvoksissa ja sen vuoksi noin paksu 😀 Livenä ei tule tätä efektiä, mutta jotenkin kuvista tulee aina itselleni mieleen se ah niin tuttu näky, kun allerginen reaktio on turvottanut luomeni palloiksi 😛

Miks ihmisellä pitää olla polvet…

3 vastausta

Tai ainakin: miksi kummassa niiden polvien pitää vanhentua samaan tahtiin kuin muukin kroppa?! Olen jo muutama kesä sitten huomannut, kuinka polveni ovat vanhentuneet ja olen tainnut tännekin sitä itkeä. Talvella kun polvet ovat piilossa, asia pääsee onnellisesti unohtumaan, mutta kesän tullen se taas palaa takaisin. Ja näköjään näin talvellakin polvet joskus sattuvat omiin silmiin ja sitä huomaa, että ne eivät enää ole nuoret. Polviin ilmestyy kummia rasvapatteja ja iho rypistyy, ja yleisesti ottaen polvet (jotka eivät välttämättä muutenkaan aina ole ihmiskehon kaunein osa) vaan näyttävät rumemmilta ja pattisemmilta kuin silloin joskus 😀

Kertokaa mulle pliis kaikki ihmekonstit, joilla polviaan saa nuorennettua! Ainakin tässä jutussa olen polviasiaakin kevyesti sivunnut, ja muistan että jutun kirjoittamisaikaan minulle oli kova polviangstikausi menossa. Yritin silloin epätoivoisesti kaivella tietoa netin syövereistä siitä, mitä kummaa noille vanheneville polville voisi tehdä muuta kuin kauneusleikkauksen – joka siis on yksi hankalimmasta päästä kauneusleikkauksia, eli aika lailla pois laskuista. Päädyin itse silloin löytämään ainoastaan kaksi mahdollista yritystä polvien kaunistamiseksi: mikroneulaus, jolla voi polvien ohuen ihon kollageenia vahvistaa, ja tiettyihin polven alueen lihaksiin kohdistuva jumppa.

Mikroneulausta olen silloin tällöin (erittäin harvoin) polvilleni tehnyt, tuloksia ei ole näkynyt. Aikoinaan löysin joitakin jumppaliikkeitä, joita voisi tehdä, mutta olen näköjään hukannut kaikki linkit ja en enää muista millaisia liikkeiden piti olla. Kai vaan loppujen lopuksi ajattelin toivorikkaana, että jospa säännöllinen jumppa ja juokseminen auttaisivat polviinkin. Nyt kun tässä googlailin asiaa uudestaan, niin tällainen baletinopettajan vinkki tuli vastaan:

Stand up straight, raise your right leg up about half way between floor and hip height. Trying to keep your leg from the knee to the hip stationary, do little circles with your lower leg. perform the circles in both directions. Then switch legs.

Eli seistään suorana, nostetaan toista jalkaa koholle, noin 45 asteen kulmaan. Sitten seuraavaa lausetta en oikein tajunnut… pidetään lonkka-polvi -linja tukevana ja tehdään pieniä pyörityksia jalan alaosalla. Siis jalka ilmeisesti täytyy olla polvesta taittuneena alaspäin ja pyöritellään sitten polvesta jalkaa molempiin suuntiin. Vaihdetaan tietysti jalkaa välillä. Hmm. Jos nyt ymmärsin tuon ohjeen oikein, niin kyllähän tuo polven seudulla tuntuu tietysti.

Eikö löytyis mitään taikakonstia? Eikö kukaaaaan tietäis mitään? 😀 Tosi hassua että minun on oikeastaan helpompi hyväksyä kasvojeni vanheneminen kuin polvieni vanheneminen! Tuntuu siltä, kuin vanhat polvet saavat minut … näyttämään vanhalta! No niin, ja sitten voidaankin alkaa pohtia, miksi muka pitäisi näyttää nuorelta ja mikä ongelma minulla on vanhenemisen kanssa… Mutta kun tätä asiaa tässä nyt analysoin, niin voipi olla, että tämä polviangsti liittyykin oikeastaan pukeutumiseen. Olen lyhyt ja lyhytsäärinen ja aina eniten edukseni lyhyehkössä hameessa, ja tykkään myös kovasti käyttää hameita vuoden ympäri. Polveen asti ulottuvassa hameessa tunnen itseni tätimäiseksi ja vanhaksi enkä ollenkaan tunne olevani edukseni, polvet paljastavassa hameessa sen sijaan sopivasti nuorekkaaksi ja nätiksi (ei, ei tartte olla oikeasti lyhyt hame, sellainen vaan nätisti polvet paljastava). Ja nyt sitten kun polveni eivät omaan silmääni ole kauniit, tuntuu siltä että ne pitäisi peittää … ja … sitten joko käytetään housuja, jotka ei olis niin paljon mun juttu, tai näytetään tätimäisiltä 😦 Eli polvet itseasiassa vaikuttavat aika olennaisesti siihen, millainen mielikuva minulla on itsestäni, ja sitä kautta taas koko itsetuntoon ja yleishyvinvointiin.

Polvivinkit olisivat siis kullan arvoisia!

Fysioterapeutti + lääkäri = Voice Massage tai OMT???

Vastaa

Se sijoiltaan oleva leuka taas… Olen nyt kuukauden päivät venytellyt ahkerasti työfysioterapeutin ohjeiden mukaan kaulaani ja myös jumissa olevaa kaularangan ylintä nikamaa. Toiveena on ollut se, että leukani pysyisi nätimmin paikoillaan, jos kireydet kaulastani hellittävät. Eilen oli sitten kontrollikäynti fysioterapeutilla ja kuulemma kaulani lihakset nyt joustavat vähän paremmin, samoin kuin kaularangan ylin nikamakin, joka oli kuukausi sitten ihan jumissa. Mutta leukani lipsuu edelleen pois paikoiltaan, huoh. Minusta tuntuu, että venyttely on kyllä jotain auttanut, mutta ei riittävästi. Jossain pään/kaulan/hartian alueella täytyy siis edelleen olla kireyksiä, koska kasvojumpan jälkeen leuka on kiltisti paikoillaan ehkä tunteroisen verran, mutta lähtee sitten taas lipsumaan. Mutta missä??? Ja kun kasvojumppa auttaa, niin tuntuu että pitäisi kai siihen löytyä joku pysyvä apu, jos kerran väliaikaista apua on olemassa! Olen kyllä valmis jumppaamaan ja venyttelemään.

Siinä sitten mietittiin fysioterapeutin kanssa mitä tehdä seuraavaksi. Hänellä ei oikein ollut enempää osaamista purenta-asioista, joten joltakulta muulta pitäisi neuvoa kysyä. Löytyikin sitten kaksi mahdollisuutta: Voice Massage -terapia (Suomessa kehitetty hierontahoito etenkin hengitys- ja äänentuottoelinten hoitamiseen, mutta myös hoitamaan esimerkiksi purentalihasten jännitystä) ja sitten ortopedinen manuaalinen terapia (OMT), joka on fysioterapian yksi muoto. OMT-koulutetut fysioterapeutit ovat käyneet 3,5 vuoden erikoistumisjakson perus-fysioterapeutin koulutuksen päälle ja yksi tällainen purenta-asioihin erikoistunut OMT-fysioterapeutti löytyikin siitä putiikista, joka tarjoaa työterveyspalvelujani. Voice Massage ei ole KELAn korvaamaa, mutta OMT:hen saa KELA-korvauksen, joten ei sitten muuta kuin lääkärille pyytämään fysioterapialähetettä.

Selitin lääkärille leukatarinani ja mitä kaikkea on leuan paikallaan pysymisen eteen yritetty tehdä, ja toki lääkäri määräsi minulle fysioterapiaa. Siinä yhdessä pohdittiin, että kenties joku lihas on kireä tai vastaavasti joku lihas liian heikko, ja tämän vuoksi sitten leukani lipsuilee. Jospa purenta-asioihin erikoistunut fysioterapeutti osaisi löytää ongelman syyn. Hammaslääkäreiden osastolle kuulemma lähinnä kuuluvat nämä purentaongelmat, mutta minähän olen jo parinkin hammaslääkärin kanssa näistä keskustellut, ja vaikka he ovat kyllä olleet kiinnostuneita ongelmastani ja tarjonneet siihen erilaisia ratkaisuja, niin lopullista apua ja ehkä myös tarkempaa asiantuntemusta ei sieltä ole löytynyt.

No, nyt minulla siis on fysioterapialähete. Menisinkö OMT:hen? Varmaan pari käyntikertaa olisi hyvä homma – ekalla kerralla jos saisin ”diagnoosin” ja kotihoito-ohjeet ja tokalla kerralla sitten tsekattaisiin eteneminen. Olettaen siis että kaikki menisi putkeen 🙂 Voice Massage houkuttelee myös – kuulostaa että sen puolen ihmiset ymmärtävät aika paljon juurikin kasvojen ja ylakropan lihaksistosta. Sitä ei siis KELA korvaa, mutta liekö tuo niin hirveän kallista, ettenkö kerran pari siellä kävisi. Ja olishan kyllä samalla hauska kuulla joku arvio kasvolihasteni kunnosta 😀

No, kunhan ehdin käydä näissä terapioissa, niin kertoilen sitten kuulumisia. Eihän nämä varsinaisesti kasvojumppa-asiaa ole, mutta aika lailla sitä kuitenkin sivuavat. Nyt kun olen enemmän alkanut ymmärtää kasvojen ja muunkin kropan lihaksistoa, niin ainakin itseäni on alkanut todella kiinnostaa, mikä kumma tuota leukaani kinnaa. Ja jospa tässä samalla tarttuisi jotain muutakin kasvojumppaa sivuavaa tietoa mukaan.

Tästäpä tulikin muuten hyvä aasinsilta toiseen asiaan! Työfysioterapeuttihan siis totesi myös, että kaularankani ylin nikama oli aika jumissa. Sitä kun venyttelin kuukauden päivät kotosalla, niin aloin samalla kiinnittää huomiota siihen, että FlexEffectin kaulajumppaliikkeitä (liike 30, head lift) tehdessäni kaulastani kuuluu melkoista rutinaa. Fysioterapeutille kun kerroin tästä, niin hän oli sitä mieltä, että liikkeet kuulostavat rassaavan turhan paljon rankaani, ja kannattaisi tehdä nämä liikkeet mieluummin staattisesti esim. omaa kättä tai jumppakuminauhaa vastuksena käyttäen kuin siten, että käytetään oman pään painoa kaulan lihasten vastuksena. Hmm. Taidanpa jättää nämä FlexEffectin liikkeet väliin ja kehitän tilalle jotain muuta samoihin lihaksiin vaikuttavaa. Ainakin Carolyn’s Facial Fitnessin neck strengthener on vähän samantyyppinen liike ja huomattavasti lempeämpi rangalle, vaikka siinäkin pään painoa käytetään vastuksena. Ei se nyt ihan samaa vastaa kuin nuo FlexEffectin liikkeet, mutta olen kyllä sillä saanut kivoja tuloksia kaulani seudulla aikaan aikaisemmin, joten eiköhän se edelleen ole ihan passeli liike 🙂

Eli kannattaapi kuunnella mitä kroppa sanoo, kun jumppaa! FlexEffectin leukaliikkeet ovat myös sellaisia, joita teen hyvin varoen ja pienellä intensiteetillä, koska liikkeet eivät vaan tunnu mukavilta. Sinänsähän lihaksia jumpatessa mukavuusalue kannattaa joskus ylittää, jos toivoo hyviä tuloksia, mutta silloin kun ollaan nivelten ja rangan kanssa tekemisissä, niin turvallisempaa on pysyä enempi mukavuusalueen puolella.

Otsarypyn paluu – ja uusi poistuminen – ja palaaminen ja …

Vastaa

Jos muistatte, niin olen viime marraskuussa ihmetellyt sitä, minkä vuoksi huolikurttuni näyttävät erilaisilta kuin ennen. Tämä oli siis sen aikainen tilanne kulmieni välissä:

1257

Ykkösryppy olla möllötti selvästi näkösällä, kakkosryppy oli ihan sievästi piilossa ja kolmonen sitten vähän esillä. Ihmettelin silloin, että mihin kummaan tuo kakkosryppy oli kaikonnut ja ennen kaikkea miksi. No, arvatkaas kuinka kävi… Tilanne pysyi kutakuinkin samana kuukauden päivät, kunnes marraskuun lopussa mikroneulasin noita ryppyjä jälleen kerran (yksittäisellä neulalla). Tuo neulaus kun on aika ilkeän tuntuista, niin päädyin neulaamaan ankarimmin ykköstä ja kolmosta ja kakkosta hyvin vähän, koska se oli niin kiltisti piilossa. Ja kuinkas kävikään: tämän tuloksena kakkosryppy kulmia kurtistaessa taas nousikin ankarimmin esiin ja ykkönen ja kolmonen olivat aika lailla pieninä.

No, sitten kului aikaa pari viikkoa, kun huomasinkin, että ykkösryppy taas näkyi huomattavasti selvemmin kuin muut rypyt ja kakkonen siis oli taas aika piilossa. Tässä vaiheessa atopiani rehotti vaihteeksi ankarasti (koko talvi on ollut iholleni tosi hankala), ja juuri tuo nenänvarsi ja kulmien välinen alue olivat rutikuivina ja punaisena. Atoopikoille on tuttu juttu, että rypyt näkyvät paljon normaalia selvemmin kuivissa paikoissa ja niin sitten oli näiden kulmakurttujenikin kanssa.

Mutta kas, atopiani vähän tokeni tuossa muutamia päiviä sitten ja ajattelin, että nyt on sopiva hetki mikroneulata taas kulmien väli (en uskalla nyt koskea muuhun osaan kasvoistani, vaan pidät kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja toivon että tilanne pysyisi näin hyvänä). Ja kuinkas kävikään tällä kertaa: ykkös- ja kolmosryppy ovat lähes piilossa ja kakkosryppy kulmia kurtistaessa on hyvin uhkaavan ja syvän näköinen. Hmm.

* * * *

No, mitä tästä turhanpäiväisestä ja vähän sekavasta stoorista voisi siis päätellä ja oppia? Itse ajattelen, että mikroneulaus selvästikin vaikuttaa kurttujen katoamiseen ja esiin tulemiseen, mutta varmaankin sen kautta, että ihossa on paranemisprosessi meneillään ja iho on ihan vaan yksinkertaisesti turvoksissa ja sen vuoksi kurtistuu miten milloinkin. Turvonneimmat (= ankarimmin neulatut) paikat tietysti jaksavat kurtistua vähemmän ja iho sitten menee kurttuun siitä, mistä se on helpointa, eli nyt taas tuosta keskirypyn alueelta.

Toisaalta, luulen että mikroneulaus (tai kasvojumppa! tai kurttujen teippaus! en voi varmaksi tietää mikä noista on ”syypää” – todennäköisesti kaikki yhdessä) on kyllä jotain aidosti positiivista saanut aikaan noissa huolikurtuissani, eikä siis pelkästään väliaikaista tulosta. Kurtut ovat sormiini huomattavasti vähemmän syvän tuntuiset ja vaikka valokuvissa en oikein ole saanut tuloksia näkyviin, niin peilini kertoo, että kurtut ovat myös paljon vähemmän näkyvät. Ihon kunto myös vaikuttaa asiaan todella selvästi: kun atopia kukoistaa, niin kukoistavat myös kaikki mahdolliset rypytkin kasvoissani.

Uskallanko siis suositella tämän perusteella jotain? No juu: kasvojumpatkaa 😀 Ja jos tuo mikroneulaus ei oikein iske tai sattuu ihan kamalasti, mutta silti tekisi mieli vähän sen kanssa värkätä, niin ihan hyvä idea on tehdä sitä vaikka vain paikallisesti noihin huolikurttuihin. Jos tätä innostutte kokeilemaan, niin ei muuten kannata neulata sitten ihan vaan sitä kurtun pohjaa, vaan myöskin vähän leveämmältä alueelta kurtun sivuiltakin (siis millin, pari). Itse alkuun neulailin vain tuota rypyn selkeintä pohjaa, mutta minusta tulokset ovat olleet selkeämpiä, kun olen neulannut hivenen leveämmältä alueelta.

Ageless if We Dare on taas ostettavissa

Vastaa

On kenties ollut jo hyvän aikaa, en vain ole huomannut sitä, kun en ole tullut kurkistaneeksi webbisaittia. Tämän jumpan kanssa on kyllä aika käsittämätöntä eestaas seilaamista… Jumppahan oli aikaisemmin tarjolla nimellä Ageless if You Dare, ja edelleenkin ilmeisesti itse jumpan nimi on tämä (no, varmaan sen takia, ettei tartte painattaa uusia kansia jne., veikkaan). Mutta siis webbisaitin nimi on Ageless if We Dare.

Sitten jumpan kehittäjä, Louise, katosi noin vuodeksi kokonaan kuvioista, ei vastannut yhteydenottoihin ja ihmisillä oli hankaluuksia saada ostettua koko jumppaa, rahat meni, mutta jumppaa ei saanut jne. Reklamaatiot onneksi useimmiten auttoivat. Reilu vuosi sitten Louise taas ilmestyi kuvioihin ja kertoi, että jumpasta on tulossa uusi versio ja kovalla höyryllä tätä uutta versiota sitten mainostettiin mm. sähköpostilistan kautta. Samalla ilmestyi kuvioihin The Ageless Method -webbisaitti ja samalla tyhjeni vanha Ageless if We Dare -saitti ja vanhaa jumppaa ei enää saanut ostaa lainkaan. Sitten tänä syksynä viimein uusi versio jumpasta tuli ostettavaksi, mutta vain muutaman hassun päivän ajaksi ja todella kalliilla. Päivittelin tätä myyntitaktiikkaa mm. yhdessä postauksessanikin.

No, sitten jumppa katosi taas kokonaan myynnistä muutamaksi kuukaudeksi, mutta on nyt taas palannut myyntiin. Tällä kertaa siis kuitenkaan ei ole myynnissä The Ageless Method, vaan ymmärtääkseni vanha tuttu Ageless If You Dare sekä kirjana että videona. Voi olla, että kyseessä on vähän päivitetty versio kirjasta ja kenties videostakin (verrattuna siis alkuperäiseen versioon). Jos joku sattuu tietämään varmaksi mikä on tilanne, kertoilkaa, pliis! Minä en raaski jumppaa ostaa uusiksi ihan vaan tarkistaakseni asian. Sekä kirja että video ladataan verkosta, eikä enää ole tarjolla fyysistä kirjaa tai DVD:tä, jotka minä olen aikoinaan itse ostanut.

Jumppa on vieläkin edullinen, vaikka se hinta onkin noussut siitä, mitä itse maksoin aikoinaan: kirja maksaa £25 (noin 30 euroa) ja video saman verran, yhteensä siis n. 60 euroa. Mikäli edelleen kyseessä on sama versio kuin mitä minulla on, niin molemmilla on etunsa – kirjassa on itse jumppaliikkeiden lisäksi kiinnostavaa luettavaa ja itse tykkäsin tehdä liikkeet kirjan kanssa, kun olin ensin oppinut ne videolta tekemään oikein. Videolla puolestaan Louise esittelee kaikki liikkeet ja kertoilee vähän muutakin asiaa sivussa.

Edellisen lisäksi nyt on myynnissä osia uudesta jumppaversiosta (The Ageless Methodista siis). Siihen kuului osana ns. hotspot -ohjelmat, joiden avulla saattoi tehdä ”spot trainingia” eli treenata kasvoissa juurikin sitä yhtä itsepäistä osaa, joka ei tokene normaalilla jumppaamisella. Tästäkin on nyt tarjolla verkosta ladattava kirjanen ja video erikseen, molemmilla hintaa sama 25 puntaa kuin varsinaisella ohjelmallakin. Louise ei itse erityisesti suosittele tällaista jumppaamista, vaan sanoo, että hän teki tällaisen jumppaohjelman ainoastaan asiakkaidensa loputtomien pyyntöjen vuoksi. Treenausohjelmat löytyvät otsaa, poskia, kaulaa, silmiä, huulia sekä hamsterinpusseja varten.

Minusta vähän tuntuu, että vaikka en itsekään ole oikein innostunut tuosta spot trainingista, niin varmaan jossain vaiheessa tilaan tuon hotspot-kirjasen. En todennäköisesti itse ohjelmaa tule ehkä koskaan tekemään, mutta minua kiinnostaa kovasti lukea, miten Louise on ohjelman kasannut ja mitä liikkeitä hän pitää tehokkaimpina tällaiseen jumppaamiseen. No, kerron kyllä vaikutelmani, jos päädyn ko. ohjelman tilaamaan.

Jumppa maksetaan PayPalin kautta, mutta nykyään ei tarvita enää PayPal-tunnusta, vaan myös sitä kautta voi maksaa ihan tavallisesti luottokortilla. Maksun suoritettuaan saa latauslinkin, josta voi ladata omalle koneelleen joko pdf:n (kirja) tai videon.

Paras joululahja?!

Vastaa

Vihjaisin jo tuossa joulun jälkeisessä postauksessani, että jumppatuloksia olisi tiedossa ihan valokuvien muodossa ja tässäpä nyt sitten semmoista herkkua olisi tarjolla 🙂 Olen jo pitkin syksyä katsellut, että oikea silmäni (se jossa luomi roikkuu alempana kuin toisessa silmässä) on jotenkin näyttänyt peilissä erilaiselta, avoimemmalta ja paremmalta kuin ennen. Tähän asti kuitenkin on ollut tyytyminen vain siihen, että peilikuva näyttää paremmalta – valokuviin en ole onnistunut mitään muutosta tallentamaan. Mutta jouluaattona sitten kurkistelin peiliin, ja mitä kummaa, nyt peilissä näkyi jotain sellaista, että oli pakko kiirehtiä kaivelemaan kännykästä esiin vanhoja valokuvia ja vertailla peilikuvaa niihin. Ja kyllä, eroa oli ihan oikeasti! Millaistako?

Vasemman silmäluomeni ulkonurkassa on jo pitkään ollut tylsä ”ylimääräinen” ryppy (tuossa mihin nuoli osoittaa), kun taas oikean silmäni ulkonurkassa tällaista ryppyä ei ole ollut. Kuva on otettu tammikuussa 2011:

2964v2

Kyseinen silmäkulman ryppy johtuu siitä, että silmäluomien luomivakoon on vanhemmiten ilmestynyt koko luomivaon mittainen lisäryppy, josta näkyy eteenpäin katsoessa vain tuo silmäkulman osuus. Silmissä on toki ollut muutakin eroa ja on edelleen, esim. oikean silmän yläluomi roikkuu alempana kuin vasen, oikea kulmakarvani on vähän alempana kuin vasen. Kunhan saan taas räpsäistyä hyvän kuvan oikeasta kuvakulmasta, niin voidaan sitten ihmetellä onko näille asioille tapahtunut jotain. Siitä en ole vielä oikein itsekään varma.

Mutta sitten se varsinainen jumppatulos vertailuna vanhempien ja uudempien kuvien välillä:

[Kuva kadonnut palvelimen vaihdon yhteydessä]

Aloittaessani kasvojumppaa huhtikuussa 2008 molempien silmieni ulkonurkat ovat roikkuneet huomattavan surumielisesti. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vasemmassa silmäkulmassa on lisäksi tuo ylemmässä kuvassa näkyvä ryppy, mutta oikeassa silmäkulmassa sitä ei missään tapauksessa ole. Vuoden 2010 kuvassa on selvää parannusta nähtävissä ennen kaikkea oikean silmän kohdalla, mutta tuota kulmaryppyä ei edelleenkään ole näkyvissä.

Mutta nyt sitten jouluna 2011 ottamani kuva näyttää ihan selkeää muutosta molempien silmien kohdalla: luomet silmien ulkonurkista ovat nousseet (luomet eivät painu niin lähelle silmäkulmaa) ja ennen kaikkea oikeaan silmään on tullut näkyviin tuo sama ryppy, mikä on vasemmassa silmässä näkynyt jo pitkään. Eli luomivaon ryppy tullut näkyviin silmäkulmassa, kun oikea silmäluomi on noussut korkeammalle! Kuvakulma tuossa uusimmassa kuvassa ei ole paras mahdollinen – korvaan ko. kuvan kunhan saan otettua paremman.

Voiko ihminen enää olla enemmän riemuissaan uudesta rypystä kasvoissaan! 😀 Tämä oli kyllä aivan loistava joululahja ja toi taas paljon lisäpuhtia kasvojumppaan ❤ Tuo uusimmassa kuvassa näkyvä punoitus kasvoissani on muuten valitettavasti ihan aitoa, ei seurausta esim. valaistuksesta. Kyseessä on riemukas atopiani, joka on taas kukoistanut kauniisti pitkin syksyä. Mutta nekin murheet kalpenevat uuden ryppyni tuottaman ilon rinnalla 😀

Nyt on tietysti hyvä pohtia, mistä moinen jumppatulos juuri nyt – takana on siis aika lailla kolme ja puoli vuotta kasvojumppaa (huh! niin pitkään!). Olen tämän syksyn jumpannut FlexEffectin mukaan ja olen kovasti pohtinut, voisiko kyseinen jumppa olla ”syynä” tähän tulokseen. Mahdollistahan se on, mutta toisaalta silmien jumppaamisen osalta FlexEffect ei merkittävästi poikkea Carolyn’s Facial Fitnessistä, jonka mukaan siis olen pääosin kolme vuotta jumpannut. Eli enpä menisi kuitenkaan antamaan tästä kunniaa FlexEffectille, vaan tasapuolisesti molemmille jumpille ja vähän vielä lisäksi Ageless if You Darellekin 🙂 Ja itselleni tietysti, kun olen sitkeästi jaksanut jumpata!

Entrausta

Vastaa

Olen siistinyt ennen ja jälkeen -kuvien osiota tuossa blogin sivupalkissa. Käykää kurkistamassa, jos kiinnostaa. Mitään uutta sisältöä sinne ei sinänsä ole ilmestynyt, mutta nyt jumppatuloksiani on vähän helpompi seurata ja itsenikin on helpompi lisätä sinne linkkejä uusiin tuloksiin.

Kohtauksia kasvojumppaajan perhe-elämästä osa 3: joulu

6 vastausta

Jouluaattona suku kokoontuu yhdessä viettämään joulua. Kasvojumppaajan sisar kuiskaa: ”Luin sun blogia eilen. Oliko ne ihan tosia ne jutut, joita kerroit perhe-elämästäsi?” (viittaa osaan 2) Kasvojumppaaja hihittää ja nyökkää vastaukseksi.

* * * *

Kasvojumppaaja avaa suvun nähden mieheltään saamansa joululahjapaketin. Pakettikortissa lukee seuraavaa: ”Vanheneminen on taidetta, mutta sen kanssa toimeentuleminen on tiedettä, tai ainakin tekniikkaa.” Paketista paljastuu – mitäpäs muutakaan kuin kasvojumppakirja. Vieressä istuva sukulaisnainen, joka ei tiedä kasvojumppaajan harrastuksesta, hengähtää puoliksi kauhuissaan, puoliksi ihastuksissaan. Kasvojumppaajan tytär toteaa näsäviisaasti: ”Isä, oliko tuo joku vihje, vai…?”

Kuluu hetki. Kasvojumppaajan mies avaa puolisoltaan saamansa paketin. Sieltä paljastuu Julia-suklaarasia. Mies toteaa ilahtuneena pääsevänsä naisen kanssa sänkyyn. Kasvojumppaajan sukulaisnainen toteaa kuivasti vieressä, että mies pääsee sänkyyn uuden naisen kanssa, kun taas kasvojumppaaja pääsee kohentamaan ulkonäköään…

* * * *

Kasvojumppaaja istuu jouluaattoiltana miettiväisenä keittiössä uusi jumppakirjansa edessä ja tutkailee kirjassa esitettyjä liikkeitä. Kasvojumppaajan isosisko pyörähtää keittiöön ja tulee kasvojumppaajan eteen seisomaan: ”No niin, näytähän nyt liikkeitä!” Kasvojumppaaja etsii kirjasta kauheimman mahdollisen näköisen irvistyksen, yrittää tehdä sitä, mutta purskahtaa välittömästi nauruun. Sisko nauraa myös. Yhteisen naurunräkätystuokion jälkeen kasvojumppaaja esittelee kyseisen liikkeen siskolleen, joka kuuliaisesti tekee liikkeen perässä. Kasvojumppaaja keksii toisenkin hauskannäköisen liikkeen. Sisko toteaa, että ehkä kasvojumppaajan on syytä olla esittämättä jumppaliikkeitään olohuoneen suuntaan, ettei tuottaisi turhan suurta hupia lopulle sukua.

* * * *

Sukulainen sanoo kasvojumppaajalle: ”Ihan niin kuin sun kasvot olisivat lihaksikkaammat kuin aikaisemmin. Poskipääsi saattaa olla korkeampi.” Kasvojumppaaja säteilee ja pitää vastaukseksi luennon kasvojumpasta ja lediterapiasta.

* * * *

Sukulainen kysyy kasvojumppaajalta: ”Mitä kasvojumppaa oikein tällä hetkellä suosittelet, kun näyttää että käytät nyt FlexEffectiä?” Kasvojumppaaja vastaa ”Se riippuu ihan millaisesta jumppafilosofiasta tykkäät.” Vastineena on hivenen tyhjä ilme ja kohtelias kysymys: ”Ai että siihenkin liittyy filosofia?” Kasvojumppaaja pitää sukulaiselle innoittuneen luennon eri kasvojumppien filosofisesta asenteesta jumppaamiseen. Sukulainen kuuntelee kohteliaan kiinnostuneen näköisenä ja todennäköisesti voihkii mielessään sitä, että meni kysymään tällaisen omasta mielestään yksinkertaisen kysymyksen.

* * * *

Kasvojumppaaja tuijottaa itseään peilistä jouluaattona, eikä ole uskoa silmiään. Peilissä näkyy ihan aito jumppatulos! Ensimmäisenä joulupäivänä kasvojumppaaja esittelee jumppatuloksen toiselle sisarelleen ja äidilleen. Molemmat ovat kohteliaasti kiinnostuneita. Kasvojumppaaja vielä kaivelee innoissaan kännykästään vertailukuvia ja esittelee niitä miehelleen ja äidilleen. Äiti jaksaa esittää kiinnostunutta vielä siinä vaiheessakin, kun kasvojumppaaja puhuu asiasta kolmatta kertaa saman päivän aikana.

Lämpöistä joulua! Ja jorinaa hampaista ja kasvojumpasta

Vastaa

Hei, en tiedä teistä, mutta en minä koskaan ole niin kauheasti ajatellut, että hampailla (=purennalla) ja kasvojumpalla olisi jotain yhteistä. Tottakai, kun järkeään käyttää, yhteyden huomaa. Mutta siis tiesittekö, olitteko ajatelleet, että purennan paraneminen voisi näkyä vaikkapa hamsterinpussien pienenemisenä?! No minä en ainakaan ole koskaan tuollaista mahdollisuutta hoksannut.

Mistäkö tämä lähti liikkeelle? No muistatte ehkä, että olen pitkin vuotta valitellut, että leukani on pois sijoiltaan. Vähän, mutta kuitenkin. Olen tähän avuksi tehnyt kasvojumppaa (auttaa! mutta vain lyhyeksi aikaa) ja hammaslääkäri on tunnustellut purentalihaksiani ja kuunnellut kummallista rahinaa, joka leuoistani lähtee. Hiottiin sitten pienesti hampaita, josko purenta paranisi sillä, ja leuka pysyisi paremmin oikealla paikalla. Ehkä se vähän auttoikin, mutta ei vaiva kuitenkaan kokonaan hävinnyt.

Netistä luin, että selällään nukkuminen voisi pahentaa vaivaa – siispä hommasin Save My Face -tyynyn, jonka kanssa voisin nukkua kyljelläni, mutta säästää kuitenkin kasvojani unikurtuilta. Toimii, siis unikurttuja ei tule ja tyyny oli hyvä investointi (sikakallis kyllä), mutta leukaan ei tunnu juuri vaikuttavan se, miten nukun.

Fysioterapeuttiystävälleni sitten ohimennen mainitsin asiasta ja hän sanoi, että olisko sulla kaulassa kireyksiä. Hmm! Sain joku aika sitten aikaiseksi varata ajan työfysioterapeutille ja – tadaa! – taisin löytää ainakin JOTAIN apua ongelmaani! Tämä fysioterapeutti laittoi minut selinmakuulle ja tunnusteli niskani ja kaulani lihaksia (snif, ei kasvojen)  ja kertoi, että minulla on kireyksiä kaulassa ja jäykkyyttä ylimmässä niskanikamassa. Ja että kyllä nämä saattavat purentaankin vaikuttaa (tai siis tuohon leuan sijoiltaanmenoon). Lähdin kotiin venytysohjeiden kanssa.

Kotona sitten venyttelin ohjeiden mukaan ja AUTS! Juuri tuolla sijoillaan olevalla puolella leukaani on aivan käsittämättömän kummallisen ja kipeän tuntuinen paikka, joka rutisee, kun venytän! Kipinät vaan sinkoilee silmissä venytellessä. Tai siis sinkoilivat. Tuo pahin rutina ja kipinöinti nimittäin meni ohi aika lailla viikossa. Edelleen kuuluu lievää rutinaa, mutta selvästikin jotain lihaksissa tapahtui positiivista ihan alun aikana. Leukakin pysyy paremmin paikallaan, ihanaa ❤

Mutta ei tämä vielä hamsterinpusseihin vaikuta, tuo venytys tuntuu nimittäin enempi kaulan sivulla, korvan seudulla. Fysioterapeutin mukaan kuitenkin kaulani syvät lihakset ovat aika tiukalla tuossa etualalla. Siispä venyttelin niitäkin alkuun ohjeen mukaan, peilin edessä huvikseni. Ja kas kummaa! Tiedättekö missä venytys tuntuu makeimmin? No tietysti juuri tuossa hamsterinpussien kohdalla. Hmm! Te hamsterinpussien omistajat, menkäähän peilin eteen. Sitten laitatte vaikkapa vasemman kämmenen solisluiden päälle, keskelle kaulaa. Päätä sitten kenolleen taaksepäin, kaula pitkäksi, ja sitten kääntämään päätä vaikkapa oikealle kevyesti, niin että lihakset kaulassa jännittyvät ja venyvät. Oikealla kädellä voipi sitten tunnustella leukalinjaa juuri leukaluun alapuolelta, ja ainakin minä sopivassa asennossa tunnen siellä lihaksen, joka on juurikin tuossa hamsterinpussien kohdalla. Vasenta kättä voi sitten siirrellä solisluiden päällä niin, että että venytys tuntuu makeimmalta.

Minulla siis nämä lihakset ovat kireällä ja oman logiikkani mukaan se voi aivan ilmiselvästi vaikuttaa siihen, että leuassa pussittaa. Muistan kuinka eräs lukijani kerran sanoi, että hän on havainnut omalta kohdaltaan juurikin tämän asian ja venyttelee uskollisesti ko. aluetta. Mutta ei sitä näköjään toisen sanomisista voi viisastua, itse pitää kokea asia, että siihen uskoo 😀

No, nähtäväksi jää, tapahtuuko pussituksilleni mitään venytyksen myötä. Mutta sijoiltaan oleva leukani siis on reagoinut venyttelyyn positiivisesti, joten ilman muuta sitä jatkan. Jos sillä sitten on vaikutusta leukalinjan muotoonkin, niin se on lisäbonus 🙂

Method Putkistossahan muuten on venytyksiä, siis kasvojumpassakin. Tykkään ajatuksesta kovasti, kuten olen aikaisemmin siitä sanonut. En vaan ole itse kyseiseen jumppaan niin syttynyt (hyvä jumppa se on! minä vaan ite tykkään erisorttisesta), mutta ideologia on minusta erinomainen ja uskon, että moni kasvojumppa hyötyisi siitä, jos mukaan lisättäisiin venytyksiä!

…

Niin… pitää nyt vielä sanoa, että ei tämä venyttelyajatus leukapussitorjunnassa ole oma ideani todellakaan. Vasta nyt vaan olen osannut yhdistellä pisteet toisiinsa – esimerkiksi CFF:n ekstraliikkeissä on juurikin leukapusseihin vastaavan tyyppisiä venyttäviä liikkeitä, joita olen siis itsekin tehnyt, en vaan koskaan peilin edessä. Ja olen kyllä lukenut FlexEffectin kouluttajien kommentteja asiasta. Ja siis tosiaan lukijani tästä on maininnut, ja Putkistoa tehdessäni olen asiaa sivunnut. Jostain syystä vaan vasta nyt tuli tämä ahaa-elämys, että tosiaan! Kaulan kireät lihakset todellakin voivat aiheuttaa leukaan pussit. Taidan olla vähän hidas 😛 No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

…

Lopuksi vielä oikein lämpöiset joulun toivotukset kaikille lukijoilleni – aaton kiiruiden jälkeen on hyvä rauhoittua vaikkapa mukavan kirjan ääreen sohvalle makoilemaan suklaarasian kanssa tai vaikka toteuttaa Heli Laaksosen joulupatjaa:

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine
on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen-