Aihearkisto: Kauneus

Onneksi meitä ei kyylätä näin…

Vastaa

Polvet, muistattehan… Ne hyödylliset, keskellä säärtä sijaitsevat nivelet, joihin iän myötä kertyy vähemmän kauniita patteja ja ryppyjä. Jostain syystä sain päähäni googlata sanoilla ”Angelina Jolie knees”, kaiketi hakeakseni jotain lohtua siitä, että upean näköiset julkkisnaisetkaan, joilla on rahaa ja personal trainereita, eivät polvien osalta säästy ajan kolhuilta. Ja löysinhän minä sitten lohdukseni useampiakin kuvia kauniiden julkkisten vähemmän kauniista polvista. Tunnen itseasiassa aika huonoa omaatuntoa katsellessani tällaisia kuvia, pahempien ulkonäköongelmien kanssahan he kamppailevat kuin me tavikset. Heille kuitenkin ulkonäkö on kauppatavaraa, sitä mistä heille maksetaan ja minkä ansiosta he saavat elokuvarooleja sun muita. Meillä taviksilla ei sentään yleensä työpaikka mene sen vuoksi, että lihomme muutaman kilon tai rypistymme kasvoistamme.

Tässä Jennifer Anistonin polvet malliksi, lisää kuvia löytyy tuosta yllä olevasta Daily Mailin linkistä:

Otin Jennifer Anistonin tähän sen vuoksi mallikappaleeksi, että omat polveni ovat aika lailla samanlaisessa kunnossa kuin hänellä ja olen siis vuotta vanhempi kuin Aniston. Anistonhan on upean näköinen kaikin tavoin eli kelpaa kenelle hyvänsä nelikymppiselle roolimalliksi ulkonäkönsä puolesta. Hänelle on nähtävästi tehty suhteellisen vähän mitään operaatioita(?), joten siinäkin mielessä hän kelpaa kasvojumppaajan idoliksi. Laseroitu hänen kasvojaan ilmeisesti on useamman kerran, joten ihan täydellinen ei hänkään siis ole 😀

No, en vahingoniloisena kyllä noita julkkisten polvikuvia katsellut vaan ihan vaan nähdäkseni, että saako rahalla polvia pidettyä kauniimmassa kunnossa. Eipä taida saada. Nyt kai sitten pitäisi etsiä yli nelikymppisiä urheilijoita ja ihmetellä heidän polviaan – eli että jos ei rahalla saa kauniita polvia, niin saisko sitten aktiivisella liikunnalla. Ehdotuksia keitä urheilijoita voisin alkaa stalkata netin kautta? 😛

Suvi suloinen

Vastaa

Eli blogini aika lailla lomailee. Haaveilen kyllä, että saisin yhden postauksen silti viikossa aikaan, mutta tällä hetkellä voimat ovat talven ja kevään työrutistuksen jälkeen sen verran vähissä, että katsotaan kuinka käy. Kevään korvalla vähän vihjailin, että kesällä voisi olla tiedossa uusia jumppatulosuutisia, mutta valitettavasti olen joutunut pettymään sen asian suhteen. Mutta optimisti pitää olla: ehkä syksyllä! 😀

Sitä odotellessa suloista suvea meille kaikille!

Ääni paljastaa iän

Vastaa

Oletteko huomanneet? Mihin katoaa naisten lauluääni, kun viisikymppiä ja yli alkaa tulla mittariin? Tiedän ympäristössäni ainakin kaksi naista, joilla ääni on selvästi iän myötä käheytynyt ja lauluääni tosiaan heikentynyt. Mitä ihmettä? Miksi näin käy?

Olen lukenut asiasta niinkin arvovaltaisesta lähteestä kuin DailyMail, joten voitte itse arvioida kuinka paljon luotatte tämän juttuni lähteisiin. En kyllä sitten malttanut olla kaivelematta asiaa vähän enemmänkin, joten on näissä jutuissa ehkä kuitenkin vähän enemmän luotettavuutta 🙂 Kovin perusteellista hakua en jaksanut tehdä tieteelliselle puolelle, mutta sen verran kuitenkin, että totesin että asiaa on tutkittu.

Mitä äänelle tapahtuu?

Mitä siis oikein tapahtuu äänemme kanssa, kun vanhenemme? Kaikkihan tiedämme, että ääni muuttuu puberteetissa. Pojilta katoaa enkelimäinen lauluääni (jos sellaista on koskaan ollutkaan 🙂 ja tytöilläkin ääni muuttuu matalammaksi. Hormonit siis tekevät tehtävänsä (vrt. kastraattilaulajat). Aikuistuessa ja iän lisääntyessä ääni edelleen ”kypsyy”, monilla laulajilla ihan vain positiivisesti. Äänen sävy muuttuu hiljalleen. Mutta joskus viidenkympin jälkeen alkaa äänessä ehkä huomata pientä säröilyä ja käheyttä, kurkku voi tuntua kuivalta, kurkussa on paksua limaa ja on ehkä tarvista rykiä säännöllisesti. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän muutoksia tulee. 65 ikävuoden tietämillä äänen sävelkorkeus naisilla laskee, miehillä puolestaan sävelkorkeus nousee. Keuhkojen kapasiteetti 80-vuotiaalla on enää puolet siitä, mitä se oli parikymppisenä, ja se omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että ääni voi muuttua hiljaisemmaksi ja sen kantavuus ja voima laskea. Ikä lisää myös äänen vibratoa. (Erkki Vilkman, HUS; Uusi-Suomi; WebMD; Schneider et al., 2004) Tupakointi vielä pahentaa ongelmaa.

Miksi sitten näin käy? Kosteudella on äänelle suuri merkitys. Limakalvot äänihuulissa iän myötä kuivuvat ja limarauhaset vähenevät, myös äänijänteen kollageeni tihenee. Muitakin fysiologisia muutoksia tapahtuu. Kuvia löytyy vaikkapa täältä. Muun muassa kurkunpäämme laskee alemmas ja tämän seurauksena ääni madaltuu. Ääneen vaikuttaa myös se, mitä syömme, alkoholin käyttö, stressi ja paino. Ja hormonit… se pahin ikääntyvän naisen vitsaus. Kyllä hormonit ovat ikääntyvälle miehellekin välillä aika hankala kaveri, mutta naisilla jopa kuukautisetkin vaikuttavat ääneen (en ole kyllä itse huomannut, pitääpä seurailla!). Kuukautisia ennen ja niiden aikaan progesteronin määrä elimistössä on niin suuri, että ääni madaltuu jopa niin paljon, että joidenkin laulajien on pakko pitää taukoa laulamisessa tiettyyn aikaan kuukautiskierrosta. Eh. Kerrankin hyvä syy olla pois töistä ennen kuukautisia. Olis hauska kuulla jonkun lauluihmisen kommentti tähän – onko omakohtaisia kokemuksia?

Kaikkien kehon limakalvojen kosteuteen (myös siis äänihuulten) vaikuttaa estrogeeni, jonka määrä naisilla menopaussissa laskee roimasti. Tälle on nimikin: menopausal voice syndrome (menopaussiin liittyvä äänisyndrooma? oma suomennokseni). Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin tuolla termillä löytyy aika paljon luettavaa netin syövereistä! Ääniongelmista ei taida kauheasti tulla valiteltua, kun lääkärin kanssa keskustellaan vaihdevuosiongelmista? Ehkä kannattaisi. Limakalvojen kuivuminen saa aikaan sen, että puhuminen on raskaampaa, koska kuivat limakalvot eivät värise (= tuota ääntä) yhtä helposti. Puhetyöläiselle siis vaihdevuodet saattavat tuottaa aika ikäviä ylläreitä, kun ääni ei tahdo kestää koko työviikkoa. Laulajien kohdalla on tietoakin siitä, että menopaussi vaikuttaa negatiivisesti ääneen.

Voiko asialle tehdä  mitään?

Limakalvojen kuivumiseen auttaa jonkun verran ilman kosteutus ja riittävä nesteen saanti. Hormoneilla voidaan tähänkin ehkä vaikuttaa. ”Oikea määrä” estrogeeniä, testosteronia ja  progesteronia kehossamme voisi pitää limakalvot pidempään hyvässä kunnossa ja sitä kautta äänenkin pidempään työkunnossa. Hormonikorvaushoito pelottaa kuitenkin monia, minuakin. Ehkä turhaan, ehkä ei. Täytynee sitäkin asiaa hiljalleen alkaa perusteellisemmin tutkia, kun asia muuttuu ajankohtaisemmaksi. Joka tapauksessa hormonikorvaushoidon vaikutuksesta ääneen ei ole vielä riittävästi tietoa olemassa.

Magnesiumi, sinkki ja kalsiumi voisivat myös ehkä jotenkin vaikuttaa positiivisesti ikääntyvään ääneen, mutta mekanismista minulla ei ole tietoa. Hyvä kehon asento edistää äänen kulkemista luonnollisesti. Rykiminen, kuiskailu ja huutaminen kannattaa pitää minimissä – kaikki ne vahingoittavat ääntä. Kovin happopitoiset ruoat ärsyttävät äänihuulia, joten hyvin mausteiset ruoat, valkoviini (vanhojen punaviinien happopitoisuus on pienempi, joten niitä voi juoda), sitruuna ja keitetyt tomaatit pitäisi jättää vähemmälle, samoin iltasyöminen. Tumma suklaa on ok, mutta maitosuklaa ei (nyyh). Hampaiden hyvä kunto sekin vaikuttaa ääneen – ainakin puuttuvat hampaat vaikuttavat siihen, miltä äänemme kuulostaa. Liikunta tekee hyvää niin äänelle kuin koko keholle. Hengitysharjoitukset ovat hyväksi, että osaa tuottaa ääntä oikein, samoin skaalojen laulaminen ja ääneen lukeminen (harjoituksena).

Äänihuuliin voi myös injektoida kollageenia tai rasvaa, mutta tämän teho on ilmeisesti vähän kyseenalaista, koska ääneen vaikuttavat niin monet eri tekijät, ei yksinomaan äänihuulten muoto tai koko. Sitäpaitsi tämän hoidon tulokset ovat yleensä vain väliaikaisia, koska injektoitu rasva tai kollageeni imeytyvät takaisin elimistöön. Viikko tai kaksi lepoa äänelle silloin, kun esimerkiksi työnteko on mahdotonta, on toki hyväksi, mutta se ei poista ongelman syytä, ainoastaan lievittää tilannetta. Ääniterapiassa voidaan korjata äänenkäytön virheitä, jos sellaiset osaltaan aiheuttavat ääneen ongelmaa. Mutta ikääntyvää ääntä ei korjata terapialla 😦

Jos törmäätte ikääntyvään ääneen liittyvään tietoon, niin jakakaa pliis täällä! Aihe on tosi kiinnostava. Tämä yllä oleva selitykseni äänen muutoksista oli aika yksinkertainen, sillä paljon muutakin äänellemme ja sitä tuottaville elimille tapahtuu iän myötä. Mutta jos siis itselläsi on haaveena pysyä ikuisesti nuorena tai edes näyttää ja kuulostaa siltä, niin pidähän huolta myös äänestäsi! Tai vaikkei olisi sellaisiakaan haaveita, niin ääni on monille meille tärkeä työväline (minullekin). Olisi mukava pitää oma työinstrumentti hyvässä kunnossa ja pystyä laulamaankin vielä parinkymmenen vuoden päästä tai myöhemminkin.

Lämpöistä äitienpäivää kaikille äideille!

Vastaa

[Kuva kadonnut palvelimen vaihdon yhteydessä]

Ja muutkin ovat tervetulleita nauttimaan tästä kauniista kevätpäivästä! Kuvassa yllä kukkapenkkini ensimmäinen kukkija, huonona hortonomina en muista nimeä, mutta nimestä viis, kukista voi onneksi nauttia ilmankin.

[Kuva kadonnut palvelimen vaihdon yhteydessä]

Minun päivänä alkoi herkullisella aamiaisella vuoteeseen – mukana oli lisäksi lasillinen kuohuviiniä, äitienpäiväkortti jossa tyttären kirjoittama äitienpäiväaamun haiku, ruusukimppu, ja hyödyllinen ja hauska lahja. Tiedossa on vielä kauniin sään innoittamaa luontopolkuilua lähimaastossa (kiva katsoa mitä kevät ja parin viime päivän kunnon sateet ovat ennättäneet nostaa mullan pintaan) ja perheen miesten ahkeroimaa täytekakkua. Voiko paljon parempaa toivoa? 😀 Lippukin on salossa.

Kasvojumppa vielä uupuu tältä päivältä, vaan jospa tämä juhlittu äiti senkin ehtisi jossain välissä tehdä 🙂

Älä tee niin kuin minä teen…

Vastaa

…vaan mene ajoissa lääkäriin, jos on ongelmia 🙂 Tyttäreni väittää, että olen lääkärikammoinen, mutta se ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Menen lääkäriin ihan mielelläni, jos minulla on joku vaiva, jonka uskon lääkärin voivan ratkaista. Mutta… en ollenkaan tykkää ajan ja resurssien haaskauksesta – en omani enkä lääkärin. Siispä olen koko talven potenut atopiaani ajatellen, että kyllä se kohta hellittää, kunhan vaan hoidan paremmin ja löydän sen juuri oikean rasvan ja … Ei lääkäri tälle kumminkaan mitään voi, joten on ihan turhaa mennä lääkäriin.

Vaan toissapäivänä, kun kävin ihotautilääkärillä, niin hän oli kyllä eri mieltä kuin minä 😀 Kuulemma tuhansia on auttanut hänen määräämänsä hoito-ohjelma, joten pitäisi sen siis auttaa minuakin. Hienot Avènen ja Environin kasvovoiteet saan laittaa nyt vähäksi aikaa sivuun ja käyttää vaan kortisonia ja apteekin perusvoiteita, antihistamiinia pitää popsia ja takrolimuusia naamaan sitten jatkossa. Pestä pitää ongelmapaikat kaksi kertaa päivässä Ceridalin pesunesteellä. Okei, okei, uskotaan! 😀 Lähdin apteekista kotiin puoli kiloa painavan muovikassin kanssa. Katsotaan nyt mitä kahdessa viikossa tapahtuu silmieni ympäryställe ja otsalle – tällä hetkellä iho on niissä paksua ja sarveistunutta ja RYPPYISTÄ, niinku norsun nahka, samoin käsissäni. Mutta kuulemma kesään mennessä iho voisi taas olla normaali. Olispa ihanaa jos näin kävis! Näytän nimittäin kymmenen vuotta vanhemmalta, kun rypyt ja pussitukset ovat pahimmillaan.

No, tämän rasvakuurin kuurin loppumista odottaa siis, paitsi yks onneton Minx, myös mikroneulaus, voittamani kultanaamio ja Environin AVST 2 -kasvovoide, jonka ostin viime viikolla. Purkin sisältönä A-vitamiinia ihoa vähän ärsyttävässä muodossa (retinyylipalmitaatti) plus stabiilia C-vitamiinia (askorbyylitetraisopalmitaatti), joka ei hätkähdä rasvasta. L-askorbiinihappo (se tavallinen C-vitamiinin muoto) nimittäin ei tykkää rasvasta lainkaan, minkä vuoksi siitä tehdyn C-vitamiiniseerumin täytyy antaa imeytyä rauhassa ennen kuin laittaa kasvovoidetta.

Näistä Environin tuotteista mulle antoi vinkin lukijani, joka on itse niitä käyttänyt pitkään. Tuotesarja on tohtori Des Fernandesin kehittämä – siis sama mies, joka on ollut uranuurtaja mikroneulaustutkimuksessa. Tuotteissa A-vitamiini on siinä muodossa, että voiteita voi käyttää ympäri vuoden. Monia A-vitamiinipitoisia voiteitahan voi käyttää ainoastaan talvikaudella, koska niissä oleva A-vitamiinin muoto (retiini) herkistää ihoa auringolle.

Yks kasvojumppatulos muuten tässä odottaa julkaisemista! Tai … odottaa sitä, että uskon silmiäni 🙂 Ehkä joskus kuukauden päästä uskaltaisin jo tosissaan väittää, etten vaan kuvittele asiaa. Toivotaan parasta.

Päässäkirjoitusta

3 vastausta

Ai että mitä? 😀 Päässälaskun kaikki tietää, mutta mitä on päässäkirjoitus… En tiedä teistä, mutta minä kyllä harrastan sitä aika paljon, etenkin blogin suhteen. Eli siis kirjoittelen mielessäni uusia blogitekstejä. Jos kaikki päässäni kirjoitetut blogitekstit olisivat päätyneet blogiin asti, julkaisutahtini olisi huomattavasti tiuhempi.

Noh, olen taas siis päässäkirjoittanut. Reilu viikko sitten itkin täällä blogissa atopiaongelmiani ja sain lukijalta hyvän vinkin kokeilla Avènen rasvoja. Ostinkin siis iloisena torstaina apteekista Avènen silmänympärysvoiteen ja superhyperhypoallergeenisen kasvovoiteen. Perjantaina jo kirjoittelin päässäni teille tekstiä siitä, kuinka Avènen voiteet tekevät ihmeitä. Todellisuudessa mitään kovin ihmeellistä ei ollut tapahtunut, mutta ihoni oli kyllä rauhoittunut hiukan. Lauantaina lähdimme lomareissulle Lontooseen ja lauantain aikana päässäkirjoitettuun tekstiin tuli vielä lisukkeeksi se, kuinka Lontoon ihmeellinen kostea ilma parantaa ihoni täydellisesti, tietysti yhdistettynä noihin ihmeitä tekeviin voiteisiin. Iho olikin oikeasti aika mukavan tuntuinen ja ajattelin onnellisena mitä muutama päivä kosteammassa ilmanalassa voisi saada aikaan.

Vaan toisin kävi. Sunnuntaiaamuna heräsin hirveisiin silmäpusseihin, kutinoihin ja yleiseen turvotukseen. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Ja keskiviikkona. Että se siitä Lontoon parantavasta ilmanalasta. Ilmeisesti hotellin lakanat oli pesty jollain sellaisella myrkyllä, josta ihoni ei tykännyt. Ihottuma paheni päivä päivältä, eikä Avènen ihmevoiteista ollut mitään apua (ei kai kukaan luullut, että ihan oikeasti ajattelisin että ne olis jotain ihmevoiteita :D). Aina päivän aikana iho hiukan parani, mutta aamulla sitten taas oltiin entistä pahemmissa lukemissa. Kortisonia ei ollut mukana ja apteekkia ei sattunut sopivasti kohdalle ennen kuin paluumatkalla lentokentällä. Päässäkirjoitukseni siis vaihtuivat ilosanomasta ruikutukseen.

Kortisoni toki avitti lähes välittömästi sitten, kun sitä aikanaan sain käsiini, ja kotona herätessä ei silmäpusseista ollut tietoakaan (huh! tosissaan huoletti että mitäs sitten keksin, jos kotonakin vielä on sama ongelma aamuisin). Mutta voitte arvata, että kasvojumppa ei ole paljoa ollut mielessä viime aikoina 😦 Olen oikeastaan koko talven vaan vihannut naamaani, se muistuttaa koko ajan olemassaolostaan ja on itkettävän inhottavan kireä ja kutiseva ja vaan OLEMASSA. Mikroneulausta ei tee mieli tehdä, kun iho on tässä kunnossa, ja kasvojumppa pitää tehdä väkisin. Ärsyttää sekin, että kasvojumppablogini tuntuu hiljalleen muuttuneen itken-atopian-kamaluutta -blogiksi. No, on mulla kasvojumppajuttujakin edelleen mielessä mistä kirjoittaa, ja hartaasti toivon, että joskus ehkä kesällä voisin teille esitellä uusia ihania jumppatuloksia. Mutta se nähdään sitten 🙂

Alive and kicking

Vastaa

Blogissani tasaisemmin vierailevat ovat huomanneet, että uusia juttuja ei oikein tipu 🙂 Minä olen kuitenkin vielä hengissä samoin kuin blogikin – aika vaan ei tahdo riittää kirjoitella uusia postauksia. Mutta on niitäkin tulossa (luonnoksia ja ideoita minulla kyllä riittää :), kunhan taas ehdin keskittyä paremmin kirjoittamiseen!

Kasvojumppaa olen tehnyt säännöllisesti ja ihan vähän peili viittaisi, että jotain muitakin kivoja tuloksia voisi olla pian näkösällä kuin jonkun aikaa sitten postaamani silmäkuvat. Mutta aika näyttää, vielä en ole saanut kameralla tallennettua niistä mitään.

Atopia on ollut riesanani koko talven ajan ja nyt epätoivoisena taas otin kortisonia kehiin. Ihottuman ja kortisonin yhdistelmän tuloksena kasvoissani on ikäviä ryppyisiä läiskiä, joita nyt sitten yritän rasvata ja kosteuttaa urakalla. Atopia on kyllä viheliäisesti ihoa vanhentava vaiva 😦 Jos hyvin käy, niin kesällä atopiaongelmat jäävät sivuun, mutta saa nähdä katoavatko nuo rypyt. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kohta tärkeämpää kuin ihon kunto (kun se ei ole kuitenkaan aivan äärettömän surkea), on ehkä kuitenkin se, että kasvojen piirteet ovat ”paikallaan” eli poskipäät korkeina, silmät avoimet, leukalinja sileä (toiveajattelua), suupielet eivät roiku jne. No, ei ne piirteetkään minulla ole aivan noin nuorekkaassa kunnossa, mutta jospa kasvojumppa tähän ajan kanssa auttaisi – onhan se auttanut jo paljon tähänkin mennessä 🙂

Postauksiakin on taas siis jossain vaiheessa tulossa paremmin. Sitä odotellessa hyvää kevättä kaikille lukijoilleni!

Ai näille on nimikin

3 vastausta

Olen aina joskus täällä voivotellut naamatauluni ongelmapaikkoja ja ärsyttävimmistä päässä niissä ovat poskipussini. Eivät tällä kertaa ne siellä leuan seudulla (joo, vihaan niitäkin :), vaan ylimääräiset pussit tuossa poskipäiden yläpuolella, ei aivan silmien alla kuitenkaan. Minulla on aina ollut hankaluus löytää niille kuvaavaa nimitystä, vaan jatkossapa tämmöinen on, ainakin enkuksi! Lueskelin nimittäin tässä taas jotain satunnaista ja kas kummaa, törmäsin kasvoleikkauksia käsittelevissä jutuissa juurikin tuohon ongelmaani. Kyseessä siis ovat malar crescents, malar bags tai malar mounds! Kas tässä kuvan kera:

Öö, jaa että mitä se olis suomeksi? Yritin haeskella suomenkielisiltä kasvoleikkauksia käsitteleviltä sivuilta josko sieltä löytyisi ko. termiä suomeksi, mutta ei tärpännyt. Joka tapauksessa ”malar” siis tarkoittaa jotakin poskeen, poskipäähän tai poskiluuhun liittyvää ja ”bag” on tietysti vaikkapa pussi ja ”crescent” on puolikuu, ”mound” puolestaan kumpu. Ja puolikuun muotoiset poskipään pussithan tosiaan tuossa on kyseessä, jotenkin tuolla tavalla olen niitä tainnut aina ennenkin kuvata 😀

No, kun ei suomenkielistä termiä asialle ainakaan vielä löytynyt, niin ehkä sitten vaan jatkossakin puhun poskipään pussituksesta, mutta nytpä siis tiedämme, että nimikin tälle ilmiölle on olemassa 😀 Mutta mikä kyseisen ilmiön kasvoissa aiheuttaa? Kahlailin läpi aikamoisen kasan lääketieteellistä terminologiaa englanniksi mm. täältä, enkä kyllä niin tarkkaan jaksanut asiaan perehtyä, että sitä voisin tässä kunnolla selostaa. Mutta yksinkertaisimmillaan, jos nyt olen asian oikein ymmärtänyt, siis nuo poskipäiden pussit ovat a) nestettä, b) rasvaa, joka on valunut omalta paikaltaan pois tai c) orbicularis oculi -lihaksen (silmänympäryslihas) korkealla oleva reuna, tai jonkunlainen yhdistelmä näitä. Joka tapauksessa silmänympäryslihas väsyy ajan myötä ja valuu alaspäin. Ihon ligamentit myös venyvät ja nämä yhdessä (varmaan vielä muidenkin tekijöiden kanssa) saavat aikaan sen, että ihon alla vähän niin kuin ”taskuissa” oleva rasva liikkuu alas päin ja esimerkiksi tästä syystä poskien pehmeä ja sileä linja muuttuu pussittavaksi. Tämä ei todellakaan ole välttämättä edes ihan oikea selitys ilmiölle, mutta jotain siis tämän suuntaista kasvoissa tapahtuu. Noiden poskipääpussien lisäksi sama ilmiö saa aikaan sen, että silmien alle muodostuu kuopat.

Minä vähän epäilen, että itselläni olisi mahdollisesti eniten kuitenkin kyse nestekertymästä samalla alueella. Siellä kun ne rasvat ja lihakset ja ligamentit liikkuvat, niin kaipa sinne sitten syntyy myös nestekertymälle otollisia paikkoja. Olen kokeillut lymfahierontaa (laittaa nestekierron liikkeelle): ei auta. Kasvojumppaa: ei ole toistaiseksi juuri auttanut, mutta siihen panen toivoni 🙂 Kerran testasin myös selluliittivoidetta: minusta pussit pienenivät reilusti! Mutta en kyllä aio selluliittivoidetta lätkiä naamaani jatkossa, kunhan vaan halusin kokeilla olisiko kyse tosiaan nesteestä.

Noita pusseja kun tuossa katselee ja kun on nyt vähän käsitystä siitä, miksi ne syntyvät, tulee kyllä väkisin mieleen toivoton haave: voi miksi en aloittanut kasvojumppaa aikaisemmin, silloin kun tätä ilmiötä ei ollut vielä syntynyt. Luulen että noiden pussien tulon olisi saanut kokonaan estettyä, jos olisi aloittanut jumppaamisen silloin, kun ligamentit vielä olivat lujat ja rasvat oikeilla paikoillaan. Vaan turhapa tuota tietysti on itkeä. Uteliaana nyt sitten seuraan, miten kasvojumppa vaikuttaa tähän ongelmaan, vai vaikuttaako ollenkaan.

Miks ihmisellä pitää olla polvet…

3 vastausta

Tai ainakin: miksi kummassa niiden polvien pitää vanhentua samaan tahtiin kuin muukin kroppa?! Olen jo muutama kesä sitten huomannut, kuinka polveni ovat vanhentuneet ja olen tainnut tännekin sitä itkeä. Talvella kun polvet ovat piilossa, asia pääsee onnellisesti unohtumaan, mutta kesän tullen se taas palaa takaisin. Ja näköjään näin talvellakin polvet joskus sattuvat omiin silmiin ja sitä huomaa, että ne eivät enää ole nuoret. Polviin ilmestyy kummia rasvapatteja ja iho rypistyy, ja yleisesti ottaen polvet (jotka eivät välttämättä muutenkaan aina ole ihmiskehon kaunein osa) vaan näyttävät rumemmilta ja pattisemmilta kuin silloin joskus 😀

Kertokaa mulle pliis kaikki ihmekonstit, joilla polviaan saa nuorennettua! Ainakin tässä jutussa olen polviasiaakin kevyesti sivunnut, ja muistan että jutun kirjoittamisaikaan minulle oli kova polviangstikausi menossa. Yritin silloin epätoivoisesti kaivella tietoa netin syövereistä siitä, mitä kummaa noille vanheneville polville voisi tehdä muuta kuin kauneusleikkauksen – joka siis on yksi hankalimmasta päästä kauneusleikkauksia, eli aika lailla pois laskuista. Päädyin itse silloin löytämään ainoastaan kaksi mahdollista yritystä polvien kaunistamiseksi: mikroneulaus, jolla voi polvien ohuen ihon kollageenia vahvistaa, ja tiettyihin polven alueen lihaksiin kohdistuva jumppa.

Mikroneulausta olen silloin tällöin (erittäin harvoin) polvilleni tehnyt, tuloksia ei ole näkynyt. Aikoinaan löysin joitakin jumppaliikkeitä, joita voisi tehdä, mutta olen näköjään hukannut kaikki linkit ja en enää muista millaisia liikkeiden piti olla. Kai vaan loppujen lopuksi ajattelin toivorikkaana, että jospa säännöllinen jumppa ja juokseminen auttaisivat polviinkin. Nyt kun tässä googlailin asiaa uudestaan, niin tällainen baletinopettajan vinkki tuli vastaan:

Stand up straight, raise your right leg up about half way between floor and hip height. Trying to keep your leg from the knee to the hip stationary, do little circles with your lower leg. perform the circles in both directions. Then switch legs.

Eli seistään suorana, nostetaan toista jalkaa koholle, noin 45 asteen kulmaan. Sitten seuraavaa lausetta en oikein tajunnut… pidetään lonkka-polvi -linja tukevana ja tehdään pieniä pyörityksia jalan alaosalla. Siis jalka ilmeisesti täytyy olla polvesta taittuneena alaspäin ja pyöritellään sitten polvesta jalkaa molempiin suuntiin. Vaihdetaan tietysti jalkaa välillä. Hmm. Jos nyt ymmärsin tuon ohjeen oikein, niin kyllähän tuo polven seudulla tuntuu tietysti.

Eikö löytyis mitään taikakonstia? Eikö kukaaaaan tietäis mitään? 😀 Tosi hassua että minun on oikeastaan helpompi hyväksyä kasvojeni vanheneminen kuin polvieni vanheneminen! Tuntuu siltä, kuin vanhat polvet saavat minut … näyttämään vanhalta! No niin, ja sitten voidaankin alkaa pohtia, miksi muka pitäisi näyttää nuorelta ja mikä ongelma minulla on vanhenemisen kanssa… Mutta kun tätä asiaa tässä nyt analysoin, niin voipi olla, että tämä polviangsti liittyykin oikeastaan pukeutumiseen. Olen lyhyt ja lyhytsäärinen ja aina eniten edukseni lyhyehkössä hameessa, ja tykkään myös kovasti käyttää hameita vuoden ympäri. Polveen asti ulottuvassa hameessa tunnen itseni tätimäiseksi ja vanhaksi enkä ollenkaan tunne olevani edukseni, polvet paljastavassa hameessa sen sijaan sopivasti nuorekkaaksi ja nätiksi (ei, ei tartte olla oikeasti lyhyt hame, sellainen vaan nätisti polvet paljastava). Ja nyt sitten kun polveni eivät omaan silmääni ole kauniit, tuntuu siltä että ne pitäisi peittää … ja … sitten joko käytetään housuja, jotka ei olis niin paljon mun juttu, tai näytetään tätimäisiltä 😦 Eli polvet itseasiassa vaikuttavat aika olennaisesti siihen, millainen mielikuva minulla on itsestäni, ja sitä kautta taas koko itsetuntoon ja yleishyvinvointiin.

Polvivinkit olisivat siis kullan arvoisia!