Selällään nukkuminen revisited

2 vastausta

Kerroin joku aika sitten siitä, kuinka olen vaihtanut nukkuma-asentoni kyljeltä selälleen siinä toivossa, että sekä kasvot että dekoltee pysyisivät siloisempina. No, alussa tuntui siltä, että on ihan ok nukkua suoraan selällään, tyyny polvien alla. Mutta sitten jossain vaiheessa jalkani ilmoittivat, että ne eivät tykkää asennosta. Ja käsillekin oli hankala löytää mieluisaa paikkaa. En enää oikein löytänyt mukavaa nukahtamisasentoa ja huomasin kääntyväni kyljelleni, koska se nyt vaan oli kivempaa, rypyistä viis.

Onneksi netin ehtymättömästä aarreaitasta löytyi yhden suosikkiblogaajani Rosinan kirjoittama artikkeli, jossa hän puhui rypyistä ja selällään nukkumisesta. Katsokaa muuten hyvät ihmiset tätä naista! Ikää on 57 vuotta ja hän näyttää kuvissa kasvoiltaan ehkä kolmikymppiseltä. Tuntuu kyllä tekevän asian eteen paljon enemmän töitä kuin mitä minulla ikinä olisi energiaa tai edes halua. Pientä botoxiakin löytyy sun muuta, mutta ei ilmeisesti mitään isompia operaatioita. Mutta kasvojumppaa (Ageless), toki 😀

No, takaisin aiheeseen. Rosina kertoo nukkuvansa kolmen tyynyn kanssa – yksi pään alla ja toiset kaksi toinen toisella sivulla, toinen toisella. Hän järjestelee itsensä nukkuma-asentoon seuraavasti: Ensin selälleen pää tyynylle, sitten vartalon paino siirretään oikealle puolelle, vähän niin kuin oikealle kyljelle. Vasen jalka asentuu jotenkin oikean jalan päälle, vasen polvi patjaan (huh, tätä en kyllä tajua miten se tehdään). Paino edelleen oikealla kyljellä ja sitten laitetaan vasemmalle puolelle tyyny ylävartalon tasalle ja vasemman käden kyynärpää (no, koko vasen käsi) tyynylle. Nyt asento alkaa olla jo aika tukevasti pikkuisen oikealla kyljellä, mutta ylävartalo selällään. Sitten tyyny oikealle puolelle ylävartalon kohdalle, oikea käsi tämän tyynyn alle ja halaamaan tyynyä. Siinä se.

Pitihän sitä kokeilla. Jalkoja en tosiaan ollenkaan hoksannut miten Rosina ne laittaa, mutta kehitin siitä oman version, jossa ne ovat jotenkin mukavasti päällekkäin. Tyynyt menevät aika lailla noin kuten kuvasin. Asento on hämmästyttävän mukava! Alavartaloni on hiukan kyljellään ja vasen tyyny tukee minua tähän asentoon (laitan sen joskus hiukan selkäni alle). Ylävartalo on tosiaan aika lailla selällään. Oikeanpuoleista ”kylkityynyä” voi käyttää vähän pään tukena, kun sen nostaa sopivalle korkeaudelle. Silloin pää pysyy kivasti suorassa, eikä unikurttuja pääse syntymään (noh, senhän takia tätä aloin testailla 🙂

Onkos sitten tuloksia? Onko aamulla dekolteessa ”jokisuisto” näkyvissä? Onnellista kyllä, jos olen nukkunut yön selälläni, niin voin raportoida, että ei ole! Kun aikaisemmin nukuin kyljelläni, niin joka aamu jokisuisto oli paikallaan ja kesti pitkään iltapäivään ennen kuin se hävisi. Naamassakin oli aamuisin toisessa suupielessä pystyryppy ylähuulessa, ei ihan siinä suupielessä vaan ehkä puoli senttiä suun keskustaa kohti (jos painat toisella kädellä poskea vähän niin kuin poski painuisi tyynyyn, voin melkein lyödä vetoa, että hoksaat, että samanlainen löytyy sinultakin). Ja tämäkin ryökäleen ryppy oli ja pysyi naamassani melko pitkään iltapäivään. Mutta nytpä sitä ei aamulla ole! 😀 Selällään nukkuminen siis oikeasti kannattaa.

Kaula, leuka kaunihimpi

Vastaa

Kun lueskelee erilaisia foorumeita, niin törmää kultajyväsiin 🙂 No, ainakin uusiin jumppaliikkeisiin. Ageless If We Daren foorumeilla Maggiemay kertoo keksineensä uuden liikkeen kaulaa ja leukaa varten:

”I stretch the neck up toward the ceiling and tilt my head back until it’s pretty much parallel to the ceiling. Once in that position, I smile up (up as in toward my eyes, not toward the ceiling) and hold. I hold for about five to seven seconds. You can feel the sides or front of the neck tense as soon as you smile. I do this exercise both with an open-mouthed smile (works the sides of the neck) and with a closed-mouth smile (works the front of the neck), and you can easily feel the different areas respond. Either way, the area beneath the chin is also worked.”

Eli kaulaa venytetään kohti kattoa ja päätä käännetään samalla taaksepäin, kunnes pää on aika lailla katon suuntaisesti. Sitten hymyillään niin, että poskipäät nousevat kohti silmiä ja pidetään tiukasti tätä hymyä yllä 5-7 sekunnin ajan. Kun hymyilee leveästi suu auki, vaikutus tuntuu enemmän kaulan sivuilla. Kun taas hymyilee suu kiinni, kaulan etuosa jumppaantuu. Ja molemmissa tapauksissa myös leuan alunen saa oman osansa jumpasta.

Lois ehdotti, että liikkeeseen voi lisätä vastusta

”by just putting a hand round your throat and pulling the skin downwards as you’re performing the exercise”

eli laittamalla käden kurkulle ja vetämällä ihoa alaspäin samalla kun jumppaa.

Ja Kathkitellä oli vielä oma versionsa liikkeestä:

”I place both hands flat palms over the base of the throat as I lean the head back and push the chin forward, it gives one heck of a burn. […] I count for 10 and repeat 10 times.”

Eli molemmat kämmenet laitetaan kurkun alaosaan, päätä käännetään taaksepäin ja leukaa työnnetään eteen/ylöspäin. Tässä asennossa pysytään kymmeneen laskien. Tehdään kymmenen toistoa. Kokeilin itse tehdä liikettä ja en oikein hoksannut, että miten kädet pitäisi laittaa. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että ilmeisesti kämmenet asetetaan solisluiden yläpuolelle siten, että ranteet tulevat vastakkain ja sormet osoittavat kohti niskaa.

Hiukan varovainen kyllä kannattaa näiden liikkeiden kanssa olla: minulla ainakin alkaa veri kohista korvissa ja kaulassa tuntuu pientä puutumista. Riittävän pitkään jos tuota jatkaisi, niin saattaisi vaikka pyörtyä kupsahtaa. Painankohan sitten liikaa käsillä isoja verisuonia tukkoon? Ehkä. No, en tiedä onko näillä jumppaliikkeillä kuinka hyviä tuloksia saavutettavissa, mutta juuri nyt kaulani ja varsinkin leuanalunen kyllä tuntuvat melko merkillisiltä 😀 Eli tulkitsen asian niin, että jotain sen alueen lihaksille tapahtui.

Matkalla kohti sileämpää otsaa

2 vastausta

Minulla on addiktio sileään otsaan 😀 Otsani on melkoisilla vaakarypyillä, joita tosin otsatukka sopivasti jonkun verran peittää. Rypyt ovat kuitenkin tylsiä – paitsi että ne näkyvät ikävästi, ne myös tuntuvat sormiin, kun otsaa silittää alhaalta ylös/ylhäältä alas. En tykkää.

Jossain vaiheessa tänä syksynä huomasin, että kun rutistelen otsanahkaa etusormen ja peukalon välissä koko otsan alueelta (en mitenkään ihan hellävaraisesti), niin otsa siliää joksikin aikaa. Hmm. Sileämpi otsa tuntui kivalta sormiin. Peilissäkin otsa näytti ihan vähän sileämmältä. Yhteishyvän sivuilla muuten on kiva ohje (kohta 5) tätä varten. Hmm. Lueskelin sitten kasvojumppajuttuja ja hoksasin mistä ilmiö johtui: otsanahan puristelu sai aikaan sen, että frontalis-lihas rentoutui ja samalla silisi. Opin myös sen, että kunhan lihakseen saisi lisää voimaa ja joustavuutta, se oppisi rentoutumaan ja samalla siliämään ihan itsekseen, ilman että sitä täytyy erikseen rentouttaa. Hmhmm.

No, olen siis jumpannut otsalihasta. Mutta kun lihas ei ole vielä oppinut tuota itsekseen rentoutumisen jaloa taitoa, olen jumppaamisen lisäksi edelleenkin vähän auttanut sitä rentoutumaan sillä filosofisella taka-ajatuksella, että ehkä lihas voisi oppia jotain, kun sitä kovasti johonkin suuntaan tökitään. Lisäksi olen toteuttanut Sanford Bennettin oppeja kasvojen hieronnasta: Bennett väittää, että rypyt häviävät ja kasvojen lihakset voimistuvat sillä, että jännityksessä olevia  kasvolihaksia hierotaan melko voimakkaasti kämmenen kannalla. Olennaista on tosiaan, että lihakset ovat jännittyneinä, muuten saadaan lähinnä tuhoa aikaan kasvoissa.

Mitä siis käytännössä teen? Olen ajatellut, että olisi varmaan hyvä idea ensin muistuttaa lihaksille, että sileä olotila on fiksu. Olen siis ensin rentouttanut otsalihaksen niin, että se on mukavan sileän tuntuinen sormiini. Sen jälkeen jännitän lihaksen nostamalla kulmakarvat tiukasti ylös. Pidän lihasta jännityksessä ja samalla hieron koko otsan aluetta lujaa pyörivin liikkein kämmenen kannalla. Hieronnan määrä hiukan vaihtelee, mutta yleensä lasken kymmenen pyörähdyksen sarjoja, 2-3 sarjaa oikealla ja 2-3 sarjaa vasemmalle puolelle otsaa, monasti vielä 1-2 sarjaa keskelle. Määrät kuulostavat ehkä isoilta, mutta aikaa ei tuohon oikeasti mene kuin pieni hetki. Jotain tämän hieromisen täytyy vaikuttaa, koska otsani saattaa olla seuraavana päivänä arkana (maitohapoilla?), jos edellisestä hieronnasta on pitempi aika.

Tuloksia? No minusta otsalihakseni on vahvempi kuin aikaisemmin, mutta samalla kyllä myös uurteet otsassa ovat selvemmät. Tästä kirjoittelin jo aikaisemmin eli en ole asiasta erityisen huolissani, päinvastoin. Sitä en kyllä varmaksi voi sanoa, onko juuri hieronta se, mikä on saanut lihaksen voimistumaan vai ihan vaan lihaksen varsinainen jumppaaminen, jota siis sitäkin olen tehnyt jonkun verran lisäksi. Mutta oikeastaan en edes välitä 😀 Rentouttaminen ja hierominen yhdessä saavat otsan kivan tuntuiseksi ja sileämmäksi, ihan eri tavalla kuin pelkkä jumppaaminen. Ihan pelkästä siitä ilosta jo ”silittelen” otsaani 🙂

Lupa nauraa :D

2 vastausta

Seilatessani ympärin webbiä kasvojumppajuttuja etsien olen törmännyt toinen toistaan ihanampiin keksintöihin ryppyjen poistamiseksi ❤ Voisin tässä blogissani esitellä niiden parhaimmistoa ja aloitella vaikkapa suuhun laitettavista jumppavimpaimista:

Facial-Flex on vähän niin kuin hevosen kuolaimet, jotka laitetaan suuhun ja sitten pureskellaan.

Toinen vastaava laite on Flexaway:

Facial-Flexissä luvataan, että 2 * 2 minuuttia päivässä käyttöä riittää, Flexawayssa jopa vain minuutti kahdesti päivässä. Ja tuloksien mainostetaan olevan hyviä: Facial-Flex vaikuttaa kasvojen, leuan ja kaulan lihaksiin, lisää voimaa ja parantaa lihasten muotoa. Flexawaysta sanotaan ”Experience a visible change to your face in a matter of weeks – not months. Once your face is in shape, only a single minute of your day maintains the transformation indefinitely.” Siis vain muutamassa viikossa on mahdollista saada kasvoissa aikaan näkyvää muutosta ja kunhan lihakset ovat kunnossa, vain yksi ainukainen minuutti päivässä pitää kasvot ikuisesti nuorina. Kuulostaa aika houkuttelevalta, eikös! Ennen ja jälkeen kuvatkin ovat mukavan näköisiä.

Ovatko laitteet ihan höpöhöpöä?

Hmm, enpä tiedä. Facial-Flexin sivuilla on lista oikeista tieteellisistä artikkeleista, joissa on tutkittu Facial-Flexin käyttöä erilaisten lääketieteellisten ongelmien hoitoon, puheterapiassa ja kauneudenhoidossa. Ihan vakuuttavan näköistä. Pitäisi tietysti vielä kaivella artikkelit esiin ja todella lukea, mitä niissä sanotaan, jotta voisi oikeasti olla vakuuttunut asiasta. Flexawaylla ei ole luetella mitään näin vakuuttavaa omilla sivuillaan, mutta tietysti voisi ajatella, että jos toinen laite toimii, niin kenties toinen vastaavanlainenkin toimisi. Molemmilla sivustoilla tietenkin ankarasti vakuutellaan muutenkin laitteen tehokkuutta, mutta sanojahan maailmassa riittää…

Ja mites näitä ”kuolaimia” sitten käytetään?

No, niiden käyttö on todella yksinkertaista. Perusidea molemmissa laittessa on se, että niissä on kuminauha, joka luo vastuksen lihaksille. Kasvolihaksilla sitten tehdään työtä tätä vastusta vasten. Laite laitetaan suuhun ja tosiaan vähän niin kuin pureskellaan. Laite ilmeisesti venyttää suupieliä kohti korvia – vähän niin kuin jos laittaisi etusormet suupieliin ja venyttäisi. Ja ymmärtäisin, että nyt on tarkoitus suun alueen lihaksilla pistää hanttiin tälle venytykselle (tämmöinen kasvojumppaliikekin on muuten olemassa Thomas V. Hagertyn jumpassa Shape your face, kokeilkaapa, ihan tehokas). Facial-Flexin ohjeissa sanotaan ”Press the corners of your lips against the resistance while forming an oval. Fully compress, then release.” Siis: Paina suupieliä vastusta vasten siten, että suusta muodostuu soikio. Purista, ja vapauta. Tätä tehdään kaksi minuuttia kahdesti päivässä (siis neljä minuuttia yhteensä). Voi olla, että tuotteen mukana tulevassa videossa on vielä lisäohjeita. Flexawayn videossa neuvotaan nostamaan kulmat ylös ja pitämään niitä korkealla, samaan aikaan sitten tehdään vastaavaa jumppaliikettä kuin Facial-Flexin ohjeissa kuvataan. Flexawayssa neuvotaan vielä, että samalla työnnetään huulia eteenpäin, vähän niin kuin pussaustyyliin. Idean kyllä tajuaa, kun katsoo tuota Tomin jumppakuvaa ja kokeilee omilla sormilla mitä tapahtuu.

Tuloksia/käyttökokemuksia?

Ennen ja jälkeen -kuvia tietysti löytyy molemmilta, uskokoon niihin ken tahtoo. Minä uskon enemmän siihen, mitä luen foorumeilta aitojen (toivottavasti) käyttäjien kokemuksia. Aika sekalaisia kokemuksia raportoidaan, Facial-Flexistä ehkä positiivisempia kuin Flexawaysta. Joillakin laitteet toimivat, joillakin eivät. Negatiivisimmat kokemukset ovat niitä, joissa käyttäjät valittavat, että laitteen käyttö on aikaansaanut suupieliin ikävät pussit (lähinnä Flexawayn käyttäjiä). Tähän tosin jotkut ovat todenneet, että laitetta on ehkä käytetty silloin väärin. Mutta molemmista laitteista raportoidaan sekä hyvää että huonoa. Jotkut kertovat, että apua on ollut todella paljon, jotkut sanovat että molemmat vempaimet (etenkin Flexaway), ovat silkkaa roskaa.

Itse sanoisin kyllä vaan että mene, tiedä… Kokeilematta ei voi varmaksi sanoa mitään. Selvästikin laitteet vaikuttavat isommallekin alueelle kuin vain Orbicularis oris -lihakseen eli suun ympärystään, mutta varmaankin ensisijaisesti siihen. Vähän olisin huolissani siitä, ettei tämä lihas kehittyisi liikaa. Agelessissä Louise Annette varoittaa, että tätä aluetta kannattaa jumpata hiukan varoen. Jos jumppaa aluetta liikaa, voi seurauksena olla nenä-ylähuuli ja alahuuli-leuka -välien pitenemistä ja sen seurauksena kasvot pitenevät. Lihas on sidoksissa esim. poskien lihaksiin ja sen seurauksena siis varmaan jumppa vaikuttaa mm. poskiin. Mutta ikävänä sivuvaikutuksena saattaa sitten olla myös hiukan apinamainen lookki, kun suun ympärystä kohoaa … auts. No, en osaa oikeasti sanoa juuta enkä jaata. Jos rakastaa kaikkia ihania vimpaimia, niin onhan tässä taas yksi semmoinen 🙂 Itse taidan kyllä kuitenkin luottaa vielä toistaiseksi ihan vaan perinteiseen jumppaamiseen.

Omia jumppatuloksiani

Ai että onko minulla perinteisen jumppaamiseni seurauksena näkyvissä niitä tuloksia, joista olen luvannut raportoida? Noh… en suoraan sanoen oikein tiedä 🙂 En millään malta pitää taukoa jumpasta kuin aina yhden päivän silloin tällöin, joten en oikeasti voi tietää, mitä tuloksia pitempi lepo toisi näkyviin. En voi väittää, että juuri nyt tuntisin itseni jumppaamisen seurauksena erityisen hehkeän näköiseksi, ennemmin päinvastoin. Mutta sen voin sanoa, että ihan satavarmana jumppa on saanut kasvoissani aikaan muutoksia! Ne vaan ovat vielä niin hienovaraisia, että eivät oikein näy kuvassa. Esim. poskipääni ovat alkaneet selvästi nousta ja poskien alle on alkanut muodostua lievää ”lommoa”. Leukalinjani on muuttunut, nenänvarteni on tavallaan leveämpi (kuulostaa pahalta, mutta luulen että lopputulos on hyvä), pussit poskipäiden yllä ovat pienentyneet ja silmien alla olevat kuopat ovat alkaneet täyttyä, nenän rypyt silmien välissä ovat ihan vähän siloittuneet, nenä-suupieli -juonteet ovat loiventuneet. Silmäni ovat ehkä vähän avoimemmat kuin ennen. Otsani on edelleen aika ryppyinen (siis ryppyisempi kuin aikaisemmin) ja ihan niin kuin suupieleni olisivat enemmän alaspäin, auts. Olen sitä mieltä, että olen omaan silmääni vähän ”keskeneräisen” näköinen 😀 Mutta jälleen kerran pitää sanoa, että sivullinen ei varmaan kasvoissani huomaa mitään, eikä kamerakaan. Itse olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että olen matkalla kohti parempaa tulevaisuutta – eh… no, ainakin hivenen eri mallisia kasvoja.

Jos joku muuten sattuu huomaamaan, että kirjoittajan nimi on vaihtunut blogissani ”kasvojenkohotuksesta” ”minxiksi”, niin ihan sama henkilö täällä silti naputtelee juttuja – en vaan blogia luodessani tiennyt, että valitsemani nimi jää näkyviin kirjoittajan nimimerkkinä. Ja no, ”kasvojenkohotus” nyt on vaan minusta niin ärsyttävä nimimerkki, että oli pakko vaihtaa se 🙂

Nyt on tauon paikka

Vastaa

Olen epätoivoisesti yrittänyt tuijottaa peiliin ja nähdä tehojumppakauteni tuomia positiivisia tuloksia… Aina joskus olen näkevinäni pienen pilkahduksen, mutta enemmänkin naamani näyttää vaan väsähtäneeltä ja aika ankealta. Semmoisen hassun ilmiön kyllä tuo tehojumppakausi sai aikaan, että nyt toinen puoli kasvoistani on jumpatumpi kuin toinen 😀 Ei se kyllä todellakaan näy kenellekään muulle kuin minulle itselleni, kun osaan katsoa tiettyjä asioita, joten eipä siitä haittaa ole. Mikään yllätyskään se ei ole ollut – huomasin kaksiviikkoisen aikana ihan selvästi, että oikea puoli kasvoista ei oikein aina pysynyt jumpassa ihan yhtä tiukasti mukana, kun toistoja oli niin paljon. Mutta ei se mitään, korjailen asiaa hissunkissun sillä, että teen normaalit 20 toistoa liikkeissä ja sitten teen vielä vain tuolle ”huonommalle puolelle” viisi lisää. Ihan normi-ilmiö tämä tuntuu olevan, aika moni on raportoinut vastaavasta eri foorumeilla. Kuulemma tasaantuu ajan kanssa kyllä. Niin, ja on mulle ilmestynyt sille ”paremmalle puolelle” hymykuoppa 🙂 En edes muistanut, että minulla on joskus ollut sellainen, hih.

Jotain muutakin hoksasin tänään, ja sinänsä on oikeastaan vaan hyvä homma, että kasvoni muuttuvat vähän eri tahtia. En nimittäin varmaan muuten olisi huomannut sitä, että juuri se parempi puoli on muutenkin parempi nyt: olen valittanut että silmien ja poskipäiden välissä on typerän näköiset pussit  ja … no, en nyt oikein tiedä uskoisinko silmiäni vai en, mutta just tuolla paremmalla puolella ei enää oikein ole sitä pussia. Tai ainakin se näyttää erilaiselta kuin toinen puoli kasvoista. Ja silmieni alla on ollut tummat jäljet, nyt toinen puoli on selvästi vaaleampi kuin toinen. Hui! Voiko olla totta, että jumppa olisi oikeasti auttanut?! Olen napsinut kännykkäkameralla kuvia naamastani, mutta en kyllä kuvissa saa tuota eroa näkymään. Iso käytännön ongelma kuvien ottamisessa on yksinkertaisesti se, että on niin pimeää koko ajan. Kirkkaassa päivänvalossa saisi parempia kuvia kuin salamalla, salama kun latistaa niin kovasti. Mutta voihan olla että vain kuvittelen nuo muutokset…

Mutta siis kuitenkin yleisilme kasvoilla on jotenkin vähän uuvahtanut. Taitaa ihan oikeasti olla se hetki, jolloin kannattaa pitää kasvojumpasta vaan reilusti taukoa. En ole oikein kunnolla malttanut nimittäin tehojumppakaksiviikkoiseni (heh, hieno sana!) jälkeen pitää reilua taukoa, vaan olen tehnyt sitä ja tätä, ajatuksella että ”teen ihan pikkuisen vaan, eiköhän se ole käytännössä ihan sama kuin jos lepuuttaisin kasvolihaksia”. Mutta no, kaipa sitä on uskottava: ei se ole sama. Yleinen neuvo tässä vaiheessa on se, että pidä taukoa kunnes kasvot taas näyttävät kauniilta 🙂 Katsotaan nyt maltanko.

Sielunsiskot/veljet ilmoittautukaa : )

4 vastausta

En ole oikein löytänyt sielunsiskoja tai -veljiä tähän kasvojumppahullutukseeni ja osittain siksi kai sitten aloin tätä blogiakin kirjoitella. Mutta varmaan semmoisia kuitenkin Suomenmaasta löytyy? Olisi kyllä hauska kuulla muidenkin kokemuksia kasvojumpan saralta! Olisi kiva kuulla esim.

  • Onko joku kokeillut ihan mitä tahansa jumppaa ja minkälaisia kokemuksia ja fiiliksiä siitä on – sekä positiivisia että negatiivisia
  • Onko jollekulle oikeasti ollut hyötyä mun pilkkaamistani naamanvääntelyistä – muutan ihan mielelläni mielipidettäni niistä, jos kuulen positiivisista kokemuksista
  • Jos joku innostuu johonkin höpsöön projektiin tyyliin mun poskien tehojumppakauteni, niin olisi hauska kuulla ja tietysti tuloksista myös

Tai ihan muuten vaan ajatuksia tästä mukavasta ja ah niin turhamaisesta puuhasta. Niin, tästä pitäisi kai myös jossain välissä kirjoitella – onko tämä oikeasti vain turhamaisten ihmisten puuhailua vai voiko hommaa jotenkin puolustella 😛

Jack LaLanne <3

Vastaa

Uuuuu, ehdottomasti suosittelen kaikille katsottavaksi Jack LaLannen kasvojumppavideoita Youtubesta 😀 Niitä löytyy kaiken kaikkiaan kolmekymmentä ja kaikki ovat yhtä hauskoja. Tuo LaLanne on muuten nuorempana ollut myös melkoista silmänruokaa, mmm… Ai että kuka kumman Jack LaLanne? No en minäkään tästä Ameriikan maan kuuluisuudesta tiennyt mitään ennen kuin aloin penkoa kasvojumppajuttuja. Hän on fitness-guru ja terveellisen ruoan puolestapuhuja ja melkoinen teräsvaari  – syntynyt 1914 ja nyt, 95-vuotiaana, edelleen voimissaan. Hän harrastaa aktiivisesti liikuntaa, viettää puolisentoista tuntia päivästään kuntosalilla ja sen päälle vielä ui tai kävelee puoli tuntia. Suunnitteli muuten Wikipedian mukaan uivansa 95-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi kolmisenkymmentä kilometriä… Olispa itse tuon ikäisenä noin vetreässä kunnossa!

Näitä LaLannen kasvojumppavideoita löytyy Youtubesta siis kunnioitettavat 30 kappaletta ja siksi en linkkaa niitä kaikkia tähän, vain muutaman. Parhaiten videot löytyvät laittamalla Youtubeen hakusanoiksi ”jack lalanne face workout” ja halutessa vielä jonkun numeron perään, jos hakee jotain tiettyä videota.

Eka jumppavideo:

Jumpataan kaulaa ja dekolteeta (tosi hyviä liikkeitä muuten):

Auts että nauroin tälle 😀

Videot ovat lyhyitä, pääsääntöisesti 2-3 minuutin mittaisia. Niistä oppii myös mukavasti kasvojumpan perusasioita, mutta niissä ei juuri kyllästytetä katsojaa tarinoimalla pitkiä juttuja eri lihaksista. Alkuperäistä ideaa en varmaksi tiedä, mutta kun videoita on tuo maaginen kolmekymmentä kappaletta, niin varmaan ideana on aina tehdä yhden videon sisältämä jumppa päivässä. Kuukauden päästä siis voi katsoa, onko tuloksia tullut 🙂 Nämä jumpat ovat kyllä sitä tyyppiä, jota epäkohteliaasti kutsun naamanvääntelyksi, koska niissä käytetään hyvin vähän vastusta. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, ei semmoinenkaan jumppaaminen turhaa ole, ei vaan ihan niin tehokasta. Ja no, ainahan vastusta voi laittaa vähän lisää niissä liikkeissä, joissa vastusta käytetään. Ja edelleen, jos näitä liikkeitä tekee oikein perusteellisesti ja tehokkaasti, niin ihan varmasti tuntuu!

Äh, nyt iski tunne, että pitäis laittaa joku ”standard disclaimer” jonnekin tänne sivulle ja sanoa, että ”en ole mikään jumppaamisen ammattilainen, joten jos kokeilet niitä juttuja mitä täällä ehdottelen, niin se on omalla vastuullasi”. Lähinnä tämä tuli mieleen siitä, kun puhuin tuosta vastuksen lisäämisestä. Oikeasti en todellakaan tiedä niin paljon kasvojen lihasten toiminnasta, että voisin kauheasti neuvoa, miten jotain liikkeitä kannattaa modifioida. Itse teen aina niin, että käytän valmiita jumppaliikkeitä, ja aika lailla toimin ohjeiden mukaan. Vastusta tosiaan saatan laittaa lisää, mutta silloinkin kyseisen jumpan tyyliin sopivasti. Mutta enpä taida moista lausahdusta mihinkään muualle laittaa. Nyt olen sen kerran sanonut, saakoon luvan riittää 😛

Olis muuten todella hauskaa kuulla, jos joku päättää testata kuukauden ajan näitä LaLannen jumppia! Haluaisin kuulla millaisia tuloksia tulee. Pliiiiis, testatkaa joku ja kertokaa miten kävi 😀

Jack LaLanne <3

Vastaa

Uuuuu, ehdottomasti suosittelen kaikille katsottavaksi Jack LaLannen kasvojumppavideoita Youtubesta 😀 Niitä löytyy kaiken kaikkiaan kolmekymmentä ja kaikki ovat yhtä hauskoja. Tuo LaLanne on muuten nuorempana ollut myös melkoista silmänruokaa, mmm… Ai että kuka kumman Jack LaLanne? No en minäkään tästä Ameriikan maan kuuluisuudesta tiennyt mitään ennen kuin aloin penkoa kasvojumppajuttuja. Hän on fitness-guru ja terveellisen ruoan puolestapuhuja ja melkoinen teräsvaari  – syntynyt 1914 ja nyt, 95-vuotiaana, edelleen voimissaan. Hän harrastaa aktiivisesti liikuntaa, viettää puolisentoista tuntia päivästään kuntosalilla ja sen päälle vielä ui tai kävelee puoli tuntia. Suunnitteli muuten Wikipedian mukaan uivansa 95-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi kolmisenkymmentä kilometriä… Olispa itse tuon ikäisenä noin vetreässä kunnossa!

Näitä LaLannen kasvojumppavideoita löytyy Youtubesta siis kunnioitettavat 30 kappaletta ja siksi en linkkaa niitä kaikkia tähän, vain muutaman. Parhaiten videot löytyvät laittamalla Youtubeen hakusanoiksi ”jack lalanne face workout” ja halutessa vielä jonkun numeron perään, jos hakee jotain tiettyä videota.

Eka jumppavideo:

Jumpataan kaulaa ja dekolteeta (tosi hyviä liikkeitä muuten):

Auts että nauroin tälle 😀

Videot ovat lyhyitä, pääsääntöisesti 2-3 minuutin mittaisia. Niistä oppii myös mukavasti kasvojumpan perusasioita, mutta niissä ei juuri kyllästytetä katsojaa tarinoimalla pitkiä juttuja eri lihaksista. Alkuperäistä ideaa en varmaksi tiedä, mutta kun videoita on tuo maaginen kolmekymmentä kappaletta, niin varmaan ideana on aina tehdä yhden videon sisältämä jumppa päivässä. Kuukauden päästä siis voi katsoa, onko tuloksia tullut 🙂 Nämä jumpat ovat kyllä sitä tyyppiä, jota epäkohteliaasti kutsun naamanvääntelyksi, koska niissä käytetään hyvin vähän vastusta. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, ei semmoinenkaan jumppaaminen turhaa ole, ei vaan ihan niin tehokasta. Ja no, ainahan vastusta voi laittaa vähän lisää niissä liikkeissä, joissa vastusta käytetään. Ja edelleen, jos näitä liikkeitä tekee oikein perusteellisesti ja tehokkaasti, niin ihan varmasti tuntuu!

Äh, nyt iski tunne, että pitäis laittaa joku ”standard disclaimer” jonnekin tänne sivulle ja sanoa, että ”en ole mikään jumppaamisen ammattilainen, joten jos kokeilet niitä juttuja mitä täällä ehdottelen, niin se on omalla vastuullasi”. Lähinnä tämä tuli mieleen siitä, kun puhuin tuosta vastuksen lisäämisestä. Oikeasti en todellakaan tiedä niin paljon kasvojen lihasten toiminnasta, että voisin kauheasti neuvoa, miten jotain liikkeitä kannattaa modifioida. Itse teen aina niin, että käytän valmiita jumppaliikkeitä, ja aika lailla toimin ohjeiden mukaan. Vastusta tosiaan saatan laittaa lisää, mutta silloinkin kyseisen jumpan tyyliin sopivasti. Mutta enpä taida moista lausahdusta mihinkään muualle laittaa. Nyt olen sen kerran sanonut, saakoon luvan riittää 😛

Olis muuten todella hauskaa kuulla, jos joku päättää testata kuukauden ajan näitä LaLannen jumppia! Haluaisin kuulla millaisia tuloksia tulee. Pliiiiis, testatkaa joku ja kertokaa miten kävi 😀

Mistä on pienet rypyt tehty?

Vastaa

Aikaisemmin kerroin tilailleeni kasvojumppakirjoja ja pari on jo päätynytkin kotiin asti. Olen nyt innoissani lukenut Carole Maggion kirjaa The New Facercise – Give Yourself a Natural Facelift (2002). Kirjasta on uudempikin versio olemassa, mutta tilasin nyt tuon, kun sain sen antikvariaatista Amazonin kautta edullisesti. Toisella kertaa enemmän itse Maggion kasvojumpasta, tällä kertaa minua kiinnosti erityisesti se, mitä Maggio kertoo ryppyjen syntymisestä.

Maggio kertoo kurttujen kasvoissamme johtuvan viidestä eri syystä: ns. sisäsyntyiset juonteet, unikurtut, lihasten väsähtämisestä johtuvat juonteet, arvet ja auringon tekemät vahingot iholle. Sisäsyntyiset juonteet ovat niitä perinnöllisiä, jotka saavat suun vanhetessa näyttämään samalta kuin oman äidin suu tai otsakurttujen tai naururyppyjen muistuttamaan isän tai siskon kurttuja tai ryppyjä. Geeneissä siis. Tähän samaan luokkaan voi laskea myös ne juonteet, jotka syntyvät siitä, että aina kun alkaa kenkuttaa, kurtistaa kulmiaan samalla tavoin. Unikurtut ovat niitä, mitä saattaa aamulla nähdä omassa naamassa, kun katsoo peiliin herättyään. Joskus peilikuva on yhtä viehkon näköinen kuin alla oleva suloinen mopsi:

Wikimedia Commons

Pug Felix vom Mägdebrunnen. Breeder: Mopszucht vom Mägdebrunnen. Lähde: Wikimedia Commons

Lihasten väsähtäminen on sitten juuri sitä miltä se kuulostaakin. Kun ikää tulee, eikä lihaksia jumpata aktiivisesti, niin ne vaan väsähtävät ja valahtavat alaspäin. Ihan niin kuin sille peffallekin tapahtuu… Arvet – no, ne ovat arpia. Niitä joko on naamassa tai ei ole. Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä on sitten auringon tekemät tuhot.

Miten näitä sitten voisi välttää tai ainakin tuhoja korjailla? No, universaali korjauskonsti on tietenkin … ta-DAAA! – kasvojumppa 🙂 Mutta se välttäminen, ettei korjailua edes tarvittaisi?

Geeneilleen ei oikein mitään voi, ainakaan siinä missä ne vaikuttavat kasvonpiirteisiin. Mutta jos sattuu olemaan ne perinnölliset roikkuyläluomet, jotka löytyvät äidiltä ja äidinäidiltä ja siskoiltakin vielä, niin niille voi jotain tehdä! Ainakin jonkun verran parantaa tilannetta. Arvaatteko mitä… Heh, oikein arvattu. Ja jos ajoissa aloittaa kasvojumppaamisen, niin niitä ihania buldogin leukapoimuja ei koskaan tule, vaikka kaikilta muilta suvun naisilta semmoiset löytyvät nelivitosina.

Unikurtut – se iki-ihana mopsinnaama aamulla peilissä… Ja pystyrypyillä oleva dekoltee-alue. Siihen on helppo ratkaisu: opettele nukkumaan selälläsi. Unikurtut tulevat yksinkertaisesti siitä, että nukkuu kyljellään tai vatsallaan. Sitä kun harrastaa yhden kolmasosan elämästään, niin ei voi mitään, kurtut vaan loppujen lopuksi jäävät pysyviksi. Kasvoissa tämä näkyy aika tyypillisesti siten, että jos aina nukkuu vasemmalla kyljellä, niin vasemmalla puolella kasvoissa on nenä-suupielijuonne kenties syvempi, tai suupielessä on pystyjuonne. Samalla dekoltee-alue rypistyy myös, kun toinen rinta painaa ihon rypyille. Nuorena nämä unikurtut oikenevat varsin nopeasti heräämisen jälkeen, mutta ikää kun tulee, niin kurtut kestävät aina pidempään iltaa kohti ja … loppujen lopuksi eivät enää katoa mihinkään. Neljänkympin jälkeen tämä alkaa olla koko ajan selvempi ilmiö. Huomasin tämän itse ihan vastikään – koskaan ennen minulla ei ole tullut edes mieleen, että nukkuma-asennolla olisi jotain muuta merkitystä kuin että mikä on ihanin asento uinahtaa. Mutta kun huomasin kuinka selvästi itselläni näkyivät aamuisin dekoltee-alueen pystyrypyt, päätin kokeilla miltä tuntuisi nukkua selällään. Vähän outoa se oli aluksi, mutta kun hoksasin, että polvien alle kannattaa laittaa tyyny, niin nukkuminen muuttui paljon mukavammaksi ja todellakin herään yleensä aamulla selälläni. Carole Maggio vielä suosittelee lisäksi, että nukkuisi kokonaan ilman tyynyä tai vain niskarullan kanssa, senkin pitäisi tehdä selällään nukkumisesta mukavampaa ja luontevampaa. Minusta kyllä ilman tyynyä nukkuminen tuntui aika kummalliselta, enkä oikein sitten innostunut siitä. Mutta selällään nukkuminen sinällään ei tunnu alkuäimistelyn jälkeen ollenkaan hassummalta, päinvastoin.

Lihasten väsähtäminen … no, lattaperseitä meistä kaikista tulee ajan kanssa, jos ei asialle mitään tehdä. Miksei siis naamataulustakin tulisi lattana? Ja lattaperse kohoaa jumppaamalla, samoin kohoaa lattanaama. Se siitä. Okei, toki ihon kollageenin määrä vähenee vanhetessa ja ihonalainen rasvakin kasvoissa sulaa jonnekin, jos ei ole kropaltaan ja samalla kasvoiltaan kauniin pyöreä. Mutta hyväkuntoisilla lihaksilla voi kompensoida rasvan ja kollageenin puutetta. Jotkut väittävät jopa, että aktiivinen kasvojumppa ja kasvojen hierominen lisäisivät kollageenin määrää, mutta minä en ota tähän kantaa suuntaan enkä toiseen, kun en ole asiasta mitään aitoa tutkimusta lukenut.

Arville ei mitään voi, jos niitä tulee. Mutta pitämällä kasvojen lihakset hyvässä kunnossa ja kuivaharjaamalla ihoa, arvetkin voi saada kohtuullisemman näköisiksi.

Aurinko, aurinko lättyjä paistaa… ja aika monen meistä naamaa ja kroppaa muutenkin, etenkin dekoltee-aluetta. Carole Maggio toteaa, että ehdottomasti paras kasvovoide ei ole mikään hervottoman kallis merkkivoide, vaan yksinkertaisesti korkeakertoiminen aurinkovoide. Aurinko on suurin yksittäinen ihon tuhoaja ja samalla sen rypistäjä. Auringonpalvonta on ihanaa ja oi miten sitä näyttää kauniilta ja terveeltä ruskeana. Aikansa. Kunnes iho sitten ei enää jaksakaan uusiutua, vaan jää ruttanaksi. Mutta arvatkaapas mikä jonkun verran näitäkin ruttuja lievittää? Aiiiivan, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki oikeasta arvauksesta!

Löytyy niitä muitakin ryppyjen synnyttäjiä, kuten tupakka ja naisilla hormonituotannon muutokset.  Tupakkaa voi jokainen itse päättää polttaako vai ei, mutta hormonitoiminnalle ei itse kovin paljoa voi. Liikunta on eduksi estrogeenituotannolle, soijaa ja muita luonnonestrogeenejä sisältäviä juttujuttuja voi vetää napaansa ja hormonikorvaushoitokin on olemassa. Mutta jälleen kerran, kasvojumppa pelastaa maailman … *köh* … siis, kasvojumpalla voi näitäkin ryppyjä lievitellä.