Ihoni tykkää tästä ja se tuntuu (sormissa) <3

Vastaa

Muistattehan mun paperisilmäluomen ja normisilmäluomen? Edelleenkin päivittäin tunnustelen silmäluomiani ja vertailen niitä toisiinsa, enkä oikein vieläkään osaa uskoa todeksi sitä, että minulla on kaksi normiluomea 😀 Jos oikein supersupertarkkaan tunnustelen, niin voi olla että entinen paperiluomi on vielä hiukan eri tuntuinen kuin se vanha normiluomi, mutta ero on niin pieni, että ehkä vain kuvittelen.

Mutta! Huomasin toisenkin asian toissapäivänä! Minulla on ollut kaulan iho aika kivassa kunnossa ja kaulassa on näkynyt vain yksi ”rengas” eikä sekään ole ollut kovin selkeä, mutta sormiin se on silti tuntunut selvästi. Kokeilkaapa vaikka: kaulan ihoa kun tunnustelee ja venyttelee kevyesti sellaisen renkaan kohdalta, niin sormenpäissä tämä rengas tuntuu tavallaan karheammalta ihon kohdalta, sitä pystyy peiliin katsomatta seurailemaan sormella ihan tuntoaistin perusteella. Minulla ainakin voisi kuvata, että se tuntuu kuin ihossa olisi pientä epätasaisuutta koko tämän renkaan kohdalla, siis juuri siinä, missä on ihossa vaakaryppy.

Tadaaaaaa! Eipä tunnu enää! (heh, voisin laittaa vaikka kuinka paljon huutomerkkejä, kun olen asiasta niin riemuissani) Eli kun katson peiliin, niin kyllä se rengas vielä kaulassa olla möllöttää, ehkä vähän vähemmän näkyvänä kuin ennen (vaikea sanoa, ei se ennenkään niin hirveän selvä ollut), mutta sormiin iho ei enää tunnu yhtä epätasaiselta. Ei se vauvanpepunsileä vieläkään ole, mutta ihan selvästi eri tuntuinen, kuin aikaisemmin, vaikka kuinka kriittisesti ihoaan hiplaisi.

Mistä tämä riemukas tulos sitten voi johtua? Taas pitää sanoa, että eipä voi varmaksi tietää. Kolme asiaa tiedän, jotka siihen varmaan ovat vaikuttaneet, mutta millä on isoin merkitys – mene tiedä. Ensinnäkin olen tehnyt ahkerasti Carolynin jumppaa. Sehän ihan ehdottomasti pitää tehdä makuullaan ja syy on selvä – jumppa on rakennettu siten, että makuullaan tehdessä se tavallaan siinä sivussa vaikuttaa kaulan  ja dekolteen alueeseen (kaula- ja niskalihaksiin, platysmaan, ehkä muihinkin lihaksiin). Ja kun lihasten kunto paranee, virkistyy myös iho.

Toinen mitä olen tehnyt, on myös Carolynilta opittua, eli olen silitellyt tuota kaulan rengasta pois. En valitettavasti voi tarkemmin kertoa miten se tehdään, koska se on jumpan lisäosa, mutta tätä siis olen jonkun verran harrastanut, välillä enemmän välillä vähemmän.

Ja kolmantena sitten Agelessissä Louise neuvoo eräänlaisen kasvohieronnan, jota en kyllä hieronnaksi sanoisi, vaan puhuisin vaikka kasvojen ihon manipulaatiosta. Se on vähän samantapaista puuhaa kuin FlexEffectin cross stretching eli ihon venyttely. No, olen tämän ja cross stretchingin risteytystä aina silloin tällöin tehnyt, koko kasvoille mutta ehkä eniten kaulalle ja nimenomaan tuon renkaan kohdalle.

Mikä sitten noista kolmesta olisi vaikuttanut eniten eniten? Jaa-a. Veikkaan että jumpan ja hieronnan yhdistelmä. Luulen että pelkkä jumppa ei olisi saanut tätä aikaan(?). FlexEffectissäkin mainostetaan hieronnan tärkeää merkitystä ihon kunnolle, eli että pelkkä jumppa ei riitä.

Ainiin, olenhan minä lisäksi käyttänyt Carolynin rasvoja, mutta en kyllä ollenkaan usko, että niillä olisi tämän asian suhteen ollut vaikutusta. En ole kovin ahkerasti rasvaillut juuri tuota aluetta.

Mutta uskallan siis sanoa, että ihoni todella tykkää jumpasta ja hieronnasta ❤ Taidan tämän kaulan lisäksi ottaa seuraavaksi projektiksi suun ympärystän, sen toisen paikan, joka aina kärsii atopiastani, ja jossa iho on  kyllä paksu, mutta aika karhea ja laikukas koko ajan. Jos SE tuosta paranee, niin … no, sitä en kyllä usko tapahtuvaksi, mutta ainahan voi kokeilla!

Ihoni tykkää tästä ja se tuntuu (sormissa) <3

Vastaa

Muistattehan mun paperisilmäluomen ja normisilmäluomen? Edelleenkin päivittäin tunnustelen silmäluomiani ja vertailen niitä toisiinsa, enkä oikein vieläkään osaa uskoa todeksi sitä, että minulla on kaksi normiluomea 😀 Jos oikein supersupertarkkaan tunnustelen, niin voi olla että entinen paperiluomi on vielä hiukan eri tuntuinen kuin se vanha normiluomi, mutta ero on niin pieni, että ehkä vain kuvittelen.

Mutta! Huomasin toisenkin asian toissapäivänä! Minulla on ollut kaulan iho aika kivassa kunnossa ja kaulassa on näkynyt vain yksi ”rengas” eikä sekään ole ollut kovin selkeä, mutta sormiin se on silti tuntunut selvästi. Kokeilkaapa vaikka: kaulan ihoa kun tunnustelee ja venyttelee kevyesti sellaisen renkaan kohdalta, niin sormenpäissä tämä rengas tuntuu tavallaan karheammalta ihon kohdalta, sitä pystyy peiliin katsomatta seurailemaan sormella ihan tuntoaistin perusteella. Minulla ainakin voisi kuvata, että se tuntuu kuin ihossa olisi pientä epätasaisuutta koko tämän renkaan kohdalla, siis juuri siinä, missä on ihossa vaakaryppy.

Tadaaaaaa! Eipä tunnu enää! (heh, voisin laittaa vaikka kuinka paljon huutomerkkejä, kun olen asiasta niin riemuissani) Eli kun katson peiliin, niin kyllä se rengas vielä kaulassa olla möllöttää, ehkä vähän vähemmän näkyvänä kuin ennen (vaikea sanoa, ei se ennenkään niin hirveän selvä ollut), mutta sormiin iho ei enää tunnu yhtä epätasaiselta. Ei se vauvanpepunsileä vieläkään ole, mutta ihan selvästi eri tuntuinen, kuin aikaisemmin, vaikka kuinka kriittisesti ihoaan hiplaisi.

Mistä tämä riemukas tulos sitten voi johtua? Taas pitää sanoa, että eipä voi varmaksi tietää. Kolme asiaa tiedän, jotka siihen varmaan ovat vaikuttaneet, mutta millä on isoin merkitys – mene tiedä. Ensinnäkin olen tehnyt ahkerasti Carolynin jumppaa. Sehän ihan ehdottomasti pitää tehdä makuullaan ja syy on selvä – jumppa on rakennettu siten, että makuullaan tehdessä se tavallaan siinä sivussa vaikuttaa kaulan  ja dekolteen alueeseen (kaula- ja niskalihaksiin, platysmaan, ehkä muihinkin lihaksiin). Ja kun lihasten kunto paranee, virkistyy myös iho.

Toinen mitä olen tehnyt, on myös Carolynilta opittua, eli olen silitellyt tuota kaulan rengasta pois. En valitettavasti voi tarkemmin kertoa miten se tehdään, koska se on jumpan lisäosa, mutta tätä siis olen jonkun verran harrastanut, välillä enemmän välillä vähemmän.

Ja kolmantena sitten Agelessissä Louise neuvoo eräänlaisen kasvohieronnan, jota en kyllä hieronnaksi sanoisi, vaan puhuisin vaikka kasvojen ihon manipulaatiosta. Se on vähän samantapaista puuhaa kuin FlexEffectin cross stretching eli ihon venyttely. No, olen tämän ja cross stretchingin risteytystä aina silloin tällöin tehnyt, koko kasvoille mutta ehkä eniten kaulalle ja nimenomaan tuon renkaan kohdalle.

Mikä sitten noista kolmesta olisi vaikuttanut eniten eniten? Jaa-a. Veikkaan että jumpan ja hieronnan yhdistelmä. Luulen että pelkkä jumppa ei olisi saanut tätä aikaan(?). FlexEffectissäkin mainostetaan hieronnan tärkeää merkitystä ihon kunnolle, eli että pelkkä jumppa ei riitä.

Ainiin, olenhan minä lisäksi käyttänyt Carolynin rasvoja, mutta en kyllä ollenkaan usko, että niillä olisi tämän asian suhteen ollut vaikutusta. En ole kovin ahkerasti rasvaillut juuri tuota aluetta.

Mutta uskallan siis sanoa, että ihoni todella tykkää jumpasta ja hieronnasta ❤ Taidan tämän kaulan lisäksi ottaa seuraavaksi projektiksi suun ympärystän, sen toisen paikan, joka aina kärsii atopiastani, ja jossa iho on  kyllä paksu, mutta aika karhea ja laikukas koko ajan. Jos SE tuosta paranee, niin … no, sitä en kyllä usko tapahtuvaksi, mutta ainahan voi kokeilla!

Entäs sitten kun vaan ei ehdi ja jaksa?

4 vastausta

Nyt on ollut vähän sellainen vaihe päällä, että viimeiset lähes kaksi viikkoa olen aamulla lähtenyt töihin ja illalla tullut kotiin, ihmetellyt vähän ja kaatunut sänkyyn. Viikonloppuihinkin on mahtunut töitä ja vapaa-aika on mennyt lähinnä miettiessä, että mitähän tällä harvinaisella vapaalla hetkellä tekisi. Kasvojumppa ei ole ollut kovin korkealla prioriteetilla tekemisten joukossa.

Normaalisti tapoihini kuuluvat tietyt kasvojumppa/kasvohierontarutiinit joka päivä esim. työmatkalla tai työpäivän aikana tauolla (jos semmoinen sattuu joskus olemaan), mutta nyt nekin ovat jääneet käytännössä nolliin, ihan satunnaisesti olen jaksanut jotain pientä tehdä. Silloinkin kun olisi oikeasti ehtinyt ja jaksanutkin jumpata, on kuitenkin iskenyt hirveä vastahankaisuus ja melkein vastenmielisyys ajatella koko hommaa. On ollut aika jännää havaita, että vaikka kasvojumppa ei fyysisesti sinänsä ole samassa mielessä raskasta kuin vaikka lenkillä käynti tai kuntosalilla hikoilu, niin vaatii se silti vain energiaa. Ja kun yleinen energiataso on ollut aika lailla nollissa, niin kasvojumppakin on sitten ollut jäissä.

Toisaalta olen vähän potenut tätä, syyllisyyttäkin tuntenut yleisen uupumukseni päälle. Mutta sitten olen taas lohduttanut itseäni: ei Roomaakaan päivässä rakennettu ja jos olen jaksanut puoli vuotta jumpata ahkerasti, niin kahden viikon tauko ei maata kaada ja jumpan tuloksia minnekään kadota. Tämä kasvojumppaus on elinikäinen projekti ja sellaisena se pitää muistaa ottaa. Tulokset jumpasta eivät tule salamana, eikä tämä homma toisaalta myöskään mihinkään karkaa, ja junaan pääsee aina mukaan seuraavalta asemalta.

Näiden kliseiden lohduttamana olen odottanut, että jumppainto taas iskisi. Vähän jo tuntuu siltä, että kenties Wapun kunniaksi saattaisi jaksaa jumppailla taas, mutta katsotaan kuinka käy. Mukavaa vappua kuitenkin lukijoilleni, vähän ikävästä vappusäästä huolimatta!

Auttoiko sukat käsissä nukkuminen?

Vastaa

Nukuin siis itse asiassa kaksi perättäistä yötä sukat käsissä. Hmm. Kuulostaapa pöhköltä. No näin kuitenkin tein. Tai no, osan yöstä. Heräsin nimittäin ekalla kerralla johonkin aikaan yöllä ja totesin, että vain toisessa kädessä on sukka. Kiskoin sitten toisenkin pois. Kai siinä joku logiikka oli, joskaan en sitä nyt enää aivan täysin ymmärrä. Kädet olivat vielä siinä vaiheessa aika rasvaiset. Sen verran muistan, että hieroin loput rasvasta rintakehääni ja mietin, että kuinkahan mahdan herätä hiukset klähmäisinä.

Hiukset olivat aamulla suht ok, joten en ilmeisesti näitä rasvatassujani kovin paljoa yöllä hieronut ympäriinsä. Muuten kokemus oli hämmentävä. En oikein tiedä tykkäsinkö siitä vai en. Jotain nuo sukat selvästi käsissäni häiritsivät, koska ne piti unissaan kiskoa pois. Toisaalta, nukahtaessa ne eivät tuntuneet erityisen epämiellyttäviltä. Lämpimänä kesäyönä ne ehkä olisivat kuitenkin vähemmän mukavat. Minä olen kuitenkin aika lämminkätinen ja yölläkin välillä tuppaan käsiäni milloin minnekin viilenemään. Toisen yön kyllä nukuin aika lailla aamuun asti sukkien kanssa, joten ehkä sukkiinkin tassuissa tottuu.

Kokeilin illalla ennen nukahtamista lukea kirjaakin sukat käsissä 😀 Sivun kääntäminen oli hiukan hankalaa, mutta kyllä se muuten onnistui. Sukkien käsiin laittaminen oli muuten ihan helppoa, kun sukat oli ensin kääritty rullalle varpaisiin asti. Ehkä en ollut laittanut riittävän paksua kerrosta rasvaa käsiini, kun siinä ei ollut enempää ongelmia. Hmm.

Mutta oliko tästä vaseliini-sukka -konstista siis jotain apua? Minulla kädet eivät ole hirveän kuivat muuten kuin kynsinauhoista. Ne tuppaavat kuivumaan ja kovettumaan ikävästi. Hieron niihin sitten kynsinauhaöljyä silloin kun muistan (= harvoin) ja Locobase Repairia (aika usein, koska se on minulla käsilaukussa aina mukana). Sukat kädessä nukutun yön jälkeen minusta kynsinauhani olivat kyllä pehmeämmät, joten jotain apua tästä oli. Mutta ehkä kynsinauhaöljyn käyttäminen ajaisi saman asian. Lopputulos on kyllä se, että ei se minulle mikään sellainen ihmekonsti ollut, mitä toivoin. Mutta ei hassumpi kokemus kyllä.

Luin myös netistä vaseliinisukkakokemuksia. Ainakin yksi nainen oli saanut erittäin kuiviin ja paperisen tuntuisiin käsiinsä apua siitä, että oli ensin levittänyt käsiinsä erityisen kosteuttavat käsivoiteen. Sitten kun se oli kuivunut, hän oli vetäissyt päälle runsaan kerroksen vaseliinia ja sukat. Ja aamulla kädet olivat olleet pehmoiset. Tulos oli kuulemma loistava, siihen mennessä normaalit rasvaamiset tuhat kertaa päivässä vaikka millä rasvalla, eivät olleet tehonneet yhtä hyvin. Voin hyvin uskoa, että konsti on tehokas – jos joskus käteni menevät ikävän kuiviksi, niin pitää muistaa kokeilla sukkia taas. Nyt luulen, että jätän tämän homman sivuun.

Toisaalta, pelkkä kuivien käsien rasvaus ei yksin ole syynä sukkien käyttöön. Tai siis… On. Koska kuivat kädet rypistyvät enemmän. Mutta vaikka kädet eivät olisikaan kauhean kuivat, tuosta tehorasvaamisesta on silti apua siihen, että kädet eivät niin rypisty tai jos ovat ryppyiset, niin vähän oikeavat. Eli esimerkiksi Carolyn suosittelee, että nukkuisi viikon putkeen sukkien ja vaseliinin kanssa ja sen jälkeen aina yhden yön viikossa. Tällä tavoin kädet pysyvät paitsi pehmeinä myös siloisina. Sen lisäksi tietysti käsiä kannattaa hieroa esim. Carolynin ohjeen mukaan, joka löytyy jumppaohjesivultani. Niin ja muutenkin ”manipuloida” käsien ihoa – minä esimerkiksi nipistelen  ja pyörittelen ihoa käden päältä sormieni välillä. Välillä saan aikaan mustelmiakin (no se ei ole kyllä tarkoitus). Mutta mielestäni käsien iho tykkää tästä. Eli luulenpa että itse jatkossa keskityn edelleen käsien hieromiseen ja aktiiviseen rasvaukseen ihan muuten vaan, ilman sukkia : )

Kädet siloisiksi

Vastaa

Kuulin tänään uudesta vinkistä, jolla kädet saa pidettyä siloisina ja kuivan koppuratkin kädet pehmoisiksi. Oikeasti vinkki ei edes ole uusi, mutta jostain syystä en ole törmännyt siihen aikaisemmin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuuluu näin:

Rasvaa kätesi illalla paksusti vaseliinilla, ennen kaikkea erityisen kuivat paikat kuten kynsinauhat, ja vedä päälle sukka yöksi. Aamulla kädet ovat pehmeät ja sileät.

Siinä se. Tänä iltana kokeilen, huomenna kuulette mikä on tulos.

En oikeasti tiedä mikä taika olisi juuri vaseliinissa, mutta siitä tässä yhteydessä näköjään usein puhutaan ja sitä kehutaan. Vaseliinihan ei ole kosteuttavaa itsessään, joten … jaa-a! Kokeillaan.  Oliiviöljyäkin kuulemma voi koittaa.  Ai että miksi juuri sukka käsiin? Itse olen ennen aina kuullut puhuttavan puuvillakäsineistä yön ajaksi käsissä. Olen kokeillutkin. Tuntuvat inhottavilta. Mutta sukka tuntuu aika mukavalta ajatukselta, eikä kaikki rasva imeydy varmaankaan sukkaan, niin kuin käsineiden kanssa minusta aina tuntuu.

Ne sukat on muuten kuulemma vähän hankala laittaa rasvaisiin käsiin. Kannattaa siis tehdä niin, että ensin kerii sukan ”auki” ihan varpaisiin asti, niin että se on sitten helppo(?) siitä keriä takaisin käden päälle. Testaan tätäkin vinkkiä.

Auttaa kuulemma erittäin kuiviin jalkoihinkin. Eikä jalkoihin edes tarvitse laittaa käsineitä 🙂 Sukat kelpaavat. Ostin tätä käsi-jalka -rasvauskuviota varten ihan oman värisiä sukkiakin, niin tiedän että juuri ne sukat ovat vain tätä tarkoitusta varten.

Kun ensin oppii jotain, niin sitten siitä pitää oppia pois…

Vastaa

Voi huoh, alan kyllä tuntea olevani neuroottinen näiden ryppyjen kanssa. Tai ainakin omasta mielestäni kuulostan siltä. Mutta minkä sille tekee, kun blogin aihe on mikä on! Voisin tietysti blogata vaikka tlasten teknologian käytöstä arjessa, mutta kun nyt olen valinnut tämän ryppyaiheen blogille, niin kaipa on vaan alistuttava siihen, että kuulostan siltä, että koko elämä pyörii ryppyjen tai niiden välttämisen ympärillä.

Mitkäs rypyt tällä kertaa sitten ovat kyseessa ja mistä pitäisi oppia pois? No se dekoltee taas. Tai ainakin lähimaasto. Selällään nukkuminen tuntuu olevan lempiaiheitani tällä hetkellä, kun tasaiseen tahtiin siitä kirjoittelen. No, onhan se tietysti asia joka tulee vastaan kerran vuorokaudessa! Viime aikoina olen murehtinut sitä, että olen kyllä oppinut nukkumaan selälläni ja tykkäänkin nukkua niin, mutta käsille ei löydy hyvää paikkaa. Tai löytyy, oikein mukava paikka! Ongelmana on vaan se, että jälleen kerran tämä mukavuus tuo mukanaan ryppyjä 😀

Selällään nukkuessa nimittäin tuntuu hämmästyttävän kivalta se, että nostaa kädet ylös, tuonne pään molemmin puolin. Mutta mutta, mokoma kun tuokin tapa saa niitä hiivatin ryppyjä aikaan! Tällä kertaa ei niin pahaan paikkaan kuin kyljellään nukkuminen, mutta kuitenkin tuonne hartian-kaulan seudulle. Niin että nyt sitten pitää opetella löytämään käsille joku toinen paikka. Tähän kyllä auttavat lisätyynyni, joita halailen nukkuessani 🙂 Mies kyllä niistä tyynyistä välillä vähän rutisee, ei kuulemma koskaan pääse kunnolla viereen enää. Otetaan vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten selällään nukkumisen saa luontevammaksi ja mukavammaksi!

Yhtä konstia olen ajatellut kokeilla, mutta en vielä ole muistanut. Nimittäin sitä perinteistä nunnien (kuulemma) opettamaa: selällään kädet ristissä rinnalla. Se kuulostaa aika epämukavalta, mutta tänä aamuna makasin sängyssä näin ja totesin, että hyvänen aika, tämähän tuntuu ihan kivalta 😀 Tyynyillä vaan pönkätään molemmat kyljet, niin että asento on tukeva ja sitten kädet toisiinsa kiinni. Hmm. No, kaikkea voi kokeilla.

Mihin jumppa tehoaa ensin?

4 vastausta

Aina silloin tällöin näkee foorumeilla keskusteluja siitä, missä kohtaa kasvoissa jumpan tulokset alkavat näkyä ja kuinka nopeasti. Meistä jokainen on tietysti yksilö ja se vaihtelee paljon, miten kasvot reagoivat jumppaan. Kasvojen lihakset saattavat olla aika erilaisessa kunnossa – öisellä hampaanpurennalla saa itselleen kenties vahvat leukapielet, mutta silmäluomet voivat roikkua. Tai jos nukkuu kovin ilmeikkäästi, niin otsalihakset saattavat olla tiukassa kunnossa, mutta posket valahtaneet. Ja niin päin pois. Eli kovin yksilöllistä on se, mitkä paikat ekana reagoivat jumppaan. Mutta Cynthia Rowlandin Facial Magic -sivuilta (ja taas yksi uusi jumppa… blogaan tästäkin joskus) löytyy ohjeellinen järjestys ja aikataulu siitä, mihin jumppa tehoaa:

VIIKKO 1: Otsa – Yläluomet – Poskipäät

VIIKKO 2: Leukalinja (”Jowls”, ”hamsterinpussit”) – Suupielien pussit

VIIKKO 3: Leuka – Kaula

VIIKKO 4: Ylähuuli – Alaluomet (”Lower eye”)

VIIKKO 5: Otsan pystyviivat – Leuka ja alahuuli

VIIKKO 6: Otsan vaakaviivat – Kaula

VIIKKO 7: Alaluomet (”Lower eye”) – Poskien takaosa (”Back of Cheeks” – en oikeasti ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan)

VIIKKO 8: Poskien takaosa (”Back of Cheeks”) – Silmien naururypyt (”Crows feet”)

VIIKKO 9: Nenänvarsi – Nenä-suupieli -juonteet (”Laugh lines”)

On vähän enemmänkin kuin kyseenalaista antaa näin selkeää listaa ja vielä tuollaisia selviä aikamääriä sille, miten muutos tapahtuu. Minua kaihertaa todella todella paljon, että kun väitetään, että jossain noinkin tiukassa aikataulussa tapahtuisi kasvoissa selkeitä muutoksia – ainakaan viikossa tai kahdessa. Hohhoijaa. Miksi asettaa noin epärealistisia tavoitteita jumppaamiselle 😦 Tuossa ajassa toki alkaa jo jotain tuloksia tulla, mutta kyllä ne ovat kovin hienovaraisia ja näkymättömiä vielä.

Mutta se, mikä tuossa listassa on hyvää, on se että hyvinkin suurin piirtein tuossa järjestyksessä muutokset voisivat keskivertoihmisellä (heh, mistähän sellainen löydetään 🙂 tapahtua. Yleensä todellakin sanotaan, että silmät reagoivat aika nopeasti. Menevätkö sitten nuo muut kasvojen osat tuossa järjestyksessä – mene, tiedä! Tuo järjestys varmaan riippuu siitäkin, mitä jumppaa käyttää tai mitä paikkoja itse erityisen ahkerasti jumppaa. Laitoin tämän listan kuitenkin tähän näytille, kun joku kerran sellaisen on valmiiksi miettinyt. Sitä saa nyt sitten vapaasti siinä ihmetellä. Ihan hauskaa olisi kuulla, millaisia kokemuksia itse kullakin on tuosta järjestyksestä.

Itselläni ovat ekana lähteneet nousemaan poskipääni ja siinä samalla ovat silinneet nenä-suupielijuonteet ja suupieli-leukajuonteet pienentyneet. Ylähuuleni on myös reagoinut kiitettävästi jumppaan 🙂 Eli voisin sanoa, että minun kohdallani on mennyt 1, 2, 4. Aika lähelle siis tuota Rowlandin listaa.

Sattumaa vai kasvojumpan tulosta?

Vastaa

Tajusin tässä muutama päivä sitten kiinnostavan asian: silmäluomeni tuntuvat nykyään keskenään samanlaisilta!

Vähän outo kommentti, vai? No tässä taustaa: tällä onnettomalla atooppisella ihollani on tapana reagoida ärsytykseen kahdella eri tavalla – joko suuni ympärille tulee punaisia läikkiä tai silmäni turpoavat. Ja jos silmäni turpoavat, niin se aina alkaa vasemmasta silmästä. Olen jo oppinutkin, että jos vasen silmäni alkaa tuntua vähän oudolta, niin nappaan heti antihistamiinia, ja useimmiten selviänkin pelkällä säikähdyksellä. Mutta aina en hoksaa ottaa antihistamiinia ajoissa tai sitten se vaan ei auta. Seurauksena on se, että ensin vasen silmä turpoaa ja siitä päivän, parin päästä oikeakin kaveriksi. Oikein kaunista. Antihistamiineilla ja pienellä kortisonin käytöllä tästä vaivasta päästään eroon viikossa, mutta muistoksi jää silmäluomiin kauniisti hilseilevä iho. Sitä sitten kestää muutaman päivän.

Tätä kun on jatkunut … no, niin kauan kuin muistan, niin tuloksena on ollut se, että vasemmassa silmässäni yläluomen iho on jo vuosikausia ollut jännästi ohuen, kuivan ja hyvin sileän paperisen tuntuinen, silkkipaperiksi olen sitä mielessäni kutsunut. Oikeassa silmässä iho on ollut ihan normaali, saman tuntuinen kuin muuallakin kasvoissa. Olen jopa laittanut miehen tunnustelemaan silmäluomiani ja hänkin on todennut saman eron – luomet ovat todella tuntuneet keskenään ihan erilaisilta.

Mutta mutta. Nyt ne ovat ihan saman tuntuiset! Rasvaaminen ei voi tätä saada aikaan, sen verran monenlaisia konsteja ja erilaisia rasvoja olen vuosien mittaan kasvoihini taputellut. Jäljelle jää kaksi mahdollisuutta: joko tämä on ihan vaan sattumaa tai sitten kasvojumppaaminen on oikeasti tehonnut. Kasvojumpallahan ei ole vaikutusta pelkästään lihaksiin vaan myös kasvojen ihoon. Kaikensorttinen kasvojen manipulointi jumppaamalla ja hieromalla saa aikaan sen, että ihoon virtaa enemmän happea ja ravintoaineita ja toisaalta kuona-aineet kiertävät tehokkaammin pois. Kasvojumpan pitäisi auttaa myös auringon pahasti vaurioittamaan ihoon, joten miksi siis se ei tehoaisi ihottuman aikaansaamiin vaurioihin.

Luulen tietäväni, että vielä joskus viime kesänä minulla on ollut paperiluomi ja normiluomi. Ja nyt on vain kaksi normiluomea. Viime kesän jälkeen olen kasvojumpannut ahkerasti ja loppusyksystä alkaen tehnyt myös Agelessin jumppaa ja kasvohierontaa, jotka molemmat kohdistuvat myös silmäluomiin. Tästä voi siis halutessaan vetää johtopäätöksenä sen, että kasvojumpalla todellakin on merkitystä ei vain lihaksille vaan myös kasvojen iholle. Tai sitten voi tietysti olla uskomatta koko asiaa. En mitenkään voi todentaa edes itselleni asiaa kunnolla, koska en ole kiinnittänyt silmäluomiini mitään huomiota pitkään aikaan. Itse haluan tietenkin uskoa, että jumpalla on ollut positiivinen vaikutus 🙂 No, katsotaan kun tulee seuraava allerginen reaktio jollekin randomille asialle, mitä silloin silmäluomille tapahtuu. Eiköhän mulla taas silmät kohta turpoa, kevätkin kun on vauhdissa. Raportoin sitten.

Kihelmöintiä eli jatkokokemuksia Carolynin rasvoista

6 vastausta

Muuten olen tykännyt kaikista tuotteista, mutta Botanical Masque on minulle vähän vaikea 🙂 Se on jauheen muodossa ja siihen on tarkoitus sekoittaa itse jokin sopiva neste, ja sitten tahna levitetään kasvoille. Laitoin nesteeksi maitoa, kun ei oikein muuta heti jääkaapista löytynyt ja … no, kaipa se jotain hienoa iholleni teki (no jos ei muuta, niin mies ainakin sai hyvät naurut, kun näki minut). Minä kun olen laiska ihminen ja aikaa on kovin vähän käytössä tällaiseen, niin se että pitää mennä tutkimaan jääkaappia, on vähän turhan hankala homma. Mutta kun ei tuota joka päivä tarvitse tehdä, niin ehkäpä sen saankin aikaiseksi.

Ohjeen mukaan kasvonaamio pitäisi laittaa aamulla, mutta kukas työaamuna sellaisia ehtii… Olen siis laittanut aina illalla kasvonaamion ja kun se pestään pois (niin, sieltä kaulalta ja dekolteesta myös… arvatkaas kastelenko itseni vyötäröön asti), niin päälle laitetaan sitten kahta eri seerumia ja vimpaksi kosteusvoide. Seerumit ja kosteusvoide eivät enää oikein sovi huulilleni (kosteuttava kasvonaamio siis tuntuu vaan ihan ihanalta myös huulilla) mutta muuten kasvoni tykkäävät. Kaikista niistä vuoronperään tulee jännästi kihelmöivä tunne iholle  – olisikohan syynä DMAE (Dimethylaminoethanol), jota noissa kaikissa on. Hmm. Tunne katoaa suhteellisen nopeasti, mutta sen korvaa jännästi tiukka tunne kasvoissa. DMAE:sta sanotaan että se tiukentaa ihoa ja toden totta, siltä ihoni tuntuukin. Onpas jännää. Selvästikin aikaisemmin käyttämäni voiteet ovat olleet vähemmän hienoja, koska en tunnista tuota tunnetta aikaisemmasta 😀 Huulille kannattaa laittaa jotain huulirasvaa tms. ennemmin kuin seerumeita tai edes kosteusvoidetta, ainakaan omat herkät atooppiset huuleni eivät oikein tykkää noista. Oma lempparini on Locobase Repair, jota käytän sekä käsivoiteena että huulirasvana.

Hassua, mutta se että purkkien mukana tuli erillinen ohjelma, jonka mukaan tuotteita käytetään, laskee ainakin minulla käyttökynnystä tosi paljon. On jotenkin tosi helppoa, kun voi katsoa vaan ohjelmasta, että jaaaa, tänään pitää käyttää tätä kasvonaamiota, okei, laitetaan siis se naamaan ja sitten vaikka ruoanlaittoon, Sitten kun kasvonaamion pesee pois, niin tarkistaa vaan että mitäs seuraavaksi nassuun ja sitten tehdään ohjeen mukaan. Carolynin ohjeessa kasvonaamioita yms. ekstraa käytetään tosiaan aina aamuisin, mutta minä kun en siihen mitenkään aamuhäslinkien takia pysty muuta kuin viikonloppuisin, niin olen tehnyt tämän homman iltaisin. Toimii oikein hyvin.

Sinänsä se kyllä pitää sanoa, että vaikka sisäinen kosteutus (ihan vedellä lähinnä 🙂 on iholle loistava asia, niin kyllä tämä ulkoinen kosteutus sekin saa aikaan aika kivoja asioita. Minusta kasvoni ovat jotenkin hehkeämmän näköiset. En nyt oikein tiedä kuinka paljon rusketus hämää silmää ja mikä oikeasti on noiden Carolynin rasvojen  ansiota. Mutta tuntuu minusta, että suunta on hyvä ja rasvat auttavat. Sama tulos kyllä tosin saattaisi olla millä tahansa muullakin rasvalla ja seerumilla ja … 🙂

En nyt oikein tiedä kuvittelenko, mutta olen ollut havaitsevinani, että aamulla kun herään, otsaryppyni ovat vähän vähäisempiä. Voi olla että olen yöllä kurtistellut vähän vähemmän kuin tavallisesti tai että kasvojumppa on alkanut tehota sille alueelle. Mutta voi myös olla että rasvoilla on vaikutusta tuohon. Tai sitten ei.

Sivuriesa

Näiden rasvojen käytöllä muuten on jo nyt havaittavissa sama ärsyttävä sivutulos, jonka olen huomannut ennenkin, kun olen naamaani läärännyt usemman kerroksen seerumeita ja rasvoja aamuin illoin: ihoni uusiutuu turhankin nopeasti. Kuivaihoisena en harrasta jokapäiväistä suihkussakäyntiä, mutta kasvoni pesen kyllä vähintään kerran päivässä. Tästä huolimatta ihoni tuntuu tavallaan kesivän koko ajan, siis kuollutta ihosolukkoa irtoaa siitä. Tiedättehän, samalla tavalla kuin mistä tahansa muualtakin kropasta. Minun ei tarvitse paljoa muuta kuin silittää vähän kasvojani (no ei tietysti tartte silitellä koko ajan, mutta kun vaikka kasvojumpatessa sitä on ihan pakko tehdä), kun sormiin jo irtoaa kuollutta ihoa. Yök 😦  On tietysti hieno asia, että uutta ihoa pukkaa alta ja eihän tämä mihinkään varsinaisesti näy, mutta… En vaan voi tykätä siitä, että kun naama vähän kutisee ja hieraisen sitä, niin samalla käsiini irtoaa jotain pöperöä. Ihon voi tietysti kuoria, mutta kuka jaksaa ja ehtii joka päivä kuoria naamaansa (en minä), ja liekö se niin hyväksikään pitemmällä aikavälillä jatkuvasti harrastaa. Onko tämä muillekin tuttu juttu? Onko mitään ratkaisuja asiaan? Itse olen huomannut, että jos rasvaan naamaani vähemmän, niin tätä ongelmaa ei esiinny. Ja osittain siksi aina välillä vedänkin naamaani aamulla vain päivävoiteen ja siinä onkin sen vuorokauden rasvaukset huulirasvaa lukuunottamatta.