Haaveet kaatuu

Joskus käy niin ikävästi, että niitä nousemaan ei saa. Tämmöiset oli haaveet tälle keväälle:

Vaan näinhän sitä sitten kävi:

Fiilikset ovat ankeat japanilaisten puolesta, eikä sekään kovin kivaa ole, että perheen lomareissu meni pieleen.

Omaksi lohdutuksekseni laitan tähän vähän pirteämpiä kuvia jatkoksi, kun kerran kuvilla aloitettiinkin. Kävin joulun alla Sydneyssä (myöhästyneitä selityksiä pitkiin blogaustaukoihin 🙂 ja pitihän sitä paikalliseen eläimistöönkin käydä tutustumassa:

Tuota söpöliiniä olisi päässyt silittelemäänkin, mutta en oikein raaskinut. Tuntui ankealta, että kaiken maailman vieraat ihmiset rapsuttelevat villieläintä. Tai no, kuinka villi tuo nyt sitten enää on… Mutta oli kiva päästä ihan vierestä ihailemaan, kuinka koala tyynesti naposteli eukalyptuksen lehtiä siinä kaikkien ihailijoiden keskellä.

Kenguruita sitten oli ihan vapaalla jalalla eläintarhassa useampiakin ja yhtä rapsuttelinkin. Hassuja otuksia 🙂

Käynti Sydneyn kuuluisassa oopperatalossa oli tietysti pakollinen osa reissua ja poseeraan itse siinä linssiluteena etualalla:

Sydneyssä on kauniita puistoja:

Jotta ette olisi ihan vihreitä kateudesta noiden eläinkuvien jälkeen (ja muistakaa se n. 30 tunnin matka-aikakin…), niin näytänpä vielä lopuksi millainen sää pääsääntöisesti työreissullani oli:

Tarkoituksena oli siis saada huhtikuussa vähän enemmän aurinkoa Japanin suunnalla kuin mitä tuolla Sydneyssä oli tarjolla, vaan toisin taisi käydä.

Ai että mitä tällä on tekemistä kasvojumpan kanssa? No tuota… Kelpaisko vaikka nämä  viimeisen Sydneyn työpäiväni ajatukset utopiasta heikoksi linkiksi kasvojumppaan?

Eli Ernst Bloch teoksessaan The Principle of Hope (1959) toteaa, että utopia on jotain tuolla kaukana näköpiirin rajamailla, saavuttamattomissa mutta silti näkyvillä. Sitä kohti pyrkimällä voimme olla osallisina tekemässä parempaa maailmaa. Zygmunt Bauman (2005) vielä lisää tähän ajatuksen siitä, että joillekin utopia merkitsee maalia, tien päätä, sitä paikkaa johon pyritään, ja että meillä on mahdollisuus aktiivisesti vaikuttaa siihen, miltä tämä paikka näyttää. Toisille taas asioiden tila on paras sellaisena kuin se nyt on, sotkeutumatta luonnon omaan järjestykseen, jossa jokaisella asialla ja otuksella on oma oikeutettu ja hyödyllinen paikkansa. Ehkä meillä kasvojumppaajilla on oma pieni utopiamme, ajatus kauniisti vanhenevista kasvoista, tai kenties jonkun mielessä on mielikuva ikuisesta nuoruudesta? Ja tähän päämäärään pyrimme aktiivisen toiminnan kautta. Ehkä tätä utopiaa ei koskaan saavuteta (eihän se muuten olisi utopia!), mutta itse matkakin voi olla omalla tavallaan tyydyttävä.

Mainokset

6 thoughts on “Haaveet kaatuu

  1. Hm. ”haaveet kaatuu” ja ”utopia”. Vaikutat hieman alavireiseltä, mutta eikö me kaikki. Kun aloin lukemaan kirjoitustasi, jostain kumman syystä mietin kasvoja ja en aluksi oikein ymmärtänyt kahden ensimmäisen kuvan roolia tässä kontekstissa, vaikka toki elämässäsi muutenkin. En tarkoita tällä sitä, etteikö teema-blogissa voisi toki muutakin kirjoitella. Teenhän niin itsekin 😉 Pikemminkin tarkoitan sitä, että lukijana sitä jotenkin odottaa, että mitä tekemistä tällä kaikella on blogisi teeman kanssa. Niinpä sitten lopussa sen asian nostatkin pöydälle, mutta mutta…. Siihen mennessä minä olin jo ehtinyt pyöritellä asiaa omassa mielessäni. Koala ja kenguru, millaista kasvonhoitoa he kaipaisivat? Ovat niin söpöjä kai ilmankin. Tosin emme tiedä, millaista kasvojumppaa ne itseasiassa harrastavat? Vai tiedätkö sinä? Sitten kun aloit puhua utopiasta aloin miettiä kahden ensimmäisen kuvan roolia. Aloin miettiä, että toivottavasti meidän kasvoille ei tulevaisuudessa tapahdu samanlaista ”luonnonkatastrofia”, eli että tästä on blogissasi kyse? Onneksi et itse edennyt näin pitkälle 😉

  2. Oih, olet kyllä päässyt ihanan pitkälle pohdinnoissasi 😀 Onhan se vähän pöljää tämänaiheisessa teemablogissa näyttää matkakuvia, mutta kun Japani on pyörinyt mielessä niin pitkään, ensin matkaa suunnitellessa ja nyt viime päivinä sitten tuon surullisen tilanteen vuoksi. Ja kieltämättä fiilikset ovat aika alavireiset.

    Ei kyllä itseasiassa tullut itselleni mieleen lainkaan, että voisi kasvoihin linkata nuo rauniot. Mutta sitten taas – olen joskus nähnyt sanonnan ”kadotetun kauneuden raunioista”, ja tässä siis on viitattu nimenomaan vanhenneeseen, nuorena kauniiseen naiseen, joka ei sitten kenties ole vanhennut kaikkein viehättävimmällä tavalla. Kaipa tässä jumpatessa yritetään estää sitä tilannetta, missä joku säälien katsoo niitä raunioita. Jooh, luonnonkatastrofia siis yritetään estää! Aika kirjaimellisesti vielä 😀

    Luulen kyllä, että koala ja kenguru pärjäävät aika hyvin ilman kasvojumppaakin 😛 Niillä kun on tuo turkki, joka peittää rypyt! Meillä ei sitä etua ole.

  3. Hei, Haluaisin kiittää sinua tästä ihanasta ja hyödyllisestä blogista. Hienoa, että jaksat tutkia asioita ja jakaa meille muillekin tietoa. Olen seurannut blogiasi alusta lähtien ja saanut monia hyviä ideoita sinulta ja vinkkejä. Olen ollut jo vuosia laiska Method putkisto kasvojumppaaja ja olen osallistunut muutamille Marjan vetämille kursseillekin ja uskon kyllä kasvojumppaan, mutta työtä ja paneutumista se vaatii! Minulta on vain valitettavasti puuttunut tietty pitkäjänteisyys, vaikka aina innolla olenkin tutkinut ja kokeillut hetken metodeja, mitä olet esitellyt 🙂 Kiitos vinkistäsi, nyt löysin mikroneulauksen, mikä oli minulle aivan uusi tuttavuus! Olen nelikymppinen ja olen käynyt nyt kosmetologilla kahdesti 1,0 mm neulauksessa. Hän suosittelee hoitoväliksi 1 krt/kk. Neulaus tehdään henkilökohtaisella rollerilla ja kosmetologin mukaan samaa rolleria voi käyttää kuusi kertaa. Näiden muutaman kerran jälkeen en osaa sanoa vaikutuksista mitään, mutta kosmetologin mukaan ensimmäisillä kerroilla vaikutuksen pitäisikin ilmetä lähinnä ihon kirkastumisena. Hoito maksaa maltaita ja tekniikka on pitkälti samaa kuin blogissasi ja muilla sivustoilla on esitelty, joten yritänkin nyt jatkossa jatkaa itsenäisesti hoitoa kotona Sarahin tuotteilla. Zemppiä ja jaksamista kasvojumppa saralla! Mielenkiintoisia kirjoituksia yhä odotellen!

  4. Kiitos kiitoksista! Tämmöiset kommentit tuovat aina lisää jaksamista kirjoittamiseen 😀

    Tuo rollaus on kyllä aika jännä asia 🙂 Olis aika hienoa, jos se tuottaisi niin hyviä tuloksia kuin mainostetaan, tai mitä joiltakuilta kuulee. On vaan mokoma niin hidas prosessi, että uskoa täytyy olla kovasti, että jaksaa puolitoista vuotta hommaa jatkaa. Vaan niinhän se on kasvojumpankin kanssa tietysti. Mullakin nuo leukapussit edelleen möllöttää naamassa, vaikkka kuinka jumppaan 🙂 Mutta kyllä ne siitä vielä joskus…

  5. Moikka.

    Mulla on nuoresta asti yläluomi roikkunut hieman. Onko enää mitään toivoa vaikuttaa asiaan kasvohieronnalla, tai olisiko ollut silloin nuorempana?

  6. Minkäs ikäinen sinä nyt olet? Mitä nuorempi on, sitä paremmat mahdollisuudet asiaan varmaan on vaikuttaa, koska lisänä ei ole niin paljoa iän tuomia ongelmia 🙂

    En ole kyllä tämän asian suhteen mikään asiantuntija, mutta olen jonkun verran lueskellut kasvojumppaajien kommentteja siitä, kuinka ainakin ns. perinnöllisiä ongelmia voi jumppaamalla jonkun verran korjata. Tarkoitan siis sitä, että ”kaikilla meidän perheen naisilla on samanlainen kaksoisleuka” tms. Eli toivoa voisi olla, että jumppaamalla voisi tilannetta parantaa. Sinänsä koska kasvojumpasta on kokonaisuudessaan hyötyä kasvoille, asiaa kannattaisi testata. En lähtisi siis itse jumppailemaan tuota silmäosastoa pelkästään tai varsinkaan vain sitä roikkuvampaa puolta, vaan jumppaisin kasvoja kokonaisuutena. Luomen roikkuminenkin kun voi johtua monesta eri syystä ja se voi nousta monen eri lihaksen yhteistyönä.

    Itselläni muuten on myös toinen luomi selkeästi alempana kuin toinen, ja samoin on 14-vuotiaalla tyttärellänikin, joten perinnöllinen juttu tuo taitaa olla ainakin tyttärelläni. Mutta sitten taas, kyseessä voi myös olla se, että kasvolihakset ovat tietyllä tavalla epäsymmetriset – eli että sinulla on jotain tapoja käyttää kasvojasi aina samalla tavalla (siristät aina enemmän vasenta silmää, pureskelet enemmän toisen posken puolella jne.), tai että nukut pääsääntöisesti sen roikkuvan luomen kyljellä. Tällaisiin asioihin on mahdollisuus vaikuttaa jo ilman jumppaakin, mutta ilman jumppaa ehkä tilanne ei korjaannu, mutta ei enää pahenekaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s