Avainsana-arkisto: Selällään nukkuminen

Uusi paras kaverini – Lammas

3 vastausta

Palataan taas ikuisuusaiheeseeni eli selällään nukkumiseen. Minulla on edelleen työn alla se, miten voisin nukkua mukavasti ja luontevasti selälläni, niin että nukkuminen tuntuu hyvältä ja dekoltee ja kasvot säilyvät ilman unikurttuja. Alkuun ratkaisuni oli lisätyynyt. Pään alla oli tavallinen tyynyni ja lisäsin sitten siihen kaveriksi kaksi lisätyynyä kylkiini, toinen toiselle, toinen toiselle puolelle. Sivutyynyt pönkkäävätkin mukavasti kropan selälleen ja antavat kivan mahdollisuuden kääntää jalat sivulle halutessa. Ihan ehdoton juttu minusta. Tämän ratkaisun tuloksena sinänsä selällään nukkuminen on ihan mukavaa ja dekoltee kyllä alkoi aamuisin olla siloinen, mutta ne kasvot…

Seuraavaksi otin käyttöön ns. kaksiosaisen tyynyn eli siis sellaisen, jossa on sauma keskellä. Toinen puoli tyynystä on litteämpi ja toinen pulleampi. Se pulleampi osa sitten on tarkoitettu niskan alle laitettavaksi. En löytänyt mistään kuvaa sen tyyppisestä tyynystä, enkä laiskana jaksanut itsekään ottaa valokuvaa, joten koettakaa ymmärtää tätä selitystä 🙂 Jos jotakuta asia oikeasti kiinnostaa enemmän, niin kyllä minä sitten omasta tyynystäni kuvankin napsaisen. No… mutta ei tämäkään tyyny oikeastaan kuitenkaan auttanut asiaa. Edelleen heräsin aamulla pystyrypyt suupielissä. Pääni vaan kääntyi aina sivulle nukkuessa.

Lomareissulla sitten intouduin ottamaan peilin kauniiseen käteen ja menin kyljelleen makuulleni ja eikun peilistä katsomaan, miten rypyt nukkumisen aikana oikein muodostuvat. Oli muuten aika opettavaista! Suosittelen testaamaan. En ollut tajunnut, että kulmakarvojen väliset rypytkin voivat tulla kyljellään nukkumisesta O.o Tai ainakin jos ne ovat jo olemassa, niin juuri siitä kohtaa otsa sitten menee kurtulle, kun kyljellään röhnöttää. Suupielten ryppyjen syntyminenkin tuli hyvin selväksi.

Tästä kauhistuneena totesin, että on pakko yrittää tehdä asialle jotain, ja niinpä kaivoin asuntoauton hansikaslokeroa. Ai että mitä ihmettä sieltä voi löytyä tähän hätään? 😀 No matkatyyny tietysti! Puhallettava sellainen. Aika lailla tämän näköinen (taaskaan en laiskana ottanut itse kuvaa, hyi minua):

Oma tyynyni on sillä lailla hassu, että siinä on teddykarvaa pintana eli se on suloisen pehmeä. Laitoin siihen vielä tyynyliinan päälle ja nukuin sillä sitten loppureissun. Mutta voitte arvata, että ei se maailman mukavin tyyny ollut. Kyllä melkein joka ilta mielessäni puhisin omaa typeryyttäni, kun uhrasin nukkumismukavuuteni rypyttömyyden alttarille. Tyyny oli aika hikinen ja – vaikka tukikin päätä aika ihanasti – oli lisäksi jotenkin liian kova ja ahdaskin vielä. Eli ei pitemmän päälle hyvä idea siis tämäkään. Mutta hyvänä puolena tässä kokeilussa oli se, että vakuutuin lopullisesti siitä, että jonkinlainen saman tyyppinen tyyny pitäisi löytää! Periaatteessa malli ja idea oli hyvä, ja nukkuminen tuntui sinänsä hyvältä, kun pää pysyi tukevasti paikallaan.

Kotiin palattua satuin sitten käymään Anttilassa ja mitä tulikaan vastaani, ellei Lammas! Päällinen merinovillaa, täyte polyesterikuitua.

Tätä ihanuutta kanniskelin pitkään kädessäni ja harmittelin sitä, etten kehdannut missään kokeilla, millaista Lampaan kanssa olisi nukkua. Mutta kun hintaa ei ollut kuitenkaan kuin 19,95 €, niin päätin ottaa riskin. Niinpä Lammas lähti kaverikseni kotiin, ja siitä lähtien olemme nukkuneet yhdessä 😀 Ei tämä Lammaskaan paras ratkaisu edelleenkään ole. Tyyny ei ole vesipestävä, joten ikuinenhan se ei missään tapauksessa ole. Tyynyliinan olen siihen toki laittanut päälle, mutta silti. Toisaalta… kun ei ulkonäön sinällään ole väliä, niin voihan tuon pyykinpesukoneeseenkin heittää, kun alkaa tuntua siltä, että pesu olisi tarpeen.

Lammas saa pääni pysymään ihanan tukevasti suorassa ja nukun koko yön ihan levollisesti. Niskaan tuleva osa on minun makuuni liian korkea, joten edelleen etsin parempaa ratkaisua asiaan. Pliis, vinkatkaa jos tiedätte mistä saisin hyvän U:n mallisen tyynyn! Jos löydän jotain Lampaan tilalle, niin Lammas siirtyy sitten unikaverin puuhista lukukaveriksi sohvalle 🙂 On muuten minusta tosi söpö tyyny ja ihana idea. Kyllä tuommoista sohvallaan katselisi, hukkaanhan se menee sängyssä tyynyliinan sisällä piilossa.

Kun ensin oppii jotain, niin sitten siitä pitää oppia pois…

Vastaa

Voi huoh, alan kyllä tuntea olevani neuroottinen näiden ryppyjen kanssa. Tai ainakin omasta mielestäni kuulostan siltä. Mutta minkä sille tekee, kun blogin aihe on mikä on! Voisin tietysti blogata vaikka tlasten teknologian käytöstä arjessa, mutta kun nyt olen valinnut tämän ryppyaiheen blogille, niin kaipa on vaan alistuttava siihen, että kuulostan siltä, että koko elämä pyörii ryppyjen tai niiden välttämisen ympärillä.

Mitkäs rypyt tällä kertaa sitten ovat kyseessa ja mistä pitäisi oppia pois? No se dekoltee taas. Tai ainakin lähimaasto. Selällään nukkuminen tuntuu olevan lempiaiheitani tällä hetkellä, kun tasaiseen tahtiin siitä kirjoittelen. No, onhan se tietysti asia joka tulee vastaan kerran vuorokaudessa! Viime aikoina olen murehtinut sitä, että olen kyllä oppinut nukkumaan selälläni ja tykkäänkin nukkua niin, mutta käsille ei löydy hyvää paikkaa. Tai löytyy, oikein mukava paikka! Ongelmana on vaan se, että jälleen kerran tämä mukavuus tuo mukanaan ryppyjä 😀

Selällään nukkuessa nimittäin tuntuu hämmästyttävän kivalta se, että nostaa kädet ylös, tuonne pään molemmin puolin. Mutta mutta, mokoma kun tuokin tapa saa niitä hiivatin ryppyjä aikaan! Tällä kertaa ei niin pahaan paikkaan kuin kyljellään nukkuminen, mutta kuitenkin tuonne hartian-kaulan seudulle. Niin että nyt sitten pitää opetella löytämään käsille joku toinen paikka. Tähän kyllä auttavat lisätyynyni, joita halailen nukkuessani 🙂 Mies kyllä niistä tyynyistä välillä vähän rutisee, ei kuulemma koskaan pääse kunnolla viereen enää. Otetaan vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten selällään nukkumisen saa luontevammaksi ja mukavammaksi!

Yhtä konstia olen ajatellut kokeilla, mutta en vielä ole muistanut. Nimittäin sitä perinteistä nunnien (kuulemma) opettamaa: selällään kädet ristissä rinnalla. Se kuulostaa aika epämukavalta, mutta tänä aamuna makasin sängyssä näin ja totesin, että hyvänen aika, tämähän tuntuu ihan kivalta 😀 Tyynyillä vaan pönkätään molemmat kyljet, niin että asento on tukeva ja sitten kädet toisiinsa kiinni. Hmm. No, kaikkea voi kokeilla.

Selällään nukkuminen revisited

2 vastausta

Kerroin joku aika sitten siitä, kuinka olen vaihtanut nukkuma-asentoni kyljeltä selälleen siinä toivossa, että sekä kasvot että dekoltee pysyisivät siloisempina. No, alussa tuntui siltä, että on ihan ok nukkua suoraan selällään, tyyny polvien alla. Mutta sitten jossain vaiheessa jalkani ilmoittivat, että ne eivät tykkää asennosta. Ja käsillekin oli hankala löytää mieluisaa paikkaa. En enää oikein löytänyt mukavaa nukahtamisasentoa ja huomasin kääntyväni kyljelleni, koska se nyt vaan oli kivempaa, rypyistä viis.

Onneksi netin ehtymättömästä aarreaitasta löytyi yhden suosikkiblogaajani Rosinan kirjoittama artikkeli, jossa hän puhui rypyistä ja selällään nukkumisesta. Katsokaa muuten hyvät ihmiset tätä naista! Ikää on 57 vuotta ja hän näyttää kuvissa kasvoiltaan ehkä kolmikymppiseltä. Tuntuu kyllä tekevän asian eteen paljon enemmän töitä kuin mitä minulla ikinä olisi energiaa tai edes halua. Pientä botoxiakin löytyy sun muuta, mutta ei ilmeisesti mitään isompia operaatioita. Mutta kasvojumppaa (Ageless), toki 😀

No, takaisin aiheeseen. Rosina kertoo nukkuvansa kolmen tyynyn kanssa – yksi pään alla ja toiset kaksi toinen toisella sivulla, toinen toisella. Hän järjestelee itsensä nukkuma-asentoon seuraavasti: Ensin selälleen pää tyynylle, sitten vartalon paino siirretään oikealle puolelle, vähän niin kuin oikealle kyljelle. Vasen jalka asentuu jotenkin oikean jalan päälle, vasen polvi patjaan (huh, tätä en kyllä tajua miten se tehdään). Paino edelleen oikealla kyljellä ja sitten laitetaan vasemmalle puolelle tyyny ylävartalon tasalle ja vasemman käden kyynärpää (no, koko vasen käsi) tyynylle. Nyt asento alkaa olla jo aika tukevasti pikkuisen oikealla kyljellä, mutta ylävartalo selällään. Sitten tyyny oikealle puolelle ylävartalon kohdalle, oikea käsi tämän tyynyn alle ja halaamaan tyynyä. Siinä se.

Pitihän sitä kokeilla. Jalkoja en tosiaan ollenkaan hoksannut miten Rosina ne laittaa, mutta kehitin siitä oman version, jossa ne ovat jotenkin mukavasti päällekkäin. Tyynyt menevät aika lailla noin kuten kuvasin. Asento on hämmästyttävän mukava! Alavartaloni on hiukan kyljellään ja vasen tyyny tukee minua tähän asentoon (laitan sen joskus hiukan selkäni alle). Ylävartalo on tosiaan aika lailla selällään. Oikeanpuoleista ”kylkityynyä” voi käyttää vähän pään tukena, kun sen nostaa sopivalle korkeaudelle. Silloin pää pysyy kivasti suorassa, eikä unikurttuja pääse syntymään (noh, senhän takia tätä aloin testailla 🙂

Onkos sitten tuloksia? Onko aamulla dekolteessa ”jokisuisto” näkyvissä? Onnellista kyllä, jos olen nukkunut yön selälläni, niin voin raportoida, että ei ole! Kun aikaisemmin nukuin kyljelläni, niin joka aamu jokisuisto oli paikallaan ja kesti pitkään iltapäivään ennen kuin se hävisi. Naamassakin oli aamuisin toisessa suupielessä pystyryppy ylähuulessa, ei ihan siinä suupielessä vaan ehkä puoli senttiä suun keskustaa kohti (jos painat toisella kädellä poskea vähän niin kuin poski painuisi tyynyyn, voin melkein lyödä vetoa, että hoksaat, että samanlainen löytyy sinultakin). Ja tämäkin ryökäleen ryppy oli ja pysyi naamassani melko pitkään iltapäivään. Mutta nytpä sitä ei aamulla ole! 😀 Selällään nukkuminen siis oikeasti kannattaa.

Mistä on pienet rypyt tehty?

Vastaa

Aikaisemmin kerroin tilailleeni kasvojumppakirjoja ja pari on jo päätynytkin kotiin asti. Olen nyt innoissani lukenut Carole Maggion kirjaa The New Facercise – Give Yourself a Natural Facelift (2002). Kirjasta on uudempikin versio olemassa, mutta tilasin nyt tuon, kun sain sen antikvariaatista Amazonin kautta edullisesti. Toisella kertaa enemmän itse Maggion kasvojumpasta, tällä kertaa minua kiinnosti erityisesti se, mitä Maggio kertoo ryppyjen syntymisestä.

Maggio kertoo kurttujen kasvoissamme johtuvan viidestä eri syystä: ns. sisäsyntyiset juonteet, unikurtut, lihasten väsähtämisestä johtuvat juonteet, arvet ja auringon tekemät vahingot iholle. Sisäsyntyiset juonteet ovat niitä perinnöllisiä, jotka saavat suun vanhetessa näyttämään samalta kuin oman äidin suu tai otsakurttujen tai naururyppyjen muistuttamaan isän tai siskon kurttuja tai ryppyjä. Geeneissä siis. Tähän samaan luokkaan voi laskea myös ne juonteet, jotka syntyvät siitä, että aina kun alkaa kenkuttaa, kurtistaa kulmiaan samalla tavoin. Unikurtut ovat niitä, mitä saattaa aamulla nähdä omassa naamassa, kun katsoo peiliin herättyään. Joskus peilikuva on yhtä viehkon näköinen kuin alla oleva suloinen mopsi:

Wikimedia Commons

Pug Felix vom Mägdebrunnen. Breeder: Mopszucht vom Mägdebrunnen. Lähde: Wikimedia Commons

Lihasten väsähtäminen on sitten juuri sitä miltä se kuulostaakin. Kun ikää tulee, eikä lihaksia jumpata aktiivisesti, niin ne vaan väsähtävät ja valahtavat alaspäin. Ihan niin kuin sille peffallekin tapahtuu… Arvet – no, ne ovat arpia. Niitä joko on naamassa tai ei ole. Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä on sitten auringon tekemät tuhot.

Miten näitä sitten voisi välttää tai ainakin tuhoja korjailla? No, universaali korjauskonsti on tietenkin … ta-DAAA! – kasvojumppa 🙂 Mutta se välttäminen, ettei korjailua edes tarvittaisi?

Geeneilleen ei oikein mitään voi, ainakaan siinä missä ne vaikuttavat kasvonpiirteisiin. Mutta jos sattuu olemaan ne perinnölliset roikkuyläluomet, jotka löytyvät äidiltä ja äidinäidiltä ja siskoiltakin vielä, niin niille voi jotain tehdä! Ainakin jonkun verran parantaa tilannetta. Arvaatteko mitä… Heh, oikein arvattu. Ja jos ajoissa aloittaa kasvojumppaamisen, niin niitä ihania buldogin leukapoimuja ei koskaan tule, vaikka kaikilta muilta suvun naisilta semmoiset löytyvät nelivitosina.

Unikurtut – se iki-ihana mopsinnaama aamulla peilissä… Ja pystyrypyillä oleva dekoltee-alue. Siihen on helppo ratkaisu: opettele nukkumaan selälläsi. Unikurtut tulevat yksinkertaisesti siitä, että nukkuu kyljellään tai vatsallaan. Sitä kun harrastaa yhden kolmasosan elämästään, niin ei voi mitään, kurtut vaan loppujen lopuksi jäävät pysyviksi. Kasvoissa tämä näkyy aika tyypillisesti siten, että jos aina nukkuu vasemmalla kyljellä, niin vasemmalla puolella kasvoissa on nenä-suupielijuonne kenties syvempi, tai suupielessä on pystyjuonne. Samalla dekoltee-alue rypistyy myös, kun toinen rinta painaa ihon rypyille. Nuorena nämä unikurtut oikenevat varsin nopeasti heräämisen jälkeen, mutta ikää kun tulee, niin kurtut kestävät aina pidempään iltaa kohti ja … loppujen lopuksi eivät enää katoa mihinkään. Neljänkympin jälkeen tämä alkaa olla koko ajan selvempi ilmiö. Huomasin tämän itse ihan vastikään – koskaan ennen minulla ei ole tullut edes mieleen, että nukkuma-asennolla olisi jotain muuta merkitystä kuin että mikä on ihanin asento uinahtaa. Mutta kun huomasin kuinka selvästi itselläni näkyivät aamuisin dekoltee-alueen pystyrypyt, päätin kokeilla miltä tuntuisi nukkua selällään. Vähän outoa se oli aluksi, mutta kun hoksasin, että polvien alle kannattaa laittaa tyyny, niin nukkuminen muuttui paljon mukavammaksi ja todellakin herään yleensä aamulla selälläni. Carole Maggio vielä suosittelee lisäksi, että nukkuisi kokonaan ilman tyynyä tai vain niskarullan kanssa, senkin pitäisi tehdä selällään nukkumisesta mukavampaa ja luontevampaa. Minusta kyllä ilman tyynyä nukkuminen tuntui aika kummalliselta, enkä oikein sitten innostunut siitä. Mutta selällään nukkuminen sinällään ei tunnu alkuäimistelyn jälkeen ollenkaan hassummalta, päinvastoin.

Lihasten väsähtäminen … no, lattaperseitä meistä kaikista tulee ajan kanssa, jos ei asialle mitään tehdä. Miksei siis naamataulustakin tulisi lattana? Ja lattaperse kohoaa jumppaamalla, samoin kohoaa lattanaama. Se siitä. Okei, toki ihon kollageenin määrä vähenee vanhetessa ja ihonalainen rasvakin kasvoissa sulaa jonnekin, jos ei ole kropaltaan ja samalla kasvoiltaan kauniin pyöreä. Mutta hyväkuntoisilla lihaksilla voi kompensoida rasvan ja kollageenin puutetta. Jotkut väittävät jopa, että aktiivinen kasvojumppa ja kasvojen hierominen lisäisivät kollageenin määrää, mutta minä en ota tähän kantaa suuntaan enkä toiseen, kun en ole asiasta mitään aitoa tutkimusta lukenut.

Arville ei mitään voi, jos niitä tulee. Mutta pitämällä kasvojen lihakset hyvässä kunnossa ja kuivaharjaamalla ihoa, arvetkin voi saada kohtuullisemman näköisiksi.

Aurinko, aurinko lättyjä paistaa… ja aika monen meistä naamaa ja kroppaa muutenkin, etenkin dekoltee-aluetta. Carole Maggio toteaa, että ehdottomasti paras kasvovoide ei ole mikään hervottoman kallis merkkivoide, vaan yksinkertaisesti korkeakertoiminen aurinkovoide. Aurinko on suurin yksittäinen ihon tuhoaja ja samalla sen rypistäjä. Auringonpalvonta on ihanaa ja oi miten sitä näyttää kauniilta ja terveeltä ruskeana. Aikansa. Kunnes iho sitten ei enää jaksakaan uusiutua, vaan jää ruttanaksi. Mutta arvatkaapas mikä jonkun verran näitäkin ruttuja lievittää? Aiiiivan, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki oikeasta arvauksesta!

Löytyy niitä muitakin ryppyjen synnyttäjiä, kuten tupakka ja naisilla hormonituotannon muutokset.  Tupakkaa voi jokainen itse päättää polttaako vai ei, mutta hormonitoiminnalle ei itse kovin paljoa voi. Liikunta on eduksi estrogeenituotannolle, soijaa ja muita luonnonestrogeenejä sisältäviä juttujuttuja voi vetää napaansa ja hormonikorvaushoitokin on olemassa. Mutta jälleen kerran, kasvojumppa pelastaa maailman … *köh* … siis, kasvojumpalla voi näitäkin ryppyjä lievitellä.