Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2012

Älä tee niin kuin minä teen…

…vaan mene ajoissa lääkäriin, jos on ongelmia 🙂 Tyttäreni väittää, että olen lääkärikammoinen, mutta se ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Menen lääkäriin ihan mielelläni, jos minulla on joku vaiva, jonka uskon lääkärin voivan ratkaista. Mutta… en ollenkaan tykkää ajan ja resurssien haaskauksesta – en omani enkä lääkärin. Siispä olen koko talven potenut atopiaani ajatellen, että kyllä se kohta hellittää, kunhan vaan hoidan paremmin ja löydän sen juuri oikean rasvan ja … Ei lääkäri tälle kumminkaan mitään voi, joten on ihan turhaa mennä lääkäriin.

Vaan toissapäivänä, kun kävin ihotautilääkärillä, niin hän oli kyllä eri mieltä kuin minä 😀 Kuulemma tuhansia on auttanut hänen määräämänsä hoito-ohjelma, joten pitäisi sen siis auttaa minuakin. Hienot Avènen ja Environin kasvovoiteet saan laittaa nyt vähäksi aikaa sivuun ja käyttää vaan kortisonia ja apteekin perusvoiteita, antihistamiinia pitää popsia ja takrolimuusia naamaan sitten jatkossa. Pestä pitää ongelmapaikat kaksi kertaa päivässä Ceridalin pesunesteellä. Okei, okei, uskotaan! 😀 Lähdin apteekista kotiin puoli kiloa painavan muovikassin kanssa. Katsotaan nyt mitä kahdessa viikossa tapahtuu silmieni ympäryställe ja otsalle – tällä hetkellä iho on niissä paksua ja sarveistunutta ja RYPPYISTÄ, niinku norsun nahka, samoin käsissäni. Mutta kuulemma kesään mennessä iho voisi taas olla normaali. Olispa ihanaa jos näin kävis! Näytän nimittäin kymmenen vuotta vanhemmalta, kun rypyt ja pussitukset ovat pahimmillaan.

No, tämän rasvakuurin kuurin loppumista odottaa siis, paitsi yks onneton Minx, myös mikroneulaus, voittamani kultanaamio ja Environin AVST 2 -kasvovoide, jonka ostin viime viikolla. Purkin sisältönä A-vitamiinia ihoa vähän ärsyttävässä muodossa (retinyylipalmitaatti) plus stabiilia C-vitamiinia (askorbyylitetraisopalmitaatti), joka ei hätkähdä rasvasta. L-askorbiinihappo (se tavallinen C-vitamiinin muoto) nimittäin ei tykkää rasvasta lainkaan, minkä vuoksi siitä tehdyn C-vitamiiniseerumin täytyy antaa imeytyä rauhassa ennen kuin laittaa kasvovoidetta.

Näistä Environin tuotteista mulle antoi vinkin lukijani, joka on itse niitä käyttänyt pitkään. Tuotesarja on tohtori Des Fernandesin kehittämä – siis sama mies, joka on ollut uranuurtaja mikroneulaustutkimuksessa. Tuotteissa A-vitamiini on siinä muodossa, että voiteita voi käyttää ympäri vuoden. Monia A-vitamiinipitoisia voiteitahan voi käyttää ainoastaan talvikaudella, koska niissä oleva A-vitamiinin muoto (retiini) herkistää ihoa auringolle.

Yks kasvojumppatulos muuten tässä odottaa julkaisemista! Tai … odottaa sitä, että uskon silmiäni 🙂 Ehkä joskus kuukauden päästä uskaltaisin jo tosissaan väittää, etten vaan kuvittele asiaa. Toivotaan parasta.

Voitto kotiin!

Tulipa dramaattinen otsikko 🙂 Mutta täytyyhän tässä vähän leuhottaa, kun tapahtui jotain niinkin ainutlaatuista, että voitin Business Woman -blogin arvonnassa kultanaamion! Yleensä arvontaonneni on täysin olematon – perheessämme kulkee legendaarisena tarinana se, kuinka äiti 12-vuotiaana tyttösenä voitti siskonsa ostamalla arvalla oranssin henkilövaa’an, joka edelleen on meillä käytössä (no kun se näyttää niin ihanasti minut kaksi kiloa kevyempänä kuin todellisuudessa olen – itsensä pettäminen tässä suhteessa on minusta ihan ok :P). Sen jälkeen en oikeasti muista voittaneeni missään arpajaisissa kuin ehkä kerran tai kaksi. Mutta nyt siis tämän! 😀

On kyllä tosi kiva päästä kokeilemaan tuota naamiota. Collagen Crystal Face Mask on kyseessä. Ajattelin, että käyttäisin naamion, kun seuraavan kerran mikroneulaan. Minultahan on kyselty, että mitä olen mieltä kollageeniseerumien käytöstä mikroneulauksen yhteydessä ja vähän skeptisiä kommentteja olen siitä antanut, mutta nytpä pääsen itse kokeilemaan, jee! Harmi vaan että yksittäinen käyttökerta ei oikein kauheasti kerro mitään tehosta – eipä sitä tuloksia kasvojen hoidossa oikein yön yli saada, vaan ne näkyvät vasta pitemmällä aikavälillä. Pitäisi siis hommata naamioita useampi ja käyttää niitä tasaiseen tahtiin. Mutta täytyy nyt kuitenkin silmä kovana kytätä, josko tämän yksittäisen naamion käytöstä tulisi heti näkyviä tuloksia 🙂 Kerron kyllä käyttökokemukset!

On muuten aika toivotonta ihmetellä, että mikä oikein ihossa on saanut mitäkin tuloksia aikaan 😛 Tietyt asiat uskallan kyllä ihan rehellisesti laittaa kasvojumpan piikkiin, mutta kuka sanoo, mikä vaikka pitää ihoni kohtuullisen heleänä (jos atopia unohdetaan…) ja pintarypyt vähissä (jälleen, jos unohdetaan ne paikat, jotka atopia kuivattaa korpuksi) – onko se kasvojumppa, joka tuo ihoon tehokkaasti verta ja sen mukana ravinteita, ruokkii nestekiertoa, edistää kollageenintuotantoa jne.? Vai mikroneulaus, joka tekee suurin piirtein samoja asioita? Vai A-vitamiinipitoiset voiteet ja C-vitamiini, joilla niilläkin on samansuuntaisia vaikutuksia? En siis edes vaivaudu ihan hirveästi näitä asioita pohtimaan, mutta raportoin kyllä kiltisti teille, jos höyrähdän taas johonkin uuteen juttuun, ja jos osaan suoraan sen piikkiin laittaa tuloksia, niin kuulette niistä kyllä 🙂

Päässäkirjoitusta

Ai että mitä? 😀 Päässälaskun kaikki tietää, mutta mitä on päässäkirjoitus… En tiedä teistä, mutta minä kyllä harrastan sitä aika paljon, etenkin blogin suhteen. Eli siis kirjoittelen mielessäni uusia blogitekstejä. Jos kaikki päässäni kirjoitetut blogitekstit olisivat päätyneet blogiin asti, julkaisutahtini olisi huomattavasti tiuhempi.

Noh, olen taas siis päässäkirjoittanut. Reilu viikko sitten itkin täällä blogissa atopiaongelmiani ja sain lukijalta hyvän vinkin kokeilla Avènen rasvoja. Ostinkin siis iloisena torstaina apteekista Avènen silmänympärysvoiteen ja superhyperhypoallergeenisen kasvovoiteen. Perjantaina jo kirjoittelin päässäni teille tekstiä siitä, kuinka Avènen voiteet tekevät ihmeitä. Todellisuudessa mitään kovin ihmeellistä ei ollut tapahtunut, mutta ihoni oli kyllä rauhoittunut hiukan. Lauantaina lähdimme lomareissulle Lontooseen ja lauantain aikana päässäkirjoitettuun tekstiin tuli vielä lisukkeeksi se, kuinka Lontoon ihmeellinen kostea ilma parantaa ihoni täydellisesti, tietysti yhdistettynä noihin ihmeitä tekeviin voiteisiin. Iho olikin oikeasti aika mukavan tuntuinen ja ajattelin onnellisena mitä muutama päivä kosteammassa ilmanalassa voisi saada aikaan.

Vaan toisin kävi. Sunnuntaiaamuna heräsin hirveisiin silmäpusseihin, kutinoihin ja yleiseen turvotukseen. Ja maanantaina. Ja tiistaina. Ja keskiviikkona. Että se siitä Lontoon parantavasta ilmanalasta. Ilmeisesti hotellin lakanat oli pesty jollain sellaisella myrkyllä, josta ihoni ei tykännyt. Ihottuma paheni päivä päivältä, eikä Avènen ihmevoiteista ollut mitään apua (ei kai kukaan luullut, että ihan oikeasti ajattelisin että ne olis jotain ihmevoiteita :D). Aina päivän aikana iho hiukan parani, mutta aamulla sitten taas oltiin entistä pahemmissa lukemissa. Kortisonia ei ollut mukana ja apteekkia ei sattunut sopivasti kohdalle ennen kuin paluumatkalla lentokentällä. Päässäkirjoitukseni siis vaihtuivat ilosanomasta ruikutukseen.

Kortisoni toki avitti lähes välittömästi sitten, kun sitä aikanaan sain käsiini, ja kotona herätessä ei silmäpusseista ollut tietoakaan (huh! tosissaan huoletti että mitäs sitten keksin, jos kotonakin vielä on sama ongelma aamuisin). Mutta voitte arvata, että kasvojumppa ei ole paljoa ollut mielessä viime aikoina 😦 Olen oikeastaan koko talven vaan vihannut naamaani, se muistuttaa koko ajan olemassaolostaan ja on itkettävän inhottavan kireä ja kutiseva ja vaan OLEMASSA. Mikroneulausta ei tee mieli tehdä, kun iho on tässä kunnossa, ja kasvojumppa pitää tehdä väkisin. Ärsyttää sekin, että kasvojumppablogini tuntuu hiljalleen muuttuneen itken-atopian-kamaluutta -blogiksi. No, on mulla kasvojumppajuttujakin edelleen mielessä mistä kirjoittaa, ja hartaasti toivon, että joskus ehkä kesällä voisin teille esitellä uusia ihania jumppatuloksia. Mutta se nähdään sitten 🙂