Kasvojumppa nimittäin. Ja liikunta tietysti yleisemminkin.

Ehkä teillekin joskus tuntuu kaatuvan kaikki niskaan ylitsepääsemättömän raskaaksi painoksi? Välttämättä siihen ei ole mitään järkevää syytä, yleinen maailmantuska vaan hyökyy yli, ja sen seurauksena kaikki näyttää mustalta. Minulle kävi tässä lauantaina niin. Luin uutisia Norjan tapahtumista, TV:stä tuli ankea ohjelma pentutehtailusta ja tuttava puhui itsemurhasta. Tähän päälle joku oma sisäinen surkeuteni, ja yhtäkkiä maailmassa ei enää ollut valopilkkuja lainkaan. Hetken ihmettelin oloani ja sitten päätin selättää sen. Join puoli lasia viiniä ja menin ja tein kasvojumpan. Ja kas, jumpan jälkeen (FlexEffect, edelleen) maailmantuska oli enää haalistunut muisto. Oli sillä viinilläkin varmaan pieni osuutensa asiaan, mutta olen ennenkin huomannut, että kasvojumpalla on positiivisia vaikutuksia muutenkin kuin tuohon ulospäin näkyvään osaan minua 🙂 Minulle kasvojumppa on henkilökohtainen hemmotteluhetki, aikaa keskittyä täysipainoisesti omaan itseen. Samalla se on sen verran tarmokasta liikuntaa, että ajatukset pysyvät tiukasti fyysisellä puolella, eikä ole aikaa murehtia muuta kuin sitä, miten jaksaa tehdä seuraavan liikkeen. Siinä vähän niinku hieroo samalla mieltänsäkin samalla kun naamaansa.

Toimiiko tämä lääke muillekin kuin minulle? Oletteko kokeilleet?